Mielenkiintoinen kokeilu mutta...

Mielenkiintoinen kokeilu mutta lumen sulattaminen on taatusti kallista puuhaa, koska se vaatii valtavasti energiaa.

Varmaan mahdollisen kokeilun myötä päädytään toteamaan, että sulatuslaitteen polttoaineen pitäisi olla edullista, lähes ilmaista ja käyttöhenkilöstön eli työvoiman pitäisi talkoilla, jotta kadulla huriseva laite olisi taloudellisesti kannattava.

Ehkä joissakin strategisesti tärkeillä ja vaikeasti puhdistettavilla pienalueilla laite voisi olla käyttökelpoinen. Sellaisissa tapauksissa kustannukset eivät olisi ykkösasioita...

 

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Helsinki kyllästyi talveen: Kaduilla hurisee pian dieselmoottorilla varustettu lumensulatuslaite

KAUPUNKI 3.2.2015 16:45

Marju Järvinen

HELSINGIN SANOMAT

LEMMINKÄINEN

Helsingissä mahdollisesti kokeiltava Trecan-kone on Euroopan ensimmäinen. Laitteita on aiemmin käytetty Venäjällä.

Helsingin kaduilla saatetaan kokeilla vielä helmikuussa lumen sulattamista tarkoitukseen suunnitellulla laitteella.

Jos kokeilu toteutuu, dieselmoottorilla varustettu, siirrettävä laite sulattaa kaupungin kaduilta lumen lämmön avulla. Laite erottelee sulamisvedestä hiekan ja roskat, joten sulamisvesi voidaan johtaa joko hulevesiviemäriin tai avo-ojaan.

Kokeilulla on tarkoitus selvittää, miten lumensulatuslaite soveltuu kaupunkiympäristöön, mitkä ovat sulattamisen kokonaiskustannukset ja millaisia ympäristövaikutuksia laitteen käytöllä on. Kokeilun aikana mitataan sulatetun lumen ja sulamisveden määrät, polttoaineen kulutus, melu ja päästöt. Laitteesta poistuvan sulamisveden ja  hiekoitushiekan koostumus analysoidaan laboratoriossa.

Laitteen käytön kokemuksia kartoitetaan myös haastattelemalla testipaikkojen lähellä asuvia ihmisiä.

Lumensulatuslaitetta kokeillaan, jos Helsingin yleisten töiden lautakunta hyväksyy testauksen kokouksessaan 10. helmikuuta. Tuloksia kokeilusta on mahdollista saada huhtikuun loppuun mennessä.

Viimeinen väri hiuksissa...

Juttelimme muutama päivä sitten keski-ikäisen, vanhan ystävämme kanssa kahvittelun yhteydessä erilaisista kokoustapahtumista. Tiesin hänen käyneen eräässä hiukan minuakin kiinnostaneessa kokoustapahtumassa. Kysäisin häneltä: "Oliko hyvä tapahtuma, entä oliko osallistujien joukossa uusia kokousedustajia, niin sanottuja tulevaisuuden tähtiä?"

"Ihan hyvä ja mielenkintoinen kokous, puheenvuorot/kannanotot olivat tutun tuntuisia, sillä kokousedustajilla oli viimeinen väri hiuksissa." hän totesi hiukan harmistuneena. Harmistuneena lähinnä siksi, että uusia, nimenomaan nuoria edustajia ei ollut paikalla. Hän arveli olleensa nuorin edustaja - hänkin jo rapiat viisikymppinen.

Tuo sanonta "viimeinen väri hiuksissa" tarkoitti hänen tulkinnassaan lähinnä iäkkäitä, harmaa-/valkohapsisia ja/tai kaljupäisiä mieshenkilöitä.
Naishenkilöillä hiustenväri on yleensä monipuolisempi.

Itse asia eli osallistujien ikä- ja sukupuolijakauma tuntui ystäväämme mietityttävän. "Millä ihmeen konstilla nuoria saisi mukaan toimintaan?" hän aidosti pohdiskeli... 

Asiantuntija-arvioita Ukrainasta ja vähän muustakin...

Toimin jälleen kerran eräänlaisena Konsta Pylkkäsen välikätenä. Miksi? Jotta Sinulta alla oleva artikkeli ei jää lukematta.

