tiistai 17. helmikuuta 2015

Tunnekuohu- ja toistensakehumisformaatti Vain elämää-sarjan ykkösasia...


KULTTUURI 



Viime vuosi oli Willbergille hyvä. Keväällä julkaistusta Pepe & Saimaa -levystä tuli myynti- ja arvostelumenestys. Albumi meni listaykköseksi, ja Willberg sai siitä soolouransa ensimmäisen kultalevyn.
Emma-gaalassa Willberg on ehdolla vuoden miessolistin, vuoden albumin ja vuoden rockalbumin sarjassa ja vielä kriitikoiden valinnaksi. Willbergillä on ennestään yksi palkinto, joka tuli Hectorin, Kirkan ja Pave Maijasen kanssa tehdystä Mestarit areenalla -levystä vuonna 1999.

Tämä kaikki on ollut ilahduttavaa, mutta vastaavanlaisia nousuja tapahtuu pitkän linjan artisteille erittäin harvoin.
Ennen viime vuotta Willberg tunnettiin jo taka-alalle jääneenä 1960- ja 1970-lukujen suosikkina. Nyt hänen keikkakalenterinsa on täydempi kuin vuosikausiin.
Erityisen poikkeuksellista oli, että Willberg pääsi takaisin pinnalle ilman television apua. Samaan pystyi tosin myös pitkältä levytystauolta palannut Hector, mutta hänen tukenaan oli hyvässä muistissa ollut keikkasuosio vain neljän vuoden takaa.
Ensi syksynä Hector saatetaan nähdä myös Vain elämää -ohjelmassa. Tammikuussa Seiska-lehti kertoi varmana ennakkotietona, että Hector on yksi ohjelman neljännen kauden esiintyjistä.
Vain elämää ei ole varma menestysautomaatti sen enempää nuorille kuin vanhoillekaan artisteille, sillä esimerkiksi Neumannin ohjelman jälkeen ilmestynyt levy ei herättänyt huomiota, ja pitkään listojen kärjessä pysyneen Anna Abreun levymyynti kääntyi laskuun ohjelman jälkeen.
Positiivisia tuloksia on silti niin paljon, että mukaan lähteminen houkuttaa ketä tahansa.
Vesa-Matti Loirin, Katri Helanan ja Paula Koivuniemen suosio on tosin ollut vakaata niin pitkään, että tv-esiintymisen heille antamaa lisävauhtia ei heti huomaa.
Supertähtiä ovat entuudestaan myös Jari Sillanpää ja Kaija Koo, mutta Vain elämää -suosio on varmasti edesauttanut sitä, että Sillanpää viettää ensi kesänä 50-vuotispäiviään Olympiastadionin keikalla, ja Kaija Koo vetää ensi joulukuussa Pasilan Areenan täyteen jo toista kertaa peräkkäin.

