Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Illansuussa tulee pohdiskelleeksi jos vaikka mitä, muun muassa seuraavaa: Mahdollisesti muistat, että opettajatyöni ohessa olin insinööri- ja opettajajärjestökuvioissa mukana 1970-luvun alkupuolelta aina 2008 saakka, jolloin jäin eläkkeelle opetustehtävistä Koulutuskuntäyhtymä Lappiasta Kemin Kivikankaalta. Olin aikanaan myös OAJ:n Opettaja-lehden toimitusneuvostossa aika tovin. En edes muista, milloin olisin käynyt viimeksi OAJ:n kotisivuilla, vuosia sitten, mutta eilen alkuillasta siellä surffailin. Mielestäni erinomaiset sivut. Luonnollisesti päähuomioni liittyi ammatillisen sektorin osa-alueelle sekä tuohon Opettaja-lehteen. Selailin myös OAJ:n senioriopettajien sivuja sekä jäsenetuja yleisellä tasolla. Suhteutettuna jäsenmaksuun edut ovat mittavat - mielestäni erinomaiset, mikäli niitä aktiivisesti käyttäisi... Minulta on usein kysytty, miksi ihmeessä en ole liittynyt aikanaan senioriopettajien jäseneksi. Yksinkertaisesti siksi, että olen yrittänyt lähes kaikista muistakin jäsenyyksistä irrottautua. Syynä on myös se, että Kemin Haukkarin Kainuunkadulta en oikeastaan halua liikkua minnekään - paitsi kalastelemaan lähivesille ja Selkäsaareen. Täällä on hyvä elää ja asua. Toki olen vielä muutamissa yhdistyksissä jäsenenä. Olen tällä hetkellä Insinööriliitto ry:n jäsen, sitä kautta myös Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n jäsen, Puunjalostusinsinöörit ry:n jäsen, Suomen Keskusta rp:n jäsen, sitä kautta myös Keskustan Kemin kuntayhdistys ry:n jäsen, Selkäsaari Yhdistys ry:n jäsen sekä Pyykkö, Pyykkönen, Pyykönen - sukuseura ry:n jäsen. Kaikissa edellä mainituissa tällä hetkellä rivijäsenenä. Suomihan on yhdistysten luvattu maa. Kemissäkin on satoja yhdistyksiä. Minäkin - niin halutessani - voisin liittyä täällä aika moniin yhdistyksiin. Se merkitsisi työhuoneeni pöytäkalenterin sivujen täyttymistä kokouksista ja erilaisista tapahtumista. Juuri sitä olen viime vuosina vähentänyt...

Tänään onnistunut onkiretki - kyllä...

Tänään onnistunut onkiretki - kyllä... Päätin aamulla, että lähden kokeilemaan tontinkulman matopellon tuotteiden toimivuutta ongella. Kävin lapioimassa pieneen matopurkkiin toistakymmentä matoa. Ajelin kesäautollamme tuttuun tyyliin Hahtisaareen ja sieltä veneellä lähelle Pikkuleton saarirypästä. Ihanteellinen tuuli ekokalastukseen. Annoin tuulen viedä venettä Kojukallion suuntaan - ohi muutaman uppotukin. Kaksi jigionkea ja kesäpilkki vedessä. Tuli yksi ahven. Toistin ajelun ja kuinka ollakaan sain tämän kesän ensimmäisen särjen pilkillä ajelun loppuvaiheessa - hyvä. Päätin ankkuroitua. Siivutin särjen ja keskityin isojen ahventen onkimiseen. Aluksi ei tapahtunut yhtään mitään mutta sitten alkoi tapahtua. Kyllä ahvenet tykkäävät särjen lihasta. Ahvenia alkoi tulla tasaiseen tahtiin. Nyt pääsen sanomaan/kirjoittamaan, että suurimmat karkasivat minulta. Ja se on taivahan tosi niin kuin entinen opettajakollega totesi epäillessämme hänen sanomisiaan. Kyllä ahvenet olivat liikkeellä. Toisesta jigiongesta irtosi koukku perukkeen pitimestä. Taisi olla merkki, että nyt on onkiminen menossa jo "ryöstökalastuksen " puolelle. En pistänyt uutta koukkua. Lopettelin vähitellen, sillä särjenliha loppui eikä matojakaan ollut enää kuin muutama jäljellä. Soitin Hahtisaaresta vanhimmalle kalakaverilleni. "Oletteko päässeet ahvenen makuun tälle kesälle?" kysyin ollessani tietoinen, että me emme ole olleet ongella ja lisäsin:"Voin koukata teidän kautta." Näin teimme. Hän valkkasi muutaman ahvenen kylmään vesiämpäriin savustettavaksi. Tätä kirjoittaessani ahvenet on perattu veret lypsettyinä, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa. Hyvä onkireissu. Kyllä meressä ahvenia riittää.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen harkitsen lähtöä käväisemään ekokalastamaan lähivesille tällä kerralla matopellon madoilla - ei ostomadoilla. Iltapäivällä saamme tutun yövieraan eli Veeran Pikkupuolelle. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

