keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Selkäsaaren mökkimme kiinnostaa...

Selkäsaaren mökkimme kiinnostaa... Kyllä - aina silloin tällöin saamme kuulla mökkiimme liittyviä pohdiskeluja. Kerron lyhyen kaavan mukaan, miten asia on edennyt alusta alkaen ettei kenenkään tarvitse huhupuheisiin tukeutua. Siis pätkä lähihistoriaa: Kemin kaupungin myytyä puuta Stora Ensolle saaresta noin 8000 kiintokuutiometriä ja yhtiön hakattua/kuljetettua ne tehtaalle vuosina 2010-11 olimme jo aiemmin käyneet keskusteluja kaupungin virkamiesten kanssa Selkäsaaren pohjoispäädyssä olevista kaupungin omistamista tonteista - RM- ja RT-tontti. Saimme rakennusluvan RM-tontille, jonka olimme aiemmin ostaneet. Kerrottuamme aikeistamme eräs henkilö totesi ihmetellen: "Eihän teillä ole edes omaa rantaakaan!" "Onhan meillä satoja metrejä hiekkarantaa. Koko saaren pohjoispääty." totesin. Mainitsin myös, että kenelläkään Kemin kaupungilta vuokranneella/tontin ostaneella ei oikeastaan ole omaa rantaa. Rannassa menee suojavyöhyke. Olimme jo rakentamassa, kun edesmenneen kirvesmiehemme kanssa kävimme katselemassa hänen seuraavaa työkohdetta meiltä kivenheiton päässä. Paikalle tuli pari mökkiläistä, joista toinen - vapaasti muisteltuna - totesi: "Miten ihmeessä sinä sait ostetuksi tuon tontin? Sinulla täytyy olla hyvät suhteet kaupungille." "Ei sen kummemmat suhteet kuin sinullakaan. Tiedustelin tontteja ja mitä rakennusluvan saaminen vaatii suunnitelmilta." totesin. Näin etenimme... Rakennutimme/rakensimme saarimökkimme pääasiassa vuosina 2011-2013. Olemme suusanallisesti sopineet Kemin kaupungin metsäasioista vastaavan kanssa, että RT-tontin rannasta alkavalta Luoteislaiturinpolun kohdalta voi uraa aukaista. Sitä työtä on tehty käytännössä kymmenisen vuotta ja homma jatkuu. Kysyin Kemin kaupungin silloiselta kaupungingeodeetilta:" Milloin kaupungin ostamalle/varaamalla vesialueelle rakennetaan Pohjoislaituri?" "Ei ainakaan kymmeneen vuoteen." hän totesi. Hankimme kolmelta eri taholta luvat ja ruoppautimme kevättalvella 2013 RT-tontin rannasta alkaen vajaa sata metriä väylää Kojukallion ohi menevän pääväylän suuntaan. Omalla kustannuksella. Edelliseen liittyvänä mielenkiintoinen keskustelu sisäsatamassa. Olin pysähtynyt katselemaan väylän ruoppausta etäällä jäiden päältä. Minua tuli jututtamaan iäkkäänpuoleinen mieshenkilö. Hän tiedusteli:"mitähän tuolla tehdään?" Kerroin, että meidän lähirantaan kaivetaan väylää. Vapaasti muisteltuna hän totesi:"Hulluko sinä olet? Saatana - kaupunginhan se pitäisi hoitaa!" "Niin pitäisi, mutta ei hoida." totesin hänelle... Olemme olleet pääasiassa saarielämäämme tyytyväisiä. Viime kesä oli rantautumisen suhteen hankala, joten päätimme ruoppauttaa väylän kevättalvella uudestaan. Toistamiseen omalla kustannuksella. Nyt jäiden ja lumien sulaessa rannan tuntumassa olevat ruopatut maamassa "pistävät silmään". Eivät pistä kauan aikaa, sillä minulla/meillä on virallinen virkamiespäätös kaupupungingeodeetilta RT-tontin pusikoiden raivaamisesta. Sovimme tänään kaivinkonemiehen kanssa, että ruopatut maamassat tasoitellaan osittain pusikoiden päälle. Jatkan aikanaan pusikoiden raivaamista, jos aktiviteettia riittää. Tässäpä aluksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti