Uusi kuntalaki astui voimaan 1. toukokuuta 2015 ja kunnallisvaalien vaalipäivä siirrettiin lokakuulta huhtikuulle. Vaalipäivä on jatkossa huhtikuun kolmas sunnuntai, mutta pääsiäisen vuoksi vaaleja aikaistetaan viikolla vuonna 2017. Myös vaalien nimi muutettiin kunnallisvaaleista kuntavaaleiksi.
- vaalipäivä sunnuntai 9.4.2017
- ennakkoäänestys kotimaassa 29.3.-4.4.2017 ja ulkomailla 29.3.-1.4.2017
Eri poliittisten ryhmittymien vaalikoneistoja rasvataan aktiiviseen ehdokashankintaan. Olen varma, että niin sanotusti kaikki kivet käännetään, jotta löydetään sopivia ja päteviä ehdokkaita omien tavoitteiden toteuttamiseksi.
Se saattaakin olla kiven alla, sillä Suomen nykymyllerryksessä kiinnostus politiikkaan, kuntapolitiikkaankin on ollut hiipumassa.
Toisaalta väitetään, että tuskin Suomessa on ollut niin tärkeitä kuntavaaleja kuin lähestyvät kuntavaalit. Mene ja tiedä...
Kaivoin vanhan tekstini - kukatiesi vuodelta 2008 - jolloin jäin eläkkeelle. Mahdollisesti teksti julkaistiin jossakin paikallislehdessä.
Tunnustan, että itsekin olen noita kilpailuttamisasioita pohdiskellut. Paraneeko asia kilpailuttamalla/vaihtamalla, on taas oman jutun aihe...
Vanha tekstini menneiltä vuosilta:
MITÄ,
KILPAILUTAT KUNNALLISVAALIEHDOKKUUTESI? JUTUSTELUA MARKETIN
KASSAJONOSSA...
En
voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua marketin
kassajonossa. Pitkän kassajonon häntäpäässä – minun edelläni
– oli kaksi mieshenkilöä, toinen nuori, elämäänsä ilmeisen
tyytyväinen, rajua aktiviteettia ja uudistuksia pursuava ehkä
kolmikymppinen nuorimies ja toinen vähän nuhraantuneen, kuitenkin
aika viriilin näköinen harmaahapsi.
Taisivat
olla jutuista päätellen jonkin kunnan luottamushenkilöitä, koska
he keskustelivat jokseenkin äänekkäästi luottamustehtävistä ja
kaukana häämöttävistä kunnallisvaaleista…
Keskustelu
sujui suunnilleen tähän tyyliin – muistaakseni:
”Mitä,
kilpailutat kunnallisvaaliehdokkuutesi? Oletko menettänyt
viimeisenkin järjenrippeen ja reaalisuuden tajun nuorimies? Eikö
vähempi kohellus riitä?” kuulin vanhemman miehistä parahtavan.
”Eihän sitä nyt sentään ihan noin vain hypätä mihin tahansa
kunnallispoliittiseen ryhmään! Ajattelepa sinua äänestäneitä,
mitä hekin siihen sanovat? Kaiken lisäksi seuraavat
kunnallisvaalithan ovat vasta syksyllä 2012! Niihin on aikaa monta
vuotta!” hän lisäsi.
”Kuulehan,
tuo syksy 2012 on kohta käsillä ja kilpailutus on nykyaikaa! Kaikki
kilpailuttaa kaikkea! Sinäkin kilpailutat ajatuksissasi koko ajan
kauppoja, vaikka oletkin juuttunut tämän yhden ja ainoan marketin
kassajonoon – periaatteesta!” nuorimies vastasi
kilpailuttamisepäilyihin…
”Niin
periaatteesta käytät samaa tuttua ja turvallista markettia, koska
vanhemmat ja kukaties jo isovanhemmat ovat olleet samoilla linjoilla.
Ei sitä noin vaan siirrytä viereisen, kilpailevan marketin
asiakkaaksi, olet aina sanonut. Kuitenkin tiedän, että sinulla on
lompakko täynnä eri markettien kortteja! Eikö jo sinunkin ole
reilua tunnustaa, että ostat sieltä, mistä halvimmalla saa –
siis tavallaan kilpailutat?” nuorimies lisäsi keskustelupainetta.
”On
kuule aivan eri asia kilpailuttaa maidon, voin ja ruisleivän hintaa
kuin kunnallisvaaliehdokkuutta – samalla aatetta, periaatteita!”
vanhempi, ilmeisesti aika lailla niin sanottu yhdenaatteen mies
melkein huusi.
”Onko,
eiköhän se ole yksi ja sama asia! Kilpailutus kuin kilpailutus…!”
nuorimies vastasi.
”Jos
et saa esittämillesi asioille asiallista, myönteistä vastakaikua,
on parasta pohtia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Elämässä täytyy
olla vaihtoehtoja, sanoi minulle aikanaan tehtaalla mestarini. Vaikka
tuntuu, että taivas päälle putoaa, täytyy, on pakko olla
silloinkin vaihtoehtoja.” nuorimies pohdiskeli…
”Onhan
sinulle annettu lautakuntapaikkakin nykyisessä ryhmässä. Minä
sinun iässä ja olemattomalla kunnallispolitiikan kokemuksella en
saanut aluksi yhtään mitään, en edes lautakunnan varapaikkaa,
vaikka äänimääräni hipoi kellokkaiden vastaavia. Vanhat pierut,
kokousohjukset kahmivat kaiken, kaiken, sano minun sanoneen. Voit
kuule arvata, että sisällä kiehui ja jouduin puristamaan nyrkkiä
– tosin taskussa – tämän tästä!” vanhempi miehistä
vuodatti menneistä muistellen.
”Juuri
niin! Niinpä, jottei minun tarvitse muistella kymmenien vuosien
takaisia, kiistattomia vääryyksiä, tavoitteeni on hakea ryhmä,
jossa minua kuunnellaan – ihan oikeesti, eikä vain
kunnallisvaalien alla. Kuunnellaan, kun tiedetään, että tuohan
tuokin takuuvarmasti äänillään yhden lisäpaikan
ryhmittymälle/puolueelle. Lisäksi minuakin tympii eräs asia.
Olenko kertonut, että eräs aktiivinen kunnanvaltuutettu – on
muuten ihan meikäläisiä – toitottaa estottomasti, että hänellä
ei ole kunnan luottamustehtävien suhteen muuta kriteeriä kuin että
hän saa mahdollisimman monta luottamustehtävää ja kokouspalkkiot
juoksevat!” nuorimies vuodatti hiukan tuohtuneena.
”Mitä
enemmän kokouksia sitä parempi! Ennätys on toistaiseksi seitsemän
(7) kokousta päivässä, ns. valehtelijan luku, mutta tuskin sillä
vielä ennätysten kirjoihin pääsee!” hän muistaa aina vuodesta,
vaalikaudesta toiseen sanoa...
”Et,
et todellakaan! Miten tämä superkokousedustaja sitten ehtii
lukuisiin kokouksiinsa? Toisaalta, eikö noita kokouspalkkioita olla
kohta talousahdingossa jopa poistamassa.” vanhempi miehistä
totesi. Hänen äänestään selkeästi kuulsi, mihin kategoriaan hän
pisti kyseisen kokousintoilijan.
”Kyllä
hän väittää ehtivänsä, vaikka olen kyllä muunlaistakin tietoa
kuullut! Aika puhki hän kuuluu usein olevan loppuviikosta, sillä
omat leipätyötkin pitää sentään hoitaa asiallisesti. Älä
kuule uskokaan, että kokouspalkkiot poistuvat, kuka se nyt oksaa
persauksiensa alta sahaisi?” sanoi kilpailuttamisajatuksissa
pohdiskeleva nuorimies. Onhan tämä kuitenkin yhteisten asioiden
hoitamisen ohessa omankin asian hoitamista!” hän lisäsi...
”No
tulihan se sinultakin tuo oma etu. Monet paskat haistattaa yhteisille
asioille! Monille on tärkeää ensiksi oma
etu, sen jälkeen oma etu ja vielä senkin jälkeen oma etu!
Siinä on kuule kaukana yhteisten asioiden hoitaminen!” sanoi
vanhempi miehistä ärtyneenä hiukan adrenaliinitasoa nostattaen.
”Kilpailuttamisessa
on kuitenkin yksi ongelma, pitäisi löytää kunnolliset,
luotettavat mittarit, joilla eri ryhmittymiä vertailee.
Kunnallisvaaliohjelmat on tietysti yksi sellainen. Lisäksi pitäisi
löytää kunnon Kummisetiä, jotka loisivat sellaiset verkostot,
joihin äänestäjät saadaan tarttumaan kuin täi tervaan. Varsinkin
kun saisi nuo Nukkuvat-puolueen äänestäjät = äänestämättä
jättävät liikkeelle omilla esityksillään…” nuorimies
pohdiskeli…
”Mistä
ryhmittymästä aiot kilpailuttamisesi aloittaa? Eihän kunnassamme
oikeasti ole kuin kolme (3) potentiaalista ryhmittymää sinun
edustaman ryhmittymän lisäksi ja muutama noita sirpaleporukoita,
joihin en koskisi pitkällä kepilläkään.” vanhempi miehistä
valisti.
”Mainitsemasi
sirpaleryhmittymät saattaisivat olla mielenkiintoisia, mutta ääniä
pitäisi tulla koriin aika kasa, jotta valtuustoon meno olisi taattu.
Kyllähän nuo vanhat perinteiset porukat kaikesta huolimatta ovat
valituksi tulemisen kannalta helpoimpia, mutta ne asiakysymykset,
niissä taitaa edelleenkin tökkiä.” nuorimies sanoi.
”Niin!
Sellaista se tämä kunnallispolitiikkamaailma on!” sanoi vanhempi
miehistä huokaillen ja he poistuivat kassalta hedelmäpelien
suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhälläkin tungosta.
Kassajonokuulemisin
Aki
Pyykkö
Opetusalan
eläkeläinen Kemistä
Kommentteja 62 kpl
