Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +1 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamupäivän aikana käväisen Pikkupuolella lisäämässä hiukan lattialämpöä. Tänään ei ole mitään kummempaa tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee... Niin - postilaatikkoon oli taas ilmestynyt Työkansan Sanomat eli Kommunistisen työväenpuolueen äänenkannattaja. Täytyy jossakin vaiheessa ainakin otsikkotasolla lehti selailla.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Nyt on liukasta teillä ja pihallakin. Jos ei ole aivan pakollista tarvetta liikkua, kannattaa pysyä kotosalla. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään ja hoidan myöhemmin puuhuoltoa eli haen korillisen klapeja puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Tänään ei ole erityisempää tekemistä. Todennäköisesti seuraan netistä illalla klo 18 alkaen Kemin kaupunginvaltuuston kokouksen Youtube-kanavalta. Aamukahvittelun yhteydessä lueskelin Lapin Kansa-lehden yleisönosastokirjoituksia. Tunsin taas suurta myötähäpeää, miten typerää tekstiä lehdessä julkaistaan. Katsotaan, miten tämä päivä loppujen lopuksi etenee...

"Miten Kemille on näin päässyt käymään?" ihmetteli minulle taannoin tuttu Ruuhka-Suomen asukas - kyllä...

"Miten Kemille on näin päässyt käymään?" ihmetteli minulle taannoin tuttu Ruuhka-Suomen asukas - kyllä... Sanoin hänelle, että tämän päivän murheellinen taloustilanne on monien tekijöiden summa. Vuosikymmenien kuntapolitiikan tulosta. Tämä ei ole tullut yllätyksenä, mutta onneksi aivan viime vuosina asia on ymmärretty yli puoluerajojen. Kerroin hänelle, että ihmettelin 2000-luvun alkupuolella - päästyäni "vilttiketjusta" varamiehenä valtuustokokoukseen - keskustelujen luonnetta. Valtuutetuilla oli täysin poikkeavia näkemyksiä taloudenhoidosta. Myytiin kaupungin omaisuutta surutta, otettiin lisää velkaa/"syömävelkaa", vaikka maksumiehien osuus vuosi vuodelta väheni. Säästämiseen ja tiukkaan taloudenpitoon liittyvät puheet kaikuivat valtuustosalissa kuuroille korville. Tiukan talouden pidon kukaties äänekkäin äänitorvi oli Pasasen Aarne. Arvelen Aarnen usein turhautuneen, kun hänen talousnäkemyksensä eivät menneet perille, vaikka hän taivutteli niistä lähes rautalankamalleja. Oli niin tai näin, katsotaan, mitä seuraavat kunta- ja aluevaalit tuovat vuonna 2025 tullessaan. Kannattaa katsoa muistin virkistämiseksi vuoden 2021 kuntavaalitulokset Kemistä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Tyypillinen pirttipäivä. Itse seurailen netistä maailmanmenoa. Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista seuraavan viikon esiin. Ainoa tähänastinen merkintä: Maanantaina 06.11.2023 klo 18 alkaen Kemin kaupunginvaltuuston kokous. Sitä ilmeisesti katselen/seurailen netistä, tuskin tarvitsee paikan päälle lähteä... Katsotaan, miten tämä sunnuntaipäivä etenee...

Pyhäinpäivä vuonna 2019 - silloinen päätökseni...

Pyhäinpäivä vuonna 2019 - silloinen päätökseni... Päätin vuoden 2019 Pyhäinpäivänä, että lähden kuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2021 kuntavaaleissa. Kyllä. Niin kuin oletettavasti muistatte, kyseiset vaalit siirrettiin muutamalla kuukaudella alkukesään kirotun Korona-viruksen riehuessa Suomessakin. Tälläkin hetkellä tuo Korona-virus taas nostaa päätään... Kyseisten 2021 kuntavaalien yhteydessä tein myös ensimmäistä kertaa henkilökohtaista - tosin vaatimatonta - lehtimainontaa. Valomainostauluille en heittäytynyt. Luonnollisesti olin mukana Keskustan Kemin kuntayhdistyksen yhteismainonnassa. Tänään Pyhäinpäivänä en tee kauaskantoista henkilökohtaista päätöstä liittyen vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleihin. Tosin on pakko todeta, että olen tällä hetkellä kuntapoliittisen urani huipulla. Toki petrattavaa vielä löytyy. Annetaan ajan kulua. Ken elää, hän näkee.

On Pyhäinpäivä - kyllä...

On Pyhäinpäivä - kyllä... Wikipediateksti: Pyhäinpäivä, vanhemmalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä, on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Alun perin pyhäinpäivää on vietetty 1. marraskuuta, kuten monissa maissa edelleenkin, mutta Suomessa sitä vietetään välille 31.10.–6.11. osuvana lauantaina. Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin tuulisen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -4 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamukahvittelun yhteydessä vaimoni kysyi Lapin Kansa-lehteä lukiessaan:" Sekö aiotaan purkaa?" Entinen tyttölyseo. "Siltä se nyt tuon artikkelin mukaan näyttää. Itse en ymmärrä, että remontti maksaa 15 miljoonaa ja uudisrakennus 14 miljoonaa." totesin. Eikö tuo vanha, perinteinen ja Kemin kaupunkikuvaan olennaisesti kuuluva rakennus kannattaisi - vielä kerran - käydä huolellisesti läpi ja tehdä ainoastaan aivan välttämättömät korjaustoimenpiteet. Säästyisi iso tukku riihikuivaa rahaa. OLi niin tai näin, tänään ei ole mitää erityistä tekemistä. katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Illansuupohdiskelua Facebook-foorumista, kansanomaisesti veispuukista... Aloitin tämä tyyppisen sometouhun tällä foorumilla vuonna 2017. Olin sitä kokeillut aikaisemminkin, mutta totesin sen ei-minulle-kuuluvaksi. Lähdin siis kuitenkin mukaan ja hankin muutamia kymmeniä kavereita. Kaverimäärä lähti sittemmin paisumaan ollen parhaimmillaan/pahimmillaan jo noin 750 . Tällä hetkellä se on rapiat 350 henkilöä. Kysyn aina silloin tällöin itseltäni:" Onko tässä loppujen lopuksi mitään järkeä? Pitää henkilökohtaista, julkista päiväkirjaa, jota harvat lukevat, muutamat tykkäävät/peukuttavat ja erittäin harvat kommentoivat." Tällaisen kysymykset esitin itselleni muun muassa hetki sitten ja sen perusteella käyn viikonvaihteessa kaverilistani läpi suurennuslasin kanssa erittäin kriittisesti. Todennäköisesti listalta lentää bittitaivaaseen aikamoinen joukko kavereita... Omasta Blogisivustani en luovu. Sen aloitin aikanaan 01.07.2014.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen kevytpakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -7 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Aamupäivän aikana pistän talvityöasun päälle ja käväisen vähäisiä lumia kolailemassa etupihalta, kukaties pääreitit myös takapihalta. Aamukahvittelun aikana ovikello kilahti. Paikalle oli tullut Kainuunkadun saneerausurakoinnista vastaavan yrityksen nuori kaivinkoneenkuljettaja. Kadulla seisoi kaivinkone ja perässä iso peräkärry, jossa oli sepeliä. Meidän puu- ja varastokatoksen sekä pensasaidan välinen alue saa uuden sepelipinnan - hyvä niin. Sillä alueella olemme aikanaan pitäneet venetraileria ja peräkärryä. Poistetun orapihlaja-aidan istutus jää ensi alkukesään. Tänään täytynee käydä kaupoilla lähestyvän Pyhäinpäivän varalta. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselin päivällä televisio-ohjelmien välillä olevia kuvia. Niissä vilisi kuvaa Helsingin Nyky-Pasilasta. Upeista aseman läheisyydessä olevista tornitaloista sekä asema-alueesta. Kävi mielessä menneet ajat 1970-luvun puolen välin seutuvilta. Tässä muistelua lyhyen kaavan mukaan eli taannoin kirjoittamani Blogiteksti: Luin erinomaisen artikkelin Helsingin Pasilasta Helsingin Sanomista hetki sitten - suosittelen. Pasilasta kävi mielessä tositarina, jonka kerroin pojalleni Timolle ja pojanpojalleni Laurille mennessämme kokousreissullani katsomaan jääkiekko-ottelua Hartwall-Areenalle. Kerroin heille ystävällisestä pasilalaismiehestä. He tykkäsivät tarinasta. Tosiaan 1970-luvun puolessa välissä jäin aikaisin aamulla Imatralta saapuneesta junasta Pasilan asemalle mennäkseni Insinööriliiton toimistolle kokoukseen. Asema oli aikalailla toisenlainen kuin nykyään. Pari raideparia ja vanha asemarakennus sekä tietysti asemalaituri. Asemalaiturilla näin kaukaa tulevan nuorenmiehen horjuvin askelin nakkisämpylä vasemmassa kädessä. Yritin väistää häntä mutta... Kohtasimme asemalaiturilla ja hän totesi:"Haluatko sä jätkä nakin naamaas?" Sanoin rauhallisesti:"En erityisesti, sillä olen menossa kokoukseen, saattaisivat ihmetellä naamatauluani." Nuorimies huomasi, että en lähde juttuun mukaan ja sanoi:"Annatko sä tupakan?" Siihen maailman aikaan polttelin vielä piippua, joten sekään ei onnistunut... "Hyvä jätkä, hyvä jätkä!" nuorimies totesi aä läpsäytti oikealla kädellä olkapäähäni. Onneksi oikealla, sillä vasemmassa oli se nakkisämpylä... Sen jälkeen olen aika monta kertaa ollut Pasilan asemalla ja nähnyt sen muutokset. Niin ja tämä on taivahan tosi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin vinkkaisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -6 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Iloisesti saarikuusiklapit räiskyvät. Tänään ei ole ainakaan ennalta mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten keskustelin iäkkään katunaapuripariskunnan kanssa Lähi-Idän tilanteesta - lähinnä Gazasta. Keskustelussamme kävi ilmi, että emme kerta kaikkiaan ymmärrä, miten maailmassa voi tapahtua tällaista. "Eikö maailmassa löydy mitään tahoa, joka saisi tuollaisen järjettömyyden loppumaan?" totesi naispuoleinen keskustelukumppani. "Ennen oli YK. Kun jossakin oli konflikti aluillaan/meneillään, sinne lähetettiin YK:n rauhanturvaajia. Tilanne rauhoittui." totesin. Nyt se ei toimi. Miksi? Siksi, että on kirottu, kirottu, kirottu turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden veto-oikeus, joka vesittää hyvätkin YK:n päätökset... Muuten olen sitä mieltä, että Hamas-terroristien hyökkäys Israeliin kuuluu Venäjän ja Iranin pelisuunnitelmaan maailmanjärjestyksen uudelleen hahmottamisesta. Samalla Venäjän torstaina 22.02.2022 aloittama raaka hyökkäys Ukrainaan jää hiukan vähemmälle huomiolle. Toivottavasti sivistynyt maailma ei mene niin sanotusti halpaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -5 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oli oikeastaan mitään erityistä tekemistä. Ollaan nyt sitten vaan. Katsotaan, mitä loppujen lopuksi muutoin päivä tuo tullessaan... No ainakin sen verran, että olen saanut seurata työhuoneeni ikkunasta kahden metsäalan ammattilaisen toimintaa heidän kaataessa vastapaisen katunaapurimme vanhan, monihaaraisen koivun. Käytössä näytti olevan oksasaha, köysi ja tukipönkkä moottorisahan lisäksi. Miesten varusteet näyttivät olevan asialliset. Pari tuntia edellisen jälkeen toinen metsureista tuli kouralla ja isolla peräkärryllä varustetulla metsätraktorilla paikalle. Risut/oksat ja puut siirtyivät peräkärryyn. Siisti homma. Iso 2-osainen kanto kukaties murskataan aikanaan... Ei roskaa tuo koivu enää naapurin piha-aluetta...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, joku sana saa minut kirjoittamaan menneitä muistellen. Tällä kerralla näkökentässäni vilahtanut sana - mämmirove. Olen taitellut monena vuonna pikkupoikana 1950-luvulla aikamoisen määrän valmiista aihioista mämmiroveita. Missä? Kemissä, Etu-Ritikassa (nykyisin Haukkarissa) sen aikaisessa Suhosen leipomossa. Leipomossa tehtiin Suhosen kauppoihin ja ilmeisesti sen aikaisiin muihinkin kauppoihin mämmiä Pääsiäisen aikaan paljon, todella paljon ja se oli hyvää. Miksi ja kenen kanssa? August ja Anna Suhosen tyttärenpoika, Keijo oli isovanhempiensa hoidossa. Keijo, joka oli minua muutaman vuoden vanhempi, pyysi kaveriksi useana vuonna "mämmiroveurakkaan". Kylläpä siitä taisi saada mukavasti taskurahojakin. Miksi minä olin urakassa mukana? Osittain siksi, että äitini, Aino Pyykkö, oli Suhosen leipomossa töissä, leipurina ja leipomo sijaitsi kotimme lähellä, näköetäisyydellä. Se oli tuttu minulle. Siellä tuli usein käytyä tullessani Ritikan kansakoulusta kotiin... Suhosen leipomo ja Suhosen kaupat olivat erittäin tunnettuja Kemissä 1950-60-luvulla, osittain vielä 1970-luvullakin. Valitettavasti aika ajoi niistä armottomasti ohi. Etu-Ritikan uuden kaupan rakentamisen myötä purettiin vanha kauppurakennus. Leipomo- ja kauppatoiminnan loputtua Möylyntiehen, Kurikankatuun ja Nällinkatuun rajoittuvalta tontilta purettiin lisäksi yksi asuinrakennus ja pieni varasto. Jäljelle jäi leipomorakennus, jota oli aikanaan laajennettu ja vintille oli rakennettu asuinhuoneita. Jäljelle jäi myös iso varastorakennus ja kellari. Mitä niille tapahtui? Suhosen perikunta päätti myydä em. kiinteistön. Miten minä liityn asiaan? Minä ostin em. kiinteistön 1980-luvun puolessa välissä. Miksi ihmeessä? Ajattelin antaa sen hetken aikaa olla ja mietin sen tulevaisuutta. Kuinka ollakaan ilmaantui kolme henkilöä, jotka halusivat rakentaa tontille tasokkaan rivitalon. Lähdin mukaan neljänneksi ja perustimme Avoin osakeyhtiö Miljöörakentajat. Niin tontilla on tällä hetkellä Asunto Oy August ja Anna. Annoin nimen August ja Anna Suhosen muistoa kunnioittaen. Arvelen asukkaiden olevan tyytyväisiä huoneistoihinsa. Tosin alkuperäisiä asukkaita ei tällä hetkellä ole kuin yksi aviopari - hekään eivät aivan alusta alkaen. Niin tuo kyseinen rivitalo näkyy työhuoneeni ikkunaan. Olen kulkenut sen ohi tähänastisen elämäni aikana kymmeniätuhansia kertoja. Tutuksi se on tullut ulkoasultaan. Todettakoon, että purin em. leipomorakennuksen ja ison varastorakennuksen ennen em. rakentamisprojektin toteuttamista. Kyseisen rivitalon suunnitteli arkkitehti Jussi Leppälä. Olin jonkin verran mukana rakenuksen luonnosteluvaiheessa. Mämmiroveesta kehkeytyi tällainen juttu lyhyen kaavan mukaan. Tätä voisi jatkaa pitkään, ehkä jossakin vaiheessa kirjoitankin asiasta lisää...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja selkän pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -14 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään ja saman tien tulet sinne. Hoidan päivemmällä puuhuoltoa eli haen puu- ja varastokatoksesta korillisen klapeja sisälle lämpenemään. Tänään hahmottelemme pihalla pienimuotoista talvivalaistusta ja kulkureittejä, lähinnä selviämmekö vähemmillä lumenkolauksilla/lumilinkoajeluilla. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Myönteisiä ajatuksia/kirjoituksia - kyllä...

