keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Talvivaara torstaina 25.06.2015...

Huomenna sen sitten näkee ja kuulee - mielenkiintoista.

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista:

Mitä Talvivaaran yhtiö- kokous käsittelee?



Hannu Mustonen
Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n (emo- ja pörssiyhtiö) yhtiökokous päättää huomenna järjestelystä, jossa etuoikeudettomille saneerausvelkojille tarjotaan...

Hiukan lisää infoa:

Solidiumin toimitusjohtajaa ehdotetaan Talvivaaran hallitukseen

Valtion omistama sijoitusyhtiö Solidium ehdottaa, että yhtiön toimitusjohtaja Kari Järvinen valitaan Talvivaaran Kaivososakeyhtiön hallituksen jäseneksi.
Järvinen on ollut Solidiumin toimitusjohtajana vuodesta 2009 lähtien.
Solidium kertoo tiedotteessaan, että yhtiö haluaa ottaa aktiivisen roolin Talvivaaran Kaivososakeyhtiön hallituksessa ja sitä kautta auttaa Sotkamon kaivoshanketta menestymään. Solidium on Talvivaaran Kaivososakeyhtiön suurin yksittäinen osakkeenomistaja.
Sijoitusyhtiön esityksen mukaan Järvinen valitaan hallitukseen aiemmin ehdotettujen Tapani JärvisenPekka PeränStuart Murrayn ja Solveig Törnroos-Huhtamäen lisäksi.

Pieni hätä 50 penniä ja iso hätä 1 markka...

Luin hetki sitten jonkin lööppilehden otsikon/lyhyen artikkelin netissä, jossa todettiin tyttären ihmettelevän ympärivuorokautisessa palveluasunnossa olevan äitinsä yöllisen vessatarpeen hinnottelua.
Vessauttajan (vessassakäynnin avustajan) palvelu maksaa 15 euroa/yö. Palvelun hinta on kovanpuoleinen, tosin artikkelissa selvennetään, että hinta sisältää tarvittaessa useammankin avustuskerran yössä...

Osattiin sitä ennenkin hinnoitella WC-käynnit jopa selektiivisesti tarpeen mukaan. "Pieni hätä 50 penniä ja iso hätä 1 markka"- kioskin seinällä oleva kyltti kävi mielessä em. artikkelia lukiessani. Silloin elettiin 1950-lukua. Tarina ei kerro, miten em. hätätarpeen valvonta toteutettiin...

Kiusallista julkisuutta Pietarin trollitehtaalle...

"Mitä pahaa on kirjoittaa hyvää Putinista vaikkapa 200 kirjoittajan voimin?" saattaa monikin aiheellisesti kysyä. Ei varmaan mitään, mikäli kirjoitukset olisivat totta...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Pietarin trollitehdas yrittää välttää oikeusjutun rahalla

ULKOMAAT 
VALENTIN EGORŠIN
Pietarin trollikeskus sijaitsee Savuškinin kadulla Pietarin pohjoisosissa.
Pietarin trollikeskus sijaitsee Savuškinin kadulla Pietarin pohjoisosissa.
Pietarilainen trollitehtaaksi kutsuttu Internet issledovanija -yritys yrittää välttää sitä kohtaan nostetut syytteet tarjoamalla entiselle työntekijälleen rahallista korvausta, kertoo uutistoimisto AFP.
Trollitehtaan entinen työntekijä, nettitrolliksi soluttautunut Ljudmila Savtšuk haastoi keväällä trollitehtaan oikeuteen työlainsäädännön rikkomisesta ja syytti sitä esimerkiksi alipalkkauksesta.
Nettitrolleista eli internetissä toimivista palkatuista kommentoijista on tullut yksi osa Venäjän vaikuttamistaktiikkaa. Nettitrollit muun muassa johtavat harhaan, provosoivat ja nostavat haluttujen teemojen suosiota uutisten kommenteissa, sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla.
Tiistaina järjestetyn oikeusistunnon yhteydessä trollitehdasta edustava asianajaja Yekaterina Nazarovakertoi, että tehdas on halukas "hakemaan ratkaisua" Savtšukin kanssa ja tarjoutui maksamaan Savtšukille tämän aiemmin pyytämän 10 000 ruplan eli noin 166 euron korvauksen.
Savtšuk kertoi AFP:lle olevansa tyytyväinen esitykseen, mutta huomautti, ettei tapaus ole hänen osaltaan ohi.
Savtšuk sanoi toukokuun lopulla HS:n haastattelussa, että hänen tavoitteenaan on oikeusprosessin kautta tuoda päivänvaloon yrityksen salattu toiminta.
Savtšukin asianajaja Ivan Pavlov piti oikeusistunnon tulosta odottamattomana ja sanoi epäilevänsä, että trollitehdas yrittää tarjouksellaan paeta kohtaamaansa julkisuutta.
Trollitehtaan edustaja jätti tulematta paikalle tapauksen ensimmäiseen oikeuskäsittelyyn, ja tiistain istunto oli ensimmäinen kerta, kun tehtaan edustaja on nähty julkisuudessa.
"Oletan, että syytetty katsoo paremmaksi hyväksyä syytteet ja maksaa korvauksen", Pavlov sanoi APF:lle tiistaina.
Pavlovin mukaan tapauksen seuraava vaihe olisi Savtšukin kanssa järjestetty tapaaminen trollitehdaan pääkonttorilla heinäkuussa.
Ljudmila Savtšuk aloitti nettitrollin työn Pietarin trollitehtaalla tammikuun alussa, tavoitteenaan tutkia tehtaan toimintaa.
"Tärkein päämäärä oli ohjata mielipiteitä Ukrainasta. Piti kirjoittaa hyvästä Putinista, pahasta Obamasta, haukkua Ukrainaa ja Euroopan unionia", hän kertoi toukokuussa HS:lle.
Kirjoitettuaan nettikommentteja kaksi kuukautta hän antoi keräämänsä materiaalit Moi raion -lehdelle ja oppositiohenkiselle Novaja Gazetalle. Työnantaja sai selville artikkelien lähteen, minkä jälkeen Savtšuk lopetti tehtaalla.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Selfie-kuvat ovat vahvaa todistusaineistoa Itä-Ukrainassakin...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Venäjä jäi rysän päältä kiinni Ukrainassa selfie-sotilaiden takia

Venäjän lähettämien sotilaiden läsnäolosta Ukrainassa kertyy lisää todistusaineistoa – nyt myös heidän itse ottamistaan kuvista

ULKOMAAT  
Toimittaja Simon Ostrovsky (oik.) etsi ViceNews -uutissivuston dokumenttiaan varten paikkoja, joissa Venäjän asevoimien sotilas Bato Dambajev (vas.) oli otattanut itsestään kuvia sosiaaliseen mediaan. Tämä paikka on lähellä Ukrainan Debaltsevea. Dambajev julkaisi oman kuvansa viime helmikuussa Vkontakte-palvelussa.
Toimittaja Simon Ostrovsky (oik.) etsi ViceNews -uutissivuston dokumenttiaan varten paikkoja, joissa Venäjän asevoimien sotilas Bato Dambajev (vas.) oli otattanut itsestään kuvia sosiaaliseen mediaan. Tämä paikka on lähellä Ukrainan Debaltsevea. Dambajev julkaisi oman kuvansa viime helmikuussa Vkontakte-palvelussa.
Venäjän asevoimilla on suojauksessaan älypuhelimen kokoinen aukko. Näin voi päätellä viimeaikaisista paljastuksista, jotka todistavat, että itäisen Ukrainan taisteluihin on osallistunut Venäjän lähettämiä sotilaita.
Venäjän suojauksen heikkona kohtana ovat omat sotilaat, jotka ottavat itsestään kännykkäkuvia ja lataavat niitä verkkoon. Selfie-sotilaat tarjoavat avoimesti saatavilla olevaa, usein täysin kiistatonta todistusaineistoa.
Ukrainan sota on kestänyt yli vuoden. Venäjän virallinen linja on koko ajan ollut se, ettei itäisessä Ukrainassa taistele Venäjän asevoimien sotilaita.
Erikoisjoukkojen osallistumisen Krimin miehitykseen talvella 2014 Venäjä tunnusti jälkikäteen.
Sitä Venäjä ei ole kiistänyt, että Ukrainaan olisi lähtenyt venäläisiä sotimaan. Mutta Venäjän virallisen totuuden mukaan nämä venäläissotilaat eivät ole asevoimien palveluksessa vaan lähtevät vakaumuksensa takia ja vapaaehtoisesti.
"Mahdoton sitä on estää", sanoi Kremlin turvallisuusneuvonantaja Nikolai Patrušev maanantaina Kommersant-lehdessä. "Tunteet tulevat kuvaan mukaan, ihmiset menevät sinne [Ukrainaan] ja taistelevat."
Ukrainan asevoimat on sodan aikana kärsinyt toistuvasti tappioita, joiden ei uskoisi olevan mahdollisia sekalaisia separatistijoukkoja vastaan.
Venäjän presidentti Vladimir Putin on tehnyt asiasta suoranaista pilaa.
"On aina ikävää hävitä, varsinkin jos häviää entisiä kaivosmiehiä ja traktorinkuljettajia vastaan", Putin irvaili helmikuussa Budapestissä.
Ukraina ja länsi eivät Venäjän versiota hyväksy. Selitys kapinallistaistelijoiden suorituskyvylle on ilmeinen: Venäjä tukee heitä aseilla, kalustolla – ja miesvoimalla.
Vankka käsitys venäläisjoukkojen läsnäolosta on perustunut muun muassa silminnäkijähavaintoihin. Niitä ovat tehneet myös Helsingin Sanomien toimittajat. Kirjeenvaihtaja Pekka Hakala tarjosi loppuvuonna 2014 Itä-Ukrainan Luhanskissa kyydin venäläissotilaalle, joka kertoi, että hänelle maksetaan palkka Venäjältä.
Venäjän armeijan toiminnasta todistaa myös se, että venäläissotilaita on mystisesti kaatunut. Heitä on haudattu salaa. Kansalaisjärjestö Sotilaiden äidit on julkaissut nimilistoja sadoista oletettavasti Ukrainassa kuolleista sotilaista.
Lännen käsityksen tueksi on loppukevään ja alkukesän mittaan kertynyt lisää kovaa todistusaineistoa.
Toukokuun puolivälissä Ukraina vangitsi kaksi venäläissotilasta, Aleksandr Aleksandrovin ja Jevgeni Jerofejevin. He jäivät kiinni lähellä Luhanskia, josta heidät siirrettiin Kiovaan.
Kiovassa Aleksandrov ja Jerofejev ovat tiettävästi edelleenkin. Miehet ovat pudonneet eräänlaiseen kylmän sodan loukkuun: Ukrainassa heitä odottaa terrorismisyyte, mutta Venäjä ei heitä sotilaikseen tunnusta.
Aleksandrov antoi toukokuun lopussa uutistoimisto Reutersille haastattelun, jossa hän sanoi olevansa sopimussotilas Venäjän erikoisjoukoissa. "Tottelin määräyksiä", Aleksandrov sanoi toiminnastaan Ukrainan alueella.
VALENTYN OGIRENKO / REUTERS

Järeän todistusvoimaisia ovat myös valokuvat – venäläissotilaiden itsestään levittämät poseerauskuvat.
Ainakin kahdessa viimeaikaisessa tapauksessa venäläissotilaiden toiminta Ukrainassa on paljastunut heidän itsensä julkaisemien kuvien perusteella.
Tutkivien kansalaisjournalistien yhteisö Bellingcat julkaisi toukokuun lopussa venäläisaktivisti Ruslan Levievin raportin, jossa lähteenä oli kuolleen Venäjän asevoimien sotilaan Timur "Mamai" Mamajusupovin poseerauskuva panssariajoneuvon edessä.
Kuva oli julkaistu sosiaalisessa mediassa 8. toukokuuta. Kuvassa oli yksityiskohtia – tietyn muotoinen puun oksa, tietyn mallinen aidan tolppa – joiden avulla kuvanottopaikka pystyttiin paikantamaan lähelle Luhanskia, siis Itä-Ukrainaan.
Samaa metodia käytti ViceNewsin toimittaja Simon Ostrovsky.
ViceNewsin kesäkuun puolivälissä julkaisemassa 20-minuuttisessa dokumentissa Ostrovsky kulkee Burjatiasta kotoisin olevan Venäjän armeijan sopimussotilaan Bato Dambajevin jalanjäljillä – tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemien kuvien perusteella.
Ostrovsky käy Moskovassa, Ukrainan Venäjän-puoleisella rajaseudulla – ja lopulta Ukrainassa, lähellä Debaltsevea, jossa viime helmikuussa käytiin rajuja taisteluita.
Dokumentissa Ostrovsky onnistuu löytämään Debaltsevesta täsmälleen saman paikan, jossa Dambajev otatti itsestään kuvan viime talvena.
Varmistuakseen sotilaan henkilöydestä Ostrovsky matkustaa vielä Baikal-järven taakse Ulan-Uden kaupunkiin, Dambajevin kotikaupunkiin.
Käy aukottomasti ilmi, että Dambajev on Venäjän asevoimien sotilas, joka oli helmikuussa Ukrainan maaperällä asevarustuksessa.

Rakennusala tarvitsee omat Pelle Pelottomansa mutta...

Niin kuin aikaisemminkin olen kirjoittanut, olen ollut mukana rakentamassa muutamia rakennuksia, pääasiassa pienrakennuksia, tosin yksi on osittain 2-kerroksinen rivitalo.

Päädyimme 1980-luvun alkupuolella rakentamaan nykyisen asuinpaikkamme päärakennuksen betonielementeistä. Kävin silloin seuraamassa Kemin Karjalahdella sijainneella K.E.Nymannin elementtitehtaalla betonielementtien valmistusta.

Niin kuin alla olevassa artikkelissa todetaan, rakentaminen on kaiken kaikkiaan minunkin mielestä turhan työlästä ja monivaiheista - työvoimavaltaisen monimutkaistakin, joka tarvinnee "reipasta ravistelua" uusien, henkeäsalpaavien ideoiden muodossa.

Katsottuani alla olevaan artikkeliin liittyvän videopätkän, tuli tunne, että tässä saattaa olla yksi lupaavimmista rakennusalan ideoista betonielementtirakentamisen osalta mutta...

Itse olen nimenomaan Suomessa kallistumassa puurakentamisen puoleen ja siinä nimenomaan CLT-tekniikkaan. Se on vielä aivan "lapsenkengissä" ja toivon CLT-elementtien käytön reippaasti lisääntyvän.

Toki samaan hengenvetoon totean, että olemme olleet vuonna 1982 rakennettuun betonielementtitaloomme erittäin tyytyväisiä - huoleton pesubetoniulkopinta ja erittäin energiaystävällinen rakenne...



Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Imatralaisyhtiön hurja suunnitelma: aikoo ryhtyä tulostamaan betonitaloja

Fimatec sai yhteistyökumppaneikseen suuria yhtiöitä, jotka uskovat uudenlaiseen 3D-teknologiaa hyödyntävään innovaatioon

KOTIMAA 

Ehkä jo ensi vuoden lopulla valmistuu Suomen ensimmäinen 3D-tulostettu betonitalo imatralaisen Fimatec-yhtiön innovaatiolla. Fimatec on kehittänyt 3D-tulostuksen ja robottiteknologian yhdistävän menetelmän.
Mullistavaa on se, että Fimatecin Robocatt-tulostusyksikön valmistamat taloelementit sisältävät valmiiksi sekä ulko- ja sisäseinän että eristeet ja raudoitukset. Robocatin tulostamat elementit kelpaavat sellaisenaan rakennusvalvontaviranomaisellekin.
"Netti on täynnä demoja betonitulostamisesta, mutta kokeilut ovat kaatuneet käytännön kysymyksiin, kuten talon romahtamiseen. Pelkkä betonin pursottaminen ei riitä. Pidämme Fimatecin hanketta tähän mennessä maailmalla nähdyistä versioista uskottavimpana", sanoo Lujabetonin toimitusjohtaja Mikko Isotalo.
Fakta

3D-tulostaminen kasvaa voimakkaasti

 Kolmiulotteisella eli 3D-tulostuksella virtuaalisesta mallista voidaan tulostaa fyysinen esine.
 Tulostusmateriaalina voidaan käyttää esimerkiksi muovia, metallia, keramiikkaa, lasia tai betonia.
 Materiaali voidaan johtaa tulostuspäähän esimerkiksi nauhana tai jauheena. Usein materiaali sulatetaan tai liuotetaan nesteeseen ja suihkutetaan tulostinalustalle, jossa materiaali kovettuu ohuina kerroksina haluttuun kohtaan.
 3D-tulostusta voi käyttää lukemattomiin käyttötarkoituksiin kuten korujen, tekonivelten sekä autojen ja muiden laitteiden varaosien tulostamiseen.
 Informaatioteknologian tutkimusyhtiö Gartner arvioi, että vuonna 2018 3D-tulostimiin ja 3D-tulostusmateriaaleihin käytetään rahaa yli 13 miljardia dollaria. Vuonna 2014 niihin käytettiin vain reilu miljardi dollaria.
Imatralla yhtiön vuokraamassa teollisuushallissa on näytillä parisen neliötä 3D-tulostettua betoniseinäelementtiä, jonka tulostamiseen kului vain kolme minuuttia.
Fimatecin perusti vuoden 2013 lopulla Arto Koivuharju, Pelle Peloton -tyyppinen keksijä. Kultaharjulla ei ole rakennusalan tai teknistä koulutusta, vaan tähän asti hän on ansainnut elantonsa lähinnä vartiointialan yrittäjänä.
Olipa Koivuharju takavuosina mukana myös Lordi-yhtyeen keulakuvan Tomi Putaansuunyhtiössä, joka perusti nyt jo toimintansa lopettaneen hirviöravintolan Rovaniemelle 2006.
"Ehkä sen vuoksi tämä on näin pitkälle edennytkin, kun minulla ei ole rakennusalan kahleita", Kultaharju virnistää.
Idea Robocatista syntyi kolmisen vuotta sitten Kultaharjun käytyä rakennustyömaalla. Rakentaminen näytti turhan työläältä ja monivaiheiselta.
"Perusidea oli minun, mutta matkan varrella mukaan tuli asiantuntijoita", sanoo Kultaharju.
Fimatecin yhteistyökumppaneina on Lujabetonin ohella muitakin suuria yhtiöitä kuten nosturivalmistaja Konecranes, suunnittelu- ja konsulttiyhtiö Rejlers ja muun muassa liimoja ja tiivisteitä valmistava Sika Group.
Yhteistyökumppanit antavat Robocatt-hankkeelle osaamista ja työpanosta, mutta eivät suoranaista rahoitusta.
Kultaharju arvioi, että teollisessa mittakaavassa Robocatt voisi toimia ensi vuoden lopulla.
Kultaharju on rahoittanut hankkeen tähän asti täysin itse. Rahaa on kulunut jo liki 200 000 euroa, ja pilottivaiheeseen pitäisi saada arviolta 1,5 miljoonaa lisää.
Kultaharju toivoo, että Tekes tai ely-keskus voisi tulla rahoittajaksi.
"Pienelle yrittäjälle 1,5 miljoonaa on mahdoton summa", hän sanoo.
(C)JUHA METSO / © JUHA METSO
Fimatecin toimitusjohtaja Arto Kultaharju on rahoittanut innovaatiohankkeen tähän mennessä täysin omilla rahoillaan.
Fimatecin toimitusjohtaja Arto Kultaharju on rahoittanut innovaatiohankkeen tähän mennessä täysin omilla rahoillaan.

