VAALIKAUDEN alku on eduskunnalle erityisen juhlava. Tällä viikolla edustajien valtakirjat on tarkastettu ja puhemiehet valittu.
Järjestäytyminen on mennyt vankalla rutiinilla. Nyt torstaina vuorossa ovat valtiopäivien avajaiset. Sitten alkaa prosessi, joka ennemmin tai myöhemmin johtaa uuden hallituksen syntyyn.
Eduskuntavaalit ja sen jälkeiset tapahtumat heijastavat Suomen perustuslain juhlavia sanamuotoja. Perustuslain toisessa pykälässä sanotaan: ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”
Näinä päivinä eduskunta on vahvimmillaan, sillä vuosituhannen vaihteessa uudistettu perustuslaki siirsi hallituksen muodostamisen eduskunnan käsiin. Muutos oli periaatteellisesti tärkeä, vaikka se ei saanut perustuslain valmistelun aikana yhtä paljon huomiota kuin ulkopoliittista vallankäyttöä koskevien pykälien viilaaminen.
Kesti kymmeniä vuosia ennen kuin itsenäisessä Suomessa lopulta toteutui se periaate, että hallitus on alusta loppuun riippuvainen eduskunnasta. Elinkaarensa alussa hallituksen kokoonpano riippuu kansanedustajien tahdosta. Kansanedustajat valitsevat pääministerin ja voivat halutessaan myös kaataa hallituksen.
Itsenäisen Suomen historiassa presidentin asema oli pitkään vahva hallitusten synnyssä. Nykyään presidentti ei valitse pääministeriä, ei anna hallituksille potkuja eikä omasta aloitteestaan hajota eduskuntaa. Presidentille on varattu ensisijaisesti muodollinen rooli, eikä toistaiseksi ole nähty tilanteita, joissa hänen tonttinsa kasvaisi.
VAALIEN jälkeisten viikkojen tapahtumat näyttävät helposti taktikoinnilta ja valtakamppailulta, mutta asiaa voi katsoa myös periaatteelliselta kannalta. Vuosikymmenten aikana Suomen poliittinen järjestelmä on asteittain kypsynyt ja kehittynyt parlamentaariseksi. Nykyinen perustuslaki on osoittanut toimivuuteensa.
Yksittäisen kansanedustajan kannalta eduskunnan asema voi näyttää toisenlaiselta. Ryhmä antaa tiukat ohjeet, miten vaalikauden ensimmäisissä äänestyksissä toimitaan. Hallituspohjan tunnustelun ja varsinaisten hallitusneuvottelujen aikana valta keskittyy helposti eduskuntaryhmän ja puolueen ydinjoukolle.
Kun ministerit on valittu ja hallitus nimitetty, valta tuntuu siirtyvän vauhdilla eduskunnasta valtioneuvostoon ja sen koneistolle. Ja kun hallitus lopulta tuo eduskuntaan budjetti- ja lakiesityksensä, yksittäisen kansanedustajan liikkumatila ei yleensä ole kovin suuri.
AJOITTAIN toistuvat joidenkin kansanedustajien puheenvuorot oman valtansa vähäisyydestä eivät kuitenkaan anna täyttä kuvaa eduskunnan asemasta. Suomessa eduskunta on poliittisen keskustelun tärkein näyttämö. Ratkaisevissa kohdissa eduskunnan tahto ohjaa politiikkaa ja kääntää tarvittaessa suuntaa.
Monien muiden maiden parlamentteihin verrattuna Suomen eduskunnalla on myös poikkeuksellisen vahva asema EU-politiikassa. Ministerit käyvät suuressa valiokunnassa ennen tärkeitä kokouksia ja niiden jälkeen. Suomalaiset kansanedustajat ovat hyvin kärryillä siitä, mitä unionin päätöksenteossa tapahtuu, ja he myös pystyvät vaikuttamaan etukäteen päätöksiin. Kotimaan politiikka ja EU-politiikka limittyvät luontevasti.
Edelleen on kuitenkin kehitettävää. Politiikan käytännöt on viritetty toimimaan yhden vuoden budjetista päättämiseen ja yhden lain säätämiseen. Monimutkaisissa ja pitkäaikaista uudistamista edellyttävissä asioissa eduskunta voisi ottaa uudenlaisen roolin, joka auttaisi ylittämään hallituksen ja opposition sekä vaalikausien rajat.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
Järjestäytyminen on mennyt vankalla rutiinilla. Nyt torstaina vuorossa ovat valtiopäivien avajaiset. Sitten alkaa prosessi, joka ennemmin tai myöhemmin johtaa uuden hallituksen syntyyn.
Eduskuntavaalit ja sen jälkeiset tapahtumat heijastavat Suomen perustuslain juhlavia sanamuotoja. Perustuslain toisessa pykälässä sanotaan: ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”
Näinä päivinä eduskunta on vahvimmillaan, sillä vuosituhannen vaihteessa uudistettu perustuslaki siirsi hallituksen muodostamisen eduskunnan käsiin. Muutos oli periaatteellisesti tärkeä, vaikka se ei saanut perustuslain valmistelun aikana yhtä paljon huomiota kuin ulkopoliittista vallankäyttöä koskevien pykälien viilaaminen.
Kesti kymmeniä vuosia ennen kuin itsenäisessä Suomessa lopulta toteutui se periaate, että hallitus on alusta loppuun riippuvainen eduskunnasta. Elinkaarensa alussa hallituksen kokoonpano riippuu kansanedustajien tahdosta. Kansanedustajat valitsevat pääministerin ja voivat halutessaan myös kaataa hallituksen.
Itsenäisen Suomen historiassa presidentin asema oli pitkään vahva hallitusten synnyssä. Nykyään presidentti ei valitse pääministeriä, ei anna hallituksille potkuja eikä omasta aloitteestaan hajota eduskuntaa. Presidentille on varattu ensisijaisesti muodollinen rooli, eikä toistaiseksi ole nähty tilanteita, joissa hänen tonttinsa kasvaisi.
VAALIEN jälkeisten viikkojen tapahtumat näyttävät helposti taktikoinnilta ja valtakamppailulta, mutta asiaa voi katsoa myös periaatteelliselta kannalta. Vuosikymmenten aikana Suomen poliittinen järjestelmä on asteittain kypsynyt ja kehittynyt parlamentaariseksi. Nykyinen perustuslaki on osoittanut toimivuuteensa.
Yksittäisen kansanedustajan kannalta eduskunnan asema voi näyttää toisenlaiselta. Ryhmä antaa tiukat ohjeet, miten vaalikauden ensimmäisissä äänestyksissä toimitaan. Hallituspohjan tunnustelun ja varsinaisten hallitusneuvottelujen aikana valta keskittyy helposti eduskuntaryhmän ja puolueen ydinjoukolle.
Kun ministerit on valittu ja hallitus nimitetty, valta tuntuu siirtyvän vauhdilla eduskunnasta valtioneuvostoon ja sen koneistolle. Ja kun hallitus lopulta tuo eduskuntaan budjetti- ja lakiesityksensä, yksittäisen kansanedustajan liikkumatila ei yleensä ole kovin suuri.
AJOITTAIN toistuvat joidenkin kansanedustajien puheenvuorot oman valtansa vähäisyydestä eivät kuitenkaan anna täyttä kuvaa eduskunnan asemasta. Suomessa eduskunta on poliittisen keskustelun tärkein näyttämö. Ratkaisevissa kohdissa eduskunnan tahto ohjaa politiikkaa ja kääntää tarvittaessa suuntaa.
Monien muiden maiden parlamentteihin verrattuna Suomen eduskunnalla on myös poikkeuksellisen vahva asema EU-politiikassa. Ministerit käyvät suuressa valiokunnassa ennen tärkeitä kokouksia ja niiden jälkeen. Suomalaiset kansanedustajat ovat hyvin kärryillä siitä, mitä unionin päätöksenteossa tapahtuu, ja he myös pystyvät vaikuttamaan etukäteen päätöksiin. Kotimaan politiikka ja EU-politiikka limittyvät luontevasti.
Edelleen on kuitenkin kehitettävää. Politiikan käytännöt on viritetty toimimaan yhden vuoden budjetista päättämiseen ja yhden lain säätämiseen. Monimutkaisissa ja pitkäaikaista uudistamista edellyttävissä asioissa eduskunta voisi ottaa uudenlaisen roolin, joka auttaisi ylittämään hallituksen ja opposition sekä vaalikausien rajat.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
- PääkirjoituksetSeuraa
- DemokratiaSeuraa
- EduskuntaSeuraa
- PerustuslakiSeuraa
- PolitiikkaSeuraa
- ValtioneuvostoSeuraa
