Istuimme hetki sitten päärakennuksemme etelän puoleisella terassilla auringonpaisteessa aamukahvilla.
Keskustelu kääntyi - taas kerran - isovanhempiimme. Olemme itsekin jo siinä iässä ja olemmehan me toki myös isovanhempia kolmelle lastenlapselle.
Minä en ole tavannut isäni puolelta lainkaan isovanhempiani ja äitinikin puolelta ainoastaan äidin isän...
Vaimoni ei myöskään ole tavannut isänsä puolelta isovanhempiaan, mutta äitinsä puolelta molemmat. Nämä henkilöt minäkin olen tavannut jo meidän seurusteluaikaan ja myöhemminkin mentyämme naimisiin.
Kuvia meillä on kaikista isovanhemmistämme. Olemme pohdiskelleet kuvien tuunaamista ja esille ripustamista.
sunnuntai 26. elokuuta 2018
lauantai 25. elokuuta 2018
Historiakiinnostusta-/selvitystä kuvien ja karttojen muodossa...
Nuorempi pojistamme - Timo Pyykkö - on viime vuosina ollut kiinnostunut historiasta, erityisesti kuvien ja karttojen muodossa. Vanhat valokuvat ovat luonnollisesti päällimmäisinä, onhan hän itse arvostettu ammattivalokuvaaja.
Timo on viime aikoina tehnyt ymmärtääkseni valtavan suuren työmäärän selvittäessään mm. isoisiensä - Oskari Pihlajan ja Lauri Pyykön - liikkeitä toisen maailmansodan aikana, nimenomaan sodan loppuvaiheessa.
Me - minä ja vaimoni - emme saaneet aikanaan informaatiota vanhemmiltamme sota-ajoista. Niistä ei ollut tapana puhua.
Tosin olemme tutustuneet niihin aikoihin jonkin verran osittain säilyneiden kirjeiden ja korttien avustuksella. Ne ovat raskasta luettavaa. Tunteet nousevat voimakkaasti pintaan.
Timo on viime aikoina tehnyt ymmärtääkseni valtavan suuren työmäärän selvittäessään mm. isoisiensä - Oskari Pihlajan ja Lauri Pyykön - liikkeitä toisen maailmansodan aikana, nimenomaan sodan loppuvaiheessa.
Me - minä ja vaimoni - emme saaneet aikanaan informaatiota vanhemmiltamme sota-ajoista. Niistä ei ollut tapana puhua.
Tosin olemme tutustuneet niihin aikoihin jonkin verran osittain säilyneiden kirjeiden ja korttien avustuksella. Ne ovat raskasta luettavaa. Tunteet nousevat voimakkaasti pintaan.
Kemissä hiukan sightseeing-tyyppistä autoajelua keskustassa.tänään...
Minulla on ollut tapana aina silloin tällöin toteuttaa hiukan sightseeing-tyyppistä autoajelua Kemin keskustassa. Sen tein tänäänkin.
Ajelin Haukkarista Karjalahdelle Wetterille. Kävin uteliaisuuttani katsomassa Volvo-uutuuden - V 60. Kyllä! Upea menopeli. Samalla vilkaisin nykyistä käyttöautovalikoimaa. Kyllä oli autoa joka lähtöön.
Pääsin jututtamaan monelta käynniltä tuttua automyyjää, jonka työpöydän ääressä katselimme vaihtoautovalikoimaa. Näyttää siltä, että mm. Volvo XC 70-autot viedään käsistä.
Olin käynyt aiemmin "potkimassa VW Caddyn renkaita", se on kuulemma vuokralla PS Kemillä.
Otin hyllystä esitteen nimellä: Järkisanomat, joka kertoo mm. täysin uudesta Dacia Dusterista.
Jututin myös minulle tuntematonta automyyjää.Hänelle pääsin/jouduin kertomaan meidän nykyisen autotilanteemme ja mahdollisen lähitulevaisuuden. Hänen kanssaan katselimme muutamia potentiaalisia vaihtoehtoja, joita hän aktiivisesti esitteli...
Karjalahdelta Hahtisaareen ajellessani kuulin korvissani edesmenneen veljeni toteamuksen: "Tämmöiseksikö se elämä sitten meni?" Käytin häntä usein kaupungilla asioilla ja teimme asiat hoidettuamme Kemissä hiukan sightseeing-tyyppistä autoajelua keskustassa. Autoajelun ja jutustelun ohella kyselin häneltä, missä mennään, mikä rakennus, tuntuuko tutulta, oletko käynyt tuolla, jne. ...
Niin - Hahtisaareen päästyäni totesin, että Tommi ja Katariina ovat näemmä menneet Selkäsaareen.
Voi olla, että huomenna minä ja vaimoni menemme myös saaressa käväisemään.
Sisäsatamassa kaikki matkailualukset olivat laiturissa. Tuuli oli kohtalaisen navakkaa.
Sauvosaaren urheilukentän ohi ajellessani totesin uuden aidan rakentamisen käynnistyneen, näyttipä kentällä olevan urheilukilpailutkin käynnissä.
En malttanut olla pistäytymättä Lumilinna-alueella Mansikkanokalla. Komea uusi rakennus sinne kokoaa - ei kahta sanaa.
Mukava ajelurupeama taas kerran...
Ajelin Haukkarista Karjalahdelle Wetterille. Kävin uteliaisuuttani katsomassa Volvo-uutuuden - V 60. Kyllä! Upea menopeli. Samalla vilkaisin nykyistä käyttöautovalikoimaa. Kyllä oli autoa joka lähtöön.
Pääsin jututtamaan monelta käynniltä tuttua automyyjää, jonka työpöydän ääressä katselimme vaihtoautovalikoimaa. Näyttää siltä, että mm. Volvo XC 70-autot viedään käsistä.
Olin käynyt aiemmin "potkimassa VW Caddyn renkaita", se on kuulemma vuokralla PS Kemillä.
Otin hyllystä esitteen nimellä: Järkisanomat, joka kertoo mm. täysin uudesta Dacia Dusterista.
Jututin myös minulle tuntematonta automyyjää.Hänelle pääsin/jouduin kertomaan meidän nykyisen autotilanteemme ja mahdollisen lähitulevaisuuden. Hänen kanssaan katselimme muutamia potentiaalisia vaihtoehtoja, joita hän aktiivisesti esitteli...
Karjalahdelta Hahtisaareen ajellessani kuulin korvissani edesmenneen veljeni toteamuksen: "Tämmöiseksikö se elämä sitten meni?" Käytin häntä usein kaupungilla asioilla ja teimme asiat hoidettuamme Kemissä hiukan sightseeing-tyyppistä autoajelua keskustassa. Autoajelun ja jutustelun ohella kyselin häneltä, missä mennään, mikä rakennus, tuntuuko tutulta, oletko käynyt tuolla, jne. ...
Niin - Hahtisaareen päästyäni totesin, että Tommi ja Katariina ovat näemmä menneet Selkäsaareen.
Voi olla, että huomenna minä ja vaimoni menemme myös saaressa käväisemään.
Sisäsatamassa kaikki matkailualukset olivat laiturissa. Tuuli oli kohtalaisen navakkaa.
Sauvosaaren urheilukentän ohi ajellessani totesin uuden aidan rakentamisen käynnistyneen, näyttipä kentällä olevan urheilukilpailutkin käynnissä.
En malttanut olla pistäytymättä Lumilinna-alueella Mansikkanokalla. Komea uusi rakennus sinne kokoaa - ei kahta sanaa.
Mukava ajelurupeama taas kerran...
Narsistinen psykopaatti - Lauerman näkemyksiä asiasta...
Mielenkiintoisia ja ilmeisen paikkansapitäviä näkemyksiä, havaintoja...
Hannu Lauerma, psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tutkimusprofessori.
Esimerkiksi nämä voivat olla tyypillisiä narsistiselle persoonallisuustyypille:
- Itsetunto rakentuu suureellisten fantasioiden varaan.
- Kumppanina vaikea. Joskus pinnallista viehätysvoimaa.
- Ylimielisyys ja röyhkeys suojelevat ihmisen huonosti rakentuneen itsetunnon erittäin haavoittuvaa ydintä.
- Tämä ihmistyyppi ei parane sillä, että heille annetaan jyrkkää palautetta, sanoo Lauerma.
- Suuret käsitykset itsestä, saavutusten liioittelu.
- Keskittyminen mielikuviin omasta rajattomasta menestyksestä, voimasta, rakkaudesta jne.
- Usko omaan ainutlaatuisuuteen. Vain erittäin huomattavat henkilöt ja instituutiot ymmärtävät henkilön itsensä mukaan häntä. “Tällaisen ihmisen on vaikea ottaa apua vastaan hyvältä terveyskeskuslääkäriltä. Hänhän näkee ympärillään vain kyvyttömiä, tyhmiä ihmisiä”, valaisee Lauerma.
- Korostuneen ihailun vaatiminen. Kokee ansaitsevansa erityiskohtelua.
- Muiden hyväksikäyttö. Empatian puute.
- Kateus tai uskomus siitä, että muut ovat kateellisia.
- Kriteerit ovat löyhiä. Mikä määrä poikkeavuutta täyttää kriteerin, miettii Lauerma.
Esimerkiksi nämä saattavat kertoa psykopatiasta:
- Pidäkkeettömyys.
- Tunnekylmyys.
- Voi olla ensikontaktissa erittäin miellyttävän ja luotettavan tuntuinen. Naamioituva häiriö.
- Joskus psykopaattinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö ovat samassa ihmisessä – mutta eivät välttämättä.
- Hidas aivosähkötoiminta. Heikot kortisolivasteet. Heikko autonominen reagointi. -Hyviä ”erikoistilanteiden miehiä” ja tarkka-ampujia, koska käsi ei vapise, sanoo Lauerma.
- Heikko serotoniiniaineenvaihdunta.
- Poikkeava vireystilan säätely. Syvintä univaihetta voi olla hyvinkin paljon verrokkeihin verrattuna, mikä on täysin päinvastainen löydös kuin monissa muissa psykiatrisissa sairauksissa.
- Krooninen ikävystyneisyys. “Tavallinen elämä on tuskastuttavaa. Postimerkkeily tai posliininmaalaus ei iske”, kuvailee Lauerma.
- Lipevyys, patologinen valehtelu, impulsiivisuus.
- Vastuuttomuus, petkuttaminen, manipulointi.
- Tunteiden pinnallisuus. Vahvalta vaikuttava omanarvontunto.
- Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen.
- Myös naisilla esiintyy psykopatiaa.
perjantai 24. elokuuta 2018
Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n mahdollinen meritapahtuma...
Sain aamulla MERIKE:ltä sähköpostiviestin:
Huomenta!
Ilmatieteenlaitoksen tuuli- ja
merisääennusteeseen perehdyttyään aluksemme päällikkö on päättänyt, ettei
huomenna ole turvallista risteillä. Päätös perustuu aallonkorkeuteen ja tuulen
suuntaan.
Olemme asiasta pahoillamme,
mutta olosuhteille ei tietysti voi mitään.
Toivomme kovasti, että teille
sopisi siirtää tapahtumaa viikolla (1.9), jolloin olosuhteet ovat toivottavasti
suotuisammat.
Ystävällisin terveisin
Tarja
_________________Toisin sanoen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n jäsenistölle suunnittelema maritapahtuma Leila-laivalla peruuntui huomiselta, mutta toivottavasti mahdollisimman monelle ilmoittautuneelle lauantai 01.09.2018 klo 17 alkaen soveltuu ja toivottavasti sääolosuhteet ovat silloin turvalliseen merelläoloon suotuisat.
torstai 23. elokuuta 2018
Eräs Facebook-tekstini tänään...
No niin - Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous on takana. Ihan mielenkiintoinen ja hyvä kokous, joka kesti rapiat viittä minuuttia vaille kolme tuntia. Vanha sanonta: Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää, kävi mielessä, kun itselläkin addrenaliinitaso ja pulssi selkeästi nousivat kokouksen kiivaimmissa asiakohdissa.
Niin - sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksillä "palaa eniten rahaa" Kemissäkin vuosittain.
Esiinnyin vielä nimikkeellä varajäsen, sillä valtuusto päättänee asiasta seuraavassa kokouksessaan.
Niin - sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksillä "palaa eniten rahaa" Kemissäkin vuosittain.
Esiinnyin vielä nimikkeellä varajäsen, sillä valtuusto päättänee asiasta seuraavassa kokouksessaan.
Pekka Juntin kolumni: Lopeta vain se koirasi
En ole turhaan kehunut Pekka Juntin tekstejä. Erinomaisen puhutteleva tälläkin kerralla...
Pekka Juntin kolumni: Lopeta vain se koirasi
Ennen koira oli ihmistä varten. Nyt on toisin päin, kirjoittaa Pekka Juntti.
Nina Susi
Täytin elokuussa vasta kolmekymmentäkahdeksan vuotta, mutta toisinaan kärsin jo setäpäivistä. Välillä sitä tajuaa pudonneensa kyydistä ja toivoo tienravissa, että muutkin putoaisivat. Viime vuosina olen ihmetellyt nopeasti muuttunutta suhdettamme koiriin. Muutos näkyy kirkkaimmin silloin, kun koira pitäisi lopettaa.
Kasvoin 90-luvun agraarissa jahtiscenessä. Siellä koira oli vielä pääosin vanhalla paikallaan, domestikoituna hyötyelukkana, ihmistä varten. Parhaat antoivat omistajalle hienoja jahtielämyksiä, jotkut jalostuskoirana tai kauppatavarana vähän rahaakin.
Koirat, joissa oli joku metsästyskäyttöä tai arkielämää haittaava vika, tapettiin. Kun niistä tuli vanhoja, ne tapettiin. Jos ne sairastuivat vakavasti, se oli alan termein ”savua korvaan”.
Siitä, paikoin turhankin kylmästä maailmasta, on pitkä matka nykyiseen keskimääräiseen koiranpitoon, jota kutsun sanoilla hössötellen ja sössötellen.
Hyötyelukka on muuttunut hetkessä kuninkaalliseksi hän-persoonaksi, jolla on ihmisen oikeudet.
Siihen ajanjaksoon verrattuna, joka alkoi joitakin kymmeniä tuhansia vuosia sitten ja päättyi noin vuoteen 1995, nykykoiraihmiset ovat seonneet päästään. Hyötyelukka on muuttunut hetkessä kuninkaalliseksi hän-persoonaksi, jolla on ihmisen oikeudet. Koiran lopettamisesta on tullut ääriteko, lapsen murha.
Jos koira osoittautuu seinästä revityksi sekopääksi, ajattelemme, että se on meidän syy, sillä eihän vauvassa voi olla vikaa. Jos ongelmia tulee, kyse on siitä, että emme ole panostaneet hänen koulutukseensa ja terapiaansa riittävästi. Ja kun koiraa aletaan korjaamaan, kulun ja vaivan miettiminen on vain osoitus puutteellisesta kyvystä rakastaa. Mikään koiran aiheuttama kärsimys ei ole riittävän hyvä syy lopetukseen.
Ennen koira oli ihmistä varten. Nyt on toisin päin.
Koira ei ole sisäistänyt roolinsa muutosta koiraeläimestä karvaiseksi ihmislapseksi.
Totta on toisaalta sekin, että pilaamme koiriamme sarjatuotantona. Syitä on monia. Tärkein on se, että koira ei ole sisäistänyt roolinsa muutosta koiraeläimestä karvaiseksi ihmislapseksi. Eivät koiran aivot taivu sellaiseen, koska koira ei ajattele, vaan käyttäytyy ja reagoi. Se sompailee vieraan lajin seassa ja koettaa selviytyä parhaansa mukaan. Koira ajaa ensi sijassa omaa etuaan, eli tekee asioita, jotka tuottavat sille mielihyvää. Siihen perustuu koiran koulutus.
Koiran elämä on ihanimmillaan hyvin yksinkertaista ja kaavamaista, mutta se ei nykyihmisille käy. Koirien pitää olla enemmän. 2000-luvun koirat ovat ajattelevia, empaattisia, huumorintajuisia ja sankarillisia. Koirista tehdään ihmisen kaltaisia ennen muuta siksi, että ihminen ei muuhun kykene.
Koira tuntuu inhimillistyvän sitä mukaa kun ihmiset muuttavat maalta kaupunkiin. Ehkä kyse on yhteyden katkeamisesta. Vanhempieni ikäluokka sekoitti vielä lapsena sianverikulhoa räntäsateessa, kun elättipossu päätyi tekemään lopullista tehtäväänsä ihmisen eväänä. He olivat maalta, kiinni maassa ja kädet veressä. He tiesivät mistä kukko kusee ja miten potsi pistetään.
Koiran paikka oli sian yläpuolella, mutta selvästi ihmisen alapuolella. Koiria hoidettiin, koiria käytettiin ja tarvittaessa tapettiin. Sellaista oli elämä.
Tämä syksy on kolmetoistavuotiaan ajokoirani Remun viimeinen. Olen tappanut koiria, mutta ei minusta elämäni koiraa ole lopettamaan. Silti kaivan sille kuopan, kiitän matkasta ja hyväksyn vääjäämättömän. Sydän on loppu eikä mikään määrä hauvarakkautta sitä korjaisi.
En tiedä voisiko sitä lääkitä tai leikata enkä aio ottaa siitä selvää. Sillä aina kun nostamme kuolemansairaan koiran leikkauspöydälle jatkaaksemme vielä vähän sen elämää, mitkään välittämisen sanat eivät mene koiran tajuntaan asti.
Ei koira ymmärrä meidän puhetta siitä, että elämä on arvokasta sinällään eikä koskaan saa antaa periksi. Sille kipu on kipua. Jos pidämme sairasta koiraa elossa siksi, että emme halua päästää sitä pois, ei kyse ole välittämisestä vaan itsekkyydestä ja heikkoudesta.
Siksi sanon. Lopeta vain se koirasi.
Pekka Juntti
Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä palkittu toimittaja ja kolmen lapsen isä. Vapaa-aikanaan hän hortoilee pohjoisen talousmetsissä kädessään hinkki tai haulikko.
Näitä hörönlöröviestejä tulee tämän tästä...
Tällainen sähköpostiviesti oli saapunut. Mitä lie olisi tapahtunut, jos näihin sortuu ja/tai epähuomiossa klikkaa auki...
Varat palautettiin meille 17. elokuuta 2018.
Kaupan tila:
Soveltamispäivä: 16.8.2018
Määrä: 11.398 EUR
Tila: vireillä peruuttaminen
Tilisi on edelleen vahvistusvahvistuksessa,
jotta voit vetää varoja, sinun on vahvistettava
tilisi klikkaamalla alla olevaa linkkiä:
Vahvistuslinkki
Kun tilisi vahvistetaan, saat 24 tunnin kuluessa sähköpostiviestin,
jossa on uusi turvallinen maksuliikenne.
Koko tiimi toivottaa sinulle hienon päivän.
Click here to unsubscribe
Varat palautettiin meille 17. elokuuta 2018.
Kaupan tila:
Soveltamispäivä: 16.8.2018
Määrä: 11.398 EUR
Tila: vireillä peruuttaminen
Tilisi on edelleen vahvistusvahvistuksessa,
jotta voit vetää varoja, sinun on vahvistettava
tilisi klikkaamalla alla olevaa linkkiä:
Vahvistuslinkki
Kun tilisi vahvistetaan, saat 24 tunnin kuluessa sähköpostiviestin,
jossa on uusi turvallinen maksuliikenne.
Koko tiimi toivottaa sinulle hienon päivän.
Click here to unsubscribe
tiistai 21. elokuuta 2018
Kyllä kuolema koskettaa - kertakaikkiaan...
Sain tänään sähköpostiviestin henkilöltä, johon olemme tutustuneet muutama vuosi sitten.
Tiesimme alkuvuodesta hänen aviovaimonsa sairastuneen vakavasti. Hän kertoi taannoin parissa sähköpostiviestissä sairauden sen aikaisen tilanteen. Uuvuttavan taistelun päätteeksi eilen hänen aviovaimonsa sydän oli pysähtynyt, loppunut kotona. Kuolema tapahtui kotona, niinkuin hänen aviovaimonsa oli toivonut..
Eipä tuohon sähköpostiviestiin voinut muuta kuin esittää syvä osanottomme ja toivoa voimia jatkossa. Elämän on vaan jatkuttava...
Tiesimme alkuvuodesta hänen aviovaimonsa sairastuneen vakavasti. Hän kertoi taannoin parissa sähköpostiviestissä sairauden sen aikaisen tilanteen. Uuvuttavan taistelun päätteeksi eilen hänen aviovaimonsa sydän oli pysähtynyt, loppunut kotona. Kuolema tapahtui kotona, niinkuin hänen aviovaimonsa oli toivonut..
Eipä tuohon sähköpostiviestiin voinut muuta kuin esittää syvä osanottomme ja toivoa voimia jatkossa. Elämän on vaan jatkuttava...
Selkäsaaressa tänään...
Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa viikko sitten tiistaina 14.08.2018. Aamukahvia juodessamme kävi mielessä, että eiköhän käväistä tänään saaressa.
Otimme maivoja mukaan, jotka oli tarkoitus halstrata - ensimmäistä kertaa saaren tulistelupaikalla - metsäpalovaroituksetkin ovat toistaiseksi ohi.
Oli ihan mukava ajella Hahtisaaresta, menomatkalla pohdiskelimme tuulen suuntaa ja voimakkuutta lähinnä iltapäivän saaresta poistumista varten. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, luoteistuuli on niitä pahimpia...
Vedenpinta oli aika matalalla. Rantahietikolla ei ollut tällä kerralla hirvenjälkiä. Mökille päästyämme sytytin välittömästi kevyet tulen tulistelupaikalle. Kyllä savun tuoksussa on jotain alkukantaista. Varsinkin kun sitä ei ole kuivan kesän aikaan juuri päässyt livenä nuuhkimaan.
Vaimoni lähti - vielä kerran - vilkaisemaan mahdollisen marja- ja sienitilanteen. Itse en ajatellut tehdä mitään muuta kuin olla "kipinämikkona" mutta...
Ei mennyt kuin muutama minuutti, kun huomasin olevani menossa rantaan vesikärryn, lapion ja kahden saavin kanssa. Alas mäkeä oli helppo tallustella. Lähdin hakemaan = kärräämään rannasta "tontintäytettä" eli savipitoista kunttaa...
Vesi oli käynyt ylhäällä ja kuntta oli märkää. Takaisin mäkeä ylös olikin varsinaista äheltämistä, oli pakko puuskuttaa välillä. Takaisin päästyäni vaimoni tuli myös metsäretkeltään - ei marjoja mutta muutama sieni...
Halstrasimme maivat, kyllä maistuivat ja keitimme Trangialla vettä/joimme murukahvit ns. Sinisellä terassilla auringonpaisteessa ja tuulelta suojassa.
Pohdiskelimme poislähtöä, koska tuuli oli voimistunut ja synkkiä pilviä oli kerääntynyt taivaalle.
Laskeuduimme rantaan ja edelleen pohdiskelimme, mitenkähän tässä mahtaa käydä. Kyllähän se oli yhtä tappelua ja loppujen lopuksi jouduimme taas "taluttamaan venettä" matalan osuuden = kahlasimme vedessä yli polven korkeudelta. Vein taas ankkurin vastatuuleen ja kömmimme toisiamme auttaen vuorotellen veneeseen. Kone trimmillä hiukan alaspäin, kone käyntiin, ankkuri ylös ja keula vastatuuleen.
Kuulen jonkun lukijoista selvästi jupisevan: "Miksi ette lähde rannasta kone sopivasti ylhäällä suoraan vastatuuleen?" Siksi, että siinä saattavat koneen Propulse-komposiittilavat jäädä hiekkapenkkoihin.
Kolmisen vuotta sitten ruoppauttamamme väylä on kerta kaikkiaan mulinut/tasoittunut. Täytynee ottaa yhteyttä Kärjen Untoon tai Kinnusen Jariin...
Niin puskimme Hahtisaareen puuskaisessa, sateisessa ilmassa apumoottorin tukikehikko alhaalla, jarruttaen. Täytyy muistaa nostaa se ylös ennen seuraavaa lähtöä merelle.
Tuskin olimme kaupungin keskustaan päässeet niin ilma oli lähes tyven. Ei olisi saaresta pois lähdön kanssa pitänyt hötkyillä, kiirehtiä - niinpä.
Otimme maivoja mukaan, jotka oli tarkoitus halstrata - ensimmäistä kertaa saaren tulistelupaikalla - metsäpalovaroituksetkin ovat toistaiseksi ohi.
Oli ihan mukava ajella Hahtisaaresta, menomatkalla pohdiskelimme tuulen suuntaa ja voimakkuutta lähinnä iltapäivän saaresta poistumista varten. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, luoteistuuli on niitä pahimpia...
Vedenpinta oli aika matalalla. Rantahietikolla ei ollut tällä kerralla hirvenjälkiä. Mökille päästyämme sytytin välittömästi kevyet tulen tulistelupaikalle. Kyllä savun tuoksussa on jotain alkukantaista. Varsinkin kun sitä ei ole kuivan kesän aikaan juuri päässyt livenä nuuhkimaan.
Vaimoni lähti - vielä kerran - vilkaisemaan mahdollisen marja- ja sienitilanteen. Itse en ajatellut tehdä mitään muuta kuin olla "kipinämikkona" mutta...
Ei mennyt kuin muutama minuutti, kun huomasin olevani menossa rantaan vesikärryn, lapion ja kahden saavin kanssa. Alas mäkeä oli helppo tallustella. Lähdin hakemaan = kärräämään rannasta "tontintäytettä" eli savipitoista kunttaa...
Vesi oli käynyt ylhäällä ja kuntta oli märkää. Takaisin mäkeä ylös olikin varsinaista äheltämistä, oli pakko puuskuttaa välillä. Takaisin päästyäni vaimoni tuli myös metsäretkeltään - ei marjoja mutta muutama sieni...
Halstrasimme maivat, kyllä maistuivat ja keitimme Trangialla vettä/joimme murukahvit ns. Sinisellä terassilla auringonpaisteessa ja tuulelta suojassa.
Pohdiskelimme poislähtöä, koska tuuli oli voimistunut ja synkkiä pilviä oli kerääntynyt taivaalle.
Laskeuduimme rantaan ja edelleen pohdiskelimme, mitenkähän tässä mahtaa käydä. Kyllähän se oli yhtä tappelua ja loppujen lopuksi jouduimme taas "taluttamaan venettä" matalan osuuden = kahlasimme vedessä yli polven korkeudelta. Vein taas ankkurin vastatuuleen ja kömmimme toisiamme auttaen vuorotellen veneeseen. Kone trimmillä hiukan alaspäin, kone käyntiin, ankkuri ylös ja keula vastatuuleen.
Kuulen jonkun lukijoista selvästi jupisevan: "Miksi ette lähde rannasta kone sopivasti ylhäällä suoraan vastatuuleen?" Siksi, että siinä saattavat koneen Propulse-komposiittilavat jäädä hiekkapenkkoihin.
Kolmisen vuotta sitten ruoppauttamamme väylä on kerta kaikkiaan mulinut/tasoittunut. Täytynee ottaa yhteyttä Kärjen Untoon tai Kinnusen Jariin...
Niin puskimme Hahtisaareen puuskaisessa, sateisessa ilmassa apumoottorin tukikehikko alhaalla, jarruttaen. Täytyy muistaa nostaa se ylös ennen seuraavaa lähtöä merelle.
Tuskin olimme kaupungin keskustaan päässeet niin ilma oli lähes tyven. Ei olisi saaresta pois lähdön kanssa pitänyt hötkyillä, kiirehtiä - niinpä.
sunnuntai 19. elokuuta 2018
Lautakuntapaikkamuutoksia valtuustokauden loppuosalle...
Sain tiedon, että Keskustan Kemin kunnallisjärjestön ylimääräisessä kokouksessa minut on valittu/päätetty esittää Sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaiseksi jäseneksi. Olen ollut Olli Kolehmaisen varajäsenä osallistuen kuluvalla valtuustokaudella muutamaan kokoukseen.
Olli on ollut armeijassa ja jatkanee opiskelujaan, joten luottamustehtävien hoito on muodostunut ongelmalliseksi.
Tuttu lautakunta: Pitkät esityslistat = paljon tärkeitä asioita/päätöksiä ja pitkät kokoukset.
Jatkan myös tarkastuslautakunnan varsinaisena jäsenenä...
Todettakoon, että menossa oleva valtuustokausi on 2017-2021.
Olli on ollut armeijassa ja jatkanee opiskelujaan, joten luottamustehtävien hoito on muodostunut ongelmalliseksi.
Tuttu lautakunta: Pitkät esityslistat = paljon tärkeitä asioita/päätöksiä ja pitkät kokoukset.
Jatkan myös tarkastuslautakunnan varsinaisena jäsenenä...
Todettakoon, että menossa oleva valtuustokausi on 2017-2021.
perjantai 17. elokuuta 2018
PERIAATEPÄÄTÖS JULISTAUTUMISESTA ”KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA”
Niinkuin alla olevasta selviää ehdotukseni on jotakuinkin 15 vuotta vanha. Todennäköisesti olen puhunut/kirjoittanut siitä aikaisemminkin ja myöhemminkin.
Miksi sen taas otan esiin?
Siksi, että mm. Kemissä Kemin Matkailu Oy:n toimesta suunnitellaan nimenomaan kesään liittyviä matkailuaktiviteetteja. Ymmärtääkseni ne koostuvat pienistä osasista, jotka aikaa myöten sitoutuvat yhteen...
Toisaalta siksi, että hetki sitten luin Kukkolankosken siianlippoamiseen "keksityistä" uusista tuulista, joista oletettavasti turistit ovat jatkossa kiinnostuneita.
Aki
Pyykkö
Kainuunkatu
3
94700 Kemi
94700 Kemi
Kemin
kaupunginhallitus Kemi 06.08.2003
ASIA:
PERIAATEPÄÄTÖS JULISTAUTUMISESTA ”KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN
MEKKA”, AJATUKSEN AVOIN TUTKIMINEN JA ASIAN ETEENPÄIN SAATTAMINEN
_______________________________________________________________
Ihmisen
henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka
ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden,
vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista
tekijöistä:
+
monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista
+ hyvistä koulutusmahdollisuuksista
+ liikenneyhteyksistä
+ toimivista julkisista palveluista
+ kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista
+ liikuntapalveluista
+ henkisestä ilmapiiristä
+ kansainvälisistä yhteyksistä
+ hyvistä koulutusmahdollisuuksista
+ liikenneyhteyksistä
+ toimivista julkisista palveluista
+ kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista
+ liikuntapalveluista
+ henkisestä ilmapiiristä
+ kansainvälisistä yhteyksistä
Vetovoimaprofiiliin
liittyy myös olennaisesti elinympäristöön liittyvien
mahdollisuuksien hyödyntäminen.
Kemi
on kiistatta merkittävä merikaupunki. Olemmeko kyenneet
hyödyntämään merta, ranta-alueita ja läheisyyden saaria
riittävästi?
Tyytyväisyys koostuu
usein pienistä, yksinkertaisista asioista...
Kemin
uusi rantamakasiini on valmistunut, sille löytynee monipuolista
käyttöä lähitulevaisuudessa, oletettavasti myös Kemin kaupungin
ohi kiitävän turistivirran pysäyttämiseksi/ohjaamiseksi rantaan
liittyvää käyttöä.
KEMI,
SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA? KYLLÄ!
Perinteinen
mato-onginta on yksinkertainen, perin juurin suomalaiseen
elämänmenoon liittyvä asiakokonaisuus, joka on erittäin
rentouttava jopa terapeuttinen harrastus.
Monet,
myös turistit haluaisivat kesällä onkia tai talvella pilkkiä,
mutta siihen ei useinkaan ole asiallisesti järjestettyjä
mahdollisuuksia riittävän täydellisine oheispalveluineen.
Ehdotus
Ehdotan,
että Kemin kaupunginhallitus tekee ensi tilassa periaatepäätöksen
Kemin julistautumisesta SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKAKSI,
tutkii/tutkituttaa avoimesti mahdollisuudet nimenomaan
harrastuksenomaiseen pienkalastukseen liittyvien palvelujen
toteuttamiseksi tarvittavat asiakokonaisuudet.
Ehdotus- ja
yhteistyöterveisin
Aki Pyykkö
kaupunginvaltuuston
varajäsen
kulttuurilautakunnan
jäsen
Hyödyllinen käynti Kemin kaupungin tietohallintokeskuksessa...
Kemin kaupunki on taannoin siirtynyt virkamiesten ja luottamushenkilöiden osalta "paperittomaan" kokouskäytäntöön. Päätös mietitytti aikanaan minuakin, mutta kyllä se oli pääsääntöisesti hyvä päätös...
Lähetin sähköpostiviestin Kemin kaupungin tietohallintokeskuksen tietohallintosihteerille Tiina Laukkaselle. Kerroin alustavasti hallussani olevan tabletin pikkumurheista, lähinnä päivittämättömyydestä.
Tiina ilmoitti, että tulehan käymään, sillä koko päivä on "kellottamatta". Vastasin aamulla, että tulen tunnin sisällä - näin tein. Olihan hyvä, hyödyllinen käynti.
Miksi?
Muun muassa siksi, että hallussani olevia tabletteja on poistettu käytöstä. Kuulemma järjestelmäpäivitykset ovat aiheuttaneet ongelmia. Taisipa tulla esiin asiakokonaisuus: Hyvää ja halpaa ei ole...
Muistan kyllä, että minullekin on tullut aikanaan sähköpostiviesti "tablettivaihdosta", mutta arvelin selviäväni vanhalla. Käytännössä rapiat viisi vuotta vanhalla laitteella.
Niinhän siinä kävi, että Tiina haki varastosta uuden tabletin ja asensi siihen kaikki - luottamustehtävässäni tarvittavat - ohjelmat. Siinä jutellessamme hän selosti uuden laitteen ominaisuuksia - niitä löytyy.
Ihan naurattamaan alkoi. Tällaista ei olisi uskonut muutama vuosikymmen sitten olevankaan, kyllä tekniikka on kehittynyt. Itse kerroin käyttäneeni tablettia vain kokouksiin liittyvänä ja hoitaneeni muut nettiasiat omalla "höyrytietokoneella".
Voi olla, että lähitulevaisuudessa laajennan tabletin käyttöä uusille alueille...
Eipä siinä muu auta kuin alkaa orientoitua uuden tabletin käyttöön.
Lähetin sähköpostiviestin Kemin kaupungin tietohallintokeskuksen tietohallintosihteerille Tiina Laukkaselle. Kerroin alustavasti hallussani olevan tabletin pikkumurheista, lähinnä päivittämättömyydestä.
Tiina ilmoitti, että tulehan käymään, sillä koko päivä on "kellottamatta". Vastasin aamulla, että tulen tunnin sisällä - näin tein. Olihan hyvä, hyödyllinen käynti.
Miksi?
Muun muassa siksi, että hallussani olevia tabletteja on poistettu käytöstä. Kuulemma järjestelmäpäivitykset ovat aiheuttaneet ongelmia. Taisipa tulla esiin asiakokonaisuus: Hyvää ja halpaa ei ole...
Muistan kyllä, että minullekin on tullut aikanaan sähköpostiviesti "tablettivaihdosta", mutta arvelin selviäväni vanhalla. Käytännössä rapiat viisi vuotta vanhalla laitteella.
Niinhän siinä kävi, että Tiina haki varastosta uuden tabletin ja asensi siihen kaikki - luottamustehtävässäni tarvittavat - ohjelmat. Siinä jutellessamme hän selosti uuden laitteen ominaisuuksia - niitä löytyy.
Ihan naurattamaan alkoi. Tällaista ei olisi uskonut muutama vuosikymmen sitten olevankaan, kyllä tekniikka on kehittynyt. Itse kerroin käyttäneeni tablettia vain kokouksiin liittyvänä ja hoitaneeni muut nettiasiat omalla "höyrytietokoneella".
Voi olla, että lähitulevaisuudessa laajennan tabletin käyttöä uusille alueille...
Eipä siinä muu auta kuin alkaa orientoitua uuden tabletin käyttöön.
torstai 16. elokuuta 2018
Viimeisin Facebook-tekstini tänään...
Että mitäkö mietin? No muun muassa sitä, että tämän tästä minulle esitetään kysymyksiä, joihin on aivan pakko julkisesti vastata. Minulta kysytään: Miksi en pelaa golfia? Miksi en käy musiikkifestareilla? Jne. ...
Viimeksi esitetty kysymys liittyy kalastamiseen. Minulta kysyttiin: Miksi en käy lohijoilla kalastamassa? Totta, lohi on hyvä kala, mutta ostan/oikeastaan vaimoni ostaa sen marketista.
Minä taidan olla niin yksioikoinen ihminen, että minulle riittää Perämeren pohjukasta, Kemin edustalta pyytämäni ahvenet.
Niitä olen pyytänyt kymmeniä vuosia eikä kiinnostus ole hiipunut. Toki kalastuskäynnit ovat vähentyneet. Ahven on mielestäni erittäin hyvä kala savustettuna - parasta A+ -luokkaa, en kaipaa muuta...
Tosin olen mietiskellyt, ostaisinko pari siikaverkkoa ja kokeilisin niitä lähivesillä olevalla Siikalahdella.
Miksi?
Siksi että syksymmällä kaikuluotaimessa näkyy aina kalaparvia menevän ohi eikä ne ota jigionkiin ja/tai pilkkiin. Ilmeisesti ne ovat siikoja...
Miksi?
Siksi että syksymmällä kaikuluotaimessa näkyy aina kalaparvia menevän ohi eikä ne ota jigionkiin ja/tai pilkkiin. Ilmeisesti ne ovat siikoja...
Varastorakennuksemme tiilikatolla tänään aamupäivällä...
Kirjoitin pari päivää sitten:
Kotiin tultuamme kiipesin varastorakennuksen katolle tavoitteena puhdistaa tiilikatto mekaanisesti katuharjoilla. Sen tein mutta vain osittain. Toinen lape on puhdistettu. Kyllähän se on yllättävän kovaa hommaa. Todennäköisesti huomenna jatkan toisen lappeen osalta.
Kuulen jonkun lukijan jupisevan, painepesurillahan ne tiilikatot putsataan - voi olla, että seuraava vaihe se on meilläkin...
Kotiin tultuamme kiipesin varastorakennuksen katolle tavoitteena puhdistaa tiilikatto mekaanisesti katuharjoilla. Sen tein mutta vain osittain. Toinen lape on puhdistettu. Kyllähän se on yllättävän kovaa hommaa. Todennäköisesti huomenna jatkan toisen lappeen osalta.
Kuulen jonkun lukijan jupisevan, painepesurillahan ne tiilikatot putsataan - voi olla, että seuraava vaihe se on meilläkin...
__________________________
No tänään jatkoin hommaa sisäpihan lappeen osalta. Jätin vielä hiukan kesken. Miksi? Siksi, että rakennuksen vieressä on pihlaja, jonka oksat ulottuvat osittain katon päälle. Katkaisen ne siinä vaiheessa, kun oksissa olevat pihlajanmarjatertut ovat kypsyneet. Vaimoni tekee pihlajanmarjoista viime syksyiseen tapaan hyytelöä > se on hyvää...
Katolla ollessani totesin, että muutamia tiiliä oli hiukan halkivikaisia, mutta se ei aiheuta toimenpiteitä.
Meillekin on tarjottu - tämän tästä - kolmen rakennuksen (päärakennus, varastorakennus ja Pikkupuoli) tiilikattojen huoltotoimenpiteitä. Toistaiseksi emme ole niihin päätyneet.
Toki katselin katolta läheisyydessä olevan rivitalon - Asunto Oy August ja Anna - suuntaan. Kyseiseen rivitaloon tehtiini kattohuoltotoimenpiteitä jonkin aikaa sitten > punainen tiilikatto on kerta kaikkiaan komea, se on pakko tunnustaa...
keskiviikko 15. elokuuta 2018
Ongella kalakaverin kanssa tänään aamupäivällä...
Olen muutaman kerran ehdottanut kalakaverilleni ongellelähtöä, mutta iltapäivät ja illansuut ovat olleet hänelle varattuja.
Eilen iltapäivällä päätin kysäistä, josko lähdetään huomenna - keskiviikkona - aamulla ongelle.
No se tärppäs, vaikka olemme aina todenneet, että aamulla ei tule juuri mitään.
Eilen iltapäivällä päätin kysäistä, josko lähdetään huomenna - keskiviikkona - aamulla ongelle.
No se tärppäs, vaikka olemme aina todenneet, että aamulla ei tule juuri mitään.
Panostin kuitenkin aamuongintaan muun muassa siten, että otin kellarista osto-onkimatoja - molemmille oma purkki - mukaan sekä pakastimesta ison särjen > se oli jo kahden pussin sisällä illalla jääkaapissa.
Lähdimme Hahtisaareen klo 8. Sieltä ajelimme lähelle Pikkuleton saarirypästä ja annoimme heikon itätuulen kuljettaa venettä.
Lisäksi veneessä vaihdoimme istumajärjestystä. Veneen liikkuessa onkiin oli kaloilla pientä kiinnostusta. Pysähdyimme "keskelle ei mitään".
Otin kahden jigiongen lisäksi pilkin käyttöön. Kalakaverilla oli myös jigionki käytössä. Pilkoin ensimmäiset palat mukaani ottamasta isosta särjestä.
Onginnan alkuvaiheessa kalakaverini totesi nähtyään Selkäsaaren pohjoisrannan hietikolla hirven juomassa:"Täytyi elää 74 vuotiaaksi, että tällaisenkin pääsi näkemään."
Kalaa alkoi tulla tasaiseen tahtiin.
Pienimmät heittelimme lähellä meitä seuranneilla lokeille. Osittain niistä tuli kova taistelu. Havaintojemme mukaan suurin lokeista oli pahin rohmu, varsinainen kovis...
Hyvä kalareissu, vaikka maailmanpolitiikasta emme päässeet lähellekään yksimielisyyttä, sen me jo entuudestaan tiesimme. Syytä ehkä välttää em. osa-alueen keskusteluaiheita.
Kerroin kalakaverilleni, että minä en ota lainkaan kalaa, vaikka hän ehdotti saaliin jakamista.
"Minulla ei ole koskaan ollut näin paljon ahvenia." hän sanoi nostaessaan ison kylmälaukun autonlavalta kotiportilla. Sanoi laittavansa osan perkattuina pakastimeen.
Sanoin hänelle, että tänä kesänä en enää kiusaa puhelinsoitoillani liittyen ongellelähtöön. Se oli tässä...
tiistai 14. elokuuta 2018
Mielenkiintoinen päivä tänään...
Miten niin mielenkiintoinen päivä tänään? Toki ei mitään mullistava, mutta klo 06.45 alkoi Lapin Kansan 10 viikon tilausjakso. Lehden haettuani postilaatikosta ja istahdettuani keittiöpöydän ääreen havaitsin, että peräti etusivulla oli artikkeli Kemistä. Ihmeiden aika ei ole ohi, tosiaan artikkeli Metsä Groupin Kemin suunnitelmista...
Päätimme aamukahvien jälkeen käväistä Selkäsaaressa pikapikaa. Niin teimme. Veimme saareen käsintyönnettävän, vanhan Husgvarna-ruoronleikkurin, varmaan sitä vähin joskus tarvitaan. Todennäköisesti kärrään rannasta "tontintäytettä" syksymmällä eli savipitoista kunttaa...
Vaimoni teki perinteisen metsälenkin. Ei näköhavaintoja marjoista.
Pois lähtiessämme oli vaimoni ensimmäinen veneelläajohetki: Trimmillä kone alas, starttaus ja eteenpäin - hän ajeli ihan mukavasti. Sovimme, että harjoittelemme ajamista vielä tämän kesän aikana.
Kotiin tultuamme kiipesin varastorakennuksen katolle tavoitteena puhdistaa tiilikatto mekaanisesti katuharjoilla. Sen tein mutta vain osittain. Toinen lape on puhdistettu. Kyllähän se on yllättävän kovaa hommaa. Todennäköisesti huomenna jatkan toisen lappeen osalta.
Kuulen jonkun lukijan jupisevan, painepesurillahan ne tiilikatot putsataan - voi olla, että seuraava vaihe se on meilläkin...
Vaimoni kävi hakemassa pojantyttären Veeran Hepolasta. Veera menee sopimaan Meri-Lapin musiikkiopistoon musiikkiaktiviteettejaan.
Hetki sitten ruokaillessamme kysäisin:"Miten koulu on alkanut?" "Ihan hyvin." Veera totesi. Itse jatkoin ajatuksissani:"Olet jo ysillä ja tuntuu siltä, että vasta aloitit koulunkäyntisi."
Päätimme aamukahvien jälkeen käväistä Selkäsaaressa pikapikaa. Niin teimme. Veimme saareen käsintyönnettävän, vanhan Husgvarna-ruoronleikkurin, varmaan sitä vähin joskus tarvitaan. Todennäköisesti kärrään rannasta "tontintäytettä" syksymmällä eli savipitoista kunttaa...
Vaimoni teki perinteisen metsälenkin. Ei näköhavaintoja marjoista.
Pois lähtiessämme oli vaimoni ensimmäinen veneelläajohetki: Trimmillä kone alas, starttaus ja eteenpäin - hän ajeli ihan mukavasti. Sovimme, että harjoittelemme ajamista vielä tämän kesän aikana.
Kotiin tultuamme kiipesin varastorakennuksen katolle tavoitteena puhdistaa tiilikatto mekaanisesti katuharjoilla. Sen tein mutta vain osittain. Toinen lape on puhdistettu. Kyllähän se on yllättävän kovaa hommaa. Todennäköisesti huomenna jatkan toisen lappeen osalta.
Kuulen jonkun lukijan jupisevan, painepesurillahan ne tiilikatot putsataan - voi olla, että seuraava vaihe se on meilläkin...
Vaimoni kävi hakemassa pojantyttären Veeran Hepolasta. Veera menee sopimaan Meri-Lapin musiikkiopistoon musiikkiaktiviteettejaan.
Hetki sitten ruokaillessamme kysäisin:"Miten koulu on alkanut?" "Ihan hyvin." Veera totesi. Itse jatkoin ajatuksissani:"Olet jo ysillä ja tuntuu siltä, että vasta aloitit koulunkäyntisi."
maanantai 13. elokuuta 2018
Julkinen tunnustus ja ilmeisen turhanpäiväistä pohdiskelua ...
Pidän musiikista jopa hyvin erityyppisestäkin musiikista. Kuuntelen ja/tai katselenkin joskus tuntikausia You Tubesta musiikkia/videoita.
Tunnen monia musiikintekijöitä, joita on minun/meidän lähipiirissäkin mutta...
Toistaiseksi en ole löytänyt minkäänlaista syytä lähteä esim. Savonlinnan Oopperajuhlille, Porin Jazz-tapahtumaan, Seinäjoen Provinssi-rockmusiikkifestivaaleille, Kaustisten kansanmusiikkijuhlille, Kuhmon kamarimusiikkitapahtumille, Valkeakosken työväenlaulujuhlille, Helsingin Flow Festivaaleille, Rovaniemen Simerock-tapahtumaan, jne. en edes Kemin Satama Open-tapahtumaan, joka on melkein tuossa nurkan takana...
Olen jo vuosikausia ihmetellyt, miten Suomen kokoisessa maassa - lyhyessä kesässä - on niin valtavasti erilaisia musiikkitapahtumia. Niitä lienee kymmeniä.
Todennäköisesti aika on kerta kaikkiaan ajanut ohi minun osalta em. tyyppisistä riennoista, tosin ne eivät ole "kolahtaneet" minussa oikeastaan koskaan.
Siksi tämäkin lienee ajan haaskausta ja aivan turhanpäiväistä pohdiskelua...
Tunnen monia musiikintekijöitä, joita on minun/meidän lähipiirissäkin mutta...
Toistaiseksi en ole löytänyt minkäänlaista syytä lähteä esim. Savonlinnan Oopperajuhlille, Porin Jazz-tapahtumaan, Seinäjoen Provinssi-rockmusiikkifestivaaleille, Kaustisten kansanmusiikkijuhlille, Kuhmon kamarimusiikkitapahtumille, Valkeakosken työväenlaulujuhlille, Helsingin Flow Festivaaleille, Rovaniemen Simerock-tapahtumaan, jne. en edes Kemin Satama Open-tapahtumaan, joka on melkein tuossa nurkan takana...
Olen jo vuosikausia ihmetellyt, miten Suomen kokoisessa maassa - lyhyessä kesässä - on niin valtavasti erilaisia musiikkitapahtumia. Niitä lienee kymmeniä.
Todennäköisesti aika on kerta kaikkiaan ajanut ohi minun osalta em. tyyppisistä riennoista, tosin ne eivät ole "kolahtaneet" minussa oikeastaan koskaan.
Siksi tämäkin lienee ajan haaskausta ja aivan turhanpäiväistä pohdiskelua...
sunnuntai 12. elokuuta 2018
Velvollisuudentunto ja asioiden priorisointi nykyaikana...
Niinkuin olen useinkin todennut, olen jo siinä iässä, että mielellään muistelen menneitä aikoja. Menneitä aikoja, jolloin monet asia - mielestäni - olivat paremmin kuin nykyään.
Olen taannoin - työssä ollessani - ollut ammattiyhdistyskuvioissa aika aktiivisesti mukana sekä opetus- että insinöörikuvioissa. Jälkimmäisessä osin vieläkin pääasiassa paikallistasolla...
Voi olla, että menneistä ajoista minulla on hiukan turhan "ruusuinen mielikuva", mutta silloin erilaisiin luottamustehtäviin jopa pyrittiin.
Nykyisin niihin tunnutaan joutuvan. Valituksi tulee jotakuinkin ilmaantumalla/vaivautumalla henkilövalintakokoukseen paikalle.
Mielestäni ennen valituilla henkilöillä oli velvollisuudentunto kohdallaan. Otettiin vastuuta ja näytettiin esimerkkiä "rivijäsenille".
Toki ymmärrän, että nykyaikana monet elävät erittäin hektistä, repivääkin aktiivielämää, jolloin erilaisia tapahtumia pukkaa päälle koko ajan. Silloin tulee olennaiseen rooliin priorisointi. Se jos mikä on taitolaji...
Olen taannoin - työssä ollessani - ollut ammattiyhdistyskuvioissa aika aktiivisesti mukana sekä opetus- että insinöörikuvioissa. Jälkimmäisessä osin vieläkin pääasiassa paikallistasolla...
Voi olla, että menneistä ajoista minulla on hiukan turhan "ruusuinen mielikuva", mutta silloin erilaisiin luottamustehtäviin jopa pyrittiin.
Nykyisin niihin tunnutaan joutuvan. Valituksi tulee jotakuinkin ilmaantumalla/vaivautumalla henkilövalintakokoukseen paikalle.
Mielestäni ennen valituilla henkilöillä oli velvollisuudentunto kohdallaan. Otettiin vastuuta ja näytettiin esimerkkiä "rivijäsenille".
Toki ymmärrän, että nykyaikana monet elävät erittäin hektistä, repivääkin aktiivielämää, jolloin erilaisia tapahtumia pukkaa päälle koko ajan. Silloin tulee olennaiseen rooliin priorisointi. Se jos mikä on taitolaji...
Eräs Facebook-tekstini tänään...
Että mitäkö mietin? En sen kummempaa mutta on tunnustettava, että tänään aamulla sen taas tein.
Minkäkö?
No tilasin Lapin Kansa-lehden 10 viikon jaksoksi kaikista aikaisemmista äkinöistäni huolimatta.
Niinkuin olen julkisesti ilmoittanut, olen superoptimisti ja odotan saavani lukea kyseisestä lehdestä edes hiukan nykyistä enemmän Meri-Lapin asioista.
Takaraivossa oli kyllä ajatus tilata Kaleva-lehti, mutta se ei kuitenkaan ottanut tuulta...
Olen tehnyt surutyötä Pohjolan Sanomien suhteen vuosikausia.
Kotiin meille tuli aikanaan sekä Pohjolan Sanomat että Kansan Tahto.
Minkäkö?
No tilasin Lapin Kansa-lehden 10 viikon jaksoksi kaikista aikaisemmista äkinöistäni huolimatta.
Niinkuin olen julkisesti ilmoittanut, olen superoptimisti ja odotan saavani lukea kyseisestä lehdestä edes hiukan nykyistä enemmän Meri-Lapin asioista.
Takaraivossa oli kyllä ajatus tilata Kaleva-lehti, mutta se ei kuitenkaan ottanut tuulta...
Olen tehnyt surutyötä Pohjolan Sanomien suhteen vuosikausia.
Kotiin meille tuli aikanaan sekä Pohjolan Sanomat että Kansan Tahto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)