perjantai 13. heinäkuuta 2018

Trump hämmensi perusteellisesti Britanniaa, eikä vanhaan kumppaniin voi enää luottaa...

Supertwiittaaja, populisti, narsisti, diilimies, valeuutisuhoaja, noitavainoremuaja ja niin -  Yhdysvaltain presidentti on totaaliarvaamaton poukkoilija. Saapa nähdä, mitä Suomessa tapahtuu, kun hän tapaa vertaisensa patologisen valehtelijan...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Ulkomaat    |   Lontoon-kirjeenvaihtajan kommentti

Trump hämmensi perusteellisesti Britanniaa, eikä vanhaan kumppaniin voi enää luottaa

Kukaan ei tiedä varmasti, mitä Yhdysvaltain johdolta voi odottaa seuraavaksi. Edes britit eivät ole turvassa arvaamattomuudelta, kirjoittaa HS:n Lontoon-kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä kommentissaan.

LONTOO

ENSIMMÄISET runsaat 24 tuntia presidentti Donald Trumpin Britannian-vierailua ovat takana, ja vieras on totisesti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Virallinen Britannia tuntui uskovan viimeiseen asti, 
että Britannian ja Yhdysvaltain erityissuhde kantaa, ja että Trump ei ole briteille yhtä Trump kuin muille.

TOIVE osoittautui turhaksi.

Trump antoi The Sun -sensaatiolehdelle yllätyshaastattelun, jossa hän arvosteli pääministeri Theresa Mayn pehmeää brexit-linjaa ja uhkasi vapaakauppasopimuksen menetyksellä. Trump kehui myös Mayn vastustajaa, maanantaina eronnutta ulkoministeriä Boris Johnsonia. Trumpin mielestä Johnson olisi hyvä pääministeri.

Voiko Mayta enemmän loukata?

Kyllä voi: Tieto haastattelusta tuli julkisuuteen torstai-iltana, eli juuri kun May emännöi juhlaillallisia Trumpin kunniaksi smokkiasuisen vierasjoukon edessä.

Perjantaina tiedotustilaisuudessa Trump oli kuitenkin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän ei ollut hämmentynyt, eikä hämillään, eikä pahoillaan. Hän jopa kehui Johnsonia uudelleen.

May seisoi vieressä ja kuunteli. Pääministeri ei juuri hymyillyt.

TOKI Trump kehui Britannian ja Yhdysvaltain erityissuhteen ”ylimmäksi erityistasoksi”. Myös Mayta hän ylisti monin laatusanoin.

Britannia saattoi vetää tästä kaikesta kuitenkin vain yhden johtopäätöksen: Suhde Yhdysvaltoihin on todellakin muuttunut, eikä vanhaan kumppaniin voi enää luottaa samalla tavalla kuin ennen.

Edes totutut korrektit ja vakiintuneet tavat puhua ja käyttäytyä eivät enää päde. Kukaan ei tiedä varmasti, mitä Yhdysvaltain johdolta voi odottaa seuraavaksi. Edes britit eivät ole turvassa arvaamattomuudelta.

ON Britannian kannalta traagista, että suhde Yhdysvaltoihin on ongelmallisempi kuin miesmuistiin juuri nyt, kun Britannia tekee eroa EU:sta. Se jättää Britannian ikävään välitilaan, jossa luotettavat kumppanit käyvät yhtäkkiä vähiin.

Se, että Trump arvostelee Saksaa toistuvasti kovin sanoin, ei ole Britannian etu. Manner-Eurooppa pysyy brittien naapurissa brexitistä huolimatta. Yhteistyötä Euroopassa tarvitaan edelleen, vaikka EU-maiden lukumäärä väheneekin ensi vuonna yhdellä. Tämän kaiken tietää myös May.

TRUMPIN pariskunta tapasi perjantaina kuningattaren. Sotilaat marssivat, ja Yhdysvaltain kansallislaulu soi. Näytelmä oli täydellinen.

Lontoon keskustassa rauhaisat mielenosoitukset jatkuivat pitkälle iltaan. Trumpit puolestaan jatkoivat matkaansa viikonlopuksi Skotlantiin.

Ulkoisilta puitteiltaan vierailu on ollut pitkälti aivan niin kuin mikä tahansa tärkeän kumppanimaan tärkeän päämiehen vierailua. Poikkeukselliseksi sen tekevät päävieraan lausunnot ja toiminta.

Briteiltä voi mennä aikansa, ennen kuin he toipuvat hämmennyksestä.

Ruotsin Haaparannalla tänään...

Olemme viimeksi käyneet Haaparannalla maanantaina 04.06.2018. Päätimme aamulla lähteä pistäytymään siellä.

Ajelimme todella upeassa kesäsäässä tällä kerralla jotakuinkin sallittua maksiminopeutta. Meitä kiireisimpiä ohittajia ei löytynyt kovinkaan monta...

Poikkeuksellisesti kävimme menomatkalla Torniossa vaatekaupassa.

Jälleen perinteinen ICA MAX- käynti tuttuine ostoksineen. Yksi jokakertainen pravuuriostos on ollut tähän saakka "kaksipistekasi" tumma janojuomaolut. Nyt sitä en ostanut, sillä se oli hyllystä loppunut. Asiaa kysäistyäni sain tiedon, että uuttaa tulee tunnin kuluttua, en jäänyt odottelemaan. Intouduin ostamaan kaksi sixpackiä uutta vaaleaa. 

Käväisimme myös Fjällräven erikoismyymälässä. Kyllä tavaraa on, mutta ei aivan prikulleen sitä, mitä olimme hakemassa. Täytyy katsella netistä...

Sitten Systembolaget ja muutama viinipullo. Tällä kerralla emme käyneet pikakäyntiä IKEA:ssa. 

Haaparannan Barents Centerin rakentaminen ei ole vieläkään käynnistynyt. 

Samat murheellisen näköiset betonipaalut olivat pystyssa kuin viimeksi käydessämme. Monttu oli täynnä vettä. Kaupparakennuksen, monitoimiareenan ja Haaparannan lukion rakentajaksi aikoinaan valittu rakennusliike on ainakin kertaalleen vaihtunut ja aikataulut paukkuvat edellen oikein kunnolla...

Ajelimme "vihreässä aallossa" suoraan moottoritielle.

Kromimalmirekat olivat liikenteessä niin kuin aina. Niin - todettakoon, että ajelimm takaisin poikkeuksellisesti sallittua maksiminopeutta. Ohittajia löytyi muutamia...


Mukava pistäytyminen taas kerran.




maanantai 9. heinäkuuta 2018

Selkäsaaressa eilen ja tänään...

Olemme käyneet viimeksi Selkäsaaressa torstaina 21.06.2018. Olimme päättäneet lähteä eilen eli sunnuntaiaamuna saareen, koska ilmat eivät juuri tästä parane.
Eilen oli helppo rantautua, vaikka vesi oli aika alhaalla, mutta leppoisa tuuli oli "oikeasta suunnasta".

Rantauduttumme romppeet taas ylös mäkeä vesikärryillä, istahtaminen hetken aikaa pihaterassilla ja hommat käyntiin. 

Haloin loputkin puupökäleet ns. Kiinankirveellä ja fiilistelin hiukan Fiskarssilla. Ladoimme yhdessä pilkotut puut ison kuusen alla olevaan puuvarastoon ja loput tulistelupaikan katoksen alle. 
Nyt ei tarvitse vähään aikaan polttopuiden kanssa murehtia, niitä on parin, kolmen vuoden tarpeeseen.

Kävin polttamassa rannan tulistelupaikalla risuja ja toin katiskat - Weke- ja Ahti-katiskan tontille puuvaraston taakse. Tuunaan niitä jossakin vaiheessa.

Lämmitimme saunan, söimme iltapalaa ja kyllä uni maistui. Vaimoni sanoi aamulla käyneensä yöllä ihailemassa auringonnousua ja ottaneensa valokuvia. Hienoja kuvia, vaikka kuulemma sitä upeinta hetkeä hän ei saanut ikuistettua...

Tänään aamupäivällä oli trimmerihommia ja pikkukivien siirtelyä. Päätimme iltapäivällä hiukan siistiä venettä, joka "katiskoinnin" jäljiltä oli hiukan nuhraantunut.

Söimme välipalana kotoa tuomiamme savustettuja ahvenia. On pakko todeta, että eipä kala voi - mielestäni - juuri paremmalta maisua...
Terassilla istuskellessamme totesimme, että nyt ei tällä kesälle ole mitään aivan pakollista tekemistä.

No lähestyvä marja-aika on asia erikseen.

Oli mukava, tälle kesälle ensimmäinen yön yli saaritapahtuma. Päätimme lähteä taas kotiin lepäämään...


lauantai 7. heinäkuuta 2018

Vipukirves - kyllä jos puita vielä enemmälti tarvitsen...

Kävipä hetki sitten mielessä, että vuosikymmenien aikana olen aika monta pöllinpätkää halkaissut.
Halkaisuvälineinä ovat olleet tavalliset kirveet ja kiilat. Käytössä ovat olleet myös ns. Kiinankirveet ja viime aikoina koneellinen halkomalaite.