Tarvitseeko Suomi/Helsinki - todella- Guggenheimin - soppii eppäillä...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan, jos yksityista rahaa löytyy, niin mikä ettei. Suomen valtion ei pidä koskea asiaan pitkällä kepilläkään... 

Näin tänään keskiviikkona 24.06.2015...

Guggenheim ei saa kannatusta Helsingin poliitikoilta

HS soitti Helsingin kaupunginvaltuutetuille ja kysyi kantaa Guggenheim-säätiön uuteen ehdotukseen

KAUPUNKI  
Helsingin Sanomat
Harva Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen kannattaa Guggenheimin taidemuseon rakentamista, käy ilmi HS:n tekemästä kyselystä.
HS tavoitti valtuuston 85 jäsenestä 69, joista vain kuusi on valmis toteuttaman museohankkeen, mikäli Helsingin kaupunki vastaa merkittävästä osasta sen kustannuksista.

__________________________________________________

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Guggenheim-kilpailun voittajaksi valittiin Moreau Kusunoki Architects -toimiston "Majakka"

KULTTUURI  
GUGGENHEIM-SÄÄTIÖN HAVAINNEKUVA
Havainnekuva voittajaehdotuksesta mereltä päin nähtynä.
Havainnekuva voittajaehdotuksesta mereltä päin nähtynä.
Guggenheim-arkkitehtuurikilpailun voittajaksi on valittu arkkitehtitoimisto Moreau Kusunoki Architectsin suunnitelma Art in the City, josta on Suomessa puhuttu Majakkana.
Voittaja julkistettiin tiistaina Guggenheim-säätiön tiedotustilaisuudessa Helsingin Palace-ravintolassa, kivenheiton päässä museolle varatusta tontista.
Ranskalainen Moreau Kusunoki Architectes -toimisto on perustettu vasta loppuvuodesta 2011, ja sen tunnetuimpiin töihin kuuluvat Beauvais'n uusi teatteri, Fonds Régional d'Art Contemporain -museo Marseillessa ja Matsuri Boetie -ravintola Pariisissa.
Tuomaristo valitsi voittajan äänestämällä. Helsingin Sanomien tietojen mukaan toiseksi jäi "Makasiinina" tunnettu ehdotus.
Korkeusvaatimukset rikkovan "Majakan" voitto voisi sinetöidä koko museohankkeen hautautumisen.
Korkeusvaatimukset rikkovan "Majakan" voitto voisi sinetöidä koko museohankkeen hautautumisen.
GUGGENHEIM-SÄÄTIÖN HAVAINNEKUVA
Voittajaehdotus katutasolta nähtynä.
Voittajaehdotus katutasolta nähtynä.
Guggenheim Helsinki -tukisäätiön puheenjohtaja Ari Lahti kertoi samassa tiedotustilaisuudessa, että se on kerännyt yksityistä rahaa Helsingin museota varten viimeisen kuuden kuukauden aikana yli 10 miljoonaa euroa.
GUGGENHEIM-SÄÄTIÖN HAVAINNEKUVA
Havainnekuva voittajaehdotuksen mahdollisista sisätiloista.
Havainnekuva voittajaehdotuksen mahdollisista sisätiloista.
Tämä on yli kolmasosa säätiön tavoittelemasta 28 miljoonasta eurosta, mutta jää silti alle kesäkuulle asetetun 14 miljoonan tavoitteen.
Yksityisen rahoituksen määrä voi olla ratkaisevassa roolissa, kun Helsinki pohtii kantaansa uuteen ehdotukseen.
RIO GANDARA HS
Guggenheim -arkkitehtuurikilpailun voittajat Moreau Kusunoki Architectsin suunnitelma Art in the Cityn suunnittelijat.
Guggenheim -arkkitehtuurikilpailun voittajat Moreau Kusunoki Architectsin suunnitelma Art in the Cityn suunnittelijat.
Guggenheim-säätiö kertoo voittajaehdotuksesta tiedotteessa seuraavasti:
"Voittajaehdotuksessa näyttelytiloina toimivat katumaisen tilan ympärille ryhmitellyt, toisiinsa yhteydessä olevat paviljongit ja aukiot. Sen dramaattisessa julkisivussa hyödynnetään kotimaista hiilikäsiteltyä puuta ja lasia. Itse museo rakentuu kaikkiaan yhdeksästä matalasta paviljongista ja yhdestä majakkamaisesta tornista. Museo on yhteydessä ympäröivään kaupunkitilaan eri tavoilla: vieraat pääsevät kulkemaan Tähtitorninvuoren puistoon kävelysiltaa pitkin, kun taas meren puolella rantapromenadi yhdistää
rakennuksen Eteläsatamaan."
RIO GANDARA HS
Guggenheim-säätiön pääjohtaja Richard Armstrong (kesk.) ja Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen säätiön tiedotustilaisuudessa tiistaina.
Guggenheim-säätiön pääjohtaja Richard Armstrong (kesk.) ja Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen säätiön tiedotustilaisuudessa tiistaina.
Tuomariston mielestä voittajaehdotus on "aluetta ja ympäristöä kunnioittava".
"Satama, puisto ja kaupunki käyvät kukin vuoropuhelua rakennuksen kanssa. Muodot ja materiaalit ovat erottuvia ja moderneja olematta kuitenkaan ikonisia. Piirustuksista huokui yhteisöllisyyden henki ja elämä, joka vastasi ohjeistusta kunnioittaa sekä Suomen kansaa että tulevaisuuden museon luomista", tuomariston lausunnossa sanotaan.
Ehdotus vaatii kuitenkin vielä työstämistä.
"Pystysuuntaisen liikkeen, pääterassin käytön ja kattorakenteen katsottiin vaativan lisätyötä, mutta näitä seikkoja pidettiin normaalina osana projektikehitystä, ja tuomaristo luotti konseptin vahvuuteen", lausunnossa jatketaan.
Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Jukka Petäjä pitää voittanutta Majakka-suunnitelmaa hienona. Petäjää rakennuksen kilpailun sääntöjä rikkonut korkeuskaan ei haittaa.
"Rakennus nousee kohti Tähtitorninmäkeä, ja siinä mielessä se sopii hyvin maisemaansa", Petäjä sanoi HSTV:n haastattelussa.
Museon ystävien yhteenliittymän, Guggenheim Helsinkiin -yhdistyksen puheenjohtaja Rafaela Seppälän mielestä voittajatyö vaikuttaa loistavalta.
"Valittu projekti esittää myös sitä globaalia merkitystä, mikä kilpailulla on ollut, kun voittaja on ranskalaisjapanilainen arkkitehtitoimisto", Seppälä sanoi HS:n toimittajan Kirsi Alm-Siiran haastattelussa heti Guggenheimin tiedotustilaisuuden jälkeen.
Seppälän mielestä voittajasuunnitelmassa puunkäyttöä on ajateltu voimakkaasti, ja tämä tuo työhön myös suomalaisuutta. Voittajatyön ajatus yhteisöllisyydestä ja monesta eri tilasta, joissa kaikissa tehdään eri asioita, on nimenomaan tähän aikaan sopiva, Seppälä sanoo.
"Emme tiedä mitä uuden vuosisadan museolta vaaditaan, joten siellä pitää pystyä tekemään paljon eri asioita. Ei tiedetä, mistä taide huomenna on tehty. Voittaja on muutoskykyinen projekti."
Seppälä on Sanoman suuromistaja. Helsingin Sanomat on osa Sanomaa.
Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan uusi hallitus ei ole vielä keskustellut Guggenheimista.
"Sen aika on sitten, jos on olemassa konkreettinen esitys valtion mahdollisesta roolista hankkeessa", Grahn-Laasonen sanoo opetus- ja kulttuuriministeriön lähettämässä tiedotteessa.
"Ajatus Guggenheimista on kiehtova, mutta onko sen mahdollista toteutua, sitä en vielä tiedä", Grahn-Laasonen jatkaa tiedotteessa. Laasosen mukaan hanke on joka tapauksessa ensisijaisesti Helsingin kaupungin ja Guggenheim-säätiön välinen.
Kesäkuussa 2014 avattu ja 1 715 kilpailutyötä houkutellut kilpailu oli yksi maailman suurimpia arkkitehtuurikilpailuja. Kuusi finalistitoimistoa ehdotuksineen julkistettiin joulukuussa 2014.
Voittaja saa palkinnoksi 100 000 euroa. Voittajasuunnitelman toteutuksesta ei kuitenkaan ole vielä varmuutta. Seuraavaksi Helsingin kaupungin on määrä ottaa kantaa Guggenheimin ehdotukseen.

Tästä Guggenheimissa on kyse

 Helsingin kaupunki ja Solomon R. Guggenheimin säätiö aloittivat vuoden 2011 alussa selvityksen siitä, voisiko Guggenheim-museon perustaa Helsinkiin.
 Vuoden 2012 alussa museon paikaksi esitettiin Kanavaterminaalin tonttia Katajanokalla. Rakennuksen olisi rahoittanut ja rakennuttanut Helsingin kaupunki.
 Toukokuussa 2012 Helsingin kaupunginhallitus äänesti hankkeen nurin äänin 8–7.
 Vuonna 2013 Guggenheim-säätiö lähti uuteen yritykseen. Nyt museon paikaksi ehdotettiin Etelärantaa, ja museosta aiottiin järjestää kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu ennen mahdollista rakentamispäätöstä. Guggenheim lupasi maksaa kilpailun itse.
 Vuoden 2014 alussa Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi arkkitehtuurikilpailun ja varasi Etelärannasta tontin mahdolliselle museolle.
 Arkkitehtuurikilpailu alkoi kesäkuussa vuonna 2014. Kilpailu ei tarkoita sitä, että museo varmasti rakennettaisiin. Samalla julkistettiin uusi säätiö tukemaan Helsingin Guggenheim-hanketta ja keräämään museon rakentamiselle yksityistä rahaa.
Tuomaristoa johti Columbian yliopiston arkkitehtuuriohjelman dekaani Mark Wigley. Arkkitehtikuntaa tuomaristossa edustavat arkkitehti, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston virastopäällikkö Mikko Aho, yhdysvaltalaisarkkitehti Jeanne Gang, espanjalaisprofessori ja -arkkitehti Juan Herreros, OOPEAA-toimiston osakas, arkkitehti Anssi Lassila, professori, arkkitehti Rainer Mahlamäki sekä japanilaisarkkitehti Yoshiharu Tsukamoto.
Lisäksi tuomaristoon kuuluvat Guggenheim-säätiön apulaisjohtajaNancy Spector, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen, ympäristöministeriön ylijohtaja Helena Säteri sekä teknologian tutkimuskeskus VTT:n pääjohtaja Erkki KM Leppävuori.
HS:n arkkitehtuurikriitikkoPaula Holmilan mukaan kevään ennakkosuosikki oli "Pöytäliina" eli ehdotus nimeltä Quiet Animal. Se kaatui kuitenkin tiettävästi hankaliin teknisiin ratkaisuihin.
Moreau Kusunoki Architects -toimiston lisäksi finaaliin etenivät Sveitsissä ja Yhdysvalloissa toimiva AGPS Architecture Ltd, brittiläinen Asif Khan Ltd, Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Australiassa toimiva Fake Industries Architectural Agonism, saksalainen Haas Cook Zemmrich Studio2050 sekä Espanjassa ja Australiassa toimiva SMAR Architecture Studio.