Palkittu poliittinen satiiri Ihmisten puolue tekee kaivatun paluun Yle Areenaan. Atte Järvisen käsikirjoittaman ja ohjaaman komediasarjan kaikki kolme tuotantokautta ovat katsottavissa Areenassa puolen vuoden ajan 13.12. alkaen.
Nimensä mukaisesti Ihmisten puolue on ihmisen puolella. Puolue ajaa tavallisen suomalaisen ja miksei myös ulkomaalaisen ihmisen asiaa. Ihmisten puolueeseen mahtuu jäseniä kotiäidistä laskentamerkonomiin.
Entisen kunnanvaltuutetun, diplomi-insinööri Tapani Riihimäen (Taneli Mäkelä) perustaman puolueen jäseniä ovat pk-yrittäjä Topi-Petteri Saikkonen (Kari Hietalahti), karaoke-emäntä Päivi Teittinen (Mari Perankoski), hieroja Regina Mälkki (Kaija Pakarinen) sekä offset-painaja Hannes Säkkijärvi (Asko Sahlman). Kerran viikossa jäsenet kokoontuvat käymään läpi menneen viikon tapahtumia ja hiomaan uusia strategioita puolueen kehittämiseksi.
Ihmisten puolue -sarjaa tehtiin 3 tuotantokautta vuosina 2008-2010. 36-osaisen sarjan ovat käsikirjoittaneet Atte Järvinen ja Reino Portimo ja ohjannut Atte Järvinen. Ihmisten puolue voitti Yleisö-Venlan vuonna 2010 ja Parhaan viihde- ja musiikkiohjelman Kultaisen Venlan vuonna 2011.
Katselimme iltapäivällä alla olevan elokuvan. Erinomaisia näyttelijäsuorituksia...
Koirankynnen leikkaaja
1 h 39 min
28 pv
29788 katselua
(2004) Veikko Huovisen romaaniin perustuva elokuva kertoo hyvistä ihmisistä. R: Peter Franzén,Taisto Reimaluoto, Ahti Kuoppala, Leo Lastumäki. K & O: Markku Pölönen. (U)
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin kevyeen hyötyliikuntaan eli nuoskalumen kolaukseen. Eipä sitä lunta liiemmälti ollutkaan, varsinkin kun olin myöhään illalla käynyt jo lumihommissa. Etelänvieraamme eli poikamme Timo tekee lähtöä, vaimoni vei hänet Kemin rautatieasemalle aamujunalle. Toivottelimme hyvät/paremmat Uudet Vuodet 2020.
Veera tuli eilen "täyshoitoon" Mummolaan. Elämä jatkuu...
Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen pistin eilen ostamani Kemper-kaasutohottajan käyttökuntoon ja testasin sen. Toimii. Aukaisin vuoron perään kolme tuhkaluukkua sekä viimeiseksi erikseen tulipesän luukut ja tohotin = lämmitin ilmaa kanavissa. Olin eilen pistänyt tulipesään noin 2/3 annoksen lappeelleen kahteen tasoon koivuklapeja ja niiden päälle muutama kuusipuuriman sytykkeeksi. Sytytin em. annoksen sytytysgeelillä. Ainakin toistaiseksi kaikki hyvin, puut palavat päältä sytytettyinä rauhallisella tulella ihan hyvin. "Kivikasa" vieläkin hiukan itkee, se johtunee vähäisestä lämmityksestä syksyn aikana... Vilahtivat takaraivossa Yliniemen Eeron ja Suopajärven Sepen kommentit lämmittämisestä. Ehkä seuraavalla kerralla tohotan vähän pitempään ja pistän vielä päärakennuksen kanavapuhaltimen sammuksiin varmuuden vuoksi. Asiasta toiseen: Kerroin etelänvieraallemme eli pojallemme Timolle Mikonrannasta ja Lammenmetsästä. Katselimme Kemin kaupungin karttapalvelun ortokuvia, joista näytin paikkojen sijainnin nykyisen moottorietien alta. Kerroin samalla Mikonrannassa olleen soutuveneemme ja Peurasaaressa, Lahdenperän suutariverstaalla tehtyjen purjeiden polttamisen. Syyspimeällä nuorten miesten ryyppyporukan aikaansaannoksia silloin 1950-luvulla...