Myös Tuomari Nurmiota
 pyydettiin mukaan tämän vuoden ohjelmaan, mutta Nurmio kieltäytyi, vaikka esiintyminen olisi tuonut hänelle jopa 70 000 euron lisätulot. Aiemmilla 
tuotantokausilla Vain elämää -ohjelmasta kieltäytyneistä tunnetuimpia ovat Eppu Normaalin solisti Matti Syrjä sekä Kauko Röyhkä.
Summa muodostuu itse ohjelman esiintymispalkkiosta, Vain elämää -levyjen myyntiosuuksista ja Vain elämää -konsertin esiintymispalkkiosta.
Ohjelma on myös poikinut artisteille myöhemmin lisätuloa paremmista keikkapalkkioista ja levymyynnin kasvusta.
Nurmio sanoo ymmärtävänsä kaikkia ohjelmaan lähteneitä kollegoitaan.
"Rahalle olisi käyttöä, ja joudun tekemään vuoden töitä saadakseni saman summan kasaan", hän sanoo.
Nurmiolle kynnykseksi muodostui ohjelman formaatti, jossa toistensa esityksiä kuuntelevien artistien liikutus on nostettu etualalle.
Nurmion mielestä nuoremman sukupolven artistit ovat jo tottuneet formaatti- ja tosi-tv-ohjelmiin ja mieltävät ne helpommin osaksi uraansa.
Hän myös uskoo, että tv-ohjelmat kiihdyttävät artistien jakautumista kapeaan kärkiryhmään ja yhä kasvavaan joukkoon muita, jotka tottuvat vähitellen siihen, että taiteellisesta työstä ei saa mitään palkkaa.
Nurmion tavoin pitkän uran tehnyt Maarit Hurmerinta oli mukana Vain elämää-sarjan toisella kaudella. Hänelle mukaan lähteminen ei ollut vaikea kysymys. Maarit oli nähnyt ohjelman ensimmäisen kauden jaksoja ja pitänyt niiden tunnelmasta.
Maarit julkaisi uuden albumin pian sarjan kakkoskauden jälkeen. Levy nousi Suomen listalla kymmenen kärkijoukkoon ja pysyi listalla kahdeksan viikkoa. Menestys oli vähän parempi kuin hänen aiemmilla levyillään, mutta ero ei ollut merkittävä.
"Pidän vieraana ajatusta, että olisin lähtenyt mukaan ohjelmaan siksi, että siitä olisi jotain hyötyä", Maarit sanoo. Hänen mielestään pitkän uran aikana on ollut pakko hyväksyä, että artistin työssä on huonoja ja hyviä aikoja, ja menestystä saa ainoastaan työn laadulla.
"Jos tekee paskoja levyjä, ei auta vaikka menisi kuinka moneen tv-ohjelmaan", Maarit muotoilee.
Television merkitystä artistin uralle käsiteltiin helmikuun alussa Seinäjoella järjestetyssä Mars-musiikkiseminaarissa.
Kotimaista tosi-tv:tä tutkinut mediatutkija Mikko Hautakangas sanoi keskustelussa, että myös musiikkiin keskittyneissä formaattiohjelmissa olennaista on ohjelman katsojien sosiaalisessa mediassa käymä keskustelu ja median reaktiot.
Hautakankaan mukaan formaattiohjelmien katsojissa herättämät negatiiviset tunteet johtuvat itse formaatista, harvemmin siinä esiintyneistä artisteista.
Havainto on linjassa Nurmion kaltaisten vanhan polven artistien esittämän kritiikin kanssa.
Vain elämää- ja Tähdet, tähdet -sarjojen tuottajat hakevat ohjelmaan mahdollisimman tunnettuja artisteja, mutta viime kädessä ohjelmien suosio perustuu toimivaan ohjelmaformaattiin ja sen sisälle rakennettuun tarinaan.
Jos vanhan polven arvostetun artistin paikalle ei saada Nurmiota, niin soitetaan jollekin toiselle.
Vain elämää -sarjaan artisteja valitseva Asko Kallonen sanoo, että formaattiohjelmissa kerrotaan television keinoin musiikin aiheuttamasta reaktiosta ja tunteesta. Myös Kallosen mukaan ohjelmien herättävät mielikuvat ovat erilaisia eri artistisukupolvissa. Vanhempien artistien mielestä popmusiikkia tulisi esittää televisiossa mieluummin konserttitaltiointeina.
Vanhojen ja suosittujen artistien kieltäytyminen on Kallosen mielestä harmillista historiallisessa mielessä. Nykyajan popmusiikkia esitetään yhä useammin juuri formaattiohjelmissa, ja tulevaisuuden dokumentteihin tarvittava materiaali on todennäköisesti niistä peräisin.
Artistien kyynelehtiminen ja suosikkien äänestäminen saattavat tuntua vanhemmista artisteista teennäisiltä ja vieraannuttavilta, mutta ehkä perspektiiviä pitäisikin hakea menneiden aikojen tv-ohjelmista.
Televisiolla ja rockmusiikilla on ollut Suomessa aina vaikea suhde.
1980-luvulla paheksuttiin sitä, että rockyhtyeet ja iskelmätähdet joutuivat esiintymään playbackina samanlaisissa studiolavasteissa Hittimittarin kaltaisissa ohjelmissa. Jyrkimmän linjan artistien mielestä jo pelkkä televisiossa esiintyminen oli merkki taiteellisen kunnianhimon rappeutumisesta.
Television väki oudoksui nuoria rokkareita, ja jos playbackin sijasta taltioitiinkin livesoittoa, niin lopputulos kuulosti artistien mielestä aina väärältä.
Ongelma kärjistyi haastatteluissa, joissa hermostuneet haastattelijat kohtasivat tuppisuiset takavuosien tähdet.
Suomalaisen musiikki-tv:n historiaan on jäänyt Ylen Areenasta löytyvä pätkä vuodelta 1974, jossa Mikko Alatalo haastattelee Hurriganesia Iltatähti-ohjelmaan.
Sanomaa ja tyylikuvailuja peräävä Alatalo saa ilmeettömältä yhtyeeltä tympeitä ja enintään kahden sanan mittaisia vastauksia.
Sen rinnalla Vain elämää, jossa artistit esittävät huolella sovitettuja ja tosissaan tulkittuja versioita toistensa kappaleista hienolla soundilla, tuntuu musiikkiohjelmana huomattavasti kehittyneemmältä.
Youtubea kaivamalla voi myös löytää nuoren Pepe Willbergin Jormas-yhtyeen solistina Ohimennen-ohjelmassa vuonna 1966.
Vanhassa playback-esityksessä yhtye on aseteltu soittamaan Kuusiston piispanlinnan muurien päälle. Kappale on Saat miehen kyyneliin, josta on tullut vuosien aikana Willbergin tunnetuimpia kappaleita.
Myös tästä epämukavan näköisestä esityksestä tuli pala suomalaisen musiikkitelevision historiaa. Vuonna 1992 siitä tehtiin Manitbois-huumorisarjaan jopa parodia, jossa Pirkka-Pekka Petelius laulaa mustavalkoisessa ja rakeisessa kuvassa samaa laulua Suomenlinnan tykkeihin nojaillen, kiharainen peruukki päässään.
Kannattaa siis jäädä odottelemaan 2040-luvun sketsien tulkintaa Vain elämää -ohjelmista.
Ilkka Mattila ilkka.mattila@hs.fi
Kirjoittaja on musiikkitoimittaja.

Mukavanmyönteisiä talousuutisia...

Ponsse on Suomen ehkä legendaarisimman metsäkoneyrittäjän, Einari Vidgerin alkuunpanema yritys. Ponsse tuo mukavia asioita mieleeni.

Oli mukava mm. näyttää työssä ollessani oppilailleni  tv-dokumenttia em. henkilöstä.

Hän kertoi uransa alkutaipaleesta mielenkiintoisin, värikkäin sanakääntein Ponsse-nimen "keksimistä" myöten.

Suunnittelimme ja toteutimme erään oppilasryhmän kanssa opinto- ja tutustumiskäynnin Vieremälle, Iisalmen kupeeseen Ponssen tuotantolaitokseen - mukava, mieleenpainuva reissu.

Tapasin Ponssen myyntitykkejä Oulun Raksilassa Kärppä-ottelun pelitauolla noin vuosi sitten. Viesti oli selvä: "Hyvin menee mutta menköön!" Ja niinhän tuo näyttää menevän...


Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:


Ponssen viime vuosi "erittäin vahva"

Ponssen metsätyökone työmaalla Tornion Aapajoella. KUVA: PENTTI VUOSAARI
Vuosi 2014 oli Ponsselle erittäin vahva, hehkuttaa metsäkonevalmistajan toimitusjohtaja Juho Nummela.

Ponssen liikevaihto nousi viime vuonna 25 prosenttia 390,8 miljoonaan euroon. Toimitusjohtaja Nummela ei säästele sanojaan kehuessaan yhtiönsä kehitystä.
”Saavutimme noin 25 prosentin liikevaihdon kasvun, yli 10 prosentin liikevoiton ja kohtuullisen 37,5 miljoonan euron liiketoiminnan rahavirran”, Nummela tiivisti tilinpäätöstiedotteessa tiistaina.
Ponsse odottaa, että konsernin euromääräinen liikevoitto on tänä vuonna ”hieman suurempi” kuin vuonna 2014. Ohjeistusta voi pitää varovaisena, mutta takana on ”erittäin vahva” vuosi 2014.
Viime vuonna Ponssen osakekohtainen tulos parani 1,07 euroon, kun se vuotta aiemmin oli 0,31 euroa. Hallitus esittää viime vuodelta 0,45 euron osinkoa, ja se kasvaa vuoden 2013 tasolta 50 prosenttia.
Ponssen tilauskanta oli vuoden lopussa 158,4 miljoonaa euroa, kun se viime vuonna vastaavaan aikaan oli 99,8 miljoonaa euroa. Tilauskanta vahvistui näin 59 prosenttia.
Koko vuoden tulos ennen veroja oli 38,0 miljoonaa euroa. Parannus oli huomattava, sillä vuoden 2013 tulos ennen veroja oli 14,2 miljoonaa euroa.

Tilauskantaennätyksiä sarjassa

Ponssen neljäs neljännes näytti hyvältä. Jakson liikevaihto oli 120,8 miljoonaa euroa, kun se vuotta aiemmin vastaavaan aikaan oli 101,8 miljoonaa euroa.
Neljännen neljänneksen liikevoittoprosentti koheni 11,8:aan viime vuoden vastaavan ajan 9,6:sta.
”Vuoden 2014 kasvu oli voimakasta. Liiketoiminta-alueistamme uusien koneiden myynti, vaihtokonemyynti ja huoltopalvelut kasvoivat hyvin”, Nummela kertoi.
Nummelan mukaan alkuvuoden ennestään vahva tilauskanta ja erittäin vahvana koko vuoden jatkunut metsäkoneiden kysyntä toivat tulosta: tilauskanta kasvoi voimakkaasti.
”Tilauskantamme nousi useaan otteeseen uuteen ennätykseen”, Nummela mainitsi.
Ponssen markkina-alueista erityisesti Venäjä ja Pohjois-Amerikka olivat vahvoja. Konetoimitukset vetivät Venäjälle odotetusti, vaikka Venäjän tilanne onkin hyvin epävarma.
Ponssen viennin osuus liikevaihdosta oli ensimmäisen kerran yhtiön historiassa 75 prosenttia.

Tulitaukosopimus onkin "tulitaukosopimus" Itä-Ukrainassa

Täysin odotettua! Taaskaan ei kyetty laatimaan täysin sitovaa sopimusta, vaikka asiaa väännettiin oikein antaumuksella ja ainakin ulospäin nähtynä mukatosissaan. Itä-Ukrainan separatistit, "napinalliset" tulkitsevat laadittua tulitaukosopimusta miten parhaaksi näkevät...

Debaltsevessa on käynnissä (kohta) täysimittainen kaupunkisota. Siellä on tulitaukosopimuspaperi vessapaperin korvikkeena...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Merkel, Putin ja Porošenko sopivat Etyj-tarkkailijoista

ULKOMAAT  

Saksan liittokansleri Angela Merkel on sopinut Venäjän presidentin Vladimir Putinin ja Ukrainan presidentin Petro Porošenkon kanssa toimista, joilla varmistetaan, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin tarkkailijat pääsevät Itä-Ukrainaan valvomaan tulitauon toteutumista. Uutistoimisto Reutersin mukaan asiasta kertoi tiistaiaamuna Merkelin tiedottaja Steffen Seibert. Hän ei kuitenkaan kertonut valtiopäämiesten sopimista yksityiskohdista.
Johtajat keskustelivat aiheesta puhelimitse tiistain vastaisena yönä. Seibertin mukaan Merkel ja Porošenko vaativat Putinia käyttämään vaikutusvaltaansa, jotta separatistit noudattaisivat sovittua tulitaukoa.
Tähän mennessä Minskin sopimuksia on valvonut Venäjän ja Ukrainan asevoimien yhteistyöelin Ety-järjestön tuella. Nyt päävastuun pitäisi siirtyä Etyjille.

Etyj:n tarkkailijat eivät toistaiseksi ole päässeet Itä-Ukrainassa sijaitsevaan Debaltseven kaupunkiin, koska siitä taistellaan edelleen kiivaasti.

Tiistaina Reutersille antamassaan lausunnossa Itä-Ukrainan separatisteja edustava Denis Pushilin puolestaan sanoi, etteivät separatistit voi keskeyttää taistelua Debaltsevesta, sillä se on kapinallisten "sisäistä aluetta". Pushilinin mukaan separatisteilla on moraalinen velvollisuus vastata Ukrainan joukkojen tulitukseen ja tuhota näiden asemia.
Pushilin sanoo separatistien olevan valmiita aloittamaan raskaan kaluston vetämisen pois etulinjasta heti, kun Ukraina on valmis aloittamaan oman kalustonsa vetämisen pois samanaikaisesti.
Separatistit ilmoittivat jo maanantaina päivällä, että eivät suostu vetämään aseistustaan etulinjasta ennen kuin Itä-Ukrainassa vallitsee täysi tulitauko.
Minskin sopimuksen mukaan Ukrainan armeijan ja separatistien tulisi kummankin alkaa vetää raskasta aseistustaan pois 48 tunnin kuluessa siitä, kun tulitauko sopimuksen mukaan alkoi, eli viimeistään maanantain muuttuessa tiistaiksi.

