Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen veispukkiin muun muassa seuraavaa: Että mitäkö mietin? No sitä, että taidanpa lähteä heti huomenna torstaina aamutuimaan Selkäsaaren pohjoispäädyn vesille ongelle. Vasta toinen kerta tälle kesälle. Ensimmäinen kerta meni harjoittelun piikkiin, kun ei ollut pilkkejä mukana. Aikainen herätys, kaivan virkeät madot tontinkulman matopellosta, Hahtisaaren Nesteeltä pari vitosen astiaa bensiiniä, sitten Hahtisaareen ja ajo tutuille kalapaikoille. Säätietojen mukaan kukaties harrastan "ekokalastusta" eli annan tuulen viedä venettä. Tommi viritteli konehuollon yhteydessä vanhan Humminbird-kaikuluotaimen toimimaan, se avittaa kalastusta. Kukaties alkukesästä saan Prima Raudan Risto Kamppisen opastuksella uuden, jo vuoden vanhan Lowrance-kaikuluotaimen lähivesien karttoineen toimimaan. Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen hain madot aktiivisen sääskiparven keskellä. Hahtisaareen saavuttuani totesin tuulen ja ilman olevan otollinen ekokalastukselle. Ajoin lähelle Pikkuleton saarirypastä ja annoin tuulen kuljettaa venettä. Kaksi jigionkea vedessä. Toiseen tuli välittömästi ihan kohtuukokoinen ahven ja toinen tarttui uppopölliin. Sen kanssa sähläsin hetken aikaa ja onnistuin katkaisemaan vavan. Sain pelastetuksi ongen korkin ja perukkeen jigikoukkuineen. Pysähdyin ankkuriin ja ihailin hetken aikaa - taas kerran mereltä Kemin sisäsatamaa eli Sauvosaarta - on se upea... S iinä hetken istuskellessani kävi mielessä edesmenneen, ensimmäisen kalakaverini - Vilho, Viljami Knihtilän sanat saavuttuamme soutuveneellä ottipaikalle:"Nyt alakaa armoton kalastus!". Kalastimme pääasiassa Laitakari-Juurakko-Siikalahti-alueella aika aktiivisesti 1980-luvun loppupuolella, 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa melkein ilmalla kuin ilmalla. Loppuvaiheessa katiskallakin ja kalaa tuli. Olen jatkanut harrastusta vanhasta muistista pääasiassa Selkäsaaren tuntumassa nykyisen kalakaverini, eläkkeellä olevan opettajakollegan Urpo Upi Selkälän kanssa. Meidän kalastusaktiviteettimme on hiipumaan päin... Kyllä kalastamisessa täytyy olla "tappamisen meininki", sen olen aina aistinut. Ei merelle, lähivesillekään kannata mennä "seku vaan". Sen huomasin tänäänkin. En ollut aidosti kalastamassa, vaan muuten vaan. Toki nauttimassa erinomaisesta säästä ja maisemista. Tuli pieniä ahvenia muutama, isot ahvenet loistivat poissaolollaan. Saapa nähdä, onko minun kalastuskiintiöni ahventen osalta täynnä. Aika aikaansa kukaties tässäkin pätee...