Nummisuutarit on
Aleksis Kiven vuonna 1864 kirjoittama
näytelmä. Sitä on pidetty Kiven rikkaimpana ja omintakeisimpana teoksena, ja se onkin yksi
Suomen suosituimmista puhenäytelmistä. Nummisuutareita kirjoittaessaan Kivi kuvasi omia kotiseutujaan, ja tämä antoi tekstiin eloa, monipuolisuutta ja todentuntua.
Juoni
Nummisuutarit jakautuu viiteen näytökseen. Ensimmäinen näytös tapahtuu
suutarimestari Topiaksen huoneessa. Toinen näytös sijoittuu talonisäntä Karrin avaraan pirttiin. Kolmannessa näytöksessä seikkaillaan
Hämeenlinnan kaduilla, ja väliverhon avulla siirrytään vielä samassa näytöksessä Puolmatkan krouviin. Neljäs näytös sijoittuu metsätielle ja -seuduille, kun taas viimeinen ja viides näytös tapahtuu Topiaksen huoneen ulkopuolella.
Ensimmäinen näytös
Tarina alkaa, kun vanhan testamentin vuoksi suutarimestari Topias ja ennen kaikkea hänen kärttyisä vaimonsa Martta haluavat rahanahneuksissaan naittaa hiukan yksinkertaisen ja alaikäisen poikansa Eskon. Naittamisella on kiire, koska täysi-ikäinen, merille karanneen naapurin sittemmin äidistään orvoksi jäänyt ja Topiaksen talossa kasvattina elänyt tytär Jaana on rakastunut nuoreen
seppään Kristoon, ja perinnön saa se, joka ensin astuu avioon. Martta ei voi sietää Kristoa ja on tiukka Jaanaa kohtaan, ja rahanahneuksissaan yrittää estellä nuorten naimisiinmenoa. Martan iloksi Topiaksen ja talonisäntä Karrin puheet Puolmatkan krouvissa johtavat siihen, että Esko lähetetään kosioretkelle Karrin ihanaisen tyttären, Kreetan, luokse. Kylän kanttori Sepeteus tulee kirjoittamaan valtakirjaa Eskon naimalupaa varten ja vaikka hän tuntee asian taustat ja sanookin, mitä ajattelee, hän kuitenkin lopulta kirjoittaa valtakirjan. Esko haluaa myös allekirjoittaa valtakirjan omalla puumerkillään, mistä luonnollisesti seuraa riitaa. Eskon puhemieheksi lähtee Eskoa juonikkaampi
Mikko Vilkastus. Viinaanmenevä veli Iivari lähetetään puolestaan Hämeenlinnaan ostamaan Eskon ja Kreetan saapumista juhlistavia pitoja varten yhtä ja toista.
Toinen näytös
Perillä Karrin talolla ovatkin häät täydessä vauhdissa, morsiona Kreeta, mutta sulhasena onkin puusuutari Jaakko. Karri on ihmeissään: hänen puolestaan Eskon ja Kreetan naimakaupat olivat täyttä leikinlaskua. Isä-Topiaksen ja Karrin epämääräiset sopimiset krouvilla johtivat siis väärinkäsitykseen ja turhaan kosiomatkaan, jonka päätteeksi yllytetty Esko alkaa tapella pelimanni Teemun kanssa ja joutuu pakenemaan äkkiä paikalta rettelöintiin vielä yllyttäneen Mikko Vilkastuksen kanssa.
Kolmas näytös
Kolmanteen näytökseen mentäessä hypätäänkin Hämeenlinnan kaduille, joissa Eskon viinaan menevä veli Iivari pyörii krapulaisena ja onnettomana tuhlattuaan juopotteluun sekä häihin että kyläläisten hankintoihin annetut varat enonsa Sakerin kanssa. Iivari yrittää keksiä poispääsyä rahattomasta tilanteesta ja miettii, kuinka välttää Martan ja muiden vihan. Tässä kohden juomisessakin hyvin avuliaana ollut Sakeri kehittää juonen: miehet valehtelevat joutuneensa ryöstön kohteeksi. He päättävät luottaa juoneensa ja suuntaavat suutari Topiaksen talolle, tietenkin aikomuksenaan tuhlata viimeisetkin rahat Puolmatkan krouvissa.
Heidän lähdettyään kohtaavat kadulla merimies Niko, joka on Jaanan isä, sekä lautamies Eerikki. Vanhat tutut käyvät juttusille, ja seuraa selvitys Nikon seikkailuista vierailla mailla ja hänen lyhyestä rangaistusajastaan Turun linnassa sekä Eerikin onnekkaasta tiestä lautamieheksi. Niko kyselee Eerikiltä tietoja siitä, että missä hänen tyttärensä nyt on, kun äitinsäkin on kuollut. Eerikki kertoo Jaanan kovahkosta kohtalosta Martan ja Topiaksen kasvattityttärenä ja siitä, ettei Martta Jaanaa naimisiin Kriston kanssa päästä, vaan väkisin naittaa Eskoa. Niko päättää lähteä siltä seisomalta kauan kaipaamansa tyttären avuksi. Eerikki lähtee omille teilleen.
Väliverhon avulla siirrytään Puolmatkan krouviin, jonne ovat ehtineet niin Niko itsekseen kuin Iivari ja Sakerikin omassa joukossaan. Sakeri ja Iivari puivat rahanhupulointiaan ja juoneaan päästä pälkähästä, ja Niko kuulee heidän keskustelunsa ja tunnistaa miehet tutuiksi. Hän ei kuitenkaan mene juttusille, sillä krouvari tulee juuri tuolloin haastamaan juttua Iivarin ja Sakerin kanssa eräästä varkaasta, joka on nähty näillä seuduin ja jonka kiinniotosta on luvattu hurjat 700
riksiä. Krouvari kuvailee varkaan, ja miehet unelmoivat kiinniottopalkkion tuomasta helpotuksesta. Niko kuulee tämän kaiken ja päättää itse tehdä juonen, jolla säästää omia jalkojaan ja saada kyydin kotiinsa asti. Hän pyytää krouvarin mukaan pilaan, ja yhdessä he laittavat Nikosta aivan kaivatun maantierosvon näköisen. Rahojen menosta riitaantuneet Iivari ja Sakeri tosissaan luulevat krouviin käyvää Nikoa etsintäkuulutetuksi rosvoksi ja vangitsevat tämän palkkion toivossa. Vihdoin, kun palkkion jaosta on riitaisesti sovittu, he lähtevät kotiinsa päin rosvoksi luulemansa Niko vapaamatkustajanaan.
Neljäs näytös
Neljännen näytöksen alussa kotiin metsätietä vaeltavat väsyneet, tappelusta karanneet Mikko ja Esko. He ovat viipyneet matkalla kiertäen krouvista krouviin ja tuhlanneet kaikki rahat. Tähän eniten syypää on Mikko, Esko kun ei juo ollenkaan. He torailevat siitä, kuinka tilanne pitäisi hoitaa: Esko haluaa kertoa totuuden matkasta mutta Mikko haluaisi luistaa tilanteesta. Esko poikkeaa metsikön puolelle hakemaan riisiä, jonka ajattelee olevan hyväksi hyvitykseksi pieleen menneelle reissulle. Eskon mentyä tulee Mikon seuraan Jaanan mielitty Kristo, joka on matkalla Eskon häitä kuokkimaan. Mikko selittää Kristolle häämatkan vastoinkäymiset, ja yhdessä ovat sitä mieltä että Kriston ja Jaanan liitolla ja perinnön saamisella on vielä toivoa. Kristo lähtee edellä nummisuutarin talolle narraamaan, että hääväki on tulossa.
Esko tulee takaisin tielle ja Mikko pakottaa Eskon juomaan ensimmäistä kertaa elämässään viinaa. Mikon juonena on juottaa Esko humalaan, hankkiutua riitoihin hänen kanssaan ja paeta paikalta, ja näin välttää Martan viha. Riidan päätteeksi Mikko lähteekin käpälämäkeen, ja Esko tapaa
kraatari Antreksen, joka on lähetetty hääväkeä vastaan. Heidän puhellessaan Esko juopuu ja käy täysin holtittomaksi, juoksennellen ympäriinsä. Esko käy riitaiseksi tilallaan, ja vahingossa saa liian kovin ottein Antreksen pyörtymään. Esko luulee tappaneensa Antreksen. Samassa paikalle saapuvat Iivari, Sakeri ja rosvon vaatteissa Niko. Hetken aikaa Eskon "surmatyötä" ehditään kauhistella, kunnes Antres virkoaa. Antres ja Esko sopivat. Miehet tekevät tiliä epäonnistuneista matkoistaan, ja ovat kaikki yhtä mieltä siitä että heidän nahkansa on pelastettu kun he toimittavat roiston kotiin ja saavat palkkion. He lähtevät kohti suutarin taloa. Heidän perässään tiellä kulkee kaksi kuokkavierasta, jotka ovat matkalla Eskon häihin. He löytävät matkalta karkuri-Mikon, joka on taittanut jalkansa pahasti. Mikon vastusteluista huolimatta he lähtevät raahaamaan Mikkoa suutarin taloa kohti — näin siksi, että kanttori Sepeteuksen tiedetään olevan siellä ja hänellä on myös ensiaputaitoja.
Viides näytös
Viidennessä näytöksessä Topias ja kanttori Sepeteus odottelevat hääkansaa ja ryyppäävät sekä laulavat. Martta ei ole tähän ollenkaan tyytyväinen, kuten ei ole siihenkään, että poikiaan ei näy. Pihalle alkaa saapuilla jo kärsimättömästi kylän väkeä kyselemään omia ostoksiaan, joita Iivarin piti tuoda. Kristo saapuu talonpihalle ja narraa hääväen olevan tulossa. Paikalle saapuukin rattailla sekalainen lauma väkeä: Iivari, Sakeri, Esko, Antres ja edelleen kaikkien roistoksi luulema Niko. Pojat kertovat siistityn version kosio- ja tavaranhankintamatkoistaan ja ylpeänä esittelevät "roistoa", jonka avulla kaikki töppäykset saadaan korjattua. Jaana saapuu paikalle, ja Niko heti älähtää ääneen nähdessään tyttärensä ja julkituo oman oikean henkilöllisyytensä. Samassa tietenkin kaikkien haaveet palkkiosta karahtavat hetkessä. Sekaisen ja melkein tappeluun johtavan tilanteen päätöksenä Niko ja Jaana syleilevät toisiaan ja tytär antaa isälleen anteeksi. Tähän tilanteeseen paikalle saapuu myös Nikon vanha tuttu, lautamies Eerikki. Niko selittää myös hänelle kepposensa ja selvittää Kriston luonnon ja Jaanan mielihalun mennä naimisiin. Niko antaa siunauksensa nuorten liitolle, ja näin Martan, Topiaksen ja Eskon haaveet perintörahoista loppuvat siihen.
Jalkansa loukannut Mikko kannetaan paikalle. Mikkoa torutaan, ja Sepeteus toteaa että Mikko on saanut pahan palkkansa ja joutuu linkuttamaan koko loppuelämänsä. Tässä vaiheessa alkavat vanhemmat ja kyläläiset antaa Eskolle ja Iivarille ja heidän hulttioseurueelleen huutia. Karri on haastanut Eskon käräjille riehumisesta, ja tässä vaiheessa Eskon tuhotyöt käyvät selville koko joukolle. Topias vaatii takaisin Eskolle antamansa naimalupausvaltakirjan, johon Esko on piirtänyt oman puumerkkinsä, mikä tietenkin suututtaa nummisuutarin huoneen väkeä entistä enemmän.
Sepeteus julistaa, että oikeamieliset ovat saaneet onnen ja pahantekijät opetuksen tänä päivänä ja tässä paikassa. Hän onnittelee Jaanaa, joka kiittää siitä, että sai isänsä ja rakastettunsa omakseen tänä päivänä. Hän myös kiittää suurin ja lempein sanoin Topiasta ja Marttaa siitä, että he ovat kaikesta huolimatta hänestä huolta pitäneet. Tämä saa jopa kovan Martan sydämen pikkuhiljaa heltymään tytölle. Kaikkien viha ja pettymys alkaa leppyä ja sovintoa ja rauhaa aletaan kuuluttaa kaikkien kohdalta. Niko lausuu Jaanan kuiskaaman ajatuksen julki: Jaana haluaa antaa puolet perinnöstään Topiaksen ja Martan perheelle, että he selviävät poikiensa ilkitöistä ja hölmöilyistä. Tästä ratkeaa sellainen riemu, että enää kukaan ei voi olla vihainen. Jaanan hyvyys liikuttaa suuresti Marttaa. Iivari katuu lukuisia ryyppyreissujaan, ja ilmoittaa lähtevänsä merelle. Esko puolestaan ilmoittaa, että naiset eivät ole häntä varten: hän päättää, että ei koskaan mene naimisiin. Martta toivottaa kaikki tervetulleeksi hääpöytään, jonka hän rakensi Eskoa ja Kreetaa varten: nyt niillä herkuilla juhlitaan Jaanan ja Kriston kihlajaisia. Kaikki menevät sisälle Antreksen puhallellessa pillistään
Porilaisten marssia.
