Päiväongella tänään...

Minulla oli tänään havillista aikaa, joten päätin lähteä päiväongelle, vaikka ilma oli aivan liian kaunis onkimiseen ja oli melkein tyven, hivenen tuuli luoteen suunnasta. Samallla reissulla tankkasin kesäautomme ja vein veneeseen kympin bensiiniä...

Hain ostomadot (Kemin Prisma Master-onkimadot) kellarista ja ajelin siis huoltoaseman kautta Hahtisaareen. 

Ajelin Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle taas "keskelle ei mitään" - Kemin Kauppukadun kohdalle sisäsatamaan päin katseltuani. Jähtikin teki lähtöä Kojukallion ohi menevällä väylälle - purjein...

Ankkuri veteen ja kaksi jigionkea ja pilkki veteen. Tuntiin ei tapahtunut yhtään mitään. 

Nostin ankkurin ja annoin veneen lipua Pikkuleton saariryppään suuntaan.Pientä ahventa tuli silloin tällöin. Yritin syöttää lähietäisyydelle heti onginnan alkuvaiheessa ilmaantuneelle kahdelle lokille. Jonkun saivat suihinsa.

Lähellä Pikkuleton saarirypästä sain toivomani särjen. Tutut kuviot ja alta aikayksikön puolet särjestä oli viipaleina. Ahvenia eivät tällä paikalla särjenliha koukuissa kiinnostanut, joten ajelin takaisin lähtöpisteeseen keskelle ei mitään. 
Jähtikin oli ajellut ohi Laitakariin ja tuli sieltä jonkin ajan kuluttua lievään vastatuuleen moottorin työntämänä.

Niinhän siinä kävi, että yli kahden tunnin hiljaiselon jälkeen alkoi tulla tuttuun tyyliin ihan hyvänkokoista ahventa. Pienimmät heittelin läheisyydessä oleville lokeille.

Jos pyydän sinut kalastamaan lähivesille, en taatusti mene takaamaan mitään. Kalaa tulee, jos on tullakseen. Toki siihen hiukan voi itse(kin) vaikuttaa. Itse olen opetellut tätä kymmeniä vuosia. Ei parane kehua kuitenkaan kalantulolla.

Tosin tänäänkin olisin voinut nostaa kalaa enenmmänkin.

Että tuliko paljonkin? Vastaan samaan tyyliin kuin eräs paikkakunnan armoitettu kalamies: Keittää, paistaa ja vähän suolaan. Hän tosin pyysi siikaa ja lohta. Ota siitä sitten selvää sano...

Hahtisaareen ajellessani Jähti lähti taas uudelle reissulle. Ahosen Olli vilkutteli ohjaamosta.

Kotona kysäisin vaimoltani:"Olen käynyt tänä kesänä tähän mennessä kaksitoista kertaa ongella. Kuinka monta muuta veneestä onkijaa olen nähnyt näkökentässäni?" Vaimoni vastasi täsämäällen oikein - ei ensimmäistäkään...

"Ilmainen" merenanti ei näemmä erityisesti kiinnosta.

Minulle toivotettiin siunausta...

Meillä oli illalla vieraana neljä henkilöä, osa Tampereelta ja osa Helsingistä. Mukava iltahetki jutustelun, tutustumisen merkeissä. 
Pois lähtiessän eräs heistä kuiskasi minulle - siunausta. En muista aikaisemmin näin tapahtuneen. Se tuntui erittäin voimaannuttavalta - hyvä niin...

Kemin lautakuntien ranking-listaus...

Kansan karttuisassa suussa olen kuullut käytävän useinkin keskustelua mm. Kemin kaupungin lautakuntien ranking-listauksesta tyyliin, mikä on tärkein, toiseksi tärkein, kolmanneksi tärkein, jne. lautakunta... 

Olen ollut vuodesta 2000 lähtien valtuuston varajäsenenä ja useiden lautakuntien jäsen ja/tai varajäsen.

Kaikki lautakunnat ovat tärkeitä, siitä ei ole kahta sanaa

Kuitenkin minun näkemykseni mukaan sosiaali- ja terveyslautakunta on ehdottomasti tärkein.
Miksi? 
Siksi, että siellä tehtävät päätökset koskettavat jokaista kemiläistä ja kustannusvaikutukset ovat erittäin merkittäviä koko kunnan talouden kannalta.

Toiseksi tärkeimmäksi arvostan tarkastuslautakunnan toiminnan.
Miksi?
Siksi, että kyseisessä lautakunnassa saa ehdottomasti eniten tietoa kokonaisvaltaisesti koko kaupungin toiminnasta.
Usein on pakko todeta: Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää. Välttämättä kaikkea tietoa ei kykene täysimääräisesti omaksumaan...

Kolmanneksi noteeraan koulutuslautakunnan.
Miksi?
Siksi, että se on lähinnä omaa koulutustaustaani. Koulutustaustaani viitaten em. lautakunnan rinnalle voisin nostaa teknisen lautakunnan...

Niin - näistä asioista voi ja saa olla perustellusti eri mieltäkin...

Mukava ja hyödyllinen tapaaminen aamulla...

Olen taannoin kirjoittanut, että vuonna 1982 rakennetussa päärakennuksessamme on massiivinen, varaava takka. Se on ollut ahkerassa käytössä.

Siinä on esiintynyt veto-ongelmia varsinkin sytytysvaiheessa. Edesmennyt kirvesmiehemme Unto Postinen pyöristi hiukan poskikanaviin meneviä tiilenkulmia ja piippuun pistettiin hiukan pituutta lisää. Ne auttoivat. 

Mutta viime keväänä alkoi ilmaantua poikkeuksellisen huonoa vetoa. Lopetimme takan käytön.

Heti kohta kävi nuohooja, joka totesi, että suuluukun yläpuolella kolme neljästä tiilestä on ”kaatunut”. Totta, minäkin katsoin valolampun ja peilin avulla, kolme tiiltä on toisessa asennossa.

Aiemman yhteydenoton perusteella tänään aamulla kävi muurari Mauri Salmi Torniosta tutkimassa asiaa. Keskustelimme laajasti takkaan liittyvistä asioista. Hänellä oli valmis ratkaisu takan "seppäämiseksi". Se toteutetaan ensi viikolla. 

Muussa jutustelussa huomasimme, että meillä on monia tuttuja. Maailma on pieni täällä Meri-Lapissakin...

Syyrian Idlibin maakunta > seuraava humanitäärinen katastrofi...

Alla olevassa artikkelissa todetaan: Viime viikkoina Idlibin lähistöllä on näkynyt sotilasoperaation valmisteluja, kuten joukkojen siirtoja. Syyrian armeija on myös tulittanut joitakin alueita tykistöllä. Syyrian ja Venäjän ilmavoimien lentokoneet ovat pommittaneet kohteita Idlibissä jo pitempään. 

Olen - useaankin kertaan aikaisemmin kirjoittanut - että kohta nähdään Syyrian sodan loppuhuipentuma. Näyttävissä, televisioiduissa linja-auto-operaatioissa taistelijoita ja heidän perheitään on rahdattu "turvaan" Idlibiin. 

Kohta Venäjän ja Syyrian ilmavoimat pommittavat säälimättä aluetta ja panssarivaunut jyrisevät alueelle. Satojen, tuhansien taistelijoiden lisäksi kuolee tuhansia, kymmeniätuhansia siviilejä - niin mikäli tässä vaiheessa järjettömiin tapahtumiin ei löydy ratkaisua, edes jonkinlaista neuvottelutulosta... 

Näistä tapahtumista ei kukaan saa maailmassa sulkia hattuunsa - murheellista.

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: 

Syyriassa Idlibin maakunnan asukkaat pelkäävät hallituksen viimeistä suurhyökkäystä – kolme miljoonaa ihmistä on loukussa

Pohjois-Syyriassa odotetaan hallituksen joukkojen hyökkäystä hetkellä millä hyvänsä.

Syyria

28.8.2018 klo 06:06

Idlibin maakunnassa on satoja tuhansia sisäisiä pakolaisia, jotka elävät hyvin vaatimattomissa oloissa.Yahya Nema / EPA

Tom Kankkonen

@YleKankkonen

Jaa artikkeli Facebookissa0

Jaa artikkeli Twitterissä

Pohjoissyyrialaisessa Idlibin maakunnassa tunnelma on pelokas. Syyrian hallitusjoukot näyttävät valmistelevan suurhyökkäystä kapinallisten viimeiseen linnakkeeseen. Edessä voi olla massiivinen pakolaisliike paikasta(siirryt toiseen palveluun), josta pakoreittejä ei juuri ole.

– Jos hyökkäys on laaja, voi olla, ettei ihmisillä ole paikkaa mistä hakea turvaa, koska Turkin raja on suljettu. Hallituksen joukot tulittavat tavallisesti myös maanteitä ja siviilikohteita, sanoo Idlibissä työskentelevä avustustyöntekijä.

Useita vuosia Idlibissä työskennellyt mies ei halua oikeaa nimeään julkisuuteen, joten kutsutaan häntä Mahmudiksi. Hän ei halua tulla tunnistetuksi, kun puheenaiheena on muut asiat kuin avustustyö.

Idlibin pakolaisilla edessään uusi pakomatka

Idlibissä olevien siviilien määrästä on vaihtelevaa tietoa, lukuja näkee kolmen miljoonan molemmin puolin. Maakunnan väkiluku on kasvanut, kun alueelle on kuljetettu ihmisiä Syyrian hallituksen takaisin valtaamilta alueilta. Esimerkiksi Damaskoksen liepeiltä on tullut sekä taistelijoita että siviilejä.

Voi olla, että useita kertoja paenneet ja jo valmiiksi uupuneet ihmiset joutuvat lähtemään uudelle pakomatkalle.

Osa muualta tulleista elää hyvin alkeellisissa oloissa, ilman kattoa päänsä päällä

Idlibissä työskentelevä avustustyöntekijä

– Osa muualta tulleista elää hyvin alkeellisissa oloissa, ilman kattoa päänsä päällä, Mahmud kuvailee.

Idlib on viimeinen maakunta, joka on suurimmaksi osaksi kapinallisryhmien valvonnassa. Syyrian presidentti Bashar al-Assad on vannonut valtaavansa sen takaisin(siirryt toiseen palveluun). Syyrian koillisosat ovat lisäksi Syyrian kurdien käsissä, mutta kurdit yrittävät neuvotella al-Assadin hallinnon kanssa.

Yle Uutisgrafiikka

Viime viikkoina Idlibin lähistöllä on näkynyt sotilasoperaation valmisteluja, kuten joukkojen siirtoja. Syyrian armeija on myös tulittanut joitakin alueita tykistöllä. Syyrian ja Venäjän ilmavoimien lentokoneet ovat pommittaneet kohteita Idlibissä jo pitempään.

Apteekkarilta meni apteekki ja koti

Ennen sotaa Mahmudilla oli apteekki pienessä kaupungissa Idlibin eteläpuolella sijaitsevassa Haman maakunnassa. Hän lähti mukaan hallitusta vastustaviin mielenosoituksiin, jotka levisivät hänen kotikaupunkiinsa keväällä 2011. Se oli lopun alkua vanhalle elämälle.

– Vuonna 2012 hallituksen joukot ottivat kotikaupunkimme hallintaansa. Apteekkini ja kotini ryösteltiin. Talo, jossa apteekki sijaitsee, on osittain tuhoutunut, Mahmud kertoo.

Perhe turvaan ja takaisin töihin

Mahmud pakeni Turkin rajan yli ja vei perheensä sinne. Sen jälkeen hän palasi tekemään töitä Pohjois-Syyrian sairaaloita avustavan järjestön työntekijänä. Mahmud on etuoikeutettu, koska hän voi liikkua rajan yli ja hänen perheensä on turvassa.

Idlibissä riittää juuri nyt työtä. Alueen sairaaloissa ja terveysasemilla valmistaudutaan hallitusjoukkojen suurhyökkäykseen, jonka on arveltu alkavan lähiaikoina.

Olemme harjoitelleet sairaaloiden ja klinikoiden evakuointia, koska tiedämme, että niihin hallitus iskee

Idlibissä työskentelevä avustustyöntekijä

– Olemme harjoitelleet sairaaloiden ja klinikoiden evakuointia, koska tiedämme että niihin hallitus iskee, Mahmud kertoo.

– Jos hyökkäyksessä käytettäisiin kemiallisia aseita myös sairaaloita vastaan, se olisi hyvin hankala tilanne. Henkilökunnan on suojauduttava, kun sairaalaan virtaa potilaita.

Idlibiin on tuotu taistelijoita ja siviilejä eri puolilta Syyriaa. Keväällä ihmisiä kuljetettiin Idlibiin Damaskoksen liepeiltä Harastasta.Youssef Badawi / EPA

Idlibin maakunnassa on siviilien lisäksi tuhansia eripuraisia taistelijoita. Jihadistiryhmä Hay'at Tahrir al-Sham on erittäin vahva(siirryt toiseen palveluun) alueella, vaikka sen toiminta on myös kohdannut vastarintaa(siirryt toiseen palveluun) siviiliväestön parissa.

– Eri ryhmät tulevat eri suunnista ja yrittävät vallata itselleen omia alueita. Ehkä Turkki voisi tehdä jotain jihadisteille, jotta heidät saataisiin kuriin, Mahmud miettii.

Pelastaako Turkki Idlibin?

Mahmud uskoo, että Idlib on pelastettavissa. Siinäkin Turkki on tärkeässä asemassa. Turkilla on yhteensä 12 tarkkailuasemaa(siirryt toiseen palveluun) Idlibissä ja Haman maakunnan pohjoisosassa. Asemista on sovittu presidentti Bashar al-Assadin tukijoiden Venäjän ja Iranin kanssa.

Turkkilaisten läsnäolo tuo turvallisuuden tunnetta paikallisille, ja turkkilaissotilaita seurataan tarkkaan, Mahmud kertoo.

– Jos turkkilaiset lähtevät, se olisi merkki siitä, että Assadin joukkojen hyökkäys alkaa. Siinä tapauksessa ihmiset pakenevat turkkilaisten perässä kohti pohjoista.

Mahmud toivoo vielä jonkinlaista ratkaisua, joka estäisi laajamittaisen hyökkäyksen.

– Puhumme neljän tai viiden miljoonan ihmisen kohtalosta Pohjois-Syyriassa. Ehkä Turkki, Iran ja Venäjä voivat sopia jostakin, mikä estäisi Syyrian hallituksen joukkojen hyökkäyksen, Mahmud sanoo.

Hän sanoo yrittävänsä suhtautua kaikesta huolimatta toiveikkaasti tulevaisuuteen.

Hörönlöröviestejä riittää...

Hörönlöröä näytön täydeltä. Toki kyllähän tuon tyyppisiä maksuja mielellään ottaa tililleen. Silloin olisi hymy herkässä...

Toivottavasti näitä viestejä ei auota epähuomiossa jatkossa.

Saapunut sähköposti:

Viitenumero: FI80398740177723
 
Hyvää huomenta,
Maksusi 12.384,18 EUR on jo maksettu tilillesi.
Voit kirjautua tänne tarkistamaan saldosi ja siirtämään maksusi.
Terveiset,
 
Harri Aunola
Pään asiakaspalvelu




To change your subscription options:
http://trk2.implisol.com/s/MjkqMzQ1KjEyMjg1OSo4MjEqYnJvYWRjYXN0

Pikapäiväonginta tänään...

Aamulla alkoivat kalaveret sen verran kiehua, että päätin lähteä istuskelemaan ongelle. Hain ostomadot (Kemin Prisma Master-onkimadot) kellarista ja ajelin Hahtisaareen. 

Laiturille mennessäni totesin sen hiukan liikkuneen, liekö viime päivien tuulet siihen syynä.

Ajelin Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle "keskelle ei mitään" - Kemin Kauppukadun kohdalle sisäsatamaan päin katseltuani...
Ankkuri veteen ja ensimmäiseksi kunnostin särkipilkin. Siitä joku kala viimeksi nappasi koukun.
Otin kahden jigiongen lisäksi em. pilkin käyttöön. Niinhän sinä kävi, että sain pilkillä toisena kalana pienen särjen, jolle tein tutut "siivutuskuviot"...

Pientä ahventa tuli, joista muutaman yritin syöttää lähietäisyydelle heti onginnan alkuvaiheessa ilmaantuneelle lokille. Pari ahventa se sai vedestä kiinni, vaikka olin kalat tainnuttanut. Näytti siltä, että se hörppäsi vettä palan/kalan painikkeeksi. 

Olin havaitsevinani, että Selkäsaaren pohjoisrannan hietikolla kävi hirvi juomassa.

Minulla ei ollut mitään suorituspaineita. Ainoastaan oli tavoitteena saada kaikilla vedessä olevilla pyyntivälineillä kalaa. Se toteutui ja viimeinen kala olikin komea ahven. Se onnistui nappaamaan minulta useita särkipaloja ennenkuin nostin sen veneeseen. Päätin päästää kaikki kalat takaisin mereen, koska ne olivat virkeän näköisiä isossa ämpärissä ja ne olivat aika nätisti olleet kiinni koukuissa.
Todennäköisesti seuraavalla onkikerralla, jos saan särjen, siivutan sen nykyistä pienemmiksi paloiksi.

