tiistai 25. lokakuuta 2016

Mitä jos Neuvostoliitto ei olisikaan hajonnut, miettii Valdai-klubi Venäjällä salaisessa kokouksessaan

Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Valdai-klubi nauttiikin arvostusta, koska sen keskusteluihin ei kutsuta ainoastaan samaa mieltä olevia. Mukana on myös esimerkiksi Kremlin politiikalle kriittisiä tutkijoita.
Yhdysvaltalainen professori Robert Legvold Columbian yliopistosta kehuu Valdai-klubin kehitystä. Hänen mukaansa se oli alussa puhtaasti Kremlin projekti. Silloin tarkoituksena oli välittää ulkomaalaisille Venäjän vallanpitäjien viestiä.
– Tilanne on muuttunut ratkaisevasti, ja nykyisin kuullaan kovaakin kritiikkiä Venäjän poliittista linjaa vastaan, Legvold sanoo.
________________________________________________________________
Ja hevonpaskat, sano...

Tällaisia keskustelukerhoja, herraklubeja, marionettiporukoita ei kerta kaikkiaan tarvita niin kauan kun Lähi-idässä on paraikaa menossa ihmiskunnan tämänhetkisen tilanteen traagisin siviileihin kohdistuva tuhoamisoperaatio, jossa Venäjän tämänhetkisellä presidentillä Vladimir Putinilla on ratkaisun avaimet. Hän kyllä mielellään elvistelee em. tyyppisissä tilaisuuksissa. Hänhän taitaa median juoksuttamisen tahtonsa mukaan.
Mutta hänen kätensä ovat vahvasti mm. Syyrian Itä-Aleppon siviilien veressä. Tosin hän ei ole ainoa nykymaailman pikkuhitlereitä - valitettavasti...

Muun muassa suomalaiset ovat vuosien saatossa tehneet erinomaisia dokumenttiohjelmia liittyen murheelliseen tilanteeseen Syyriassa:


Ulkolinja

Kasvot Syyrian sodalle


  • 51 min
  • toistaiseksi
  • 25207 katselua
Syyrian sisällissotaa kuvataan vain suurilla luvuilla: yli 100 000 kuollutta, miljoonia pakolaisia. Valokuvaaja Niklas Meltio kuvaa Syyriassa antaakseen sodalle kasvot. Ohjaus Ari Lehikoinen ja Vesa Toijonen.

LINKIT JA ARTIKKELIT





Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Mitä jos Neuvostoliitto ei olisikaan hajonnut, miettii Valdai-klubi Venäjällä salaisessa kokouksessaan

"Venäjän Davosiksi" kutsutun klubin tapaaminen kokoaa tutkijoita ja poliitikkoja, jotka käyvät salaisia keskusteluja maailman tilasta. Tänä vuonna kokous on Sotšin vuoristossa, eristyksissä muulta maailmalta.
Yle maailmalla: Moskova
25.10.2016 klo 12:08



Mitä jos Neuvostoliitto ei olisikaan hajonnut, oli yksi Valdai-klubin teemoista.
"Mitä jos Neuvostoliitto ei olisikaan hajonnut", on yksi Valdai-klubin tämän vuoden teemoista.Kerstin Kronvall / Yle
Matka Valdai-klubin kokouspaikalle antaa mahdollisuuden ihailla Sotšin ruskan värittämää vuoristomaisemaa, sillä siirtyminen tapahtuu kahdella hiihtohissillä.
Kulkutapa alleviivaa klubin eristyneisyyttä: keskustelut ovat salaiset. Lisäksi ne ovat tärkeät, niistä nimittäin raportoidaan suoraan Kremliin.
Ensimmäisen istunnon tiistaina avannut klubin puheenjohtaja Andrei Bystritski totesi maailman muuttuneen niin, ettei voi tietää, miltä yhteiskuntarakenteet tulevaisuudessa näyttävät.
– Haluamme ymmärtää, miten pitää toimia, jotta huominen ei olisi onneton. Tai vielä mieluummin: jotta huominen olisi parempi kuin tämä päivä, Bystritski sanoi.



