Edesmennyt Valdemar Rantonen...

Sain mielenkiintoisen sähköpostiviestin edesmenneen Valdemar Rantosen tyttäreltä, Eila Rantoselta Tampereelta. 

Hän oli nähnyt Blogisivullani maininnnan isästään. Hänen isänsä oli minulle tuttu, niinkuin monille kemiläisille, jotka ovat olleet Kemin teknillisen koulun, sittemmin teknillisen opiston kanssa tekemisissä. 

Valdemarista, Valdesta, Valtsusta on paljon tarinoita. Hän oli persoona isolla peellä.

Kysyin Eila Rantoselta, voinko julkistaa hänen isästään kirjoittaman muistokirjoituksen Blogisivullani. Se on ollut viime vuonna runsas vuosi sitten Kalevassa. Hän suostui ehdotukseeni.

Muistokirjoitus Valdemar Rantosesta:

Luonnon pohjilla kosmopoliitiksi

Valdemar Rantonen syntyi saunassa Kiuruveden Löytänän kylällä 1.12.1921. Hän eteni kuin salama pikajuoksussa ja opinnoissa. Köyhyyden takia hän harppoi luokkia, kulki kengittä, luonnon pohjilla ja teki töitä lentojätkänä. Hän valmistui Oulaisissa 1940 maanviljelijäsukunsa ensimmäiseksi ylioppilaaksi. Malleja ei ollut, vaan itse piti oma tie keksiä.

Sodassa Rantonen palveli vänrikkinä ja hevosupseerina. Käyttöä oli laskupäällä, kun arvioitiin aseiden kantamia. Hän taisteli Rukajärvellä haavoittuen jalkaan Kiestingissä, toimi vänrikkinä Kolosjoen vankileirillä ja Rovaniemen yhteisesikunnassa. Sotavankien kohtelu inhimillisesti ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti oli hänelle tärkeää, kun päällystö painotti vain kovaa kuria. Kielitaito teki hänestä välittäjän. Sodan jälkeen Rantonen ylennettiin luutnantiksi. Mielestään häneen ei pystynyt enää minkään valtakunnan propaganda.

Rantonen opiskeli Helsingin teknillisessä korkeakoulussa diplomi-insinööriksi liki nälkää nähden. Tampellassa hän suunnitteli sotakorvauksina Neuvostoliiton voimaloita ja Pohjois-Suomen, kuten Isohaaran, vesivoimaloita. 1950- ja 60-luvulla hän oli kaivospäällikkönä Bolidenissa ja Asean atomivoimaloiden aivotrustissa Västeråsissa. 1963 lähtien hän toimi Kemin teknillisen koulun lehtorina, rehtorina ja Kemin kaupungin luottamustoimissa. Hän oli perustamassa Kemin teknillistä opistoa, jonka rehtorina toimi ennen eläkkeelle jäämistään 1985.

Rantosta kiehtoi maailmankaikkeus. Hänellä oli kosmopoliitin sielu: kirjeitä tuli ympäri maailmaa. Kalevassa julkaistiin Valdemarin kipakoita kommentteja niin maailmanpolitiikasta kuin ilmastokysymyksistä. Suosikkeihin kuului Sisko Isokoski, Verdi, Waltari ja Huovinen. Kolmas puoliso japanilainen Utako (o.s. Miyauchi) sai hänet mukaan Oulun Suomi−Japani-seuraan. Valdemar kuoli Oulussa 19.1. Viime hetkillä hymyn toi Veikko Ahvenaisen hanurimusiikki. Valdemarilla on 16 jälkeläistä, joista monella on nopea laskupää ja vikkelät jalat.