Kemin kaupunginvaltuuston kokous ensimmäistä kertaa netissä...

Lehtitietojen mukaan eilen Kemin kaupunginvaltuuston kokousta seurasi noin 300 ihmistä netin välityksellä. Kyseessä oli Pohjolan Sanomien kautta koelähetys tavoitteena kemiläisten kiinnostuksen lisääminen päätöksentekoon.
Luonnollisesti myös avoimmuuden lisääminen on yksi tärkeä tavoite ja etätavoitteena jopa äänestysprosentin lisääminen aikanaan kuntavaaleissa. Ns. Nukkuvat-puolue on edelleen suurin puolue lähes kaikissa vaaleissa...

Katselin itsekin em. kokousta tietokoneen ääressä. Ensimmäiseksi lähetykseksi ihan hyvä kokonaisuus.
Mikäli kokeilu saa jatkoa, toteuttajien kannattanee kiinnittää huomiota mm. äänentoistoon ja valtuutettujen tasapuoliseen näkymiseen ruudussa.

Toisaalta valtuutettujen on syytä kiinnittää huomiota kokouskäyttäytymiseen: Turhat porinat ja kännyköiden/tablettin/kannettavien "hiplaamiset" kannattaa jättää pois, koska ne näkyvät jatkossa livenä ja nauhoituksessa armottoman selvästi.  

maanantai 16. helmikuuta 2015

Tiesitkö tämän?

Suora nettilailainaus Yle Uutiset-sivuilta:

Talous  | 

Tililtä toiselle siirretty raha liikkuu bittiavaruudessa öisin – miksi siinä menee niin kauan?

Tilisiirto saattaa tuntua nykypäivän digitaalisessa, nopeatempoisessa maailmassa kohtuuttoman hitaalta, sillä tililtä toiselle siirretty raha ei suinkaan liiku jatkuvalla syötöllä.

Kuvassa tilisiirtolomake, jossa uusia pankkien IBAN-tilinumeroista.
Kuvassa Kuva: Kalle Niskala / Yle
Klik, klik. Nykyään miltei kaiken voi hoitaa internetissä – ja vieläpä nopeasti. Maksaminen ei kuitenkaan ole reaaliaikaista, miksi?
– Meillä on Euroopan laajuinen lainsäädäntö, joka määrää maksujen toteutusajalle pituuden, joka on siis toimeksiantopäivä ja yksi pankkipäivä. Jos maksu tehdään pankkipäivänä, esimerkiksi tänään, niin maksun pitäisi olla huomenna vastaanottajan tilillä, Finanssivalvonnan johtava riskiasiantuntija Anne Nisén kertoo.
Siirto voi viivästyä, jos tilisiirto tehdään tietyn, pankin määrittämän ajan jälkeen.
– Jos esimerkiksi maksu tehdään illalla pankkien asettaman käsittelyrajan eli cut off timen jälkeen, niin maksut otetaan käsittelyyn vasta seuraavana pankkipäivänä.
Vaikka uskoa saattaisi, niin siirtonopeuteen ei käytännössä vaikuta liikkuvan rahasumman suuruus, eikä myöskään siirtokanava – kuten vaikkapa mobiililaite.
– Käsittelyaikojen pituus johtuu siitä, että yksittäisiä maksuja tehdään hirveän suuria määriä ja ne välitetään pankkien välillä kokonaistiedostoina, ei siis yksittäisinä maksuina. Vastaanottajapankki saa hyvittää maksut asiakkaidensa tileille vasta, kun on saanut lähettävältä pankilta katteen. Toisaalta pankki voi vaatia pidempää käsittelyaikaa huomattavan suurille siirroille, Nisén täsmentää.

Raha liikkuu öisin

Suuren suuret rahavirrat liikkuvat bittiavaruudessa yöaikaan.
– Suuret aineistot siirretään pankkien välillä öisin, jotta ne eivät rasita muita tietojärjestelmissä päivän aikana tapahtuvia tapahtumia, Finanssivalvonnan johtava riskiasiantuntija Anne Nisén sanoo.
Vaikka yöllä ruksuttavat järjestelmät ovatkin automaattisia, tarvitaan prosessissa ihmisen valvovaa silmää.
– Yleensä pankit tarkistavat, että lähettävän pankin katetileillä on tarpeeksi rahaa, jotta maksutapahtumatiedostot voidaan lähettää. Tämäkin on osaksi automatisoitua, mutta siellä on kuitenkin joku joka katsoo, että rahaa on tarpeeksi, Nisén kertoo.
Rahasummat eivät ole käytettävissä sijoituksiin yön aikana, ja prosessi on kuitenkin melko nopea, joten pankki ei kyllä pysty tekemään korkokauppaa tai muuta vastaavaa.
– Anne Nisén
Viikonloppunakin raha siirtyy. Tosin vain yhtenä yönä. Perjantaina ennen cut off timea tehdyn tilisiirron pitäisi olla vastaanottajalla maanantaina.
– Viikonloppuisin pankeissa ei ole ihmisiä hoitamassa tämän tyyppisiä asioita, siksi raha ei siirry viikonlopun jokaisena yönä.
Saman pankkiryhmän sisällä tehdyt siirrot tapahtuvat reaaliajassa juuri siksi, ettei pankkien väliseen prosessiin tarvitse osallistua. Siirtyminen nopeampaan ja sujuvampaan rahansiirtoon vaatii suuria muutoksia.
– Jotta muutos nopeampaan voitaisiin tehdä, edellyttäisi se melkoisia muutoksia prosessiin ja siellä taustalla oleviin sopimuksiin ja tapoihin. Katteiden siirrossa pitäisi tapahtua muutos, jotta reaaliaikaiseen maksujen välittämiseen päästäisiin. Kyse olisi mittavista muutoksista, sillä tämä perustuu osin Euroopan ja maiden keskuspankkien katteensiirtopalveluihin, Nisén pohtii.

Pikapalvelut pelaavat

Keskuspankkien tilillä rahat eivät vastaanottajasta pitkältä tuntuvasta odottelusta huolimatta kerkeä kauaa köllötellä.
– Kun maksaja maksaa tililtä, varataan kate maksuun ja se siirtyy pankin käsittelytilille. Kun tapahtumatiedot lähtevät yöllä, siirtyy summa prosessiin eli keskuspankin tilille. Keskuspankilta katteet siirtyvät vastaanottajalle ja pankki ohjaa rahat lopullisen saajan tilille, Finanssivalvonnan johtava riskiasiantuntija Anne Nisén sanoo.
Pankki ei siis tee tiliä pankkipäivien tai -öiden aikana siirtyvällä rahalla.
Viikonloppuisin pankeissa ei ole ihmisiä hoitamassa tämän tyyppisiä asioita, siksi raha ei siirry viikonlopun jokaisena yönä.
– Anne Nisén
– Rahasummat eivät ole käytettävissä sijoituksiin yön aikana, ja prosessi on kuitenkin melko nopea, joten pankki ei kyllä pysty tekemään korkokauppaa tai muuta vastaavaa, Nisén kertoo.
Kiireiset rahansiirtäjät voivat halutessaan maksaa lisämaksua pankillensa nopeammasta rahansiirrosta. Netistä löytyy myös palveluja, jotka välittävät rahaa pankkien välillä maksua vastaan.
– Pankeilla on käytössä pikasiirtopalveluja, joista veloitetaan erillinen hinta. Siirto lähetetään eri tavalla, ja yksittäisen maksun kate siirretään yksittäisenä, ei suurempana eränä muiden tilisiirtojen kanssa niin kuin normaalisti. Siksi palvelumaksu on kalliimpi.
Anne Nisén uskoo nopeampiin tilisiirtoihin tulevaisuudessa.
– Uskon, että tämä tulee muuttumaan jollakin aikavälillä, että reaaliaikaisiin maksuihin ollaan menossa. Lakimuutosta se ei vaadi, mutta toisaalta kun kyse on kalliista prosessista ja muutoksista, niin pitäisi ehkä saada jonkinlainen pakote, joka laittaisi pyörät pyörimään.
– Luulen, että nopeampaa prosessia tutkitaan tälläkin hetkellä, Nisén lisää.