Yhdysvaltain presidentit ja varapresidentit aikajärjestyksessä - kyllä...

Yhdysvaltain presidentit ja varapresidentit aikajärjestyksessä - kyllä... Kun tuo presidentinvaali näyttää muodostuvan mielenkiintoiseksi tällä hetkellä virassa olevan presidentin Joe Bidenin luovuttua Demokraattisen puolueen ehdokkuudesta. Varapresidentti Kamala Harris on jo tällä hetkellä käytännössä presidentinvaalin ehdokas, vaikka lopullinen "siunaus" ehdokkuudelle tulee myöhemmin pidettävässä puoluekokouksessa. Kuinka monta naispresindenttiä on Yhdysvalloissa kautta aikain ollut? Ei yhtään. Kuinka monta varapresidenttiä? Yksi - nykyinen varapresidentti Kamala Harris. Nyt on mahdollisuus "rikkoa niin sanottu lasikatto". Arvelen, että tästä kehkeytyy mielenkiintoinen kisa. Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Viime yö oli poikkeuksellisen rauhaton. Kolme kertaa heräsin, sillä molempia jalkoja nilkan yläpuolelta "veteli". Tähän saakka vastaavaa on ilmennyt vain jommassa kummassa jalassa. Muutaman askeleen jälkeen se helpotti. Unta toki sain riittävästi, sillä nukuin vähän pitempään. Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +37 astetta lämmintä suojaisessa päärakennuksemme syvennyksessä. Tulee lämmin päivä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden päivällä asioille kaupungille. Ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Istuskellaan pihakeinussa hetken aikaa aamulla, talousrakeenuksen lipan alla iltapäivällä ja nautitaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tulimme paluumuuttajina syntymäkaupunkiin etelästä elokuussa 1981. Asetuimme asumaan vanhaa kotilooni. Puuseen rakensimme mukana tuomaamme pieneen kevythirsirakennukseen, sillä pitkä tontilla ollut varastorakennus, jossa oli sauna, pieni pukeutumistila, makasiini, liiteri, navetanporstua, navetta/muutettu autotalliksi ja puusee, oli jouduttu purkamaan. Miksi? Siksi, että meidän entiselle perunapellolle oli kaksi Veitsiluodon Oy:n palveluksessa ollutta metsänhoitajaa rakennuttanut/rakentanut niin sanotun osakeyhtiömuotoisen paritalon perheilleen. Sisareni Annelin mies Aulis hoiti silloin varastorakennuksen purkamisen. He asuvat tuossa näköetäisyydellä nykyäänkin Kainuunkadun toisella puolella... Aika pitkä johdattelu varsinaiseen asiaani. Me puolestamme rakennutimme pääasiassa vuosien 1982 ja 1983 aikana tälle tontille Karjalahdella olleen KEN-elementtitehtaan elementeistä omakotitalon. Olemme olleet taloomme pääasiassa tyytyväisiä. Myöhemmin olemme rakentaneet - purettuamme Laitakarin sahan lankunpätkistä rakennetun vanhan kotitaloni - varastorakennuksen ja Pikkupuolen Jo rakennusvaiheessa ja myöhemminkin olen todennut, että rakentaminen Suomessa on aika alkeellista. Minut on ainakin henkisesti hakattu kommenteistani mustelmille. Siitä on jo pitkä aika, käytännössä vuosikymmeniä, kun pohdiskelin/hahmottelin sellaisia rakennuksia, joista voidaan poistaa ja/tai lisätä osa olosuhteiden mukaan. Suomessa rakennetaan, on ainakin aikaisemmin on rakennettu aivan liian isoja omakotitaloja. Tännän Lapin Kansassa oleva artikkeli on oikeaan suuntaan menevä...

Ei ole helpot ajat kemiläisillä kuntapäättäjillä nyt eikä seuraavallakaan valtuustokaudella...

