Tulevaisuuden suunnitelmia ja vanhojen aikojen muistelua - kyllä...

Tulevaisuuden suunnitelmia ja vanhojen aikojen muistelua - kyllä... Istuskelimme - Veera, mummo eli Tuula ja pappa eli minä - eilen meidän keittiön pöydän ääressä. Pidin alkajaisiksi Veeralle lyhyen kaavan mukaan puheenkin. Puheen aihe oli meidän yhteinen, tähänastinen elämämme, Veeran tähänastiset opinnot ja tulevaisuuden suunnitelmat. Historian havinaa oli ilmassa voimakkaasti minun ja vaimoni sanoissa. Elämä ei aina käsittele meitä silkkihansikkain ja eletyssä, arkisessakin elämässä on koko ajan läsnä sattuma. Sattuma, joka saattaa heittää meitä ennalta arvaamattomiin tapahtumiin. Omalta osaltani kerroin Veeralle, että olen pääsääntöisesti tähänastiseen elämääni erittäin tyytyväinen. Ainoa, minkä aikaratasta taaksepäin vääntäessäni tekisin, lähtisin opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen puunjalostustekniikkaa. Se mahdollisuus oli vuonna 1976. Edellisen asemesta lähdin opiskelemaan Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopistoon. Opiskelun rahoittamiseksi/perheen elättämiseksi jouduimme myymään auton ja omakotitontin Imatralla. Osasyynä edelliseen oli se, että olimme ostaneet Arava-kerrostalohuoneiston Imatran Mansikkalasta. Kerroin, että olen aikanaan ollut kohtalaisen aktiivinen, jonka tiedän ärsyttäneen monia tuntemiani ihmisiä. Sanoin myös, että minulla on erittäin myönteinen, jopa yltiöoptimistinen asenne elämään, jota ei kyllä hevillä horjuteta. Sanoin Veeralle: "Muista se, vaikka joskus tuntuu, että taivas putoaa päällesi, elämässä on aina vaihtoehtoja - aina." No tässä vaiheessa olin syvän liikutuksen vallassa. Näin siinä tahtoo käydä...