lauantai 5. joulukuuta 2015

Syyrian sotatilanne on murheellisen huolestuttava...

Minulla on muistikuva, että alla oleva erinomainen kartta ei ole voimasuhteiltaan kovinkaan paljon muuttunut viimeisten kuukausien aikana. Ei ole muuttunut, vaikka Syyrian alueelle on tehty tuhansia pommituslentoja ja risteilyohjusiskuja kapinallisten alueille - muistaakseni kolmentoista eri toimijan taholta. Alueella on pommitettu kaikkea mahdollista, mikä liikkuu.

Hivenen surkuhupaisaa on alla olevan artikkelin mukaan, että venäläiset toimittavat modernia, uusinta panssarivaunukalustoa Syyrian armeijalle, kun amerikkalaiset ovat toimittaneet ns. maltillisille kapinallisille moderneja panssarintorjuntaohjuksia. Kauhun tasapaino säilyy, vanhaa kalustoa saadaan samalla myydyksi, jotta uutta, entisestäänkin tappavampaa, tehokkaampaa sotakalustoa saadaan kehitetyksi tuotantoon. Asekauppiaat hykertelevät käsiään - raha ja veri virtaavat.... 



Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Kapinallisten ohjukset liikaa: Venäjä lähettää edistyneimpiä panssarivaunujaan Syyrian sodan etulinjaan

ULKOMAAT 
MAXIM ZMEYEV / REUTERS
Venäläiset sotilaat ajoivat T-90-tankkia voitonpäivän paraatin harjoituksissa Moskovassa huhtikuussa.
Venäläiset sotilaat ajoivat T-90-tankkia voitonpäivän paraatin harjoituksissa Moskovassa huhtikuussa.

Venäjä toimittaa moderneja T-90-taistelupanssarivaunuja käytettäviksi Syyrian sodassa, kertoo The Telegraph -sanomalehti. Tämä on brittilehden mukaan merkki siitä, että Venäjällä on paineita siirtää taistelujen painopistettä ilmaiskuista aiempaa enemmän maasodankäyntiin.
Iranin Fars-uutistoimisto raportoi noin viikko sitten, että T-90-vaunuja olisi lähetetty Aleppon eteläpuolelle tukemaan Syyrian hallituksen joukkojen etenemistä.
Vaikka taistelupanssarivaunu T-90 on ajoneuvotyyppi, jota on aiemmin käytetty esimerkiksi Tšetšeniassa ja Ukrainassa, analyytikko Tim Ripleyn mukaan Syyriassa panssarivaunun voi ensi kertaa sanoa olevan sijoitettuna varmuudella sotatoimialueelle, kertoo The Telegraph.
Telegraphin arvion mukaan T-90-panssarivaunujen tuominen Syyriaan kertoo, että Syyrian hallituksen joukkojen ja sitä tukevien venäläisjoukkojen vanhemmat panssarivaunut eivät pärjää kapinallisryhmittymien panssarintorjunta-aseille.
Esimerkiksi Yhdysvallat on toimittanut TOW-panssarintorjuntaohjuksia laskuvarjopudotuksilla maltillisille kapinallisjoukoille. Lisäksi aseita ovat toimittaneet useat Persianlahden maat ja Turkki.
T-90-panssarivaunu on varustettu räjähtävillä panssarilevyillä, jotka saavat lähes kaikki vaunua kohti ammutut ohjukset räjähtämään palasiksi osuman hetkellä.
Venäjä on kieltänyt, että se olisi laajentamassa omien joukkojensa Syyrian-operaatiota ilmaiskuista maasodankäyntiin.
Venäjän ilmavoimat tekivät Syyriassa yhteensä 431 hyökkäystä ja iskivät kaikkiaan 1 458 kohteeseen perjantain ja viime viikon torstain välisenä aikana, venäläiset uutistoimistot kertoivat puolustusministeriön ilmoittaneen perjantaina uutistoimisto Reutersin mukaan. Ilmaiskujen kohteita olivat Reutersin lainaamien uutistoimistolähteiden mukaan esimerkiksi Aleppo, Idlib, Latakia, Hama, Homs ja Raqqa.
Asiantuntijoiden mukaan Venäjän taistelupanssarivaunujen käyttö voi pitkittää Syyrian konfliktia, jossa on jo arvioitu kuolleen yli neljännesmiljoona syyrialaista. Lisäksi miljoonat ovat lähteneet pakoon kodeistaan.
Syyrian laajenevassa ja kiihtyvässä sisällissodassa on osallisena Venäjän lisäksi useita muita valtioita, kuten Yhdysvallat, Turkki, Ranska, Britannia ja Saksa. Yhdysvaltain johtamassa liittoumassa mukana olevan Ranskan huomio on Pariisin terrori-iskujen jälkeen kiinnittynyt Syyriassa Isisin-vastaiseen taisteluun.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää...

