Tämäntyyppinen kehityssuunta on ollut jo kauan nähtävissä. STTK:n alasajo alkoi käytännössä aikoinaan teknikkokoulutuksen alasajosta.
Tulevaisuudessa Suomessa riittää kaksi ammatillista keskusjärjestöä: SAK ja Akava...
Suora nettilainaus Lapin Kansasta hiukan tuunattuna:
Ay-rajat rajussa murroksessa: STTK:sta on loikannut Akavaan 10 vuodessa yli 80 000 jäsentä
Lähes ikiaikaiset ay-liikkeen sisäiset reviirirajat ovat murtumassa.
Toimihenkilöjärjestö STTK:sta on vuosina 2007–2017 siirtynyt korkeasti koulutettujen Akavaan yli 80 000 jäsentä.
Tuorein siirtymä STTK:sta Akavaan tapahtui keskiviikkona, jolloin Akavan hallitus hyväksyi Ammattiliitto Ava ry:n Akavan jäseneksi. Avan muodostavat Tullivirkamiesliitto, Ulkoasiainhallinnon Virkailijayhdistys ja Verovirkailijain Liitto. Sen yhteenlaskettu jäsenmäärä on 5 700.
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder pitää yli 80 000 jäsenen siirtymää merkittävänä.
– Kaikki tietävät, mitä tämä tarkoittaa. Keskusjärjestörakenne voi muuttua, Fjäder arvioi.Monien ay-vaikuttajien mielestä kehitys johtaa vääjäämättä siihen, että pitkässä juoksussa Suomessa on kaksi palkansaajien keskusjärjestöä: SAK ja Akava.
SAK:n ja STTK:n alaiset liitot yrittivät perustaa uutta keskusjärjestöä, mutta UK-projekti kuopattiin vuosi sitten. Todellisuudessa sen henkiin herättämisellä spekuloidaan jatkuvasti keskusjärjestöjen ja liittojen järjestämissä taustatilaisuuksissa. STTK:n puheenjohtaja Palola suhtautuu asiaan rauhallisesti.
– Minulle oli pettymys, että UK:ta ei syntynyt. Liitot totesivat, etteivät ne olleet siihen valmiita. STTK jatkaa niin kauan, kuin sen alaiset liitot pitävät omaa keskusjärjestöä tärkeänä, Antti Palola huomauttaa.
STTK:n niin sanottujen maksavien jäsenten määrä on Palolan mukaan noin 400 000. Akavalla sama luku on 430 000 ja kasvussa.
– Ei sillä ole määräävää merkitystä, kuinka paljon on jäseniä. Kun UK oli kuopattu 1. kesäkuuta, laadimme uuden strategian, jossa realistisesti otetaan huomioon jäsenmäärän laskeva trendi. Keskusjärjestöjen rooli on muuttunut, Palola sanoo.
Vapaaehtoisesti palkansaajienjärjestölinnakkeet eivät vallastaan luopuneet, mutta niiden on pakko sopeutua muuttuneeseen todellisuuteen. Vuorineuvokset veivät sääntömuutoksella EK:lta oikeuden tehdä keskitettyjä palkkaratkaisuja ja sopia joistakin työehtosopimusten kirjauksista keskitetysti.
– Olemme ryhtymässä yhteiskuntapoliittiseksi vaikuttajaksi, Fjäder kiteyttää.
Akavalle on tärkeää iskostaa poliitikkojen tajuntaan, ettei 4 000–7 000 euroa kuukaudessa ansaitsevia hyvätuloisia palkansaajia pidä verottaa motivaatiokadon partaalle. SAK haluaa, että veronkevennykset kohdistetaan pienituloisille. Sen jäsenistöön kuuluu paljon matalapalkka-alojen työntekijöitä.
Koko kolmikko ajaa naisten työmarkkina-aseman parantamista.
Työelämää koskeva lainsäädäntö ja muutokset työttömyysturvaan valmistellaan kolmikantaisesti palkansaajien, työnantajien ja maan kulloisenkin hallituksen kesken.
– Eläkejärjestelmästä on vieläpä sovittu kaksikantaisesti, eli hallitus ei ole halunnut puuttua varsinaisiin neuvotteluihin, Palola toteaa.
– Ei kolmikanta Suomesta lopu. Sen kautta käytetään paljon valtaa, mutta keskusjärjestöjen on oltava riittävän vahvoja, jotta niitä kuunnellaan, Fjäder arvioi.
Joukkovoima vaikuttaa poliittisiin päätöksiin, jos se edustaa satojentuhansien ihmisten tahtoa ja toiveita.
Liian pienet ammattiliitot, ihmisten työnkuvien nopeat muutokset ja alakohtaisten erojen hämärtyminen johtavat siihen, että ihmisillä on vaikeuksia löytää sopivaa ammattiliittoa.
Liitoista vieraantumisen uhkaa ei yksikään ay-vaikuttaja kiistä.
Sak:laiset teollisuusliitot ovat yhdistymässä, vaikka Paperiliiton vasemmistoliittolaiset estivät oman etujärjestönsä mukaanmenon.