Vipukirves - kyllä jos puita vielä enemmälti tarvitsen. Vipukirves on suomalainen, patentoitu keksintö...

Mainostekstiä:

LEVERAXE®-vipukirveen tehokkuus perustuu vipuavaan vääntövoimaan, jolloin halkaisuvoima on moninkertainen tavalliseen halkaisukirveeseen verrattuna. LEVERAXE®-vipukirvestä on turvallinen käyttää. Pitkä varsi antaa hyvän lyöntinopeuden sekä osumatarkkuuden ja vähentää riskiä osua jalkaan. Vipuvarren terä pysähtyy lähes aina halkaistavan puun päälle. Turvallisuutta lisää terän iskuvaimennin sekä turvakynsi. 

LEVERAXE® -vipukirveellä puiden halkominen on nopeaa, sillä puut halkeavat pääsääntöisesti ensimmäisellä lyönnillä eikä terä juutu kiinni puuhun.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Käsintiskausta - mahtavaa...

Tiskasin hetki sitten mahtavan ison tiskin - mahtavaa! Työssä ollessani ammatillisella sektorilla kerroin vuosittain oppilailleni, että pidän käsintiskauksesta - kyllä ja se on taivahan tosi.
Muistan hyvin oppilaitteni epäilevät ilmeet, joissa oli osittain havaittavissa eräänlaista sekoitusta epäuskosta ja/tai säälistä.
Saattoipa joku kysäistäkin:"Miksi ihmeessä tuo käsintiskaus on sinulle niin mieluinen?" 

Musitaakseni aina vastasin ja vastaan edelleenkin, että siinä näkee välittömästi työnsä tulokset.
Muun muassa opetustyössä sitä havaintoa ei ollut aina - ainakaan välittömästi - aistittavissa.

Muistaakseni sanoin myös, että yllättäkääpä joskus äitinne tai isänne sanomalla:"Saanko minä tällä kerralla tiskata?"

Olisi mukava näin jälkikäteen tietää, noudattiko monikaan toivomusohjettani ja toisaalta intoutuiko joku kukaties jatkossakin käsintiskauksesta.

Nykyisin kun tuo ekologisuus pursuaa joka tuutista ulos, olisi hyvä jos kansalais- ja/tai työväenopistoissa pidettäisiin pikakursseja käsintiskauksesta.

"Vai niin!" kuulen ainakin muutaman lukijan "tuskailevan"...

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kesälomavieraita...

Viime viikolla meille saapui kesälomavieraita Etelä-Suomesta, tarkemmin Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdesta - Timo, Lauri ja Anna.
Sanoin eilen heille - katseltuani säätiedotuksia - että vien teidät mielelläni merelle, lähivesille ajelemaan.
Hain hetki sitten Pikkupuolen varastosta ylimääräiset pelastusliivit esille varmuuden vuoksi, josko ehdottamani asia käytännössä tapahtuu.
Niin - kävin myös tonkaisemassa muutamia matoja tontinkulman matopellosta.

Minun on joka tapauksessa käväistävä katsomassa, kokemassa Ahti-katiska Kojukallion kupeessa... 

No hetki sitten käväisin vilkaisemassa Ahti-katiskan > ei mitään, ei kerta kaikkiaan mitään. Siirsin sen kaikesta huolimatta - vielä kerran - Lehmikiven karikon kupeeseen mutta...
Olin sammuttanut moottorin ja mitä ihmettä, sitä käynnistäessäni ei kuulunut mitään! Avasin takaistuintason ja huomasin, että akun plusnavassa oleva tuleva kiinnike oli halki, lohjennut...
Sain sen verran palaset kohdalleen, että onnistuin käynnistämään moottorin.
Hahtisaaressa otin vielä tilannekuvan ja ajelin City-Motoriin.


Näytin kuvaa myyjälle, joka totesi:"Onpahan tiukkaan kiristetty!" Ostin molemmat kiinnittimet, täytynee ensi tilassa väännellä paikoilleen...

No niin ja jatkoa edelliseen: Kävin parin tunnin fiilistelyajelun aivan lähivesillä Timon, Laurin ja Annan kanssa. 
Ilma oli mitä parhain ja veneitä paljon liikenteessä. Ajelimme sisäsataman rannan tuntumassa väylää pitkin ihaillen Lumilinna-alueen rakennuksia etäältä. 
Ajoimme Laitakarin ja Syväleton välistä ja käännyimme Laitakarin ja Juurakon välistä entiselle puunhinaus-/uittoväylälle, Käännyimme Kraaselin suuntaan, ajoimme sillan alitse Siikalahdelle ja käännyimme takaisin.
Anna esitti toivomuksen onkimisesta. Onneksi madot olivat mukana. Pysähdyimme Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn lähelle merimerkkiä rannan tuntumaan. Meillä oli kaksi pilkkiä ja yksi jigionki pyytämässä. 
Eivät olleet kalat liikkeellä. Pari pientä ahventa, jotka päästettiin kasvamaan. Pääsin taas toteamaan, että ilma oli aivan liian kaunis kalastamiseen.