On tämä kummaa aikaa - kyllä...

On tämä kummaa aikaa - kyllä... Ja yhä kummemmaksi menee. Päivällä istuskellessani hyötyliikuntapaussilla varastorakennuksemme lipan alla janojuomaa - Olvin Wichyvettä - nautiskelen kävi mielessä YK:n rooli nykymaailmanmenossa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kauan sitten, olipa maailmalla mikä tahansa rähinä, olivat YK:n joukot kohta paikalla. Suomalaisiakin on ollut rauhanturvaajina eri puolilla maailmaa - lähinnä Lähi-Idässä - sankoin joukoin. Tällä hetkellä YK:n rooli on surkean saamaton. Miksi? Siksi, että YK:n turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on veto-oikeus. Sillä kaadetaan järkevätkin esitykset. Mielestäni hyökkäyssodan suvereeniin, itsenäiseen maahan aloittanut valtio, sotarikoksiin syyllistynyt valtio, pitäisi poistaa YK:sta, vähintäänkin turvallisuusneuvostosta. Tällä hetkellä se liittyy nykyhallinnon Venäjään. On murheellista, että ikään kuin mediassa niin sanottu uusi normaali on se, että joka päivä saamme lukea seuraavaa: Venäjän ohjusisku/lennokki-isku Kiovaan, Odessaan, jne. ... Ukrainan ilmoituksen mukaan kaikki ohjukset/lennokit tuhottiin tai jotain vastaavaa. Kuolleita, loukkaantuneita - onneksi - marginaalisesti pahimpaan tapaukseen verrattuna. Venäjän tuhoiskut kohdistuvat pääasiassa siviilikohteisiin. Se täyttää sotarikoksen merkit. Venäjä tekee siis joka päivä yhä enenevässä määrin sotarikoksia. Saadaanko syylliset vastuuseen teoistaan - tuskinpa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Kotikulmilta - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pilvisen, sadetihkuisen loppukesän sään läsnolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden ajelemaan ruohonleikkurille nurmikoita. Siinä todennäköisesti pari tuntia kuluu hyötyliikuntana ihan mukavasti. Vaimoni tulee pihaistutuksia trimmaamaan - hyvä niin. Kyllä - lähes kolme tuntia pihalla, edellä mainittujen lisäksi neljä pientä - väärässä paikassa ollutta - pihlajaa revittiin juurineen irti ja yksi kivulias vuoristomänty poistettiin. Tämä tontti muuttaa muotoaan joka vuosi. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Seuratessani kohtalaisen tarkkaan maailmanmenoa joudun kirjoittamaan/lainaamaan murheellisen synkkiäkin asioita. Elämässä on kuitenkin paljon myönteisiä asioita niin kuin olen moneen kertaan tuonut esiin. Yksi sellainen on nauttia savustetuista ahvenista. Jos olet tähänastisen elämäsi aikana - mikäli kalaa yleensä syöt - syönyt vaan esimerkiksi markettien kalatiskiltä ostamaasi lohta ja/tai siikaa mahdollisesti savustaen ne, kokeile lähiruokaa - lähde ongelle ahvenia narraamaan... Olen vuosikymmenien aikana neljän kalakaverini kanssa käynyt lähivesillä ahvenia pyytämässä. Yksi kalakavereistani on jo siirtynyt ajasta iäisyyteen. Pääasiassa olen kuitenkin kalastellut yksin. Tuossa lähivesillä ei ole ollut tungosta. Kerroin eilen, että tälle kesälle ensimmäistä kertaa savustimme Selkäsaaressa mökillä ahvenia. Söimme niitä uusien perunoiden kanssa saaressa ja toimme suurimman osan mukanamme kotiin. Otin hetki sitten jääkaapista foliokääreestä kaksi hyväkokoista savustettua ahventa ja söin/nautin ne valkoviinilasillisen kanssa... Ovat ne hyviä, aivan kuin karkkeja söisi ja vähän enemmänkin. En oikeastaan tiedä vaimoni "salaista maustereseptiä", mutta meillä on selkeä työnjako ahveniin liittyvänä. Minä kalastan, perkaan ja hautaan perkeet -"lypsän myös veret kaloista" - vaimoni huuhtelee ne ja pistää pakastimeen. Savustettaessa hän hoitaa maustamisen, minä muut tarvittavat toimenpiteet. Edesmennyt kalakaverini oli tarkka savustusmaustamisessa: Ainoastaan nokare voita ja ripaus suolaa. Sekin toimi erinomaisesti. Niin - vein savustetuista ahvenista loput tontin perälle. Harakat ovat tyytyväisiä... Tällaista se mökkiläisen elämä on, yksinkertaista ja helppoa, jos ei ala liiaksi pohtimaan maailmanmenoa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen, sadetihkuisen loppukesän aamun läsnäolon. Se on jo elokuu. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ajattelin lähteä pihahommiin, mutta taitaa siirtyä myöhempään ajankohtaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Kuntavaalit lähestyvät, oletko valmis?

Kuntavaalit lähestyvät, oletko valmis? Aikataulut vuoden 2025 kuntavaaleissa Seuraavat kuntavaalit toimitetaan sunnuntaina 13.4.2025. Muut tärkeät ajankohdat ovat seuraavat: äänioikeusrekisterin tietojen poimintapäivä (missä kunnassa kukin on äänioikeutettu): 21.2.2025 ehdokashakemusten jättöpäivä: 4.3.2025 ehdokasasettelun (ml. ehdokasnumerot) vahvistaminen: 13.3.2025 äänioikeusrekisteri lainvoimainen 1.4.2025 kotiäänestykseen ilmoittautuminen päättyy 1.4.2025 klo 16 ennakkoäänestys kotimaassa: 2. - 8.4.2025 ennakkoäänestys ulkomailla: 2. - 5.4.2025 tulosten vahvistaminen: 16.4.2025 valtuustot aloittavat työnsä 1.6.2025. Olen ollut mukana Kemissä kunnallisvaaleissa/kuntavaaleissa vuodesta 2000 alkaen. Jokaisen vaalin yhteydessä olen hyvissä ajoin ennen vaaleja ottanut sähköpostin välityksellä yhteyttä kymmeniin mielestäni potentiaalisiin kemiläisiin tavoitteena, että he lähtisivät ehdokkaaksi vaaleissa. Toki olen myös - face-to-face - jututtanut monia potentiaalisia kuntavaaliehdokkaita. Voi olla, että monet ovat ajatelleet: "Voi ei, taasko se kysyy ehdokkaaksi." "Ehdokassaantoni" on ollut minimaalinen. Olen saanut paluupostissa toinen toistaan parempia kommentteja, selityksiä, miksi juuri nyt on epäsopiva hetki lähteä mukaan. Voi olla, että seuraavien vaalien yhteydessä en vaivaa ketään sähköpostilla kuntavaaleihin mukaan lähtemiseksi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringopaisteessa +22 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Selkäsaareen. Otimme jo eilen pakastimesta tolkun määrän ahvenia pikkupusseissa jääkaappiin sulamaann. Otamme ne mukaan. Tavoitteena ensimmäistä kertaa tälle kesälle savustaa ahvenia. Edellisiin kesiin verrattuna muutos - savustuksen määrän väheneminen - on huomattavan suuri. Tänään kopsin loput kuusipökäleet klapeiksi ja pistän ne katokseen kuivumaan. Vaimoni todennäköisesti tuunailee vielä pihapiiriä, kivi-istutuksia. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Sunnuntai-iltapohdikelua - kyllä...

