Heinäsirkkakontti?

Jo on aikoihin eletty, että heinäsirkkoja popsimaan! En kyllä tällä syönnillä usko asiaan, mutta artikkeli on tosi mielenkiintoinen...

Suora nettilainaus Kauppalahdestä hiukan tuunattuna:

Tämä keksintö ratkaisee nälänhädän maailmasta!

6.6.2015 10:40

YrittäminenEnergiaTutkimusYmpäristöStartup

Jaakko Korpela Turun yliopistosta (vas.) on ollut sparraamassa heinäsirkkakontin luonutta nelikkoa. Kuvassa vasemmalta oikealle Otto Palonen, Perttu Karjalainen, Robert Nemlander ja Hannes Sjöblad. KUVA: NOORA PENTTINEN/KL

Startup Saunassa esille nousi erilaisena keksintönä heinäsirkkakontti.

Rauhoittava, iloinen sirkkojen siritys vie ajatuksen kesäiselle niitylle, vaikka olemme Aalto-yliopiston Design Factoryn ja Startup Saunan pihamaalla.

Robert Nemlander, Hannes Sjöblad, Perttu Karjalainen ja Otto Palonen ovat aloittaneet uransa hyönteiskasvattajina.

Aalto-yliopiston rakennustekniikasta valmistunut Nemlander kunnosti viime heinäkuussa isänsä kanssa käytetyn kontin syrjäisellä tilalla Vantaankoskella.

Sitten tehtiin matka Hollantiin.

”Tutustuimme heinäsirkkatilaan ja hieroimme kauppasuhdetta. Ostimme lopulta noin 3000 sirkkaa", kertoo Nemlander.

Syntyi startup-yritys EntoCube, jota esiteltiin tortai-iltana Startup Saunassa Espoon Otaniemessä.

"Ratkaisemme nälänhädän"

EntoCuben perustaneet nuoret miehet ovat päättäneet ratkaista ruoan saatavuuden ongelman.

”Ratkaisemme nälänhädän, sillä kukaan ei tee sitä vahingossa. Tämä on paikallinen tuotantosysteemi, joka massatuottaa hyönteisiä merikontissa missä tahansa maailmalla”, Nemlander selvittää.

Idea lähti liikkeelle turhautumisesta: juuri kukaan ei tee mitään konkreettista maailman ongelmien ratkaisemiseksi.

Hyönteiset ovat hyvä proteiinin lähde. Sirkkoja riittää maailmassa! KUVA: NOORA PENTTINEN/KL

Merikontissa voidaan tuottaa yhteensä viisi kiloa sirkkoja päivässä.

”Tällä ratkaistaan kaksi suurta ruoantuotannon ongelmaa: pystymme tuottamaan ruokaa kymmenen kertaa tehokkaammin kuin esimerkiksi naudanlihaa tuotetaan. Jos katsotaan kasvihuonepäästöjä, vedenkulutusta, tarvittavaa maa-aluetta, aikaa - tuotteemme on ylivoimainen verrattuna kaikkiin muihin proteiinin lähteisiin”, jatkaa Perttu Karjalainen.

Karjalainen opiskelee johtamista Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hän on tehnyt useita matkoja Kaakkois-Aasiaan, kuten myös tietoliikennetekniikaa Aalto-yliopistossa opiskeleva Otto Palonen. 

”Tällä keksinnöllä ruoan siirtämiseen menee entistä vähemmän energiaa. Pääsemme irti noidankehästä, jossa ruokajärjestelmä vaatii massiivista keskitettyä järjestelmää. Jos nyt tulee jokin shokki, kuten voimakas maanjäristys, olemme kriisissä”, Karjalainen ja Palonen kertovat.

Ruotsalainen Hannes Sjöblad puolestaan on ollut ruotsalaisen maatalousalan johtoryhmässä. Hän on todistanut rehuntuotannon varjopuolia.

”Hyönteiset ovat vastaus hyvin moneen ongelmaan”, nuoret miehet julistavat.

Tansanian presidentti oli kiinnostunut

Yrityksen keksinnöllä on paitsi potentiaalia kehitysmaissa myös Suomessa.

”Kontissa voi esimerkiksi tuottaa kalanrehua tai se voi olla apuna kaupunkiviljelmässä. Kasvien osat voi syöttää sirkoille, ja niiden ulosteet sopivat lannoitteeksi. Jenkeissä sitä myydäänkin korkealaatuisena lannoite-erikoisuutena", kertoo sanavalmis Karjalainen.

Hän piti myös muutaman minuutin esittelyn, bitchin, Startup Saunassa torstaina. Sen jälkeen hän tarjosi heinäsirkkoja yleisölle maistettaviksi.

Heinäsirkka-kontti oli myynnissä 999 euron hintaan.

Karjalainen huomauttaa, että heinäsirkkojen tuottaminen voi myös olla elinkeino paikallisille kehitysmaissa. Esimerkiksi Suomessa vieraillut Tansanian presidentti oli yrittäjämiesten mukaan kiinnostunut EntoCubesta.

”Kaakkois-Aasiassa syödään sirkkoja, mutta he noukkivat ne pelloilta haavien kanssa. Se on mahdollista vain tiettyinä aikoina, joten se on epätasainen lähde. Tämä olisi heille ennustettava elinkeino."

"Näkee elämänkaaren"

Aluksi startup-yrittäjät aloittivat kasvattaa sirkkoja tieteellisen tutkimuksen ohjeilla. Sirkat ovat läpinäkyvissä laatikoissa kontin hyllyillä.

”Pointtina on suljettu ympäristö, jossa on mikroilmasto. Lämpö on noin 30 asteessa. Heinäsirkat eivät ole kranttuja ruoan suhteen, vaan ne voivat syödä kaikenlaista", kertovat Sjöblad ja Nemlander.

”Joka päivä tulee yksi laatikko vastasyntyneitä sirkkoja sisään. Noin 35 päivässä sirkat kasvavat aikuiseksi, ja sitten yksi laatikko tulee ulos. Aikuisten munat laitetaan hautumaan kahdeksi viikoksi, minkä jälkeen kierros lähtee uudestaan käyntiin.”

Karjalainen ja Nemlander kertovat nauttivansa sirkkojen kasvatuksesta.

”Näkee hienosti niiden elämänkaaren. Olemme käyttäneet opiskelijaruokalan pois heittämää ruokaa, kuten salaatinlehtiä, sirkkojen ravintona. Kun niille antaa ruokaa, näkee niiden ilon. Voimistuva sirittäminen on rauhoittava ääni", Karjalainen kuvailee.

Robert Nemlander (vas.) hoiti käytetyn merikontin kuntoon isänsä kanssa. Perttu Karjalainen piti myyntipuheen Staruo Saunassa ja lähti seuraavana päivänä jälleen matkalle Aasiaan.KUVA: NOORA PENTTINEN/KL

Aasiassa matkanneet ovat myös rakastuneet heinäsirkkojen makuun.

Miehet aloittivat toimintansa vuosi sitten, ja EntoCubesta tuli osakeyhtiö vuodenvaihteessa.

”Myymme asiakkaille kontteja, jonka mukana tulee sirkkojen alkupopulaatio. Asiakas pääsee nopeasti täyteen kapasiteettiin. Koulutamme heidät myös city-farmareiksi, jotka huoltavat sirkkoja päivittäin. Meillä on myös tukipalvelut käyttöajalle.”  

Kahden vuoden sykleissä sirkkoja pitää lisätä, sillä silloin tulee sisäsiittoisuus-ongelmia.

EU:ssa ei saa myydä

Koordinaattori Jaakko Korpela Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksesta on ollut sparraamassa EntoCubea.

”Toivottavasti saamme aikaan tutkimusta syötävistä hyönteisistä ja niiden hyödyntämisestä Suomessa ja maailmalla”, Korpela toteaa.

Suurimmassa osassa Euroopan unionin jäsenmaista hyönteisiä ei saa myydä kuluttajalle.

”Belgia, Hollanti ja Iso-Britannia ovat ainakin tehneet jo poikkeuksen. Keskustelua käydään kiivaasti. Kun EU:n elintarvikelainsäädäntöä on mietitty, ei ole otettu huomioon, että on tulossa kokonaan uusi, lihaan verrattava ruoanlähde", Korpela kertoo.

Hänen mukaansa syötäville hyönteisille ei löydy Euroopan unionin järjestelmästä kunnollista paikkaa.

"Uusi elintarvike se joka tapauksessa olisi, sillä täällä ei ole niitä vielä syöty. Ei pidä unohtaa vanhoja hyviä tapoja ravitsemuksen suhteen", Korpela muistuttaa ja jatkaa:

"Länsimaissa on yleinen harhaluulo, että heinäsirkat olisivat hätäruokaa Aasiassa. Se on ennemminkin herkku perjantain oluen kanssa!"

Startup Sauna -tilaisuus järjestettiin 11. kerran Suomessa. Siellä yli 500 startup-yrityksestä 11 valittua esitteli sijoittajille ja kokeneille yrityksille toimintaansa.

Kun mikään ei saisi maksaa mitään...

Voi itku ja hammasten kiristys! Tämäkin on muka kallista, ei voi olla totta...

Kemin kesäkohteisiin pääsee tänä vuonna kolmen kohteen yhteislipulla.

Lipulla voi valita kolme mieleistään vierailukohdetta. Vaihtoehtoina ovat vastikään avattu Sarjakuvanäyttely, Kemin Historiallinen museo ja Taidemuseo, LumiLinna-näyttely, Jalokivigalleria ja Jäänmurtaja Sampo.

Käytännössä 5 euroa/kohde - ei paha!

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunatuna:

Uusi yhteislippu Kemin kesäkohteisiin

LEENA KOSKELA

Kemin uudella yhteislipulla pääsee halutessaan tutustumaan myös Jäänmurtaja Sampoon.

 Lapin uutiset 05.06.2015 klo 14:18

Kemin kesäkohteisiin pääsee tänä vuonna kolmen kohteen yhteislipulla. Lipulla voi valita kolme mieleistään vierailukohdetta. Vaihtoehtoina ovat vastikään avattu Sarjakuvanäyttely, Kemin Historiallinen museo ja Taidemuseo, LumiLinna-näyttely, Jalokivigalleria ja Jäänmurtaja Sampo.

Yhteislipun voi käyttää joko saman päivän aikana, tai kohteissa voi vierailla pitkin kesää. 15 euron hintainen yhteislippu on voimassa vuoden loppuun asti.

- Kemissä on hienoja näyttelyjä ja museoita, uusimpina Sauvo-taloon avattu Sarjakuvanäyttely ja Kulttuurikeskuksessa Historiallisen museon ja Taidemuseon kokonaisuus sekä LumiLinna-näyttely vanhassa Tullimakasiinissa. Halusimme kannustaa vierailijoita tutustumaan useampaan kemiläiseen kohteeseen lomakauden aikana, ja kolmen kohteen lippu antaa valinnanvaraa. Mukana on myös Jäänmurtaja Sampo, joka on avoinna yleisölle juhannukselta elokuun loppupuolelle, kertoo Kemin Matkailun tiedottaja Titta Vuorinen.

- Tänä kesänä kerätään kokemuksia yhteislipusta, ja kohteiden välistä yhteistyötä on tarkoitus jatkaa ja kehittää myös talvikautta silmällä pitäen. Kesän aikana kotimaiset matkailijat ovat selkeästi isompi vierailijaryhmä, kun talvella taas ulkomaalaisten matkailijoiden osuus kasvaa. Yhteislippu sopii mainiosti sekä yhden että useamman päivän paikkakunnalla viettävien matkailijoiden käyttöön, koska kohteissa voi vierailla haluamanaan aikana, niiden omien aukioloaikojen puitteissa, Vuorinen tähdentää.

Yhteislippu on myynnissä kaikissa mukana olevissa kohteissa. Kohteet ovat avoinna normaalien aukioloaikojensa mukaisesti. Lippu sisältää kolme kohdekäyntiä, ja sen voi käyttää haluamanaan aikana vuoden 2015 loppuun mennessä.

---

Taiteilija Jorma Kuulan muistonäyttelyn avajaiset Kemin taidemuseossa perjantaina 05.06.2015 klo 19 alkaen,..

