Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Sadattelun henkilökohtainen taito on taitolaji - kyllä. Itse kirjoitan tämän tästä, että jokin asia saa minut reagoimaan siten, että mainitsen käyttäneeni koko viikon kiroiluarsenaalini lähes kertalaakista. Mielestäni hallitsen tutut kirosanat, mutta aina ilmaantuu uusia. Tiedän henkilöitä - useitakin - joiden en ole koskaan kuullut kiroilevan perinteisillä kirosanoilla. Se sijaan he osaavat taitavasti ilmaista tunteensa, harmituksensa joka vihansa kiertoilmaisuin. Otan muutaman esimerkin. He voivat todeta eri äänenpäinoin: Hemmetti, Samperi, Saakeli, Voihan nenä, Voi suden paska, jne. ... Sinä varmaan tiedät tukun muitakin.

Mitä tänään tähän saakka...

Kaunis, kuiva syysaamu - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Alan orientoitua talvirenkaiden vaihtoon/vaihdattamiseen eli ajelen kohtapuolin Tommin luo Karihaaraan. Sen jälkeen on ohjelmassa seurakuntavaaleihin liittyvää Kemin Prisman edessä klo 12-14. Olen ensimmäistä kertaa mukana em. kuvioissa. Katsotaan, miten päivä etenee...

Kellot siirretty talviaikaan - kyllä...

Kellot siirretty talviaikaan - kyllä... Kuinkahan monta kertaa noita kelloja joutuu vielä siirtelemään ennen kuin EU-päätökset astuvat voimaan - varmaan useasti. Kaunis, tyyni syysaamu ja lokakuun viimeinen sunnuntai. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään. Käänsin hetki sitten työhuoneeni pöytäkalenterista marraskuun ensimmäisen viikon aukeaman esiin. Näyttää olevan monenlaista aktiviteettia. Heti maanantaina lähestyviin seurakuntavaaleihin liittyvänä jalkautumista Prisman eteen klo 12-14. Tiistaina kokous, jota olen tarjonnut henkilökohtaiselle varajäsenelleni. Keskiviikkona Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille näyttömalliksi. Torstaina kokous ja illansuussa koulutustapahtuma tietokonevärkkäämisestä - Teamsista. Katsotaan, miten viikko käynnistyy. Tänään sunnuntaina ei ole mitään erityistä tekemistä, ollaan vaan... No sentään sen verran, että kävimme sauvakäveleskelemässä Peurasaaren K-Marketissa hunajapurkin ostamassa. Ihan sopiva päiväkävely.

Henkilöitä, jotka itse on ajatuksistaan poisoppinut...

Henkilöitä, jotka itse on ajatuksistaan poisoppinut... Varmaan jokaisella meistä on tiedossa henkilöitä, jotka itse on ajatuksistaan poisoppinut. Henkilöitä, joita ei edes vilaukselta toivoisi näkevänsä. Ainakin minulla on muutama sellainen. He ovat henkilöitä, joihin aikanaan on luottanut, mutta he - ainakaan omasta mielestäni - eivät ole olleet luottamuksen arvoisia. Lievästi kirjoitettuna: Tavallisen sutkeja tyyppejä... Kävin vaimoni kanssa kaupoilla ja sen jälkeen Kemin kulttuurikeskuksessa. Näin vilaukselta em. kategoriaan kuuluvan henkilön, jolloin tympeät muistot takavuosikymmeniltä vilahtivat ajatuksissani. Onneksi olen jo siinä iässä, että minun ajatusmaailmaani ei hevin heilautella. Olen em. tyyppisessä tilanteessa oppinut katsomaan henkilön ohi, jopa läpikin, tuntematta yhtään mitään. Niin - Kemin kulttuurikeskuksessa näytti olevan väkeä aika lailla liikkeellä - hyvä niin...

Sateinen ja tuulinen viikonvaihde edessä - kyllä...

Sateinen ja tuulinen viikonvaihde edessä - kyllä... Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta oli aistittavissa vesisadetihkuinen syysilma, ilmassa on kohta kukaties räntää, mene ja tiedä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tässä viikonvaihteessa ei ole mitään tärkeää tekemistä, ensi viikolla sitäkin enemmän. Katsotaan, miten tämä lauantaipäivä lähtee liikkeelle...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehden haettuani pistin puut päärakennuksen takkapesään. Siltä osin ei siis mitään uutta. Perinteisten aamutoimien jälkeen - vilkaistuani työhuoneeni pöytäkalenteria - näkökenttääni osui teksti: Kemin lyseon lukion 125-vuotisjuhla. Kyllä. Tänään perjantaina olisi oppilaitoksen auditoriossa juhlaan liittyvää ohjelmaa klo 13-14 ja sen jälkeen juhlakahvit ravintola Melissassa. Edellä mainittu juhlatilaisuus näyttää olevan striimattuna myös netissä, jos ei paikan päälle tule lähdettyä. Katsotaan, miten sadetihkuinen syyspäivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että hetki sitten katselin tuttua televisioshowta: Venäjän presidentti Vladimir Putin syytti länttä "vaarallisen, verisen ja likaisen pelin" pelaamisesta Ukrainasta. Putin pitää parhaillaan laajaa puhetta Moskovassa Valdai-keskusteluryhmän vuosittaisessa tapahtumassa. Kreml luonnehti puhetta etukäteen "tärkeäksi". Putin jatkoi, että käynnissä on maailmanlaajuinen kriisi, joka koskee kaikkia. - Ennemmin tai myöhemmin lännen on pakko aloittaa keskustelut yhteisestä tulevaisuudestamme. Putinin mukaan Venäjä ei kuitenkaan pidä itseään lännen vihollisina. Putin kritisoi silti "ylimielisiä" lännen johtajia, jotka hänen mielestään yrittävät tyrkyttää omia arvojaan muulle maailmalle. Niin - jaksoin katsella tuota pöhöttynyttä naamataulua muutaman minuutin. Sen aikana näytettiin myös kuvaa vakavailmeisestä, tympääntyneestä kuulia-/katselijakunnasta. He olivat sen näköisiä, että:"Puhu sinä, minä pitelen hevosta." Tuli ruudun täydeltä perinteistä venäläistä maskirovkaa eli hämäystä, harhautusta = kusetusta. Niin - Putin ei näytä ymmärtävän, että hän on läntisen maailman silmissä totaalinen epäluotettava hylkiö. Hylkiö, jonka kanssa ei sivistynyt maailma neuvottele. Ei ainakaan niin kauan, kun venäläisjoukkoja on Ukrainassa...

Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää - kyllä...

Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää - kyllä... Olen tällä valtuustokaudella Kemin kaupunginvaltuuston varajäsen, siinä roolissa olen ollut vuodesta 2000 alkaen. Aina silloin tällöin olen istunut valtuutetunkin roolissa. Vuosikymmenien saatossa olen ollut useiden lautakuntien varsinainen ja varajäsen. Tällä valtuustokaudella olen perusturvalautakunnan ja sen alaisuudessa toimivan yksilöasian jaoston varsinainen jäsen. Edelliset luottamustoimet päättyvät tämän vuoden lopussa, sillä asiat siirtyvät 01.01.2023 Lapin hyvinvointialueelle. Olen tarkastuslautakunnan varajäsen ja ympäristölautakunnan ja sen alaisen lupajaoston varajäsen edellisissä luottamustehtävissä olen muutaman kerran olut paikalla - viimeksi eilen tarkastuslautakunnassa. Lisäksi olen Kemin Energia ja Vesi Oy:n hallitusjäsen ainakin tämän valtuustokauden kaksi ensimmäistä vuotta. Viimeksi tänään oli erittäin asiallinen kokous ja laajoja asiakokonaisuuksia lähitulevaisuuteen... Olen ehdottanut, että perusturvalautakunnan kahteen viimeiseen kokoukseen henkilökohtainen varajäseneni osallistuisi. Toivottavasti hänellä on siihen mahdollisuus.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Se nyt ei kummoinen uutinen ole, olen harjoitellut lämmittämistä jotakuinkin joka toinen tai kolmas päivä pakkasia odotellessa. Tänään ei ole oikeastaan muuta kuin iltapäivällä kokous. Kokoukseen liittyviä materiaaleja katselen kohtapuolin... Katsotaan, miten päivä muutoin etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olen seurannut aika tarkkaan vuodesta 2014 alkaen Ukrainan tilannetta. Siitä lähtien kun "pienet vihreät tunnuksettomat miehet" = Venäjän armeijan erikoisjoukot miehittivät/valtasivat Krimin niemimaan ja aloittivat Itä-Ukrainassa kapinallisten, separatistien tukemiset eli käytännössä sodan Ukrainaan vastaan. Silloin - Euroopan karttaa katsellessani huomasin Nato-asiassa valuvian. Suomi ja Ruotsi näyttivät olevan "orvon näköisiä". Ajattelin, että tuo varmasti muuttuu. Meillä oli silloin ja on yhä edelleen arvaamaton itänaapuri. Ajattelin silloin, että Suomen ja Ruotsikin on syytä pistää hakemus Natoon. Mikäli vielä oikein muistan, niin minulle eräs tuttavani sanoi:"Sinustahan varsinainen Sota/Nato-Haukka on tullut." Niin - Suomi ja Ruotsi ovat kohta Naton jäseniä. Samaan hengenvetoon totean, että kohta Ukraina valloittaa Hersonin alueen ja sen jälkeen Krimin niemimaan takaisin Ukrainan yhteyteen. On ajan kysymys, niin venäläiset sotajoukot ovat siirtyneet äärimmäiset kovat tappiot ja nöyryytyksen kärsineenä oman maansa alueelle. Toivottavasti Venäjän nykyhallinto vaihtuu. Se vaihtunee jonkinasteisen vallankumouksen myötä. Venäjästä on tullut hylkiövaltio, jonka saattaminen länsimaiden kanssa normaaliin yhteistoimintaan vienee kymmeniä vuosia... Murheellista, että Ukraina maksaa tästä aivan liian kovan hinnan.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta oli aistittavissa sateinen syysaamu. Kainuunkadun päädyssä saneeraustyöt jatkuvat ja jo työn alla ollutta osuutta tasoitellaan - hyvä niin. Toivottavasti tuo sade hellittää, että pääsen lähtemään talvirenkaiden vaihtoon päivällä. Niin - hetki sitten renkaiden vaihto siirrettiin suosiolla huomiseen. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään odottamaan huomenaamusta sytyttämistä. Saimme eilen pitkästä aikaa tutun yövieraan Pikkupuolelle. Veera tuli syyslomailemaan. Lähden iltapäivällä Kemin kaupungintalolle tarkastuslautakunnan kokoukseen varajäsenenä. Kokous näyttää olevan poikkeuksellisen varajäseninen. Käsiteltävät/kuultavat aihealueet ovat mielenkiintoisia. Näin on poikkeuksetta lähes aina...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta Kainuunkadun päässä olivat saneeraustyöt täydessä vauhdissa. Kuulin eilen, että kalliota oli tullut vastaan, niitä eilen myöhään illalla jyystettiin hajalle. Tarvitseeko räjäytellä, sen aika näyttää. Viemäriauto oli myös liikkeellä - tarkistuksiako? Mene ja tiedä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, miten päivä etenee...

Tapahtui Hämeenlinnassa...

Tapahtui Hämeenlinnassa... Vaimoni oli lupautunut esiintymään, laulamaan englantilaistaustaisen nuoren naistuttavansa ja tämän suomalaisen miesystävän kanssa puistokonsertissa. Miesystävä soitti kitaraa. Vaimoni pyysi minua myös mukaan toiseksi kitaristiksi. Minä suostuin, vaikka en ollut soittanut kitaraa vuosikausiin. Puistokonserttipaikalla paljon ennen konsertin alkua hiukan harjoittelimme, tapailimme esitettävää kappaletta, joka oli Isoisän olkihattu. Pohdiskelin, mistähän tasosta he mahtavat kappaleen laulaa. Kitaraharjoittelumme meni sen verran hyvin, että ajattelin, eiköhän se se jotenkin mene... Väkeä tuli puistokonserttiin valtavasti. Paikalle saapui myös tuttu henkilö vaaleassa poplarissa - Jorma Virtanen. Konsertti lähestyi. Saavuimme esiintymispaikalle. Äänentoistolaitteita käyttävä nuorimies sanoi minulle:"Nyt Kitaramies saat unohtaa esiintymisesi ja ottaa kitaran mukaan. Meidän oli pakko peruuttaa esiintymisenne, sillä kappalepyyntöjä, toivomuksia on tullut niin paljon, ettei rauhallisille kappaleille ole tilaa." "Kuinka kauan tämä konsertti kestää?" kysyin. "Tunnin." sain vastaukseksi. "Eihän siihen sovi montakaan kappaletta." totesin. Niin - kyseessä oli nuorisolle suunnattu konsertti. Ehkä heitä ei kappaleemme Isoisän olkihattu olisi kovinkaan paljon säväyttänyt... Niin - tämä oli viime öinen uneni, jonka kerroin aamukahvittelun yhteydessä vaimolleni. Meillä oli hauskaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että olen käynyt Kemin kaupunginvaltuuston jäsenen Viivi Järvelän kanssa asiallista mielipiteiden vaihtoa tällä palstalla Kemin teatteritilanteesta. Kun kirjoitan, että pannaan hattu kiertämään, niin väännän rautalangasta yhden toiminta-/tukimallin. Länsi-Pohjan Insinöörit ry on vuosikymmenien aikana tukenut ja aktivoinut jäseniään + avec - Kemin kaupunginteatterin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti - käymään teatterissa. Nauttimaan tasokkaista esityksistä. Tämä kirottu koronavirusaika on aiheuttanut takapakkia asiaan mutta... Suomi on luvattu yhdistysten maa. Meri-Lapissakin on varmaan satoja yhdistyksiä, Kemissäkin kymmeniä. Varmaan edellä kuvatun tyyppisiä päätöksiä on tehty monissakin yhdistyksissä. Jos ei ole - syyskokoukset lähestyvät - ottakaa asia esiin ja tehkää myönteinen päätös jäsentenne teatterikäyntien tukemisesta. Samalla avitatte/tuette 01.01.2023 toimintansa aloittavan yhdistyspohjaisen teatterin toimintaa. Toki muitakin tukimalleja löytyy. Pistäkää riihikuivaa rahaa liikkeelle.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Väitetään, että Kemi on - ainakin ollut - kulttuuriystävällinen kaupunki. Kulttuuriarsenaaliin on olennaisesti kuulunut muun muassa Kemin taidemuseo, historiallinen museo, Kemin kaupunginorkesteri, Kemin musiikkiopisto, Kemin kaupunginteatteri, jne. ...pääosin ne ovat vieläkin elinvoimaisia, nimet ovat osittain vaihtuneet tai vaihtumassa. Nimenomaan tuo Kemin kaupunginteatteri on viime vuosina herättänyt keskustelua, kiivasteluakin. Se on puhututtanut ennenkin. Mikäli vielä oikein muistan, edellisessä elämässäni eli ollessani ammattiaineiden opettajana Kemin ammattikoulussa ja tuntiopettajana Kemin teknillisessä oppilaitoksessa - niidenkin nimet ovat moneen kertaan muuttuneet - Kemin kaupunginteatterin toiminta tuli aina silloin tällöin esiin ainakin kahvipöytäkeskusteluissa. Elettiin siis 1980-1990-lukua, jolloin itse en koskenut politiikkaan pitkällä kepilläkään... Kuulin usein mainittavan:"Miten meillä on Kemissä varaa pitää omaa teatteria? Siellä kaupunginvaltuutetut käyvät patsastelemassa seuralaisineen ilmaiseksi!" Taisinpa silloin todeta: "Kyllä kaupungissa pitää teatteri olla ja käyhän siellä paljon katsojina ulkokuntalaisiakin. Osa kustannuksista tulee valtiolta." Kävimme - minä ja vaimoni - siihen aikaan aika usein teatterissa. Länsi-Pohjan Insinöörit ry:llä oli pieni tukimuoto jäsenilleen + avec, joka on vieläkin voimassa. Nyt - vuonna 2022 - elämme toisenlaisia aikoja. Toivottavasti 01.01.2023 aloittava yhdistysmuotoinen teatteri säilyy ja hakee omat toiminta- ja tukimuotonsa. Meri-Lapin kulttuuriväellä on mielestäni näytön paikka. Sen kuuluisan hatunkin voi pistää kiertämään...

Mitä tänään tähän asti...

Viimeinen lokakuun täysi viikko alkoi - kyllä. Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin aurinkoisen pakkasaamun läsnäolon. Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä lukuunottamatta pihafiilistelyä eli kevytrapsutusta ja lehtiroskan kärräämistä tontin kulmalle matopellon tuntumaan. Katsotaan, miten päivä etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempaa mutta käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista lokakuun viimeisen täyden viikon esiin. Talvirenkaiden vaihto alkuviikosta. Näyttää olevan loppuviikosta yksi kokous ja Kemin Lyseon Lukion 125-vuotisjuhlat. Voi olla, että käväisen perjantaina juhlatilaisuudessa auditoriossa klo 13 alkaen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen kurkkasin päärakennuksen terassilta säätilaa. Aurinkoinen ja kylmätuulinen. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Sen jälkeen perinteistä puuhuoltoa eli puu- ja varastokatoksesta korillinen saaripuita sisään. Yhä voimallisemmin alkaa saaripuiden merkitys hiipiä ajatuksiini. Ensi alkukesästä on syytä tehdä puita entistä enemmän... Tänään taidan seurailla maailmanmenoa ja kukaties pelailla Veikkauksen Live-pelejä pienin panoksin. Jos voittoja tulee - hyvä niin, mutta jos vähin häviän, eurot menevät hyvää tarkoitukseen - näin uskon ja luotan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

Alkaa olla menneen kesän, syksynkin yhteenvedon, arvioinnin vuoro - kyllä...

Alkaa olla menneen kesän, syksynkin yhteenvedon, arvioinnin vuoro - kyllä... Oikeastaan kesään liittyvänä ovat jo talven ja keväänkin toiminnot. Keväällä päätimme ruoppauttaa Selkäsaaren venepoukamaamme toisen kerran väylän. Edellinen kerta oli keväällä 2013. Molemmat omalla kustannuksella, vaikka väylä ja muokattu ranta ovat teoriassa ja käytännössäkin kenen tahansa käytettävissä. Matalat vedet ja hankalat tuulensuunnat ovat edelleen riesana. Toki rannasta pääsee normaalin vedenpinnan vallitessa lähtemään liikkeelle turvallisesti... Ensimmäinen rantatontti on Kemin kaupungin omistama RT-tontti. Rannasta alkaa Luoteislaiturinpolku, jota olemme avanneet vuosien saatossa (yli kymmenen vuoden aikana) ohi oman RM-tonttimme metsänreunaan saakka. Tähän on ollut suusanallinen lupa kaupungilta. Rannimmaisen tontin raivaamiseen on voimassa oleva kaupungingeodeetin virkamiespäätös. Raivaamista aloitettiin kesällä ja risuja poltettiin rannan tulistelupaikan betonirenkaan sisällä. Niin - uutena asiana perustimme keväällä ruoppaushiekkaan uuden perunapellon. Siihen lisättiin vajaa kymmenen Biolanin lannoitettua puutarhamultaa. Perunanviljelykokeilu onnistui mielestämme hyvin. Ensi kesänä lannoitus ja perunanviljely jatkuu. Toimme saaressa käydessämme kaksi kassillista kuusiklapeja eli saaripuita lähes joka reissulla. Yön yli emme - aikomuksistamme huolimatta - olleet kertaakaan. Sauna lämmitettiin pari kertaa. Kaiken kaikkiaan olemme kesäämme tyytyväisiä, varsinkin, kun rannimmaisen tontin raivaaminen on hiukan avartanut tontillemme merimaisemaa. Otammeko uuden Metsä Fibren biotuotetehtaan näkyviin ensi kesänä, sen aika näyttää. Katiskoinnit ja kalastamiset olivat entistä vähäisemmässä roolissa. Kolme kertaa savustimme kalaa saaressa: Haukea, lahnaa ja erityisesti ahvenia. Kyllähän ne maistuivat. Kotona asuintontillamme on ollut suuri rypistys menossa: Pikkupuolen vesi- ja jätevesiliittymä. Se on otettu käyttöön ja se avaa Pikkupuolen uuteen maailmaan. Helpottaa meidän - minun ja vaimoni - toimia. Tänä kesänä emme ole maalanneet/pintakäsitelleet mitään. Olemme päättäneet, että ensi kesänä kaikki painekyllästetyt terassi- ja porraslaudat hiotaan puhtaiksi ja käsitellään... Kotitontilla perunanviljely, salaatinkasvatus ja raparperipehkojen kasvatus onnistuivat erinomaisesti. Myös punaisia viinimarjo sekä karviaisia tuli mukavasti. Mustat viinimarjapensaat vaatinevat lannoitusta. Vene on haettu trailerin päällä kotitontille Hahtisaaresta, loppujen lopuksi se otettiin ylös luiskalta Mansikkanokalta. Hiukan loivempi luiska. Kesäautomme on pois liikennekäytöstä, se on tutulla paikalla päärakennuksemme päädyssä... Talvi saa tulla.

Mitä tänään tähän asti...

Pimeä aamu ja taitaa tulla pilvinen päivä. Aamu lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta lämmin syyssää oli aistittavissa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään. Kävi hetki sitten mielessä, josko tänään en enemmälti kirjoittelisi. No sen verran kuitenkin kun lehtien yleisönosastoilla kirjoitellaan seurakuntavaaleista ja puoluepolitiikasta. Tähän saakka ovat poliittiset ryhmittymät ovat olleet seurakuntavaaleissa liikkeellä - niin tälläkin kerralla. Kemissä ehdokaslistojen yhdistelmästä on luettavissa: Seurakuntalaisten parhaaksi ehdokaslista/käytännössä Perussuomaiset ja mahdollisesti sitoutumattomat, Seurakunnan Suuri Vaaliliitto ehdokaslista/käytännössä Kokoomus, Keskusta ja mahdollisesti sitoutumattomat sekä Kemin Kirkkokansan Työväenyhdistys ehdokaslista/Käytännössä SDP ja Vasemmistoliitto ja mahdolliset sitoutumattomat. Niin kauan kuin minä muistan, on puhuttu puoluepolitiikan irrottamisesta seurakuntavaaleista - minäkin. Mutta jonkinasteinen puoluepoliittinen ryhmitys näyttää olevan eräänlainen maan tapa ainakin vielä näissä seurakuntavaaleissa. Kun en ole ollut aikaisemmin kuvioissa mukana, en osaa arvioida päätöksenteossa politiikan osuutta. Tuskin sillä on kovinkaan suurta merkitystä. Oli niin tai näin neljästäkymmenestä yhdestä ehdokkaasta valitaan kirkkovaltuustoon kaksikymmentä seitsemän jäsentä. Kaikkien etu olisi, että seurakuntalaiset aktivoituisivat lähtemään äänestämään. Äänestysprosentti on ollut viimeksi käydyissä seurakuntavaaleissa aivan liian alhainen... Niin - katsotaan, miten tämä päivä muutoin etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten katselimme televisiosta ohjelman viskin valmistuksesta. Kyseessä oli amerikkalainen Jack Daniels-viskin valmistusprosessi. Mielenkiintoisia yksityiskohtia. Jack Daniel’s on tunnettu tennesseeviskiä valmistava yhdysvaltalainen tislaamo, jonka Jack Daniel’s -merkkiset viskit tunnetaan ympäri maailmaa neliskanttisista pulloistaan ja mustavalkoisista etiketeistään. Kyseisen viskin valmistamisen aloitti Jasper Newton ”Jack” Daniel vuonna 1866 tai vasta vuonna 1875. Wikipedia Niin - kyllä taitaa käydä niin, että seuraavalla kerralla Ruotsin Haaparannalla käydessämme "kaks piste kasi" janojuomaa hakiessamme on lähes pakko pyörähtää paikallisen Systembolagetin kautta ja ostaa hiukan maistiaisia edellä mainittu viskimerkkiä...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin, syksyisen aamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. On noita kuivia saaripuita mukava poltella... Oikeastaan tänä päivänä ei ole mitään kummempaa = tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kaivinkoneen kauhan kirskuntaan tonttimme kohdalla. Ojanpenkkoja viimeisteltiin. Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pakkasaamun läsnäolon. Tekee talvea. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään ja sen jälkeen kevyttä puuhuoltoa. Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen päivän lehdet - Lapin Kansa ja Lounais-lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin ensimmäisen kunnon pakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tietokoneen avattuani ruudulle ilmestyivät Helsingin Sanomien puoluekannatuslukemat ja heti kohta konkaripoliitikko Paavo Väyrysen ilmoitus, että hän peruu suostumuksensa eduskuntavaaliehdokkaaksi asettumisesta. Onpahan aamu! Paavo vapauttaa samalla Keskustan Peräpohjolan piirin odotettavissa olleesta - tosi vaikeasta päätöksestä - hänen ehdokkuudestaan. Näillä mennään. Palautan mieliin, että Keskustan Kemin kuntayhdistys teki aikanaan - hyvässä uskossa - päätöksen asettaa hänet eduskuntavaliehdokkaaksi. Parempaa ehdokasta ei Kemistä ollut tiedossa. Tavoitteena oli saada Kemiin keskustalainen kansanedustaja. Se on nyt sitten historiaa... Niin - tämä päivä jatkuu ilmeisesti siten, että pistän työasun päälle ja siirrämme trailerin päällä olevan veneen "talviasentoon". Oikeastaan mitään tärkeää tekemistä ei tälle päivälle taida siunaantua. Mutta kohtapa sen näkee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten kävi ajatuksissa lyhyt keskustelu tuntemani henkilön kanssa, joka kysyi minulta:"Etkö aio mainostaa, kun olet seurakuntavaaliehdokkaana?" "En henkilökohtaisesti. Tosin olen mukana Seurakunnan Suuri Vaaliliitto ehdokaslistan yhteismainonnassa." totesin kysyjälle ja lisäsin:"Olen aikanaan vastannut seurakuntavaalien vaalikoneeseen, jotka ovat netissä auki ja sieltä löytyy ajatuksiani lähestyvistä seurakuntavaaleista."

Mitä tänään tähän asti...

Tänä aamuna oli poikkeuksellisesti herätys päällä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden kohtapuolin ajelemaan Keminmaan Paakkarille/Auto Patu. Kesäautoomme vaihdetaan varmuuden vuoksi jakopään hihna. Kyllä - siellä kävin. Hyvä palvelu ja odotellessa kaupantekijäisinä mukavaa jutustelua - häiritsemättä myyntitykkien työskentelyä... Päiväkahvittelun jälkeen pistin työasun päälle ja siirryin pihamaalle. Pistin kesäautoamme talvikuntoon: Tarkistin/lisäsin moottoriöljyä ja tarkistin/lisäsin jäähdytysnestettä. Hahmottelin trailerin päällä olevan pulpettiveneemme paikkaa, sillä päärakennuksen päätyyn on sovittava sen lisäksi kesäautomme. Kukaties vielä peräkärry, se on vielä avoin kysymys. Katsotaan, miten asia etenee. Joka tapauksessa talvi saa tulla.

Kemin kaupunginvaltuuston kokous tänään illansuussa - kyllä...

Kemin kaupunginvaltuuston kokous tänään illansuussa - kyllä... Katselin työhuoneessani hetki sitten tämän illan kaupunginvaltuuston kokousta. Asiallinen ja hyväntuntuinen kokous. Hyviä päätöksiä. Pomminvarmoja, riskittömiä päätöksiä ei nykymaailmassa voi tehdä. Kuitenkin luottamus virkamiehiin tulee olla vankka, jotta Kemissä pääsemme lähivuosina "kuiville". Meitä nettiseuraajia oli parhaimmillaan/enimmillään vajaa viisikymmentä henkilöä.

Ammattiopisto Lappia - selailua...

Ammattiopisto Lappia - selailua... Kävin uteliaisuuttani pitkästä aikaa Ammattiopisto Lappian kotisivuilla. Arvelen, että osa tämän tekstini lukijoista muistaa, että jäin kyseisestä organisaatiosta eläkkeelle lokakuussa 2008 Kivikankaan tekniikan yksiköstä. Töissä ollessani olin luottamushenkilönä yhden valtuustokauden yhtymävaltuustossa. Eläkkeelle jäätyäni jäähdyttelin vielä Kaivosalan ammatillisessa neuvottelukunnassa - ihan mielenkiintoinen kokemus sekin... Kävin läpi erinomaista aineistoa. Hämmästyin lähinnä sitä, että sivuilla esiintyi toiminta-alueita, joista en ole aikaisemmin kuullutkaan. Osa terminologiasta jäi vielä hiukan utuiseksi. Kukaties selvitän ne itselleni jossakin vaiheessa, jos siihen ilmenee tarvetta. Henkilöstön osalta totesin, että 371 hakutuloksesta tuotti muutaman kymmenen tuttua henkilöä. Olen käynyt aina silloin tällöin Kivikankaalla tervehtimässä entisiä opettajakollegoita. Nyt - toivottavasti ohi menevän Koronaviruksen aikaan - en ole lähtenyt liikkeelle. Jaa - kävinhän minä Koulutuskuntayhtymän järjestämässä perinteisessä eläkeläisten jouluaterialla Kemissä vajaa vuosi sitten. Kyseinen tapahtuma ilmeisesti järjestetään tänä vuonna Torniossa...

Kolmas lokakuun viikko käynnistyi - kyllä...

Kolmas lokakuun viikko käynnistyi - kyllä... Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavanviileän syysaamun läsnäolon. Siksipä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole mitään kummempaa tekemistä. Olen käynyt alustavaa keskustelua erään Pohjois-Suomessa toimivan aurinkopaneeliyrittäjän kanssa mahdollisesta Selkäsaaren saarimökin sähköistämisestä. Asia on ollut aikaisemminkin esillä muiden kanssa, mutta se ei ole johtanut käytännön toimenpiteisiin. Pyysin hetki sitten yrittäjää tekemään ehdotuksen/tarjouksen asiasta. Katsotaan, miten asia etenee...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin ja tuonut sen myös esiin kyseisen yhdistyksen vuosikokouksessa - useammin kuin kerran. Kun tulimme paluumuuttajina takaisin Kemiin 1980-luvun alkupuolella, lähdin mukaan Insinööriliiton paikallisyhdistyksen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n toimintaan. Insinööriliitto oli minulle tuttu jo 1970-luvun alkupuolelta. Kaikki oli mielestäni paikallisyhdistyksessä siihen maailman aikaan selkeää ja yksinkertaista. Yhdistyksen hallitusjäsenet olivat silloisista yrityksistä valikoituneet tehtävään: Veitsiluoto Oy, Kemi Oy, Outokumpu Oy, jne. ... Hallitusjäseninä oli myös henkilöt Kemin kaupungilta, Kemin ammattioppilaitokselta, jostakin insinööritoimistosta, jne. ... Puheenjohtajan tehtävää kierrätettiin - lähinnä akselilla Tornio, Keminmaa, Kemi ja Simo ja hallitustehtävän jättävä henkilö velvoitettiin hankkimaan/puhumaan itselleen seuraaja. Mikäli oikein muistan edellä mainittu järjestelmä toimi. Lisäksi Insinööriliiton ja Pohjois-Suomen piirin tilaisuuksiin oli selkeä "nokkimisjärjestys": Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, rahastonhoitaja ja rivihallitusjäsen. Mielestäni yksinkertaista ja selkeää - kyllä. Entä nykyisin? Sen aion lähteä tarkistamaan yhdistyksen syyskokoukseen, joka saamieni tietojen mukaan on torstaina 01.12.2022 klo 18.30 yhdistyksen toimitilassa Vinssissä. Menen paikalle, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...

Mitä tänään tähän asti...

Mukavan tuntuinen syysaamusunnuntai - kyllä. Kävin hetki sitten katsomassa, ovatko pihalemmikkimme/-riiviömme eli oravat käyneet yrittämässä päärakennuksen ullakkotilaan entisestä, korjaamastani paikasta. Eivät ole. Täytyy seurata tilannetta, yrittävätkö löytää lämmintä ullakkotilaa muualta räystäiden alta... Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme kukaties pihalle hiukan syyssiistimiseen. Tontinkulman matopellon aluetta ehkä tasoittelemme. Oikeastaan tänään ei ole mitään pakottavaa tarvetta tehdä yhtään mitään - ei edes tuota paihalla touhuamista. Voi toki olla, että otan päärakennuksen päädyssä trailerin päällä olevasta pulpettiveneestämme akun pois ja pistän koneen suojapeiton alle odottamaan talven tuloa. Käänsin hetki sitten pöytäkalenteristani uuden viikon esiin. Yksi ainoa merkintä: Vien tiistaina kesäautomme Paakkarille Keminmaahan heti aamusta. Siihen vaihdetaan - varmuuden vuoksi - jakopään hihna. Sen jälkeen todennäköisesti poistan auton liikennekäytöstä odottamaan ensi kevättä/alkukesää... Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta oli aistittavissa sadetihkuinen aamu, taitaa tulla sadepäivä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tuttuakin tutumpi operaatio. Katsotaan, miten päivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Niin se taas viikko vilahti. Hetki sitten lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihruisen päivän lähestymisen. Kainuunkadun itäpäässä saneeraustyöt jatkuvat - hyvä niin. Tänään, mikäli sade hellittää, kukaties muokkaamme ja siistimme tonttimme matopeltoaluetta ensi kevättä varten. Oikeastaan mitään sen kummempaa ei ole suunnitteilla. Ehkä hiukan puuhuoltoa...

Illan musiikkipläjäys You Tubesta - kyllä...

Illan musiikkipläjäys You Tubesta - kyllä... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että en kuuntele säännöllisesti musiikkia, vaan kerralla aikamoisen määrän, kun mieliala on sopivan herkistynyt. Muun muassa Jouluna ja Vapun seutuvilla. Hetki sitten kuuntelin pari tuntia musiikkia. Minulle aika tuttua ja turvallista. Musiikkiannokseeni mahtui yksi venäläinenkin kappale: Severomoskilaislähtöinen Elena Vaenga lauloi isossa konserttisalissa säestäen itseään pianolla. Kappaleen nimi suomennettuna Äiti... Viimeisenä lauluna kuuntelin tutun lastenlaulun Ihme ja kumma. Sen esitti ryhmä suomalaisia naisartisteja studioesityksenä. Nauttivat selkeästi esiintymisestä, ei ihme, sillä kappale on erinomainen. Taas kerran jäin miettimään omaa olemustani: Taidan olla hiukan lapsellinen, vähintäänkin lapsenmielinen. Onneksi tuota pohdintaa ei kestänyt kuin sekunnin tai kaksi...

"Mitä? Sinäkö seurakuntavaaliehdokkaana?" minulta kysyttiin - kyllä...

"Mitä? Sinäkö seurakuntavaaliehdokkaana?" minulta kysyttiin - kyllä... "Miksi ihmeessä, ethän sinä aikaisemmin ole ollut mukana seurakuntavaaliehdokkaana?" lisättiin. "Totta. En tosiaankaan ole aikaisemmin ollut mukana." totesin ihmettelijälle. Kerroin hänelle, että katseltuani uteliaisuuttani muun muassa kirkkovaltuuston tehtäviä yllätyin, miten ne ovat pääasiassa arkisia ja jokapäiväisiä. Lähes kaikki kemiläisiä koskettavia, kuului kirkkoon tai ei. Talousasiat ovat sielläkin erittäin tärkeitä sekä kiinteistöjen ylläpito. Varsinaisia uskonasioita unohtamatta...

Sightseeing-ajelua Kemin rannan tuntumassa ja ihmettelyä veneiden talvisäilytyksistä - kyllä...

Sightseeing-ajelua Kemin rannan tuntumassa ja ihmettelyä veneiden talvisäilytyksistä - kyllä... Kävin hetki sitten ajelemassa Hahtisaari-sisäsatama-Mansikkanokka edestakaisin ja pohdiskelin, miksi ihmeessä Kemissä kulutetaan henkistä pääomaa turhanpäiväisiin asioihin. Yksi sellainen on mielestäni veneiden talvisäilytykseen liittyvät suunnitelmat, joita on vatvottu vuosikausia eikä loppua ole näkyvissä. Tunnustan, että itse en ole päivittänyt, missä tällä hetkellä asian suhteen mennään. Kemi on merikaupunki, jonka rantakuvaan on vuosikymmeniä liittyneet veneet - talvellakin. On järjen köyhyyttä suunnitellakaan veneiden ajamista, raahaamista, siirrättämistä johonkin "pois silmistä" talven ajaksi. Ajellessani tänään rannan tuntumassa yritin ymmärtää, mitä tässä on pohjimmiltaan kysymys. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä. En ymmärrä muuta kuin sen, että kyseessä on perinteinen kateus. Ahdistava, tunkkainen ja kaiken järkevän toiminnan tuhoava kateus. On annettu ymmärtää, että veneilijät saavat Kemin kaupungilta ilmaista palvelua. Lisäksi nykyisiä talvisäilytysalueita pitää siistiä. Totta - sille on aina tarvetta. Veneilijät maksavat venepaikoista kohtuullisen vuosikorvauksen. Muistaakseni olen taannoin ehdottanut, että sitä voidaan tarkistaa siten, että se sisältää myös talvisäilytyksen.

Mitä tänään tähän asti...

Sateinen syysaamu - kyllä. Aamun lehden haettuani pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties naamioidun vanhaan talvityöasuuni ja lähden Mansikkanokalle tarkistamaan projektiveneemme tämänhetkisen tilanteen. Lähinnä tarvitseeko suojapeittoja uusia... Jos Sinulla on tekemisen puutetta ja ylimääräistä aktiviteettia - niin ja merikelpoisen veneen tarvetta - tule juttelemaan kanssani. Kerron Sinulle projektiveneemme tarinan vähintäänkin puolipitkän kaavan mukaan. Kerron myös sen, miten vene on saatettavissa ajokuntoon. Teen Sinulle tarjouksen, josta et voi millään järkisyyllä kieltäytyä. Mahdollisesti muistat, että veneessä on aikanaan ollut klassikkomoottori - 2-sylinterinen Wickström - se on tällä hetkenä osina useassa muovilaatikossa varastorakennuksemme autotallissa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Niin kuin tarkkaavainen lukija on havainnut, olen kirjoittanut muutaman tekstin Kainuunkadun saneerauksesta. Siinä vaiheessa, kun työt olivat talomme kohdalla, jouduin ottamaan hetkeksi aikaa yhden - meidän kiinteistömme ja kerrostalon välissä olevasta aidasta - aitaelementin sivuun, että pääsimme liikkumaan jalkaisin tontilta. Kävin hetki sitten "seppäämässä" aitaelementin paikoilleen. Aitaelementin pystylautoja katsellessani ajatukseni lähtivät liitoon toisen maailmansodan jälkeisiin tapahtumiin. Perheemme muutti takaisin tälle paikalle vuonna 1946 eli isäni vanhaan kotipaikkaan, joka oli ollut parikymmentä vuotta vuokralla. Oli remontin aika. Päärakennuksen pystylaudoitus muun muassa oli uusimisen tarpeessa. Siihen maailman aikaan ei menty rautakauppaan ja ostettu auto-/hevoskärrykuormallista lautoja. Isäni sai ostetuksi niitä välikäsien kautta. Hänen siskonsa Annan aviomies oli Eino Juntunen, asuivat tuossa näköetäisyydellä. Eino oli Veitsiluoto Oy:n lautatarhalla se henkilö, joka lähetti proomuja redillä oleviin höyrylaivoihin lastattaviksi - lankkua ja lautaa maailman tarvemarkkinoille. Isäni sai ostetuksi tapulin päällyslautaa. Lautaa, jossa on urat molemmissa reunoissa. Eräänlaista sateensuojalautaa. Niitä oli käytetty vanhan kotitalomme pystylaudoituksessa. Minä purin tuon talon 1980-luvun puolessa välissä ja teetätin osittain em. laudoista aitaelementtejä silloisessa Peiponpesässä Karjalahdella. Edesmennyt Seppo Vieruaho hoiti homman porukkansa kanssa ansiokkaasti. Niin - muutama aitaelementti näyttää olevan taas uusimisen tarpeessa.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikolta aistin mukavantuntuisen syyssään läsnäolon - hyvä niin. Uutta postilaatikkoa katsellessani kävi mielessä, että virittelen taakse vielä varmuuden vuoksi painekyllästetyistä laudanpätkistä tukirakenteen, jotka kiinnitän - tork/torx-ruuveilla. Todettakoon, että kadunvarren postilaatikot ovat talvella lumiaurojen "vapaata riistaa" varsinkin tilanteissa, joissa urakkavauhdilla ajavat kasaavat valtavat "lumimällit" postilaatikkojen kohdalle. Ihme, että postilaatikot sikseenkin hyvin kestävät - muovilaatikotkin... Onneksi talvi odottaa vielä tuloaan. Oikeastaan tänään ei ole mitään erityistä tehtävää. Todettakoon kuitenkin, että sain myöhäislähetyksenä sähköpostiini eilen seurakuntavaaleihin liittyvää materiaalia. Virallista infoa on luettavissa jo nyt muun muassa Kemin seurakunnan nettisivuilta. Olen mukana Seurakunnan Suuri Vaaliliitto ehdokaslistalla. Ensimmäistä kertaa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Kemin taidemuseolla illansuussa tänään - kyllä...

Kemin taidemuseolla illansuussa tänään - kyllä... Sain taannoin kutsun sähköpostiini näyttelyn päätöstilaisuuteen 11.10.2022 klo 17-19 Kemin taidemuseoon. Kyseessä oli Päivien kimallus näyttelyn Finissage - Taidetta, teetä, jalokiviä ja musiikkia. Ohjelma: klo 17.00-17.30 Mandoliiniorkesteri Remolo esitti legendaarisia elokuvasäveliä, orkesteria johti Elina Kakko-Delha ja soitettuja kappaleita esitteli taidemuseon intendentti Venla-Eeva Kakko mielestäni ansiokkaasti. Hän oli myös soittajana mukana... klo 17.30 Tarjoilun avaus, kello viiden tee ja sitruunamuffinssi klo 17.40-18.20 Tarina näyttelyn takana - taidemuseon intendentin Venla-Eeva Kakko - avauksia Päivien kimallus-näyttelyn katsomiseen Kaikki edellä mainitut olivat mielenkiintoisia. Lopuksi oli mahdollisuus tutustua näyttelyyn ja keskustella näyttelystä henkilökunnan kanssa. Musiikkiesityksistä menee paras terä taidemuseolla, koska akustiikka on sitä mitä se on - tila on suunniteltu "äänettömien" teosten esittelyyn. Joskus toki on myös video- ja valoesityksiä. Yleensä tämän tyyppisissä tilaisuuksissa juttelen läsnä olevien kanssa - paljonkin. Nyt en juuri ollenkaan. Miksi? Siksi, että ihmiset tuntuivat olevan omissa oloissaan/porukoissaan. En halunnut häiritä heitä... Vähänlaisesti oli väkeä paikalla. Liekö syksyinen sää säikäyttänyt osallistumisen.

Mitä tänään tähän asti...

Sateinen tiistaiaamu - kyllä. Nyt ei ainakaan aamulla ole pihalle menemistä, jos ei ole aivan pakko. Toki sen verran, että perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään ja käväisin hakemassa korillisen puu- ja varastokatoksesta saaripuita. Niin - saaripuita on polteltu kesästä lähtien ja niitä riittää vielä muutamaksi viikoksi. Sitten siirrytään taas "ostoklapeihin". Todennäköisesti ensi kesänä tuomme Selkäsaaresta vähintäänkin viime kesäisen verran puita kotikatokseen... Katsotaan, miten päivä etenee. Illansuussa oli ajatus lähteä Kemin taidemuseoon Päivien kimallus-näyttelyn päätöstilaisuuteen klo 17-19. Olemme käyneet em. näyttelyn katsomassa. Mielenkiintoinen yhdistelmä/oivallus kuvataiteen ja edesmenneen Kemin Jalokivigallerian yhteiselo...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön sekä perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme - minä ja vaimoni - pihalle syystouhuihin. Pikkupuolen takaa ajamme vielä - poikkeuksellisen myöhään - nurmikkoa, sillä samalla saadaan murskatuksi pensaiden ja puiden lehtiä. Voi olla, että vielä keräämme kuorman oksia ja katkottuja pienpuita vietäväkai Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle Karjalahdelle. Tällä viikolla ei - pöytäkalenterini mukaan - ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten asia etenee muun muassa tämän päivän osalta.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen katsellut televisiosta muutaman vuoden aikana ohjelmaa nimeltä Himohamstraajat. Ohjelmien kaava on sama: Jollakin on valtava määrä tavaraa nurkissaan ja pihapiirissä. Yleensä niin paljon, että normaali eläminen tavaramäärän keskellä on terveydelle vaarallista eikä turvallisuus ole taattu muutoinkaan. Ohjelman kaavaan kuuluu suuri määrä siivoushenkilöitä/raivaus- ja siirtokalustoa sekä hamstraajaa psyykkaava ammattiauttaja. Usein paikalla on myös hamstraajat lähisukulaisia... Väitetään, että suomalaisissakin on hiukan hamstraajan vikaa/ominaisuuksia. Kyllä joissakin asioissa itsekin tunnustavan kuuluvani joukkoon. Miksi? Ilmeisesti lähinnä siksi, että jotakuinkin kaikki tavarat on vuosikymmenien saatossa joutunut itse ostamaan/maksamaan. Tavaroilla saattaa olla erittäin hyvä käyttöarvo, mutta tarpeettomaksi käydessään luopumisarvo=myyntiarvo on olematon. Tätä kirjoittaessani teen itselleni lupauksen, että viimeistään ensi keväänä/alkukesänä käyn - taas kerran - läpi omia nurkkiani...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Ulkona viileähkö mutta aurinkoinen syysilma. Käänsin työhuoneni pöytäkalenterista uuden viikon esiin. Ensi viikolle ei ole kuin yksi merkintä, joka on alla: Kemin taidemuseo kutsuu yleisöä näyttelyn Finissage -päätöstilaisuuteen tiistaina 11.10. klo 17 englantilaisittain kello viiden teelle kuulemaan Mandoliiniorkesteri Remolon musiikkituokiota sekä tarinaa näyttelyn takana intendentin kertomana. Näyttelyyn ehtii vielä tutustua, sillä näyttelyaikaa on jatkettu keskiviikkoon 26.10. Saakka. Finissage tiistaina 11.10. Klo 17-19, Kemin taidemuseo. Ohjelma: Klo 17.00-17.30 Mandoliiniorkesteri Remolo esittää legendaarisia elokuvasäveliä, johtaa Elina Kakko-Delha. Klo 17.30 Tarjoilun avaus, kello viiden tee ja sitruunamuffinssi. Klo 17.40-18.20 Tarina näyttelyn takana – taidemuseon intendentin avauksia Päivien kimallus -näyttelyn katsomiseen, Venla-Eeva Kakko. Lopuksi vapaata tutustumista näyttelyyn ja mahdollisuus keskustella näyttelystä henkilökunnan kanssa. Tervetuloa. Vapaa pääsy Ystävällisin terveisin, Venla-Eeva Kakko Intendentti +358 40 832 9691 venla.kakko@kemi.fi Kemin kaupunki Hyvinvointitoimiala, Vapaa-aikapalvelut Kemin taidemuseo/ Kemi Art Museum Marina Takalon katu 3, 94100 Kemi

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön sekä aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavan syysaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden pihalle pistämään trailerin päällä olevan veneen "lähes" talvikuntoon. Vähintäänkin tyhjennän ylimääräiset romppeet suojaan ja peseskelen venettä. Jos vielä päivällä aktiviteettia riittää, pistän kadunvarren orapihlaja-aidan - jäljellä olevat pätkät - uudella, eilen ostetulla Fiskarsin oksaleikkurilla poikki... Katsotaan, miten päivä etenee.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä ja ensimmäinen lokakuun viikko on takana. Poikkeuksellisen aikaisen herätyksen jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Perinteisten aamutoimien jälkeen odottelemme lvi-asintuntijoiden pistäytymistä Pikkupuolella. Sen jälkeen lähdemme käymään kaupoilla ja iltapäivällä todennäköisesti haemme veneen maihin Hahtisaaresta. Veneilykausi päättyy siis tänään, mikäli ei mitään yllättävää tapahdu. Alkuillasta klo 18 alkaen on Kemin kirkossa Gospel-messu. Olemme alustavasti olleet lähdössä sinne...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sateisen ja kolean syysilman läsnäolon. Näinhän ne sääennusteet lupasivat ja lisäksi kovaa tuulta. Se tästä ainakin vielä puuttuu. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään illaksi... Tänäänkään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Taidanpa seurailla netistä maailmanmenoa. Minun seurantakohteet ovat, kerrattakoon se taas: Yle, Helsingin Sanomat, Ilta Sanomat, Iltalehti, Kauppalehti, Talouselämä, Tekniikka- ja talous, jne. katselen myös muita lehtiä myös Tassin englanninkielisiä sivustoja. Väitän, että noista lähteistä saa jotakuinkin objektiivisen kuvan maailmanmenosta, missä mennään vai mennäänkö missään.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olipa mukava lueskella Kotikulmilta-lehdestä Tervolan Kätkävaaran kehityshankkeista - luontopolkuhankkeesta. Kätkävaaran luolat ovat artikkelin mukaan vetonaulana. Kemiläinen retkikirjailija Pentti Korpela on tuonut niitä esiin Lounais-Lapin retkioppaassa. Tervolan hankkeen rahoittaa Peräpohjolan Leader ja sen kustannukset ovat noin 100000 euroa. Olin muutama vuosi sitten SELKÄSAARI YHDISTYS ry:n vuosikokouksessa, jossa Kemin kaupungingeodeetti Paulus Rantajärvi esitteli näkemyksiään yhdistyksen jäsenille Selkäsaaren kesämatkailun kehittämisestä. Selostuksessa tuli esiin myös tuo Leader-rahoitusmahdollisuus. Juuri tällä hetkellä en tiedä, mikä on reaaliaikainen tilanne, mutta esimerkiksi Selkäsaaren Pohjoislaiturin rakentaminen on elinehto saaren kesämatkailun kehittämiseksi. Patikointireitistöä on aloitettu tekemään Pohjoisselkäsaarenpolun avaamisella viime kesänä...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin viileään syysaamun läsnäolon. Siksipä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei oikeastaan oli mitään tärkeää tekemistä. Ollaan nyt sitten vaan ja katsotaan, mitä tuleman pitää...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani etäältä kadun varren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen syysaamun läsnäolon. Mietiskelin jo, josko lähtisin iltapäivällä ongelle - vielä kerran. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään ja hoidin hiukan puuhuoltoa. Kainuunkadun saneeraukseen liittyen meidän tonttimme kohdalla on ojanpenkkoja siistitty ja toisessa päässä katua näyttävät kaivinkoneet olevan työ touhussa - hyvä niin. Katsotaan nyt, miten päivä etenee...

Mielenkiintoinen loppuiltapäivä ja illansuu tänään...

Kirjoitin aamulla muun muassa seuraavaa: Illalla on Kemin kaupunginvaltuuston kokous klo 18 alkaen ja varaedustajalle on tarvetta. Ilmoitin saapuvani kokoukseen. Ryhmän kokous puoltatoista tuntia aikaisemmin. Em tapahtumaan mennessäni kävin Prismassa ja Wetterillä. Prismassa mielenkiintoinen keskustelu. Tuttu Stora Enson eläkkeellä oleva paperimies tuli minua jututtamaan. Sanoin: "Terve - Sinuapa en ole nähnytkään pitkiin aikoihin." "Äänestin sinua viime vaaleissa, mutta et mennyt läpi." hän totesi. "Olin vaalitulokseen ihan tyytyväinen, itse asiassa olen juuri nyt menossa Kemin kaupunginvaltuuston kokoukseen." sanoin hänelle... "Jos olet vielä ehdokkaana, äänestän varmasti sinua ja kerään porukan, että menet läpi." hän välittömästi ilmoitti minulle. Emme keskustelleet asiasta enempää. Niin - seuraavat kuntavaalit järjestettäneen 13. huhtikuuta 2025, samaan aikaan vuoden 2025 aluevaalien kanssa. Olen silloin vasta 81-vuotias, jos elinpäiviä riittää. Kävin myös Wetterillä jututtamassa tuttua autokauppiasta. Sanoin, että minulla on ollut huono omatunto, että en tarvitse uutta autoa. Toki sanoin, että tarvetta syntyy, jos jompi kumpi nykyautoista kerta kaikkiaan hajoaa. Kemin Keskustan valtuustoryhmän kokous oli ihan asiallinen ja itse valtuustokokouskin. Valtuutetuilla ei ollut "puheripulia", joten kokous oli poikkeuksellisen lyhyt - hyvä niin...

Kemi on mainettaan parempi vai pahempi - väitetään...

Kemi on mainettaan parempi vai pahempi - väitetään... Olen itse käyttänyt usein tuota - mainettaan parempi - toteamusta. Lisännyt kylläkin perään, että olen hiukan asian sunteen jäävi, koska olemme tavallaan olleet täällä niin pitkään - yli 130 vuotta. Mitä? Miten niin yli 130 vuotta? Asiallinen kysymys - totta. Itse lasken aikaa siitä, kun isoisäni Aukusti Pyykkö(nen) isäni puolelta muutti Kemiin Kuhmon Lentuasta/Lentiirasta työn perässä. Aukustin lisäksi tuli hänen sukulaisiaan myös Kemiin. Ilmeisesti hänen äitinsä velipoika eli eno Petteri Pekka Tuhkanen oli vaikuttanut asiaan. Hän oli viime vaiheessa Laitakarin sahan inspehtoori. Hän on se henkilö, joka Kemin kaupungin silloiselle Sauvosaaren ykköstontille korttelissa 107 rakennutti vuonna 1875 kiinteistöryppään, joka myöhemmin on tullut tunnetuksi Jänkälänä. Kemin kaupungin juhlakiinteistönä. Se on ollut vuosia vuokralla, nyttemmin se on myyty asuinkäyttöön... Niin - minun ja vaimonikin mielestä Kemissä on hyvä asua ja elää. Kunhan ei narise ihan turhanpäiväisistä asioista...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin työn ääniin Kainuunkadulla. Kyllä - ojanpenkkojen siistiminen näyttää olevan tonttimme kohdalla menossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen totesin, että tämän päivän aiemmin suunnittelemani ohjelma menee uusiksi. Illalla on Kemin kaupunginvaltuuston kokous klo 18 alkaen ja varaedustajalle on tarvetta. Ilmoitin saapuvani kokoukseen. Ryhmän kokous puoltatoista tuntia aikaisemmin. Käväisin hetki sitten kaupungilla Kemin verotoimistoon viemässä sisällä olevaan postilaatikkoon verotusinfoa. Odotustila oli aivan täynnä pääasiassa Metsä Fibren biotuotetehtaan rakentajia. Samalla reissulla kävin ottamassa sisäsatamasta pari valokuvaa Selkäsaaren pohjoispäädyn suuntaan. Meri oli lähes peilityven... Katsotaan, miten päivä etenee loppuiltapäivään saakka.

Tunteet, voimakkaat tunteet pinnassa meidän Pikkupuolella - kyllä...

Tunteet, voimakkaat tunteet pinnassa meidän Pikkupuolella - kyllä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. Aina kun istun vanhaan, vanhempieni aikaiseen valkoiseen keinutuoliin meidän Pikkupuolella takkaa lämmittäessäni, alkavat ajatuksen lentää. Katsellessni ympärilleni jokaisella esineellä, kuvalla, taululla ja rakennusmateriaalillakin on oma historiansa - tarinansa. Tänäänkin keskipäivällä olin tunnekuohun vallassa. Siinä vilisivät isovanhempieni toiminnat, joista tosin olen tavannut vain yhden, vanhempieni elämä tällä tontilla, luonnollisesti omakin lapsuus/nuoruusaika ja tietysti perheemme elämä. Me olemme olleet fyysisesti tällä tontilla pisimpään - jo nyt yhtäjaksoisesti yli neljäkymmentä vuotta. Päiväkahvittelun yhteydessä juttelin vaimoni kanssa - taas kerran - Pikkupuolesta. Olimme yhtä mieltä siitä, että se kannatti aikanaan rakentaa ja sillä on selkeästi ollut oma merkityksensä - lapsillemme ja lastenlapsillekin. Arvelimme, että näin on varmaan jatkossakin...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön sekä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Lähden kohtapuolin pistämään tulet myös Pikkupuolen takkapesään ihan vanhasta muistista pitkään aikaan. Katselin pöytäkalenteristani lähiviikkojen merkintöjä. Yllätyin, että ehdottoman tärkeitä menoja ei ole seuraavan kolmen viikon aikana ainuttakaan. Se kyllä sopii minulle, vaikka entisestä kokemuksesta tiedän, että merkintöjä ja menojakin alkaa ilmaantua, mikäli entiset merkit paikkansa pitävät... Nyt kuitenkin ollaan vaan, nautitaan rauhallisesta syyssunnuntaista.

Mukavia, yksinkertaisia ja jokapäiväisiä asioita - kyllä...

Mukavia, yksinkertaisia ja jokapäiväisiä asioita - kyllä... Olen useinkin kirjoittanut, että olen - omasta mielestäni - superoptimistinen ihminen. Jos minä heittäydyn synkistelemään, se on jo tosi vakava paikka. Rehellisesti sanottuna/kirjoitettuna: Tällä hetkellä Venäjän aiheuttama uhka maailmanrauhalle on tosi vakava paikka. Mielestäni suomalaiset järkipoliitikot, jotka eivät ole rähmällään takavuosikymmenien YYA-juoksuhaudoissa, ansaitsevat kiistattoman kunnioituksen. Erityisesti Suomen tasavallan presidentti ansaitsee erityismaininnan. Sauli Niinistö on hoitanut hommansa enemmän kuin kiitettävästi. Täällä Suomen Meri-Lapissa Kemin Haukkarin Kainuunkadullakin ovat monet asiat ihan mukavalla tolalla. Tänäänkin lokakuun ensimmäisenä päivänä olemme - minä ja vaimoni - voineet olla vaan kaikessa rauhassa. Muistella menneitä ja suunnitella lähitulevaa. Lähitulevaan liittyy muun muassa ensi viikon alkupuolella "korkata" Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitäntä. Se on meille iso juttu. Se muuttaa rakennuksen käyttöluonteen/käyttömukavuuden uuteen maailmaan. Lähitulevaan liittyy myös veneen hakeminen päärakennuksemme päätyyn - uuteen paikkaan. Se helpottaa/yksinkertaistaa tontilla veneen käsittelyä nyt syksyllä ja ensi keväänä. Tässäpä aluksi myönteistäkin pohdiskelua...

Se on lokakuu - kyllä...

Se on lokakuu - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava herätä hiljaisuuteen. Kadulta ei kuulunut kaivinkoneiden telaketjujen kirskuntaa. Tosin eipä niitä viikonvaihteessa ole kuulunut aikaisemminkaan. Aamun lehdet - Lapin Kansa ja Luppo-viikonloppuliite - hakiessani aistin viileän syyssään läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamukahvittelun yhteydessä kävi vielä mielessä matojen kaivaminen ja ongelle lähtö, mutta tärkeämpää olisi kukaties hiukan siistiä tonttia. Katsotaan nyt sitten, miten päivä etenee...