Sunnuntai-iltapohdikelua - kyllä... Olen tähän astisen elämäni aikana tuntenut monia lahjakkaita ihmisiä - viisaitakin ja sivistyneitäkin oman arvioni mukaan. Toki vastapainona olen tavannut myös äärimmäisen typeriä öykkäreitä, pyrkyreitä, oman edun tavoittelijoita, suoranaisia sikoja, joita en toivo enää koskaan tapaavani. Lähipiirissäkin - voi sanoa perhepiirissä - on ammatillisesti lahjakkaita ihmisiä: Vaimoni oman pukuompelualansa taitajana vielä eläkkeelläkin, pojat toinen konetekniikan/moottorien asiantuntija ja toinen ammattivalokuvaaja. Molemmat ovat toimineet pitkään myös musiikin parissa. Puhumattakaan meidän lapsenlapsistamme... Entä minä? Olen silloin tällöin päässyt irrottelemaan, että olen pyörittänyt muutakin kuin tahkoa. Se pitää paikkansa, se on totista faktaa. Olen myös julkisesti irrotellut, että teen vielä sitä, tätä ja tuota. Tänään sunnuntaina 30.07.2023 ollessani Selkäsaaren pohjoispään ja Ruutinkarin välisellä merialueella ekokalastamassa upeassa länsituuliaallokossa, toisin sanoen annoin tuulen viedä sivuttain venettäni ja minulla oli kaksi jigionkea ja kesäpilkki laahauksessa, minulle tuli omasta mielestäni oivallinen ajatus takaraivoon. Lopetan kaiken turhan haihattelun ja toiveajattelun. Edellä olevaan liittyy muun muassa: Uuden kielen opiskelu, kitaransoiton opettelu, golfin pelaamiseen orientoituminen, jne. ... Pärjään hyvin nykykielillä, otan tarvittaessa Google kääntäjän käyttöön tiukan paikan tullen, soittelen omaksi iloksi akustista kitaraa edelleen korvakuulolta, vuokraan edelleen tai myyn golf-osakkeeni pois ajatusmaailmastani, jne. ... Yritän keskittyä tästä eteenpäin nykyistä - vieläkin yksinkertaisempaan elämään - olla vaan. Siinä on riittävästi olemista. Ilmeisesti jatkan kirjoittamista entiseen tyyliin niin kauan kuin ymmärrän, mitä olen tekemässä. Ken elää, hän näkee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Veispuukki muistutti, että tasan vuosi sitten kirjoitin alla olevan tekstin. Teksti on hyvin ajankohtainen tälläkin hetkellä - kyllä. Olemme katselleet Yle Areenasta 2- osaisen dokumentin. Lähes täysin tuntemattoman Vladimir Putinin nousu Venäjän presidentiksi vuosituhannen vaihteessa ei ollut sattumaa. Kaksiosaisen dokumentin avauksessa palataan Neuvostoliiton viimeisiin vuosiin ja Venäjän myrskyisälle 90-luvulle tutkimaan niitä syitä, jotka lopulta tekivät keskinkertaisesta KGB-agentista yhden maailman mahtavimmista miehistä. Toisessa osassa siirryttiin aivan nykypäiviin. Erinomainen kuvaus tämän hetken maailman ykköshylkiöstä, kansanmurhaajasta, sotarikollisesta, joka on viimeiset 20 vuotta tapattanut monia oman maan kansalaisiaan kotimaassa ja ulkomaillakin. Hänen kätensä ovat kyynärpäitä myöten veressä. Hän todennäköisesti alkaa vähitellen itsekin ymmärtää, että se oli sitten tässä. Arvelen hänen pelkäävän lähestyvää loppuaan kuollakseen... Niin - edelliseen voi lisätä, että hän on lisäksi etsintäkuulutettu.

Sarjastamme minitekstejä: Katiska maalle - kyllä...

Sarjastamme minitekstejä: Katiska maalle - kyllä... Tämä tuskin moniakaan kiinnostaa, mutta siitä huolimatta - ajelin Hahtisaaresta Kojukallion eteläpuolella olevalle katiskalle. Katiskassa kaksi pientä ahventa, jotka päästin mereen kasvamaan.. Ajelin kotipoukamaan ja vein katiskan vesikärryillä ylös mökille odottamaan ensi alkukesää. Yksi huolehtimisen aihe vähemmän. Todennäköisesti teräsharjalla harjaa sen kiiltäväksi. Olipa onni, että en yltiöpäisyydessäni soittanut kenellekään kalakavereistani:"Lähdetään tyhjentämään katiska." Pois lähtiessäni oli niin mukavat tuulet, että päätin ekokalastaa, vaikka minulla ei ollut matoja mukana. Sain kaksi ahventa ei muuta. Pääsin tekemään päivän hyvän työn, sillä kaadoin ne takaisin mereen ämpäristä. Pois ajellessani koukkasin Mansikkanokan kautta tarkistamassa projektiveneemme olotilan. Siellä se oli peittojen alla. Kotiin tultuani käyn jossakin vaiheessa Pikkupuolen päädyssä olevan tammenalun aitaamassa saaresta tuomallani verkolla. Tällä hetkellä siinä ympärillä on hiukan äläskelpoinen kanaverkko...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aistin sadetihkuisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +19 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen harkitsen lähtöä katiskaa kokemaan. Kukaties vien sen takaisin mökille Selkäsaareen. Onpahan tuunattuna odottamassa ensi kesää - kutuahventen aikaa entisillä hyvillä paikoilla - uittoväylän varressa Juurakon ja Kalkkinokan välissä. Katsotaan, mitä päivä tuo muuta tullessaan... Niin - hetki sitten käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista ensi viikon esiin. Täysin tyhjä aukeama lukuun ottamatta lauantain 05.08.2023 klo 12-15 merkintää Satama Open Air Etkot. Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n tapahtuma, johon ilmoitin itseni ja vaimoni. Tuleeko loppujen lopuksi mentyä, katsotaan nyt sitten loppuviikosta...

Sadepäivä > "pirttipäivä" - kyllä...

Sadepäivä > "pirttipäivä" - kyllä... Olen silloin tällöin kirjoittanut: Omakotimainen asumismuoto lisää iän karttuessa suorituspaineita. Koko ajan tuntuu olevan tekemistä. Ja nimenomaan tekemättömiä töitä. Ne ovat jatkuvasti silmissä, vaikka niitä priorisoituina yrittää yksi kerralla tehdä pois... Täytyy ilmeisesti alkaa välttää sanomista: Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä, sillä kohta on - tänäänkin. Meillä molemmilla. Työrupeaman päätteeksi päätin vielä paistaa Pirkka-vehnäpullia. Päärakennuksessa on taas taivaallinen pullan tuoksu hetken aikaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin sateisen aamun läsnäolon. Sääennuste pitää paikkansa. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Edellä mainittuihin lehtiin liittyvänä kävi mielessä, että viime aikoina on vähänlaisesti ollut muun muassa Kemiin liittyviä uutisia. Voi harkita jopa lehden pistämistä taas "jäähylle". Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Toki tavoitteena oli lähteä kuuntelemaan Veeran esitystä illalla Kemin sisäsatamaan satamakahvila Nuottaan. Seurataan tilannetta, onko tapahtuma sateen vuoksi peruuntunut... Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan.

