Kemin Ajoksessa ja Selkäsaaressa tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Ajokseen. Miksi ihmeessä Ajokseen?

No siksi, että meillä oli vahva mielikuva, että Ajoksen luotsiaseman läheisyydessä on valtavasti tyrnipensaita.

Mielikuva oli oikea, mutta Luotsiaseman lähialuetta oli osittain aidattu. Ajattelin ensin mennä kysymään asemalta, voiko tyrnipensaita/taimia ottaa, mutta vaimoni toivomuksesta luovuin ajatuksesta. 
Pysäköimme yleiselle tielle automme, otimme kaksi isoa muovikassia, lapion ja kunnon käsineet mukaan ja astelimme aidan vartta kaivuuhommiin.
Takaisin tielle tultuamme punainen pakettiauto teki lenkin tarkistamassa, millä asialla olemme ja mitätä puuhaamme. Ilmeisesti muutaman tyrnitaimen kaivaminen ja törröttäminen kasseista ei aiheuttanut toimenpiteitä. Olin jo tosin valmistautunut "koottuihin selityksiin". Niitä ei tarvittu ja hyvä niin...

Pilvinen aamu/päivä, heikkoa tuulta ja ajelimme reippaasti Selkäsaaren pohjoispäätyyn tuttuun poukamaan.
Vedenpinta oli normaalitasoa, joten rantautuminen sujui asiallisesti.

Mökille päästyämme vaimoni alkoi tyrnitaimien istukseen rakentamalleen kivikkoalueelle ja minä päätin pilkkoa muutaman kuusipölkyn.

Kahden tontin/mökin rajanaapurimme näkyivät ja kuuluivat olevan heti aamusta täydessä työn touhussa. Moottorisaha pärähti käyntiin tämän tästä ja vasaran naputusta siinä välissä...

Terassilla kahvitellessamme seurasimme taas läheisten linnunpönttöjen asukkaiden touhuja. Liikettä on edelleenkin. Kaksi hiirihaukkaa lenteli lähialueella. Korppeja äänteli jossain kauempana.
Sanoin vaimolleni, että seuraavalla kerralla varaamme kuohuviintä ja/tai valko-/punaviintä. Olemme varmasti sen ansainneet...

Teimme lähtöä, sillä tällä kerralla olimme päättäneet vain käväistä hoitamassa em. tyrni-istutuksen.

Jos aikanaan niin ikävästi käy, että tämän aamun pienaherrus menee hukkaan=tyrnit eivät lähde kasvamaan/pysy "hengissä", tilaamme jostain etelän puutarhasta uudet varmistellen myös sen, että saamme hede- ja emitaimet.

Oli mukava saaressakäynti taas kerran, ajaa Kemin keskustan läpi ja kääntää auto kotipihalle Haukkarin Kainuunkadulla...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen sovimme, että tänään emme tee yhtään mitään. No tosin kahvittelun yhteydessä keskustelimme saaritontin uusista mahdollisuuksista. Siihen liittyvänä netistäkin katselimme eri vaihtoehtoja, kysymys on lähinnä uusista istutuksista...

Kävimme kaupoilla Kemin keskustassa. Tokmannilla käydessämme pääsin keskustelemaan taas kerran projektiveneestämme ja klassikkomoottorista. Keskustelukumppani oli selkeästi asiaa tykönään pohdiskellut.

Kävimme myös sisäsatamassa, jossa oli juuri käynnistymässä KemiRun. Matkana 9 km ja lähtölaukaus tapahtui klo 13:00. Kuuluttajan mukaan osallistujia oli toistasataa, monenkirjavaa joukkoa näytti olevan. Päätavoite lienee rento yhdessäolo eikä verenmaku suussa raivokas kilpailu...


Illansuu menikin sitten naisten MM-pronssiottelua Englanti-Ruotsi seuratessa. Kerrankin Veikkauksen Tulosveto osui kohdalleen eli lopputulos 1-2 mutta panokeseni minimaalinen ja kerroinkin aika vaatimaton - hyvä kuitenkin edes vähäinen voitto...

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Pilvinen aamu/päivä, heikkoa tuulta...
Hahtisaaressa oli myös mökkinaapurimme lähdössä saareen. Sanoi pitävänsä kesälomapäiviä ja sen jälkeen eläkkeelle. Toivotimme hänet tervetulleeksi eläkeläisten kasvavaan joukkoon. Ajelimme jotakuinkin peräkanaa saareen.
Vedenpinta oli normaalitasoa, joten rantautuminen sujui asiallisesti.

Huomasimme rantahietikolla taas hirvenjälkiä. 

Viimeksi pohdiskelimme, oliko silloin myös ketun tai supikoiran jälkiä. Ilmeisesti ne olivat ketun jälkiä. Toisaalta pohdiskelimme haukkaa, oikeastaan kahta haukkaa, jotka liitelivät lähialueella. Äänihavainnon perusteella ne ovat hiirihaukkoja...

Mökille päästyämme istahdimme pihaterassilla hetken aikaa. Aikomus oli juuri pihaterassin kaiteiden maalaus.
Oli sen verran epävakaa ilma, että siirsimme sen seuraavaan tai sitäseuraavaan kertaan.

Vaimoni siisti etupihaa, teki uusia kiviasetelmia osittain kivillä, jotka irrottelin mökin itärinteestä - sopivan pieniä kiviä vesikärryillä siirreltäviksi. Polttelimme tulistelupaikan betonirenkaan sisällä roskapuuta ja oksia. Haloin muutaman puun. 
Seuraavien, jäljellejääneiden puiden koko alkaa olla sitä luokkaa, että voi olla kiilalle käyttöä. 
Kävi mielessä ystäväni, Tervaharjun Puukeisarin mainossanat kunollisen kokoisesta Fiskarsin kirveestä. Asiaa täytynee harkita...

Terassilla kahvitellessamme seurasimme läheisten linnunpönttöjen asukkaiden touhuja. Liikettä on edelleenkin. Kaksi hiirihaukkaa lenteli lähialueella. Korppeja ei tällä kerralla näkynyt eikä kuulunut.

Kävin lähimaastossa sauvakävelyllä. Upeaa metsää. Ajatuksissa halailin entisen oppilaani mainitsemia "kahen kuution puita" - vanhoja kuusia...

Teimme lähtöä. Vesi oli aamusesta laskenut 20-30 cm, veneen irrottamisessa rantahietikolta täytyi ähnätä jonkin aikaa. Mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla.

Ilmeisesti saaressa yön yli tapahtumat siirrämme loppukesään/alkusyksyyn.

Kotiin ajellessamme Kauppakadulla oli poikeuksellisen paljon ulkomaalaistaustaisia henkilöitä liikkeellä.
Kerroin vaimolleni viime vuoden puolella onkireissulta Kemin keskustan läpi ajellessani tehneeni vastaavan havainnon ja kirjoittaneeni siitä Facebook-foorumille. En muista tarkkaan sanamuotoja, mutta sain moitteita tekstistäni - oliko se peräti hyllytetty. Sitäkään en muista, millä perusteella.

Saapa nähdä, saanko tästä moitteita...

Oli mukava saaressakäynti taas kerran.

Iltapäiväongella tänään...

Kyllä - hain maakellarista "korkatun" Master-ostomatopurkin, hain Hahtisaaren Nesteeltä pari vitosen kanisteria bensiiniä ja ajelin Hahtisaaren venesatamaan.

Näin tutun hahmon - Kärjen Unton - lähdössä myös merelle. Menin jututtamaan kaivinkonemiestä. Oli vähin puhetta, että hän voisi tosimatalien vesien aikana käydä kaivinkoneellaan siirtelemässä rantaväylämme reunalla olevia kiviä. Mahdollisesti vähän muutakin...

Tuttu kuvio: Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle lähelle niemennokkaa, rantaa. Kevyt tuuli oli lähes lännen suunnalta. Tuskin olin perämoottorin sammuttanut, kun viereen ilmestyi tuttu seuraajani - lokki. Myöhemmin toinenkin...

Annoin veneen lipua Kojukallio - Ajos - väylän suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä. Hiljaista oli, ainoastaan pari ahventa.
Tein em. lipumisen toistamiseen ja pistin ankkurin veteen taas kerran "keskelle ei mitään". Välittömästi iski särkipilkkiin pieni särki. Ostomadoista meni ainoastaan kolme - neljä - hyvä niin. Ne kyllä toimivat...

Särjen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin. Ahventen koko alkoi suurentua. Pienimmät heittelin takaisin mereen, sillä olin saanut ne ylös viottamatta niitä. 
Loppujen lopuksi ns. särkipilkki toimi parhaiten. Toki jokaisella pyyntivälineellä tuli jotakin.

Oli pakko lähteä pois, sillä alkoi tihuuttaan vettä. Pitäisikö vihdoinkin hankkia kalastukseen soveltuva, hengittävä, tuulta ja vettä pitävä asu. Menisikö se jo "väline-/asukalastuksen osa-alueelle". Toki oikea sadeasu löytyy, ostettu aikanaan Kemin City Sportin Ullalta ja Joukolta...

Tänään olisi tullut jatkossakin isoja ahvenia.

No tulihan niitä nytkin sen verran, että kodinhoitohuoneessa oleva, sulatettu arkkupakastin oli pakko ottaa käyttöön. No tarvitaanhan sitä kohta marjajuttuihinkin.

Tutut seuralaiset - kaksi lokkia - saivat molemmat pienen ahvenen, lensivät rannalle syömään.

Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa. Kyllä nuo ahvenetkin ovat aika petoja, melkein jokaisen mahassa oli sulamattomia lajitovereita...

Kaiken kaikkiaan hyvä merelläpistäytyminen, vaikka tihkusade pääsi yllättämään...

Todennäköisesti lähdemme huomenna aamulla Selkäsaareen terassikaiteiden maalaamiseen, mikäli ilma on suotuisa.

