Privet! Moskovan takseista tuli käteviä mutta tylsiä
Moskovassa saa nykyään taksin kätevästi, parilla älypuhelimen klikkauksella. Mutta Ylen kirjeenvaihtaja Kerstin Kronvall kaipaa salaa aikoja, jolloin taksiksi saattoi pysäyttää minkä tahansa ohiajavan auton.
Pari klikkausta puhelimella ja näen, että lähistöllä liikkuu useita takseja. Uusi klikkaus ja auto on tilattu. Enää kymmenisen sekuntia ja ruutuun ilmestyy tieto autosta, joka tulee hakemaan minua.
Kuljettajan nimi, auton merkki, väri ja rekisterinumero kerrotaan ja myös se, montako minuuttia on auton tuloon. Sitten voin halutessani puhelimen näytöstä seurata auton liikkeitä, kun se lähestyy minua.
Tämä on uutta taksikulttuuria Moskovassa. Lataamalla puhelimeen sovelluksen pystyy näin kätevästi saamaan taksin. Tähän mennessä odotusaikaa on enimmillään ollut viisi minuuttia. Tämä on helpompaa kuin perinteinen tapa, joka on kätevä mutta epävarma.
Aiemmin taksin nimittäin sai helpoiten pysäyttämällä auton kadulla.
Käytännössä oli niin, että jokainen auto, jossa ei kuskin lisäksi ollut muita, oli mahdollinen taksi. Autonomistajilla oli siten mahdollista tienata kuljettamalla muita.
Jotkut kyyditsivät asiakkaita kokopäivätoimisesti, jotkut silloin tällöin, kun muutenkin olivat liikkeellä.
Asiakkaana piti oppia käymään hintaneuvotteluja. Sen ohessa kielitaito karttui, kun tutuksi tulivat arkikielen ilmaukset, joita ei missään oppikirjassa ollut. Usein myös joutui neuvomaan tietä kuljettajalle – sekin oli jotenkin hauskaa.
Laitontahan se oli, mutta nopeaa ja kätevää. Ja kiinnostavaa senkin takia, että monella kuljettajalla oli mielenkiintoinen toinen ammatti. Ajon aikana oppi paljon uutta.
Ei tämä tietenkään täysin vaaratontakaan ollut: kuka tietää, millaisia hirviöitä kuskien joukossa oli. Omalla kohdallani ei kuitenkaan koskaan käynyt kuinkaan. Joskus riitelin kuljettajan kanssa hinnasta tai reitistä, siinä kaikki.
Epäkäytännöllisintä oli, ettei näillä epävirallisilla kuljettajilla ollut antaa kuittia maksusta. Opin pitämään mukanani omia kuitteja, joihin pyysin allekirjoituksen.
Uudella järjestelmällä saan kuitin suoraan sähköpostiini maksettuani kuljettajalle. Ei tarvitse riidellä hinnasta eikä reitistä.
Nykyisin autoissa on hyvät navigaatiolaitteet, joista selviää myös, missä ovat pahimmat liikenneruuhkat. Näin voi valita jonkin paremman reitin.
Mutta hieman liian silotellulta tämä järjestelmä tuntuu. Joskus kaipaan vanhoja aikoja ja absurdeja tilanteita.
Kuten silloin, kun poliisiauto pysähtyi ja tarjosi kyydin. Kun lähestyimme kotiani, poliisi kytki sireenit päälle. Ja niin saavuin kotiovelle vilkkuvaloissa.
Kolumnit
