keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kemin Ruutinpuiston rakentaminen, osa 2...

Kirjoitin viime vuoden lokakuussa mm. seuraavaa:

Olen vaimoni kanssa touko-lokakuun aikana aika monta kertaa lähtenyt Kemin Hahtisaaresta liikkeelle Selkäsaaren pohjoispäätyyn.
Tarkalleen laskien olemme olleet Selkäsaaressa 61 vuorokauden aikana em. ajankohtana, muutaman kerran yöpyneet, yöpyneet useammankin yön kerralla...

Lisäksi olen lähtenyt Hahtisaaresta liikkeelle yksin tai kalakaverini ja/tai naapureitteni kanssa kukaties parikymmentä kertaa.

Olen katsellut Kemiä mereltä, lähinnä Selkäsaaren pohjoispäädystä ja Laitakari -Juurakko-Kraaseli-Siikalahti-Veitsiluoto-suunnasta aika monta kertaa ja todennut, että Kemi on ainoa Meri-Lapin merikaupunki - kaunis sellainen...

Murheellisena olen Hahtisaaressa aistinut sen tosiasian, että uutta rakentamista ei ole lähtenyt liikkeelle Pohjolan Sanomien toimitilaa vastapäiselle tontille Ruutinpuistossa. Rakennusliike M.Kurtti osti kaupungilta kerrostalotontin alueen valitusprosessien päätyttyä.

Aiheuttiko vuosien "valitusrumba" sen, että potentiaalisten kerrostalo-osakkeiden ostajien kiinnostus asiaan laimeni/lopahti ja hanke on tällä hetkellä niin sanotusti jäissä.

Alueelle sopii kerrostaloja, puhumattakaan rivitaloja.

Onko mahdollista, että rakentaminen käynnistyisikin paremmin aluksi merihenkisestä, tasokkaasta rivitalorakentamisesta? 

Mene ja tiedä... 
_______________________________________________________________________

Edelliseen liittyvänä:

Kuinka ollakaan tämän päivän Pohjolan Sanomissa oli artikkeli, jossa mainitaan Ruutinpuiston rakentamisen käynnistyvän kahden rivitalon rakentamisella ns. Koirapuistoon.
Artikkelin mukaan varsinainen rakennustyö alkaisi alkusyksystä...





Ilta-Sanomat: Kokoomuksen 10 ongelmaa...

Käväisin pitkästä aikaa vilkaisemassa Ilta-Sanomien analyysiä kykypuolue-Kokoomuksesta.

Näyttää siltä, että Suomessa kuohahtelee vuorotellen eri puolueissa. Tällä kerralla ns. hyvien aikojen puolue Kokoomuksessa.

Vaikeiden aikojen puolueita ei taida Suomessa löytyä luonnostaan, vaan puolueiden on yksinkertaisesti mukauduttava tarpeellisiin, vaikeisiin päätöksiin. Nykyisten hallituspuolueiden on yksinkertaisesti pakko edetä hallitusohjelman mukaisesti, muutoin olemme lähivuosina niin upottavassa suossa, että siitä on erittäin vaikea nousta...

Työmarkkinaneuvottelut ovat erittäin ratkaisevassa asemassa yhteiskuntarauhan ja luottamuksen säilyttämiseksi. 


Suora nettilainaus Ilta-Sanomista hiukan tuunattuna:


Kokoomuksen 10 ongelmaa: ylimielinen Stubb, oudot omat operaatiot, oikea laita laukalla ja...

POLITIIKKA 
Ilta-Sanomat listasi kokoomuksen kuohunnan keskeisimmät syyt.
1. Puheenjohtaja Alexander Stubb (kok) ei ole saanut koko puolueväkeä taakseen. Kokoomuksessa tämä on poikkeuksellista. Kokoomusväki on tavannut pitää mölyt mahassaan ja seisoa puoluejohdon takana.

2. Stubbin poikkeava poliitikkopersoona ärsyttää. Stubb on monien mielestä herraskainen ja ylimielinen, jo Stubbin urheilu voi herättää närää. Stubbin kriitikot eivät pidä tätä joukkuepelaajana, vaan itsestään kiinnostuneena ja tasaisin välein kompuroivana poliitikkona.

3. Kokoomuksen oudot omat operaatiot. Haparoiva puheenjohtaja Ville Itälä yritti vahvistaa omaa asemaansa 2004 ja pudottaa ryhmäjohtaja Ben Zyskowiczin paikaltaan ja valita tilalle Jari Koskisen. Hanke meni nurin, ja tämän jälkeen Itälä menetti uskottavuutensa omien parissa ja erosi. Stubbin tukikirjeessä on eväitä samanlaiseen puolueen itse aiheuttamaan kriisiin.

4. Kokoomuksen oikea laita on ollut laukalla pitkään.Markkinaliberaalit ovat olleet tyytymättömiä kokoomuksen toimintaan jo Jyrki Kataisen (kok) loppukaudelta lähtien, kun kokoomuksen kannatus lähti laskuun ja keskusta nousi mielipidekyselyissä suurimmaksi puolueeksi. Äänekkäin kriitikko on ollut Eero Lehti,viime aikoina kritiikkiä ovat antaneet myös Elina LepomäkiSusanna Koski ja Wille Rydman.

5. Eduskuntaryhmä kritisoi, puoluekokous valitsee puheenjohtajan. Itse asiassa vain harva kansanedustaja on äänivaltaisena edustajana puoluekokouksessa. Kokoomuksen eduskuntaryhmästä Stubbin vankkoja kannattajia on ilmaantunut suhteellisen vähän, mutta ministerit Sanni Grahn-Laasonen ja Lenita Toivakka, avoimen kirjeen liikkeelle panija Kari Tolvanen sekä Sinuhe Wallinheimo ovat olleet selvästi stubbilaisia. Suurin osa kansanedustajista, kuten myös kenttäväki, on toistaiseksi seurannut tapahtumia.

Alexander Stubb otti Lahden puoluekokouksessa selfien linjapuheensa jälkeen.

6. Helsingin ja Turun piirit avainasemassa. Jos kokoomuksessa tapahtuu vallanvaihto, se on tavannut liittyä kahden vahvimman piirin – Helsingin ja Turun – liikkeisiin. Helsinki ja Turku ovat kuitenkin hävinneet viimeaikaiset taistot. Vuonna 2014 ne liputtivat Jan Vapaavuoren puolesta. Vuonna 2004 Helsinki ja Turku olivat ajamassa puheenjohtajaksi Ilkka Kanervaa, kun valituksi tuli Katainen. Stubb valittiin puheenjohtajaksi maakuntien kokoomuslaisten ja oman piirinsä Uudenmaan äänillä.

7. Realismi kateissa. Hallitusohjelman talouslinja on miltei suoraan kokoomuksen vaaliohjelmasta. Kokoomuskriitikot ovat olleet tyytymättömiä lähes kaikkeen. Yhteiskuntasopimuksesta olisi pitänyt tulla paljon mieluisampi työnantajille ja yrittäjille. Sotessa kokoomuksen saama valinnanvapaus ei lämmitä, koska keskusta sai lehmänkauppana maakuntahallintonsa.

8. Hyvien aikojen puolue. Kokoomuksen kulta-ajat osuivat nousukauden aikoihin. Kun Suomessa on nyt pitkään ollut huonot ajat, kokoomuksen sanoma ei ole mennyt kaupaksi.

9. Kokoomus on menettänyt keskiluokkaisia kannattajiaan. Vaalit voitetaan keskeltä. Kataisen aikana kokoomuksen imago muuttui rikkaiden ja hyväosaisten puolueesta lähemmäs keskiluokan arkea. Puolueella on viime vuosina ollut vähän avauksia, joilla sairaanhoitajat, opettajat, myyjät, taksikuskit ja liikkuvat äänestäjät hyppäisivät kokoomuksen kelkkaan.

10. Uskottavien haastajien puute. Jos Stubbin kohtalo puheenjohtajana olisi vahvasti vaakalaudalla, Vapaavuoren, Petteri Orpon tai Paula Risikon pitäisi astua mukaan kilpaan. Aika epätodennäköistä on, että Harry Harkimo tai Elina Lepomäki nousisivat lyhyellä kokoomuskokemuksella puheenjohtajiksi. Toki Stubb voi heittää pyyhkeen kehään ennen puoluekokousta, jos tilanne sellaiseksi kääntyy.

Alexander Stubb ja Jyrki Katainen hyväntuulisina puoluekokouksessa.

Oheisella videolla kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb toteaa, ettei tukikirjehanke mennyt kuin Strömsössä.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

MITÄ, KILPAILUTAT KUNNALLISVAALIEHDOKKUUTESI? JUTUSTELUA MARKETIN KASSAJONOSSA...

Uusi kuntalaki astui voimaan 1. toukokuuta 2015 ja kunnallisvaalien vaalipäivä siirrettiin lokakuulta huhtikuulle. Vaalipäivä on jatkossa huhtikuun kolmas sunnuntai, mutta pääsiäisen vuoksi vaaleja aikaistetaan viikolla vuonna 2017. Myös vaalien nimi muutettiin kunnallisvaaleista kuntavaaleiksi.
  • vaalipäivä sunnuntai 9.4.2017
  • ennakkoäänestys kotimaassa 29.3.-4.4.2017 ja ulkomailla 29.3.-1.4.2017
Eri poliittisten ryhmittymien vaalikoneistoja rasvataan aktiiviseen ehdokashankintaan. Olen varma, että niin sanotusti kaikki kivet käännetään, jotta löydetään sopivia ja päteviä ehdokkaita omien tavoitteiden toteuttamiseksi.
Se saattaakin olla kiven alla, sillä Suomen nykymyllerryksessä kiinnostus politiikkaan, kuntapolitiikkaankin on ollut hiipumassa.
Toisaalta väitetään, että tuskin Suomessa on ollut niin tärkeitä kuntavaaleja kuin lähestyvät kuntavaalit. Mene ja tiedä...
Kaivoin vanhan tekstini - kukatiesi vuodelta 2008 - jolloin jäin eläkkeelle. Mahdollisesti teksti julkaistiin jossakin paikallislehdessä.

Tunnustan, että itsekin olen noita kilpailuttamisasioita pohdiskellut. Paraneeko asia kilpailuttamalla/vaihtamalla, on taas oman jutun aihe...


Vanha tekstini menneiltä vuosilta:

MITÄ, KILPAILUTAT KUNNALLISVAALIEHDOKKUUTESI? JUTUSTELUA MARKETIN KASSAJONOSSA...

En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua marketin kassajonossa. Pitkän kassajonon häntäpäässä – minun edelläni – oli kaksi mieshenkilöä, toinen nuori, elämäänsä ilmeisen tyytyväinen, rajua aktiviteettia ja uudistuksia pursuava ehkä kolmikymppinen nuorimies ja toinen vähän nuhraantuneen, kuitenkin aika viriilin näköinen harmaahapsi.
Taisivat olla jutuista päätellen jonkin kunnan luottamushenkilöitä, koska he keskustelivat jokseenkin äänekkäästi luottamustehtävistä ja kaukana häämöttävistä kunnallisvaaleista…

Keskustelu sujui suunnilleen tähän tyyliin – muistaakseni:

Mitä, kilpailutat kunnallisvaaliehdokkuutesi? Oletko menettänyt viimeisenkin järjenrippeen ja reaalisuuden tajun nuorimies? Eikö vähempi kohellus riitä?” kuulin vanhemman miehistä parahtavan. ”Eihän sitä nyt sentään ihan noin vain hypätä mihin tahansa kunnallispoliittiseen ryhmään! Ajattelepa sinua äänestäneitä, mitä hekin siihen sanovat? Kaiken lisäksi seuraavat kunnallisvaalithan ovat vasta syksyllä 2012! Niihin on aikaa monta vuotta!” hän lisäsi.

