Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen viime aikoina muistellut edellisen elämäni eli työelämäni aikoja ammatillisella koulutussektorilla. Nimenomaan tietotekniikan murrosta, sisääntuloa 1980- ja 1990-luvun vaihteessa. Monet eläkeikää lähestyvät ammattiaineiden opettajat, alansa ammattilaiset kokivat sen ahdistavaksi. Varsinkin sen, että nuoret häiskät, opettajakollegat antoivat sen alueen osaamisensa näkyä ja kuulua. Muistan erityisesti erään tapahtuman Keminmaan Törmässä Sunnarinkulman Petterinpolulla. Olimme vaakittamassa erästä tonttia edesmenneen kalakaverini kanssa. Minä olin hänelle "mitta-apupoikana". Kesken kaiken hän totesi minulle pohdiskelevaan sävyyn hiukan murheellisena:"Minusta ei taida olla enää edes hernekeppien tekijäksi.""Kyllä tuo tietotekniikka on yhtä perkelettä." hän vielä tehosti ajatuksiaan. Muistaakseni totesin, että eihän vahva ammattitaitosi mihinkään häviä, vaikka maailma muutoin muuttuu ympärillä. Vapaasti muisteltuna em. henkilö oli ensimmäinen, joka minuakin psyykkasi lähtemään kuntapolitiikkaan, johon en aikonut koskea pitkällä kepilläkään. Hän totesi:"Jos lähdet ehdokkaaksi, valitsetpa minkä puolueen tahansa, minä äänestän sinua." Noista sanoista kului aikaa vielä kymmenisen vuotta ennenkuin lähdin liikkeelle - auttamattomasti liian myöhään...