Ei ole helpot ajat kemiläisillä kuntapäättäjillä nyt eikä seuraavallakaan valtuustokaudella... Tämänhetkinen valtuustokausi 2021-2025 vetelee viimeisiään ja seuraaviin eli keväällä 2025 toteutettaviin kunta- ja aluevaaleihin eri ryhmittymät alkavat kohtapuolin kiivaasti hakea ehdokkaita. Nyt jos koskaan pitäisi, pitää löytää potentiaalisia ehdokkaita - vanhoja ja uusia. Ainakin seuraavat asiat odottavat Kemissä ratkaisua: Uimahalli, entinen tyttölyseo oikeastaan kouluverkkoasian loppuunsaattaminen, lähivuosina pakostakin rakennettava uusi jätevedenpuhdistamo, Satamakankaan rakentamisen käynnistäminen, Kemin Energia ja Vesi Oy:n toimittajan mainitseman "kruununjalokiven" ratkaisut=myyminen mahdolisesti pilkottuna Kemin umpisurkean talouden pönkittämiseksi/helpottamiseksi, Kemin Matkailu Oy:n jatkotoimenpiteet=myyminen ja/tai uusi omistuspohja Kemin vastuiden keventämiseksi, jne. mitä vielä... Kaikki edellä oleva on julkista tietoa. Ne seuraavien vaalien ehdokkaat ja muun muassa Kemin kaupunginvaltuustoon valituiksi tulevat ovat kovan paikan edessä. Varmaan niistäkin he selviävät, kun muuta mahdollisutta ei kerta kaikkiaan ole. Ken elää, hän näkee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvn nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani asitin aurinkoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +38 astetta lämmintä suojaisessa päärakennuksemme syvennyksessä. Kyllä nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Istuskellaan pihakeinussa hetken aikaa aamulla, talousrakeenuksen lipan alla iltapäivällä ja nautitaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Eräs Faceboook-teksteistäni tänään...

Niin - olen usein kirjoittanut, että jokin sana - tässä tapauksessa muuttohaukka - laukaisee minut muistelemaan menneitä ja kirjoittamaan. Mahdollisesti joku oppilastani muistaa kertomani tositarinan kauan sitten. Olin opintopäivillä Turussa. Käväisin sieltä pikapikaa ensimmäistä kertaa Pendolino-junalla Helsingissä esittelemässä Insinööriliiton toimistossa jotain järjestökuvioita. Selailin kalvosarjaani ikkunanviereisellä penkillä, kun viereeni istui hoikka, siististi pukeutunut "korvarengasmies". Kerroin kuka olen ja mihin olen menossa. Hän sanoi olevansa muuttohaukkatutkija. Hän kertoi työstään Etelä-Pohjanmaalla. Hän kertoi muuttohaukkojen käyttäytymisestä muun muassa sen, että sillä on häkellyttävän hyvä näkö. Pesimispaikkaa valitessaan se kaartelee korkeuksissa keväällä peltojen yläpuolella ja "laskeskelee" myyränpaskojen määrää, josta heijastuu ultraviolettivaloa. Mitä enemmän paskoja, sitä varmempi on alueelle perheen perustaminen. Taisipa tuo tarina tulla useillekin luokille kerrottua opettaessani valon aallonpituutta muun muassa paperin värjäyksen yhteydessä. Niin - mikäli vielä oikein muistan...