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä käväisemään Kemin Karjalahdella asioilla. Ajelin Rovanperän liikkeeseen ja ostin pienen Kemper-"kaasutohottajan" ja lisäpatruunan. Ei ollut hinnankiroissa. Mihin käyttöön? Päärakennuksen varaavan takan palokavavien esilämmitykseen. Kokeillaan nyt tämäkin keino. Saaressa mökillä vastaava toimenpide on ollut erittäin käyttökelpoinen. Seuraavan takkasytytyksen yhteydessä testaan tohottajan toimivuuden, ei se varmaan ainakaan haitaksi ole... Etelänvieraamme eli poikamme Timo ja vanhemman poikamme Tommin tytär Veera virittelevät jotain musiikkijuttuja Pikkupuolella iltapäivällä - hyvä niin... Niin em. kauppareissun yhteydessä käväisin Hahtisaaressa ja sisäsatamassa. Merenjäällä on moottorikelkan jälkiä, käynti Selkäsaaressa on siis kohta ajankohtainen.
Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takan tulipesään puut taas uudella tavalla. Tällä kerralla "siedettävää tupruttelua", josko tuo alkaa vähitellen asettua, rauhoittua... Kävin kolailemassa kyvyet pakkalumet pääväyliltä sivuun. Kerrostalonaapuri toivotti Hyvät Uudet Vuodet lenkille lähtiessään. Vaimoni lähti keskustaan ruokakapoille. Odottelemme viikonloppuvierasta, on kuulemma jo matkalla. Junalla oli aikomus tulla tänään Helsingistä päiväjunalla ja takaisin sunnuntaina myös päiväjunalla...
It's a Wonderful Life - taas kerran tänään 25.12.2019... Se on taas päivällä katsottu ties monennenko kerran ja aina se saa tunnemyrskyn aikaan. Näin se menee... Miksi se minua aina kuohuttaa? Todennäköisesti siksi, että ymmärtää - liian voimakkaasti sen tosiasian - että jokainen meistä vaikuttaa niin monen ihmisen elämään...
Ihmeellinen on elämä (It's a Wonderful Life) on Frank Capran ohjaama yhdysvaltalainendraamaelokuvan klassikko vuodelta 1946. Siitä ei tullut välittömästi klassikkoa, vaan se tuotti tappiota ensi-iltavuonnaan. Nykyisen klassikko- ja kulttimaineen elokuva saavutti vasta vuoden 1973 jälkeen, jolloin sen tekijänoikeudet raukesivat. Sen jälkeen siitä tuli Yhdysvalloissa erottamaton osa jouluajan televisiotarjontaa.[1] Suomessa Yle TV2 on esittänyt elokuvan joka joulu vuodesta 1992 lähtien, lisäksi MTV esitti sen vuonna 1976 ja Yle TV1 vuonna 1987. Vuodesta 2013 elokuvaa on esitetty Yle Teemalla.[2]
Ihmeellinen on elämä perustuu Philip Van Doren Sternin novelliin ”The Greatest Gift” ja sen pääosia esittivät James Stewart ja Donna Reed. Elokuvassa eräälle ihmiselle, joka aikoo lopettaa elämänsä, näytetään minkälainen maailma olisi, jos häntä ei olisi koskaan ollut olemassa. Ideaa on kopioitu sittemmin runsaasti niin elokuvissa, televisiosarjoissa kuin sarjakuvissakin. Elokuva valmistettiin hyvin nopeassa ajassa ja Frank Capra onkin kutsunut elokuvaa "neljä kuukautta kestäväksi yhtämittaiseksi orgasmiksi".[3]
Ihmeellinen on elämä on toistuvasti valittu maailman parhaimpien elokuvien joukkoon. Vuonna 1998 American Film Institute listasi 100 parasta elokuvaa ja Ihmeellinen on elämä oli sijalla 11. Vuoden 2007 uudelleenäänestyksessä se oli sijalla 20.[4][5]
Perinteisten aamutoimien jälkeen meillä oli useita vaihtoehtoja: Lähteä heti aamusta käymään Selkäsaaressa, lämmittää päärakennuksen takkaa, lämmittää Pikkupuolen takkaa, jne. , valitsimme kaksi jälkimmäistä. Minä lämmitän päärakennuksen takkaa ja vaimoni meni Pikkupuolelle takan lämmitykseen. Pikkupuolella on lattialämmitys, mutta takka antaa mukavan lisälämmön. Saamamme alustavan tiedon mukaan saamme tutun viikonloppuvieraan muutamaksi päiväksi Kehä III:n sisäpuolelta huomenna junan tuomana... Katselin ja kuuntelin hetki sitten Jumalanpalvelusta TV 1:stä. Pappi puhui maailmanrauhasta. Tietokoneelle tultuani avasin Yle Uutiset-sivuston. Silmiini osui välittömästi Syyrian Iblidin pommitukset. Ohjus osui kyläkouluun Syyrian Idlibissä – kuolonuhrien joukossa viisi lasta
YK varoittaa humanitäärisen katastrofin riskistä Turkin raja-alueella, jonne tuhannet siviilit ovat paenneet Idlibin maakunnasta Syyriasta. Venäjän ohjusisku kouluun, jonne ihmiset olivat paenneet pommituksia pakoon. Uhrien joukossa viattomia lapsia... On tämä yhtä perkelettä!
Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni käsitteli yöllä paistuneen kinkun tarjoilukuntoon, olin siinä vähin apuna. Kävimme hetki sitten hautausmaalla. Enpä muista aikaisemmin niin paljon väkeä olleen siellä liikkeellä. Ajoimme keskustaan, sisäsatamaan ja totesimme, että moottorikelkat olivat jo liikkeellä meren jäällä. Ajelivat jonossa Selkäsaaren pohjoispäädyn ohi. Pohdiskelimme saaressakäyntiä lähipäivinä. Odottelemme Joulupukin tuloa, tosin hän kiireiltään saattaa mennä ohi Kainuunkadun osoitteemme... Kumma kyllä - lattialle oli ilmestynyt pari kassia. Valokuvakirjoja ja lämmintä, pientä, itsekudottua päällepantavaa. Mistä se Joulupukki tämänkin tiesi? Kai ne tontut ovat olleet liikkeellä... Alamme valmistautua jouluaterialle ja rauhallisen aattoillan viettoon. Televisiosta Aki Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä ja perinteinen Jouluyön Pyhän Messu Pietarinkirkosta, jonka Paavi Franciscus toimittaa...
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme jättää päärakennuksen takan lämmittämisen väliin. Sen sijaan itse katselin TV 1:stä dokumenttiohjelman presidentti Urho Kekkosen viimeisistä elämänvaiheista. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että Urho Kekkonen oli minun ajatuksissani ja arvomaailmassani toistaiseksi viimeinen tolkun presidentti. Nykyisellä presidentillä Sauli Niinistöllä siihen saattaa löytyä eväitä, kunhan hän vihdoinkin oppisi sanomaan asiat suoraan ja kursailematta. Hän sanoo - minun mielestäni lähes aina - asiat ympäripyöreästi ja kieli keskellä suuta..Varsinkin jos liikutaan aroilla asia-alueilla esim. idänsuhteissa... Aamukahvittelun yhteydessä totesin vaimolleni, että Suomi on mennyt kummalliseksi. Perinteiset, entisaikaiset arvot on heitetty romukoppaan. Minun mielestäni tänäkin Jouluna uskallan kirjoittaa, että puhtaat elämänarvot ja elämän jatkuminen perustuu perheeseen. Minun arvomaailmassani avioliitto, avoliittokin on miehen ja naisen välinen asia. Näin on ollut ja näin tulee olemaan. Nyt muun muassa Suomessakin eletään jotain ihmeellistä, sekavaa hörhöaikaa, jossa kaikki perinteinen tuntuu olevan vierasta. Väitän, että näin ei jatku pitkään, vaan palataan takaisin arvostettuihin ja arvokkaisiin perusarvoihin. Kaikesta huolimatta, Joulupukki on - mediatietojen mukaan - lähtenyt liikkeelle eilen Korvatunturilta ja saapuneen huomenna luoksenne. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Kemin Haukkarin Kainuunkadulta...
En kerta kaikkiaan voinut olla kuulematta/kuuntelematta, kun keski-ikäinen mieshenkilö kovaan ääneen kailotti juttukaverilleen, iäkkäänpuoleiselle mieshenkilölle tuntemiaan henkilöitä. Hän tuntui tuntevan useita valtakunnantason vaikuttajia. Siinä ei nyt kovin kummallista ollut, tuttujahan he ovat median kautta kohta häiriöksi saakka kenelle tahansa. Kiinnostukseni heräsi, kun kyseinene henkilö kertoi tuntevansa paikkakunnalla kaikki häntä edellisissä kuntavaaleissa äänestäneet henkilöt. Vanhempi miehenkilö totesi:"Kaikkiko? Niitähän oli aika liuta! Soppii eppäillä!" "Kyllä, kaikki! Nimen lisäksi luonnollisesti sukupuoli, aviosääty, lasten lukumäärä, osoite, ikä, ammatti, tärkeimmät harrastukset ja uskonnollinen suuntautuneisuus." hän luetteli. Hän sanoi laatineensa tiedot usean vuosikymmenen tarkalla seurannalla. "Miten ihmeessä voit olla noin varma? Ethän sinä äänestykopissa ole katsomassa, ketä kukin äänestää!" sanoi vanhempi mies edelleen epäilevänä... "En niin mutta kyllä tietoni ovat jotakuinkin kohdallaan. Muutama epävarma tieto on minunkin hyväksyttävä." "äänestäjätietopankin" pitäjä totesi. Ajattelin keventää hiukan tunnelmaa ja huikkasin, kun olin seuraavana kassajonossa:"Kyllä kai sinulla on sinua äänestäneiden kengännumerotkin tiedossa. On siellä varmaan joukossa paikallisia ns. isokenkäisiäkin!" "Kyllä on ja monta!" hän yksiselitteisesti hiukan tuohtuneena totesi... "Minä tunnen varmuudella vain yhden minua aikanaan äänestäneen, itseni. Tosin arvelen, että vaimoni on myös varma tapaus." totesin juttukavereille. Vanhempi juttukaveri näytti lähtevän siltä seisomalta ostoskärryineen hedelmäpelien suuntaan päätään puistellen... .
Helsingin Sanomissa oli alla oleva otsikko, siitä huolimatta Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille tämän tekstin lukijoille...
Avaruudessa käydään hiljaista kylmää sotaa
Maailman suurvallat lähettelevät salaisia satelliitteja taivaalle ja tekevät tuhoisia testauksia antisatelliittiohjuksilla. Yhteenoton riskinä on tehdä kiertoradasta pysyvästi käyttökelvoton meille kaikille.
Esitän toivomuksen: Anna myönteistä palautetta aina, jos siihen on vähänkään aihetta. Olin aikanaan vakituisessa työ- ja opiskeluelämässä 1962-2008 välisen ajanjakson - lähes viisikymmentä vuotta. Em. ajanjaksoon liittyy vajaan vuoden armeija-aika. Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin. Suomalaiseen elämänmuotoon ei liity liiemmälti antaa myönteistä palautetta. Olemme taipuvaisia kielteisen palautteen antamiseen, arvosteluun...
Muistelen saaneeni jotakuinkin kerran kymmenessä vuodessa myönteistä palautetta, en siis kovin usein, vaikka olen mielestäni tehnyt hommani aina jotakuinkin täysillä. Tarkoitan myönteisellä palautteella selkeästi sellaista palautetta, jonka itseni lisäksi on joku muukin aistinut. Lähinnä suusanallista palautetta... En tarkoita mitään aikaan perustuvia kunniakirjoja, mitaleita tms., joita kuka tahansa saa jaksettuaan tehdä uutterasti työtä. Tämä kertausteksti lähti liikkeelle katseltuani hetki sitten laatikossa lojuvia, unohtuneita Kuntaliiton aineistoja.
Perinteisten aamutoimien jälkeen alotin taas päärakennuksen "takankuivattamisen" siinä ohessa tietysti savupiipun horminkin. Josko saamme sen - tuon massiivisen "kivikasan" - perinteiseen käyttölämpötilaan niin eiköhän nuo "savutupruttelut" vähitellen kaikkoa. Niin - tänään on talvipäivänseisaus eli meillä täällä pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden lyhin päivä. Nyt lähdetään taas sitten valoa kohti, ei hätä päivää...
Olen usein kirjoittanut, että minun työkaluni on sähköposti. Olen lähettänyt ja vastaanottanut kymmeniätuhansia sähköposteja. Vastaanottamani ovat olleet suurelta osalta niin sanottuja roskaposteja. Osa vastaanottajista saattaa minunkin lähettämäni sähköpostit luokitella samaan kategoriaan... Sähköposti on mielestäni erinomainen työkalu, jota olen vuosikymmenien aikana - omasta mielestäni - oppinut hyvin ja tehokkaasti käyttämään. Olen mielestäni erittäin tarkka siinä, miten lähettämiini sähköposteihin reagoidaan. Olen ties kuinka monta kertaa kirjoittanut:"Vastaa lähettämiini sähköposteihin!" Vallan kyseenalaisiin keinoihin kuuluu - mielestäni - muun muassa olla vastaamatta lähetettyyn sähköpostiin, varsinkin, jos sähköpostin lähettäjä tiedustelee asiallisesti jotain asiakokonaisuutta. Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota ilmiöön, jossa lähetetty sähköposti tavallaan tietoisesti "unohdetaan" ja sen yli vastataan muina miehinä/naisina. Se ei kerta kaikkiaan tunnu sähköpostin lähettäjästä kovin fiksulta eikä hyväksyttävältä mutta... Se on sitä hiljaista vallankäyttöä. Se on mielestäni samanlaista kuin edesmennyt suomalainen aivotutkija Matti Bergström kertoi myös edesmenneen Eero Silvastin ohjelmasarjassa suhtautumisesta vanhuksiin. Hän puhui primittivisten heimojen suhtautumisesta vanhuksiin. Vanhukset saivat elää yhteisössä, mutta heidän läpi katsottiin. He olivat hyödyttömiä, tyhjää, he eivät käytännössä olleet edes olemassa...
Televisiossa uutistenlukija totesi, että Jouluun on enää neljä yötä - kyllä näin se valitettavasti/onneksi on kaikessa yksinkertaisuudessa. Joululiikenne on alkanut Etelä-Suomessa huonossa säässä. Toivottavasti matkaajilla ei ole kiirettä... Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä kinkun ostoon. Pieni, perinteinen suomalainen kinkku, jonka aikanaan itse leipäkuoreen paistamme.
Että mitäkö mietin? No sitä että olipa mukava, rauhallinen kauppareissu päivällä. Kinkku on ostettu ja lisukkeeksi kyytipoikaa - tuskin ainakaan vielä ei tarvitse kirjoittaa - kyytihenkilöä.
Totta - mukava käynti Kemin Prismassa, varsinkin kun vastaan marketin käytävällä asteli tutun näköinen, jotakuinkin minun ikäinen mies. Hän kysyi:"Totteleeko tämä mies nimeä Aki Pyykkö?" "Kyllä!" sanoin ja tunnistin kyllä sanojan. Hän varmuuden vuoksi esitteli vielä itsensä - Veitsiluoto Oy:n miehiä. Totesin hänelle, että olet näemmä Sinäkin harmaantunut.
Toivottelimme Hyvät Joulut. Sanoin vaimolleni, että en ole varmaan tavannut kyseistä henkilöä yli kahteenkymmeneen vuoteen. Lidlin kautta ajoimme sisäsataamaan. On erittäin todennäköistä, että Joulupyhien aikana lähdemme käväisemään Selkäsaaressa. Pilkkijät olivat taas rannan tuntumassa.
Ajoimme Kemin kaupungintalon eteen. Kävin juhlakirjaostoksilla Info-pisteessä ja omalta osaltani tarkastin tarkastuslautakunnan tämän vuoden viimeisen kokouksen pöytäkirjan. Sitä tehdessäni tapasin tutun naishenkilön. Kysyin häneltä, millä asialla hän on täällä. Hän on kuulemma ollut töissä jo neljä vuotta. Vai niin taisin todeta, emme ole sitten ainakaan neljään vuoteen tavanneet...
Kotiin tultuamme aloitin takan "kuivattamisen" saatuani paikalla käyneen ammattilaiskaksikon ohjeistukset ja varmistuksen piipun ja savukanavien asiallisesta kunnosta...
Hmmmmm - vai niin - suuri pettymys takuuvarmasti Pohjois-Savoon. Jossakin vilahti tieto, että KHO:n päätös on äänestystulos.
Olisi mielenkiintoista tietää nimineen puolesta ja vastaan äänestäneet. Lisäksi nimenomaan tutkimus siitä, millaisia kytköksiä eri KHO:n jäsenillä on...
Suora neittilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:
KHO ei anna Finnpulpille ympäristölupaa sellutehtaan perustamiseksi Kuopioon – Toimitusjohtaja: "Tämä estää muidenkin hankkeiden toteutumisen"
Päätös merkitsee Finnpulpin sellutehdashankkeen kariutumista.
19.12.2019 klo 09.06päivitetty 19.12.2019 klo 16.05
Finnpulpin projektijohtaja Timo Piilonen esitteli havusellutehtaalle suunniteltua paikkaa elokuussa KHO:n puheenjohtaja ja presidentti Kari Kuusiniemelle.Anne-Pauliina Rytkönen/Yle
Kuopion Sorsasaloon suunniteltu Finnpulp Oy:n biotuotetehdas ei saa ympäristölupaa. Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian ja perustelee päätöstään muun ohessa Kallaveden ekologisella tilalla.
Päätös merkitsee sitä, että Finnpulp ei voi rakentaa Sorsasaloon suunnittelemaansa havusellutehdasta.
– Vaihtoehtoista suunnitelmaa ei ole, sillä keskityimme sataprosenttisesti Kuopion biotuotetehtaan toteuttamiseen. Biotuotetehdashanke on Finnpulpin toimesta lopetettu, Finnpulpin toimitusjohtaja Martti Fredrikson kertoo.
Fredrikson uskoo, että kielteisellä päätöksellä on vaikutusta myös tuleviin vastaaviin hankkeisiin Suomessa.
– Uskoisin, ettei sellaisia hankkeita, joihin tarvittaisiin ulkomailta investointeja, tulla näkemään Suomessa. Tämä päätös estää muidenkin hankkeiden toteutumisen, Fredrikson sanoo.
Finnpulpin toimitusjohtaja Martti Fredrikson kertoo olevansa pettynyt korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen.Toni Pitkänen / Yle
"Harmittaa niiden puolesta, jotka olisivat voineet saada työtä"
Toteutuessaan tehdas olisi tuonut pysyvästi noin 3 400 työpaikkaa Suomeen, joista noin 1 500 olisi tullut Pohjois-Savoon.
– Jos 1 500 työpaikkaa jää syntymättä maakuntaan ja valmisteluun on käytetty vuosia, niin takaisku on hyvin merkittävä ottamatta mitään kantaa ympäristöasioihin. Mutta ylin viranomainen on nyt näin ympäristöasioista lausunut ja asia on sillä selvä, Pohjois-Savon Elyn ylijohtaja, tänään viimeistä toimistopäiväänsä ennen eläkkeelle siirtymistä viettävä Kari Virranta toteaa.
Itse biosellutehdas olisi työllistänyt 200 henkilöä. Puunkorjuuseen ja metsätalouteen sen työllisyysvaikutus olisi ollut 500 henkeä, tehdaslogistiikan ja tuotannon ylläpitopalveluihin reilut 600 henkeä.
Erilaiset tukipalvelut, kuten laboratorio-, IT- ja taloushallinnon tehtävät olisivat työllistäneet vuosittain noin 130 henkilöä. Rakennusvaiheen vaikutukset olisivat olleet lähes 6 000 henkilötyövuotta.
Kuopion kaupungin kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen painottaa, että biotuotetehdashanke olisi ollut merkittävä koko Suomelle.Toni Pitkänen / Yle
– Kaupunki kyllä selviää, sillä emme laskeneet tämän varaan tulevaisuutta. Harmittaa niiden puolesta, jotka olisivat tämän kautta voineet saada työtä, lisää toimentuloa ja niin edelleen, Kuopion kaupungin kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen kertoo.
"Aluetalousvaikutus olisi ollut valtava"
Finnpulpin biotuotetehtaan kustannusarvio oli 1,6 miljardia euroa. Ympäristölupahanke kesti lähes viisi vuotta.
Esimerkiksi Savon ammattiopisto Sakkyssä oli varauduttu Finnpulpin mahdolliseen tuloon. Sakkyllä oli valmius lisätä koulutusta ja oma Finnpulp-tiimi koottuna. Myös opetushallitusta ja opetusministeriötä oli informoitu varautumisesta hankkeeseen.
– Päätös oli yllätys ja olen harmissani sen piristysruiskeen menettämisestä, mitä se olisi tuonut koulutukseen, työpaikkakehitykseen, mittavina parannuksina raide- ja tieliikenteen infraan, lisääntyneenä myyntitulona metsänomistajille sekä kaikille palvelualan, matkailun ja kaupan toimijoille. Aluetalousvaikutus olisi ollut valtava, Savon koulutusyhtymän johtaja Heikki Helve sanoo.
Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon johtaja Pekka Sahlman pitää kielteistä päätöstä ympäristöluvasta odottamattomana ja järkyttävänä.
– Kyllä tämä koettelee tulevaisuudenuskoa metsänomistamisen ja -hoitamisen puolesta. Tämä on metsäalalle suuri taloudellinen menetys, enkä edes ala arvuuttelemaan niitä miljardeja, Sahlman sanoo.
Sekä Savon Yrittäjien toimitusjohtaja Paula Aikio-Tallgren että Kuopion alueen kauppakamarin toimitusjohtaja Silja Huhtiniemi ovat pettyneitä kielteiseen ympäristöpäätökseen.
– Päätös pistää vakavasti miettimään millaisia teollisuusinvestointeja Suomeen voi enää tulevaisuudessa suunnitella. Talouden näkökulmasta tämä on iso menetetty mahdollisuus Itä-Suomelle ja koko maalle, Aikio-Tallgren ja Huhtiniemi toteavat kannanotossa.
"Kyllä tämä pieneltä voitolta nyt tuntuu"
KHO:n mukaan Kallaveden ekologinen tila on vaarassa heikentyä vesipuitedirektiivin vastaisesti, jos vesistöön kohdistuva kuormitus vielä nykyisestä kasvaa.
KHO hyväksyi haitankärsijöiden ja ympäristönsuojeluyhdistysten valitukset ja kumosi Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen aluehallintoviraston päätökset.
Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Helvi Heinonen-Tanski on huojentunut KHO:n päätöksestä.
– Tämä oli juuri sitä mitä halusimme ja tämän takia valitimme korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Olen tyytyväinen päätökseen Kallaveden puolesta, Heinonen-Tanski kertoo.
Finnpulp Oy:n biotuotetehdasta suunniteltiin Kuopion Sorsasaloon.Toni Pitkänen / Yle
Suunnitellun tehdasalueen läheisyydessä asuvan Pasi Tiilikaisen mukaan moni alueen asukas on tyytyväinen päätökseen.
– Kyllä tämä pieneltä voitolta nyt tuntuu. Meillä ei ole mitään työpaikkoja vastaan, mutta paikka oli tässä tapauksessa väärä tehtaalle, Tiilikainen sanoo.
KHO: Vaarana olisi ollut vesistön pilaantuminen
Korkein hallinto-oikeus teki elokuussa katselmuksen Sorsasaloon suunnitellun tehtaan alueelle.
KHO toteaa tiedotteessaan, että tehtaan sijainti sisävesistön eli Kallaveden rannalla olisi sellainen, että tehtaan suuri ja pitkäaikainen lisäkuormitus voisi aiheuttaa merkittävää vesistön pilaantumista.
Finnpulpin biotuotetehtaan tuotantomäärä olisi ollut jopa 1,2 miljoonaa tonnia sellua vuodessa, eli poikkeuksellisen suuri. Tehtaan jätevedet olisi purettu Kallaveden Kelloselälle. Kokonaiskuormitus olisi KHO:n mukaan ollut niin suuri, että vaarana olisi ollut ympäristönsuojelulaissa kielletty merkittävä vesistön pilaantuminen.
Ratkaisussaan KHO kiinnitti huomiota myös Kallavettä koskevaan vesienhoitosuunnitelmaan ja vesienhoidon toimenpideohjelmaan. Ratkaisun taustalla on myös EU:n vesipuitedirektiivi ja sen tulkintaa ohjaava ns. Weser -tuomio. Sen mukaan lupaa ei saa myöntää toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostelman tila heikkenisi.
– Nähdäkseni KHO on nyt tässä Finnpulp-päätöksessä kytkenyt EU-oikeudesta tulevan vaatimuksen varovaisuusperiaatteeseen ja epävarmuus hankkeen pitkäaikaisvaikutuksista on noussut keskeiseen asemaan, Pohjois-Savon Ely-keskuksen ympäristölakimies Juha Perho kertoo.
KHO:n ratkaisussa viitattu Weser-tapauksessa on kyse EU-tuomioistuimen vuonna 2015 antamasta tuomiosta, jossa käsiteltiin muun muassa sitä, kuinka EU:n vesipolitiikan puitedirektiivissä asetetut vesienhoidon ympäristötavoitteet tulee huomioida yksittäisen hankkeen luvasta päätettäessä kansallisella tasolla.
Että mitäkö mietin? En kummempia mutta joku esine saa ajatukset lentämään. Näin Joulun alla vaimoni laittaessa asuntoa Joulukuntoon saattaa esiin tulla varastojen kätköistä jotain mielenkiintoista.
Takkahuoneen matalan kirjahyllykön päälle oli ilmaantunut jaloteräksinen, tyylikäs kukka-astia. Kyljessä on kaiverrus 1.10 AP 1992 ja alla Kemin Lämärit. Kaiverruksen tekijä lienee Teemu Ypyä.
Muistan tapahtuman, luovutushetken kuin eilisen päivän.
Olin luopumassa Kemin Lämärit puheenjohtajuudesta saatuamme kovan väännön päätteeksi jäähalliprojektin käyntiin ja toteutukseen.
Kokous pidettiin Peurasaaren koululla. Puheenjohtajuudesta käytiin tiukkaa kisaa. Oli kaksi hyvää puheenjohtajaehdokasta. Esa Rainsuo, "peruslämäriläinen" ja Jari Rinne, "uusi, osittain tuntematon tulokas", saivat yhtä paljon ääniä. Arpa ratkaisi valinnan. Kuka nosti arvan - minä. Jari Rinne tuli valituksi Kemin Lämärit ry:n puheenjohtajaksi.
Perinteisten aamutoimien jälkeen totesin vaimolleni, että nyt ei ole tasku- eikä pöytäkalenterissa mitään merkintää ennen Joulua. Samoin kymmeniä vuosia käyttämälläni "muistutustekniikalla" eli A5-paperiarkilla ei ole yhtään Muista-merkintää. Mielestäni ainoa asia mitä en ole tänä Jouluna muistanut tehdä, on kirjoittaa Joulupukille, se taisi jäädä tuossa Posti-rytäkässä unohduksiin. Menköön näin tällä kerralla...
Nokka nousuun Kemissä ja Kemin Keskustassakin - hitaasti, mutta varmasti.
Juuri näin – katse eteenpäin, muuta mahdollisuutta ei
yksinkertaisesti ole...
Omalta osaltani haluan auttaa Keskustan Kemin kunnallisjärjestön
ja Peräpohjolan piirinkin päätöksentekoa luovuttamalla - suurten,
kauaskantoisten päätösten tekoon - suuren puheenjohtajan nuijan.
Ajatus lähti
liikkeelle luettuani Facebook-foorumilta toimiston siirtymisestä
katutasoon Kemissä, mikäli asian oikein ymmärsin.
Tuota luovuttamaani/lahjoittamaani
nuijaa voinee toimiston ”näyteikkunassa” käyttää katseenvangitsijana,
rekvisiittana ja myönteisen keskustelun herättäjänä – eräänlaisena
”sisäänheittäjänä”.
Nuijan tarina lyhyen kaavan mukaan:
Olin 1990-luvun puolessa välissä Ammatillisten Oppilaitosten
Insinöörit AOI ry:n viimeinen puheenjohtaja ja sittemmin perustamamme Tekniikan
Opettajat TOP ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. Tuo työhuoneeni nurkassa seisova
iso nuija jäi minulle muistoksi senaikaisista vaiherikkaista tapahtumista.
Mielellään luovutan/lahjoitan nuijan hyvään rekvisiittakäyttöön.
Vien kyseisen nuijan tänään päivällä toimistolle tai viimeistään tämän illan Keskustan Kemin kunnallisjärjestön syyskokoukseen.
Tällä hetkellä olen aikeissa mennä syyskokoukseen tutustuttuani mielenkiintoiseen esityslistaan, jossa muun muassa
lähestyvät kuntavaalit kiinnostavat.
Kyllä - hyvä kokous ja hyviä henkilövalintoja kerta kaikkiaan: Keskustan Kemin kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi vuodelle 2010 valittiin Tiina Loukola. Todettakoon, että Tiina oli kansanedustaja Mikko Kärnän vaalipäällikkönä eduskuntavaaleissa - tehokkaasti ja menestyksellisesti. Vaalipäälliköksi lähestyviin kuntavaaleihin valittiin Peräpohjolan piirin toiminnanjohtaja Kai Puro. Nykyinen puheenjohtaja jatkaa tukijoukoissa varapuheenjohtajana äänestyksen jälkeen. Sihteeriksi ja viestintävastaavaksi valittiin Eero Tuokila... Niin luovuttamani/lahjoittamani iso puheenjohtajan nuija otettiin kiitollisuudella esittämieni saatesanojen ryydittämä vastaan.