Tabu eli kielletty puheenaihe on sekin, että sak:laiset JHL ja SuPer sekä STTK:sta Pardia ja Tehyssä olevat lähi- ja perushoitajat voisivat yhdistyä julkisen alan suurliitoksi, jota poliitikot taatusti kuuntelisivat. Yhteistyötä jarruttavat usein ihmiset, jotka pelkäävät menettävänsä asemansa.
Toisaalta ay-maailmassa korostuva ammatti-identiteetti on monesti sidoksissa tarkkarajaiseen liittoon.
– Ammatillisen identiteetin rakentaminen on haastava tehtävä, kun muodostuu monialaliittoja, mutta niillä olisi resursseja edunvalvontaan ja palvelujen digitalisoimiseen, arvioi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.
Ay-kentän uudistumispaineita lisää Yleinen työttömyyskassa YTK, jolta ansiosidonnaisen vakuutuksen on hankkinut 380 000 suomalaista.
Suurissa liitoissa jäsenmaksut saattaisivat olla huokeampia.
Yritystasolla tapahtuva paikallinen sopiminen myös lisääntyy.
– Kun liittokohtaiset kierrokset alkavat, menemme jollain aikavälillä kohti yrityskohtaisuutta. Ay-liike palaa sopimisessa siihen, mistä kaikki alkoi ja voi kokea uusrenessanssin. Keskusjärjestöjen palkkaratkaisut on koettu etäisiksi. Paikallisesti sovittavaksi on jäänyt todella pieniä rahaeriä. Jos vaikkapa prosentin potista sovitaan paikallisesti, työntekijät kiinnostuvat ay-vaikuttamisesta, Palola ennustaa.
Juha Sipilän ja keskustan vaalivoitto keväällä 2015 oli ehkäpä parasta, mitä suomalaiselle ay-liikkeelle realistisesti ajateltuna saattoi tapahtua.
Pääministeriehdokas Sipilä löi pöytään esityksen vuosityöajan pidentämisestä 100 tunnilla. Poliittinen vasemmisto makasi vaalitappion kärsineenä kanveesissa, mutta Sipilä aliarvioi pahemman kerran SAK:n, Akavan ja STTK:n sekä niiden alaisten ammattiliittojen voiman.
Yli vuoden ajan keskusjärjestöjen puheenjohtajat Lauri Lyly, Sture Fjäder ja Antti Palola olivat Suomen vaikutusvaltaisimmat oppositiojohtajat, vaikka he kuinka yrittivät korostaa ay-liikkeen irrallisuutta puolueista.
Palkansaajien keskuudessa oli vuosien ajan vahvistunut ”jo riittää keskiluokan riistäminen”-asenne. Kehitys olisi voinut johtaa Suomessa poliittisen populismin riemukulkuun, mutta ay-johtajat onnistuivat pitämään kiukun aisoissa ja neuvottelemaan Sipilän hallituksen ja työnantajien EK:n kanssa kilpailukykysopimuksen. Vuosityöaikaakin pidennettiin vain 24 tunnilla.
Uuvuttavien neuvotteluidenja useiden perääntymisten poliittisen hinnan maksoivat hallituspuolueet: Sipilä menetti maineensa Midaksena, perussuomalaiset kannatuksensa ja Alexander Stubb paikkansa kokoomuksen puheenjohtajana.
Pirstaloituvien arvojen ja kirjavien some-yhteisöjen aikakaudella ay-liike oli etsinyt olemassaolonsa tarkoitusta. Raskas kiky-vääntö kirkasti sadoilletuhansille ammattiliittojen jäsenille, miksi heidän kannatti maksaa joka kuukausi palkastaan siivu liitolleen.
Torjuntavoitto – sitähän kiky ay-liikkeelle oli – ei takaa keskusjärjestöille ja ammattiliitoille valoisaa tulevaisuutta.
Tehtäviä ay-liikkeellä riittää, paljon valtaakin, mutta sen tulevaisuuden loistokkuuden ratkaisee pitkälti järjestörakenteiden uudistamisen onnistuminen.
STTK:sta Akavaan vuosina 2007–2017 siirtyneet ammattiliitot (liitto, liittymisvuosi ja kokonaisjäsenmäärä liittymishetkellä):
KTK Tekniikan Asiantuntijat 2007: 8 928
Myynnin ja Markkinoinnin Ammattilaiset MMA 2009: 26 795
Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liitto KNT 2009: 1 155
Päällystöliitto 2009: 3 923
Suomen Verotarkastajat 2009: 600
Valtion tutkimusalojen diplomi-insinöörit VTDI 2010: 400
Suomen Suuhygienistit 2011: 1 400
Tietoalan toimihenkilöt 2011: 7 000
Suomen Geronomiliitto 2012: 60
Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL 2012: 7 344
Suomen Liikennelentäjäliitto 2014: 728
Luotsiliitto 2015: 142
Lääkärihelikopterilentäjät 2016: 22
Suomen Fysioterapeutit 2016: 6 299
Suomen Poliisijärjestöjen Liitto SPJL 2016: 11 104
Tullivirkamiesliitto, Ulkoasiainhallinnon Virkailijayhdistys ja Verovirkailijain Liitto 2017: 5 700.
Yhteensä 81 600 jäsentä