Mielenkiintoinen päivä ja mielenkiintoisia tapaamisia...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin ostamassa Karjalahden Prismasta terassilautamaalia ja "rakopensselin", oikeastaan muotoillun vaahtokumivirityksen. Sitten pankkiasioita ja sisäsataman kautta kotiin. Tuli tunne, että pitäisikö käväistä istumassa ongella illansuussa...

Kotiin tullessani havaitsin kakkosliittymässä minulle tuntemattoman henkilöauton Tommin pakettiauton lisäksi.
Menin uteliaisuuttani jututtamaan nuortamiestä, joka tekee mm. maalaushommia. En malttanmut olla markkinoimatta meidän projektivenettämme ja varastorakennuksen autotallin nurkassa olevaa klassikkomoottoria eli 2-sylinteristä Wickströmiä, joka on vielä osina...

Nuorimies antoi ymmärtää, että hänellä ei ole aikaa projektiveneen kuntoon ja käyttöön saattamiseksi. Hän kertoi, että hänellä on lasikuituinen soutuvene, jossa on pieni keskimoottori, joka käy 1:10 öljy-bensiiniseoksella.
Hän kertoi lisäksi, että hän ei tarvitse navigaattorilaitteita ainakaan tyvenellä ilmalla, paluumatkalla voi ajella öljyvanaa pitkin takaisin rantaan. Huumorimiehiä sano...

Yhä edelleen jaksan luottaa ja uskoa, että projektiveneellemme ja klassikkomoottorillemme löytyy tarvitsija.

Henkilö, joka on aina ajatellut/haaveillut ajelevansa "putputtajalla" Perämeren pohjukassa. 

Josko tämän tekstin myötä tulee yhteydenotto ja henkilö tulee paikan päälle katsemaan pienen kansiollisen valokuvia projektiveneemme eri vaiheista. Projektiveneemme on tällä hetkellä sinisen pressun alla Paavonkarin venesatamassa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin viemään kierrätykseen Karjalahdelle Tervahallin kupeeseen muovia, pahvia/lehtiä, lasia ja lisäksi erilaisia pulloja Prisman kierrätyspisteeseen. Jätin myös viikon Veikkausvedot sisään.

Kotiin tultuani vedin työhaalarin päälle ja lähdin ruohonleikkurin perässä kävelemään eli harrastamaan hyötyliikuntaa.
Takapihalla havaitsin aika mällin/tortun koiranpaskaa. Ympäristössä on kymmenisen koiraa, mutta ne eivät ole irrallaan muuta kuin pari pikkupiskiä. Tuskin ne noin mahtavaa torttua onnistuvat vääntämään. Mikä lie kulkukoira käynyt takapihallemme paskomassa. Heitin tortun lapiolla aidan viereen pensaiden lannoitteeksi.
Taannoin kirjoitin pariinkiin kertaan artikkelin kevätlumien sulaessa nimellä: Saatana, tontti täynnä kissanpaskaa. Tosin se julkaistiin paikallislehdessä otsikolla: Harmi kun kissat ovat kakkineet tointillemme - muistaakseni.
Tonttimme läpi kulki säännöllisesti viitisen kissaa. Nyt yksi kissa, sekin harvakseeltaan...

Viime talven orapihlaja-aidan osittaiset myyrätuhot alkavat korjaantua, uutta kasvua pukkaa juuresta katkaisemieni runkojen kohdalta - hyvä niin.

Eiköhän tässä työntynkää tälle päivälle...

Selkäsaaressa tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Tosi kaunis aamu/päivä, heikkoa tuulta...
Ajelimme väylällä aika haipakkaa pitkästä aikaa.Vedenpinta oli normaalitasoa, joten rantautuminen sujui asiallisesti.

Huomasimme rantahietikolla taas hirvenjälkiä, ilmeisesti myös ketun tai supikoiran jälkiä. Täytyy tarkistaa tuo viimeksi mainittu netistä.

Mökille päästyämme istahdimme pihaterassilla hetken aikaa, jonka jälkeen hoidimme tulistelupaikan betonirenkaan pinnoittamisen. 
No siitä tuli meidän näköisemme. Jos siihen kyllästyy, täytyy jossakin vaiheessa ottaa uusiksi.

Savustimme eilen onkimani ahvenet. Hyviä olivat ja kotiinkin jäi tuomisiksi muutama.

Intouduimme siirtämään pari isoa kiveä paikasta A paikkaan B. Ensi kerralla saattaa olla myös kivihommia, vaikka olen muistaakseni taannoin kirjoittanut, että nyt se saa riittää...

Terassilla kahvitellessamme seurasimme läheisten linnunpönttöjen asukkaiden touhuja. Seitsemästä linnunpöntöstä neljässä on asukkaat - hyvä niin.

Haukka liiteli lähialueella. Täytyy äänihavainnon perusteella lintuäänikirjasta tarkistaa mikä haukka on kyseessä.

Teimme lähtöä. Mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla. Pohdiskelimme, että seuraavan matalanveden aikana täytyy yrittää pari kiveä ottaa väylän läheisyydestä pois - varmuuden vuoksi...

Oli mukava saaressakäynti - taas kerran. Kukaties seuraavalla kerralla olemme saaressa yön yli... 

