Kyllä Juha Sipilää on viime aikoina lyöty kuin vierasta sikaa. Mahdollisesti osittain aiheestakin, mutta taustalla on meidän yhteinen perisynti: Perisuomalainen kateus. Menestynyt ihminen on sietämättömän kiusallinen otus...
Alla olevassa artikkelissa mm. meuhkataan julkisen rahoituksen osuudesta Juha Sipilän osittain omistamissa yrityksissa. Tuskinpa sieltä mitään laitonta löytyy...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tunattuna:
Juha Sipilä uskoi pumppuhammasharjaan ja puukaasuttimeen – näin eteni ura enkelisijoittajana
Ennen poliitikon uraansa Juha Sipilä oli enkelisijoittaja, joka laittoi miljoonia euroja villeihin yritysideoihin. Sijoittajana Sipilä luotti kotiseutunsa yrityksiin, jotka saivat valtiolta miljoonia.
Vuonna 1996 Juha Sipilästä tuli rikas mies.
Kempeleläinen diplomi-insinööri myi osuutensa taajuusmuuntimia valmistaneessa ADC Solitrassa yhdysvaltalaiselle ostajalle. Sipilä teki kaupassa nykyrahassa mitattuna yli 12 miljoonan euron myyntivoiton.
Se on paljon rahaa.
Ylen Kotimaan kasvot -ohjelmassa marraskuussa 1997 Sipilä totesi, että ”summa on oikeastaan liian paljon yhdelle ihmiselle”.
– Auton olen vaihtanut ja taloon tehnyt remontin. Näitä en olisi ehkä muuten tehnyt, Sipilä sanoi haastattelussa.
Mitä Sipilä sitten teki rahoillaan?
Alkoi sijoittaa, kuten moni äkkirikastunut yrittäjä.
Ylen tekemästä laajasta selvityksestä käy ilmi, että Sipilän sijoitushistoria on värikäs. Siihen mahtuu konkursseja, mittavia julkisia tukia mutta myös muutamia onnistumisia.
Onko Sipilän sijoitushistoria sitten jotenkin poikkeuksellinen?
Kyllä ja ei.
Sipilä oli yli vuosikymmenen ajan osa tiivistä verkostoa, joka koostui sijoittajista, tunnetuista liikemiehistä sekä julkista rahaa myöntävistä tahoista. Suomalaisessa sijoittajakentässä julkinen ja yksityinen raha ovat kytkeytyneet tiukasti yhteen, eikä Sipilä tee tässä poikkeusta.
Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että politiikkaan siirryttyään Sipilä on puhunut lämpimästi valtion roolista yritystoiminnan edistäjänä.
Uusiin yrityksiin sijoittavat vauraat yksityishenkilöt eli niin sanotut enkelisijoittajat voivat myös varautua siihen, että useimmat sijoituksista epäonnistuvat.
Sipilällä on pääministerille poikkeuksellinen tausta. Suomessa on poikkeuksellista, että maan vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi nousee liikemies, jolla on ollut omistuksia kymmenissä yhtiöissä.
Sipilä luotti lähipiiriin
Tärkeintä ei ole keksintö vaan keksijä. Suurin piirtein näin Juha Sipilä tiivisti sijoitusstrategiansa Ylen tv-uutisten haastattelussa vuonna 1998.
Ajattelutapa ei ole poikkeuksellinen. Enkelisijoittajat etsivät hyviä ideoita, mutta ennen kaikkea yrittäjähenkisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita laittamaan kaiken likoon menestyäkseen.
Hyvä idea ei välttämättä riitä, jos sitä ei osata myydä, markkinoida ja toteuttaa kunnolla.
Sijoittaessaan Sipilä on luottanut lähipiiriinsä ja kotimaakuntaansa. Hänellä on siis ollut tarkka käsitys siitä, kenelle ja mitä tarkoitusta varten hänen rahojaan käytetään.
Sipilän sijoittajakumppaneina on useimmiten toiminut hänen liikemiestuttaviaan, entisiä yhtiökumppaneita ja sukulaisia sekä ystäviä.
Sipilän kanssa samoihin yhtiöihin ovat sijoittaneet esimerkiksi liikemiehet Juha Hulkko, Jorma Terentjeff ja Veikko Lesonen.
He kaikki ovat Sipilän tapaan ”Oulun it-miljonäärejä”, eli osa liikemiesryhmää, joka on vaurastunut teknologia-alan yhtiöillä eli Elektrobitillä ja JOT-Automationilla.
Merkittävin rooli Sipilän sijoituskumppanina on ollut Juha Hulkolla, jonka kanssa Sipilällä on ollut yhteinen kiinteistö- ja sijoitusyhtiö eli Fortel Kiinteistöt Oy.
Hulkko oli vuoden 2015 suurituloisin suomalainen. Hän sai noin 45 miljoonan euron pääomatulot myytyään osuutensa teknologiayhtiö Elektobitin autoalan liiketoiminnoista saksalaiselle yhtiölle.
Valtio sijoittaa
Suomalaisilla sijoitusmarkkinoilla yksityinen ja julkinen raha ovat kietoutuneet yhteen poikkeuksellisen tiiviisti. Tämä näkyy tavassa, jossa julkinen sektori tekee sijoituksia ja antaa tukia yksityisille yrityksille, joissa on usein mukana yksityisiä sijoittajia.
Tämän havainnon teki myös Valtiontalouden tarkastusvirasto (VtV) vuonna 2016 selvityksessään, joka koski valtion sijoitustoimintaa.
”Suomelle onkin tyypillistä paitsi eurooppalaisittain runsas pääomasijoittaminen myös julkisen sektorin suuri osuus sijoituksista: Suomessa julkisen sektorin osuus pääomasijoituksista oli vuosina 2008–2012 noin kaksinkertainen verrattuna eurooppalaiseen keskiarvoon”, VtV totesi selvityksessään.
Tarkastusvirasto jakoi myös moitteita valtiolle: sen pääomasijoitustoiminnan tuotot olivat vaatimattomia, sijoituksia perusteltiin heikosti ja oikeastaan niiden vaikuttavuutta ei tunnettu.
Mikä pahinta, valtion sijoitusrahan haittapuolia ei ole selvitetty – aiheuttavatko julkiset tuet ja sijoitukset esimerkiksi markkinahäiriöitä?
Julkista rahaa on annettu yrityksille, joilla ei ole mitään edellytystä pärjätä markkinaehtoisesti.
Suomeksi sanottuna: julkista rahaa on annettu yrityksille, joilla ei ole mitään edellytystä pärjätä markkinaehtoisesti. Ilman veronmaksajien rahaa yhtiöiden toiminta hiipuisi nopeasti.
Tämä ilmiö näkyy myös osassa niistä yhtiöistä, joissa Juha Sipilä on ollut mukana.
Politiikkaan siirryttyään Juha Sipilä on puhunut yritysten rahoitusvaikeuksista. Hän piti tarpeellisena luoda uusia valtion omistamia kehitys- ja tai sijoitusyhtiöitä sekä muita instrumentteja, joilla julkisin varoin edistetään yhtiöiden kasvua.
Pääministeriksi noustuaan Sipilä loikin valtioneuvoston kanslian yhteyteen uuden Vake Oy:n eli valtion kehitysyhtiön.
Vuoden 2016 lopulla toimintansa aloittaneen sijoitusyhtiön tarkoituksena on tehdä sijoituksia yhtiöihin, jotka "katsotaan elinkeinorakenteen
uudistamisen ja muun yhteiskunnan kokonaiskehityksen kannalta tärkeäksi."
Vake tulee täydentämään valtion muita sijoittajia eli Teknologian kehittämiskeskus Tekesin, Suomen Teollisuussijoituksen sekä valtion erityisrahastoyhtiö Finnveran toimintaa.
Nämä kolme toimijaa ovat hyvin merkittäviä sijoittajia Suomessa.
Pelkästään Teollisuussijoituksen pääoma oli vuoden 2014 lopussa lähes 600 miljoonaa euroa. Yhteenlaskettuna suomalaisia pääomasijoituksia, julkisia ja yksityisiä, on noin kuusi miljardia euroa.
Valtion sijoitusyhtiöiden lisäksi merkittäviä toimijoita pääomamarkkinoilla ovat yksityiset työeläkeyhtiöt – jotka nekin ovat keränneet varallisuutensa veroluontoisina eläkemaksuina.