Pois lähtiessäni ajelin Leila-aluksen perässä. Toivottavasti ensi lauantaina 01.09.2018 klo 17 jälkeen sääolosuhteen ovat ajokelpoiset.

Hyvä pikapäiväonginta, vaikka en ottanut yhtään kalaa mukaani.

Selkäsaaressa tänään iltapäivällä...

En ole aivan vakuuttunut, mahtaako tämä kiinnostaa juuri ketään, mutta siitä huolimatta: 

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa tiistaina 21.08.2018.  Meillä oli viime yönä tuttu yövieras, Veera Pikkupuolella, joten lähdimme poikkeuksellisesti iltapäivällä käväisemään Selkäsaaressa tänään. Lähtöä tehdessämme Hahtisaaressa Tommi ja Katariina saapuivat saaresta.

Oli ihan mukava ajella Hahtisaaresta lähes tyvenessä säässä. Vesi oli ylhäällä, joten ajelimme rantaan saakka. Naapuri näytti polttelevan risuja.
Olimme ajaneet hitaasti apumoottorin tukikehikko alhaalla, jarruttaen. Nostimme sen ylös rantaan päästyämme.
Niin tuota apumoottoria ei ole, mutta sellainen olisi syytä hankkia, jos intoutuisi uistelemaan...

Rantahietikolla ei ollut tälläkään kerralla hirvenjälkiä. Mökille päästyämme mietiskelin vanhaa suomalaista sanontaa: Minkä tänään voit tehdä, älä jätä sitä huomiseksi.
Niin mitä?
No se kiven nosto, jota edellisellä kerralla jo katselin "sillä silmällä". Olen muistaakseni kirjoittanut, että nyt riittää kivien nosto mutta se ei näytä olevan mahdollista. Aina löytyy mielenkiintoinen kivi, joka on lähes pakko saada ylös.
Vaimoni pisti tulet tuvan uuniin. Minä kevyet tulet tulistelupaikalla., vaikka sille ei ollut tällä kerralla käyttöä. 

Vaimoni istutti tuomansa kivikkokukan sommittelemaansa kivirykelmään. Viimeinen Kekkilän multasäkki otettiin käyttöön.

Minä rimpuilin edellä mainitun kiven kanssa jonkin aikaa. Tein valmistelevia töitä = otin pikkukiviä ympäriltä ja katkoin muutamia puunjuuria. 
Siinä mietiskelin taas kerran, että näitä kiviä ei ole kukaan koskaan aikaisemmin liikutellut - mielenkiintoista.

Joimme murukahvit ja teimme lähtöä. Vaimoni käväisi pienen "sienenhakulenkin" ja tuli rantaan jonkin verran sieniä kassinpohjalla.

Tällä kerralla oli helppo lähteä rannasta, oli lähes tyventä. 

Facebook-tekstini hetki sitten...

Että mitäkö mietin? No sitä, että, mikä mahtaa olla tähän astisen elämäni tärkein keskustelu...

Se on todennäköisesti se keskustelu, jonka kävin Kemin kulttuurikeskuksessa Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry: opintopäivillä syksyllä 1989 päivien pääluennoitsija, aivotutkija Matti Bergströmin kanssa.

Satuin väliajalla samaa kahvittelupöytään hänen kanssaan. Jostain syystä keskustelu kääntyi ihmisten tekemisiin ja monen kokemaan voimattomuuteen valtavan työmäärän alla.

Muistan erittäin hyvin, kun hän kuvasi tehtäviä töitä marjoilla, jotka on pujotettu heinänkorteen. Hän taisi todeta: "Kukaan, toistan kukaan ei voi tehdä kuin yhden työn kerrallaan, jos sen tekee kunnolla." Hän silmieni edessä otti ikäänkuin heinänkorteen pujotetuista marjoista pois yhden marjan kerrallaan...

Haluan edelleenkin uskoa/luottaa vahvasti siihen, että hän oli oikeassa.

Työt ovat jonossa, on priorisoitava, mihin järjestykseen ne asettaa pääkopassaan. Niin ja sen jälkeen tekee pois...

Isovanhempien muistelemista aamukahvilla...

Istuimme hetki sitten päärakennuksemme etelän puoleisella terassilla auringonpaisteessa aamukahvilla.
Keskustelu kääntyi - taas kerran - isovanhempiimme. Olemme itsekin jo siinä iässä ja olemmehan me toki myös isovanhempia kolmelle lastenlapselle.

Minä en ole tavannut isäni puolelta lainkaan isovanhempiani ja äitinikin puolelta ainoastaan äidin isän...
Vaimoni ei myöskään ole tavannut isänsä puolelta isovanhempiaan, mutta äitinsä puolelta molemmat. Nämä henkilöt minäkin olen tavannut jo meidän seurusteluaikaan ja myöhemminkin mentyämme naimisiin. 

Kuvia meillä on kaikista isovanhemmistämme. Olemme pohdiskelleet kuvien tuunaamista ja esille ripustamista.

Historiakiinnostusta-/selvitystä kuvien ja karttojen muodossa...

Nuorempi pojistamme - Timo Pyykkö - on viime vuosina ollut kiinnostunut historiasta, erityisesti kuvien ja karttojen muodossa. Vanhat valokuvat ovat luonnollisesti päällimmäisinä, onhan hän itse arvostettu ammattivalokuvaaja.
Timo on viime aikoina tehnyt ymmärtääkseni valtavan suuren työmäärän selvittäessään mm. isoisiensä - Oskari Pihlajan ja Lauri Pyykön - liikkeitä toisen maailmansodan aikana, nimenomaan sodan loppuvaiheessa. 

Me - minä ja vaimoni - emme saaneet aikanaan informaatiota vanhemmiltamme sota-ajoista. Niistä ei ollut tapana puhua. 
Tosin olemme tutustuneet niihin aikoihin jonkin verran osittain säilyneiden kirjeiden ja korttien avustuksella. Ne ovat raskasta luettavaa. Tunteet nousevat voimakkaasti pintaan.

Kemissä hiukan sightseeing-tyyppistä autoajelua keskustassa.tänään...

Minulla on ollut tapana aina silloin tällöin toteuttaa hiukan sightseeing-tyyppistä autoajelua Kemin keskustassa. Sen tein tänäänkin. 
Ajelin Haukkarista Karjalahdelle Wetterille. Kävin uteliaisuuttani katsomassa Volvo-uutuuden - V 60. Kyllä! Upea menopeli. Samalla vilkaisin nykyistä käyttöautovalikoimaa. Kyllä oli autoa joka lähtöön. 
Pääsin jututtamaan monelta käynniltä tuttua automyyjää, jonka työpöydän ääressä katselimme vaihtoautovalikoimaa. Näyttää siltä, että mm. Volvo XC 70-autot viedään käsistä. 
Olin käynyt aiemmin "potkimassa VW Caddyn renkaita", se on kuulemma vuokralla PS Kemillä.
Otin hyllystä esitteen nimellä: Järkisanomat, joka kertoo mm. täysin uudesta Dacia Dusterista.
Jututin myös minulle tuntematonta automyyjää.Hänelle pääsin/jouduin kertomaan meidän nykyisen autotilanteemme ja mahdollisen lähitulevaisuuden. Hänen kanssaan katselimme muutamia potentiaalisia vaihtoehtoja, joita hän aktiivisesti esitteli...

Karjalahdelta Hahtisaareen ajellessani kuulin korvissani edesmenneen veljeni toteamuksen: "Tämmöiseksikö se elämä sitten meni?" Käytin häntä usein kaupungilla asioilla ja teimme asiat hoidettuamme Kemissä hiukan sightseeing-tyyppistä autoajelua keskustassa. Autoajelun ja jutustelun ohella kyselin häneltä, missä mennään, mikä rakennus, tuntuuko tutulta, oletko käynyt tuolla, jne. ...

Niin - Hahtisaareen päästyäni totesin, että Tommi ja Katariina ovat näemmä menneet Selkäsaareen. 
Voi olla, että huomenna minä ja vaimoni menemme myös saaressa käväisemään.

Sisäsatamassa kaikki matkailualukset olivat laiturissa. Tuuli oli kohtalaisen navakkaa.

Sauvosaaren urheilukentän ohi ajellessani totesin uuden aidan rakentamisen käynnistyneen, näyttipä kentällä olevan urheilukilpailutkin käynnissä.
En malttanut olla pistäytymättä Lumilinna-alueella Mansikkanokalla. Komea uusi rakennus sinne kokoaa - ei kahta sanaa.

Mukava ajelurupeama taas kerran...

Narsistinen psykopaatti - Lauerman näkemyksiä asiasta...

Mielenkiintoisia ja ilmeisen paikkansapitäviä näkemyksiä, havaintoja...

Hannu Lauerma, psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tutkimusprofessori. 

Esimerkiksi nämä voivat olla tyypillisiä narsistiselle persoonallisuustyypille:

• Itsetunto rakentuu suureellisten fantasioiden varaan.
• Kumppanina vaikea. Joskus pinnallista viehätysvoimaa.
• Ylimielisyys ja röyhkeys suojelevat ihmisen huonosti rakentuneen itsetunnon erittäin haavoittuvaa ydintä.
• Tämä ihmistyyppi ei parane sillä, että heille annetaan jyrkkää palautetta, sanoo Lauerma.
• Suuret käsitykset itsestä, saavutusten liioittelu.
• Keskittyminen mielikuviin omasta rajattomasta menestyksestä, voimasta, rakkaudesta jne.
• Usko omaan ainutlaatuisuuteen. Vain erittäin huomattavat henkilöt ja instituutiot ymmärtävät henkilön itsensä mukaan häntä. “Tällaisen ihmisen on vaikea ottaa apua vastaan hyvältä terveyskeskuslääkäriltä. Hänhän näkee ympärillään vain kyvyttömiä, tyhmiä ihmisiä”, valaisee Lauerma.
• Korostuneen ihailun vaatiminen. Kokee ansaitsevansa erityiskohtelua.
• Muiden hyväksikäyttö. Empatian puute.
• Kateus tai uskomus siitä, että muut ovat kateellisia.
• Kriteerit ovat löyhiä. Mikä määrä poikkeavuutta täyttää kriteerin, miettii Lauerma.

Esimerkiksi nämä saattavat kertoa psykopatiasta:

• Pidäkkeettömyys.
• Tunnekylmyys.
• Voi olla ensikontaktissa erittäin miellyttävän ja luotettavan tuntuinen. Naamioituva häiriö.
• Joskus psykopaattinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö ovat samassa ihmisessä – mutta eivät välttämättä.
• Hidas aivosähkötoiminta. Heikot kortisolivasteet. Heikko autonominen reagointi. -Hyviä ”erikoistilanteiden miehiä” ja tarkka-ampujia, koska käsi ei vapise, sanoo Lauerma.
• Heikko serotoniiniaineenvaihdunta.
• Poikkeava vireystilan säätely. Syvintä univaihetta voi olla hyvinkin paljon verrokkeihin verrattuna, mikä on täysin päinvastainen löydös kuin monissa muissa psykiatrisissa sairauksissa.
• Krooninen ikävystyneisyys. “Tavallinen elämä on tuskastuttavaa. Postimerkkeily tai posliininmaalaus ei iske”, kuvailee Lauerma.
• Lipevyys, patologinen valehtelu, impulsiivisuus.
• Vastuuttomuus, petkuttaminen, manipulointi.
• Tunteiden pinnallisuus. Vahvalta vaikuttava omanarvontunto.
• Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen.
• Myös naisilla esiintyy psykopatiaa.

Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n mahdollinen meritapahtuma...

Sain aamulla MERIKE:ltä sähköpostiviestin:

Huomenta!

Ilmatieteenlaitoksen tuuli- ja merisääennusteeseen perehdyttyään aluksemme päällikkö on päättänyt, ettei huomenna ole turvallista risteillä. Päätös perustuu aallonkorkeuteen ja tuulen suuntaan.

Olemme asiasta pahoillamme, mutta olosuhteille ei tietysti voi mitään.

Toivomme kovasti, että teille sopisi siirtää tapahtumaa viikolla (1.9), jolloin olosuhteet ovat toivottavasti suotuisammat.

Ystävällisin terveisin

Tarja

_________________

Toisin sanoen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n jäsenistölle suunnittelema maritapahtuma Leila-laivalla peruuntui huomiselta, mutta toivottavasti mahdollisimman monelle ilmoittautuneelle lauantai 01.09.2018 klo 17 alkaen soveltuu ja toivottavasti sääolosuhteet ovat silloin turvalliseen merelläoloon suotuisat.

Eräs Facebook-tekstini tänään...

No niin - Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous on takana. Ihan mielenkiintoinen ja hyvä kokous, joka kesti rapiat viittä minuuttia vaille kolme tuntia. Vanha sanonta: Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää, kävi mielessä, kun itselläkin addrenaliinitaso ja pulssi selkeästi nousivat kokouksen kiivaimmissa asiakohdissa.
Niin - sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksillä "palaa eniten rahaa" Kemissäkin vuosittain.
Esiinnyin vielä nimikkeellä varajäsen, sillä valtuusto päättänee asiasta seuraavassa kokouksessaan.

Pekka Juntin kolumni: Lopeta vain se koirasi

En ole turhaan kehunut Pekka Juntin tekstejä. Erinomaisen puhutteleva tälläkin kerralla...

Pekka Juntin kolumni: Lopeta vain se koirasi

Ennen koira oli ihmistä varten. Nyt on toisin päin, kirjoittaa Pekka Juntti.

Kolumnit

23.8.2018 klo 06:45

Nina Susi

Yle

Jaa artikkeli Facebookissa1743

Jaa artikkeli Twitterissä

Kolumni

Ikkuna kokoaa yhteen mielipiteet ja näkökulmat, keskustelee ja hakee ratkaisuja. Ikkunan kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

Täytin elokuussa vasta kolmekymmentäkahdeksan vuotta, mutta toisinaan kärsin jo setäpäivistä. Välillä sitä tajuaa pudonneensa kyydistä ja toivoo tienravissa, että muutkin putoaisivat. Viime vuosina olen ihmetellyt nopeasti muuttunutta suhdettamme koiriin. Muutos näkyy kirkkaimmin silloin, kun koira pitäisi lopettaa.

Kasvoin 90-luvun agraarissa jahtiscenessä. Siellä koira oli vielä pääosin vanhalla paikallaan, domestikoituna hyötyelukkana, ihmistä varten. Parhaat antoivat omistajalle hienoja jahtielämyksiä, jotkut jalostuskoirana tai kauppatavarana vähän rahaakin.

Koirat, joissa oli joku metsästyskäyttöä tai arkielämää haittaava vika, tapettiin. Kun niistä tuli vanhoja, ne tapettiin. Jos ne sairastuivat vakavasti, se oli alan termein ”savua korvaan”.

Siitä, paikoin turhankin kylmästä maailmasta, on pitkä matka nykyiseen keskimääräiseen koiranpitoon, jota kutsun sanoilla hössötellen ja sössötellen.

Hyötyelukka on muuttunut hetkessä kuninkaalliseksi hän-persoonaksi, jolla on ihmisen oikeudet.

Siihen ajanjaksoon verrattuna, joka alkoi joitakin kymmeniä tuhansia vuosia sitten ja päättyi noin vuoteen 1995, nykykoiraihmiset ovat seonneet päästään. Hyötyelukka on muuttunut hetkessä kuninkaalliseksi hän-persoonaksi, jolla on ihmisen oikeudet. Koiran lopettamisesta on tullut ääriteko, lapsen murha.

Jos koira osoittautuu seinästä revityksi sekopääksi, ajattelemme, että se on meidän syy, sillä eihän vauvassa voi olla vikaa. Jos ongelmia tulee, kyse on siitä, että emme ole panostaneet hänen koulutukseensa ja terapiaansa riittävästi. Ja kun koiraa aletaan korjaamaan, kulun ja vaivan miettiminen on vain osoitus puutteellisesta kyvystä rakastaa. Mikään koiran aiheuttama kärsimys(siirryt toiseen palveluun) ei ole riittävän hyvä syy lopetukseen.

Ennen koira oli ihmistä varten. Nyt on toisin päin.

Koira ei ole sisäistänyt roolinsa muutosta koiraeläimestä karvaiseksi ihmislapseksi.

Totta on toisaalta sekin, että pilaamme koiriamme(siirryt toiseen palveluun) sarjatuotantona. Syitä on monia. Tärkein on se, että koira ei ole sisäistänyt roolinsa muutosta koiraeläimestä karvaiseksi ihmislapseksi. Eivät koiran aivot taivu sellaiseen, koska koira ei ajattele, vaan käyttäytyy ja reagoi. Se sompailee vieraan lajin seassa ja koettaa selviytyä parhaansa mukaan. Koira ajaa ensi sijassa omaa etuaan, eli tekee asioita, jotka tuottavat sille mielihyvää. Siihen perustuu koiran koulutus.

Koiran elämä on ihanimmillaan hyvin yksinkertaista ja kaavamaista, mutta se ei nykyihmisille käy. Koirien pitää olla enemmän. 2000-luvun koirat ovat ajattelevia, empaattisia, huumorintajuisia ja sankarillisia. Koirista tehdään ihmisen kaltaisia ennen muuta siksi, että ihminen ei muuhun kykene.

Koira tuntuu inhimillistyvän sitä mukaa kun ihmiset muuttavat maalta kaupunkiin. Ehkä kyse on yhteyden katkeamisesta. Vanhempieni ikäluokka sekoitti vielä lapsena sianverikulhoa räntäsateessa, kun elättipossu päätyi tekemään lopullista tehtäväänsä ihmisen eväänä. He olivat maalta, kiinni maassa ja kädet veressä. He tiesivät mistä kukko kusee ja miten potsi pistetään.

Koiran paikka oli sian yläpuolella, mutta selvästi ihmisen alapuolella. Koiria hoidettiin, koiria käytettiin ja tarvittaessa tapettiin. Sellaista oli elämä.

Tämä syksy on kolmetoistavuotiaan ajokoirani Remun viimeinen. Olen tappanut koiria, mutta ei minusta elämäni koiraa ole lopettamaan. Silti kaivan sille kuopan, kiitän matkasta ja hyväksyn vääjäämättömän. Sydän on loppu eikä mikään määrä hauvarakkautta sitä korjaisi.

En tiedä voisiko sitä lääkitä tai leikata enkä aio ottaa siitä selvää. Sillä aina kun nostamme kuolemansairaan koiran leikkauspöydälle jatkaaksemme vielä vähän sen elämää, mitkään välittämisen sanat eivät mene koiran tajuntaan asti.

Ei koira ymmärrä meidän puhetta siitä, että elämä on arvokasta sinällään eikä koskaan saa antaa periksi. Sille kipu on kipua. Jos pidämme sairasta koiraa elossa siksi, että emme halua päästää sitä pois, ei kyse ole välittämisestä vaan itsekkyydestä ja heikkoudesta.

Siksi sanon. Lopeta vain se koirasi.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä palkittu toimittaja ja kolmen lapsen isä. Vapaa-aikanaan hän hortoilee pohjoisen talousmetsissä kädessään hinkki tai haulikko.

Näitä hörönlöröviestejä tulee tämän tästä...

Tällainen sähköpostiviesti oli saapunut. Mitä lie olisi tapahtunut, jos näihin sortuu ja/tai epähuomiossa klikkaa auki...

Varat palautettiin meille 17. elokuuta 2018.
 
Kaupan tila:
 
Soveltamispäivä: 16.8.2018
Määrä: 11.398 EUR
Tila: vireillä peruuttaminen
 
Tilisi on edelleen vahvistusvahvistuksessa,
jotta voit vetää varoja, sinun on vahvistettava
tilisi klikkaamalla alla olevaa linkkiä:
 
Vahvistuslinkki
 
Kun tilisi vahvistetaan, saat 24 tunnin kuluessa sähköpostiviestin,
jossa on uusi turvallinen maksuliikenne.
Koko tiimi toivottaa sinulle hienon päivän.

Click here to unsubscribe

Kyllä kuolema koskettaa - kertakaikkiaan...

Sain tänään sähköpostiviestin henkilöltä, johon olemme tutustuneet muutama vuosi sitten.
Tiesimme alkuvuodesta hänen aviovaimonsa sairastuneen vakavasti. Hän kertoi taannoin parissa sähköpostiviestissä sairauden sen aikaisen tilanteen. Uuvuttavan taistelun päätteeksi eilen hänen aviovaimonsa sydän oli pysähtynyt, loppunut kotona. Kuolema tapahtui kotona, niinkuin hänen aviovaimonsa oli toivonut..
Eipä tuohon sähköpostiviestiin voinut muuta kuin esittää syvä osanottomme ja toivoa voimia jatkossa. Elämän on vaan jatkuttava...

Selkäsaaressa tänään...

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa viikko sitten tiistaina 14.08.2018. Aamukahvia juodessamme kävi mielessä, että eiköhän käväistä tänään saaressa. 
Otimme maivoja mukaan, jotka oli tarkoitus halstrata - ensimmäistä kertaa saaren tulistelupaikalla - metsäpalovaroituksetkin ovat toistaiseksi ohi.

Oli ihan mukava ajella Hahtisaaresta, menomatkalla pohdiskelimme tuulen suuntaa ja voimakkuutta lähinnä iltapäivän saaresta poistumista varten. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, luoteistuuli on niitä pahimpia...

Vedenpinta oli aika matalalla. Rantahietikolla ei ollut tällä kerralla hirvenjälkiä. Mökille päästyämme sytytin välittömästi kevyet tulen tulistelupaikalle. Kyllä savun tuoksussa on jotain alkukantaista. Varsinkin kun sitä ei ole kuivan kesän aikaan juuri päässyt livenä nuuhkimaan.

Vaimoni lähti - vielä kerran - vilkaisemaan mahdollisen marja- ja sienitilanteen. Itse en ajatellut tehdä mitään muuta kuin olla "kipinämikkona" mutta...
Ei mennyt kuin muutama minuutti, kun huomasin olevani menossa rantaan vesikärryn, lapion ja kahden saavin kanssa. Alas mäkeä oli helppo tallustella. Lähdin hakemaan = kärräämään rannasta "tontintäytettä" eli savipitoista kunttaa...

Vesi oli käynyt ylhäällä ja kuntta oli märkää. Takaisin mäkeä ylös olikin varsinaista äheltämistä, oli pakko puuskuttaa välillä. Takaisin päästyäni vaimoni tuli myös metsäretkeltään - ei marjoja mutta muutama sieni...

Halstrasimme maivat, kyllä maistuivat ja keitimme Trangialla vettä/joimme murukahvit ns. Sinisellä terassilla auringonpaisteessa ja tuulelta suojassa.
Pohdiskelimme poislähtöä, koska tuuli oli voimistunut ja synkkiä pilviä oli kerääntynyt taivaalle.

Laskeuduimme rantaan ja edelleen pohdiskelimme, mitenkähän tässä mahtaa käydä. Kyllähän se oli yhtä tappelua ja loppujen lopuksi jouduimme taas "taluttamaan venettä" matalan osuuden = kahlasimme vedessä yli polven korkeudelta. Vein taas ankkurin vastatuuleen ja kömmimme toisiamme auttaen vuorotellen veneeseen. Kone trimmillä hiukan alaspäin, kone käyntiin, ankkuri ylös ja keula vastatuuleen.

Kuulen jonkun lukijoista selvästi jupisevan: "Miksi ette lähde rannasta kone sopivasti ylhäällä suoraan vastatuuleen?" Siksi, että siinä saattavat koneen Propulse-komposiittilavat jäädä hiekkapenkkoihin. 
Kolmisen vuotta sitten ruoppauttamamme väylä on kerta kaikkiaan mulinut/tasoittunut. Täytynee ottaa yhteyttä Kärjen Untoon tai Kinnusen Jariin...

Niin puskimme Hahtisaareen puuskaisessa, sateisessa ilmassa apumoottorin tukikehikko alhaalla, jarruttaen. Täytyy muistaa nostaa se ylös ennen seuraavaa lähtöä merelle.

Tuskin olimme kaupungin keskustaan päässeet niin ilma oli lähes tyven. Ei olisi saaresta pois lähdön kanssa pitänyt hötkyillä, kiirehtiä - niinpä.

Lautakuntapaikkamuutoksia valtuustokauden loppuosalle...

Sain tiedon, että Keskustan Kemin kunnallisjärjestön ylimääräisessä kokouksessa minut on valittu/päätetty esittää Sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaiseksi jäseneksi. Olen ollut Olli Kolehmaisen varajäsenä osallistuen kuluvalla valtuustokaudella muutamaan kokoukseen. 
Olli on ollut armeijassa ja jatkanee opiskelujaan, joten luottamustehtävien hoito on muodostunut ongelmalliseksi.
Tuttu lautakunta: Pitkät esityslistat = paljon tärkeitä asioita/päätöksiä ja pitkät kokoukset.
Jatkan myös tarkastuslautakunnan varsinaisena jäsenenä...

Todettakoon, että menossa oleva valtuustokausi on 2017-2021. 

PERIAATEPÄÄTÖS JULISTAUTUMISESTA ”KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA”

Niinkuin alla olevasta selviää ehdotukseni on jotakuinkin 15 vuotta vanha. Todennäköisesti olen puhunut/kirjoittanut siitä aikaisemminkin ja myöhemminkin.

Miksi sen taas otan esiin?

Siksi, että mm. Kemissä Kemin Matkailu Oy:n toimesta suunnitellaan nimenomaan kesään liittyviä matkailuaktiviteetteja. Ymmärtääkseni ne koostuvat pienistä osasista, jotka aikaa myöten sitoutuvat yhteen...

Toisaalta siksi, että hetki sitten luin Kukkolankosken siianlippoamiseen "keksityistä" uusista tuulista, joista oletettavasti turistit ovat jatkossa kiinnostuneita.

Aki Pyykkö

Kainuunkatu 3
94700 Kemi 

Kemin kaupunginhallitus                                                                          Kemi 06.08.2003

ASIA: PERIAATEPÄÄTÖS JULISTAUTUMISESTA ”KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA”, AJATUKSEN AVOIN TUTKIMINEN JA ASIAN ETEENPÄIN SAATTAMINEN

_______________________________________________________________

Ihmisen henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden, vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista tekijöistä:

+ monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista
+ hyvistä koulutusmahdollisuuksista
+ liikenneyhteyksistä
+ toimivista julkisista palveluista
+ kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista
+ liikuntapalveluista
+ henkisestä ilmapiiristä
+ kansainvälisistä yhteyksistä

Vetovoimaprofiiliin liittyy myös olennaisesti elinympäristöön liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen.

Kemi on kiistatta merkittävä merikaupunki. Olemmeko kyenneet hyödyntämään merta, ranta-alueita ja läheisyyden saaria riittävästi?

Tyytyväisyys koostuu usein pienistä, yksinkertaisista asioista...

Kemin uusi rantamakasiini on valmistunut, sille löytynee monipuolista käyttöä lähitulevaisuudessa, oletettavasti myös Kemin kaupungin ohi kiitävän turistivirran pysäyttämiseksi/ohjaamiseksi rantaan liittyvää käyttöä.

KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA? KYLLÄ!

Perinteinen mato-onginta on yksinkertainen, perin juurin suomalaiseen elämänmenoon liittyvä asiakokonaisuus, joka on erittäin rentouttava jopa terapeuttinen harrastus.

Monet, myös turistit haluaisivat kesällä onkia tai talvella pilkkiä, mutta siihen ei useinkaan ole asiallisesti järjestettyjä mahdollisuuksia riittävän täydellisine oheispalveluineen.

Ehdotus

Ehdotan, että Kemin kaupunginhallitus tekee ensi tilassa periaatepäätöksen Kemin julistautumisesta SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKAKSI, tutkii/tutkituttaa avoimesti mahdollisuudet nimenomaan harrastuksenomaiseen pienkalastukseen liittyvien palvelujen toteuttamiseksi tarvittavat asiakokonaisuudet.

Ehdotus- ja yhteistyöterveisin

Aki Pyykkö

kaupunginvaltuuston varajäsen

kulttuurilautakunnan jäsen