Kuulehan, tuo syksy 2012 on kohta käsillä ja kilpailutus on nykyaikaa! Kaikki kilpailuttaa kaikkea! Sinäkin kilpailutat ajatuksissasi koko ajan kauppoja, vaikka oletkin juuttunut tämän yhden ja ainoan marketin kassajonoon – periaatteesta!” nuorimies vastasi kilpailuttamisepäilyihin…
Niin periaatteesta käytät samaa tuttua ja turvallista markettia, koska vanhemmat ja kukaties jo isovanhemmat ovat olleet samoilla linjoilla. Ei sitä noin vaan siirrytä viereisen, kilpailevan marketin asiakkaaksi, olet aina sanonut. Kuitenkin tiedän, että sinulla on lompakko täynnä eri markettien kortteja! Eikö jo sinunkin ole reilua tunnustaa, että ostat sieltä, mistä halvimmalla saa – siis tavallaan kilpailutat?” nuorimies lisäsi keskustelupainetta.

On kuule aivan eri asia kilpailuttaa maidon, voin ja ruisleivän hintaa kuin kunnallisvaaliehdokkuutta – samalla aatetta, periaatteita!” vanhempi, ilmeisesti aika lailla niin sanottu yhdenaatteen mies melkein huusi.

Onko, eiköhän se ole yksi ja sama asia! Kilpailutus kuin kilpailutus…!” nuorimies vastasi.
Jos et saa esittämillesi asioille asiallista, myönteistä vastakaikua, on parasta pohtia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Elämässä täytyy olla vaihtoehtoja, sanoi minulle aikanaan tehtaalla mestarini. Vaikka tuntuu, että taivas päälle putoaa, täytyy, on pakko olla silloinkin vaihtoehtoja.” nuorimies pohdiskeli…

Onhan sinulle annettu lautakuntapaikkakin nykyisessä ryhmässä. Minä sinun iässä ja olemattomalla kunnallispolitiikan kokemuksella en saanut aluksi yhtään mitään, en edes lautakunnan varapaikkaa, vaikka äänimääräni hipoi kellokkaiden vastaavia. Vanhat pierut, kokousohjukset kahmivat kaiken, kaiken, sano minun sanoneen. Voit kuule arvata, että sisällä kiehui ja jouduin puristamaan nyrkkiä – tosin taskussa – tämän tästä!” vanhempi miehistä vuodatti menneistä muistellen.

Juuri niin! Niinpä, jottei minun tarvitse muistella kymmenien vuosien takaisia, kiistattomia vääryyksiä, tavoitteeni on hakea ryhmä, jossa minua kuunnellaan – ihan oikeesti, eikä vain kunnallisvaalien alla. Kuunnellaan, kun tiedetään, että tuohan tuokin takuuvarmasti äänillään yhden lisäpaikan ryhmittymälle/puolueelle. Lisäksi minuakin tympii eräs asia. Olenko kertonut, että eräs aktiivinen kunnanvaltuutettu – on muuten ihan meikäläisiä – toitottaa estottomasti, että hänellä ei ole kunnan luottamustehtävien suhteen muuta kriteeriä kuin että hän saa mahdollisimman monta luottamustehtävää ja kokouspalkkiot juoksevat!” nuorimies vuodatti hiukan tuohtuneena.

Mitä enemmän kokouksia sitä parempi! Ennätys on toistaiseksi seitsemän (7) kokousta päivässä, ns. valehtelijan luku, mutta tuskin sillä vielä ennätysten kirjoihin pääsee!” hän muistaa aina vuodesta, vaalikaudesta toiseen sanoa...

Et, et todellakaan! Miten tämä superkokousedustaja sitten ehtii lukuisiin kokouksiinsa? Toisaalta, eikö noita kokouspalkkioita olla kohta talousahdingossa jopa poistamassa.” vanhempi miehistä totesi. Hänen äänestään selkeästi kuulsi, mihin kategoriaan hän pisti kyseisen kokousintoilijan.