Taidemaalari Jorma Kuulan muistonäyttelyn avajaiset olivat eilen Kemin taidemuseossa.

En henkilökohtaisesti tuntenut häntä. Toki hänen taulunsa ovat tulleet jonkin verran tutuiksi.

Itsekin ostin ainakaan nipun hänen pieniä akverelleja Jouko Tuokolta Kemissä. Taitaapa niitä olla vielä pari jäljellä... 

Olin eilen vaimoni kanssa muistotaidenäyttelyn avajaisissa. Väkeä avajaisissa oli kiitettävän paljon. Taidenäyttelyn avasi edesmenneen Jorma Kuulan ystävä Markku Kokkola.

Tiedenäyttelyssä oli 156 taideteosta, Kaikki taidenäyttelyn esitetyt taulut eivät sopineet näyttelyyn.

Jututin aika monta muistotaidenäyttelyyn osallistunutta henkilöä. Osalle kerroin Blogisivustani. Kukaties sain koukutetuksi heistä muutaman vakituiseksi lukijaksi...

Kuulin mielenkiintoisia tarinoita yhteistyöstä edesmenneen taiteilijan kanssa...

Kemin taidemuseossa oleva näyttely on ehdottomasti käytävä katsomassa ajan kanssa uudelleen - suosittelen.

Olen aikaisemmin kirjoittanut Jorma Kuulasta luettuani hänen kuolemasta...

Aikaisempaa tekstiä:

Olen vain kerran hänen kanssaan keskustellut. Se tapahtui taidemaalari Olavi Korolaisen kotona Takajärven Alaojankadulla suunnitellessamme neljän Kemin kuvataiteilijan taidenäyttelyä Muurmanskiin ja Severomorskiin Barentsin meren rannalle. Silloin elettiin kevättä 1994.

Edellä mainittu taidenäyttely toteutettiin alkukesästä 1994 Muurmanskissa. Mukana taidenäyttelyä pystyttämässä olivat Olavi Korolainen ja Anssi Hanhela, joka oli silloin Kemin kuvataiteilijoiden puheenjohtaja. Minä olin mukana yhteyshenkilönä/avustajana.

Muurmanskin taidemuseossa näyttelyssä oli Marika Hakalan, Olavi Korolaisen, Jorma Kuulan ja Anssi Hanhelan tauluja. He muodostivat MOJA-ryhmän. Muurmanskista taidenäyttely siirrettiin Severomorskiin kuvataideystäviemme Anatoly Sergienkon ja Ivan Voronin toimesta.

Edellä mainittuun taidenäyttelyyn liittyvät vaiheet ovat ikimuistettavia, todella vaiherikas seikkailutarina, josta voisi kirjoittaa vaikka kirjan...

Todettakoon, että vastavuoroisesti Severomorskista saapui Kemiin syksyllä 1994 kuvataiteilijoita pystyttämään taidenäyttelyn Pohjolan Sanomien ala-aulaan. Kuvataideryhmän johtajana oli Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran.

Taidenäyttelyn avasi silloinen Kemin kulttuuritoimenjohtaja Unto Käyhkö.

Siitä käynnistyi Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - joka jatkuu edelleen "säästöliekillä"...

Aamupäivän Selkäsaarikäynti...

Kävin vaimoni ja rajanaapurimme sekä hänen tyttärensä kanssa aamupäivällä Selkäsaaressa.
Veimme samalla pari neljän metrin pituista painekyllästettyä 75mm x 75mm parrua 
saareen.

Käväisin naapurieni kanssa katiskat kokemassa.

Ahvenia oli sen verran, että he pääsevät toteuttamaan herkuttelusuunnitelmiaan.
Pikkuahvenia päästimme takaisin mereen kasvamaan.

Toisessa katiskassa oli hauki, oma arvioni painosta oli noin 2.0 kg. Mielenkiintoista jututtaa naapureita, mitä he siitä loppujen lopuksi tekivät...

Kokeilimme onkiakin, mutta kala ei ollut syönnillään. Takaisin saareen palattuamme saimme nautiskella kahvit + herkulliset räiskäleet, jotka vaimoni oli paistanut.

Vieraamme käväisivät "kivirakkaretken" vaimoni kanssa. Minä karsin sen ajan kaadettuja kuusia klapintekokuntoon = katkontaan.

Kaiken kaikkiaan mukava aamupäivä. Merellä oli lounaistuulta ihan vaahtopäiksi saakka...

Harmi, että olen lukenut tämän viikon ilmaiset sivut...

Olen lueskellut Taneli Heikan kirjoituksia välillä suurennuslasin kanssa. Nykyinen pääministerimme Juha Sipilä on sen verran kiinnostava henkilö, että mielellään olisin lukenut alla olevan kolumnistin näkemyksiä. En aio hankkia kuitenkaan rajatonta lukuoikeutta. Saattaa olla, että käväisen lukemassa artikkelin Kemin kaupunginkirjaston lukusalissa, kun minulla on sinnepäin muutoinkin asiaa kohtapuolin...

Otsikon kysymykseen totean: Henkilökohtaisia muutostarpeita ei ole Suomen hyväksi, tavoitteeni on jatkaa jotakuinkin nykyistä rataa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Miten juuri sinä aiot muuttua Suomen hyväksi?

ULKOMAAT 5.6.2015 9:59

KOLUMNI

Taneli Heikka 

Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssa, Washington DC:ssä.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) ei tarvitse muuttua elääkseen. Hän muuttui hyvätuloisesta bisnesmiehestä kriisiaikojen pääministeriksi, jotta me muut voisimme elää. Kempeleen Kennedyn elämäntarina puhuu: odotan teiltä samaa muutosta johon altistan itseni. Siinä tulessa minä itse vähenen.

Johtajan uhriutuminen on vanha, kansaan vetoava kikka. Se puree erityisesti aikoina, jolloin kaikilta odotetaan uhria ja sopeutumista. Presidentti Urho Kekkonen viljeli itsestään kuvaa marttyyrina, jonka oli kannettava neuvostosuhteiden raskas taakka. Kuva oli jossain määrin totta. Kekkosessa henkilöityi runnellun ja alistetun mutta pelikuntoisen kansan tahto.

Haluatko lukea koko artikkelin? Hanki rajaton lukuoikeus:

Sdp:n entisen puoluetoimiston pääoven yläpuolella oleva/ollut reliefi...

Jostain syystä olen aina ihaillut alla olevaa reliefiä. Siinä on jotain totaalipysyvää ja jatkuvuutta.

Lehtitietojen mukaan Sdp:n Saariniemenkatu 6:ssa sijaitseva puoluetoimisto on myyty.

Ostaja on VVO Kodit Oy, ja kauppahinta noin 7,4 miljoonaa euroa. Sdp pysyy kaupasta huolimatta Hakaniemessä, ja puoluetoimisto siirtyy uusiin tiloihin Hakaniemen ympyrätaloon lokakuun aikana.

Toivottavasti tuo reliefi ei ole myytävänä...

Demaripuolueella on mahdollisuus parantaa politiikan kiinnostavuutta, vaikka puolue on aika heikossa hapessa juuri nyt eduskuntavaalitappion jäljiltä.

Tätäkin mieltä ollaan eräässä blogikirjoituksessa:

Kuvassa Demareiden "alttaritaulu" Helsingin Hakaniemessä Paasiaukiolla, missä sijaitsee perinteellisesti Suomen suurimman puolueen puoluetoimisto.
Kuvan reliefi viestii SDP:n arkiharmautta ja suorastaan kirkuu värittömyydelleen uudistushenkeä ratkaisemaan Suomen aivan uusia haasteita, joihin nykykaltainen puoluepolitiikka ei enää pure. 

Turha, turhempi, turhin > uusi eli mahdollisesti kolmas versio Tuntematomasta sotilaasta...

Elokuvantekijä, ohjaaja Aku Louhimies on kiistaton ammattilainen alallaan. 

Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas on tehty tähän saakka kaksi eri versiota. Edvin Laine ohjasi mustavalkoisen version vuonna 1955 ja Rauni Mollberg teki oman tulkintansa vuonna 1985. 

Alla olevassa artikkelissa todetaan:

Samaan aikaan moni esimerkiksi elokuva-alalla ihmettelee, miksi Tuntematon pitäisi kuvata elokuvaksi vielä kolmannen kerran. Samalla rahalla ja innostuksella kun voisi tehdä pari-kolme muuta elokuvaa.

Juuri näin itsekin ajattelen. Paljon aikaa, vaivaa ja tupakkia sekä nimenomaan rahaa säästyy, jos hankkeesta luovutaa nyt mutta...

Toisaalta haluan ymmärtää, että euron/dollarinkuvat silmissä tässä dynaamisesti liikutaan, koska romaani on erinomainen ja aihe tässä maailmantilanteessa varsin ajankohtainen. Arvelen lisäksi, että taitava ohjaaja saa kukaties revittyä/reviteltyä romaanista uusia, ennen toteuttamattomia elementtejä uudentyyppisen katsojakunnan eteen.

Avoimesti totean, että minulle olisi riittänyt jo tuo ensimmäinen, Edvin Laineen ohjaama mustavalkoinen versio. Se on mielestäni se ainoa oikea Tuntematon sotilas-elokuva.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Uusi Tuntematon sotilas aiotaan kuvata Vekaranjärvellä – ohjaaja Louhimies: "Asiat etenevät"

Yleisradio neuvottelee Väinö Linnan kirjasta tehtävän filmatisoinnin esitysoikeuksien ostosta parhaillaan.

KULTTUURI 4.6.2015 12:21 Päivitetty: 4.6.2015 14:37

Veli-Pekka Lehtonen

HELSINGIN SANOMAT

HEIDI PIIROINEN / HS / HS

Elokuvantekijä Aku Louhimies kuvattuna vuonna 2012.

Valmistelut uuden Tuntemattoman sotilas -elokuvan tekemiseksi etenevät. Elokuvahanketta vetävä ohjaaja Aku Louhimies on hankkeesta vaitonainen, mutta sotaelokuvan käsikirjoitustyö on Louhimiehen mukaan "mahtavalla mallilla".

Suunnitelmien mukaan elokuva aiotaan kuvata ensi vuonna, jolloin Puolustusvoimat aikoo antaa Pahkajärven ampuma-alueen Kouvolasta elokuvantekijöiden käyttöön.

"Asiat etenevät omaa hyvää tahtiaan", Louhimies sanoo.

Uuden Tuntemattoman valmistelua on seurattu suurella kiinnostuksella sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat uutisoi elokuvan valmistelutyöstä viime syksynä.

Valmisteilla olevasta kirjafilmatisoinnista käytetään työnimeä Sotaelokuva, joka viittaa Väinö Linnan kirjoittaman jatkosotaa käsittelevän teoksen Tuntemattoman sotilaan editoimattomaan ja pidempään Sotaromaaniin.

"Mitään virallista uutta sanottavaa Tuntemattomasta ei ole", Louhimies sanoo.

Vuoden 1955 Tuntemattomassa näyttelivät Heikki Savolainen (Hietanen, vas.), Leo Riuttu (Vanhala) ja Veikko Sinisalo (Lahtinen)

Mutkatonta suuren sotaelokuvan tekeminen ei ole. Elokuvasta aiottiin jo virallisesti tiedottaa kesäkuun alussa, mutta tuntemattomasta syystä info peruttiin.

Ilmeisin hanketta viivyttävä syy on rahoitus. Sotaelokuvan budjetiksi on elokuva-alalla arvioitu vähintään neljä-viisi miljoonaa euroa. Helsingin Sanomien tietojen mukaan Suomen elokuvasäätiö on sitoutunut tukemaan hanketta suurella tuotantotuella, kunhan muu rahoitus saadaan kasaan. Elokuvasäätiön nykyohjeiden mukaan tuotantotuki voi olla yli miljoona euroa Tuntemattoman sotilaan kaltaiselle kansallisesti isolle hankkeelle.

Elokuvan virallinen julkistus on tulossa kesällä tai viimeistään syksyllä – jos siis rahoitus järjestyy – sillä ensi vuonna elokuvaa pitää jo ryhtyä kuvaamaan. Uutisia elokuvan näyttelijäkiinnityksistä voi olla luvassa ensi syksynä.

Aikataulua määrittelee aiottu ensi-ilta. Elokuvan pitäisi olla valmis teatteriensi-iltaan vuonna 2017, jolloin vietetään Suomen itsenäisyyden juhlavuotta. Elokuvaa tuettaneen myös rahoista, joilla rakennetaan itsenäisyyden juhlavuoden tapahtumia.

Myös Yleisradio harkitsee Louhimiehen elokuvan rahoittamista. Tavanomaisesti tv-yhtiöt rahoittavat elokuvia hankkimalla elokuvien esitysoikeuksia etukäteen.

"Asiasta neuvotellaan", sanoo elokuvien ja draaman minisarjojen tilaamisesta Ylellä vastaava Erkki Astala.

Astala ei halua arvioida, olisiko aiheesta syntymässä samalla myös televisiosarja.

"Elokuvan esitysajasta televisiossa neuvotellaan myös", Astala sanoo.

Hankkeeseen on haettu Suomesta HS:n tietojen mukaan yksityistä rahaa sijoittajilta. Tuntemattoman kaltainen iso kansallinen hanke saattaakin kiinnostaa isänmaallisia sijoittajapiirejä.

"Ensin tehdään ja kaiken pitää olla sataprosenttisen varmaa, sitten vasta puhutaan", Louhimies sanoo.

Elokuvan mahdollisen suurenkin suosion varassa sijoittajat saattavat olla kiinnostuneita myös saamaan osuutensa lipputuloista. Samaan aikaan moni esimerkiksi elokuva-alalla ihmettelee, miksi Tuntematon pitäisi kuvata elokuvaksi vielä kolmannen kerran. Samalla rahalla ja innostuksella kun voisi tehdä pari-kolme muuta elokuvaa.

Vuoden 1985 Tuntemattomassa Risto Tuorila oli Koskela ja Määttänä nähtiin Ossi-Ensio Kurvuo (takana).

Joka tapauksessa Linnan kirjan kolmas filmatisointi on edennyt siitä, kun elokuvan valmistelu pulpahti HS:n uutisen myötä julkisuuteen viime vuoden syksyllä.

Elokuvaa aiotaan suunnitelmien mukaan kuvata Vekaranjärven varuskunnan yhteydessä toimivalla ampuma-alueella.

"Ollaan toistaiseksi varauduttu tukemaan elokuvaprojektia", sanoo esikuntapäällikkö Rami Saari Karjalan prikaatista.

Elokuvaa kuvattaisiin Pahkajärven suurella ampuma-alueella. Aluetta on varattu elokuvantekoon ensi vuodeksi sotaharjoitusten välisinä aikoina.

"Tämä on luonnollisesti merkittävä hanke meille", sanoo hanketta Puolustusvoimissa valmistellut tuottaja Tommi Kangasmaa.

Kangasmaan mukaan Puolustusvoimat antaa elokuvaryhmälle käyttöön kuvausalueen lisäksi muun muassa majoitusta, tiloja räjähteiden säilyttämiseen, sammutustukea mahdollisten tulipalojen vuoksi sekä sotahistoriallista asiantuntemusta.

"Emme anna varusmiehiä, emme rahaa emmekä ruokaa", Kangasmaa sanoo.

Käsikirjoitusta on tehnyt Louhimiehen kanssa tämän monivuotinen aisapari, käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala. Lisäksi hanketta on valmistellut tuottaja Mikko Tenhunen. Elokuvaa on tuottamassa elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017, jonka osakkaana on Louhimiehen lisäksi Kimmo Nieminen.

Louhimies on parhaillaan Irlannissa aloittamassa sikäläiselle yleisradioyhtiölle tehtävän Rebellion-televisiosarjan kuvauksia. Pääsiäiskapinasta kertova viisiosainen sarja on Louhimiehen kansainvälisen uran kannalta merkittävä ja sitoo tämän Irlantiin elokuulle saakka. Hänellä on valmisteilla myös elokuvaversio Antti Tuurin kirjasta Ikitie tuotantoyhtiö Matila Röhr Productionsille. Senkin pitäisi valmistua vuodeksi 2017.

Aiemmin Linnan kuulu jatkosotaromaani on filmattu kaksi kertaa ja molemmat versiot ovat olleet hyvin suosittuja.

Edvin Laine ohjasi mustavalkoisen version vuonna 1955 ja Rauni Mollberg teki oman tulkintansa vuonna 1985. Omia elokuvaversioitaan kirjasta ovat takavuosina suunnitelleet lisäksi ainakin Jörn Donner, Matti Kassila ja Aleksi Bardy.

Google: Mobiililaitteen kosketusnäyttökin kohta historiaa - vai niin...

"Kylläpä mennee mahottomaksi!" kuulen jo muutaman lukijan tuskailevan. "Ennen oli kaikki niin yksinkertaista ja helppoa. Ei muuta kuin pyöritteli kiekolta puhelinnumeroita. Siten tulivat näpyttelyt ja vielä tuo näytön hiplaaminenkin mutta nyt ... !" he toteavat.

Kyllä kieltämättä alla olevan artikkelin visio on aikamoinen. Varmaan käytännön ongelmia syntyy roppakaupalla. Rennoimmasta päästä todettakoon, että reippaan illan jälkeen kenenkään on turha yrittää "mandoliinisormin" yrittää yhteyttä - ei onnistu. Vakavammassa päässä henkilön sairauteen liittyvä vapina estää todennäköisesti yhteydenoton - sormien liikeradat ovat reippaan puoleiset, signaalit eivät osu näytölle.

Onneksi em. tilanteisiin liittyvänä kohta voi myös puhua puhelimelle yhteydenottotoiveensa ja muutkin mobiililaitetarpeensa... 

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Google romutti kosketusnäytön: ”keksintö kuin tieteiselokuvasta”

4.6.2015 8:07 | Päivitetty 4.6.2015 8:11

DigitalousTeollisuusElektroniikka

Hakukonejätti Googlen uusin innovaatio toimii sormia ilmassa liikuttamalla. KUVA: GETTY IMAGES

Juuri kun opit hallitsemaan mobiililaitteita kosketusnäytöllä, tulossa on näytöstä vapaa sormiteknologia.

Tekniikka, jolla hallitset mobiililaitteita kosketusnäytöllä, voi olla pian yhtä vanhanaikaista kuin perinteisen puhelimen pyörivä numeronvalitsin. Jos Googlen suunnitelmat toteutuvat, näyttöä ei tarvitse enää koskea. Riittää, kun käyttäjä liikuttaa sormiaan ilmassa.

Googlen hanke on nimeltään Project Soli, ja se käyttää tutka-aaltoja lukiessaan sormien pienimpiäkin liikkeitä.

Teknologiaan tutustunut Business Insider (BI) luonnehtii sitä todellisuuteen tuoduksi tieteiselokuvaksi. Kuvia ja video aiheesta löytyy BI:n verkkosivuilta.

Googlen prototyypin tulokset ovat BI:n mukaan vaikuttavia. Google pystyi näyttämään, kuinka tarkasti hienomotoriikka järjestelmässä toimii. Esimerkiksi peukalon ja etusormen venyttämisellä tai hankaamalla niitä yhteen eri nopeuksilla voidaan ohjata kaikenlaisia laitteita koskematta niitä fyysisesti laisinkaan.

Tekniikalla esimerkiksi hallittiin näytöllä olevaa jalkapalloa ja muutettiin kellonaikaa.

Googlelta kului kymmenen kuukautta kutistaa teknologia kynnen kokoiseen siruun. Näin pieni siru voidaan integroida älykellojen tapaisiin elektronisiin minilaitteisiin. Niissä perinteinen kosketusnäyttö toimii huonosti.

Google myös uskoo, että kaikenlaiset puettavat laitteet yleistyneet ja näytöt pienentyvät. Silloin tällaiselle teknologialle löytyy uutta käyttöä.

Teknologialla voisi myös olla suuri rooli virtuaalitodellisuudessa, jossa se voisi tarjota ihmisille tavan olla vuorovaikutuksessa digitaalisten objektien kanssa virtuaalimaailmoissa.

Google ei paljasta, aikooko se valmistaa siruja itse. Yhtiö kuitenkin toivoo, että sirujen varaan alettaisiin rakentaa tuotteita.