Alla oleva artikkeli on luokiteltavissa ainakin osittain globaaliin informaatiosotaan...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista aika lailla tuunattuna:

Uusi raportti puhuu tylyä kieltä: "Putin yrittää peruuttaa Neuvostoliiton hajoamisen"

Ellei Venäjää pysäytetä Ukrainassa, seuraavaksi vuorossa on Baltia, jota USA:n on pakko puolustaa, varoittavat amerikkalaisvaikuttajat

ULKOMAAT 3.2.2015 8:38

Laura Saarikoski

HELSINGIN SANOMAT

ILLE MYLLYNEN / LEHTIKUVA

Yhdysvaltain entinen varaulkoministeri Strobe Talbot.

WASHINGTON. Venäjä on aloittanut Ukrainassa sodan. Käynnissä on todellinen hyökkäys, ei sijaissota, ja tavoite on Itä-Ukrainan liittäminen Venäjään. Tämä on suuri uhka paitsi Euroopalle, myös Yhdysvaltain eduille, ja vaarantaa rauhan koko tällä vuosisadalla.

Näin painavin sanoin puhui Yhdysvaltain entinen apulaisulkoministeri Strobe Talbott Washingtonissa, jossa julkaistiin maanantaina hänen ja seitsemän muun turvallisuuspolitiikan vaikuttajan raportti Säilytetään Ukrainan itsenäisyys, estetään Venäjän hyökkäys. Se on toistaiseksi suorasanaisin kannanotto sen puolesta, että Yhdysvallat antaisi aseapua Ukrainalle Venäjän hyökkäyksen torjumiseksi.

Raportti on myös osoitus siitä, että raskaan sarjan amerikkalaispäättäjien huomio on vihdoin kääntynyt Syyriasta Ukrainaan. Koko syksyn Yhdysvallat keskittyi taisteluun äärijärjestö Isisiä vastaan Lähi-idässä. Nyt Yhdysvaltain on toimittava rauhan säilyttämiseksi Euroopassa, raportin kirjoittajat vaativat.

Myös presidentti Barack Obaman hallinto on alkanut kääntyä aseavun kannalle. 

Kirjoittajien logiikka menee näin: Jos Ukrainalle annetaan aseita – etenkin kevyitä panssarintorjuntaohjuksia ja tutkia - maansa puolustamiseksi, Venäjän tappiot nousevat niin korkeiksi, että presidentti Vladimir Putinin suosio horjuu. Enemmistö venäläisistä ei tue sotatoimia Ukrainassa, ja tappioiden kasvaessa niitä on yhä vaikeampi salata. Tämä voi taivuttaa Putinin sellaiseen rauhansopimukseen, jonka ehtoja hän noudattaisi.

"Putin pitää Neuvostoliiton hajoamista viime vuosisadan suurimpana geopoliittisena katastrofina, ja hän yrittää mahdollisesti perua sen", Talbott muistutti Atlantic Council –tutkimuslaitoksen tilaisuudessa myöhään maanantaina Suomen aikaa.

Venäjän pysäyttäminen Ukrainassa on tärkeää myös siksi, että jos hän arvioi lännen heikoksi, hän yrittää horjuttaa muiden naapurimaidensa itsenäisyyttä, Talbott varoitti."Ongelma on se, että Venäjä määrittelee oman turvallisuutensa tavalla, joka saa sen kaikki naapurit tuntemaan itsensä turvattomiksi."

"Baltian maat ovat meidän liittolaisiamme, ja ne ovat Natossa. En ole varma, hyväksyykö Putin tämän", Talbott sanoo.

Toinen raportin kirjoittaja, Yhdysvaltain entinen Ukrainan-lähettiläs John Herbst ilmaisi uhan Baltian maille vielä suoremmin. Amerikkalaisjoukkoja ei olla lähettämässä Ukrainaan, mutta Nato-liittolaisia niiden on pakko puolustaa.

"On olemassa vaara, että Venäjä yrittää piirtää uusiksi rajoja myös sellaisissa paikoissa, joissa me emme voi olla ottamatta sen toimia huomioon, ja silloin seuraukset Yhdysvalloille voivat olla paljon vakavammat", Herbst sanoi.

Eikö amerikkalaisten aseapu Ukrainalle sitten kärjistä tilannetta entisestään ja nostata kansallistunnetta Venäjällä? Tätä kysyi useampi kuulija. Se on toistaiseksi ollut myös Obaman hallinnon perustelu sille, että Ukrainaan on lähetetty vain ensiavun ja luotiliivien kaltaista varustusta.

"Venäjä on jo kärjistänyt tilannetta", vastasi Brookings-instituutin johtava Venäjä-tutkija ja Yhdysvaltain entinen Ukrainan-lähettiläs Steve Pifer.

