Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempaa, mutta on pakko todeta. onpahan ollut mielenkiintoinen päivä - kyllä. Heti aamukahvittelun jälkeen pihalle ollessani lähdössä ovikello soi. Tuttuakin tutumpi mieshenkilö oli pitkästä aikaa ovella. Entinen Tervaharjun puukeisari, harrastemetsuri ja -perunanviljelijä, entinen tekuoppilaani ja nykyinen kuntapäättäjä Juha Puro. Menimme pihalle ja hain varastorakennuksen autotallista ruohonleikkurin. Juttelimme ruohonleikkaamisen välihetkinä niitä näitä. Pääasiassa autojen tekniikka-asioita, raha-asioita ja em. henkilön aktiivista matkustusasiaa. Kiirettä on pitänyt. Hoppulaa, hoppulaa, sano... Politiikasta emme puhuneet sanaakaan. Lähdin keskipäivällä Hahtisaareen ja ajelin Selkäsaaren pohjoispäätyyn tutuille ekokalastusmestoille. Käytännössä ei mitään, ei yhtään mitään. Toki sain pienen ahvenen, jonka siivutin. Eivät olleet isot ahvenet liikkeellä... Ajelin katiskalle Kojukallion eteläpuolelle. Tuunasin katiskaa nostoköyden ja kohojen osalta. Katiskassa oli pieni hauki ja muutama ahven. Tuli tunne, että ehkä kalaa löytyy Lehmikivien karikon kupeesta. Ajelin sinne ja ankkuroiduin ahvenruohojen keskelle. Muutama pieni ahven pilkillä "samasta reiästä". Pois lähtiessäni annoin etelätuulen kuljettaa venettä väylälle päin. Yksi jigionki ja pilkki vedessä. Matopilkillä sain muutaman ahvenen. Kalaa olisi tullut enemmänkin, jos olisi edestakaisin ajellut. Myös jigiongella tuli pari ahventa. Tätä kirjoittaessani hauki ja ahvenet ovat perattuina pakastimessa ja perkeet upotettuina matopeltoon. Niin - se on taas pakko todeta. Tämäntyyppinen kalastaminen ei ole kärsimättömän ihmisen puuhaa. Yksi kuva varmemmaksi vakuudeksi. Mitä kemiläisiä rakennuksia näet kuvasta, kun suurennat sen...