Työeläkeyhtiöt ovat liittoutuneet sijoitustoiminnassaan Suomessa vauraiden sukujen sekä esimerkiksi yritysmyynneillä vaurastuneiden henkilöiden kanssa, kuten Ylen selvitys on osoittanut.
Tappioita ja julkista tukea
Missä Sipilä, siellä valtio.
Näin voi tiivistää Juha Sipilän sijoitustoiminnan. Lähes kaikista Juha Sipilän omistamista yhtiöistä löytyy rahoittajana tai osakkaana jokin julkinen toimija.
Jonkinlainen julkinen tuki aloittavissa yrityksissä ei ole poikkeuksellista Suomessa. Sipilän sijoitusten kohdalla julkisen rahan rooli on kuitenkin ollut poikkeuksellisen merkittävässä roolissa.
Yhtiöt ovat saaneet julkista rahaa vähintään yli 30 miljoonaa euroa.
Ylen selvityksen mukaan yhtiöt ovat saaneet julkista rahaa vähintään yli 30 miljoonaa euroa.
Yhtiöt ovat saaneet lainoja, sijoituksia ja tukia Finnveralta, Tekesiltä, Suomen itsenäisyyden juhlarahastolta Sitralta sekä alueellisilta Ely- ja TE-keskuksilta.
Seura-lehden kesäkuun alussa julkaiseman uutisen mukaan myös Sipilän vaurastumisen taustalla Solitra-kaupoissa oli valtionyhtiö Ruukilta lainatut rahat.
Sijoittajana Sipilä oli osa sijoittajien, liikemiesten ja lähipiirinsä verkostoa, jossa yhteistyö julkista rahaa jakavien tahojen kanssa on arkipäivää.
Julkinen tuki ei kuitenkaan ole tuonut toivottua tulosta: Sipilän omistamista yhtiöistä kolme on ajautunut konkurssiin, yksi yrityssaneeraukseen ja yhden toiminta on lakannut. Yhtiöitä on myös fuusioitu eli yhdistetty toisiin tai jätetty käytännössä lepotilaan, eli varsinaista liiketoimintaa niillä ei enää ole.
Joukkoon mahtuu kuitenkin myös muutamia menestystarinoita, kuten uudenlaisia lukkoja valmistava iLoq. Yle pyysi ulkopuolista analyytikkoa eli Kauppalehden tietopalvelussa työskentelevää Ari Rajalaa arvioimaan yhtiöiden taloudellista menestä. Hänen mukaansa iLoq on menestynyt taloudellisesti hyvin tai suorastaan erinomaisesti.
Etenkin teknologiaa kehittäville yrityksille on tavanomaista alkuvaiheen suuret tuotekehitysmenot ja pienet tulot, kun yhtiöillä ei ole vielä markkinoille kelpaavaa tuotetta myytävänä.
Yhtiöt, joihin Sipilä on varojaan sijoittanut, eivät kuitenkaan ole onnistuneet välttämättä vuosikymmenienkään aikana luomaan kannattavaa liiketoimintaa.
Näin on käynyt esimerkiksi bioyhtiö Chempolikselle, josta Yle teki laajan jutun tammikuussa 2017.
Rajalan mukaan useimmat yritykset ovat menestyneet taloudellisesti heikosti.
“Muutama on jopa ajautunut konkurssiin, saneeraukseen tai muuten vain lopettanut toimintansa. Helmiäkin toki löytyy. Muutamat yrityksistä näyttävät kääntyneen kasvuun ja voitolliseksi vasta, kun ne on myyty eteenpäin”, sanoo Kauppalehden tietopalvelun analyytikko Ari Rajala.
Onko Sipilä sitten ollut erityisen huono sijoittaja? Näin ei voi suoraan sanoa. Kyse on pikemminkin sijoitusstrategiasta.
Sipilä on sijoittanut varojaan aloittaviin yrityksiin, joilla on jokin kehitteillä oleva teknologia tai kokonaan uusi tuote. Vaikka sijoituksista valtaosa epäonnistuisi, yksi maailmanvalloitus voi tuoda sijoitukset moninkertaisina takaisin.