Ajelimme takaisin Hahtisaareen osan matkaa lähes täysillä, mukavaa kyytiä ja mukava reissu kaiken kaikkiaan...

Kävimme Annan kanssa vapauttamassa madot takaisin matopeltoon. Sieltäpä niitä löytyy, jos on vielä onkimiskiinnostusta.





perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kaidi Finlandin uudeksi toimitusjohtajaksi Olli-Pekka Viljakainen...

Minulta on usein - aivan viime aikoinakin - kysytty:"Toteutuuko Kaidin biojalostamo Kemin Ajokseen?"

"Kyllä toteutuu!" olen aina sanonut. Miksi? Siksi, että kaikki tähänastinen em. projektiin liittyvänä on edennyt myönteisesti. 

Ainoa särö, josta on viime aikoina kovastikin kirjoitettu, on Kaidiin liittyvät taloudelliset vaikeudet. Itse en aio lähteä pessimismin raiteille. Totta kai jos kaikesta huolimatta kyseinen hanke ei toteudu, olen erittäin pettynyt niin kuin varmaan pääosa kemiläisistä ja koko tämän talousalueen ihmisistä...

Suora nettilainauus Yle Kemi-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kaidi Finlandin uudeksi toimitusjohtajaksi Olli-Pekka Viljakainen

Olli-Pekka Viljakainen seuraa tehtävänsä jättävää Carl Haglundia. Yhtiö ei ole vielä tehnyt lopullista investointipäätöstään Kemin biojalostamosta.
Kaidi Finland
Kaidin Kemin tontin ilmakuva.
Kaidin Biojalostamolle kaavailtu tontti Kemin Ajoksessa.Kaidi Finland
Kemiin biojalostamoa suunnittelevan Kaidi Finlandin uusi toimitusjohtaja on insinööri Olli-Pekka Viljakainen.
Viljakainen seuraa tehtävässä toimitusjohtajan paikkansa jättävää Carl Haglundia.
Viljakaisen on määrä aloittaa Kaidi Finlandin toimitusjohtajana 10. elokuuta.
Nyt kuin lainsäädäntö ja luvitus-asiat ovat tulleet tähän pisteeseen on luonnollinen ajankohta vaihtaa Kemin hankeen vetäjä. Hankeen seuraava vaihe on hyvin tekninen ja tähän Viljakainen tuo välttämätöntä osaamista, Haglund toteaa tiedotteessa.
Viljakainen osallistui myös Vapon ja Forest Btl:n hankkeisiin, kun yhtiöt suunnittelivat biojalostamon rakentamista Kemiin. Nämä hankkeet eivät kuitenkaan toteutuneet.
Kiinan johtaviin bioenergiatoimijoihin kuuluva Kaidi ilmoitti helmikuussa 2016 suunnittelevansa miljardiluokan biodieseljalostamon rakentamista Kemiin.
Kaidi on saanut ympäristö- ja vesitalousluvan Kemin biojalostamolle. Lopullista investointipäätöstä biojalostamon toteutumisesta ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Filmi: Pelastakaa sotamies Ryan...

Katselin hetki sitten Suomen TV 4:n kautta alla olevan filmin. Olen katsonut sen aikaisemminkin, kertakaikkiaan upea, koskettava filmi...


Pätkä Wikipediatekstiä:


Pelastakaa sotamies Ryan

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Pelastakaa sotamies Ryan
Saving Private Ryan
Saving Private Ryan poster.jpg
OhjaajaSteven Spielberg
KäsikirjoittajaRobert Rodat
Tuottaja
SäveltäjäJohn Williams
LeikkaajaMichael Kahn
Pääosat
Valmistustiedot
ValmistusmaaYhdysvaltain lippu Yhdysvallat
TuotantoyhtiöAmblin Entertainment
DreamWorks SKG
Paramount Pictures
Ensi-iltaKanadan lippu 24. heinäkuuta 1998
Suomen lippu 25. syyskuuta 1998
Kesto170 min
Alkuperäiskielienglanti
Budjetti70 000 000 $[1]
Tuotto481 840 909 $[1]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie
Pelastakaa sotamies Ryan (engl. Saving Private Ryan) on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen sotaelokuva, joka sijoittuu toiseen maailmansotaan. Elokuvan on ohjannut Steven Spielberg, ja sen pääosissa näyttelevät Tom HanksTom SizemoreEdward BurnsBarry PepperAdam GoldbergJeremy DaviesVin DieselGiovanni Ribisi ja Matt Damon.
American Film Institute valitsi elokuvan vuonna 2007 sadan parhaan amerikkalaiselokuvan listalla sijalle 71.[2] Vuonna 2014 se arkistoitiin Yhdys­valtojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteetti­sesti, historialli­sesti tai kulttuuri­sesti merkittäviä amerikkalais­elokuvia.[3] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Kemin Selkäsaarimainosta tänään...

