LÄNSIMAIDEN hemmotellut suvaitsevaiset liberaalit harhailivat kohti itsetuhoa ja etsivät matkan varrella vielä jotakin uutta suvaittavaa. Siltä se ainakin vaikutti vastustajien kuvauksien mukaan.
Mutta sitten tuli Donald Trump. Enää ei tarvitse harhailla. Nouseva populistinen nationalismi sähköistää myös vastustajansa.
Populisteille menestys pitää sisällään tappion siemenen, kuten politiikassa yleensäkin.
Voi vaikuttaa ennenaikaiselta ennustaa tappiota oikeistonationalistisen suvaitsemattomuuden ja vasemmistopopulistisen pelkotalouden yhdistelmälle. Se on vallannut lyhyessä ajassa paljon alaa.
Trump on ollut Yhdysvaltojen presidentti puolitoista kuukautta. Geert Wildersin lietsoma muslimiviha riehuu Hollannin vaalikampanjassa. Marine Le Pen pyrkii Ranskan presidentiksi. Pikkunatsit nostavat päätään Saksassa. Listaa voisi jatkaa, mutta tila ei riitä.
Käänteen merkkejä kuitenkin on.
OVIEN sulkijat ja muurien rakentajat kirjaavat varmasti vielä voittojakin. Niistä riippumatta Trumpin valinta presidentiksi muutti maiseman.
Trumpin ensimmäiset hankkeet maahanmuuton estämiseksi hätkähdyttivät. Ne eivät olleet vakavin käänne mutta paljastivat hurskastelua. Myös Eurooppa rakentaa aitoja ja rajoittaa turvapaikkaoikeutta.
Suurempien kysymysten äärellä ollaan, jos Yhdysvallat lähtee romuttamaan kansainvälisten oikeuksien ja kaupan järjestelmiä, joita se oli itse luomassa. Siinä käännetään kelloa taaksepäin kohti aikakausia, jotka tunnettiin suurista valtioiden välisistä sodista – joukossa kaksi maailmansotaa.
Muiden maiden populistinationalistit katsovat Trumpia ihaillen, mutta oikeastaan heidän pitäisi olla huolissaan. Yllä mainitun lisäksi siihen on vähintään kaksi syytä.
ENSIMMÄINEN syy on, että Trumpin valtarakennelma Yhdysvalloissa on hatara. Sen pitäisi olla hengenheimolaisille enemmän varoittava esimerkki kuin inspiraation lähde. Populismi on yksinkertaista, hallitseminen ei ole.
Useimpien ennusteiden mukaan Trump pysyy presidenttinä nelivuotisen virkakautensa, mutta hänen hallituksensa toimintakykyä uhkaa lamaannuttava kriisien sarja.
Trumpia arvioidaan päivittäin sen mukaan, sattuuko hän riehumaan puheissaan ja tviiteissään vai puhuuko hän hieman rauhoittavammin. Katseet kannattaa kuitenkin kääntää hänen hallituksensa perusrakenteisiin. Ne natisevat.
Ensin lähti kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Michael Flynn. Seuraavaksi oikeusministeri Jeff Sessions jäi syrjään selvityksistä, joita kongressi ja tiedustelupalvelut tekevät Venäjän roolista Yhdysvaltojen vaalikampanjassa. On ihme, jos tämä päättyy tähän.
TOINEN hyvä syy huoleen populistinationalisteille on, ettei suvaitsevaismielinen Eurooppa ole oikeasti heikko, kansalaisvapauksiaan vaalivasta Yhdysvaltojen väestöstä puhumattakaan.
Aluksi tarvitaan pieni ryhtiliike.
Demokratian, kansainvälisen oikeudenmukaisuuden ja vastaavien arvojen puolustajat ovat ottaneet tavakseen antautua ennaltaehkäisevästi ja pyytää lopuksi vielä anteeksi jäämistään bussin alle.
Yhdistynyt Eurooppa ei hyödy mitenkään, jos se kainostelee arvojaan ja korostaa heikkouksiaan vahvuuksiensa sijaan.
Kaikille Euroopan malli ei kelpaa, eikä sille voi mitään, mutta ei sitä tarvitse anteeksi pyydellä.
MUUTOS on jo käynnistynyt.
Jo brittien kansanäänestys EU-erosta viime kesäkuussa havahdutti. Kyselyissä viime vuoden lopussa unionin kannatus suurissa jäsenmaissa – Britannia mukaan lukien – oli korkealla.
Puheenvuoroja Euroopan puolesta alkoi kuulua aiempaa enemmän. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) liittyi joukkoon hyvin varovaisella tekstilläperjantaina (HS Vieraskynä 3.3.).
Yhteiset puolustushankkeet nytkähtivät liikkeelle jo ennen kuin Trump alkoi vaatia niitä. Euroopan puolustus ei mullistu, eikä yhteisiä arvoja ajeta aseilla, mutta tarvitaan uskottavaa näyttöä valmiudesta puolustaa niitä yhdessä.
Puolustamista on monenlaista. Suomi on muiden maiden ja kansalaisjärjestöjen mukana kampanjassa, jossa pyritään korvaamaan Yhdysvaltojen lakkauttama rahoitus seksuaali- ja lisääntymisterveyttä tukeville hankkeille Afrikassa.
Suvaitsevainen liberaali on herännyt ja toivottavasti pysyy hereillä.
- KolumniSeuraa
- Kari Huhdan kolumnitSeuraa
- PopulismiSeuraa
- KolumnitSeuraa
- SuvaitsevaisuusSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti