Se on jo heinäkuu - kyllä...

Se on jo heinäkuu - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja sateisen aamun läsnäolon. Mittarissa kuitenkin +15 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän työasun päälle ja samalla, kun iltapäivällä Monitarmon porukka hakee rakennuksen kupeesta TOJA-kippioven romppeineen, järjestelen puu- ja varastokatoksen ympäristöä. Yllä olevaan tekstiin sen verran, että heti sen kirjoitettuani Meriva/Monitarmo puhelu tuli ja kysyttiin, että voivatko ovenhakijat tulla puolen tunnin kuluttua. Kyllä he kävivät tuossa hetki sitten. Kuskina ollut "nuorimies" sanoi olleensa oppilaani 1980-luvun loppupuolella. Se verran oli olemus muuttunut, että täytyi kysäistä nimeä. Sen sanottuaan kaukaiset ajat palautuivat mieleeni. Minulla oli aikanaan monta veljesparia oppilaana. Hän oli yksi osapuoli niistä. Mukava juttutuokio, jossa molemmat "pääsimme kartalle". Hän sanoi olleensa Stora Ensolla ja päättäneensä, että ei enää vuorotöitä tee. Kymmenen vuoden päästä totesi jäävänsä eläkkeelle. Kerroin hänelle kaupitelleen kyseistä ovea, mutta siitä ei ole ollut juuri kukaan kiinnostunut. Toivottavasti se löytää uuden elämän Merivan/Monitarmon Syväkankaan toimipisteestä. Kaikki romppeet on tallella. Oikeastaan tänään ei ole mitään muuta eritystä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - ainakin illansuussa EM- jalkapalloa.