Suomalaiskuvaaja pakolaisten täyttämällä Kosin saarella: "Silmät avaava näky"
Valokuvaaja Timo Pyykkö vietti toissa viikolla useita päiviä ja öitä Kosin saarella jonne on rantautunut kumiveneillä suuri määrä pakolaisia.
Kemiläislähtöinen valokuvaaja Timo Pyykkö kuvasi Apu-lehdelle vajaan viikon ajan pakolaisten elämää Kosin saarella.
– Yön pimeydessä ensimmäisenä näki teltat ja muut pahviviritykset. Se määrä ihmisiä yllätti. Yksi herättävä kokemus oli kun melkein peruutin kahden ihmisen päälle joita en nähnyt nukkumassa parkkipaikalla. Se kertoo siitä, että ihmisiä on niin paljon, etteivät he edes mahdu nukkumaan kovinkaan turvallisissa paikoissa, Pyykkö kertoo.
Ihmiset saapuivat kumiveneillä saarelle. Suuri osa ihmisistä lähti Turkista ja rantautui Kosin rannoille. Pyykön mukaan kokemus oli monin tavoin ajatuksia herättävä.
– Rannat on täynnä kumiveneen riekaleita ja sadoittain pelastusliivejä sekä muita kelluntavälineitä. Kun kumivene sieltä auringon noustessa hämärässä osuu silmiin ulapalla niin ajattelee mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan siihen mennessä ja mitä tuollainen vaarallinen merimatka tarkoittaa heille. Kyllä ihmisen elämä on aika heitteillä kun joutuu tuollaiseen kumiveneeseen pakolaisena matkaamaan.
Suomessakin on ihmetelty sitä, että tulijoissa näkyy paljon nuoria miehiä. Pyykön mielestä on ymmärrettävää että riskialttiille merimatkalle lähtee pääasiassa hyväkuntoisia ihmisiä – kaikkein heikoimmilla ei ehkä olisi mahdollisuuksia selvitä. Kosin rannoilla näkyi kuitenkin kaikenikäisiä pakomatkalle lähteneitä.
– Jos jollain on esimerkiksi sairauksia ja he joutuvat jäämään pitemmäksi aikaa Kosille, siitä voi tulla ongelmia. On selvä, että terveydenhuollon kapasiteetti saarella ei riitä, Pyykkö kertoo.
Pyykön kuvaamat ihmiset olivat muun muassa Syyriasta, Afganistanista, Iranista ja Pakistanista.
– Totta kai joukossa voi olla niitäkin, jotka ovat lähteneet paremman elämän perässä.
Mutta pääasiallinen syy on varmasti se, että monella ei ole enää kotia mihin palata ja elämän toivotaan rakentuvan muualla kuin tuhoutuneessa kotimaassa.
Mutta pääasiallinen syy on varmasti se, että monella ei ole enää kotia mihin palata ja elämän toivotaan rakentuvan muualla kuin tuhoutuneessa kotimaassa.