Uusi heinäkuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi heinäkuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa peräti +38 astetta suojaisessa päärakennuksen kulmauksessa - auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Alun perin ajattelimme lähteä Selkäsaaressa pistäytymään tänään. Ainakin se on siirretty huomiseksi tai sitten myöhäisemmäksi ajankohdaksi. Voi olla, että pistän työasun päälle ja ajelen ruohonleikkurilla etupihan. Tosin senkin voi siirtää myöhäisempään ajankohtaan. Kadunvarren ojanpenkkoja ei toistaiseksi tarvitse ajella, ne vielä ainakin kertaalleen myllätään valokuitukaapelin asentamisessa syyskuussa. Kuulemma silloin Valokuitunen-valokaapeli pistetään monttuun. On tämä kummaa aikaa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aistin aurinkoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa päärakennuksen syvennyksessä auringonpaisteessa +31 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen istuskelimmee pihakeinussa ja muistelimme menneitä. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olimme runsas kaksi vuotta sitten Veeran lakkiaisjuhlissa Lallinperäntien varressa. Taisipa meitä olla sillä hetkellä kymmenisen ihmistä paikalla. Yltiöpäisyydessäni kutsuin paikalla olleet henkilöt 80-vuotisjuhliini, mikäli niitä vietän ja elonpäiviä riittää. Lupasin harjoitella akustisella kitaralla ukrainalaisen, erään kauneimmista kansalauluista nimeltään Kuutamoyö. Myöhemmin samaa yltiöpäisyyttä riitti Länsi-Pohaja Insinöörit ry:n juhlatilaisuudessa ehdottaessani pöytäseurueeseen kuuluvalla musiikkimiehelle, että hän harjoittelee kyseisen kansanlaulun ja kutsuttuna tulee avec esittämään/soittamaan sen syntymäpäivilläni. Kuutamoyön kuulimme - minä ja vaimoni - ensimmäistä kertaa Luoteis-Venäjällä Severomorskissa iltatilaisuudessa Anatoly Sergienkon kotona 1990-luvun loppupuolella. Ilmeisesti paikallinen ehkä kuusikymppinen mieshenkilö sen lauloi ja säesti itseään akustisella kitaralla. Erinomainen esitys ja kaiken kaikkiaan mukava, mieleenpainuva tapahtuma. Todettakoon, että samalla matkalla oli kemiläinen kuvataiteilija, graafikko Riitta Moilanen, joka piti taidenäyttelyn Art Nord-galleriassa. Luonnollisesti hän oli myös mukana em. iltatilaisuudessa. Niin - tämä vuosi on ollut huhtikuun lopusta alkaen poikkeuksellinen. Sitä - poikkeuksellisuutta - jatkunee vielä hetken aikaa. Poikkeuksellisuuteen liittyy myös se, että emme tänä kesänä tee minkäänlaisia matkoja enkä vietä syntymäpäiviäni syksyllä. Täten vapautan suorituspaineista pyytämäni henkilöt tasan kaksi (2) kuukautta etuajassa. En ole itsekään tuota mainitsemaani kappaletta treenannut. Sen verran olen sitä "tapaillut", että se minulle kyllä kelpaa, riittää... Niin - jos kaikesta huolimatta syksyllä liikutte täällä päin, lupaan keittää kahvit ja tarjota vaikka Pirkka esipaistettuja vehnäpullia. Muuten hetki sitten niitä paistoin. Päärakennuksessa on "taivaallinen" pullan tuoksu hetken aikaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikonvaihdeliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen on pakko todeta, että tänään ei ole mitään erikoista tekemistä. Voi kuitenkin olla, että pistän työasun päälleni ja ajelen ruohonleikkurilla etupihan nurmikon. Sen voi myös siirtää ensi viikkoon. Voi olla myös, että käyn eilen halkomani kuusiklapit latomassa siististi kuivumaan pinoon puu- ja varastokatokseen. Vaimoni käynee tänään ruokakaupoilla. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujenlopuksi tullessaan...

Eräs Facebook-kirjoitukseni tänään...

Luin hetki sitten artikkelin vanhoista rakennuksista Lapin Kansasta. Kävi mielessä käyntimme opastettuna tutustumassa erääseen kemiläiseen tälläkin hetkellä ryhdikkäästi pystyssä olevaan rakennukseen. Sitä on jo aikaa kukaties parikymmentä vuotta. Se oli ennen, rakentamistamme Selkäsaareen ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaa mökkiä. Se tapahtui pääasiassa vuosina 2011-2013. Markkinoin vaimolleni ajatusta Talo Meren Rannalla-ajatuksella. Talo oli nimenomaan hänelle varsin tuttu. Veitsiluodon vanhan kansakoulun opettajien asuinrakennus. Se on tosiaan ryhdikkäästi edelleen pystyssä - ainakin viimeksi ohi ajaessani - miksi? Ehkä siksi, että rakennuksen katto on pitänyt, rakennuksessa on ammattitaidolla rakennettu hirsirunko jotakuinkin ehjä eivätkä vandaalit ole rakennusta hävittäneet... Minun on helppo kirjoittaa: Jos olisin kaksikymmentä vuotta nuorempi, ostaisin kyseisen kiinteistön erotettuine tontteineen ja entisöisin rakennuksen tietyllä idealla. Idealla jonka olen valmis kertomaan asian hoitavalle henkilölle/yritykselle. Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. Rakennuksen entisöinti/kunnostaminen olisi kemiläinen kulttuuriteko viimeisen päälle...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja sateisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen eilen ajattelin pukea työasun päälleni ja halkoa loput saaripuut katokseen. Se odottaa ainakin sateen loppumista. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Ollaan nyt sitten kaikessa rauhassa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Niin - Veera käväisi meillä tänään. Mummon lähtiessä viemään häntä Kemin rautatieasemalle iltapäivällä totesin puiden halkomisen ohessa: "Elä ihmisiksi." Arvelen hänen noudattavan ohjettani...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta olen usein kirjoittanut, että olen ollut vuodesta 2000 lähtien kuntavalliehdokkaana. Toisin sanoen vuonna 2000, 2004, 2008, 2012, 2017 ja 2021. Seuraavat kunta- ja aluevaalit ovat keväällä 2025. Olenko niissä mukana, se on tällä hetkellä täysin avoinna. Minua on jo kauan sitten muistutettu, että minulla on viimeinen väri hiuksissa, olen viimeisellä kvartaalilla ja että äänestäjäni ovat pääasiassa kuolleet. Totta mutta... Olen myös joka vaalien yhteydessä ottanut yhteyttä mielestäni potentiaalisiin kemiläisiin, jotka olisivat erinomaisia ehdokkaita ja joilla olisi mahdollisuus jättää "eskonpuumerkkinsä" kemiläiseen kuntapäätöksentekoon. Olen käyttänyt tähän asti yhteydenotossa pääasiassa sähköpostia mutta otan käyttöön yhä enenevässä määrin Messengerin lähitulevaisuudessa. Totta kai mahdollisuus on kasvotusten jututtaa ihmisiä. Näin aion myös menetellä. Kyllä.

Sightseeing-ajelulla - kyllä...

Sightseeing-ajelulla - kyllä... Käväisin hetki sitten ajelulla "katseenvangitsijalla" eli meidän kesäautollamme VW Doppel TD vm. 1989. Katseenvangitsija ei ole turhaan kirjoitettu. Kyllä tuo auto on aika lailla harvinaisuus liikkeellä olevista vastaavan tyyppisistä autoista. Toisaalta se on aggressioita herättävä, sillä siitä on päästävä ohi, vaikka reippaasti ylinopeuttakin ajaen. Tälle kesälle näin tosin ei ole tapahtunut, sillä olemme olleet vähän liikenteessä - vasta noin 250 km... Kävin Hatisaaressa laiturilla venettä katsomassa. Ajelin sisäsataman kautta Karjalahdelle. Käväisin tarkistamassa/oikomassa suojapeittoa projektiveneestämme, joka on Prima Raudan pihalla. Pääsin/jouduin polkupyörällä liikkeellä olleelle tutun näköisellä "karvanaamalle" lyhyen kaavan mukaan selostamaan peitetyn veneen historian. En viitsinyt mennä Kamppisen Ristoa jututtamaan, sillä liikkeen edessä oli sen verran autoja/asiakkaita. Sen sijaan ajelin Prisman ja rakenteilla olevan Bilteman kautta kotiin Haukkarin Kainuunkadulle. Kotiin oli taas mukava tulla, kääntää kesäautomme kakkosliittymään...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani asitin puolipilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +20 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jölkeen kukaties ollaan vaan. Ei ole mitään erityistä tekemistä. Niin jos ei nyt sitten intoudu noita loppuja saaripuita halkomaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani asitin aurinkoisen ja lämpimän kesäaamun läsnäolon. Mittarissa aurinkoisessa ja tyvenessä päärakennuksen syvennyksessä +35 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties puen työasun päälle ja lähden halkomakoneella halkomaan eilen Selkäsaaresta tuomamme isot kuusipökäleet klapeiksi. Tosin sen voi tehdä myöhemminkin. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Lyhyeksi jäivät yöunet. Miksi? Siksi että tuo ensimmäistä kertaa tälle kesälle Selkäsaareen lähtö oli niin voimakkaasti mielenpäällä. Lehteä kadunvarren postilatikosta aikaisin hakiessani aistin pilvisen ilman - niin kuin sääennuste lupasikin - sekä kevyen tihkusateen läsnäolon. Mittarissa +18 astettan lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen valmistaudumme Hahtissaareen lähtöön. Tänään on tavoitteenna tuoda saaresta huhtikuussa kaadettuja kuusipökäleitä mantereelle. Jos se alkaa vastustamaan, niin olkoon puut saaressa. Kopsitaan ne siellä klapeiksi aikanaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujenlopuksi tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia muuta kävin hetki sitten ottamassa muutaman kännykkäkuvan valokaapelin asennuksesta. Kysyin luvan kuvanotosta. Kerroin, että Kainuunkadun saneerauksesta kolmisen vuotta sitten otin kuvia eri vaiheista lähinnä tonttimme kohdalta. Sanoin, että niitä on sitten vanhana mukava katsella. Toinen eli juuri sillä hetkellä jututtamani kaveri katsoi minua hymynhäive suupielessä: "Hyvä asenne." Kerroin sanoneeni sekä Valokuitunen- että Valoo-yrityksen myyntitykeille, että nopeus minulla tietotekniikkajutuissa on ihan riittävä. He saivat minut vakuuttuneeksi, että valokuituliittymällä on myönteinen vaikutus kiinteistön hintaan. Taisi olla myyntipuheita/- jippoja. Mene ja tiedä. Niin - me teimme siis sopimuksen Valoo-yrityksen kanssa. Se on kohta tonttimme kohdalla. valmis. Soitettuani aitanaapurina olevan Asunto Oy Villeruutti- hallituksen puheenjohtajalle hän kertoi, että Valokuitunen alkaa syyskuussa omaa valokuitukaapelia Kainuunkadulle kaivamaan... Niin - nyt on montut peitetty ja pientareita siistitty. Ilmeisesti vielä huomenna työt jatkuvat.

Uusi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin työn ääneen. Pieni kaivinkone oli tonttimme kohdalla. Molemmat tonttimme liittymät ovat tätä kirjoittaessani kiinni. Lehteä hakiessani jututin sekä kaivinkonemiestä että ns. lapiomiestä. He kaivavat Valoo -yrityksen valokaapeliuria. Meillä on sopimus em. yrityksen kanssa. Liittymä päärakennukseen ja varaus Pikkupuolelle. Tuo varaus Pikkupuolelle on ongelmallinen. Miksi? Siksi että viereisen kerrostalon sopimus on Valokuitusen kanssa. Valokuitunen tulee sitten omilla kaivannoillaan. Voi järjen valo, sanoi aikanaan eräs opettajani Kemin lyseossa 1950-luvun loppupuolella. Eikö asia hoituisi yhdellä kaivamisella. Ei näemmä. Pistän työasun päälle ja lähden pistäytymään Hahtisaaressa. Käyn kiinnittämässä veneeseen "tuulilasin" eli uudelleen liimatun ajajan edessä olevan muoviläpyskän. Samalla käytän taas hiukan konetta... Katsotaan, mitä muuta tämä maanantaipäivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta totean taas - ties kuinka monetta kertaa - että mediassa on aina yksi asia pinnalla. Tällä hetkellä maailman mediassa on tuo Trumpin murhayritys ykkösenä, Suomessa on tuo käännytyslaki ollut aika lailla pinnalla ja tällä hetkellä täällä Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkatu 3:ssa on tuo Berliinissä pelattava EM-loppuottelu Espanja-Englanti aika ajankohtainen vielä hetken. Täällä hetkellä tilanne on tasan 1-1... Niin - loppujen lopuksi Espanja voitti 2-1. Englantilaiset olivat luonnollisesti pettyneitä.