Tämä alkaa kyllä syödä miestä ja naista - kyllä...

Tämä alkaa kyllä syödä miestä ja naista - kyllä... Niin mikäkö? No se, että kävimme tänään Selkäsaaressa. Meno saareen oli mahtava, rantautuminen mitä parhain ja nousu ylös mäkeä mökille mukavaa. Aluksi istuskelimme ja maistelimme lasin valkoista ja punaista. Oli täysin hiljaista. Emme nähneet ainuttakaan lintua. Orava touhusi lähikuusessa. Merelle avautuvasta aukosta oli nähtävissä kova meriliikenne. Mökkinaapurit touhusivat omia touhujaan. Niin mekin. Minä ajelin trimmerillä sen alueen, joka on tarkoitus pitää - ei luonnotilaisena. Vaimoni hoiteli kivi-istutuksiaan. Minä intouduin vielä kopsimaan klapeiksi jonkin verran puita. Kaikki hyvin ja vaimoni laittama munakas maistui. Lähdimme takaisin. Näin heti laskeutuessamme rantaan, että jaaha. Vedenpinta laskenut, tuulensuunta hiukan kääntynyt ja voimistunut. Normaaliin asentoon jättämämme vene oli kuivilla. No sen saimme punnerrettua sen verran veteen, että se oli "talutettavissa" eteenpäin. Olimme molemmat - taas kerran - vedessä polvia myöten. Ajatuksissani kävin läpi suunnilleen kaikki tuntemani suomenkieliset kirosanat, taisipa joukkoon lipsahtaa vieraskielisiäkin termejä. Kyllä tämä on yhtä perkelettä. Olen kymmenen vuotta puhunut tuosta Selkäsaaren pohjoispäädyn tilanteesta ja Pohjoislaiturin tekemisestä. Toistaiseksi turhaan. Se ei vaatisi muuta kuin asiallisen suunnitelman, muutaman kymmenen metriä väyläruoppausta ja perusponttoonilaiturin. Niin - tietysti vähän rahaa. Aika kauan on puhuttu Selkäsaaren kesämatkailun kehittämisestä. Pohjoislaituri olisi nimenomaan sitä palveleva kokoisuus.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen terassilla kahvitellessamme ja lehtiä lukiessamme aloimme orientoitua Selkäsaareen lähtöön - kyllä. Viimeksi olemme siellä käyneet etelän kesävieraidemme kanssa 16.07.2021. Nyt ovat tuulet ja vedenkorkeudet kohdallaan. Ei ole ilmassakaan moittimista...