Valkoisen talon entinen turvallisuusneuvonantaja Jan Lodalin mukaan se, että Yhdysvallat ei tekisi mitään, olisi itsessään hirveä riski.

"Koko yhtenäinen ja vapaa Eurooppa olisi uhattuna", Lodal sanoi.

Samalla Talbott kuitenkin korosti, ettei Venäjää saa eristää. Yhdysvaltain on pyrittävä siihen, että rauhanomainen Venäjä löytää paikkansa Euroopan rinnalla.

"Kyse ei ole Stalinin Venäjästä. Vaikka Putinilla onkin Stalinin jälkeen Venäjän johtajista eniten valtaa, maa on kehittynyt paljon", Talbott muistutti.

"Venäläisen eliitin parissa on paljon ihmisiä, joita kiusaa se suunta, mihin Putin Venäjää vie. Iso osa venäläisistä on kansainvälistynyt, eivätkä he halua johtajaa, joka pystyttää muureja Venäjän ympärille."

Vaikka Venäjä ei ole Stalinin Venäjä, Putinin käytös muistuttaa Stalinin käytöstä, Talbott sanoi. Stalin piti huolen siitä, että entisissä neuvostotasavalloissa oli aina keskenään taistelevia ryhmiä, joita hän saattoi peluuttaa toisiaan vastaan.

"Venäjä luo tietoisesti maaperää uusille jäätyneille konflikteille naapurimaissa", Talbott sanoi.

Etnisten ryhmien välille provosoidut konfliktit saattavat nostattaa eteläisissä rajamaissa myös ääri-islamilaisia liikkeitä. Tämä on Talbottin mukaan hyvin vaarallista Putinille ja Venäjälle.

Talvivaaralla todellisia ostajaehdokkaita - hyvä niin...

Toivottavasti tämän aamun uutinen on kajastavaa valoa vihdoinkin putken päässä.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiuakan tuunattuna:

Talvivaaran kaivoksella on kolme ostajaehdokasta

Liiketoiminnan ostaminen kiinnostaa belgialaista Nyrstaria ja ruotsalaista Bolideniä

TALOUS 3.2.2015 7:37

Petri Sajari

HELSINGIN SANOMAT

KIMMO RAUATMAA LEHTIKUVA

Murskatun malmin kuljetinta koekäytettiin viime perjantaina Talvivaaran kaivoksessa Sotkamossa.

Sotkamossa sijaitsevalla Talvivaaran kaivoksen liiketoiminnalla on kolme vakavasti otettavaa ulkomaista ostajaehdokasta, kertoo kaksi toisistaan riippumatonta lähdettä Helsingin Sanomille.

Tarjouksen on tehnyt yhteensä viisi teollisuuden ja sijoittajien yhteenliittymää, joista kolme on ainakin toistaiseksi ollut aktiivisia neuvotteluissa.

Yhdessä yhteenliittymässä on HS:n lähteiden mukaan belgialainen metalli- ja kaivosyhtiö Nyrstar, joka on konkurssissa olevan Talvivaara Sotkamon suurin yksittäinen velkoja pörssiyhtiö Talvivaaran jälkeen.

Tausta

Kaivos tarvitsee noin 200 miljoonaa euroa

Talvivaaran kaivos ei ole koskaan saavuttanut tuotantotavoitteitaan lukuisten vastoinkäymisten takia.

Tuotannon kangertelun lisäksi liiketoimintaa on haitannut kaivoksen päätuotteen nikkelin voimakas halpeneminen ja vedenpaisumus kaivosalueella. Vedenpaisumus sekoitti tuotannon entistä pahemmin ja aiheutti ympäristövahinkoja.

Syksyllä 2013 yhtiön piti kuluja karsiakseen keskeyttää malminlouhinta. Keskeytyksen takia bioliotuskasoihin ei saatu riittävästi uutta malmia, minkä takia liuotus hidastui, ja sen myötä myös tuotannon määrä väheni.

Lokakuussa 2014 Talvivaara Sotkamo asetettiin konkurssiin. Sen kassa tyhjeni, eikä pörssiyhtiö onnistunut hankkimaan tilapäistä rahoitusta pitkän ajan rahoitusneuvotteluiden saattamiseksi loppuun.

Pitkän ajan rahoitustarve on noin 200 miljoonaa euroa, jonka turvin malminlouhinta voitaisiin aloittaa, tuotantoa lisätä ja ympäristötekniikkaa parantaa.

