Jyrki Kataisen pako, rintamakarkuruus EU-huippuvirkaan, Paavo Arhinmäen sekä Ville Niinistön lähestyvien eduskuntavaalien läheisyys = puoluetaktikointi halvaannutti alkuperäisen kuuden puolueen (six-pack) hallituksen toiminnan lopullisesti. Alexander Stubbin lähipiirin ministerivalinnat eivät menneet niin sanotusti putkeen...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista:
Hallituksen vuosi kului tuolileikeissä
Helsingin Sanomat
Hallituksen vuotta leimasivat henkilö- ja puoluevaihdokset. Hallituspohjasta lipesi kaksi puoluetta. Sekä pääministeri että valtiovarainministeri vaihtuivat. Jyrki Kataisen (kok) hallitus lopetti juhannuksena, ja Alexander Stubbin (kok) hallitus jatkoi siitä.
Enää neljä ministeriä on hallituksessa samalla tittelillä kuin hallitustaipaleen alussa vajaat neljä vuotta sitten. Jäljellä ovat sisäministeri Päivi Räsänen (kd), ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd), työministeri Lauri Ihalainen (sd) ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r). Heidän lisäkseen kovin moni nykyinen ministeri ei ollut Kataisen hallituksen alkuperäisessä kokoonpanossa lainkaan.
Stubbin ministerivalinnat aiheuttivat närää myös omassa puolueessa, etenkin vanhempien – ja konservatiivisempien – miesten keskuudessa.
Kun vihreät lähtivät hallituksesta, puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö ja pääministeri Stubb kävivät tiettävästi pelisääntökeskustelun: vihreät äänestävät eduskunnassa niiden lakihankkeiden puolesta, joita puolue on ollut itse valmistelemassa hallituksessa. Vastaavasti hallitus vie vihreille tärkeitä hankkeita eteenpäin.
Vaan kuinkas sitten kävikään: kun ympäristöministerin salkku siirtyi kokoomuksen käsiin, Niinistölle olennainen soidensuojeluohjelman jatko tyssäsi ministeriöön. Eikä se jäänyt ainoaksi vihreille tärkeäksi hankkeeksi, joka joutui vaikeuksiin. Niinistöstä on varmaankin tuntunut, että Stubb petti sopimuksen. Ehkä Niinistöllä on ollut siihen aihettakin.
Hallituksen saavutuksiin ei kuluneelta vuodelta voi laskea paljon muuta kuin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämismallin kivuliaan uudistuksen etenemisen. Sitäkään ei voi lukea yksinomaan hallituksen ansioksi, uudistuksesta sopimiseen kun tarvittiin kaikki vaaleissa eduskuntaan päässeet puolueet.
Kun Kataisen hallitus vaihtui Stubbin hallitukseen, vaihtui myös hallituksesta ulkomaailmaan lähtevä viesti. Katainen ja muut puheenjohtajat vakuuttelivat pitkään, kuinka hienoja päätöksiä tuli tehtyä, vaikka joukko oli niin kirjava.
Stubbin hallituksen aloittaessa pääpuolueet kokoomus ja Sdp eivät edes yrittäneet esittää, että hallituksessa olisi fantastista. Niillä on ollut syksyn mittaan vaikeuksia edes sietää toisiaan. Erään hallituksen työskentelyä likeltä seuraavan mukaan hallitustyöskentely on kuin konkurssipesää hoitaisi.
Stubb on sanonut julkisesti, että hän harkitsi hallituksen hajottamista ennen kuin se oli aloittanutkaan. Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) on puolestaan sanonut, että budjettikiistojen aikaan hän joutui miettimään, lähteäkö vai jäädä. Jäämisen puolesta taisi puhua se, että Sdp:n kannatus mateli vielä alamaissa: ennenaikaisissa vaaleissa kannatus olisi pudonnut niin alas, että hallitukseen ei olisi ollut mitään asiaa.
Presidentti Sauli Niinistö pohdiskeli syksyllä, että jos hallitus ei saa mitään aikaan, pitäisi harkita, kitkuttaako loppuun asti vai järjestääkö suosiolla uudet vaalit. Myös politiikan tarkkailijat vain odottivat alkusyksystä, milloin hallitus hajoaa. Mitä pitemmälle syksy eteni, sitä selvemmäksi kävi, että tämä hallitus jatkaa normaaliaikataulun mukaisiin vaaleihin asti. Ennenaikaisten vaalien järjestämisessä ja uuden hallituksen nimittämisessä menee oma aikansa.
Kevät kuluu vaalikamppailussa, jossa vähän kaikki haastavat gallupsuosikki keskustaa. Taustalla alkaa kuitenkin muiden puolueiden kilpajuoksu keskustan kylkeen.