"Mitä mieltä sinä olet tuosta Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan?" minulta kysyttiin...

"Mitä mieltä sinä olet tuosta Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan?" minulta kysyttiin... Ihmettelin aidosti kysymystä ja kysyin vuorostani: "Luetko minun blogisivujani ja Facebook-kirjoituksiani?" "Mitä ne ovat?" kysyjä hämmästeli ja lisäsi:"Minä en käytä nykyajan laitteita." Kerroin kysyjälle, että Venäjän hyökättyä vuonna 2014 Krimin niemimaalle pienten tunnuksettomien vihreiden miesten avulla = Venäjän erikoisjoukkojen avulla ja aloitettua Itä-Ukrainan separatistien tukemisen - käytännössä jo silloin sodan Ukrainaa vastaan - olen kirjoittanut lukemattoman määrän asiaan liittyviä tekstejä. Jo silloin aloin kirjoittaa myös Suomen liittymisestä Natoon - ei enää koskaan yksin - hengessä. Torstaina 24.02.2022 aloitettu raaka massiivinen hyökkäys oli viimeinen niitti ja totaalinen virhearvio Venäjän nykyjohdolta. Se - häviö sodassa - merkitsee Venäjän hajoamista, valtavaa aivovuotoa koulutettujen ihmisten siirtyessä, paetessa maasta, satoja tuhansia kuolleita sotilaita, nykyjohdon vaihtumista/vaihtamista, maan talouden romahtamista, jne. ... Sanoin kysyjälle:"Venäjä ei tätä hyökkäyssotaa voita. Sen ei anneta voittaa. Länsimaat ovat onneksi yhtenäisiä ja tukevat Ukrainaa." Afrikan johtajia näyttää mediatietojen mukaan olevan Pietarissa kokoustamassa. He ovat esittäneet/ehdottaneet rauhansuunnitelmaa, johon Venäjän vielä tällä hetkellä vallan kahvassa rimpuileva maailman ykkösterroristi, sotarikollinen ja etsintäkuulutettu presidentti on sanonut tutustuvansa huolellisesti. Hän on lisäksi tuonut esiin, että Venäjä on valmis keskustelemaan rauhasta, mutta se ei ole saanut Ukrainan taholta vastakaikua. Minusta kaksi henkilöä on esittänyt selkeän ratkaisumallin asiaan: Ukrainan presidentti ja Suomen edellinen pääministeri. Molemmat ovat esittäneet, että rauha on mahdollinen venäisten hyökkäysjoukkojen poistuttua Ukrainan maaperältä. Näin yksinkertaista se minunkin mielestä on... "Tätä mieltä minä olen asiasta." totesin kysyjälle.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen seurannut WWF:N LUONTOLIVE – Sääksi - ohjelmaa eli webkameraseurantaa netistä. Jos et ole sitä seurannut niin suosittelen, että vilkaise juuri tämän aamun eli perjantain 28.07.2023 tapahtumia kahden poikasen osalta. Toisin sanoen sitä miten riemullisen näköistä on tilanne, jossa poikaset huomaavat, miten siivet kantavat. Pesä on ainakin hetken aikaa tyhjä. Tosin poikaset ovat jossain lähistöllä. Emo on viime päivinä ollut tuntikausia pois pesästä ja uros on hoitanut eleettömästi ruokahuollon. Tuonut pesään pääasiassa isoja lahnoja, jotka emonaaras on näihin päiviin saakka syöttänyt poikasille... Niin - täydennän hiukan edellistä. Juuri tänään uros toi taas pesään eleettömästi ison lahnan. Pesässä oli toinen poikasista ja emo. Poikanen nappasi röyhkeästi kalan ja uhitteli emoaan. Emoa, joka on pyyteettömästi syöttänyt poikasiaan lähes kaksi kuukautta. Toinen edellä mainittu poikanen söi itsensä ähkyyn. Kalaa jäi syömättä. Emo tuli paikalle ja alkoi syöttää entiseen tyyliin tuota uhitellutta toista poikastaan. Kiittämättömyys on maailman palkka näemmä eläinmaailmassakin.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikko on taas mennä vilahtanut. Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn aamun jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen on tunne, että tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Ainoastaan iltapäivällä pistäytyminen kaupungilla asioilla. Katsotaan, mitä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Sivistysvaje on vaarallista - kyllä...

Sivistysvaje on vaarallista - kyllä... Kemiläinen kuntapoliitikko/Lapin amk:n opettaja Timo Marttala on pitänyt kiitettävästi käsitettä sivistysvaje esillä vuosikausia. Hän on liittänyt käsitteen lähinnä sosiaali- ja terveyspuolen osa-alueelle. Sen voi kiteyttää hänen erääseen artikkeliin pohjoisessa lehdessä: Sivistystä voidaan mitata sillä, miten pidämme huolta niistä, jotka eivät itse kykene pitämään huolta itsestään. Rohkenen ottaa termin käyttöön kuvatessani omia tuntojani tämänhetkisen porvarihallituksen alkumetrien toimintaan. Ministeritasollakin voi ajatella "mitä tahansa", jutellakin tutussa seurassa luottamuksellisesti "mitä tahansa" mutta kirjoittaa julkisesti mihin tahansa foorumille "mitä tahansa" on eri juttu. Kyllä pääministeri Petteri Orpolla on kova työ saada käynnistetyksi varsinainen hallitustyöskentely meneillän olevien taannoisten "tekstipaljastusten" keskellä. Tässä vaiheessa hallituksen uskottavuus rakoilee todella pahasti. Hallituksessa on mielestäni armottoman suuri sivistysvaje. Ei hyvältä näytä - kerta kaikkiaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempaa, mutta on pakko todeta. onpahan ollut mielenkiintoinen päivä - kyllä. Heti aamukahvittelun jälkeen pihalle ollessani lähdössä ovikello soi. Tuttuakin tutumpi mieshenkilö oli pitkästä aikaa ovella. Entinen Tervaharjun puukeisari, harrastemetsuri ja -perunanviljelijä, entinen tekuoppilaani ja nykyinen kuntapäättäjä Juha Puro. Menimme pihalle ja hain varastorakennuksen autotallista ruohonleikkurin. Juttelimme ruohonleikkaamisen välihetkinä niitä näitä. Pääasiassa autojen tekniikka-asioita, raha-asioita ja em. henkilön aktiivista matkustusasiaa. Kiirettä on pitänyt. Hoppulaa, hoppulaa, sano... Politiikasta emme puhuneet sanaakaan. Lähdin keskipäivällä Hahtisaareen ja ajelin Selkäsaaren pohjoispäätyyn tutuille ekokalastusmestoille. Käytännössä ei mitään, ei yhtään mitään. Toki sain pienen ahvenen, jonka siivutin. Eivät olleet isot ahvenet liikkeellä... Ajelin katiskalle Kojukallion eteläpuolelle. Tuunasin katiskaa nostoköyden ja kohojen osalta. Katiskassa oli pieni hauki ja muutama ahven. Tuli tunne, että ehkä kalaa löytyy Lehmikivien karikon kupeesta. Ajelin sinne ja ankkuroiduin ahvenruohojen keskelle. Muutama pieni ahven pilkillä "samasta reiästä". Pois lähtiessäni annoin etelätuulen kuljettaa venettä väylälle päin. Yksi jigionki ja pilkki vedessä. Matopilkillä sain muutaman ahvenen. Kalaa olisi tullut enemmänkin, jos olisi edestakaisin ajellut. Myös jigiongella tuli pari ahventa. Tätä kirjoittaessani hauki ja ahvenet ovat perattuina pakastimessa ja perkeet upotettuina matopeltoon. Niin - se on taas pakko todeta. Tämäntyyppinen kalastaminen ei ole kärsimättömän ihmisen puuhaa. Yksi kuva varmemmaksi vakuudeksi. Mitä kemiläisiä rakennuksia näet kuvasta, kun suurennat sen...