Kyllä hän väittää ehtivänsä, vaikka olen kyllä muunlaistakin tietoa kuullut! Aika puhki hän kuuluu usein olevan loppuviikosta, sillä omat leipätyötkin pitää sentään hoitaa asiallisesti. Älä kuule uskokaan, että kokouspalkkiot poistuvat, kuka se nyt oksaa persauksiensa alta sahaisi?” sanoi kilpailuttamisajatuksissa pohdiskeleva nuorimies. Onhan tämä kuitenkin yhteisten asioiden hoitamisen ohessa omankin asian hoitamista!” hän lisäsi...

No tulihan se sinultakin tuo oma etu. Monet paskat haistattaa yhteisille asioille! Monille on tärkeää ensiksi oma etu, sen jälkeen oma etu ja vielä senkin jälkeen oma etu! Siinä on kuule kaukana yhteisten asioiden hoitaminen!” sanoi vanhempi miehistä ärtyneenä hiukan adrenaliinitasoa nostattaen.

Kilpailuttamisessa on kuitenkin yksi ongelma, pitäisi löytää kunnolliset, luotettavat mittarit, joilla eri ryhmittymiä vertailee. Kunnallisvaaliohjelmat on tietysti yksi sellainen. Lisäksi pitäisi löytää kunnon Kummisetiä, jotka loisivat sellaiset verkostot, joihin äänestäjät saadaan tarttumaan kuin täi tervaan. Varsinkin kun saisi nuo Nukkuvat-puolueen äänestäjät = äänestämättä jättävät liikkeelle omilla esityksillään…” nuorimies pohdiskeli…

Mistä ryhmittymästä aiot kilpailuttamisesi aloittaa? Eihän kunnassamme oikeasti ole kuin kolme (3) potentiaalista ryhmittymää sinun edustaman ryhmittymän lisäksi ja muutama noita sirpaleporukoita, joihin en koskisi pitkällä kepilläkään.” vanhempi miehistä valisti.

Mainitsemasi sirpaleryhmittymät saattaisivat olla mielenkiintoisia, mutta ääniä pitäisi tulla koriin aika kasa, jotta valtuustoon meno olisi taattu. Kyllähän nuo vanhat perinteiset porukat kaikesta huolimatta ovat valituksi tulemisen kannalta helpoimpia, mutta ne asiakysymykset, niissä taitaa edelleenkin tökkiä.” nuorimies sanoi.

Niin! Sellaista se tämä kunnallispolitiikkamaailma on!” sanoi vanhempi miehistä huokaillen ja he poistuivat kassalta hedelmäpelien suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhälläkin tungosta.

Kassajonokuulemisin
Aki Pyykkö
Opetusalan eläkeläinen Kemistä






Putin sanoi lainaavansa Suomeen 7 miljardia – Fennovoima ei tiedä miksi...

Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun luvut ovat maailman huippujohtajilla hukassa. Varmaan asia on jo suomalaisten taholta oikaistu...


Suora nettilainaus Talouselämä-lehdestä hiukan tuunattuna:


Putin sanoi lainaavansa Suomeen 7 miljardia – Fennovoima ei tiedä miksi

© POOL New / Reuters
Putin sanoi lainaavansa Suomeen 7 miljardia – Fennovoima ei tiedä miksi
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö (vas.) Moskovassa Vladimir Putinin vieraana viime viikolla
Vladimir Putinin mukaan Venäjä lainaa seitsemän miljardia dollaria Fennovoimalle. Ydinvoimalaa rakentava yhtiö ei tiedä, mistä Putin puhuu.
Ydinvoimayhtiö Fennovoimalla ei ole tietoa, miksi Venäjän presidentti Vladimir Putin puhui viime viikolla seitsemän miljardin dollarin lainaamisesta Fennovoimalle.
Putin kertoi presidentti Sauli Niinistön Moskovan-vierailun yhteydessä tiedotustilaisuudessa, että Venäjä lainaa seitsemän miljardia dollaria eli noin 6,3 miljardia euroa Fennovoiman Hanhikivi 1 -ydinvoimalan rakentamista varten.
– Fennovoiman rahoituksessa ei ole tapahtunut mitään muutoksia. Emme tiedä, miksi presidentti Putin mainitsi kyseisen summan. Fennovoiman hankkeen kustannusarviohan on 6,5-7 miljardia euroa, kertoo Fennovoiman viestintäjohtaja Maira Kettunen Taloussanomille.
Fennovoima OyFortum OyjVoimaosakeyhtiö SF
Taloustiedot
Y-tunnus2125678-5
KotipaikkaHelsinki
YhtiömuotoOY
Kaikki yrityksen taloustiedot
Putin näyttää sekoilleen kertoessaan myös energiayhtiö Fortumin uusista investoinneista.
Putin sanoi samassa tilaisuudessa, että Fortum olisi investoimassa noin neljä miljardia dollaria Siperiaan ja Uralille Venäjälle. Fortumin mukaan uusia suurinvestointeja ei ole suunnitteilla.

Rosatom pyytänyt lykkäämään rahoitusta kahdella vuodella

Fennovoiman jopa seitsemän miljardiin euroon nousevista rakentamisen kuluista noin neljännes, noin 1,7 miljardia euroa, rahoitetaan suomalaisten ja venäläisen omistajien omalla pääomalla.
Loppu on lainarahaa, jonka järjestää venäläinen Rosatom.
Lainarahasta noin 2,4 miljardia euroa tulee Venäjän valtion hyvinvointirahastosta. Fennovoima on nostanut ensimmäisen, noin miljardin euron suuruisen, lainaerän viime vuoden keväällä.
Venäläinen uutistoimisto Interfax uutisoi viime viikolla, että Rosatom on pyytänyt hyvinvointirahastoa lykkäämään kahden, suuruudeltaan yhteensä 1,4 miljardin euron, lainaerää kahdella vuodella.
Interfaxin nimettömän lähteen mukaan Rosatom haluaa viivästyttää tänä vuonna nostettavaksi tarkoitetun 800 miljoonaan euron erän vuoteen 2018 ja ensi vuonna nostettavaksi tarkoitetun 600 miljoonan euron erän vuoteen 2019.
– Interfaxin uutisoimaan asiaan ei liity dramatiikkaa, rahoitussuunnitelmaa on tarkennettu, Kettunen kommentoi.
Interfaxin mukaan Rosatom on kuluvan vuoden alkuun mennessä maksanut Fennovoimalle hyvinvointirahastosta 191,1 miljoonaa euroa, vaikka Fennovoima on kertonut nostaneensa miljardi euroa jo viime vuonna.
– Jo nostettu lainaraha riittää pitkäksi aikaa, nythän tehdään vasta maanrakennustöitä. Kaikkea nostettua rahaa ei vielä, läheskään, ole käytetty. Se selittää tuon eron, Kettunen kertoo.
Rosatom etsii lainarahaa Fennovoimalle muualtakin kuin hyvinvointirahastosta. Kettusen mukaan Rosatom käy parhaillaan neuvotteluita eri tahojen kanssa.

Tavarasta luopumisen tuska - se on kerta kaikkiaan rankkaa...

Olen näistä erilaisista luopumisasioista kirjoittanut aikaisemmin kolme tekstiä. Kaikissa olen tuonut esiin myös henkilökohtaisen tavarasta luopumisen tuska-elementin. Välillä tuntuu aivan käsittämättömältä, miten se on niin kerta kaikkiaan rankkaa.

Hetki sitten syvennyin sitä miettimään ja minule tuli selkeästi eräänlainen ahaa-elämys.

Siksi tavarasta luopumisen tuska on niin rankkaa, kun aivan jokaiseen esineeseen liittyy niin paljon erilaisia muistoja, joita edes aivan lähelläkään elämänpiirissä olevat ihmiset eivät välttämättä tiedä. 

Toisaalta myös siksi, että jokainen esine on ollut aikanaan taloudellinen panostus. Esineen ostamiseen tarvittu rahamäärä - pieni tai suuri - on täytynyt ansaita.
Usein kovalla työllä, mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Lahjoituksena en ainakaan itse ole saanut oikeastaan mitään, kaikesta on aina täytynyt maksaa, usein viimeisen tapin takaa...

Otan yhden esimerkin.

Tutkin hetki sitten kierrätykseen > käytännössä roskiin lähtevää Philipshave- parranajokonetta.

Muistan kuin eilisen päivän em. laitteen ostotapahtuman. Ostin sen itselleni joululahjaksi Tampereella 1970-luvun alkupuolella silloista vuokra-asuntoamme vastapäätä sijainneesta kodinkoneliikkeestä.
Ostin sen, koska edellinen, paristokäyttöinen parranajokone "veteli viimeisiään" = oli tullut elinkaaren päähän.

Ostokseni oli "viimeistä huutoa", sähkökäyttöinen, verkkokäyttöinen laite, koska siinä oli myös hiustenleikkuuseen soveltuva terä, jonka sai tarvittaessa esiin napin painalluksella.

Kokeilin uteliaisuuttani em. laitteen tämänhetkistä kuntoa. Kyllä se kitkutellen käy mutta...

Minulla on ollut kokoparta 1970-luvun puolestavälistä asti. Päädyin aikanaan kokopartaratkaisuun puhtaasti mukavuussyistä. Se on helppohoitoinen. Toki silloin tällöin leikkaan/leikkautan sen lähes sänkiasteelle.
Viime vuosina minulla on ollut erinomainen mahdollisuus käydä hoidattamassa hiuksiani ja partaani Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä Kemissä mallin ominaisuudessa. Hiukset ja parta leikataan klassisen tyylin mukaisesti. Harmaa lookki sopii asiaan erinomaisesti - kuulemma...

En välttämättä tarvitse parranajokonetta. Tosin sellainen minulla on, merkki on Braun ja se on sekä verkkovirta- että akkukäyttöinen. Ihan nykyaikainen laite, jossa on myös rajojen siisitimen liittyvä "viritys". En ole muistaakseni käyttänyt sitä koskaan.


Tuosta vanhasta Philipshavesta joku näppärä mekaanikonalku saattaisi saada "soivan pelin" puhdistamalla ja hiukan virittelemällä sitä. Mahdollisesti osien löytyminen saattaa aiheuttaa vaikeuksia.

Maailma on nykyisin kertakäyttöhenkistä - valitettavasti... 

Liitän siteeksi pätkän asiantuntijatekstiä vanhasta artikkelistani:

Tutkija: Tavaroista luopuminen on ihmisen luontoa vastaan

Tavaroista tietoisesti luopuminen on ihmiselle melko tuore ajatus. Ihminen on elänyt nykyisen kaltaisessa kulutuksen täyteisessä ympäristössä vain 50–200 vuotta, eivätkä aivomme ole biologisesti muuttuneet kivikaudesta.
– Olemme kehittyneet aivan toisenlaiseen ympäristöön. 50 000 vuotta sitten savannilla oli edullista hamstrata kaikki saatavilla ole, kertoo tohtorikoulutettava Samuel Piha Turun kauppakorkeakoulusta. Hän tutkii evoluutiopsykologiaa ja kuluttajakäyttäytymistä.
Tavarasta on vaikea luopua, koska ihmisellä on perimässä tappiokammo. Saavutetuista eduista on vaikea luopua.
– Menettäminen vaikuttaa ihmiseen voimakkaammin kuin asioiden saaminen.
Piha näkee, että ihminen on tehnyt yhteiskunnastakin sellaisen, että tavaran hankkimisesta ja kuluttamisesta on tehty helpompaa kuin siitä eroon pääsemisestä.
Kun ihminen tietoisesti haluaa eroon resursseista, tässä tapauksessa esineistä, hän toimii luontoaan vastaan.
– Ihmisellä on ainutlaatuinen kyky nousta eläimellisten viettiensä yläpuolelle. Se vaatii tietoisia ponnisteluja.