tiistai 30. toukokuuta 2017

Tekstini Lounais-Lapissa keskiviikkona 30.04.2003...

Niin kuin päivällä kirjoitin, juttelin kadunvarressa naapureitteni kanssa. 
Sain heiltä kaksi lehtileikettä.

Keskiviikkona 30. huhtikuuta 2003 Lounais-Lapissa oli kirjoitukseni nimellä: HEI! KÄNNYKÄSSÄ ON MIELENKINTOISIA NÄPPÄIMIÄ! Artikkelissa pohdiskelen kännykän tulevaisuutta liittyen tutkimustuloksiin. 
Siihen aikaan minulla oli käytössä työnantajani auttamattomasti vanhentunut ns. "höyrykännykkä". Suhtautumiseni kännykkään oli aika lailla samanlainen kuin nykyäänkin. En puhu puhelimeen juuri ollenkaan. 

Toinen artikkelini oli nimellä: Voiko aikaa palkita? Se oli nimimerkkiteksti > Nimimerkki Uskotko tätä - alla...
Artikkelini liittyi mm. erilaisten yhdistysten, organisaatioiden palkitsemisohjesääntöjen käytännön toteuttamiseen.

Pohdiskelin artikkelissa, millä tavalla voitaisiin mitata henkilön/työntekijän aikaansaannokset, jotka olisivat palkitsemisen perusteena. Se on vaikea tehtävä. Siksi on usein turvallista palkita työajan perusteella. 
No toki yhdistyksissä palkitsemiseen liittyy olennaisena osana myös tehtävät, jotka pisteytetään yhteisesti sovittujen/päätettyjen käytäntöjen perusteella.

Tekstin loppuosassa irrottelin - "sirusta korvannipukassa" - joka mittaa kaikki henkilön tekemiset ja tekemättä jättämiset. Tuskin siihen tällä hetkelläkään on vielä valmiuksia...

Tekstini vieressä oli Terveisiä eduskunnasta Kansanedustaja Maija Raskin artikkeli nimellä: Punamultahallitus ja sateenkaarioppositio.

Mielenkiintoinen artikkeli sekin...

Trump vastasi Angela Merkelin suorasanaiseen epäluottamukseen – uhoaa laittavansa Saksan ruotuun...

Twiittinokkapokkaa sano ...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Ulkomaat

Trump vastasi Angela Merkelin suorasanaiseen epäluottamukseen – uhoaa laittavansa Saksan ruotuun

Britannian Theresa Mayn mukaan Euroopassa halutaan kostaa brexit. Merkel lievensi puuskahdustaan siitä, ettei vanhoihin kumppaneihin voi enää oikein luottaa.

Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Donald Trump istuivat saman pöydän ääressä Taorminan huipputapaamisessa lauantaina. Välissä istui Tunisian presidentti Beji Caid Essebsi.
SAKSAN liittokanslerin Angela Merkelin turhautunut purkaus Yhdysvalloille ja Britannialle on saanut vastauksen Atlantin takaa. Merkel puuskahti maanantaina, ettei Eurooppa enää voi täysin luottaa vanhoihin liittolaisiinsa.

Presidentti Donald Trump vastasi tiistaina ampumalla Atlantin ylitse suorasukaisen twiitin:



Twiitissään Trump luonnehtii Yhdysvaltojen asemaa perin heikoksi Saksan rinnalla:

”Meillä on Saksan kanssa massiivinen kauppavaje, ja lisäksi Saksa vielä maksaa Natosta ja armeijasta paljon vähemmän kuin sen pitäisi. Tosi paha Yhdysvalloille. Tähän tulee muutos”, Trump viestitti.

Merkel sanoi maanantaina Trumpin Euroopan-kiertueen osoittaneen, että ”Euroopan on otettava tulevaisuus omiin käsiinsä”.

Puuskahdus nähtiin kannanottona Yhdysvaltain syöksähtelevää presidenttiä ja EU:sta luopuvaa Britanniaa vastaan.

TRUMPIN lisäksi myös Britannian pääministeri Theresa Maykommentoi tiistaina liittokanslerin purkausta. Uutistoimisto Reutersin mukaan May sanoi, että ”jotkut ihmiset Euroopassa haluavat rangaista Britanniaa brexitistä”.

Theresa Mayn sävy oli Trumpiin verrattuna sopuisa: Britannia haluaa säilyttää brexitin jälkeenkin ”syvät ja erityiset” suhteet Euroopan unioniin.

”Vaikka jätämme unionin, emme jätä Eurooppaa”, May sanoi. ”Jatkamme yhteistyötä esimerkiksi turvallisuus- ja puolustusasioissa.”

LUOTTAMUSKOHUN herättänyt Merkel itse vaikutti tiistaina jossain määrin rauhoittuneen.

”Transatlanttiset suhteet ovat olleet meille historiallisesti tärkeitä, ja niin ne ovat vastakin”, Merkel sanoi Intian pääministerin Narenda Modinrinnalla Berliinissä.

Tulevaisuuden ottaminen omiin käsiin tarkoitti hänen mukaansa sitä, että Eurooppa kasvattaa rooliaan kansainvälisellä näyttämöllä ratkomalla esimerkiksi Libyan sisällissodan, siirtolaisuuden ja talouden kaltaisia haasteita.

Vaalitaistelua käyvässä Saksassa Merkelin poliittiset kilpakumppanit ottivat nekin omansa irti Merkelin purkauksesta ja Trumpin vastauksesta siihen.

”Donald Trump tekee twiitillään selväksi, että se näkee Saksan poliittisena vastustajana”, SPD:n parlamenttiryhmän vetäjä Thomas Oppermann kommentoi uutistoimisto Reutersin mukaan.

Mielenkiintoista kadunvarsijutustelua lehtiartikkeleista...

Hetki sitten juttelin kadunvarressa naapureitteni kanssa. Heillä on kakkosasunto/lomasunto Tervolassa ja ovat olleet monta päivää ison leivinuunin purkutöissä. Käyttävät kuulemma pirtin lattiankin samalla auki.
Kuinka ollakaan naapurin rouva haki kaksi lehtileikettä, jotka hän oli pelastanut vanhasta lehtinipusta.
Hän totesi:"Katsoppa, mitä sinä olet kirjoittanut Pohjolan Sanomissa vuonna 1998 ja Lounais-Lapissa vuonna 2003! Samat jutut voisi kirjoittaa tänäänkin. Juuri mikään ei ole muuttunut!"

Kiitin lehtileikkeistä, jotka hetki sitten lukaisin läpi. Nimenomaan Pohjolan Sanomien lehtileike oli erityisen mielenkiintoinen. Se oli sitä aikaa, kun vielä sain tekstini silloin tällöin läpi julkaisuun.

Keskiviikkona 2. syyskuuta 1998 Pohjoista puhetta-palstalla oli kirjoitukseni nimellä: Kemin kaupungin talous ja päättäjien vastuu/vastuuttomuus ihan suuren, valtuuston istunnosta otetun mustavalko valokuvan kanssa.
Erinomainen teksti vaikka olen jäävi näin sanomaankin. Tekstin loppuosassa kirjoitan koko Kemi-Tornion talousalueen yhteisestä strategiasta. Rivien välissä oikeastaan kuntaliitoksesta, mutta sille kävi miten kävi sitten myöhemmin...


Mutta nythän mä vasta hokasin!


Luettuani tarkemmin em. lehtileikettä tekstini alla oli edesmenneen kaupunginjohtajan Juhani Leinon teksti nimellä: Valmistelun vaikeus ja päättämisen. Hän kommentoi silloisen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajan Väinö Kuirin kyselyjä ja Kemin ongelmallista taloustilannetta. Kaikki kulminoitui silloin korkeaan työttömyyteen, joka oli 25%. Leinon mukaan pääsyy oli kuitenkin valtionosuuksien romahtaminen...

Niinistö lähtee presidentinvaaleihin ylivoimaisena suosikkina...

Kyllä! Sauli Niinistö on ylivoimainen jos ja kun hän on presidenttiehdokkaana seuraavissa vaaleissa - ei kahta sanaa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Politiikka    |   HS-analyysi

Niinistö lähtee presidentinvaaleihin ylivoimaisena suosikkina – kahdeksan syytä, joiden takia häntä on vaikea voittaa

Niinistön asema vaaleihin lähdettäessä on harvinaislaatuisen hyvä.

Niinistö hakee jatkokautta – juhlavuosi vaikeuttaa kampanjointia



00:06 / 00:20

Mainos1 / 1Päättyy 13 s.
Nyt toistetaan: Niinistö hakee jatkokautta – juhlavuosi vaikeuttaa kampanjointia
PRESIDENTTI Sauli Niinistö ilmoitti maanantaina, että hän tavoittelee ensi vuoden vaaleissa toista kautta Suomen presidenttinä.

Niinistön asema vaaleihin lähdettäessä on harvinaislaatuisen hyvä lukuisista syistä.

Venäjä

Presidentin tärkeä – monen mielestä tärkein – tehtävä on pitää huolta siitä, että Venäjästä ei tule Suomelle uhkaa. Presidentin täytyy vaalia suhteita Venäjän johtoon, nykytilanteessa Vladimir Putiniin, ja huolehtia yhdessä valtioneuvoston kanssa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Tehtävä ei ole helppo, ja Niinistölläkin on ollut Venäjä-suhteessa vaikeat hetkensä. Silti Suomen kansa on tyytyväinen siihen, miten Niinistö on pitänyt itänaapurisuhdetta kunnossa.

Gallupit

Mielipidemittauksissa Niinistön suosioluvut vaikuttavat enemmän pohjoiskorealaisilta kuin sellaisilta, mihin länsimaisessa demokratiassa on totuttu.

Niinistön kansansuosio on poikkeuksellinen suomalaiselle poliitikolle. Noin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta arvioi Helsingin Sanomien kyselyssä viime vuonna, että Niinistö on onnistunut tehtävässään erittäin tai melko hyvin. Erittäin hyvän arvosanan antoi lähes puolet vastaajista.