Pörssiyhtiö Talvivaara on yrityssaneerauksessa. Sen pitäisi jättää 13. maaliskuuta mennessä Espoon käräjäoikeudelle yrityssaneerausohjelman täydennys, jossa pitäisi esittää täsmällinen suunnitelma siitä, kuinka kaivosliiketoiminta ostetaan konkurssipesältä ja miten siihen liittyvä rahoitus järjestetään. Yrityssaneerauksen tarkoituksena on yksinkertaistaen tervehdyttää liiketoiminta, jotta sillä on edellytyksiä menestyä tulevaisuudessa.

Kaivoksen liiketoiminnan ostamisesta konkurssipesältä on HS:n lähteiden mukaan tehnyt tarjouksen myös ruotsalainen kaivosyhtiö Boliden. Yhtiö ei ole ollut aktiivisesti mukana neuvotteluissa. Marraskuussa Boliden ilmoitti muuttavansa liiketoimintamalliaan siten, että se alkaa vastaisuudessa ostaa nikkelirikasteita suoraan kaivoksilta.

Talvivaara Sotkamon konkurssipesä vastaa varsinaisesta kaivostoiminnasta Sotkamossa. Yhtiön osakkeista 86 prosenttia omistaa pörssiyhtiö Talvivaara ja 14 prosenttia teräsyhtiö Outokumpu, mutta niillä ei konkurssin takia ole mitään päätösvaltaa liiketoiminnan myymisessä.

Talvivaara Sotkamon konkurssipesä ostaa nykyisin pörssiyhtiön omistaman laboratorion ja kalkkitehtaan palveluita.

Valtion sijoitusyhtiö Solidium on runsaan 15 prosentin omistusosuudellaan pörssiyhtiö Talvivaaran suurin osakkeenomistaja.

Yrityssaneerauksen selvittäjänä toimiva asianajaja Pekka Jaatinen yrittää neuvotella ratkaisua, jossa pörssiyhtiön osakkeenomistajat eivät menettäisi sijoituksiaan konkurssissa.

Viime syksynä laaditun suunnitelman mukaan selvittäjän tavoitteena on perustaa uusi yhtiö, joka ostaisi kaivosliiketoiminnan Talvivaara Sotkamon konkurssipesältä. Uuteen yhtiöön tulisi enemmistöomistajaksi yksi neuvotteluissa mukana oleva yhteenliittymä, pörssiyhtiö Talvivaara ja todennäköisesti myös valtio.

Valtion omistajaohjausosaston päällikkö Eero Heliövaara ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) esittivät viime syksynä, että pörssiyhtiö Talvivaara pitäisi asettaa konkurssiin. Konkurssiin asettamisesta päättää kuitenkin tuomioistuin.

Talvivaara Sotkamo on julkisselvityksessä, jossa konkurssipesän liiketoimintaa rahoitetaan julkisin varoin. Konkurssipesä on palkannut organisaation ulkopuolisena asiantuntijana toimivaksi neuvonantajakseen Darin Cooperin, joka on kaivoksen entinen tuotantojohtaja ja pörssiyhtiö Talvivaaran johtoryhmän jäsen. Cooperin varsinainen työnantaja on Nyrstar.

Kvartaalitalous ja yltiöpäinen individualismi...

Mahdollisesti joku tämän artikkelin lukijoista muistaa lempiaiheeni. Se on osittain tätä alla olevaa, josta en taida päästä irti. Toisaalta tarvitseeko siitä päästäkään, sillä tärkeää se on, ainakin se siltä aina vaan toistamiseen tuntuu...

Mitä otsikon käsitteet ovat? Ne tarkoittanevat, että elämme maailmanlaajuisesti verkottuneessa markkinataloudessa neljännesvuosirytmissä, jossa ihannoidaan yksilöllisyyttä yli kaiken.

Kvartaalitalouteen liittyen Suomessakin on puhuttu jo vuosikymmeniä ns. markkinavoimista, kasvottomista suursijoittajista. He seuraavat herkeämättä eri yritysten neljännesvuosikatsauksia ja tekevät niiden perusteella tunteettomasti ratkaisujaan.

Heille käsite tulosvaroitus on myrkkyä. 

Mikäli on odotettavissa, että juuri nyt meneillään olevalla vuosineljänneksellä tulos = voitto ei olekaan edellisen neljänneksen tasoinen, alkaa tapahtua...

Kuvitellaanpa, että tulos = voitto jollakin huippuyrityksellä edellisellä vuosineljänneksellä oli 750 miljoonaa euroa ja nyt meneillään olevan tulosvaroituksen mukaan vain 500 miljoonaa euroa, niin johan sijoitusrahat alkavat siirtyä sutjakkaasti paremmille apajille.

Kvartaalitalous merkitsee tiliä sijoittajalle vuosineljänneksittäin. Pitemmälle tosi sijoittaja ei katsele, sillä maailmalla on yllin kyllin rahastettavaa!

Individualismi puolestaan korostaa yltiöpäistä yksilöllisyyden korostamista. Se tulee selvästi esiin mm. lehtien menestystarinoista.

Niissä annetaan lukijalle mielikuva, että saada kasaan x miljoonaa euroa verotettavaa tuloa ja/tai -omaisuutta, on ehdottomasti tavoittelemisen arvoista, olipa eurot hankittu erinomaisen optiosopimuksen, hyvin ajoitetun yrityskaupan, yrityksen uussijaintiratkaisun, onnekkaan televisio-ohjelmakokonaisuuden, huippu-urheilusuorituksen, tms. myötä...

Varsinkin niin sanotun keltaisen lehdistön lööpeissä vilahtelee näitä individualismin ilmentymiä, joista monet poistuvat takaoikealle liukkain tanssiaskelin ja putkahtavat kohta taas jossakin muussa individualismisuutta korostavassa ympäristössä. ”Jokainen on oman onnensa seppä!” meille opettavaisesti saarnataan.

Suurinta osaa heistä ei taatusti kiinnosta pätkääkään, miten esimerkiksi Suomi-niminen maa, yhteiskunta toimii tai tulee toimeen.

Näennäisesti he saattavat toki vakuuttaa lööppilehtiin riippuvuussuhteessa olevan herkkäuskoisen vakilukijan, että he ovat tämän maan selkäranka. Kuitenkin he ovat turvatakseen – individualistisesti – oman ökytoimeentulonsa valmiita silmää räpäyttämättä siirtämään yritystoimintansa tai rahansa mihin tahansa halvan työvoiman maahan/veroparatiisiin, kunhan vaan rahaa tulee edelleen kuin suokuokalla!

On muka uutta, että suomalaisyritysten voitot menevät ulkomaille, investoinnit vähenevät ja palkat laahaavat lähes paikallaan. Näinhän on ollut jo vuosikausia!

Ettei tämä artikkeli mene totaalisesti riistokapitalistien esittelyksi, heitähän ei Suomessa ole vanhojen laulujen perusteella kuin kaksikymmentä, on syytä avoimesti todeta, että nimenomaan individualismi nostaa kyllä päätään joka paikassa.

Se on pelkistettynä sitä: ”Minulle kaikki nyt heti!” Tähän liittyy myös upouusi käsite, elintasorasite, joka rassaa mielenrauhaa.

Pitääkö elintason aina vaan kasvaa, kasvaa, kasvaa?

Tänään eivät riitä enää eilisen romppeet ja huomenna täytyy olla meno kiihkeämpää kuin tänään: tilavampi asunto, etelän aurinkoon/tunturinkupeeseen useammin, kelohonkamökki ja vähintäänkin viikko-osaketta siellä sun täällä, uudenkarhee ja entistä tilavampi auto alle yhä tiheämmin, puhumattakaan monista vapaa-ajan vekottimista, jne. ...

Tuttu oravanpyörä, joka on aika kaukana tavallisesta, ihmisen perustarpeet kohtuullisesti turvaavasta peruselämästä.

Missään ei ole rajoja näkyvissä eikä kukaan tunnu muistavan, että viimeisessä palttoossa ei ole taskuja!

Onko syytä aloittaa vihdoinkin vakava keskustelu elämisen tasosta, elämisen laadusta?

Kyllä mietityttää...

Mikä ihmeen Super Bowl? Järjetöntä rahan "polttamista" mainoksiin...

Jos viikko sitten suomalaisilta kadunmiehiltä ja-naisilta olisi kysytty, mikä on Super Bowl, niin väitän, että tuskin yksi kymmenestä olisi ollut asiasta tietoinen.

Luonnollisesti tämän päivän televisiorummutuksen jälkeen - ainakin kaikki televisiota katselevat - osaisivat kertoa em. nimen taustat.

Maailmassa monet asiat saavat aivan käsittämättömät mittasuhteet, yksi niistä on mielestäni em. Super Bowl.

