Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olipa vauhdikas ja muistorikas aamupäivä - kyllä. Ajelin aamulla Länsi-Pohjan keskussairaalaan viemään virtsanäytteitä ja otattamaan verikoetta. Sinne ajellessani vilahti Kauppakadun yli ajettuani kerrostalon paikoitusalueella tuttuja AITAKI-tuotteita. Ei mitään merkityksettömiä tuotteita. Ne olivat ensimmäiset ulkopuolisille myymäni tuotteet. Yhdyspankin silloinen pankinjohtaja Voutilaisen Pentti osti asumansa asunto-osakeyhtiön nimissä kyseiset AITAKI-tuotteet 1980-luvun loppupuolella. Ilmeisesti hyvin ovat asiansa ajaneet. Varmaan aitaelementit on pidetty hyvässä maalissa. Laboratorioon kävellessäni kiinnitin huomiota ikkunan läpi pihalla olevaan taideteokseen. Pystyssä olevia puominpätkiä ja keksejä pystyssä. Tämän talousalueen olennaista historiaa. Puuta on vesiuittoaikaan varastoitu valtavia määriä lähivesialueille. Muun muassa Selkäsaaren pohjoispäätyyn. Siellä on varmaan tuhansia puita pohjassa. Niitä nousee uppotukkeina pintaan. Meillä on kemiläisen kuvataiteilija Mikkasen Sepon kanssa asiaan liittyvänä - vielä tällä hetkellä toteuttamaton - projekti... Ajelin Hahtisaaren ja sisäsataman kautta. Aika kova tuuli ja vaahtopäitä merellä. Vaahtopäistä käväisi mielessä alkukesä vuonna 2011. Kuljimme silloisen kirvesmiehemme Unto Postisen kanssa Kalkkinokalta Selkäsaareen soutuveneellä, jossa oli 5 hv Suzuki-perämoottori. Oli pakko palata keskeltä aava takaisin, sen verran oli kova aallokko. Hyvä että palasimme. Kotiin tultuani menin kaupungintalolle jututtamaan Salmijärven Esaa. Oli tunne, että mökin perustukset eivät ole oikeassa paikassa. Esa antoi pari kopioita, joihin hän merkkasi mökkipohjan sijainnin tarkasti. Niinhän siinä kävi, että - muistaakseni noin 5 metriä - siirsimme mökkianturoita länteen päin. Hyvä näin. Kotiin tultuani Kainuunkadulla, ojanpenkassa näyttää olevan valokuitukaapelihommat käynnistyneen...