Vahvuuden vaikutelma

Niinistö antaa presidenttinä vahvan vaikutelman. Hän ei ehkä ole kaikkein taitavin tai karismaattisin puhuja, mutta määrätietoisen ja vahvan vaikutelman hän osaa antaa. Se on ajan henkeen sopiva profiili presidentille.

Maailmalla on paljon epävarmuuksia. Vaikka Venäjän suhde länsimaihin ei ole viime aikoina enää kiristynyt, Ukrainan sota ja Venäjä-tilanteen kriisiytyminen ovat yhä kansalla tuoreessa muistissa. Moni äänestäjä epäröisi varmasti tällaisessa tilanteessa vahvan presidentin korvaamista vähemmän vahvalla, vaikka kaupassa voisi saada tilalle lisää hauskuutta tai positiivisuutta.

Haavisto-huuman hyytyminen

Vihreiden Pekka Haavisto vastasi edellisten presidentinvaalien ilmiöstä. Vuonna 2012 Haavisto oli ajan hengen mukainen ehdokas. Hänen taakseen kerääntyi todellinen kansanliike – ja silti hän koki murskatappion Niinistölle vaalien toisella kierroksella. Niinistö keräsi 62,6 prosenttia ja Haavisto 37,4 prosenttia äänistä.

Nyt Haavisto on taas ehdolla, mutta on vaikea nähdä, miksi hän voittaisi Niinistön tällä kertaa, kun se ei viimeksi onnistunut. Edellisten vaalien jälkeen Haavisto on tehnyt arvokasta ja presidentillistä työtä, mutta se on ollut pitkälti näkymätöntä suuren yleisön silmissä.

Vihreiden oppositioasema olisi antanut perinteisemmälle oppositiopoliitikolle eväitä nostaa profiilia epäsuositun hallituksen kaudella, mutta Haavisto ei ole tällaiseen lähtenyt.

Kovan vastustajan puute

Katsotaanpa, ketä muita Niinistöllä on vastassaan kuin Haavisto.

Keskustan ehdokas Matti Vanhanen on kokenut ja ansioitunut viime aikoina ulkopolitiikassa. Hänen julkikuvansa on kiillottunut heikommista ajoista, ja hänellä on ajan henkeen sopiva ehdokasprofiili. Epäsuositumpaa istuvaa presidenttiä vastaan Vanhanen voisi jopa pärjätä, mutta Niinistöä vastaan Vanhasen vahvuuksia on vaikea havaita.

Niinistön ilmoitus valitsijayhdistyksen kokoamisesta voi vaikuttaa muiden puolueiden intoon asettaa omia ehdokkaita.

Sdp:llä on ollut vaikeuksia löytää ehdokasta. Jutta Urpilainen olisi pystynyt erottautumaan Niinistöstä, mutta yhtä hyvää ehdokasta demareilla ei ole jäljellä Urpilaisen kieltäydyttyä.

Perussuomalaisten todennäköisin ehdokas on Sampo Terho. Puolueen asema presidentinvaaleissa on ollut vaikea eikä puolueen huono suosio auta asiaa. Vasemmistoliiton ehdokas on Merja Kyllönen. Hän, samoin kuin Rkp:n ja kristillisten ehdokkaat, lienee sivustakatsoja.

Presidentillisyys

Yksi tärkeä kriteeri presidentinvaaleissa on ehdokkaan presidentillisyys. Kansa äänestää sellaista ehdokasta, jonka he pystyvät näkemään presidenttinä. Tähän vaikuttavat ikä, karisma, perhetilanne, ulkonäkö, ulosanti ja muut seikat. Niinistö oli presidentillinen jo ministerinä ja on presidenttinä kasvanut päivänpolitiikan yläpuolelle.

Historia

Suomen presidentit ovat perinteisesti olleet vahvoilla, tai oikeastaan hyvin vahvoilla, jos he hakevat uutta kautta. Historiasta löytyy vain pari poikkeusta, jolloin istuva presidentti on hävinnyt vaalin.

Vuonna 1937 presidentti P.E. Svinhufvud hävisi Kyösti Kalliolle. Vuonna 1956 J.K. Paasikivi ei varsinaisesti asettunut ehdolle, mutta hänet vedettiin omalla suostumuksellaan mukaan ”mustana hevosena” kesken äänestysten. Paasikiven suosio ei kuitenkaan riittänyt voittoon. Yli 60 vuoteen istuva presidentti ei ole vaaleja hävinnyt.

Suosittu puoliso

Presidenttikisassa puolisolla on merkitystä enemmän kuin muussa poliittisessa kamppailussa, vaikka harvoin puoliso ratkaisevaan rooliin nousee.

Jenni Haukio on Niinistön ensimmäisen presidenttikauden aikana esiintynyt arvolleen sopivasti, välttänyt mahdolliset karikot ja onnistunut harvoissa korkean profiilin esiintymisissään.

Haukion suosiosta on vähän tutkittua tietoa, mutta kokemusperäisesti on helppo todeta, että Haukiota pidetään hyvänä valtakunnan ensimmäisenä naisena. Todisteena käy vaikkapa iltapäivälehtien Haukio-ihailu.