Nyt on juhlapäivä - kyllä...

Nyt on juhlapäivä - kyllä... On Puolustusvoimien lippujuhlan päivä, on ylioppilaiksi valmistuneiden juhla, on ammattiin valmistuneiden juhla, on koulunsa muutoin tällä erää päättäneiden juhla ja kesälomien alku, jne. ... Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ammatillisella sektorilla ollessani nämä ajat olivat upeita hetkiä. Lukuvuosi takana, kesäloma > kesäkeskeytys edessä, johon pääsääntöisesti kuului kurssitusta, mutta siltikin. Kesä alkoi niin kuin nyt. Niin - tänään lauantaina 04.06.2022 klo 11 alkaen Kemin Tervahallilla Veeran ylioppilasjuhla, joka jatkuu iltapäivällä kotona Lallinperäntien varrella - kyllä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään - tällä kerralla "saaripuilla". Hyvin tuntuu kivikasa eli massiivinen takka lämpenevän - hyvä niin. Lähden kohtapuolin tankkaamaan kesäautomme ja käyn samalla reissulla tarkastamassa omalta osaltani tämän viikon tiistain perusturvalautakunnan kokouspöytäkirjan sosiaalitoimistolla. Hahtisaaren kautta on pakko ajaa. Siellä on uuden laiturin asennus loppusuoralla. Oikeastaan tälle päivälle ei muuta paitsi että ruoho on jo niin paljon kasvanut, että vaatii leikkausta. Taitaa mennä ensi viikon puolelle...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä pistäytymään Selkäsaaressa. Lähinnä tavoitteena vilkaista, onko uusi perunapeltomme kiinnostanut hirviä - ei ollut, kaikki kunnossa. Samalla katselin ympäristöä - omia tontteja -ajatuksella, että jos jossakin vaiheessa kaataisi muutamia suurimpia kuusia ja sahauttaisi ne lankuiksi ja laudoiksi. Muistelen jonkun joskus todenneen:"Kyllä jokaisen tontilla täytyy olla lankku-/lautatapuli - katoksessa." Pois lähtiessäni otin muutaman kuvan käynnistäni. Päätin vilkaista samalla reissulla markettikatiskamme. Kyllä - iso hauki ja muutama pieni ahven. Kotiin tultuani oli aivan pakko hauki punnita ja mitata: Paino noin 6 kg ja pituus 92 cm. Se on meidän perheen ennätyshauki. Se on tällä hetkellä paistamiskokoisina paloina pakastimessa. Jos vielä katiskasta tulee haukia, täytynee kysellä mahdollisia halukkaita...

Hyviä kysymyksiä - kyllä...

