Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta ole tuossa hetken seuraillut/katsellut TV2:n Olympiaohjelmaa BMX Freestyle-pyöräilystä. Aivan hurjia, akrobaattisia temppuja lajiin suunnitellulla polkupyörällä. Kemiin vaadittiin, suunniteltiin ja rakennettiin Täikönpuiston kupeeseen skeittirata nuorille. Hyvä niin. Itse aikanaan en pitänyt sitä ihan ykkösasiana. En ole erityisen paljon nähnyt siellä "temppuilijoita". Oikeastaan en ensimmäistäkään. Toki voi olla, että heidän aikataulunsa poikkeaa omastani. Sen sijaan ko. alueen läheisyydessä olevat puistonpenkit ovat ainakin päivällä kuormitettuina pääasiassa paikallisten vähäosaisten eli pultsareiden toimesta. Hyvä niin sillä täytyyhän heidänkin lepuuttaa näin kesäaikaan väsyneitä jalkojaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja rauhallisesti nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen aamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä, se kyllä riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen tavoitteena on nyt olla vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Kävi tuossa hetki sitten mielessä, että tämän foorumin kaverini, jotka ovat viettäneet syntymäpäiviä viime viikon torstain ja tämän viikon tiistain välisenä aikana - jälkikäteisonnittelut...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta Länskä-reissulla tapasin kovanluokan kemiläisen vasemmistolaisen takavuosilta. Kumma kyllä emme puhuneet sanaakaan politiikkaa. No toki sen verran, että hän otti puheeksi Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan. Hän käytti Venäjän nykyjohdosta ja nimenomaan nykyisestä presidentistä sellaista kieltä, että en minä sellaista kirjoittaisi. Hän suorastaan - mikäli oikein ymmärsin - halveksi niitä suomalaisia, jotka ovat tällä hetkellä Venäjä-myönteisiä.

Niin tässä ollaan - kyllä...

Niin tässä ollaan - kyllä... Se alkoi perjantaina 26.04.2024 kuin salama kirkkaalta taivaalta minuun iski kotona armoton horkka niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut. Verenpaine ja pulssi heittelivät, tulehdusarvo korkealla, jne. ... Aluksi oli esillä käsite määrittämätön bakteeri-infektio. Ensin epäiltiin keuhkokuumetta, se muuttui heti kohta ultraäänitutkimuksen myötä virtsaumpi-diagnoosiksi ja virtsaputki- ja rakkotähystyksen myötä hyvälaatuisen eturauhaskasvun kautta ylimääräisen solukon poistamiseksi, höyläämiseksi. Itse toimenpide kesti leikkaussalissa noin 33 minuuttia ja eturauhasestani otettiin 14 grammaa solukkoa lähinnä virtsaputken ympäriltä. Toimenpide on tehty torstaina 25.07.2024 Länsi-Pohjan Keskussairaalassa eli kansanomaisesti Länskässä. Tulin tänään kotiin hyvän, oikeastaan erinomaisen ja kokonaisvaltaisen hoidon saaneena. Virtsa kyllä kulki jo eilen, mutta rakko ei "ymmärrä" vielä uutta olotilaa. Annetaan sen rauhoittua ja seurataan tilannetta ohjeiden mukaan. Ainakin kolme kontrollikäyntiä on tällä hetkellä tiedossa. Tehdään niin kuin hyvä tulee. Voin elää ihan/lähes normaalia elämää rauhallisesti, rauhallisesti ja rauhallisesti jotakuinkin tekemättä yhtään mitään. Haluan erityisesti kiittää minua leikkaukseen valmistelevasta henkilöstä, leikkaussalin tiimistä, heräämön henkilökunnasta ja erityisesti 4B-osaston ammattitaitoisesta moniosaajahenkilöstöstä. Niin - pakko minun on mainita "kotisairaanhoitajani" eli vaimoni. Arvelen, että hän pitää minut niin sanotusti ruodussa ja seuraa/valvoo tästä eteenpäin muutaman viikon tekemättömyyttäni. Lähtiessäni sain erinomaisen sekä suullisen, että kirjallisen ohjeistuksen, jota tavoitteeni on noudattaa. Lähtiessä totesin aika monelle henkilöstön edustajalle, että teitä saanee yleisellä tasolla julkisesti kehua, sillä olen aktiivinen Blogi- ja Fasebook-kirjoittaja. Eivät ainakaan kieltäneet, joten tässäpä tätä tulee muutaman sairaalan neljännen kerroksen kuvan tukemana...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Tuossa hetki sitten kävi mielessä. että kauan sitten, tarkoittaa kymmeniä vuosia sitten, niitin viikatteella sen jälkeen kadunvarret tonttimme kohdalta, kun luonnonkukat olivat kukkineet. Oli aikanaan mukava seurata tonttimme kohdalla kukkaloistoa. Siitä sai hyvää palautetta ohikulkijoilta, joita muuten Kainuunkadulla liikkuu paljon, sillä Kainuunkatu on myös niin sanottu kevyen liikenteen väylä... Näenköhän koskaan enää sellaista kukkaloistoa? Tuskin, sillä Kainuunkatua on saneerattu - hyvä niin. Ojanpenkat on sen jälkeen heinäsiemennetty ja mökkiläisten pensasaitoja tuunattu - hyvä niin. Yritys nimeltään Valoo on kaivanut oman valokuitukaapelin ja peittänyt kaivantonsa. Kyseisestä valokaapelista meillekin alkaa sitten joskus tulla tietoa - hyvä niin. Kuulemma syyskuussa yritys nimeltään Valokuitunen kaivaa oman valokaapelinsa ja peittänee kaivantonsa. Ilmeisesti kaivantonsa kohdalle myös heinäsiementää. Se taitaa siirtyä ensi keväälle - hyvä niin. Nykyisissä heinäsiemenyksissä ei taida olla lisukkeena luonnonkukkia, jos on - hyvä niin. Tällaisia tiistai-iltapävä mietteitä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurikoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +20 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen orientoidutaan keskustaan lähtöön. Tietää aika tarkalleen, mitä tämä päivä - minulle - tuo ainakin osittain tullessaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo kaiken kaikkiaan loppujen lopuksi tullessaan...

Yhdysvaltain presidentit ja varapresidentit aikajärjestyksessä - kyllä...

Yhdysvaltain presidentit ja varapresidentit aikajärjestyksessä - kyllä... Kun tuo presidentinvaali näyttää muodostuvan mielenkiintoiseksi tällä hetkellä virassa olevan presidentin Joe Bidenin luovuttua Demokraattisen puolueen ehdokkuudesta. Varapresidentti Kamala Harris on jo tällä hetkellä käytännössä presidentinvaalin ehdokas, vaikka lopullinen "siunaus" ehdokkuudelle tulee myöhemmin pidettävässä puoluekokouksessa. Kuinka monta naispresindenttiä on Yhdysvalloissa kautta aikain ollut? Ei yhtään. Kuinka monta varapresidenttiä? Yksi - nykyinen varapresidentti Kamala Harris. Nyt on mahdollisuus "rikkoa niin sanottu lasikatto". Arvelen, että tästä kehkeytyy mielenkiintoinen kisa. Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Viime yö oli poikkeuksellisen rauhaton. Kolme kertaa heräsin, sillä molempia jalkoja nilkan yläpuolelta "veteli". Tähän saakka vastaavaa on ilmennyt vain jommassa kummassa jalassa. Muutaman askeleen jälkeen se helpotti. Unta toki sain riittävästi, sillä nukuin vähän pitempään. Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +37 astetta lämmintä suojaisessa päärakennuksemme syvennyksessä. Tulee lämmin päivä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden päivällä asioille kaupungille. Ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Istuskellaan pihakeinussa hetken aikaa aamulla, talousrakeenuksen lipan alla iltapäivällä ja nautitaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tulimme paluumuuttajina syntymäkaupunkiin etelästä elokuussa 1981. Asetuimme asumaan vanhaa kotilooni. Puuseen rakensimme mukana tuomaamme pieneen kevythirsirakennukseen, sillä pitkä tontilla ollut varastorakennus, jossa oli sauna, pieni pukeutumistila, makasiini, liiteri, navetanporstua, navetta/muutettu autotalliksi ja puusee, oli jouduttu purkamaan. Miksi? Siksi, että meidän entiselle perunapellolle oli kaksi Veitsiluodon Oy:n palveluksessa ollutta metsänhoitajaa rakennuttanut/rakentanut niin sanotun osakeyhtiömuotoisen paritalon perheilleen. Sisareni Annelin mies Aulis hoiti silloin varastorakennuksen purkamisen. He asuvat tuossa näköetäisyydellä nykyäänkin Kainuunkadun toisella puolella... Aika pitkä johdattelu varsinaiseen asiaani. Me puolestamme rakennutimme pääasiassa vuosien 1982 ja 1983 aikana tälle tontille Karjalahdella olleen KEN-elementtitehtaan elementeistä omakotitalon. Olemme olleet taloomme pääasiassa tyytyväisiä. Myöhemmin olemme rakentaneet - purettuamme Laitakarin sahan lankunpätkistä rakennetun vanhan kotitaloni - varastorakennuksen ja Pikkupuolen Jo rakennusvaiheessa ja myöhemminkin olen todennut, että rakentaminen Suomessa on aika alkeellista. Minut on ainakin henkisesti hakattu kommenteistani mustelmille. Siitä on jo pitkä aika, käytännössä vuosikymmeniä, kun pohdiskelin/hahmottelin sellaisia rakennuksia, joista voidaan poistaa ja/tai lisätä osa olosuhteiden mukaan. Suomessa rakennetaan, on ainakin aikaisemmin on rakennettu aivan liian isoja omakotitaloja. Tännän Lapin Kansassa oleva artikkeli on oikeaan suuntaan menevä...

Ei ole helpot ajat kemiläisillä kuntapäättäjillä nyt eikä seuraavallakaan valtuustokaudella...

Ei ole helpot ajat kemiläisillä kuntapäättäjillä nyt eikä seuraavallakaan valtuustokaudella... Tämänhetkinen valtuustokausi 2021-2025 vetelee viimeisiään ja seuraaviin eli keväällä 2025 toteutettaviin kunta- ja aluevaaleihin eri ryhmittymät alkavat kohtapuolin kiivaasti hakea ehdokkaita. Nyt jos koskaan pitäisi, pitää löytää potentiaalisia ehdokkaita - vanhoja ja uusia. Ainakin seuraavat asiat odottavat Kemissä ratkaisua: Uimahalli, entinen tyttölyseo oikeastaan kouluverkkoasian loppuunsaattaminen, lähivuosina pakostakin rakennettava uusi jätevedenpuhdistamo, Satamakankaan rakentamisen käynnistäminen, Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimittajan mainitseman "kruununjalokiven" ratkaisut=myyminen mahdolisesti pilkottuna Kemin umpisurkean talouden pönkittämiseksi/helpottamiseksi, Kemin Matkailu Oy:n jatkotoimenpiteet=myyminen ja/tai uusi omistuspohja Kemin vastuiden keventämiseksi, jne. mitä vielä... Kaikki edellä oleva on julkista tietoa. Ne seuraavien vaalien ehdokkaat ja muun muassa Kemin kaupunginvaltuustoon valituiksi tulevat ovat kovan paikan edessä. Varmaan niistäkin he selviävät, kun muuta mahdollisutta ei kerta kaikkiaan ole. Ken elää, hän näkee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvn nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani asitin aurinkoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +38 astetta lämmintä suojaisessa päärakennuksemme syvennyksessä. Kyllä nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Istuskellaan pihakeinussa hetken aikaa aamulla, talousrakeenuksen lipan alla iltapäivällä ja nautitaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Eräs Faceboook-teksteistäni tänään...

Niin - olen usein kirjoittanut, että jokin sana - tässä tapauksessa muuttohaukka - laukaisee minut muistelemaan menneitä ja kirjoittamaan. Mahdollisesti joku oppilastani muistaa kertomani tositarinan kauan sitten. Olin opintopäivillä Turussa. Käväisin sieltä pikapikaa ensimmäistä kertaa Pendolino-junalla Helsingissä esittelemässä Insinööriliiton toimistossa jotain järjestökuvioita. Selailin kalvosarjaani ikkunanviereisellä penkillä, kun viereeni istui hoikka, siististi pukeutunut "korvarengasmies". Kerroin kuka olen ja mihin olen menossa. Hän sanoi olevansa muuttohaukkatutkija. Hän kertoi työstään Etelä-Pohjanmaalla. Hän kertoi muuttohaukkojen käyttäytymisestä muun muassa sen, että sillä on häkellyttävän hyvä näkö. Pesimispaikkaa valitessaan se kaartelee korkeuksissa keväällä peltojen yläpuolella ja "laskeskelee" myyränpaskojen määrää, josta heijastuu ultraviolettivaloa. Mitä enemmän paskoja, sitä varmempi on alueelle perheen perustaminen. Taisipa tuo tarina tulla useillekin luokille kerrottua opettaessani valon aallonpituutta muun muassa paperin värjäyksen yhteydessä. Niin - mikäli vielä oikein muistan...

Uusi heinäkuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi heinäkuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa peräti +38 astetta suojaisessa päärakennuksen kulmauksessa - auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Alun perin ajattelimme lähteä Selkäsaaressa pistäytymään tänään. Ainakin se on siirretty huomiseksi tai sitten myöhäisemmäksi ajankohdaksi. Voi olla, että pistän työasun päälle ja ajelen ruohonleikkurilla etupihan. Tosin senkin voi siirtää myöhäisempään ajankohtaan. Kadunvarren ojanpenkkoja ei toistaiseksi tarvitse ajella, ne vielä ainakin kertaalleen myllätään valokuitukaapelin asentamisessa syyskuussa. Kuulemma silloin Valokuitunen-valokaapeli pistetään monttuun. On tämä kummaa aikaa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aistin aurinkoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa päärakennuksen syvennyksessä auringonpaisteessa +31 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen istuskelimmee pihakeinussa ja muistelimme menneitä. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olimme runsas kaksi vuotta sitten Veeran lakkiaisjuhlissa Lallinperäntien varressa. Taisipa meitä olla sillä hetkellä kymmenisen ihmistä paikalla. Yltiöpäisyydessäni kutsuin paikalla olleet henkilöt 80-vuotisjuhliini, mikäli niitä vietän ja elonpäiviä riittää. Lupasin harjoitella akustisella kitaralla ukrainalaisen, erään kauneimmista kansalauluista nimeltään Kuutamoyö. Myöhemmin samaa yltiöpäisyyttä riitti Länsi-Pohaja Insinöörit ry:n juhlatilaisuudessa ehdottaessani pöytäseurueeseen kuuluvalla musiikkimiehelle, että hän harjoittelee kyseisen kansanlaulun ja kutsuttuna tulee avec esittämään/soittamaan sen syntymäpäivilläni. Kuutamoyön kuulimme - minä ja vaimoni - ensimmäistä kertaa Luoteis-Venäjällä Severomorskissa iltatilaisuudessa Anatoly Sergienkon kotona 1990-luvun loppupuolella. Ilmeisesti paikallinen ehkä kuusikymppinen mieshenkilö sen lauloi ja säesti itseään akustisella kitaralla. Erinomainen esitys ja kaiken kaikkiaan mukava, mieleenpainuva tapahtuma. Todettakoon, että samalla matkalla oli kemiläinen kuvataiteilija, graafikko Riitta Moilanen, joka piti taidenäyttelyn Art Nord-galleriassa. Luonnollisesti hän oli myös mukana em. iltatilaisuudessa. Niin - tämä vuosi on ollut huhtikuun lopusta alkaen poikkeuksellinen. Sitä - poikkeuksellisuutta - jatkunee vielä hetken aikaa. Poikkeuksellisuuteen liittyy myös se, että emme tänä kesänä tee minkäänlaisia matkoja enkä vietä syntymäpäiviäni syksyllä. Täten vapautan suorituspaineista pyytämäni henkilöt tasan kaksi (2) kuukautta etuajassa. En ole itsekään tuota mainitsemaani kappaletta treenannut. Sen verran olen sitä "tapaillut", että se minulle kyllä kelpaa, riittää... Niin - jos kaikesta huolimatta syksyllä liikutte täällä päin, lupaan keittää kahvit ja tarjota vaikka Pirkka esipaistettuja vehnäpullia. Muuten hetki sitten niitä paistoin. Päärakennuksessa on "taivaallinen" pullan tuoksu hetken aikaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikonvaihdeliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen on pakko todeta, että tänään ei ole mitään erikoista tekemistä. Voi kuitenkin olla, että pistän työasun päälleni ja ajelen ruohonleikkurilla etupihan nurmikon. Sen voi myös siirtää ensi viikkoon. Voi olla myös, että käyn eilen halkomani kuusiklapit latomassa siististi kuivumaan pinoon puu- ja varastokatokseen. Vaimoni käynee tänään ruokakaupoilla. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujenlopuksi tullessaan...

Eräs Facebook-kirjoitukseni tänään...

Luin hetki sitten artikkelin vanhoista rakennuksista Lapin Kansasta. Kävi mielessä käyntimme opastettuna tutustumassa erääseen kemiläiseen tälläkin hetkellä ryhdikkäästi pystyssä olevaan rakennukseen. Sitä on jo aikaa kukaties parikymmentä vuotta. Se oli ennen, rakentamistamme Selkäsaareen ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaa mökkiä. Se tapahtui pääasiassa vuosina 2011-2013. Markkinoin vaimolleni ajatusta Talo Meren Rannalla-ajatuksella. Talo oli nimenomaan hänelle varsin tuttu. Veitsiluodon vanhan kansakoulun opettajien asuinrakennus. Se on tosiaan ryhdikkäästi edelleen pystyssä - ainakin viimeksi ohi ajaessani - miksi? Ehkä siksi, että rakennuksen katto on pitänyt, rakennuksessa on ammattitaidolla rakennettu hirsirunko jotakuinkin ehjä eivätkä vandaalit ole rakennusta hävittäneet... Minun on helppo kirjoittaa: Jos olisin kaksikymmentä vuotta nuorempi, ostaisin kyseisen kiinteistön erotettuine tontteineen ja entisöisin rakennuksen tietyllä idealla. Idealla jonka olen valmis kertomaan asian hoitavalle henkilölle/yritykselle. Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. Rakennuksen entisöinti/kunnostaminen olisi kemiläinen kulttuuriteko viimeisen päälle...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja sateisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen eilen ajattelin pukea työasun päälleni ja halkoa loput saaripuut katokseen. Se odottaa ainakin sateen loppumista. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Ollaan nyt sitten kaikessa rauhassa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Niin - Veera käväisi meillä tänään. Mummon lähtiessä viemään häntä Kemin rautatieasemalle iltapäivällä totesin puiden halkomisen ohessa: "Elä ihmisiksi." Arvelen hänen noudattavan ohjettani...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta olen usein kirjoittanut, että olen ollut vuodesta 2000 lähtien kuntavalliehdokkaana. Toisin sanoen vuonna 2000, 2004, 2008, 2012, 2017 ja 2021. Seuraavat kunta- ja aluevaalit ovat keväällä 2025. Olenko niissä mukana, se on tällä hetkellä täysin avoinna. Minua on jo kauan sitten muistutettu, että minulla on viimeinen väri hiuksissa, olen viimeisellä kvartaalilla ja että äänestäjäni ovat pääasiassa kuolleet. Totta mutta... Olen myös joka vaalien yhteydessä ottanut yhteyttä mielestäni potentiaalisiin kemiläisiin, jotka olisivat erinomaisia ehdokkaita ja joilla olisi mahdollisuus jättää "eskonpuumerkkinsä" kemiläiseen kuntapäätöksentekoon. Olen käyttänyt tähän asti yhteydenotossa pääasiassa sähköpostia mutta otan käyttöön yhä enenevässä määrin Messengerin lähitulevaisuudessa. Totta kai mahdollisuus on kasvotusten jututtaa ihmisiä. Näin aion myös menetellä. Kyllä.

Sightseeing-ajelulla - kyllä...

Sightseeing-ajelulla - kyllä... Käväisin hetki sitten ajelulla "katseenvangitsijalla" eli meidän kesäautollamme VW Doppel TD vm. 1989. Katseenvangitsija ei ole turhaan kirjoitettu. Kyllä tuo auto on aika lailla harvinaisuus liikkeellä olevista vastaavan tyyppisistä autoista. Toisaalta se on aggressioita herättävä, sillä siitä on päästävä ohi, vaikka reippaasti ylinopeuttakin ajaen. Tälle kesälle näin tosin ei ole tapahtunut, sillä olemme olleet vähän liikenteessä - vasta noin 250 km... Kävin Hatisaaressa laiturilla venettä katsomassa. Ajelin sisäsataman kautta Karjalahdelle. Käväisin tarkistamassa/oikomassa suojapeittoa projektiveneestämme, joka on Prima Raudan pihalla. Pääsin/jouduin polkupyörällä liikkeellä olleelle tutun näköisellä "karvanaamalle" lyhyen kaavan mukaan selostamaan peitetyn veneen historian. En viitsinyt mennä Kamppisen Ristoa jututtamaan, sillä liikkeen edessä oli sen verran autoja/asiakkaita. Sen sijaan ajelin Prisman ja rakenteilla olevan Bilteman kautta kotiin Haukkarin Kainuunkadulle. Kotiin oli taas mukava tulla, kääntää kesäautomme kakkosliittymään...