Myönteisiä ajatuksia/kirjoituksia - kyllä... Olen päättänyt globaalisynkkyyden keskellä kirjoittaa tekstejä kokemistani myönteisistä asioista. Tässä eräs sellainen. Olen käyttänyt Kemin ammattikoulun, sittemmin Kemin ammattioppilaitoksen, sittemmin Kemi-Tornion ammattiopiston, sittemmin Ammattiopisto Lappian parturipalveluja jonkin verran. Erityisesti viimeksi mainitun Hiuspysäkkiä sen jälkeen, kun minua lievästi moitiskeltiin/ihmeteltiin: Miksi ihmeessä et käytä näitä palveluja? Jäin em. ammattiopistosta eläkkeelle Kivikankaan toimipisteestä lokakuussa 2008. Olen sen jälkeen ollut aika monta kertaa mallina opiskelijoille - pääasiassa heidän tehdessä näyttöjä klassisessa miesten hiustenleikkauksessa. Samalla on yleensä kokopartakin siistitty. Olen seurannut vuosikymmenien saatossa monien parturipuolen opettajien toimintaa. Mainitsen muutaman nimen: Veijo Sykkö, Anne Tuovinen, Tiina Mattila, Irma Kopola, Marjo Appelgren, Jaana Ollikainen ja viime aikoina erityisesti Leena Leskio... Kaikilla on ollut homma niin sanotusti hanskassa. Olen saanut erinomaista palvelua. Kyllä. Kuulin aivan hetki sitten jonkun lukijoista mutisevan: Tietysti, kun sinun ei tarvitse näyttömallina olemisesta maksaa parturimaksua. Totta - mutta toisaalta en ole myöskään vaatinut korvausta livepäänä olemisesta... Muun muassa tänään orientoiduin Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Päivällä oli hiustenleikkausta ja kokoparran siistimistä. Tuttu juttu. Kyllä - homma hoidettu. Tyytyväisiä olimme kaikki: Leena opettajana, Anna ja Susanna opiskelijoina sekä erityisesti minä asiakkaana - livepäänä. Tapahtuma lähti liikkkeelle Leenan infolla koko luokalle, oppilasryhmälle. Sitten olin em. opiskelijoiden tuunattavana ja he olivat Leenan ohjeistamina. Leena ohjeisti "kädestä pitäen" ja ohjeet menivät perille mielestäni kiitettävästi. Kyllä taas kelpaa... Sovimme alustavasti, että saavun paikalle runsaan kuukauden kuluttua.

Uusi viikko käynnistyi ja keskiviikkona jo marraskuu - kyllä...

Uusi viikko käynnistyi ja keskiviikkona jo marraskuu - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tvenen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -8 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan orientoitua Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Päivällä hiustenleikkausta ja kokoparran siistimistä. Tuttu juttu. Kyllä - homma hoidettu. Tyytyväisiä olimme kaikki: Leena opettajana, Anna ja Susanna opiskelijoina sekä erityisesti minä asiakkaana - livepäänä. Tapahtuma lähti liikkkeelle Leenan infolla koko luokalle, oppilasryhmälle. Sitten olin em. opiskelijoiden tuunattavana ja he olivat Leenan ohjeistamina. Leena ohjeisti "kädestä pitäen" ja ohjeet menivät perille mielestäni kiitettävästi. Kyllä taas kelpaa... Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kirjoitanpa pienenä kevennyksen - synkkien globaaliuutisten väliin - äskettäisen kahvipöytäkeskusteluni vaimoni kanssa. Täytämme kohtalaisen paljon sanaristikoita. Vaimoni myös tavutettuja ristikoita. Hän kysyi hetki sitten: "Mikä on Messin ampuma? Kolme tavua." Sanoin ensin vapaapotku, jonka muutin tavutukseen sopivaksi vapari-sanaksi. Kerroin vaimolleni Messin erinomaisen vapaapotkutekniikan hiukan rangaistusalueen ulkopuolelta. Vaikka kaikki maailman huippumaalivahdit tietävät Messin vapaapotkun vaarallisuuden, hän kaikesta huolimatta usein onnistuu laukauksessaan. Kukaties hän on katsellut aikanaan Kai Kaitsu Pahlmannin kuuluisaa "banaanipotkua" - kyllä sekin oli hyvä, ei kahta sanaa...

Kesäaika on sitten virallisesti ohi ja kellot taas siirrelty - kyllä...

Kesäaika on sitten virallisesti ohi ja kellot taas siirrelty - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsoessani aistin pilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -6 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä, jos ei nyt sitten intouduta vähiä lumia pihalla kolaamaan. Voi toki olla, että pitkästä aikaa teen tutun sightseeing-ajelun kaupungin laitamilla. Uteliaisuuttani käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista seuraavan viikon esiin. Ainoastaan yksi merkintä: Menen maanantaina Kemin keskustaan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille. Saan uuden lookin hiusten ja kokoparran osalta. Hyvä niin...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Lähdin kuntapolitiikkaan mukaan vuoden 2000 vaaleissa poliittisesti sitoutumattomana ehdokkaana. Silloista tunnettua kuntapoliitikkoa, edesmennyttä Pekka Ahoa minun sit.-lyhenne hiukan hymyilytti. Sanoikin minulle:"Kuule Aki, minä olen kommari ja sina olet kepulainen. Näin se vaan on." Olin tullut Pekan tuntemaan jo 1980-luvun loppupuolella tehdessäni AITAKI-Laatutuotteen mukana Innon Mimmien kanssa yhteistyötä. Pekka oli sittemmin Kemin ammattikoulussa vahtimestarina. Tulin Pekan kanssa hyvin toimeen niin kuin ymmärtääkseni moni muukin... Ensimmäisen valtuustokauden jälkeen mietiskelin, mahtaako tämä kuitenkaan olla minun juttuni. Olin valtuuston varajäsen ja kulttuurilautakunnan varsinainen jäsen. Uuden tulokkaan rooli vanhassa organisaatiossa oli mitä oli, mietin vakavasti jopa oman ryhmän - Kemin parhaaksi perustamista. Raaka vaalimatematiikka palautti minut nopeasti maan pinnalle. Lähestyvissä kunta- ja aluevaaleissa keväällä 2025 kukaties - Kemin parhaaksi-ryhmittymällä saattaisi olla tilausta. Kulunut valtuustokausi on ollut monessa suhteessa poikkeuksellinen ja erilaisia repeämiä on ollut yllättävän paljon. Erityisesti tuo Paavo Väyrysen Kemiin tulo ja Kemistä lähtö on sekoittanut poliittista pakkaa - saihan hän Kemissä vuoden 2021 kuntavaaleissa 566 ääntä. Yli puoluerajojen. Muun muassa nämä äänestäjät joutuvat hakemaan uutta äänestyskohdetta. Arvelen lisäksi, että moni nykyisistä Kemin valtuutetuista "lyö hanskat naulaan" tyyliin - nyt riittää. Miksi? Niin - miksi ihmeessä, kun monet suuret, vaikeat päätökset on tehty tällä valtuustokaudella, saattaa moni ajatella. Se ei riitä, vaan seuraavakin valtuustokausi on edelleen tiukkaa taloudellista vääntöä. Nyt olisi varsinaisille talouteen orientoituneille ammatti-ihmisille tilausta...

"Niin kuin raittiusseuran kokouksessa, mutta sielläkin saa sentään hiukopalaa!" tupisi taidenäyttelyn avajaisissa kutsuvieras...

"Niin kuin raittiusseuran kokouksessa, mutta sielläkin saa sentään hiukopalaa!" tupisi taidenäyttelyn avajaisissa kutsuvieras... Sanoin hänelle, että en ole hänen mainitsemassa kokouksessa koskaan käynyt, mutta kyllä paikallispankilta olisi odottanut hiukan parempaa avajaistapahtuman tarjoilua. Tervetulijaismalja ja karkit olivat monelle kutsutuista taidenäyttelyn avajaisiin osallistuneista selväasti pettymys. Se oli selkeästi aistittavissa. Osa tulijoista pyörähti ovansuussa takaisin käytävälle. Jos ovansuussa on kyltti "yksityistilaisuus", se velvoittaa asiallista, perinteistä tarjoilua. Kyllä lisäksi lasi-kaksi viintä löysyttää sen verran kielenkannattimia, että taideporinat irtoavat. Niin - kysymyksessä oli Jälkiä historiassa-näyttelyn avajaiset Kemin taidemuseolla tänään lauantaina 28.10.2023 klo 13 jälkeen. Näyttely on koottu OP Ryhmän Taidesäätiön kokoelmista, ja se on osa OP Kemin Seudun 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Olimme - minä ja vaimoni - tilaisuudessa lasnä. Ennen taidemuseoon menoa, meillä oli mukava juttutuokio Kemppisen Kaukon kanssa entisistä hyvistä ajoista. Niistä ajoista, jolloin Kemiä kehtasi sanoa kulttuurikaupungiksi. Keskustelussamme pohdiskelimme, miksi kaupungin johtoa näkee varsin harvakseltaan muun muassa taidenäyttelyiden avaijaisissa...