Käväisin päivällä Kemin kulttuurikeskuksessa, oikeastaan taidemuseolla katsomassa meneillään olevan ryhmänäyttelyn.
Täytyy avoimesti tunnustaa, että en kerta kaikkiaan päässyt kiinni tämänkertaisen taidenäyttelyn teoksiin, mutta haitanneeko tuo mitään...

Sen sijaan pääsin taas kerran "mainostamaan" Selkäsaarta henkilölle, joka on siellä käynyt useaankin kertaan. Hän on katsellut saarta toiselta suunnalta eli Ajoksen puoleiselta rannalta entisen ns. läskileirin alueella.
Kerroin hänelle julki ihmetykseni, miten näin upeaa saarta eivät kemiläiset laajemmalti arvosta.
Kaavoitettuja, edullisia ja nimenomaan hyväpuustoisia tontteja on mm. Luoteisselkäsaarenpolun ja Pohjoisselkäsaarenpolun tuntumassa. Kerroin hänelle, että em. tonteille olisi erittäin mielekästä rakentaa hyvin suunniteltuja CLT-elementtirunkoisia mökkejä.

Pyysin kyseistä henkilöä katselemaan Kemin kaupungin kotisivuja>Karttapalvelut-osa-alueella... 

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Huviajelua veneellä tänään...

Päätimme lähteä käväisemään merellä puhtaasti huviajelu ajatuksena. Kaivoin varmuuden vuoksi muutaman madon tontinkulmalta, josko pysähtyisimme johonkin tyvenpaikkaan ongelle...

Jo Hahtisaaressa totesimme, että tuuli oli hiukan kovempi kuin se, minkä olimme kotipihalla aistineet. Tavoitteemme oli ajella Kojukallion ja Selkäsaaren välistä Ruutinkarin ohi Kuivanuoronkrunnin pohjoispäähän. Tavoite oli hyvä mutta...
Vähän jälkeen Kojukallion totesimme, että emme lähde kastelemaan itseämme, sillä lounaistuuli oli sen verran kovaa ja nostatti aaltoa pahimmilleen.
Käännyimme tulosuuntaan ja käännyimme Kojukallion kohdalla Ajoksen suuntaan. Pikkuletto-saariryppään ohitettuamme pohdiskelimme, josko ajelemme kaukana häämöttävälle aallonmurtajalle.

Vähän ennen Peräkaria siitäkin oli luovuttava, sillä pärskettä tuli yli laidan. Siksipä käännyimme Laitakarin suuntaan. Ajelimme Laitakarin ja Kalkkinokan välissä lähes tyvenessä Juurakon ohi ja Kraaselin sillan alitse Siikalahdelle.

Ennen Kraaselin siltaa totesimme, että merimerkkien ympäristö on "metsittynyt" ja ennen Kraaselin siltaa rannanpuoleinen merkki oli kaatunut.

Siikalahdella käännyimme Rivinkarin siltaa kohti ajatuksena eräänlainen nostalgia-ajelu Veitsiluodon saaren kupeessa.
Luovuimme kuitenkin ajatuksesta, sillä tuuli oli taas hankalan oloinen, emme viitsineet tieten tahtoen itseämme kastella > käännyimme Kraaselin siltaa kohti. Ajelimme lähes tyhjäkäynnillä - onneksi - sillä kolautimme yhtä uppotukkia, jonka pää oli pahimmoilleen pinnan alla...

Laitakarin kaupunginpuoleisen pään ohitettuamme, tuuli oli jotakuinkin vastaan ja siinähän me sitten loppujen lopuksi hiukan kastuimme, erityisesti minä ohjaajan paikalla.

No - kuulen selvästi muutaman lukijan mutisevan:" Se on lähinnä vaatetuskysymys!" Niin minustakin, sillä seuraavalla kerralla merelle lähtiessämme asut ovat toisenlaiset...

Mukava pikakäynti siitä huolimatta, että tänään ei ongittu...