Kotiin ajellessamme peräämme ilmestyi se kuuluisa Audimies uudenkarheella, valkoisella menopelillään.
Tuskin olimme edenneet 60 km/h nopeusalueelle, kun auto vilahti ohitsemme - tosi lujaa.
Hetken kuluttua se ohitti seuraavankin auton juuri ennen Möylyntien risteystä - vaarallisesti.

Mihin lie Audimiehellä oli kiire...

Mitä tänään tähän asti...

Tämä päivä on ollut poikkeuksellinen. Aamupäivä meni menneitä aikoja muistellessa.

Sitten pankki- ja vakuutushommia.

Iltapäivällä, oikeastaan illansuussa ajattelin lähteä rauhoittumaan ongelle. Näin tein, hain maakellarista toisen Master- matopurkin ja menoksi.

Tuttu kuvio: Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle lähelle rantaa. Navakka tuuli oli etelästä.
Annoin veneen lipua jonkin matkaa kaupungin suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä. Välittömästi iski jigionkeen iso särki. Ostomadoista meni ainoastaan kolme - hyvä niin. Ne kyllä toimivat...

Pistin ankkurin veteen. Kemin sisäsatama oli edessäni. Särjen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin. 
Ahventen koko alkoi suurentua. Pienimmät heittelin takaisin mereen, sillä olin saanut ne ylös viottamatta niitä. 
Tällä kerralla huomasin, että pilkkikäsi/oikea käsi toimi omasta mielestä kiitettävästi. Montakaan ahventa ei päässyt karkuun. Tietysti se suurin kopsahti veneen reunaan.

Vaihdoin onkia ja pilkkiä. Loppujen lopuksi ns. särkipilkki toimi parhaiten. Siinä on ainoastaan tavallinen pieni koukku.

Lähdin pois, kun huomasin juttelevani itsekseni. Ison ahvenen saadessani totesin:"Johan sinua olen odotellutkin!"

Tutut seuralaiset - kaksi lokkia - tuli minua taas tervehtimään. Toiselle annoin särjen lopun onkimissession päätteeksi...

Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat jääkaapissa. 

Otamme ne huomenna mukaan ja savustamme, mikäli lähdemme aamulla Selkäsaareen. 
Pieniähän nuo ahvenet pääasiassa olivat, mutta suunta on hyvä, sentään muutama entisaikainen savustuskokoinen. 

Kaiken kaikkiaan hyvä merelläpistäytyminen...

Haistaako kala kompostilta löyhkäävän onkimadon?

Hmmmmm - niinpä - itselläni on sellainen tunne, että kaupan onkimadot ovat ottavampia ja kestävämpiä.
Todettakoon, että isoille ahvenille ovat "siivutetut särkisuikaleet" erinomaista herkkua...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Haistaako kala kompostilta löyhkäävän onkimadon?


Hajuaistilla on merkitystä, millaisen syötin ahven valitsee. Kaloilla on kaksi sierainaukkoa. Hajuaistisolut sijaitsevat nenäkuoppien onteloissa. Kuva:Arja Lento Kuva: Arja Lento

MARJA PAAVILAINENHELSINKI

JULKAISTU 24.06.2014 - 15:17. PÄIVITETTY 27.06.2014 - 16:02


Kun kala ei iske kompostimatoon, pitäisikö vaihtaa kaupan syöttiin? Useilla kaloilla on tarkka hajuaisti, joten syötillä on väliä. Tarkasta hajuaistista on kaloille hyötyä myös petojen väistelyssä.
Kalojen aistit

Näkö Kalan näkökenttä on laaja. Silmät ovat kummallakin puolella päätä. Kalat ovat likinäköisiä ja sopeutuneet vähäiseen valoon.

Kylkiviiva-aisti Kalan kyljessä on soluja, jotka tuntevat veden välittämiä paineaaltoja. Aistin avulla kalat hahmottavat vedessä liikkuvia esineitä.

Kuulo Kaloilla ei ole korva-aukkoja vaan ne aistivat äänet sisäkorvallaan.

Hajuaisti Hajuaisti on hyvä lajeilla, joilla näkö ei auta ruuan etsinnässä.

Makuaisti Kehittynyt hyvin sameissa vesissä ja yöllä saalistavilla lajeilla. Ruuan syömäkelpoisuus tunnistetan maun avulla.

Tuntoaisti Ihon hermopäätteet välittävät mm. painetta ja lämpötilaa. Kalat tuntevat kipua, mutta ei tiedetä, mikä niiden kivun tuntemus on ja miten ne sen ymmärtävät.

Kompostin madot eivät kelpaa kaloille. Parempi kaivaa lierot puutarhan mullasta, kuulee onkiharrastajien väittävän.

Tieteellistä näyttöä kalojen kompostimatokammosta ei ole, mutta jätteitä möyhentäneissä madoissa voi olla kaloja karkottavia hajuja.

Kompostiin on ehkä lipsahtanut tupakantumppeja, voiteluöljyä tai muita kalojen inhokkeja.

Syötin turmelee myös pyörittelemällä matoa hyttysöljyisissä käsissä. Kalastusvälineet kannattaa pitää kaukana bensakanisterista tai veneöljystä, sillä polttoaineiden haju pitää kalat loitolla.

Toisaalta jotkut hajut vetävät kaloja puoleensa, minkä vuoksi kaupoissa myydään hajustettuja syöttejä.

Kaloja onkijat narraavat pilaantuneilla katkaravuilla, taikinalla, lenkkimakkaran palasilla ja monilla muilla hyväksi koetuilla konsteilla.

Oikean houkuttimen löytämiseksi erilaisten syöttien kokeilu onkin vielä tiedettä varmempi vaihtoehto.
Hajuaisti auttaa pysymään hengissä

Öljyt, jotkut metallit ja tuholaismyrkyt tuhoavat kalan hajuaistin, millä voi olla kohtalokkaat seuraukset eloonjäämistaistelussa. Ilman hajuaistia lohikalat eivät löydä kotijokeensa kutemaan ja petokalat voivat jäädä ilman ruokaa.

Eri kalalajien hajuaisteissa on eroja. Jotkut kalat saalistavat enemmän näön kuin hajuaistin avulla, mutta monet petokalat tunnistavat saaliinsa hajun perusteella.

Hajuaisti on tärkeä kaloille myös silloin, kun ne ovat vaarassa joutua petojen saaliiksi. Hauen hampaisiin joutunut särki levittää kauhuhajua, joka on lajitovereille varoitus uhkaavasta vaarasta.
Treeniä laitoskaloille

Poikasvaiheessa turvallisesti altaan pohjassa köllötelleille kaloille käy luonnossa usein köpelösti, koska ne eivät tunnista petokalan hajua.

Helsingin yliopiston tutkimusohjelmassa on selvitetty, millaisella treeniohjelmalla laitoskalojen luonnossa selviytymistä voitaisiin helpottaa.

Treeniohjelmaan kuuluu monien muiden harjoitusten lisäksi altistaminen petokalan hajulle. Kokeneemmat kalat opettavat laitospoikasille, miten reagoida, kun veteen ilmaantuu petokalan hajua.

Koonnut: Marja Paavilainen

Artikkeli perustuu pääasiassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Lauri Urhon haastatteluun ja vuonna 2005 TV1:ssä lähettyyn ohjelmaan "Tutkittu juttu: Kalakoulu".
AIHEESEEN LIITTYVÄT LINKIT
Kalapedia
Wikipedia
Behaviour, Egology and Evolution Team
Riistan- ja kalantutkimus
Tiede-lehti
Animal Cognition
08.08.2007Suomalaisia kalalajeja
HAJUAISTI
MADOT
PETOKALAT

Mitä tänään tähän asti...

Istuskelimme päärakennuksemme terassilla aamukahvilla ja seurasimme tontillamme eri lintulajien touhuja/ääniä. Kovasti on aktiviteettia liikkeellä...

Lueskelin samalla viime viikon keskiviikon eli 26.06.2019 Lounais-Lappi-lehteä.

Silmiini osui mielenkiintoinen artikkeli, joka käsitteli autojen romutuspalkkion vaikutusta autokantaan Suomessa. 
Artikkeli oli nimeltään Romutuspalkkio uudisti autokantaa. Siinä todetaan, että viime vuoden tammi-elokuussa toteutetussa romutuspalkkiokampanjassa kierrätettiin noin 6700 keskimäärin yli 17-vuotiasta autoa. Elinkaarensa päässä olleet autot korvautuivat uusilla vähäpäästöisillä autoilla.

Elinkaarensa päässä - hmmmmm - vai niin...


Minua alkoi kummasti hymyilyttämään. Miksi? Siksi, että meillä on lkolme "romutusikäistä" autoa, erinomaisia käyttöautoja, loppujen lopuksi autoja joka lähtöön, joista en kohta jaksa enää edes kirjoittaa:

Kesäautomme VW Doppel TD vm. 1989 LLA-175, jolla on ajettu noin 315.000 km. 
Se on toistaiseksi ainoa auto, jonka olemme ostaneet uutena.
Sillä ajaminen tällä hetkellä on ”lähes ilmaista”. Sen hinta ei enää laske, vaan päinvastoin alkaa nousta. 

Talviautomme eli Land Rover Freelander vm. 2000 JER-15, jolla on ajettu noin 155.000 km. Olemme autolle toinen omistaja. Olemme olleet tyytyväisiä maastoautoomme. Kuluvia osia siihen on vähin joutunut vaihdattamaan niin kuin yleensä kaikkiin iäkkäisiin autoihin.

Edellisten lisäksi haltuumme on monien mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen joutunut > ostettu uusi käytetty auto. 

Mercedes-Bentz E 200 vm. 1998 AIP-165, jolla on ajettu ainoastaan noin 140.000 km. Olemme kyseiselle autolle kolmas omistaja. Siisti, hyvin pidetty ja huollettu käyttöauto varustettuna kaksilla renkailla sekä vetokoukulla, siinä on todennäköisesti autoa meidän ajoihin pitkäksi aikaa, mikäli siihen totumme ja tykästymme. Emme kuitenkaan ole toistaiseksi päässeet em. auton kanssa "sinuiksi". 
Miksi? 
Siksi, että olemme tottuneet viime vuosikymmeninä korkeisiin autoihin

Tällä hetkellä edellä mainituista kaksi autoa on liikennenkäytössä. 

Autoliikkeisiin automme ovat liian vanhoja. Netissä on myös runsaasti autoja myytävänä joka lähtöön.

En enää kaupittele em. autoja. Arvelen, että ajelen niillä salaperäinen hymy kasvoillani edelleen paikasta A paikkaan B ja välillä jopa paikkaan C.

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen olimme kahden vaiheilla: Lähdemmekö vai emme? Minne?
Selkäsaareen. Päätimme lähteä käväisemään. Asiasta olimme informoineet Pikkupuolen kesävierastamme Veeraa...

Lähdimme Selkäsaareen. Pilvinen ilma, kohtalainen tuuli ja "vesiä oli melkein ilmassa".
Vedenpinta oli hiukan normaalia korkeammalla, joten rantautuminen sujui asiallisesti.

Huomasimme rantahietikolla hirvenjälkiä, ilmeisesti myös ketun tai supikoiran jälkiä.

Mökille päästyämme tavoitteemme oli lähes olla vaan. Siihen kuului vaimoni pihasiistimistä ja minun puupölkkyjen pilkkomista. Niin sanottu Kiinankirves osottautui tarpeelliseksi. Oli Fiskars-kirveskin käytössä. Pienimmät puut kyllä sillä hoitui...

Totesimme, että kaikki kivikasvustot olivat voimissaan. Erityisesti salaatit olivat erityisen hyvin kasvaneet - kivimassa ja Kekkilän puutarhamulta olivat ilmeisesti asian takana. Toki kasvupaikka on aurinkoinen...
Totesimme tulistelupaikan muurauslaastikokeilun onnistuneen. Se saatetaan loppuun seuraavalla saarikäynnillä. Teemme uuden pinnan jämäkämmällä satsilla, jonka annamme hiukan "asettua", jospa nuo satsiliimat toimivat paremmin...

Kävin lähimaastossa sauvakävelyllä - voimaantumassa. Mukava pieni kävelylenkki.

Kahvittelumme yhteydessä vaimoni totesi:"Miltähän se tuntuu, jos tuolle tontille rakennetaan?" Lähinnä rantaa oleva tontti on RT-tontti. Siis retkeilyä ja telttailua palveleva tontti.

"Ei kai sen kummemmalta kuin se, että siirrämme kulkumme viereiselle uralla." totesin vaimolleni.

Todettakoon, että tein 06.08.2003 Kemin kaupunginhallitukselle virallisen ehdotuksen, joka sivuaa em. tontin käyttömahdollisuutta.

ASIA: PERIAATEPÄÄTÖS JULISTAUTUMISESTA ”KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA”, AJATUKSEN AVOIN TUTKIMINEN JA ASIAN ETEENPÄIN SAATTAMINEN

Asia ei ole nytkähtänyt eteenpäin. Siihen maailman aikaan kesämatkailu Kemissä ei juuri kiinnostanut ketään. Kukaties nyt asia on hiukan toisin - Kemin Matkailu Oy:llä on pelottavan kova aktiviteetti monella sektorilla...

Käy takaraivossa ajatus: Jos olisin nuorempi mies, ostaisin em. RT-tontin ja lähtisin kehittämään sitä kalastusmatkailuun.

Teimme lähtöä. Mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla. 

Oli mukava saaressakäynti - taas kerran. Kukaties seuraavalla kerralla olemme saaressa yön yli... 

Elinkeinoministeri Katri Kulmuni on ilmoittautunut Keskustan puheenjohtajakisaan...

Totta: Elinkeinoministeri Katri Kulmuni on ilmoittautunut Keskustan puheenjohtajakisaan...

Mikäli olen oikein mediaa seurannut toistaiseksi hänen lisäkseen on kisassa mukana ensimmäisenä aikeensa ilmaissut puolustusministeri Antti Kaikkonen. Todennäköisesti vielä ehdokkaita tulee lisääkin.

Henkilökohtaisesti en kumpaakaan ehdokasta tunne. Toki Katrin olen muutamaan otteeseen tavannut ja muutaman sanankin vaihtanut. Viimeksi nykyisen puheenjohtajan Juha Sipilän esiintyessä Keskustan eduskuntavaalikampanjatapahtuman yhteydessä Kemin kulttuurikeskuksessa keväällä.

Luonnollisesti Keskustan Peräpohjolan piiri on torniolaisen ehdokkaan takana. Minulla on tunne, että hän ei ole -"yllättäen ja pyytämättä" - tyyppinen poliitikko vaan määrätietoinen henkilö, joka tietää tarkalleen mitä tekee...

Hmmmmm - niinpä - ei ole vaikea olla samaa mieltä kuin Jari Tervo. Toisaalta, jos em. narsistinen supervelmu tulee valituksi, hän luontevasti kuuluu samaan sarjaaan/joukkoon kuin Trump, Putin, jne. ...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Sunnuntai    |   Kolumni

Boris Johnson on briljantti ja hurmaava poliitikko, mutta hän ei missään nimessä sovellu pääministeriksi

Boris Johnsonin ura ei ole katkennut hänen terävään kieleensä, koska siihen hänen suosionsa perustuu, kirjoittaa kolumnissaan Jari Tervo.

Jari Tervo

Julkaistu: 20.6. 2:00

 

KIINNITIN huomioni Alexander Boris de Pfeffel Johnsoniin yli kaksi­kymmentä vuotta sitten. Häntä kutsuttiin silloin Boris Johnsoniksi, mutta nykyisin hänet tunnetaan Britanniassa pelkkänä Boriksena. Kaikki tietävät kyllä, ketä tarkoitetaan.

1990-luvun lopulla pidin Boris Johnsonia viihdeohjelman snobistisena välkkynä. Nyt hänestä saattaa tulla Britannian seuraava konservatiivinen pääministeri.

Varakkaan perheen poikana Boris Johnson kävi Etonin koulun ja Oxfordin yliopiston. Se on herrareitti Britannian huipulle. Hän aloitti journalistinuransa arvovaltaisessa The Timesissa. Sieltä hän sai potkut keksaistuaan omasta päästään sitaatin juttuun. Johnson jatkoi uraansa The Daily Telegraphissa ja The Spectatorissa.

RÄVÄKKIEN ja hyvin kirjoitettujen juttujensa vuoksi hänet kutsuttiin vierailemaan suositussa ajankohtaissatiirissa Have I Got News For You. Siitä alettiin vuonna 1998 tehdä suomenkielistä versiota, Uutisvuotoa. Opiskellakseni alaa katsoin suomalaisvuodon ensimmäisinä vuosina vhs- ja dvd-valikoimia alkuperäisohjelmasta.

Boris Johnson oli ruudussa hauska ja fiksu. Englannin kielessä on oma sanansa älykkäälle ja nokkelalle, wit. Tuskin kuitenkaan sen vuoksi, että sitä nimenomaan saarilla ylettömiin kukkisi. Tämän lajin lahjakkuus pakkaa luonnonlain omaisesti laahaamaan mukanaan rasittavaa roinaa: itserakkautta ja omahyväisyyttä. Johnsonin luomaa tunnelmaa raikasti hänen ironiantajunsa. Se kattoi myös hänet itsensä.

Johnson kutsuttiin yhä uudestaan ohjelmaan, joskus jopa vierailevaksi ylituomariksi. Sotkutukkainen Johnson alkoi olla vakiotavaraa myös muissa suosituissa englantilaisissa televisio-ohjelmissa. Hänen kansansuosionsa juuret ulottuvat näihin aikoihin.

Johnson kirjoitti ensimmäisten brittitoimittajien joukossa Euroopan unionista kirpeitä ja vastahankaisia juttuja. Hänestä tuli Nigel Faragenkanssa brexit-kampanjan kasvot. Hänen poliittinen nousunsa on ollut hämmästyttävää: kansanedustaja, vaaleanpunaisen Lontoon konservatiivinen pormestari, ulkoministeri, mahdollisesti pääministeri.

Politiikan kommentaattorit ovat ihmetelleet, miksei Johnsonin ura ole katkennut hänen terävään kieleensä. Se ei ole tyssännyt, koska hänen kansansuosionsa perustuu nimenomaan siihen.

BREXIT-KANSANÄÄNESTYKSESSÄ Britannia ampui itseään jalkaan. Viime kevään parlamenttiäänestyksissä saarivaltakunta nousi sankarillisesti huojuen pystyyn, puri hampaat yhteen ja ampui itseään toiseen jalkaan – jos se helpottaisi. Nyt yhä kovempaa brexitiä ajava Johnson tarjoaa isänmaalleen lääkkeeksi kolmatta laukausta.

Johnson rakastui itse kyhäämäänsä satiiriseen kuvaan Euroopan unionista. Kun karikatyyri ei politiikassa enää riittänyt, hän alkoi valehdella. Hän väitti Britannian lähettävän 350 miljoonaa puntaa viikossa Eurooppaan, unionin hassattavaksi. Väite oli perätön. Se toi silti voiton brexit-vaaleissa.

KUN valitaan kansalaisten yli valtaa käyttävää, säkenöivän älyn ja vikkelien sukkeluuksien sijaan tärkeämpää on tylsä rehellisyys. Boris Johnson on briljantti ja hurmaava mies, jolle suon kaikkea hyvää ja kiehtovaa. Paitsi en korkeinta poliittista valtaa, en herran itsensä tähden.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• KolumnitSeuraa 
• Boris JohnsonSeuraa 
• BrexitSeuraa 
• BritanniaSeuraa 
• Jari TervoSeuraa 
• KuukausiliiteSeuraa 

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin mennä tontin kulmalle pientä perunapeltoa kitkemään vähäisistä rikkaruohoista ja multaamaan.