Sipilän epäonneksi hänen osittain omistamansa pk-yritykset eivät ole toiveistaan huolimattaan valloittaneet maailmanmarkkinoita. Sipilä on sijoittanut rahojaan esimerkiksi savolaislähtöiseen Pump & Brush -yritykseen, joka kehitti pumppu- ja älyhammasharjoja.
Hammasharja kerää tietoja siitä, kuinka hampaiden harjaaminen sujuu. Pump & Brush ei onnistunut omin avuin lyömään itseään läpi, vaan se yhdistynyt toisen saman alan yrityksen kanssa.
Aineiston pohjalta hahmottuu myös se, että Sipilän sijoitustoimintaa ei ole ohjannut vain raha tai korkean tuoton tavoite.
Pääministeri ei itse halunnut avata sijoitusstrategiaansa. Yle pyysi Sipilältä haastattelua tuloksetta useiden viikkojen ajan. Sipilä ei myöskään vastannut Ylen sähköpostilla lähettämiin kysymyksiin.
Finnvera: Lainat ovat liikesalaisuus
Valtion kukkarolla viihtyvät sijoittajat ja yrittäjät eivät ole Suomessa harvinainen ilmiö, vaan pikemminkin päinvastoin.
Tarjolla on tuotekehitystukea, investointiavustusta, pääomalainoja, sijoituksia, palkkatukea, kansainvälistymisavustusta, kuljetustukea ja sitä sun tätä.
Ylen MOT-ohjelman selvityksen mukaan esimerkiksi vuosina 2010–2014 yritykset saivat erilaisia yritystukia vähintään viiden miljardin euron arvosta.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus sekä monet tutkijat pitävät yritystukia haitallisina, koska ne vääristävät kilpailua ja pitävät pystyssä yrityksiä, jotka eivät ole kilpailukykyisiä. Jopa talouselämän mahtijärjestö Elinkeinoelämän keskusliitto on arvostellut "tehottomia yritystukia”.
Julkisten yritystukien mielekkyyttä yksittäisissä tapauksissa on sen sijaan vaikea arvioida, koska tukien myöntämisten perusteet ovat salaisia. Näin on myös Sipilän osittain omistamien yhtiöiden kohdalla.
Suuret julkiset rahoittajat eli Tekes ja Finnvera katsovat kummatkin, että rahoitusperusteet ovat liikesalaisuuden piiriin kuuluvia asioita. Päätöksistä voisi Tekesin mukaan käydä ilmi esimerkiksi yhtiöiden kehittelemien tuotteiden tai palveluiden yksityiskohtia.
Tekesin mukaan jopa hankkeen nimi, jolle rahoitusta on haettu, on salainen. Tekes kertoo vain myöntämiensä tukien ja pääomalainojen summat.
Valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera ei kerro edes sitä, kuinka paljon se on myöntänyt lainoja yhtiöille, joissa Sipilä on ollut omistajana. Finnveran mukaan se toimii pankkisalaisuuden piirissä, jonka takia tietoja ei luovuteta ulkopuolisille.
Finnveran lainoista saa kuitenkin vihiä yhtiöiden kaupparekisteriin toimittamista asiakirjoista sekä konkurssiin ajautuneiden yhtiöiden pesäluetteloissa. Niiden perusteella Sipilän osittain omistamat yhtiöt ovat saaneet vähintään 6,5 miljoonaa euroa lainoja Finnveralta.
Lainoitus on tiennyt Finnveralle myös luottotappioita ainakin kolmen konkurssiin ajautuneen yhtiön kohdalla, joissa Sipilä on ollut omistajana. Pesäluetteloiden mukaan yhtiöiden suurin velkoja on Finnvera. Saatavien yhteenlaskettu arvo on noin 1,5 miljoonaa euroa.
Verottajalla on konkurssipesistä yhteensä yli 270 000 ja työeläkeyhtiöillä lähes 370 000 euron saatavat.
Sipilä oli luopunut omistuksistaan yhtiöissä ennen konkurssia. Yhtiöiden kaatuminen iski kuitenkin myös Sipilään: nykyisin Sipilän lasten omistamalla sijoitusyhtiö Fortel Investillä on 150 000 euron saatavat yhden yhtiön konkurssipesältä.
Rahaa Pekkarisen luomukselta
Syksyllä 2006 keskustaministeri Mauri Pekkarinen päätti “ilmaista valtionomistajan tahtoa”.
Tahdonilmaisu tarkoitti sitä, että kauppa- ja teollisuusministerinä tuolloin toiminut Pekkarinen kertoi Finnveran alaisuudessa toimivan aloitusrahasto Veran saavan valtiolta lähes 40 miljoonaa euroa. Rahasto taas tekisi sijoituksia etenkin teknologia-alan ja “innovatiiviisiin” palveluyrityksiin.
Valtion kukkarolla käytiin, jotta aloittavilla yhtiöille saataisiin “siemenrahoitusta”. Idea oli, että valtion hoivatessa siemeniä, ne lähtevät kasvuun – eli julkisen rahoituksen turvin polkaistaisiin pystyyn uutta yritystoimintaa tai edistettäisiin uusien yritysten kasvua.
Siemenrahaa riitti myös yhtiöille, joissa Sipilä on ollut omistajana.
Finnvera on rahoittanut mittavilla summilla esimerkiksi Sipilän puukaasutusbisnestä. Ala on Sipilälle tuttu ja läheinen. Hän on kiertänyt vaalikenttiä puupolttoisella autollaan “El Caminolla”.
Sipilän ideoima Kempeleen ekokorttelin sähkö- ja lämmitysjärjestelmä taas toimii puuhakkeella.
Sipilä on ollut omistajana kahdessa puunkaasutustekniikkaa kehittävässä yhtiössä eli CCM-Powerissa ja Gasekissa. Finnveran omistama aloitusrahasto Vera myönsi yhtiöille vuosina 2011–2013 lähes 700 000 euron vaihtovelkakirjat.
Muina osakkaina yhtiöissä ovat olleet esimerkiksi Juha Hulkko sekä tavarataloketjua pyörittävä J. Kärkkäinen Oy.
J. Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäinen tuomittiin lokakuussa 2013 käräjäoikeudessa sakkorangaistukseen kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Taustalla oli J. Kärkkäisen omistaman verkkomedian eli Magneettimedian kirjoitukset, joissa syyttäjä näki piirteitä kansallissosialismista.
J. Kärkkäinen tuli Sipilän kanssa samojen yhtiöiden osakkaaksi ennen kuin Magneettimedia oli alkanut julkaista rasistisena pidettäviä kirjoituksia.
Finnveran kokeilu kallis veronmaksajille
Vaikka valtiolla ja omistajilla riitti uskoa puukaasutinbisnekseen, kuluttajia tekniikka ei ole innostanut.
Tekniikassa puun kaasutusta käytetään esimerkiksi omakotitalojen tai muiden rakennusten sähkön ja lämmön tuotantoon.
Sipilän aikanaan omistamat yhtiöt ovat tehneet tappiota vuodesta toiseen. Tappiokierrettä koetettiin katkaista vuonna 2013 fuusioimalla Gasek, CCM-Power ja kolmas saman alan yhtiö. Uusi yhtiö jatkaa Gasekin nimellä. Pääministeri Juha Sipilän lapset omistavat yhtiöstä Fortel Investin kautta edelleen hieman yli prosentin.
Kolmen kilpailijan yhdistäminen ei ole parantanut yhtiön tilannetta. Gasek on ajautunut velkasaneeraukseen. Yhtiöllä on mennyt vuoden 2014 jälkeen perintään laskuja yli 500 000 euron arvosta.
Vielä heikommin kävi kuitenkin Mauri Pekkarisen luomukselle eli aloitusrahasto Veralle.
Finnvera luopui rahastosta joulukuussa 2016. Veran sijoitustoiminta ei sujunut toivotulla tavalla: rahasto on tehnyt historiansa aikana tappiota noin 47 miljoonaa euroa.
”Valtio on antanut joka vuosi anteeksi Aloitusrahasto Veran pääomittamiseen myöntämiään pääomalainoja”, todetaan Valtiontalouden tarkastusviraston vuonna 2016 julkaisemassa selvityksessä.
Tämä tarkoittaa, että rahaston sijoitukset eivät ole tuottaneet, minkä takia rahasto ei ole kyennyt maksamaan valtiolta ottamiaan lainoja takaisin. Rahasto myytiin yksityisille sijoittajille.
Kauppahintaa Finnvera ei kerro, koska kyse on liikesalaisuudesta.
Lue myös: