Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olimme runsas kaksi vuotta sitten Veeran lakkiaisjuhlissa Lallinperäntien varressa. Taisipa meitä olla sillä hetkellä kymmenisen ihmistä paikalla. Yltiöpäisyydessäni kutsuin paikalla olleet henkilöt 80-vuotisjuhliini, mikäli niitä vietän ja elonpäiviä riittää. Lupasin harjoitella akustisella kitaralla ukrainalaisen, erään kauneimmista kansalauluista nimeltään Kuutamoyö. Myöhemmin samaa yltiöpäisyyttä riitti Länsi-Pohaja Insinöörit ry:n juhlatilaisuudessa ehdottaessani pöytäseurueeseen kuuluvalla musiikkimiehelle, että hän harjoittelee kyseisen kansanlaulun ja kutsuttuna tulee avec esittämään/soittamaan sen syntymäpäivilläni. Kuutamoyön kuulimme - minä ja vaimoni - ensimmäistä kertaa Luoteis-Venäjällä Severomorskissa iltatilaisuudessa Anatoly Sergienkon kotona 1990-luvun loppupuolella. Ilmeisesti paikallinen ehkä kuusikymppinen mieshenkilö sen lauloi ja säesti itseään akustisella kitaralla. Erinomainen esitys ja kaiken kaikkiaan mukava, mieleenpainuva tapahtuma. Todettakoon, että samalla matkalla oli kemiläinen kuvataiteilija, graafikko Riitta Moilanen, joka piti taidenäyttelyn Art Nord-galleriassa. Luonnollisesti hän oli myös mukana em. iltatilaisuudessa. Niin - tämä vuosi on ollut huhtikuun lopusta alkaen poikkeuksellinen. Sitä - poikkeuksellisuutta - jatkunee vielä hetken aikaa. Poikkeuksellisuuteen liittyy myös se, että emme tänä kesänä tee minkäänlaisia matkoja enkä vietä syntymäpäiviäni syksyllä. Täten vapautan suorituspaineista pyytämäni henkilöt tasan kaksi (2) kuukautta etuajassa. En ole itsekään tuota mainitsemaani kappaletta treenannut. Sen verran olen sitä "tapaillut", että se minulle kyllä kelpaa, riittää... Niin - jos kaikesta huolimatta syksyllä liikutte täällä päin, lupaan keittää kahvit ja tarjota vaikka Pirkka esipaistettuja vehnäpullia. Muuten hetki sitten niitä paistoin. Päärakennuksessa on "taivaallinen" pullan tuoksu hetken aikaa.