itä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen terassilla kahvitellessamme ja lehteä selaillessamme totesin vaimolleni:"On liian kaunis ilma kalastamiseen." No siitä huolimatta hain kellarista ostomadot ja lähdin Hahtisaareen. Olen viimeksi käynyt ongella 26.07.2021. Eivät olleet isot ahvenet liikkeellä. Viritelin uuden Lowrance-kaikuluotaimen ja karttaplotterin näyttöön ja ajelin suoraan Pikkuleton saariryppään läheisyyteen. Kevyt tuuli oli Ajoksesta päin, annoin tuulen viedä hiljalleen venettä Kojukallion suuntaan. Kaksi jigionkea ja pilkki vedessä. Pientä ahventa tuli ihan mukavasti. Toistin ekokalastukseni ja ankkuroiduin. Ehkä liian matalaan veteen. No joka tapauksessa ahvenia tuli sen verran, että ne kannatti tuoda kotiin ja perata. Kohta ne ovat pakastimessa. Neljä tuntia kului merellä huomaamatta. Ilma oli kaunis, tosi kaunis ja Kemin sisäsataman seutu näytti tutun upealta. Satama Open Air-musiikkia viriteltiin. Tuttu juttu, suurimmat pääsivät taas karkuun. Sanoin vaimolleni, että käyn joku päivä hakemassa/kalastamassa kunnollisen kokoisia savustusahvenia...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kyllä kannatti tämä(kin) päivä elää! Miksi? Siksi, että Kemin Keskustan kuntayhdistyksen valtuustoryhmän ja hallituksen yhteiskokous pidettiin Keskustan Peräpohjolan piirin ja kuntayhdistyksen toimitilassa Kemissä Valtakatu 25. Käsiteltiin alkaneen valtuustokauden luottamushenkilövalinnat, jotka esiteltiin välittömästi Kemin Keskustan ylimääräiselle yleiselle kokoukselle. Eipä viime aikoina ole ollut tämäniltaista osallistujamäärää. Erinomaisia, keskustelevia kokouksia ja hyviä päätöksiä. Tästä on kyllä hyvä jatkaa, ei kahta sanaa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istuskelimme päärakennuksen terassilla aamukahvilla ja lehden selailussa. Oli kohtuullisen lämmintä, tyventä ja hiljaista. Hiljaisuus rikkoontuu kohtapuolin, kun vedän vanhan palvelijan, Stigan käyntiin ja ajelen nurmikot. Samalla möyhennän hiukan niin sanotulla matopellolla olevaa kasaa tontinkulmalla. Konevoimin. Kyllä - etupihaa on ajeltu. Otettu pari kiveä häiritsemästä pois ja polkupyöräteline - made in Kemin ammattikoulu/paperilinjan oppilaat metallitöissä - siirretty uuteen paikkaan. Viimeksi mainitulla ei ole ollut käyttöä kuin 1980-luvun alkupuolella vähäisessä määrin. Tontilla kävellessäni monet tapahtumat ja henkilöt vilahtavat ajatuksissa. Henkilöt, jotka lähes kaikki ovat poistuneet joukostamme. Ovat vain kaukaisina muistoina. Eiköhän se aamupäivä ja jonkin verran iltapäiväkin kulu näissä merkeissä. Illansuussa kokoustetaan. Kaksi erillistä kokousta - kyllä. Saapa nähdä, milloin tulee lähdettyä Selkäsaaressa käymään. Ainakin ongella pitäisi saada käynti aikaiseksi niin voisin tuota uutta Lowrance-kaikuluotainta ja karttaplotteria kokeilla...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme orientoitua elokuun alun vieraamme eli pojanpojan Laurin viemiseen rautatieasemalle. Tämä oli tällainen Laurin pikakäynti Kemin Mummolassa. Ulkona on sen verran viileää ja tuulista, että tämä päivä taitaa mennä sisähommissa, jos ei iltapäivällä intoudu ruohonleikkurin perässä kävelemään kuntoliikuntaa... Kyllä - vein Laurin rautatieasemalle vajaa 11 lähtevään Inter City-junaan, joka saapui ajallaan 1. raiteelle. Lyhyt juna, ainoastaan kuusi vaunua. Lähtijöitä Kemistä oli aika paljon. Lauri tuli Kemiin yhden kassin kanssa ja lähti kahden kassin kanssa. Tuula-Mummo tuunasi hänelle kaksi takkia. Molemmat kierrätystakkeja, jotka sopivat nuorelle miehelle kuin "valettu". Taas kävi mielessä vanha sanonta: Aika tavaran kaupittee. Mikäli oikein ymmärsin, Lauri tykästyi takkeihin välittömästi. Sanoin hänelle toisen takin hänen päällään nähtyäni:"Kaverisi Helsingissä ovat vihreänä kateudesta." Niin - molemmille takeille on pitkä historia...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aamukahvit ja lehdenluku toteutui keittiön pöydän ääressä, puhalteli sen verran navakasti päärakennuksen terassilla. Tuulesta huolimatta lähdemme pojanpojan Laurin kanssa käväisemänn Hahtisaaressa. Laitamme laiturissa uuden kaikuluotaimen telineeseen/päälle ja tutkiskelemme, saammeko jotain järkevää näkyviin. Vanhassa kaikuluotaimessa informaatio ei ole täysin oikean suuntaista. Sen anturi on "kallellaan" viimeisen Selkäsaaren pohjoisrannan "kivirytäkän" seurauksena. Jos Hahtisaaren veneenlaskuluiska on tuulelta suojassa, käymme siellä anturit pistämässä oikeaan asentoon. Mutta kohtapa sen näkee... Kyllä homma hoidettu ja hyvä niin. Uusi kaikuluotain ja karttaplotteri - perustoiminnoiltaan/-näytöltään - on nyt kolmen painalluksen päässä. Nyt sitä on päästävä käytännössä opettelemaan. Kävimme veneenlaskuluiskalla. Molemmat anturit veneen perässä olivat "kallellaan", ne oiottiin ja käytiin pikkulenkki ajamassa ohi aallonmurtajan aallokossa. Kyllä se on avoimesti tunnustettava, että minua kuusikymmentä vuotta nuoremmilla "näpyttelytaito" tietotekniikkapohjaisiin laitteisiin on kunnioitettavalla tasolla. Lauri kysyi:"Tarviiko tuota vanhaa kaikuluotainta?" Totesin:"Varmuuden vuoksi." Mielellään jättäisin uuden kaikuluotaimen näytön paikoilleen, mutta minua on varoiteltu:"Ne ovat kysyttyä tavaraa." Todettakoon, että Hahtisaaren venesatama on vartioinnin ja videovalvonnan piirissä.

