tiistai 20. lokakuuta 2015

Suomessa maan tapa > tonkia turhaan menneitä...

Suomessa maan tapa on tonkia turhaan menneitä, aivan niin kuin meillä ei olisi tärkeämpää selvitettävää. Koko vaalirahoitussotku lähti aikanaan liikkeelle Kallin kuuluisista möläytyksistä. Sen jälkeen vaalirahoitukseen liittyvää lainsäädäntöä on muutettu ja muutoinkin asiaan liittyvää käytäntöä ohjeistettu. Toivottavasti tämä kohu laantuu ennen kuin se alkaakaan. Tämä ei palvele ketään - jaa no ehkä sentään Maan tapa-kirjan myyntiä...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Jarmo Korhonen kirjassaan: Kokoomus keplotteli Sauli Niinistön vaalirahoilla vuonna 2006 – Niinistö haluaa kokoomukselta selvityksen

Ben Zyskowicz kiistää jyrkästi Jarmo Korhosen uutuuskirjan väitteet lahjoitusten korvamerkinnöistä

POLITIIKKA  

Kokoomus ohjasi Sauli Niinistön vaalirahoja puolueelle tulevien lahjoitusten kautta, jotta lahjoittajien nimet pysyisivät salaisina, vaikka varat oli käytännössä korvamerkitty Niinistön vaalikassaan, väittää keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen tällä viikolla ilmestyvässä Maan tapa -kirjassaan.
Kyseessä oli vuoden 2006 presidentinvaalit, jotka Niinistö lopulta vaalien toisella kierroksella hävisi istuvalle presidentille Tarja Haloselle.
Asiasta kertoi Ylen MOT-ohjelma maanantai-iltana.
Presidentti Niinistö kommentoi Korhosen väitteitä ohjelman jälkeen julkaistussa tiedotteessa. Hän haluaa, että kokoomus tekisi selvityksen lahjoituksista.
"Kun on esitetty uusia väitteitä, olisi hyvä, että silloin lahjoitusten pyytäjät ja lahjoitusten saaja eli kokoomus asian selvittäisivät."
Ylen A-studiossa maanantai-iltana esiintynyt kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz painotti, että jokainen voi vapaaehtoisesti ilmoittaa, jos on antanut puolueelle lahjoituksia vuonna 2006.
"Jos nämä ihmiset haluavat nyt kymmenen vuotta myöhemmin kertoa, mitä he lahjoittivat, minulla ei ole mitään sitä vastaan."
Zyskowicz vastasi tuolloin Niinistön vaalikampanjan rahankeruusta.
Niinistön mukaan hänen vuoden 2006 vaalikampanjaa rahoittaneiden yksityishenkilöiden ja yritysten nimet julkistettiin senaikaista lakia noudattaen, jos lahjoitus ylitti 3 400 euron rajapyykin.
Puolueelta tulleiden rahojen lahjoittajia ei kuitenkaan kerrottu, koska vuoden 2006 laki ei sitä vaatinut. Vuodesta 2010 lähtien kaikki 1 500 euroa ylittävät lahjoitukset on pitänyt ilmoittaa tulivatpa ne sitten vaaliehdokkaille tai suoraan puolueille.
"Kokoomus tuki kampanjaa ilmoituksen mukaan puoluetuen lisäksi 717 191 eurolla. Muiden pääehdokkaiden kampanjan puolueiltaan saama tuki on tuolloin ilmaistu samalla tavoin, puolueen tulolähteitä luettelematta", Niinistö kertoo.

AdvertisementAdvertisement
Presidentti huomauttaa, että kokoomus keräsi vuosina 20052006 puolueelle kaikkiaan kahden miljoonan euron edestä rahoitusta, siis lähes kolminkertaisesti enemmän kuin Niinistön puolueelta saama tuki.
"On väärä olettamus, että kaikki kyseisinä vuosina kerätyt rahat olisi käytetty Suomi 2006 -kampanjan rahoittamiseen", Niinistö toteaa tiedotteessa.
A-studiossa maanantaina vieraillut Korhonen huomautti, että yksityisiltä henkilöiltä ei tule normivuonna kahden miljoonan kokoisia summia  lahjoituksena kokoomukselle. Hän ei kuitenkaan väitä, että koko summa olisi kanavoitu Niinistölle.
"Kirjassani on sähköposteja, jotka osoittavat, että osa rahasta on käytetty presidentinvaaleihin. Osa varmaan puolueen muuhun toimintaan."
Keskeisenä toimijana varojen siirtämisessä Korhonen mainitsee juuri Zyskowiczin.
Myös presidentti Niinistö kertoo olleensa luonnollisesti tietoinen, että vuoden 2006 vaalikampanjan rahoituksen keräämisestä vastasi juuri Zyskowicz.
"Sen sijaan siitä en ollut tietoinen, että kampanjani ohella kerättiin näin merkittävissä määrin rahoitusta myös puolueelle."
Korhosen mukaan Zyskowicz oli ohjeistanut liikemies Arto Merisaloa toimimaan rahankeruussa niin, että rahaa ohjattiin puolueelle, jotta lahjoittaja pystyttiin pitämään salaisena, vaikka varat oli tosiasiassa varattu Niinistön presidenttivaalikampanjaan.
Tätä varten Zyskowicz antoi Merisalolle neljä eri tiliä, joista kolme oli puolueen tai sen taustayhteisön tilejä.
Zyskowicz tulistui vihjailusta piilotettujen tilien käytöstä.
"Ne eivät olleet mitään pimeitä tilejä, vaan kokoomuksen ja säätiöiden normaaleja tilejä", hän sanoi maanantaina A-studiossa ja julisti, että tilit voidaan julkistaa vaikka joka päivä televisiossa.
Ben Zyskowicz kiistää HS:lle jyrkästi Korhosen väitteen siitä, että hän olisi ohjeistanut Merisaloa sähköpostilla.
"Väite on härski, virheellinen ja valheellinen. En ole ikinä tällaisia ohjeita antanut enkä ole tällaista meiliä lähettänyt. Jos Korhonen pystyy osoittamaan, että olen tällaisen meilin lähettänyt, niin onnittelen", Zyskowicz sanoo.
Zyskowiczin mukaan hän on selittänyt Merisalolle mitä tuolloin voimassa oleva vaalirahoituslainsäädäntö kertoi lahjoitusten julkisuudesta, ja suuripiirteisenä tunnettu Merisalo on sen jälkeen omissa sähköposteissa liikemieskumppaneilleen oikonut mutkia suoraksi.
Suurin erimielisyys monipolvisessa kiistassa on siinä, onko Zyskowicz luvannut, että puolueelle tai puolueen lähiyhteisöjen tileille lahjoitetut varat päätyvät lyhentymättöminä presidentinvaalikassaan.
Zyskowiczin mukaan näin ei käynyt, koska kokoomus sai vuosina 2005–2006 yli kaksi miljoonaa euroa lahjoituksia, joista karkeasti ottaen vain noin kolmasosa päätyi Niinistön tukiyhdistykselle. Tämä on myös Niinistön käsitys tapahtumista.
Vaikka puolueen rahaa kului Niinistön vaalikampanjan valtiolta tulevana puoluetukena ja erilaisiin kuluihin esimerkiksi vaalityötä tekevien palkkojen muodossa, osa puolueelle lahjoitetuista varoista meni silti muuhun työhön, Zyskowicz perustelee.
Zyskowicz moittii Korhosta myös siitä ajatusvirheestä, että tämän mielestä kokoomuksen olisi pitänyt jo vuonna 2006 soveltaa lakia, joka tuli voimaan viisi vuotta myöhemmin.
Maan tapa -kirjan mukaan kokoomus paljasti osan Niinistön vaalirahoituksesta julkisen paineen alla syksyllä 2009, mutta jätti tuolloinkin 547 500 euroa lain ilmoitusvelvollisuuden ylittäviä vaalirahoja kertomatta.
Tässäkään ei ole mitään uutista, Zyskowicz sanoo.
Nuo varat olivat pääosin yksityishenkilöiltä saatuja yli 3 400 euron lahjoituksia, joita kokoomuksella ei olisi ollut oikeutta julkistaa, koska kyseessä olisi ollut yksityiselämää loukkaava arkaluontoinen poliittisesta suuntautumisesta kertova tiedonjulkistaminen, Zyskowicz tulkitsee.
Muutoinkin kokoomus toimin vuoden 2006 vaaleissa maan tavan ja silloisen lainsäädännön mukaisesti, Zyskowicz korostaa.
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen totesikin Ylelle maanantaina, että juridisesti hän ei näe kokoomuksen vaalirahoituskuvioissa ongelmaa.
"Tämä tapahtui vanhan lain aikaan, ja mitään syyttäjää kiinnostavaa tässä ei ole."
Korhosen mukaan on Merisalon ja Zyskowiczin välisistä sähköposteista käy selkeästi ilmi, että puolueelle tai puolueen lähiyhteisöille lahjoitetut varat on tarkoitettu yksiselitteisesti presidenttivaaleihin.
"Ei kokoomus minään muuna vuonna saa niitä varoja", Korhonen selittää HS.lle.
Toisena todisteena lahjoitusten yksiselitteisestä tarkoitusperästä Korhonen pitää sitä, että jotkut lahjoittajat ovat kirjoittaneet tiliotteisiin varta vasten niiden käyttötarkoituksen olevan Niinistön vaalikampanjan tukeminen, vaikka ne on talletettu puolueen tileille. Siksi kokoomuksen olisi pitänyt kertoa niistä myös vaalirahailmoituksissa, Korhonen argumentoi.
Zyskowiczin vetoamista kansalaisten yksityisyyden suojan Korhonen ei sitäkään sulata.
"Ei siinä mitään yksityisyyttä loukata", Korhonen sanoo. Hänen mukaansa kaikki muut puolueet ovat avanneet vaalirahoituksena vuosilta 2005–2008.
"Kokoomus on aivan tietoisesti kiertänyt maan tavan mukaisesti vaalirahoitusta lupaamalla, että jos rahat [tulevat] eri tileille, tätä ei kerrota."
Korhosen kirjaa on jaettu valituille toimittajille sähköisessä pdf-muodossa sillä ehdolla, että sen tietoja ei saa julkistaa ennen maanantai-iltaa.
Paikoin sekava 780-sivuinen Maan tapa -kirja ilmestyy kustantaja Tammen mukaan tällä viikolla.
HS sai Yleltä MOT:n ohjelman käsikirjoituksen haltuunsa ennen ohjelman esittämistä maanantai-iltana.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Poista selaustiedot...

Poistan varsinkin nettipankkireissun jälkeen selaustietoja. Olen usein pohdiskellut, minne em. tiedot mahtavat mennä?
Varmaan joku tämän tekstin lukijoista tietää sen, että ne menevät "bittitaivaaseen" mutta minne hiukan tarkemmin - kiitos.

Kun väitetään, että maailmassa ei mikään häviä - kaikki vaan muuttaa muotoaan - olisi mielenkiintoista edellä mainitulla perusteella tietää, mihin muotoon Poista selaustiedot- aineisto muokkautuu...

Vai että "yhtiö lämmitti omia housujaan"...

Olen muistaakseni aikaisemminkin kirjoittanut, että en pidä alla olevan kirjoittajan, "pörssiammattilaisen" herra lähes kaikkitietävän, Jorma Oksaharjun kirjoittamissävystä. En tälläkään kerralla! Mutta hänelläkin on toki oikeutensa kirjoittaa mitä lystää ja se näytetään julkisestikin esiin tuotavan...

Suora nettilainaus Kauppalahdesta hiukan tuunattuna: 


Piensijoittajat rahastavat tänään Outokummulla - Oksaharju: ”Yhtiö lämmitti omia housujaan”


Piensijoittajat rahastavat tänään Outokummulla - Oksaharju: ”Yhtiö lämmitti omia housujaan”
KUVA: PEKKA KARHUNEN/KL
Suomalaiset piensijoittajat ovat myyneet maanantaina Outokummun osaketta, kun osakekurssi on yli 16 prosentin nousussa.
Outokumpu kertoi maanantaina yrityskaupasta, jossase myy omistamansa 55 prosentin osuuden kiinalaisesta Shanghai Krupp Stainless -yhteisyrityksestä (SKS). Outokumpu kirjaa SKS:n myynnistä noin 330 miljoonan euron kertaluonteisen myyntivoiton. Yhtiö huomautti myynnin yhteydessä velkaantumisasteensa pienevän kaupan seurauksena.
Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharjun mukaan yksityissijoittajien salkuissa näkyy selvä suunta: piensijoittajat rahastavat kurssinousua. Piensijoittajat ostivat Outokummun osaketta hänen mukaansa loppukesällä ja alkusyksyllä.
”Tänään on ensimmäinen päivä pitkästä aikaa, kun piensijoittajien fiilikset ovat kääntyneet myyntilaidalle. Kolmen ensimmäisen pörssikaupankäynnin tunnin jälkeen 75 prosenttia Outokummulla kauppaa käyneistä oli myynyt ja vain joka neljäs oli ostanut. Suhde on ollut pari viime kuukautta toisen päin”, hän sanoo.
”Rahastus on tehty tänään”, Oksaharju sanoo.
Osakekaupan volyymi Outokummun osakkeella on ollut tavalliseen päivään nähden moninkertainen Oksaharjun mukaan. Osakkeen ostajina ovat ehkä olleet ulkomaiset sijoittajat, jotka ovat joutuneet purkamaan shorttipositioitaan.
Kuukausi sitten Outokumpu antoi tulosvaroituksen, jossa se kertoi heinä-syyskuun operatiivisen tappion olevan huhti-kesäkuun tappiota suurempi. Tulosvaroitus säikäytti sijoittajat, jotka alkoivat hinnoitella maksullisen osakeannin mahdollisuutta. Teräsyhtiön osake on laskenut yli 50 prosenttia puolessa vuodessa.
”Rivien välistä luen, että yhtiö ainakin pystyy siirtämään seuraavaa maksullista osakeantia eteenpäin. Se vapauttaa taseesta kassavirtaa ja ostaa itselleen lisäaikaa kannattavuuden kääntämiseen.”

Oksaharju tulkitsee, että Outokumpu joutui nyt perääntymään osakeantisuunnitelmasta. Ehkä yhtiön suurin omistaja eli valtio tyrmäsi antisuunnitelmat valtion vaikean taloustilanteen vuoksi, hän spekuloi.
”Tähän vuodenaikaan sopivasti voisi sanoa, että yhtiö lämmitti omia housujaan hetkellisesti omaa tasettaan kertaluonteisesti järjestämällä.”

Erinomainen vuoden luontokuvavalinta...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan tai oikeastaan sen verran, että...

Myöhemmin paljastui, että kyseessä on alkuperäisen kuva peilikuva. Kävi mielessä, että kuvaaja on tutustunut prosessitekniseen piirtämiseen/hahmottamiseen: Prosessit etenevät pääsääntöisesti vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Vuoden luontokuvaksi valittiin siluetti hirven vasasta – katso kooste voittajakuvista

KULTTUURI 
ANTTI LEINONEN
Antti Leinosen ottama Vuoden luontokuva 2015.
Antti Leinosen ottama Vuoden luontokuva 2015.
Vuoden 2015 luontokuvaksi on valittu kainuulaisen Antti Leinosen Äiti oota, joka on siluettikuva hirven vasasta emon perässä.
"Kuvaajalle tulee harvoin näin upeaa hetkeä, ja hän on osannut hyödyntää sen täydellisesti. Herkkä siluetti vasasta emon perässä, niukat värit, rajaus ja jalkojen rytmi hipovat täydellisyyttä", tuomaristo kommentoi voittajakuvaa kilpailun tiedotteessa.
64-vuotias Leinonen on ammattiluontokuvaaja, joka on voittanut Vuoden Luontokuva -kilpailun myös vuosina 1990 ja 1998.
Leinonen otti voittajakuvan Kuhmossa kojusta käsin kesäkuun 4. päivä aamuyöstä. Hän on yrittänyt kuvata hirviä kyseisellä paikalla neljän vuoden ajan.
"Aika kuulostaa ehkä pitkältä, mutta kuvasin ahmoja ja karhujakin monta kymmentä vuotta. Aika ei minulle tunnu siis niin pitkältä", Leinonen toteaa HS:lle.
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n järjestämään kilpailuun osallistui 11 503 kuvaa, jotka kilpailivat kahdeksassa eri sarjassa. Voittajat julkistettiin sunnuntaina.
Kaikkiaan vähintään kunniamaininnalla palkittiin 40 kuvaa, jotka muodostavat Vuoden Luontokuvat -näyttelyn. Se kiertää useampana näyttelykokonaisuutena läpi Suomen.
SEPPO KERÄNEN
Luonto ja ihminen -sarjan voittaja Tuulivoiman uhri. Kuva: Seppo Keränen.
Luonto ja ihminen -sarjan voittaja Tuulivoiman uhri. Kuva: Seppo Keränen.
JUHANI KOSONEN
Muut eläimet -sarjan voittaja Saalista odotellessa. Kuva: Juhani Kosonen.
Muut eläimet -sarjan voittaja Saalista odotellessa. Kuva: Juhani Kosonen.
PEKKA SAVOLAINEN
Maisemat-sarjan voittaja Rantakivet yövalaistuksessa. Kuva: Pekka Savolainen.
Maisemat-sarjan voittaja Rantakivet yövalaistuksessa. Kuva: Pekka Savolainen.
ILKKA RÄSÄNEN
Nuoret-sarjan voittaja Underwater selfie. Kuva: Ilkka Räsänen.
Nuoret-sarjan voittaja Underwater selfie. Kuva: Ilkka Räsänen.
ANA SCHORIN
Linnut-sarjan voittaja Koppelo ja ensimmäiset poikaset. Kuva: Ana Schorin.
Linnut-sarjan voittaja Koppelo ja ensimmäiset poikaset. Kuva: Ana Schorin.
SAMI KARJALAINEN
Taidetta luonnosta -sarjan voittaja Vesiperhosen muna-asetelma. Kuva: Sami Karjalainen.
Taidetta luonnosta -sarjan voittaja Vesiperhosen muna-asetelma. Kuva: Sami Karjalainen.
JAANA KOTAMÄKI
Kasvit ja sienet -sarjan voittaja Siementen tanssi. Kuva: Jaana Kotamäki.
Kasvit ja sienet -sarjan voittaja Siementen tanssi. Kuva: Jaana Kotamäki.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Rautalankamalli Syyriasta ...


Toimin tiedonantajana/tiedonvälittäjänä/välikätenä.

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Syyrian mutkikas valtapeli – katso grafiikasta liittolaiset ja viholliset

Kohta viisi vuotta kestänyt Syyrian sota on vaatinut yli 250 000 kuolonuhria ja karkottanut kodeistaan 12 miljoonaa syyrialaista.

Syyrian nykyhallinnon ystäviksi ja vihollisiksi on asettunut iso joukko valtapolitiikan pelaajia.



Kansannousu Syyrian itsevaltaisen presidentin Bashar al-Assadin hallintoa vastaan alkoi arabikevään tuoksinassa maaliskuussa 2011.

Hallituksen rajut otteet kansannousun tukahduttamiseksi johtivat sisällissotaan, jossa vastakkain ovat Assadin shiialaisten alaviittien armeija ja sunnikapinallisten taistelijat.
Ulkovallat ovat sekaantuneet sotaan ponnella, viimeksi Venäjä joka aloitti syyskuun lopussa 2015 ilmaiskut Syyriaan. Presidentti Assad saa tukea myös Iranilta ja Libanonin Hizbollah-taistelijoilta.

Assadia vastassa laaja rintama

Assadia vastustavat voimat koostuvat kymmenistä ryhmittymistä, maltillisista hallituksen vastustajista islamistiseen Isisiin. Sunnikapinallisten tärkein tukija on Saudi-Arabia.
Yhdysvallat tukee presidentti Assadia vastustavia maltillisia kapinallisia. Samalla sen johtama koalitio on elokuusta 2014 lähtien tehnyt ilmaiskuja islamistista Isisiä vastaan Syyriassa ja Irakissa.
Syyrian kurdit vastustavat niin Assadin hallintoa kuin terroristijärjestö Isisiäkin. Turkki puolestaan käy omaa sotaansa kurdien ääriaineksia vastaan.
Tässä grafiikassa esitellään Syyrian sodan liittolaiset ja viholliset.


Grafiikka
Yhdysvallat kokosi syyskuussa 2014 laajan liittouman islamistista Isisiä vastaan. 60 maan liittoumassa ovat mukana keskeiset Euroopan Nato-maat ja viisi Persianlahden arabiliittolaismaata. Syyrian sisällä Yhdysvallat on aseistanut ja kouluttanut maltillisia kapinallisia.  Yhdysvallat haluaa kansanmurhaan syyllistyneen presidentti Assadin syrjään maan johdosta.


Grafiikka
Venäjä on ollut Syyrian liittolainen jo 1980-luvulta alkaen. Venäjän tuki Syyrian nykyjohdolle nousi uudelle tasolle pari viikkoa sitten, kun Venäjä aloitti Syyrian kapinallisia vastaan suunnatut ilmaiskut. Iskuja on tehty sekä presidentti Assadia vastustavia maltillisia kapinallisia että islamistista Isiä vastaan.


Grafiikka
Sunnilaisista arabimaista Saudi-Arabia ja Qatar ovat olleet Syyrian kapinallisten keskeiset rahoittajat. Terrorijärjestö Isisin voimakas eteneminen Syyriassa ja Irakissa herätti kuitenkin huolta Persianlahdella ja alueen maat liittyivät mukaan Isisiä vastustavaan koalitioon. Saudi-Arabia vastustaa Syyrian nykyhallintoa ja on sen kaatamiseksi tukenut myös kovan linjan islamisteja, muun muassa jihadistien Al Nusran rintamaa.


Grafiikka
Syyria on ollut Iranin islamilaisen tasavallan läheisin arabiliittolainen. Syyria tuki Irania vuosien 1980–1988 sodassa arabimaa Irakia vastaan. Iran puolestaan on tukenut presidentti Assadia Syyrian kansannousun alusta alkaen. Iranilla on Syyriassa huomattava määrä sotilaallisia neuvonantajia ja sotilaita. Aseellista apua Iran on kanavoinut Syyriaan myös Libanonissa päämajaansa pitävän Hizbollahin kautta.


Grafiikka
Turkki on ollut läheisessä yhteistyössä Saudi-Arabian ja muiden Persianlahden arabimaiden kanssa Syyrian Assadin kaatamiseksi. Se on tukenut Assadia vastustavia kapinallisia. Turkin päätavoite on kuitenkin estää Syyrian kurdeja muodostamasta omaa valtiota Pohjois-Syyriaan.

Köyhät älkää vaivautuko...

Kansanedustaja hmmmmmmmmmmmm... On helppo olla samaa mieltä alla olevan kolumnistin kanssa. Olen samaa asiaa miettinyt useinkin eduskuntavaalien yhteydessä. Tuntuu välillä siltä, että suurilla kampanjointisummilla vietitetään: Köyhät älkää vaivautuko...




Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Kansanedustaja on kallis ammatti – kampanjoihin uhratut summat ovat liian suuria

PÄÄKIRJOITUS  
Unto Hämäläinen
Unto Hämäläinen HELSINGIN SANOMAT
Kirjoittaja on Kuukausiliitteen toimittaja.

Eduskuntaa järisytti vuosina 2008 ja 2009 ikävä vaalirahakohu. Silloin paljastui, että kymmenet kansanedustajat – joukossa oli ministereitäkin – olivat unohtaneet ilmoittaa muutamia avustuksiaan.
Useista vaalirahoitusilmoituksista puuttui Kehittyvien maakuntien Suomi -niminen organisaatio, joka oli kerännyt yrittäjiltä vaalirahaa ehdokkaille jaettavaksi. Suurimmat potit menivät vuoden 2007 eduskuntavaaleissa keskustan ja kokoomuksen ehdokkaille.
Kohun keskellä pääministeri Matti Vanhasen (kesk) hallitus joutui tekemään pikavauhtia korjausliikkeitä. Vaalirahoituksen avoimuutta lisättiin, ja rahoituksen pelisääntöjä kohennettiin muutenkin.

AdvertisementAdvertisement
Vaalirahakohun jälkeen on käyty kahdet eduskuntavaalit sekä yhdet presidentinvaalit, kuntavaalit ja eurovaalit. Niissä ei ole paljastunut yhtä suuria kupruja kuin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Puolueiden ja ehdokkaiden tavat ovat ilmeisesti siistiytyneet.
Yksi asia ei ole kuitenkaan muuttunut. Kansanedustajaksi pääsy maksaa edelleen paljon rahaa.
Myös eduskunnassa pysyminen vaatii varoja. Näin minulle kertoi eräs monet vaalit läpäissyt konkariedustaja. Hän arvioi käyttävänsä vaalien välilläkin kymmeniätuhansia euroja "seuraavan kampanjan pohjustukseen", kuten hän asian nätisti ilmaisi.
Kansanedustajan työ on hieno mutta kallis ammatti, hän myönsi.
Rahaa kuluu omassa vaalipiirissä matkoihin, tapahtumailmoitteluun ja pienimuotoiseen kestitykseen, jota äänestäjät odottavat saavansa kiitokseksi tuestaan.
Kokenut edustaja kertoi siirtävänsä edustajalle tulevan kulukorvauksen suoraan erilliselle kampanjatilille. Tililtä maksetaan kuluja vaalikauden mittaan, ja säästyvillä rahoilla kerrytetään alkupottia seuraavaa kampanjaa varten.
Edustaja uskoi, että monet muutkin kansanedustajat tekevät samalla tavalla. Tästä ei kuitenkaan sovi puhua julkisesti, koska uudet ehdokkaat pahoittaisivat mielensä, hän tuumasi.
Millaisista rahoista on kysymys?
Kansanedustajien antamista vaalirahailmoituksista saa hyvän kuvan kampanjoinnin hinnasta.
Maan suurimmassa vaalipiirissä Uudellamaalla valituista eniten rahaa käytti Rkp:n Carl Haglund, lähes 130 000 euroa. Pienimmän potin käytti kokoomuksen Kari Tolvanen, runsaat 4 000 euroa. Kumpikin pisti omistaan runsaan tonnin. Loput rahat tulivat tukijoilta.
Uusmaalaisten kansanedustajien vaalikulujen keskiarvo oli yli 40 000 euroa.
Luulin, että muissa vaalipiireissä pääsisi läpi selvästi pienemmillä kampanjoilla. Näin ei kuitenkaan ole.
Kansanedustajan paikka maksoi muuallakin Suomessa keskimäärin 35 000–40 000 euroa. Noteerasin senkin, että kymmenet edustajat ilmoittivat kuluttaneensa säästöjään tai ottaneensa isoja vaalivelkoja.
Uusissa vaalipiireissä, Savo-Karjalassa ja Kaakkois-Suomessa, käytettiin isoja summia. Suurin kampanja oli kokoomuksen Jukka Kopralla, yli 100 000 euroa. Niistä omia varoja oli lähes 60 000 euroa.
Hätkähdin myös nuorten, esimerkiksi kokoomuksen Susanna Kosken ja keskustan Antti Kurvisen, vaalikuluja Vaasan vaalipiirissä. Kosken kampanja maksoi 67 000 ja Kurvisen peräti 90 000 euroa. Kumpikin laittoi paljon omia rahojaan likoon.
Kampanjoihin uhratut summat ovat liian suuria. Ei voi olla järkevää, että edustajalta menee vuoden nettopalkka kampanjalaskujen maksamiseen.
Uuden kansanedustajan kuukausipalkka on 6 380 euroa, ja veteraaniedustaja saa 6 858 euroa. Tilin päälle maksetaan kulukorvauksia.
Palkka on niin hyvä, että se herättää pahoja puheita. Kuluneella viikollakin edustajia on moitittu kylmäkiskoisuudesta. Eduskunnan puhemiehistön vetoomuksesta huolimatta edustajien panos palkanalennustalkoissa jäi pieneksi. Puhemiehistö väljensi tiistaina vetoomustaan ja toivoi edustajien osallistuvan edes hyväntekeväisyyteen tai tekevän vapaaehtoistyötä.
Sopii uskoa, että kansanedustajien omaatuntoa kolkuttaa. Jos joku edustaja kitsastelee, häntä ei kannata heti tuomita ahneeksi. Annetaan hänelle maksuaikaa. Kun kevään vaalilaskut on ensin maksettu, tulee hyväntekeväisyyden vuoro.
Unto Hämäläinen
unto.hamalainen@hs.fi
Kirjoittaja on Kuukausiliitteen toimittaja.