Insinööriliiton seuraavalle 4-vuotiskaudelle valittu puheenjohtaja Pertti Porokari tuo varsin selkeästi esiin viime viikkojen tapahtumat Suomen työmarkkinakentässä.

Suora nettilainaus Insinööriliiton kotisivuilta: 

Porokari: EK löytää tekemänsä virheen edestään

Insinööriliiton puheenjohtaja Pertti Porokari uskoo Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n katuvan vielä monta kertaa omaa rooliaan yhteiskuntasopimuksen kaatamisessa.

– Käden ulottuvilla oli sopimisen tie, vakautta talouteen ja työmarkkinoille nollakorotuksineen, mutta EK päätti laittaa pisteen keskitetylle sopimiselle ja kaataa tavoitellun yhteiskuntasopimuksen. Kun aika kuluu, niin EK tajuaa oman virheensä ja ihmettelee, mitä oikein tuli ajateltua, Porokari sanoo.

Hänen mukaansa EK:sta on kaiken aikaa huokunut haluttomuus yhteiskuntasopimuksen solmimiseen.

– Ilmeisesti Etelärannassa on laskettu, että EK:lle myötämielisen Sipilän hallituksen esittämät pakkolait ovat sittenkin sopimista parempi vaihtoehto. Aika näyttää, pitävätkö laskelmat paikkaansa.

– Pakkolait, mikä niiden lopullinen sisältö sitten onkaan, joutuvat todelliseen testiin ensi vuoden työ- ja virkaehtosopimuksista neuvoteltaessa. EK sai siis mitä tilasi eli liittokierroksen, Porokari toteaa.

Porokarin mukaan Insinööriliitto ei hyväksy hallituksen kaavailemia pakkolakeja. Hän painottaa, että Suomi ei nouse palkansaajien ostovoimaa leikkaamalla tai työaikaa pidentämällä.

– Yksi asia on varma; pakkolakien säätäminen tuo liittokohtaisiin neuvotteluihin ylimääräistä vaikeuskerrointa. Suomi ei tarvitse pakkolakeja vaan päätöksiä, jotka lisäävät investointeja sekä yksityisellä että julkisella rahoituksella, Porokari sanoo.

Hänen mukaansa yhteiskuntasopimuksen kariutuminen ja pakkolait vievät suomalaista sopimusyhteiskuntaa vuosikymmeniä taaksepäin. Samalla hän muistuttaa, että niiden kylkiäisenä epäluottamus työmarkkinoilla on vaarassa kasvaa, mikä omalta osaltaan vie pohjaa muun muassa paikalliselta sopimiselta.

– Ei yhteiskuntasopimusprosessi kuitenkaan turha ollut. Se osoitti palkansaajakentässä olevan laajasti halukkuutta sopimiseen ja talouden vakauttamiseen. Valitettavasti vain se ei tällä kertaa EK:lle kelvannut, Porokari sanoo.

Suomen entisen pääministerin, Paavo Lipposen selektiivisanomaa...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Politiikka 

Lipponen: Suomen kilpailukyky menetetty porvarihallitusten johdolla

Yhteiskuntasopimuksen kaaduttua neljännen kerran ja EK:n ilmoitettua, ettei se enää aio solmia keskitettyjä tupo-ratkaisuja 47 vuotta jatkunut kolmikantainen sopimusjärjestelmä näyttää siirtyvän historiaan.

Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen Ylen Ykkösaamussa.
Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen oli vieraana Ylen Ykkösaamussa 5. joulukuuta. Kuva: Yle
Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen muistutti Ylen Ykkösaamussa, että Suomen kilpailukyky on menetetty porvarihallitusten johdolla.
– Voidaan kysyä miten tähän on tultu. Meillä on ollut porvarillinen johto Suomessa vuodesta 2003. Viisi porvarillista pääministeriä ennen Juha Sipilää. Tänä aikana kilpailukykymme on menetetty. Tämä tapahtui nimenomaan Vanhasen toisen hallituksen aikana, jolloin puututtiin työmarkkinoihin tavalla, joka johti palkankorotuskierteeseen.
Lipposen mukaan ammattiyhdistysliike on nyt kuitenkin julistettu syylliseksi tilanteeseen.
En etsisi tässä tilanteessa syyllisiä, vaan kaivattaisiin nöyryyttä ja sitä kolmikannan henkeä. Tilanne ei ole menetetty. Minusta on hyvä, että Juha Sipilä tahtoo ratkaista päällekaatuvat ongelmat. Toivottavasti kaikki ymmärtävät, että nyt pitää puhaltaa yhteiseen hiileen, jotta tästä päästään eteenpäin ja saadaan ratkaisuja. Nyt kun aikaan on vielä, minä en hautaisi kolmikantaakaan lopullisesti.
Lipponen piti Sipilän toimia oikeana. Hänestä pääministerin ja hallituksen tulee nostaa Suomi ulos talouskriisistä ja saada aikaan rakenteellisia uudistuksia.

Lipponen uskoo, että yhteinen linja löytyy vielä

SDP:n entinen puheenjohtaja Paavo Lipponen nousi pääministeriksi keväällä 1995, jolloin Suomi oli myös vaikeassa taloustilanteessa. Hän näkee nykyisen ja 20 vuoden takaisen tilanteen välillä yhtymäkohtia.
– Suomi oli tuolloin velkaantumassa nopeassa tahdissa. Tarvittiin yhteishenkeä, joka silloin syntyi aivan ainutlaatuisella tavalla. Työmarkkinajärjestöt tulivat esittämiini kysymyksiin vastaan.
Lipposesta tilanne on nyt monella tavalla vaikeampi.
– 90-luvulla oli odotettavissa, että talous kasvaa ja  maailmantalous vetää. Nyt on ollut seitsemän kuivaa vuotta. Maailmantaloudesta ei ole nyt vetoapua, joten Suomen pitää itse parantaa kilpailukykyä ja tehdä rakenteellisia uudistuksia.
Veteraanipoliitikko pitää pattitilanteesta ulospääsyä kuitenkin täysin mahdollisena, kunhan sitä yhteishenkeä löytyy.
–  Ei meidän tilanteemme niin huono ole. Emme ole aivan mahdottomasti velkaantuneet. Meillä on kuitenkin monia valtteja. Koulutettu työvoima, kykyä innovoida ja hyviä yrityksiä. Nyt ei ole kyse vain siitä, että kustannustasoa saadaan kuriin, vaan pitää myös olla reippaampi asenne markkinoille menoon ja itseluottamusta, ohjeisti Lipponen.

Raha, raha, raha - lähi-idän asekauppa kukoistaa...

Kauppa se on joka kannattaa - nimenomaan lähi-idässä omalaatuisen sotatalouden asekauppa.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Financial Times: Isis kärsii ammuspulasta

ULKOMAAT 

Jihadistijärjestö Isis on onnistunut saamaan haltuunsa runsaasti aseistusta valtaamalla ja ryöstämällä Irakin ja Syyrian armeijoiden sekä muiden alueen aseellisten järjestöjen asevarastoja.
Isisillä on kuitenkin jatkuva pula ammuksista, joita se yrittää haalia mutkikkaan salakuljetusverkoston sekä paikallisten asekauppiaiden avulla, kertoo talouslehti The Financial Times laajassa artikkelissaan.
Isisin suojeluksessa toimivat paikalliset asekauppiaat ostavat aseita ja ammuksia jopa järjestön verivihollisilta, lehti kertoo pohjaten tietonsa entisten asekauppiaiden haastatteluihin.
Lehden selvityksen mukaan Syyrian sodan ympärille on kehittynyt omalaatuinen sotatalous, joka pyörii kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan.
”Ostimme hallitukselta, Irakilta ja kapinallisilta – vaikka olisimme ostaneet Israelilta, he eivät olisi välittäneet, kunhan vain saavat aseensa”, peitenimellä Abu Omar esiintynyt entinen asekauppias kertoi Financial Timesille.
Räjähdemateriaaleja kuljetetaan pääasiassa Turkin ja Libanonin kautta Syyriaan, mistä ne päätyvät Isisin käsiin. Ammuksia ostetaan Syyrian hallitukselta sekä hallitusta vastaan taistelevilta kapinallisjärjestöiltä, jotka puolestaan saavat niitä alueellisilta tukijoiltaan sekä Venäjältä.
Isis maksaa aseet ja räjähteet rahoilla, jotka järjestö saa pääasiassa pumppaamalla öljyä valtaamillaan alueilla.
Tavaran toimittajina toimivat paikalliset asekauppiaat, välittäjät ja salakuljettajat, joista osa toimii Isis-järjestön luvalla ja suojeluksessa. Asekauppiaiden perimmäinen motiivi toiminnalleen on raha, sillä toimeentulomahdollisuudet sota-alueella ovat rajalliset.
”Nykyään kyse on vain rahasta. Kukaan ei enää välitä siitä, kuka olet. He välittävät vain dollareista”, Abu Omar sanoi.
Isis onnistui saamaan haltuunsa satojen miljoonien dollareiden arvosta aseita vallattuaan Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin kesällä 2014. Tämän jälkeen Isisin asevarastot ovat paisuneet sitä mukaa kun järjestö on voittanut uusia taisteluita.
Isisillä on hallussaan esimerkiksi amerikkalaisia Abrams-panssarivaunuja, M16-kiväärejä, 40 mm:n MK-19 kranaatinheittimiä sekä 130 mm:n venäläisiä M-46 kenttäkanuunoita, Financial Times kertoo.
Järjestöllä on kuitenkin jatkuva pula rynnäkkökiväärien ja konekiväärien ammuksista.
Krooninen ammuspula johtuu järjestön taistelutaktiikasta. Isis käyttää hyökkäysvaiheessa usein autopommeja ja itsemurhapommittajia, minkä jälkeen alkaa silmitön tulitus rynnäkkökivääreillä ja konekivääreillä.
Ammuksia saattaa kulua kiivaissa taisteluissa kymmeniätuhansia päivässä. Järjestö on kehittänyt mutkikkaan, mutta nopeasti toimivan logistiikkaverkoston, jonka avulla etulinjat saavat täydennyksiä.
Isisin alueella toimiville asekauppiaille on myönnetty ”kalifaatin” viralliset toimiluvat. Toimilupien puitteissa kauppiaat saavat liikkua alueella vapaasti, kunhan Isis on heidän ainoa asiakkaansa.
Isisin komentokeskuksista lähetetään välittäjillä muutaman päivän välein tilauksia niistä taistelutarvikkeista, joista on juuri silloin suurin pula. Kauppiaat vetävät 10-20 prosentin välityspalkkiota myydessään ammuksia ja aseita alueen muilta toimijoilta Isisille.
Isisiä vastaan sotivat kurditaistelijat kuulevat joskus radiopuhelimillaan Isisin komentajien tilauksia, joissa käytetään koodinimiä kuten ”kebab”, ”kana tikka” tai ”salaatti”.
”Kebab on todennäköisesti raskas konekivääri”, sanoi Isisin riveissä aiemmin taistellut, mutta Turkkiin sittemmin paennut Abu Ahmad Financial Timesille. ”Salaatti merkitsee kalašnikovin ammuksia. Saat räjähtäviä luoteja, lävistäviä luoteja – salaatin kaltaisen sekoituksen.”
Financial Timesin mukaan aseiden ja ammusten hinnat ovat olleet nousussa sen jälkeen Turkki alkoi tyrehdyttää salakuljetusreittejä Syyrian ja Turkin rajalla.
Turkin puolelta on kuljetettu rekkalasteittain ammuksia ja aseita, joita Persianlahden maat ovat lähettäneet suojeluksissaan oleville kapinallisjärjestöille Syyriassa.
Ammuksia on kätketty muun muassa Syyriaan suuntaaviin elintarvike- ja rakennustarvikekuljetuksiin.
”Rekkoja ajaa sisään ja ulos hullun lailla. He hyödyntävät aina tavaraa, jota ei osata epäillä”, Abu Ahmad sanoi. ”Polttoainerekkoja käytetään paljon, sillä ne palaavat Isisin alueelle tyhjinä.”
Venäjän ja Iranin lähettämät, Syyrian hallinnolle tarkoitetut aseet ja ammukset, ovat pimeän asekaupan yksi tärkeimmistä lähteistä, lehti kertoo.
Sodankäyntiin tarkoitettujen aseiden lisäksi Isis osaa kuitenkin valmistaa pommeja myös materiaaleista, jotka on alunperin tehty rauhanomaisiin tarkoituksiin.
Britannialaisen tutkimuslaitoksen Conflict Armament Researchin mukaan Isis rakentaa tavanomaisesta kulutuselektroniikasta kuten kännyköistä, radiopuhelimista ja tietokoneiden piirilevyistä pommien laukaisimia. Pommeja taas valmistetaan kemikaaleista ja lannoitteista, joita käytetään yleisesti esimerkiksi kaivosteollisuudessa ja maataloudessa.
Myös nämä materiaalit päätyvät Isisin haltuun pääasiassa Turkin rajan yli kulkevien salakuljetusreittien kautta.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Rakentavan journalismin ensiaskeleet Yhdysvalloista - hyvä niin...

Tuntuu taas siltä, että minun on käytettävä edesmenneen opettajakollegani klassisia sanoja:"Minä taidan olla vähän syntymätyhmä!"

Ainakin minun täytyi lukea kolmeen kertaan alla oleva artikkeli, jotta se - sen "pihvi" - alkoi hahmottua oikeisiin uomiinsa.
Mutta kirjoittajahan onkin toimittaja ainakin edelliseltä työuraltaan, peräti politiikantoimittaja.
Jätän asian hautumaan. Luen alla olevan artikkelin vielä kertaalleen ajatuksen kanssa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Journalismin kriittisyydestä on tullut verho kyynisyydelle ja riidankylvölle

ULKOMAAT  
Taneli Heikka 
Kirjoittaja on toimittaja, viestinnän tutkija ja yrittäjä, joka asuu Washington DC:ssä, Yhdysvalloissa.

”Uutisista, hyvää iltaa! Köyhien määrä on jatkanut laskuaan globaalisti. Maailma on yhä turvallisempi paikka elää. Tässä pääaiheitamme. Lähetyksemme lopussa kerromme keravalaisesta koti-isästä, joka teki perheensä ja itsensä onnelliseksi sytyttämällä kynttilät.”
Uutisia Pohjois-Koreasta? Vai virkistävä näkökulma maailmaan? Monet amerikkalaiset journalismin tutkijat uskovat, että jälkimmäinen. Kaksi ensimmäistä uutista on myös totta.
Yhdysvalloissa yleistyy ilmiö, jota kutsutaan rakentavaksi journalismiksi.
Rinnakkaiskäsitteitä ovat ratkaisujournalismi ja korjaavat kertomukset. Ajatus on, että mediat kertovat onnistumista ja yhteisöä vahvistavista ilmiöistä. Toimittajat etsivät yhteiskunnallisiin ongelmiin myös ratkaisuja. He luovat kertomuksia, jotka muokkaavat ajatuksiamme näkemään maailman – ei lähes tyhjänä, vaan täyttyvänä lasina.
Esimerkiksi Positive News (hyviä uutisia) keskittyy kestävän talouden, viljelyn ja energiantuotannon onnistumisiin. Lehdellä on 100 000 kappaleen levikki kolmella mantereella.
Ihmiset ovat tutkimusten mukaan väsyneitä kielteisten uutisten virtaan. He sulkevat silmänsä uutisilta koska kukaan ei kestä mediasta tulvivaa pahoinvoinnin määrää. Ja mikä tärkeintä – negatiiviset uutiset eivät ehkä olekaan ’tosi’ tai ’objektiivinen’ kuvaus maailmasta.
Rakentavan journalismin tekijät ajattelevat, että nykyinen uutisointi on vääristynyttä kielteisyyden suuntaan.
Se sulkee ulkopuolelle mahdollisuudet ja toivon. Uutisesta on tullut vääristynyt peili maailmalle, joka astuu monta askelta päivässä hyvään päin.
Ratkaisujen tarve on tullut esille kamppailussa hallintarekisteristä. Ministeri on puhunut pötyä, valtiovarainministeriön viestintäosasto on jakanut toimittajia vuohiin ja lampaisiin. Toimittajat ovat tuoneet esille epäkohtia.
Hyvä niin. Vallankäyttäjät käyttävät valtaa ja media haastaa vastavallalla. Mutta mitä lahjakkaiden ja hyvään pyrkivien ihmisten haaskausta tällainen pahimmillaan on!
Miten niin? Eikö vastakkainasettelu ole osa demokratian normaalia toimintaa?
On, eikä sitä jännitettä tarvitse poistaa. Minun olisikin vaikea olla toista mieltä. 
Kirjoitin politiikan toimittajavuosinani kovasanaisia juttuja. Kehotin kolumneissa valehtelevia ministereitä eroamaan (jokunen erosikin) ja halusin paljastaa vallankäyttäjien toiminnassa epäkohtia (jokunen löytyikin). Konsensuksen ravisteleminen tuntui tärkeältä ja radikaalilta. Arvostan yhä toimittajia, jotka tekevät tuota raskasta työtä.
Sittemmin olen alkanut ajatella, että vielä radikaalimpaa olisi uuden, läpinäkyvän konsensuksen rakentaminen.
Median kriittisyydestä on tullut verho kyynisyydelle ja riidankylvölle. Ehkä niin kävi itsellenikin. Journalismin, joka haastaa yhteiskuntaa muutokseen, täytyy uskaltaa muuttua itse.
Voisivatko esimerkiksi ministeriön viestintä ja journalistit miettiä yhdessä, millainen olisi paras tapa järjestää osakeomistusten rekisteröinti? Se olisi järkevää, koska toimittajat ovat tietojen yksi pääkäyttäjäryhmä.
Tällainen yhteistyö vaatisi sekä virkamiehiltä että toimittajilta kykyä laittaa ennakkotiedot- ja luulot hetkeksi syrjään. Virkamiesten pitäisi ajatella, että he ovat yhdessä oppimassa, eivät tiedottamassa. Toimittajien pitäisi ajatella, että he ovat luomassa tietoa ja ratkaisuja, eivät vastaanottamassa tietoja. Kummankin ammattikunnan on siis keksittävä uudelleen, miksi ne ovat olemassa.
Toinen esimerkki. Maahanmuuton ravistelemissa kunnissa media voisi luoda foorumeita kuuntelemiselle ja kohtaamiselle ilman nopeaa tarvetta uutisiin.
Silloin keskeistä eivät olisi riidat ja riskit, vaan ratkaisut. 
Toimittajat olisivat ideoiden kätilöitä ja vahvistaisivat yhteisöä. Journalismia parhaimmillaan.
Rakentava journalismi ei ole ”kiva kiva” -toimittamista, jossa hömppä korvaa vakavan journalismin. Päinvastoin. Negatiivisen uutisoinnin täydentäminen ratkaisujen etsimisellä on kovaa, kriittistä työtä.
Kirjoittaja on toimittaja, viestinnän tutkija ja yrittäjä, joka asuu Washington DC:ssä, Yhdysvalloissa.