2021-2024 Kuntapoliittinen seuramatka alkaa - kyllä...

2021-2024 Kuntapoliittinen seuramatka alkaa - kyllä... Valistunut, aikaansa seuraava lukija on aistinut, että olen puolentoista vuoden aikana pitänyt - sittemmin siirrettyjä - kuntavaaleja esillä kohtalaisen aktiivisesti. Luottamushenkilövalinnat ovat olleet esillä myös viimeisen vajaan kahden kuukauden aikana. Muun muassa tänään pitkästä aikaa tuttavani kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa asia tuli esiin. Sanoin hänelle, että minä en tiedä luottamushenkilövalinnoista yhtään mitään minkään ryhmittymän osalta. Vaikka tietäisinkin, niin asia on periaatteessa julkinen vasta sitten, kun uusi valtuusto on esitetyt valinnat "siunannut" ja pöytäkirja virallisesti tarkastettu. Olen ollut kuntapolitiikassa mukana vuodesta 2000 alkaen. Juuri nämä hetket ovat mietityttäneet minua aina... Tämä on mystistä, salaperäistä aikaa, on väitetty, että "vaalitaktisista syistä" on suut pidettävä supussa... Jos toiminta olisi avointa ja läpinäkyvää, kaikkien ryhmien alustavat esitykset valittavista henkilöistä olisivat esillä ennen lopullista lukkoon lyömistä = valtuustopäätöstä. Yleensä toisten ryhmittymien esityksiin ei puututa. Kun mainitsin edellä seuramatkan, jollaisella itsekin olen vaimoni kanssa muutaman kerran, olisi reilua, että tietäisi etukäteen matkaseuran. Sama olisi näissä kuntapoliittisissa kuvioissa mukava tietää. Toki karkeasti ottaen sen tietääkin, "seuramatkalaiset" Kemin osalta ovat 168 kuntavaaleissa ehdokkaina olleet. Itse olen esittänyt omalle ryhmittymälleni - niin kuin arvatenkin muutkin ryhmämme jäsenet - muutaman vaihtoehdon mahdollisista luottamustehtävistä. Viikon, kahden sisällä olemme tietävämpiä, tuskin viisaampia...

Elokuun ensimmäinen viikko - kyllä...

Elokuun ensimmäinen viikko - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen keittiön pöydän ääressä kahvittelun lehdenluvun yhteydessä tuli päiviteltyä taas tätä kirottua Koronaviruskohellusta. Toivottavasti se ei Suomessa ryöpsähdä ihan mahdottomiin lukuihin. Lähdimme - minä, Tuula ja Lauri - puoleltapäivin ajelemaan länteen. Pajusaarentietä Karihaaraan Tommin pienverstaalle, hän oli täydessä työn touhussa. Piha täynnä erilaisia kulkuvälineitä. Jatkoimme matkaa vanhaa, oikeastaan vanhinta Kemi-Tornio tietä. Merikin tuli muutamissa paikoissa näkyviin. Eipä tuota ole tullut ajeltuakaan pitkään aikaan. Torniossa ensimmäinen kohteemme oli Kojamo. Se on käsittämättömän upea taideteos. Kerroin matkakumppaneilleni, että olen pistänyt tällä foorumilla itämään ajatuksen Kemiin vastaavan tyyppinen taideteos ahvenesta, Suomen kansalliskalasta, Ouluun siiasta tai hauesta, Raaheen hauesta tai siiasta, jne. ... Ajelimme Tornio Golf Oy:n alueelle, oikeastaan kävimme samalla Ruotsin puolellakin. Olihan siellä tuttuja golfaajia harjoittelemassa/lämmittelemässä. Sitten ajelimme Duudsonit Activity Park-alueelle aikeissa lounastaa. Lounasaika oli viisi minuuttia ennen tuloamme päättynyt. Ajelimme keskustan läpi Rajalla-kauppakeskukseen, söimme hampurilaiset ja jälkiruoaksi jäätelöt. Sen jälkeen ajelimme moottoritietä Keminmaahan. Moottoritiellä aistin, että kesärenkaat on syytä jossakin vaiheessa tasapainottaa. Menimme Pohjanrantaan. Kyllä tuo paanukirkko on upea. Lisämausteen antavat Juhani Palmun taideteokset ja tilan tervantuoksu. Kävimme myös hotellin puolella. Ostin Pohjanranta-teoksen, etulehdellä näyttää olevan isännän nimikirjoitus - Paavo Väyrynen. Jatkoimme matkaa vanhaa rantatietä Pyhän Mikaelin kivikirkolle... Sieltä Tampereen Säästö Texin kautta kotiin. Vaimoni aloitti lohikeiton valmistuksen, joten iltaa kannattaa hyvällä syyllä odottaa. Oli mukava lähialueajelu...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Myöhäistetyt kuntavaalit on käyty ja uudet valtuutetut ja varavaltuutetut valittu - hyvä niin. Todennäköisesti lähipäivinä valitaan pääosa kuntavaaleissa olleista erilaisiin luottamustehtäviin... Kunnallisessa päätöksentekoprosessissa on ainakin yksi hyvä ominaisuus. Se on mielestäni kiistatta se, että luottamustehtävään valitulle on henkilökohtainen varajäsen. Toisin sanoen jos varsinainen jäsen on syystä tai toisesta estynyt, varajäsen osallistuu kokoukseen. Järjestelmä toimii, kun estyneenä oleva ilmoittaa asiasta suoraan varajäsenelle ja/tai esim. lautakunnan sihteerille. Monissa yhdistyksissä ei tunneta käsitettä varajäsen. Siksi monien yhdistysten toiminta ontuu, kun valitut henkilöt eivät useinkaan kiireiltään ehdi kokouksiin. Itsekin olen takavuosina ollut tilanteessa, jossa on vuositasolla useinkin jouduttu tekemään hallitustyöskentelystä muistio, kun kokous ei ole ollut päätösvaltainen...

Että golfia pelaamaanko...

Että golfia pelaamaanko... Olen Tokion 2020 Olympiakisojen aikana seurannut muun muassa golfia, joka hetki sitten näytti ratkenneen voittajan osalta. Toki on myönnettävä, että se on hieno laji, jota voi pelata eri ikäisenä ja monilla paikkakunnilla - täällä Perämeren pohjukassakin Kemissä ja Torniossa/Haaparannalla. Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. Minulta tämän tästä tai ainakin silloin tällöin kysytään, miksi minä en ole alkanut golfia pelaamaan. Olen sanonut, että olin kauan sitten jonkin verran kiinnostunut asiasta. Siihen maailman aikaan, kun Tornioon ja Haaparannalle suunniteltiin rajalle golf-rataa. Se toteutui. Ostin golf-osakkeita sekä Suomen että Ruotsin puolelta. Jossakin vaiheessa nuo Ruotsin puolen osakkeet oli myytävä. Sen tein ja ostin niillä rahoilla Tuokkolan Joukolta Rönisch-antiikkipianon. Se piano on edelleenkin Pikkupuolella. Minulla on edelleenkin - monia vaiheita kokeneen - Tornio Golf Oy:n B-osake ja toinenkin A-osake. Tuota B-osaketta, sen vuosittaista pelioikeutta olen vuokrannut vuosikausia. Olen tukenut/sponsoroinut siltä osin golfin pelaamista. Niin - miksi itse en ole lähtenyt pelaamaan. Siksi, että en uskalla antaa sille osa-alueelle pikkurilliä. Se vie minulta todennäköisesti koko käden. Ei muuten ole pitkääkään aikaa, kun minulle sanottiin:"Lopeta nuo kuntapolitiikkatouhut ja ala pelaamaan golfia." No ne eivät aivan toisiaan poissulkevia sentään ole...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istahdimme aamukahville ja lehdenlukurupeamalle päärakennuksen terassille. Eiliseen liittyvänä totesimme, että pojanpojaltamme Laurilta Helsingistä oli eilen tullut tekstiviesti Kemiin tulosta huomenna sunnuntaina muutamaksi päiväksi. Pikkupuolelle saamme yövieraan. Kukaties Laurin kanssa käymme katsomassa Torniossa Kojamoa eli Tornion kaupungin 400-vuotissymbolia joen rannalla. Lumilinna saattaa olla vierailukohteemme. Ehkä myös Selkäsaaressa käydään, mikäli ilmat antavat myötä... Mutta tänään heinäkuun viimeisenä päivänä ei ole mitään ennalta suunniteltua, ollaan vaan...

Hiski Salomaa: Vapauden kaiho - kyllä...

Hiski Salomaa: Vapauden kaiho - kyllä... Kuuntelen aina silloin tällöin You Tubesta musiikkia. Yleensä kaunista, melodista musiikkia ja mikä parasta, niissä usein on "puhuttelevat sanat", jotka saavat ajatukset lentoon. Kuuntelen myös niin sanottuja kantaa ottavia lauluja, usein ne ovat työväenlauluja. Hetki sitten kävi mielessä, että kuuntelenpa taas kerran Hiski Salomaan Vapauden kaiho laulun. Se on aika musiikillisesti raaka, mutta kyllä siinäkin on mielestäni erittäin puhuttelevat sanat. Lainaus WikiPedia-teksteistä: Hiski Salomaa (alk. Hiskias Möttö, 17. toukokuuta 1891 Kangasniemi, Suomen suuriruhtinaskunta – 7. heinäkuuta 1957 New York, Yhdysvallat) oli amerikansuomalainen kuplettilaulaja ja lauluntekijä. Hän esiintyi Yhdysvalloissa 1910-luvulta 1940-luvulle asti ja levytti 18 laulua vuosina 1927–1931. Salomaa oli suomalaissiirtolaisten keskuudessa omana aikanaan kohtalaisen suosittu laulaja, mutta suurimpaan suosioonsa Suomessa hän alkoi nousta vasta 1950-luvulta lähtien. Salomaan laulujen sanoitukset kuvasivat yleensä amerikansuomalaisten siirtolaisten ja työläisten arkea. Hänen tunnetuimpia laulujaan ovat muun muassa ”Tiskarin polkka”, ”Vapauden kaiho” ja ”Lännen lokari”. Niin - nuo Vapauden kaiho-sanat: Meill' vapauden kaiho soi, Rinnassamme toveri toi. Siks' yhteistyöhön rintamahan käy, Pelastusta köyhille ei ennen näy. Kai aamu armas sarastaa Ja aurinkoinen heijastaa. Nuo synkät pilvet varjostavat viel', Jylhät vuoret ompi vapauden tiel'. Oi vapaus, kuule kutsuas, Sua itkevät orvot kaipaa. Oot köyhän kansan pelastus, Siks' vapauslaulut raikaa. Viha, vaino pois, rauha parempi ois. Sopusointu keskenämme vallitkoon. Ja vaik' jo musta yö veljen kättä nyt lyö, Sumu haihtuu, pilvet vaihtuu tieltä pois. Onko kyseisellä laululla jotain yhteistä esimerkiksi Kemin kaupungin nykytilaan? Mielestäni on paljonkin. Saattaa olla jonkun lukijan mielestä kaukaa haettu, mutta kyllä nyt viimeistään luottamushenkilöiden ja virkamiesten on löydettävä vahva yhteinen sävel ettemme ajautuisi lähivuosina kriisikunnaksi ja ulkopuoliseen taloudelliseen holhoukseen...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen jättäydyimme suosiolla keittiön pöydän ääreen kahvittelemaan ja aamulehteä lukemaan. Terassilla tuntui niin vilpoiselta. Nykyisin pidän kännykkääni äänettömällä. Vaimolleni oli tullut puhelu, jossa minua oli pyydetty puhelimeen. Vastasin. Sujuvasanainen mieshenkilö kertoi lähiseuduilla olevan mm. autotallinoven asennusnäytös. Kerroin, että meille on keväällä asennettu uusi autotallinovi. "Entä ulko-ovet, ikkunat, jne. ..." myyntitykki jatkoi. Olisi ollut ilmaista tarkistusta. Kerroin, että meillä on yksi ulko-ovi uusittu vasta eikä muuhun ole tarvetta. Toivottelimme toisillemme hyvää päivänjatkoa... Katsoin käänykkääni tullutta puhelua: Epäillään häiriösoittajaksi. Tarkistin vaimoltani hänen puhelimeensa tulleen puhelinnumeron. Sama numero. Tämä puhelu ei ollut pahimmasta päästä.

"Oletko sinä Don Quijote?" kysäisi vaimoni tänä aamuna päärakennuksen terassilla aamukahvin ja lehdenluvun ohessa...

"Oletko sinä Don Quijote?" kysäisi vaimoni tänä aamuna päärakennuksen terassilla aamukahvin ja lehdenluvun ohessa aistittuaan tuskailuani eräästä tämänhetken prosessista... Historiataustaa eli pieni lainaus WikiPedia-tekstistä: Don Quijote, koko nimeltään Neuvokas ritari don Quijote Manchalainen (esp. El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha), on espanjalaisen Miguel de Cervantesin (1547–1616) kahtena niteenä vuosina 1605 ja 1615 ilmestynyt veijariromaani. Sitä pidetään nykyaikaisen romaanitaiteen perustajana ja yhtenä maailmankirjallisuuden suurista klassikoista. Juoni Köyhä maalaishidalgo Alfonso Quijano menettää järkensä liikaa ritariromaaneja ahmittuaan ja päättää lähteä maailmalle taistelemaan vääryyttä vastaan ja puolustamaan sorrettuja ratsastaen vanhalla kaakillaan Rosinantella. Hän ottaa nimekseen don Quijote Manchalainen ja pukeutuu ruosteiseen haarniskaan. Aseenkantajakseen hän ottaa pelkurimaisen, viekkaan ja maalaisjärkeä käyttävän Sancho Panzan, joka nimittää isäntäänsä ”surkean hahmon ritariksi”. Don Quijote, lämminsydäminen ja herkkä herrasmies, on selvästi hourupäinen useimpien ihmisten mielestä, ja hän herättää heissä ihmetystä ja hilpeyttä. Myös miehen ulkonäkö hämmästyttää: hän on luiseva ja kasvoiltaan laiha, ja hänen poskensa ovat välillä niin kuopalla, että ”niiden sisäpinnat suutelevat toisiaan” Niin - vaimoni kysymys aiheutti minussa luonnollisesti tähänastisen elämäni pikakertauksen ja pika-analyysin. Vaimonikin on päässyt/joutunut sitä seuraamaan talvesta 1964 alkaen... Tunnustan, että tunnen eräänlaista sympatiaa tuota "surkean hahmon ritaria" kohtaan. Kuinka monta kertaa olen joutunut napit vastakkain vääriksi kokemieni asioiden hoidosta. Niitä on paljon. Niitä on ollut vuosikymmeniä eikä loppua ole näköpiirissä. Niitä näyttää oleva liikkeellä jatkuvasti. Tänäänkin. Omasta mielestä vahvuuteni on se, että pääsääntöisesti koen olevani oikeassa ja ajan oikeita toimintatapoja. Minun sukulaissieluja on Kemissäkin, tunnettujakin. Suomen tunnetuin "oikeassa olija" lienee edesmennyt, armoitettu pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Tarinan mukaan hän silloin tällöin nosti oikean käden etusormen pystyyn ja totesi:"Minä olen aina oikeassa ja kaksikymmentä vuotta aikaani edellä."

Dokumentti: Tukholman verilöyly...