Alla olevassa artikkelissa kirjoitetaan järjettömistä = älyttömistä mainoshinnoista. Kuka mainokset maksaa?

Käytännössä Sinä ja minä välillisesti muun muassa em. automerkkien hinnassa. Etkö usko? Usko huviksesi, näin se valitettavasti menee.

Aina joku sen maksaa ja se joku on tavallinen matti ja maija meikäläinen = asiakas...

Omalta osaltani voin lohdullisesti todeta, että minun eurojani tuskin em. tapahtuman mainoksiin meni, sillä en osta yhtäkään alla mainostettua automerkkiä - ainakaan uudenkarheana!

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Autonvalmistajat panostavat Super Bowliin huimia summia rahaa: sekunti maksaa 150 000 dollaria

Osa autonvalmistajista myös vetäytyi mainoskampanjoista

AUTO 2.2.2015 10:56

Jose Riikonen

Elinen oli päivä, jolloin mainosrahaa paloi etenkin autonvalmistajilta.

Silloin pelattiin amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan loppuottelu. Kyseessä on yksi maailman seuratuimmista yksittäisistä urheilutapahtumista.

Automainokset olivat tapahtuman mainoskatkoilla hyvin edustettuina, eikä ihme. Katsojamäärät ovat huikeat.

Se on rajusti liioiteltua, sillä yleensä eri selvityksien katsojalukumäärät ovat pikemminkin sadan miljoonan korvilla.

Super Bowlin katsojalukuraportit vaihtelevat paljon. Esimerkiksi USA:ssa elää myytti, jonka mukaan Super Bowlia seuraa miljardi ihmistä 234 maassa.

Lisäksi maailmassa ei ole noin montaa valtiota.

Joka tapauksessa katsojamäärät ovat suuria, joten silloin pitää mainostaa. Super Bowlin mainoskatkolla 30 sekunnin mainosaika maksaa Variety-lehden mukaan noin 4,5 miljoonaa dollaria. Sekunnin hinnaksi tulee siis 150 000 dollaria.

Vertailuksi: Suomalaisen ohjelmasuosikki Putouksen mainoskatkolla on kymmenkertainen hinta normaaleihin spotteihin. Putouksen aikana 30 sekuntia maksaa silti vain noin 10 000 euroa.

Nämä automerkit laittoivat rahansa likoon pelin aikana. Lisäksi osa valmistajista julkaisi televisiossa ja Youtubessa useita peliä ennakoivia teaser-mainoksia.

BMW: Bemarilla oli koko minuutin spotti. BMW mainosti sähköauto i3:a.

Kia: Kialla panostettiin kovasti myös mainokseen. Tähtenä toimi entinen James Bond Pierce Brosnan. Kian mainostettava auto oli katumaasturi nimeltään Sorento. Mainos oli koko minuutin kestävä.

Dodge: Minuutin mittainen mainos muistutti, että Dodge on satavuotias autonvalmistaja.

Nissan: Nissan ei tyytynyt minuuttiin, se varasi puolitoista minuuttia.

Toyota: Yhtiö mainosti uutta Camry-autoaan 60 sekunnin spotissa.

Lexus: Kaksi 30 sekunnin NX-mallin mainosta.

Mercedes-Benz: Minuutti mainosaikaa pelin aikana.

Fiat: Minuutin spotti, jossa Fiat mainosti 500X-autoaan.

Jeep: Puolitoista minuuttia mainosaikaa.

Lisäksi autoihin mattoja valmistava WeatherTech-firma mainosti tuotteitaan puolen minuutin ajan.

Kaikki autonvalmistajat eivät leikkiin lähteneet. Tällaisia merkkejä ovat muun muassa Jaguar, Acura ja Lincoln. Nämä valmistajat ovat olleet Super Bowlissa mukana aiempina vuosina.

Syitä vetäytymiseen voi vain spekuloida: Lincolnilla on esimerkiksi rahakas mainoskampanja käynnissä, jossa Matthew McConaughey edustaa merkkiä. Ehkä se on syönyt mainosbudjetin.

Kummallisinta on se, että koko maailman toisiksi suurin autonvalmistaja Volkswagen ja sen omistama Audi eivät lähteneet Super Bowliin mukaan. Yli kymmenen miljoonaa autoa viime vuonna myyneen Volkswagenin rahakirstu tuskin oli tyhjä. Viime vuonna Volkswagenilla oli minuutin mittainen spotti.