Hyviä kysymyksiä - kyllä... Ollessamme viimeksi Selkäsaaressa kävin jututtamassa rajanaapuria ja SELKÄSAARI YHDISTYS ry:n aktiivia Erkki Nikkasta lähinnä kepitetyn Pohjoislaiturinpolun aukaisemisesta. Unto Kärjen kaivinkone on "lähtökuopissa" peililinjan kupeessa. Kaupungingeodeetti Paulus Rantajärvi kertoi taannoin kepitystä eli patikointipolun merkkaamista olevan tällä hetkellä noin 1,5 km mittaisesti. Erkki kertoi työn käynnistyvän alkukesästä. Palattuani tontillemme perunanistutukseen vaimoni kysyi:"Mihin se patikointipolku tulee?" Kerroin, että se lähtee tuosta Pohjoisselkäsaarenpolun päästä. "Mihin ja miten ne patikoijat tulevat saareen?" vaimoni teki lisäkysymyksen. Kerroin, että tällä hetkellä Selkäsaaren pohjoispäätyyn on mahdollisuus tulla ainoastaan ruoppauttamaamme väylää pitkin venepoukamaan pienveneellä. Venepoukamasta Luoteislaiturinpolkua ylös ja koukata peililinjan kautta Pohjoisselkäsaarenpolun päähän. Toinen mahdollisuus on kävellä tonttimme ohi kivirakalle/pirunpellolle ja jatkaa matkaa etelään harjun päällä kulkevaa entistä polkua, josta on pikkupolkuja saaren länsirannalle - kesällä kepitetylle/avatulle Pohjoisselkäsaarenpolulle. Niin toki Selkäsaaren länsirannalla on muutaman sadan metrin välein kartassa näkyviä "valkoisia plänttejä" eli yleisiä rantautumispaikkoja, mutta rannat ovat kivikkoisia... Mielenkiintoista. Kaikki tämä liittyy Selkäsaaren kesämatkailun kehittämiseen, mahdollisen kesäkäytön laajentamiseen, josta ollaan ainakin kahta mieltä.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani oli todettavissa, että yöllä oli sääennusteiden mukaisesti satanut hiukan vettä. Ilma on viileän raikas. Tänään ei ole oikeastaan mitään pakottavaa tekemistä. Nyt voi olla vaan, katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No muun muassa sitä, että pyysin Kittilän Petrin Illalla kaveriksi katiskalle. Siitä ei sen enempää, mutta samalla reissulla teimme Selkäsaaren pohjoispäädyssä neljä ekokalastusrupeamaa: Ajoimme Pikkuleton saariryppään kohdalle ja annoimme kevyen tuulen kuljettaa venettä Selkäsaaren pohjoispäädyn rantaa kohti. Se kannatti. Petri sai ensimmäisen elämänsä kuhan ja lisäksi hauen. Minä jigiongella pari ahventa. Ei ollut matoja mukana, mutta kalat olivat kiinnostuneita jigiongestakin. Minulla talven jäljiltä oikea-aikainen ja napakka veto oli vielä hakusessa... Ihan mukava reissu. Hahtisaaren laituriin ajellessamme autoilevat nuoret olivat kiinnostuneita kalasaaliistamme - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä kokemaan markettikatiskan Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Kyllä - ajelin Hahtisaareen, jossa oli uuden laiturin asennus aluillaan: Oli rekka-autoa ja valtava nosturi. Ajelin katiskalle ja totesin, että siinä oli paljon pikkuahventa, sopivaa ahvenkukkoahventa, joukossa muutamia savustuskokoisiakin. Jätin ne silleen, sillä en viitsinyt ankkuroitua, sillä tuuli olisi muutoin painanut venettä rantaan. Kukaties käyn uudestaan myöhään illalla tai huomenna... Nyt pihalle pikkupuuhasteluun ja iltapäivällä alan orientoitua illansuun kokoukseen Kemin kaupungintalon 2. kerroksen kokoushuoneeseen.

Kesäkuu jo tällä viikolla - kyllä...

Kesäkuu jo tällä viikolla - kyllä... Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikolta oli aistittavissa kauniin ja lämpimän päivän tulo. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden pihalle varastorakennuksen sivustalla olevat seinänvieruslaatat asettelemaan osittain uuteen järjestykseen. Kyseisiä - aikanaan Kemin ammattikoulun rakennuspuolella valmistettuja tasasivuisen kolmion mallisia laattoja - on tällä tontilla siirretty paikasta toiseen. Arvelen, että näitä en enää siirrä minnekään. Ilmeisesti pihalla touhuamme muutoinkin. Kukaties otamme tontin kulman raparperipehkoista ensimmäiset varret käyttöön. Tuntuu, että ne kasvavat, että suhina kuuluu... Tästä se päivä käynnistyy. Nyt on pakko tunnustaa, että väsyttää. Miksi? Siksi, että intouduin tuunaamaan varastorakennuksen lipan alla olevan laajan portaikon. Se on rakennettu AITAKI-tolppajalustojen päälle lankuista, jotka on sahattu Keminmaan Törmän Sunnarinkulman kuusitukeista 1980-luvulla. Hyvin ovat kestäneet kohta neljäkymmentä vuotta. Pari lankunpätkää vaihdettu aikaisemmin ja nyt kaksi. Hiukan päissä lahoa muutoin ihan "tervettä puuta". Hain uutta lankkua Karjalahden Prismasta. Kyllä hyvä puutavara maksaa, se oli pakko todeta. Pätkät paikoilleen ja maalasin koko portaikon. Kävimme hakemassa Ajoksesta kaksi ämpärillistä hiekkaa, jolla täytimme varastorakennuksen sivuun ladottujen betonilaattojen välit. Kukaties kasvusto pysyy loitolla, kun laattojen alla on lisäksi kartonkikoneen kuivatusviiraa. Nyt on pakko olla vaan...

Mitä tänään tähän asti...

Pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen takaraivoon hiipi ajatus, että nyt ollaan vaan. Yleensä kun näin kirjoitan, alkaa ilmaantua kaikennäköistä aktiviteettia - sitä sun tätä. Näin varmaan tänäänkin. Jään odottelemaan tilanteen kehittymistä... Ei kummempia, katselin osittain jääkiekon MM-pronssiottelun ja käänsin pöytäkalenterista ensi viikon esiin: Tiistaina perusturvalautakunnan kokous ja lauantaina Veeran lakkiaisjuhla. Niin - kyllähän tuo jääkiekon MM-loppuottelu on lähes pakko katsoa. Tsekin veikkasin voittamaan. Kyllähän Suomi voittaa, vaikka Kanada on luunkova vastustaja...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua Selkäsaareen lähtöön - yhdessä. Minä olen siellä käynyt muutaman kerran tälle keväälle/alkukesälle yksin tiettyjä valmistelevia töitä tekemässä ja nauttimassa saaren hiljaisuudesta. Viemme saareen lisää siemenperunoita, voi olla, että intoudumme peltoa hahmottamaan/"penkittämään" ja osittain istuttamaankin. On mielenkiintoista aistia uudelta rantaantuloväylältä muokattu/siistitty ranta, joka ajan myötä alkaa asettua uomilleen...

Mitä tänään tähän asti...

Sateinen aamu niin kuin sääennusteet ovat antaneet ymmärtää. Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin Karjalahdella tankkaamassa venekanisterit ja vein ne saman tien Hahtisaareen veneelle. Katselin Selkäsaaren pohjoisosaa. Maisema on muuttunut, on mielenkiintoista aistia se ensimmäistä kertaa ajellessamme toistamiseen ruopattua väylää pitkin uuteen venepoukamaan - kukaties sunnuntaina. Tänään ei ole oikeastaan mitään erikoista tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että kävimme päivällä asioilla Kemin keskustassa ja Peurasaaren hautausmaalla. Tapasimme ajatuksissamme paljon entisiä tuttuja ja heittäydyimme taas mietiskelemään elämän syvintä olemusta. On pakko myöntää, että tulee aina hautausmaalla käynnin jälkeen murheellinen ja ristiriitainen olo varsinkin, kun itsellä on "viimeinen väri hiuksissa" - ollut jo pitkään - ja "on menossa mitä ilmeisemmin viimein kvartaali" - vaikka huomisesta ei onneksi - tiedä mitään... Tuossa hetki sitten kahvitellessamme otin esiin kuitenkin tietyn mielekkyyden ja tulevaisuuselementin - muun muassa eräänä esimerkkinä Selkäsaaren pohjoispäädyssä touhuamisen, jossa juuri tällä hetkellä kaivinkonemiehemme viimeistelee/tasoittelee kevättalven ruoppausmassoja.

Se on Helatorstai - kyllä...

Pätkä Wikipediatekstiä: Helatorstai (< ruots. Helgetorsdag, ‘pyhä torstai’), toisinaan myös Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (lat. Dies sanctus ascensionis Domini), on vuotuinen kristillinen juhla, jota vietetään 40. päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Taivaaseenastumisesta kerrotaan Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa sekä lyhyesti myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumien lopussa. Useimmissa Euroopan maissa, mukaan lukien Suomessa, päivä on virallinen pyhäpäivä. Koska pääsiäisen ajankohta liikkuu, myös helatorstain päivämäärä vaihtelee. Se on useimmiten toukokuussa, harvoin kesäkuun alussa. Koska pääsiäinen on aina sunnuntaina, neljäskymmenes päivä siitä on aina torstai. Vuonna 2011 helatorstai oli vasta 2. kesäkuuta, kun vuonna 2012 se oli 17. toukokuuta ja vuonna 2013 jo 9. toukokuuta. Suomessa helatorstai oli vuosina 1973–1991 siirrettynä edellisen viikon lauantaihin eli ns. arkipyhäksi. Silloin sen nimenä oli suomeksikin Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (joskus myös muodossa 'Kristuksen taivaaseenastumispäivä'). Ruotsiksi helatorstai on edelleen nimeltään vastaavasti Kristi himmelsfärdsdag. Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen tuli tunne, että tänään ei taida olla erityisempää tekemistä paitsi että... Perunat voisi istuttaa ja käydä venebensiinejä hakemassa joltakin kylmäasemalta. Katsotaan nyt sitten, miten päivä etenee.

Selkäsaaren mökkimme kiinnostaa...

Selkäsaaren mökkimme kiinnostaa... Kyllä - aina silloin tällöin saamme kuulla mökkiimme liittyviä pohdiskeluja. Kerron lyhyen kaavan mukaan, miten asia on edennyt alusta alkaen ettei kenenkään tarvitse huhupuheisiin tukeutua. Siis pätkä lähihistoriaa: Kemin kaupungin myytyä puuta Stora Ensolle saaresta noin 8000 kiintokuutiometriä ja yhtiön hakattua/kuljetettua ne tehtaalle vuosina 2010-11 olimme jo aiemmin käyneet keskusteluja kaupungin virkamiesten kanssa Selkäsaaren pohjoispäädyssä olevista kaupungin omistamista tonteista - RM- ja RT-tontti. Saimme rakennusluvan RM-tontille, jonka olimme aiemmin ostaneet. Kerrottuamme aikeistamme eräs henkilö totesi ihmetellen: "Eihän teillä ole edes omaa rantaakaan!" "Onhan meillä satoja metrejä hiekkarantaa. Koko saaren pohjoispääty." totesin. Mainitsin myös, että kenelläkään Kemin kaupungilta vuokranneella/tontin ostaneella ei oikeastaan ole omaa rantaa. Rannassa menee suojavyöhyke. Olimme jo rakentamassa, kun edesmenneen kirvesmiehemme kanssa kävimme katselemassa hänen seuraavaa työkohdetta meiltä kivenheiton päässä. Paikalle tuli pari mökkiläistä, joista toinen - vapaasti muisteltuna - totesi: "Miten ihmeessä sinä sait ostetuksi tuon tontin? Sinulla täytyy olla hyvät suhteet kaupungille." "Ei sen kummemmat suhteet kuin sinullakaan. Tiedustelin tontteja ja mitä rakennusluvan saaminen vaatii suunnitelmilta." totesin. Näin etenimme... Rakennutimme/rakensimme saarimökkimme pääasiassa vuosina 2011-2013. Olemme suusanallisesti sopineet Kemin kaupungin metsäasioista vastaavan kanssa, että RT-tontin rannasta alkavalta Luoteislaiturinpolun kohdalta voi uraa aukaista. Sitä työtä on tehty käytännössä kymmenisen vuotta ja homma jatkuu. Kysyin Kemin kaupungin silloiselta kaupungingeodeetilta:" Milloin kaupungin ostamalle/varaamalla vesialueelle rakennetaan Pohjoislaituri?" "Ei ainakaan kymmeneen vuoteen." hän totesi. Hankimme kolmelta eri taholta luvat ja ruoppautimme kevättalvella 2013 RT-tontin rannasta alkaen vajaa sata metriä väylää Kojukallion ohi menevän pääväylän suuntaan. Omalla kustannuksella. Edelliseen liittyvänä mielenkiintoinen keskustelu sisäsatamassa. Olin pysähtynyt katselemaan väylän ruoppausta etäällä jäiden päältä. Minua tuli jututtamaan iäkkäänpuoleinen mieshenkilö. Hän tiedusteli:"mitähän tuolla tehdään?" Kerroin, että meidän lähirantaan kaivetaan väylää. Vapaasti muisteltuna hän totesi:"Hulluko sinä olet? Saatana - kaupunginhan se pitäisi hoitaa!" "Niin pitäisi, mutta ei hoida." totesin hänelle... Olemme olleet pääasiassa saarielämäämme tyytyväisiä. Viime kesä oli rantautumisen suhteen hankala, joten päätimme ruoppauttaa väylän kevättalvella uudestaan. Toistamiseen omalla kustannuksella. Nyt jäiden ja lumien sulaessa rannan tuntumassa olevat ruopatut maamassa "pistävät silmään". Eivät pistä kauan aikaa, sillä minulla/meillä on virallinen virkamiespäätös kaupupungingeodeetilta RT-tontin pusikoiden raivaamisesta. Sovimme tänään kaivinkonemiehen kanssa, että ruopatut maamassat tasoitellaan osittain pusikoiden päälle. Jatkan aikanaan pusikoiden raivaamista, jos aktiviteettia riittää. Tässäpä aluksi.

Tehokas aamupäivä - kyllä...

Tehokas aamupäivä - kyllä... Hyvin nukuttu yö, aikainen herätys ja perinteiset aamutoimet. Muutamia matoja matopellosta, 10 kg perunasäkki kellarista mukaan ja Hahtisaareen. Ajo Selkäsaaren pohjoispäätyyn ja ylös mökkitontille. Uudella perunapelolla touhutessani sain puhelun kaivinkonemieheltä. Sovimme, että hän tulee paikan päälle niin sovimme alkukevään kaivamisien viimeistelyt. Näin teimme. Keskustelussamme tuli ilmi perisuomalainen ilmiö: Keskeneräisen työn arvostelu. Kerroin kaivinkonemiehelle, että olen Facebook-foorumillakin todennut, että minulla on kaupungingeodeetin virallinen virkamiespäätös rannimmaisen RT-tontin siistimisestä. Teemme Kemin kaupungille töitä. Olemme tehneet jo aikaisemminkin... Otin kaksi kassillista klapeja mukaan Haukkariin. Pois lähtiessäni kävin kokemassa katiskan - ei kaloja. Harrastin yhden reissun ekokalastusta. Ajoin hiljaa lähelle Pikkuleton saarirypästä, sammutin moottorin ja annoin kevyen tuulen viedä venettä Kojukallion suuntaan ohi muutaman uppotukinpään. Kaksi uutta jigionkea vedessä. Molempiin tarttui siististi ihan hyväkokoinen ahven. Ahvenet päästin loppujen lopuksi takaisin mereen. Kotiin tultuani totesin vaimoni pistäneet tontinkulman pienen perunapeltomme istutuskuntoon - hyvä niin.

Se tuli taas - kyllä...

Se tuli taas - kyllä... Mikä? Postilaatikkoomme oli ilmestynyt Työkansa Sanomat eli Kommunistisen työväenpuolueen äänenkannattaja N:o 6 20.5.2022. Tunnustan, että edellinen lehti, ajantasatietoisku meni suoraan sytykkeeksi takkapesään. Pääotsikot etusivulta: Stop Nato-ryhmän toimintaa Vappu ja Voitonpäivä Historiallinen virhe Työtaistelut jatkuvat Suomessa Naton sotakoneet pois Suomesta! Suomestaei ydinasevaltioiden sotien antinlautaa! Tutun tuntuisia otsikoita. Voi olla, että selailen läpi kunhan kerkiän tai sitten jätän tällä kerralla väliin... Uteliaisuuttani aukaisin ensimmäisen sivun ja pääkirjoituksen: Nato-jäsenyys on pienen joukon ajama hanke Hmmmmm - vai niin - loppujen lopuksi Suomen eduskunta päätti selvin numeroin asiasta...

Mitä tänään tähän asti...

Tänään näyttää tulevan ilmojen puolesta erittäin kaunis päivä - hyvä niin. Pistin puut päärakennuksen takkapesään ja hain korillisen klapeja puu- ja varastokatoksesta, puolet saaresta tuotuja klapeja. Nyt on onkien huoltopäivä - kyllä. Tavoitteena on tuunata vanhoja jigionkia ja tehdä yksi uusi, voi olla, että vanhoista pari onkia lähtee kierrätykseen. Illansuussa on kokous. Eiköhän tässä eläkepäiväksi ole ihan riittävästi...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin illansuussa muun muassa seuraavaa: Vie mennessä, tuo tullessa: Kärräsin lopuksi kaksi kassillista kuusiklapeja kotiin tuotaviksi. Niin Selkäsaaresta. Miksi ihmeessä? Meillä on saarimökissä kaksi tulipesää + saunankiuas. Klapeja tarvitaan. Kotona Haukkarissa on myös kaksi massiivista takkaa ja leivinuuni. Varsinkin päärakennuksen takkaa olemme lämmittäneet/oppineet lämmittämään aika aktiivisesti. "Kivikasan" lämpöön olemme tykästyneet. Olemme pääasiassa ostopuun varassa, mutta Selkäsaaressa tonteillamme on puuta ainakin sadaksi vuodeksi niin kuin olen muistaakseni taannoin jollekin elvistellyt... Sain talvelle - omasta mielestäni - hyvä idean. Kesällä saaressa käydessämme tuomme kaksi isoa kassillista 30 cm kuusiklapeja kotiin. Nuo jaksaa tällaisilla konttoristin lihaksilla juuri ja juuri kantaa. Poltamme nykyisin pääasiassa koivuklapeja, joten joukossa on hyvä polttaa kuustakin... Kaksi kassillista vastaa lämmitysaikana vajaan viikon puutarvetta. Kokeillaan nyt tällaistakin. Jos alkaa tuntua työläältä, se on helppo lopettaa...

Toukokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Toukokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikolta oli aistittavissa lämpimän alkukesän päivän tulo. Aamukahvittelun yhteydessä näkökentässä on puhdistamani linnunpöntön läheisyydessä aktiivitouhut. Kakkosliittymän pihlajassa kirjosieppopariskunta on liikkeellä. Pitkään - monta päivää - sai koiras laulella, että kaveri löytyi. Tietokoneen avattuani huomasin erään sähköpostin erityisesti kiinnostavan minua. Olemme jo vuosi sitten viritelleet päärakennuksen sekä puu- ja varastokatoksen tiilikattojen puhdistamista ja pinnoittamista. Pyysin yrittäjää tulemaan uudestaan paikalle niin sovitaan asia. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan... No ainakin sen, että kävimme Ruotsin Haaparannalla pitkästä aikaa. Taitaa olla jo kaksi ja puoli vuotta edellisestä käynnistä. Kaikki tarpeellinen tuli ostetuksi ja pari tuttuakin tuli jututettua. Takaisin tullessamme ajelimme sallittua 120 km/h lähes koko matkan. Tasaista kyytiä. Haukkariin tultuamme ja matkakahvit juotuamme pohdiskelen, josko lähden kokemaan katiskan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Viime kesänä kasvatetut - siemenperunoiksi valitut pienet, vähän rupiset perunat - ovet alkaneet sisällä itämään. Niiden lisäksi hain iltapäivällä maakellarista noin 12 kg kahta perunalaatua itämään, osassa näytti jo olevan itualkuja. Nuo riittävät hyvin tontinkulman pienen perunapellon istutustarpeisiin aikanaan. Maakellarissa on lisäksi 10 kg:n säkki, joka viedään todennäköisesti Selkäsaareen seuraavalla kerralla käyntikerralla ... Yllätin hetki sitten vaimoni paistamalla 14 kpl Pirkan esipaistettuja vehnäpullia - puolet kanelipulliksi ja puolet tavallisiksi pulliksi - päärakennuksessa on taas taivaallinen pullantuoksu - hetken aikaa...