Dokumentti: Tukholman verilöyly... Katselin toissapäivänä Ylen Areenalta alla olevan, erinomaisen 2-osaisen dokumentin 500-vuoden takaa. On sitä osattu juonitella ennenkin - kohtalokkain seurauksin. Rajua valtataistelua. Sotaa, rakkautta, juonitteluja ja valtiopetos Vuoden 1520 Tukholman verilöyly on Pohjoismaiden historian hurjimpia hetkiä. Vaan mistä siinä oikeastaan oli kyse? Kuinka kuninkaan kruunajaisjuhlasta saattoi seurata sadan ihmisen teloitus keskellä Tukholmaa? Ruotsalaiset historiantutkijat Bo Eriksson ja Anna Maria Forsberg paljastavat kaksiosaisessa dokumenttisarjassa, minkälaiset tapahtumat johtivat Tukholman verilöylyyn. Kyse oli suuren luokan draamasta, johon sisältyi sotaa, rakkautta, juonitteluja ja valtiopetos. Vallan saleissa käytiin kovaa peliä Ruotsin kruunusta. Tuotanto: SVT, 2020.

Se on tiistai Unikeonpäivä - kyllä...

Se on tiistai Unikeonpäivä - kyllä... No eipä ihme että nukutti pitkään. Tosin osasyynä saattoi olla eilinen myöhäisiltapäivän/illansuun ongella istuminen, kököttäminen. Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen terassilla istuskellessamme aamukahvilla ja lehteä lueskeltuamme pohdimme tuota kirottua Koronavirus-asiaa. Se ei ole ohi, ei lähimainkaan. Tartunnan saaneet ovat pääosin nuoria bilettäjiä/kokoontujia. Kiinnitin muun muassa eilen huomiota Prismassa käydessäni, että hyvin vähän oli asiakkailla kasvomaskeja enää käytössä. Mutta tänään ollaan vaan kotitontilla, jos ei ole pakko muuta tehdä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No muun muassa sitä, että olen käynyt tänä kesänä ainoastaaan kaksi kertaa ongella, viimeksi yli kuukausi sitten, jolloin sain muutaman kotiin vietäväksi kelpaavan ahvenen. Ne paistettiin. Olemme parin viimeisen vuoden aikana savustaneet ahvenet Selkäsaaressa. Nyt se ei ole ollut mahdollista, kun kuivuuden/kuumuuden vuoksi ovat metsäpalovaroitukset olleet päällä. Kotona olevaa sähkösavustinta olemme käyttäneet pari-kolme kertaa. Tänään ajattelin lähteä käväisemään ongella mutta... Matopellostamme ei löytynyt kunnolla matoja, olivat jossakin syvällä. Jos ongelle aikoo, nyt on mentävä Karjalahden Prisman kautta. Sieltä löytynee Master-matopurkkeja. Ne madot ovat aikaisemmin toimineet erinomaisesti. Kyllä - ajelin Prismaan, jääkaapissa oli kaksi Master-matopurkkia, ostin toisen >5 euroa. Ajelin Hahtisaareen ja sieltä Selkäsaaren pohjoispäätyyn, lähes rantaan eli siihen kohtaan, mihin talvella menee latu-ura. Annoin kevyen tuulen viedä venettä - kaksi jigionkea vedessä. Pari ahventa. Ankkuroiduin noin viidenkymmen metrin päähän Kojukalliolta Ajokseen menevästä väylästä. Otin kesäpilkin myös käyttöön. Muutama ahven tuli, sain ne nätisti ylös, paitsi kaksi suurinta, ne kopsahtivat veneen reunaan, kävivät näyttäytymässä. Sain sen toivomani särjen pilkillä ja viipaloin sen isojen ahventen houkuttimeksi. Isot ahvenet eivät olleet liikkeellä. Noin neljä tuntia istua kökötin samassa paikassa. Päästin kaikki ahvenet takaisin mereen. Kumma ettei lokkeja ollut paikalla. Oli upea illansuu, veneitä paljon liikkeellä ja rannassa väkeä. Kotiin tultuani totesin vaimolleni:"Enköhän minä ole oman kiintiöni ahvenia onkinut. Kymmeniä vuosia ja joka kesä kymmeniä kiloja ahvenia, haukiakin, lahnoja, särkiä ja yksi kuha." Niin tuo kuha tuli katiskalla. Katiskalla myös mateita... Ilmeisesti nuo kalareissut vähenevät jatkossa. Voi olla, että käymme vielä "entisillä hyvillä kalapaikoilla" Laitakari-Juurakko-Kraaseli-Siikalahti-alueella...

Se on heinäkuun viimeinen viikko alkanut - kyllä...

Se on heinäkuun viimeinen viikko alkanut - kyllä... Kevät meni kuntavaaleja ja kesän alkamista odotellessa. Kesä on jo pitkällä seuraavan valtuustokauden 2021-2024 luottamustoimipäätöksiä odotellessa. Tämä tuntuu olevan nyt yhtä odottelua ennen kuin pääsee tosi toimiin. Varmaan suurin osa Keminkin kuntavaaleissa mukana olleista 168:sta ehdokkaasta on esittänyt taustaryhmilleen omat esityksensä/toiveensa, mitä luottamustoimia on seuraavan neljän vuoden aikana sitoutunut hoitamaan. Taustaryhmien esitykset valmistunevat parin viikon sisällä. Lopulliset päätökset tekee aikanaan uusi kaupunginvaltuusto. Päärakennuksen terassilla aamukahvia juodessamme ja lehteä selaillessamme aistimme hellepäivän tuloa. Niitä ei varmaan tälle kesälle enää ole häiriöksi saakka... On aivan pakko lisätä, että kävin hetki sitten Hahtisaaressa. Olimme sopineet Tommin kanssa, että hän asentaa uuden, oikean potkurin paikoilleen. Nyt riitti ProPulse-komposiittilapojen vaihto. Asentaminen tapahtui veneenlaskuluiskan tuntumassa. Kyllä taas paljastui ihmisten kärsimättömyys. Meidän työmme oli tehty, kun näimme porukan hinaavan pulpettiveneellä pientä soutuvenettä, jossa oli rompetta. Siihen he änkesivät. Kysyin, mitkä olivat heidän suunnitelmansa. Kuulemma soutuvene nostetaan luiskalta maihin. Sopihan siinä toki olemaan, mutta muutaman minuutin olisivat voineet odotella...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme orientoitua Keskustan Peräpohjolan piirin ja Tornion Keskustan organisoimalle perinteiselle Kukkolan siikajuhlille. Kyllä sinne ajeltiin kesäautollamme. Järjestelyt toimivat mallikkaasti. Kahvittelimme ja söimme teltan varjossa siika- ja lohivoileivän. Ohjelmasta sen verran, että musiikista ja välispiikkauksista huolehti Jukka Lamminen, avaussanat Peräpohjolan piirin puheenjohtaja Tanja Joona ja varsinaisen juhlapuheen piti kansanedustaja Katri Kulmuni. Kaikki hoitivat osuutensa vakuuttavasti, ammattitaitoisesti. Olihan siellä tuttuja Kemistäkin. Kaikkia ei ollut mahdollisuutta jututtaa, sillä osa oli keskittynyt tikanheittokilpailuun. En halunnut häiritä keskittymistä kilpailuun. Ihailimme hetken Kukkolankoskea. Ruotsin puolella oli yksi siianlippoaja. Ainakaan seurantamme aikana hän ei saanut kaloja. Tornionjoki on upea, ei kahta sanaa... Takaisintuloreittimme: Käännyimme Vojakkalasta Paakkolantielle, Yli-Liakan kautta Arpelaan, Lautamaahan, Könölään, Viitakoskelle ja Törmään. Ajelimme Liedakkalaan ja fiilistelimme vanhaa Kemijokivarren tietä ja sitten päätietä Kemiin. Vaimoni kävi Lidlissä. Häntä odotellessani entinen oppilaani tuli minua jututtamaan. Hän oli vaimonsa kanssa matkailuauton ostossa Kemissä. Autoihin liittyvänä hän oli seurannut meidän Land Rover - myyntikuvioita. Hän tiedusteli auton hintaa. Totesin:"Olen kahdelle henkilölle ilmoittanut, että hinta on x.xxx euroa." "Eihän tuo ole pahakaan." hän totesi ja sanoi kertovansa asiasta tutulleen. Ihan mukava 120 km ajelu.