Uteliaisuuttani menin netissä Yle/RAI-sivulle. Italian Genovassa vuosi sitten sortuneen sillan räjäytys oli livelähetyksenä. Kyllä – noin klo 10.35 se räjäytettiin.

Asia kiinnosti meitä siksi, että olimme heinäkuussa 2003 Genovassa yhden päivän Inter Rail-matkallamme. Jatkoimme sieltä matkaa Italian länsirantaa pitkin Napoliin ja sieltä edelleen "saappankärjen nokkaan" aikomuksena mennä käymään myös Sisiliassa.

Sitä emme kuitenkaan tehneet, vaan yövyimme Reggio Calabriassa ja jatkoimme matkaa rannikkoa pitkin aina Crotoneen saakka ...

No niin ja nyt sitten perunapellolle.

Homma hoidettu. Niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut, pienen perunapeltomme eteen on tehty jotakuinkin kaikki mitä on tehtävissä.
Kovat ovat satotoiveet, mutta en taatusti intoudu kehumaan, jos perunat ovat suuria. Siitä ei hyvää seuraa...

Siivouspäivä ja vähän muutakin...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloitimme päärakennuksen oleskelutilojen pienimuotoisen siivouksen - hyvä niin. Se on kohtapuolin tehty.

Aamulla istuskellessani päärakennuksen terassilla kävi mielessä eilinen iltaonginta. Se oli varsinainen eko-onginta.

Miksi?

Siksi, että ajoin lähes tyhjäkäynnillä Selkäsaaren pohjoispäädyn ranta-alueelle ja annoin tuulen tuoda venettä loppujen lopuksi lähelle Kemin sisäsatamaa.
Hetken aikaa olin ankkurissakin. Jähti näytti menevän Kojukallion ohi Tornion suuntaan ja tuli sieltä sitten takaisin. Näytti kääntyvän Ajoksen suuntaan.

Niin kuin eilen kirjoitin, kalasaalis oli vaatimaton, vaikka kaikki elementit olivat olevinaan kohdallaan.

Isot ahvenet eivät olleet kiinnostuneita tarjoiluistani. Uskollinen seuralaiseni - lokki - oli aktiivisesti paikalla.

Niin ja Kemin Karjalahden Prismasta ostamani Master-matopurkit odottavat seuraavaa käyttöä maakellarimme hyllyllä...

Mitä tänään tätän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pankki-, kauppa- ja taidekierrokselle.

Pankissa vuoroani odotellessani eteeni asteli iäkäs, iso partanaama, joka oli jo pankkiasiansa hoitanut. 
Hän katsoi silmiini ja totesi:"Pyykkö?" Sanoin olevani Aki Pyykkö. "Jumalan siunausta! Joko olet kahdeksankymmentä täyttänyt?" hän lisäsi. Kerroin täyttäväni seuraavan kerran 75 vuotta. "Jaaha." hän totesi ja lisäsi Jumalan siunausta - hän lähti pankista...

Kävin ostamassa Prismasta Biolanin kuorikekäymälän kuoriketta kaksi säkkiä ja kaksi purkkia Master-onkimatoja.

Ajelin Artei-galleriaan katsomaan Tero Elorannan "Riipin raapin" - taidenäyttelyä. Olihan se mielenkiintoinen. Sain kuulla, että Artei on auki vielä kolme päivää. Se on kuulemma sitten siinä...

Kotiin saavuttuani näin tutun moottoripyörän meidän toisessa liittymässä.

Menin meidän varastorakennuksen autotalliin, jonne oli saapunut tuore eläkeläinen - Ilkka Ile Aittola - joka oli tullut Tommia jututtamaan. 
Totta kai kerroin hänelle Paavonkarissa olevasta projektiveneestämme ja autotallin nurkassa olevasta klassikkomoottorista. Tommi täydensi moottorin osalta sanomaani.

Sanoin Ilelle:"Pistä myssyn alle vakavaan mietintään saattaa projektivene vesille."

Ile totesi: "Olisihan se eräänlainen kulttuuriperinnön vaaliminen. Kyllä!" 

Niin ja edelliseen hiukan lisää:...

Kävin kalakaverini kanssa tutkimassa kaikuluotaimen piuhoja. Päädyimme lopputulokseen, että asia on hoidettava veneen ollessa maissa. Toisin sanoen syksyllä tai viimeistään ensi keväänä. Samalla poistamme turhan radion ja kaiuttimet.

Niin ja vielä: Olihan se pakko lähteä testaamaan Prismasta ostamani Master-onkimadot.

Kyllä toimivat, mutta isot ahvenet eivät olleet tälläkään kerralla liikkeellä, vaikka sain välittömästi särjen, jonka perinteisesti käsittelin 

"Iltaistunnon" päätteeksi todettakoon, että koskaan en ole ottanut niin mitätöntä ahvensaalista kuin tänään. Kukaties takaraivossa oli muistikuva Selkäsaaren ensimmäisestä pienten ahventen savustamisesta ja nauttimisesta. Olivathan ne hyviä...

No joka tapauksessa mitätön ahvensaalis on perattu ja ne ovat pakastimessa. Perkeet haudattu tontinkulman niin sanottuun matopeltoon.