Toimin taas eräänlaisena välikätenä. koska Pohjolan Sanomien lukijakunta on loppujen lopuksi rajallinen.
Olen kirjoittanut tästä asiasta aikaisemminkin. Asia kiinnostaa minua ainakin kahdesta eri syystä.
Olen tavannut alla olevassa artikkelissa mainitun ex-kunnanneuvoksen Bengt Niskan Ruotsin Pajalassa. Olen kuunnellut livenä hänen esityksen Kaunisvaaran kaivoksen synnystä erään kokouksen yhteydessä.
Olen täysin vakuuttunut, että hän jos kukaan kykenee lobbaamaan poliitikot myötämielisiksi asialle ja siten kaivoksen pitkän aikajänteen rahoituksen avaamiseksi. Em. toimenpitein kaivoksen toiminta kyetään käynnistämään ja turvaamaan..
Toisaalta olen vaatimattomalla panoksellani mukana Ammattiopisto Lappian Kaivosalan ammatiilisessa neuvottelukunnassa.
Kyseisessä neuvottelukunnassa luonnollisesti seuraamme pääasiassa Suomen, erityisesti Pohjois-Suomen mutta myös Pohjois-Ruotsin kaivosalan kehitystä koulutuksen näkökulmasta.
Nettitekstiä Pohjolan Sanomista:
Päivitetty 24.10.2014 07:08, julkaistu 24.10.2014 07:05
Kaunisvaaran kaivos ei jouda koipussiin
- Jättimäiset malminlastauskoneet seisovat nyt toimettomina Pajalan Kaunisvaaran kaivoksella. Viestintäpäällikkö Niclas Dahlström uskoo, että ei mene kauan kun kaivos on taas toiminnassa.
- Pajalassa kaikki voimat on valjastettu Kaunisvaaran kaivoksen pikaiseen avaamiseen.
- Edessä olisi kuntatalouden katastrofi, jos miljardi-investointi joutuu pitkään seisokkiin.
Pekka Mauno
Seitsemän valtavaa kaivosdumpperia seisoo rivissä kuin hylättynä 60 metriä syvän avolouhoksen reunassa. Louhoksen pohjalla näkyy kirjavia keppejä malmin räjäytykseen tarkoitetuissa kairausrei`issä.
– Viimeiset räjäytykset on tehty viikko sitten, sanoo viestintäpäällikkö
Niclas Dahlström.
Ollaan Northland Resources -yhtiön Kaunisvaaran kaivoksella Ruotsin Pajalassa. Kaivosta pannaan pakettiin rahojen loppumisen vuoksi. Potkut on saanut 240 henkilöä kaivosyhtiöstä ja sama määrä alihankkijoiden työntekijöitä.
Kaivokselle jää runsaat parikymmentä työntekijää ylläpitotehtäviin ja muutama toimihenkilö valmistelemaan pikaista avaamista. Siis jos rahoitus saadaan kuntoon.
Kuinka pitkän ajan yhtiö uudelleen avaamiseen tarvitsee, sitä se ei ole kertonut. Pörssitiedotteessa hallituksen puheenjohtaja
Olav Fjell on ilmoittanut kaksi vaikuttavaa tekijää: kun edellytykset paranevat ja pitkän tähtäimen rahoitus varmistuu.
Juuri nyt ei kumpikaan näytä toteutuvan. Rautarikasteen hinta jatkaa alamäkeä ja rahoittajat ovat entistä varovaisempia.
Yhtiön työntekijät eivät ole kuitenkaan menettäneet toivoaan. Irtisanottu viestintäpäällikkö Niclas Dahlströmkin uskoo, että toiminta käynnistyy ennen kuin hänen irtisanomisaikansa kuluu loppuun.
Kyse
ei ole vain kaivoksessa töissä olleiden tai vain Pajalan kunnan kohtalosta. 40 prosenttia työvoimasta tuli muualta Norrbottenista, Suomen puolelta ja Västerbottenista. Kaivoksesta puhutaan Tornionlaakson kaivoksena.
Kaunisvaaran 110 asukkaan kyläänkin asettui kaivoksen avaamisen jälkeen asumaan muutama perhe.
40 vuotta kyläkauppiaina toimineet
Kenneth ja
Pirjo Aro ovat huolissaan. – Kun kaivos avattiin, alkoi valtava vilske. Rikasteautoja meni seitsemän minuutin välein jompaan kumpaan suuntaan, Pirjo Aro kertoo.
Kiirunassa töissä käyvä
Hans-Erik Aro tulee ovesta 2,5 vuotiaan Märtan kanssa. Tyttö pääse mummon syliin.
– Ennen kaivosta oli pakko lähteä muualle töihin. Nyt moni kavereista on palannut. On traaginen juttu, jos kaivos menee kiinni, sanoo Hans-Erik Aro.
Mutta
palataan vielä kaivokselle konttoriin, jossa
Harry Rantakyrö pakkaa tavaroitaan pahvilaatikkoon. Rantakyrö on paitsi irtisanottu henkilöstöosaston työntekijä, myös Pajalan kunnan tuleva kunnanneuvos. Hän on siten keskeisessä asemassa estämässä, ettei toivottomuus valtaa mielialoja.
– Tällä alalla nousut ja laskut ovat tuttuja. LKAB:kin teki 1980-luvun alussa tappiota huonon hintason vuoksi miljoona kruunua päivässä, 3 000 irtisanottiin. Mutta siitä vain selvittiin, hän sanoo.
Rantakyrö ehti olla 37 vuotta LKAB:lla neljässä kaivoksessa ennen kuin tuli töihin Kaunisvaaran kaivokseen.
– Viime kesänä Pajalassa oli kolme alle 24-vuotiasta työtöntä. Kun itse tulin työelämään, silloin oli hyvä, jos kolmelle oli työtä tarjolla, kuvaa Harry Rantakyrö Pajalan tilannetta.
Pajalan
kunta on lykännyt ensi vuoden budjetin tekoa siihen saakka, että tulee selvyys, avautuuko kaivos nopeasti vai ei.
Rantakyrö arvioi, että kolme kuukautta on maksimiaika, minkä kaivos kestää olla seisokissa. Muussa tapauksessa irtisanotut työntekijät alkavat hakeutua muualle töihin ja kaivoksen käynnistäminen vaarantuu.
– Pitää saada poliitikot paikan päälle. Ei riitä, että he sanovat ymmärtävänsä. Ymmärrys ei tuo rahaa.
Ex-kunnanneuvoksella on kova paikka edessä
Pajalan 2000-luvun ykköspoliitikolla Bengt Niskalla on nyt uransa kovin tehtävä lobata poliitikot myötämielisiksi ja tie auki kaivoksen rahoitussolmun avaamiseksi.
Kunta on antanut sen tehtäväksi eläkkeellä olevalle kunnanneuvokselle.
Niskalle kyse on myös henkilökohtaisesta haasteesta. Hänen aikanaan kaivospäätös tehtiin ja Pajala nousi Ruotsin surkeimpien kuntien joukosta kärkikaartiin.
– Kaivoksen syntymiseen asti elämä oli yhtä itkua ja parkua. Se oli ollut mennyt 60 vuotta huonompaan suuntaan, Niska muistelee 2000-luvun alkuvuosia.
Sitten tuli kaivospäätös ja kahdeksan miljardin kruunun (900 miljoonan euron) investoinnit. Kaikki kunnan tunnusluvut kohenivat kertaheitolla.
– Jos kaivosta ei saada käyntiin, se olisi sellainen paukku, ettei siitä enää nousta. Ei tämä ole bidragin kerjuuhomma, eikä kyse ole valtion hätäaputöistä. Vähän lisää rahaa toisen tuotantolinjan saamiseksi toimintaan, sanoo Bengt Niska.