Sumuiset vuoret ympäröivät keskusteluklubin osallistujia.
Sumuiset vuoret ympäröivät keskusteluklubin osallistujia.Kerstin Kronvall / Yle

Paikalla myös presidentti Halonen

Valdain keskustelukerho aloitti toimintansa tapaamisella Valdaijärven lähistöllä Moskovan luoteispuolella vuonna 2004. Kolme vuotta sitten se siirsi vuosittaisen tapaamisensa Sotšiin.
Tavoitteena on käydä mahdollisimman korkean tason keskusteluja maailmanpolitiikasta ja siihen liittyvistä ongelmista.
Tänä vuonna nelipäiväiseen tapahtumaan osallistuu 137 ihmistä 35 maasta. 

Osallistujat ovat tutkijoita ja poliitikkoja. Kaksi kolmasosaa heistä on ulkomaalaisia, heidän joukossaan presidentti Tarja Halonen Suomesta ja Itävallan entinen presidentti Heintz Fischer.
Tapaamisten ohjelma(siirryt toiseen palveluun) pidetään osittain salaisena. Kaikki keskustelut käydään niin, etteivät edes paikalle kutsutut toimittajat pääse neuvottelutiloihin, vaan voivat tavata osallistujia vasta keskustelujen jälkeen.
Vielä avajaispäivänä järjestäjät eivät suostuneet kertomaan, osallistuuko presidentti Vladimir Putin tänä vuonna. Toisaalta olisi suuri yllätys, ellei Putin tulisi 13:nteen vuositapaamiseen, kun hän on käynyt kaikissa edellisissä.



Valdai-klubi on tuttujen tutkijoiden tapaamispaikka.
Valdai-klubi on tuttujen tutkijoiden tapaamispaikka.Kerstin Kronvall / Yle

"Tulevaisuus alkaa tänään" – yhtenä teemana geopolitiikka

Tämän vuoden ohjelman nimi on suomennettuna "Tulevaisuus alkaa tänään – tulevan maailman ääriviivoja".
Teemoiksi on valittu muun muassa kansainväliset suhteet, geopolitiikka, talous, teknologia, väestötilanne ja muuttoliike. On myös kaksi alueellista teemaa, Eurooppa ja Lähi-itä.
Klubin tieteellistä työtä johtava Fjodor Lukjanov sanoi tiedotustilaisuudessa Moskovassa lokakuun alussa, että maailmanpolitiikan tilanne on liikkumassa kohti vallankumousta. Hän lainasi Leninin sanoja: "Alemmat eivät halua elää kuten tähän asti, ja ylemmät eivät osaa johtaa uudella tavalla".



Valdai-klubin puheenjohtaja Andrei Bystritski ja tutkimusjohtaja Fjodor Lukjanov avajaisjuhlassa.
Valdai-klubin puheenjohtaja Andrei Bystritski ja tutkimusjohtaja Fjodor Lukjanov avajaisjuhlassa.Kerstin Kronvall / Yle

Yle tapasi Lukjanovin Valdai-klubin avajaisissa Sotšissa.
– On hyvä, että on edes jokin paikka, jossa eri mielipiteitä voi ilmaista riitelemättä kylmän sodan ollessa ovella, Lukjanov sanoi.

Kremlin kellosta avoimeen keskusteluun

Valdai-klubi nauttiikin arvostusta, koska sen keskusteluihin ei kutsuta ainoastaan samaa mieltä olevia. Mukana on myös esimerkiksi Kremlin politiikalle kriittisiä tutkijoita.
Yhdysvaltalainen professori Robert Legvold Columbian yliopistosta kehuu Valdai-klubin kehitystä. Hänen mukaansa se oli alussa puhtaasti Kremlin projekti. Silloin tarkoituksena oli välittää ulkomaalaisille Venäjän vallanpitäjien viestiä.
– Tilanne on muuttunut ratkaisevasti, ja nykyisin kuullaan kovaakin kritiikkiä Venäjän poliittista linjaa vastaan, Legvold sanoo.

"Mitä jos Neuvostoliitto ei olisikaan hajonnut"

Tänä vuonna ensimmäisen keskustelun teemana oli "Mitä jos Neuvostoliitto ei olisikaan hajonnut(siirryt toiseen palveluun)". Tähän tilaisuuteen, johon alustuksen oli kirjoittanut Valdai-klubin ohjelmajohtaja, professori Oleg Barabanov, ei toimittajia missään vaiheessa päästetty.
Tutkimusjohtaja Fjodor Lukjanovin mukaan teema oli leikkimielinen: Valdai-klubin tarkoituksena oli huomioida, että tänä vuonna on kulunut 25 vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta.
Sotšin rantakadulla Neuvostoliiton hajoamiseen ei tunnu kukaan suhtautuvan leikkimielisesti.



Ihmiset nauttivat työpäivän päätteeksi syysilmasta Mustan meren äärellä.
Ihmiset nauttivat työpäivän päätteeksi syysilmasta Mustanmeren äärellä.Kerstin Kronvall / Yle

Kaikki Ylen haastattelemat uskovat, että ihmisten välinen kanssakäyminen olisi ystävällisempää, jos Neuvostoliitto olisi vielä olemassa. Näin sanovat niin nuoret kuin vanhatkin.
– Silloin ei huijattu toisia ja käytiin kylässä naapureilla, muistelee Aleksandr Andrašuk, jolle ei tule mieleen mitään kielteistä neuvostoajalta.
Kukaan kadulla haastatelluista ei ollut kuullut Valdai-klubista.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

maanantai 24. lokakuuta 2016

Mielenkiintoinen ja touhukas iltapäivä tänään maanantaina 24.10.2016...

Käväisin sovittuna aikana Ammattiopisto Lappian Kivikankaan tiloissa jututtamassa yksikön nykyistä vetäjää Koskelan Penttiä.
Tärkeimmät kuulumiset kävimme läpi teollisuusklusterin kokoustauolla. Hyväntuntuinen pöhinä tuntuu olevan päällä. Kyllähän tuo Kaidi tuli pakostakin esiin ja tuo minunkin niin moneen kertaan "mainostama" CLT-yksikkö. Tekniikan yksiköllä on valmiuksia tarjota koulutuspalveluja joka lähtöön.

 Tapasin muutaman entisen opettajakollegan: Viertolan Tuulan, Eerikkilän Outin ja Myllynevan Esan.
Oikeastaan kaikkien kanssa tuli puheeksi ajan kiivas kuluminen. Lähinnä se tuli puheeksi, kun totesin olleeni eläkkeellä jo yli kahdeksan vuotta...

 Vilaukselta näin myös Kvistin Pertin ja huikkasin ovensuusta ohi kulkiessani terveiset Pajarin Ninalle. 

Kotiin palattuani haimme illansuussa veneen trailerilla Hahtisaaresta kotipihalle - talviteloille. Huoltotoimenpiteet päätetään myöhemmin.

 Lähes samoilla lämpimillä vaihdoimme talvirenkaat meidän lähitulevaisuuden "ympärivuotisautoomme". Muutaman päivän sisällä kesäautomme pistetään pois liikenteestä. 
Entistä talviautoamme ei oteta liikenteeseen, mikäli ei ole pakko. Netin kautta kaikki muutokset on Trafin sivuilta helppo tehdä eikä maksa kohtuuttomia.

 Niin - vene- ja autoasiassa vanhempi poikamme Tommi oli ammattimiehenä "puikoissa" ...

 Edelliseen jatkoa tänään tiistaina 25.10.2016:

 Jatkoin vielä veteen talviteloille laittoa. Harjasin mm. enimmät töhkät vesipesulla veneen kyljistä, jää vähemmän siistimistä kevät-/alkukesän ilmoille. Peitin alustavasti perämoottorin. Jätin akun vielä paikoilleen, josko saamme valokatkaisimen uusituksi. Se naksahti poikki jo alkukesällä. Pimeällä ajoa ei ole ollut viime kesänä/syksynä lainkaan.
Veneen pohja näyttää olevan ehjänä kesän rymyämisestä huolimatta - hyvä niin. Ensi kesäksi täytyy hankkia pari vapatelinettä, jos syksyllä kokeilisi ensimmäistä kertaa uistelua...
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Puolustusvoimat tehosti räjähteiden kierrätystä – uusi robotti ahmii kranaatteja yli 500 laukauksen tuntivauhdilla...

Alla olevan artikkelin luettuani tulee väistämättä mieleeni ainakin yksi tarkentava kysymys:"Miten Suomella on ollut varaa näin mittaviin ammushankintoihin?" 

Toisaalta käy myös mielessä, että ammuksia tarkoituksellisesti - tarkoitus pyhittää keinot-hengessä -  osittain "vanhennetaan/hävitetään", jotta saadaan tilalle uutta, nykyaikasta entisestäänkin tehokkaampaa materiaalia...

Toisaalta vanhojen ammuksien hävittämiseksi, kierrättämiseksi purkurobotin hankkiminen ja sen tehokas kuormittaminen on 100-0 fiksumpaa kuin pudotella isompia pommeja muutaman tuhannen metrin korkeudesta sotatilanteessa viattomien ihmisten: lasten, naisten ja vanhuksien niskaan. Tällaista tapahtuu - niin kuin me kaikki tiedämme - muun muassa Syyriassa ja Irakissa tänäänkin maanantiana 24.10. 2016 YK:n päivänä...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Puolustusvoimat tehosti räjähteiden kierrätystä – uusi robotti ahmii kranaatteja yli 500 laukauksen tuntivauhdilla

Räjähteiden hävittäminen ja materiaalien kierrätys on tehostunut moninkertaiseksi puolustusvoimien Räjähdekeskuksessa Ähtärissä. Robotin läpi kulkee tuhansia kranaatteja ja ammuksia päivässä.
Räjähdysaineet
24.10.2016 klo 09:41päivitetty 24.10.2016 klo 11:04

Räjähteitä ourkava laitteisto on monimutkainen kokonaisuus, mutta turvallinen ja tehokas.
Robottikoneisto purkaa miljoona kranaattia ja ammusta vuodessa.Jarkko Heikkinen / Yle
Räjähdekeskuksen Ähtärin yksikköön on saatu täysin uniikki räjähteiden käsittelyyn suunniteltu automaattinen kokonaisuus. Räjähdekeskuksen tarpeisiin räätälöity laitteisto purkaa ilmatorjuntatykkien kranaatteja ja raskaiden konekiväärien patruunoita. Investointi tehtiin, koska se tuo rutkasti lisää tehoa räjähteiden hävittämiseen.
– Robotti viisinkertaisti käytännössä aikaisemman kapasiteetin. Tällä hetkellä tätä ampumatarvikelajia menee läpi noin miljoona kappaletta, sanoo Räjähdekeskuksen johtaja Petri Riihijärvi.
Robottikoneisto ahmii sisäänsä ilmatorjuntakranaatteja yli 500 laukauksen tuntivauhdilla. Robotti irroittaa ammuksista sytyttimen ja kranaatin. Sen jälkeen hylsy tyhjenee ruudista ja sen nalli otetaan talteen.

Ilmatorjuntatykin ammuksia kuljetushihnalla odottamassa pääsyä robotin käsittelyyn.
Kranaattien syöttö robotille tapahtuu paksujen suojaseinien läpiJarkko Heikkinen / Yle

Kierrätystä ja ympäristönsuojelua

Kranaattien sytyttimet ja patruunoiden nallit ovat räjähteiden hävittämisessä hankalimpia osia. Niissä käytetään elohopeaa ja lyijyä. Nyt nämä vaaralliset aineet saadaan turvallisesti talteen.
– Nallit ja sytyttimet ohjataan polttorumpuun, jossa ne räjäytetään hallitusti. Niistä vapautuneet savukaasut ohjataan puhdistus- ja suodatusjärjestelmään, jonka avulla käytännössä sata prosenttia yhdisteistä saadaan talteen, kertoo johtaja Petri Riihijärvi.
Robotin purkaman kranaatin hylsyt ja metallikuoret saadaan myös paremmin talteen ja ne lähtevät kiertoon. Ähtärissä on toinen robotti isojen kranaattien käsittelyyn. 
Ne pystytään jo purkamaan, mutta kranaatin sisälle valettua räjähdysainetta ei vielä saada talteen.
– Seuraava vaihe on tutkia, onko mahdollista saada se valettu räjähde sulattamalla tai muuten kranaatista ulos ja kuori sekä räjähde kiertoon, miettii Räjähdekeskuksen johtaja Petri Riihijärvi.

Venäläisiä ilmatorjuntatykin kranaatteja menossa purettavaksi.
Venäläisen ilmatorjuntatykin kranaatteja puretaan robotin avulla tuhansia päivässä. Jarkko Heikkinen / Yle

Ennen ne upotetiin järveen

Pitkään puolustusvoimien vanhentunut räjähdemateriaali yksinkertaisesti upotettiin Suomen tuhansiin järviin. Muuta keinoa ei tunnettu. Vasta 1980-luvulla ryhdyttiin poistettuja kranaatteja ja ammuksia räjäyttämään isoissa erissä Kittilässä. Oppia haettiin Ruotsista.
Kittilässä räjäytetään joka vuosi kymmeniä tuhansia tonneja käytöstä poistettuja materiaaleja. Yhteen pamaukseen saatetaan kasata 30 tonnia räjähteitä. Kittilässä humahtaa monta rekkakuormallista ruutia, trotyyliä ja kranaatteja kerralla ilmaan.
Massaräjäytykset ovat yleisesti käytössä eri maissa puolustusvoimien materiaalin hävittämisessä. Näissä räjäytyksissä ongelmalliset aineet pääsevät vapaasti ilmaan. Myös metalliosien haravointi rajähdysmontusta on työlästä.
Puolustusvoimat on määrätietoisesti tuhonnut vanhentunutta materiaaliaan. 
Valtavista määristä huolimatta tällä hetkellä tuhoamisessa ollaan jo selvästi voiton puolella, sanoo Räjähdekeskuksen johtaja Petri Riihijärvi.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Privet Kerstin! Moskva...

On mukava lukea Kerstin Kronvallin ajankohtaisia asioita Venäjältä, pääasiassa Moskovasta. Alla olevassa artikkelissaan hän perustelee asiallisesti suhtautumistaan työhönsä ja siihen olennaisesti liittyviin lieveilmiöihin mm. trolleihin. 

Päivittäisestä, rajallisesta ajasta on kysymys, se on ymmärrettävää...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Tervemenoa trollit, minulla ei ole aikaa teille!

Kirjeenvaihtajan työ on niin kiireistä, ettei trollimaailman asioihin voi keskittyä, kirjoittaa Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja Kerstin Kronvall.
Yle maailmalla: Moskova
24.10.2016 klo 07:16
Privet! Kerstin Kronvall
Yle
Viimeksi kuluneiden viikkojen aikana olen keskustellut usein trolleista kollegojen, tutkijoiden ja ystävien kanssa. Ilmiö on kaikille epämiellyttävän tuttu ja monelle pelottavakin.
Vaikuttaa siltä, että trollausta tapahtuu verkossa kaikkialla, missä mielipiteitä vaihdetaan. Kasvokkain varsinaista trollausta ei juuri tapahdu, osin siksi, että trollaajat haluavat pysyä nimettöminä.
Jotkut teemat vetävät puoleensa enemmän trolleja kuin toiset. Ja Venäjä on trollien herkkua.
Trollit levittävät väärää tietoa ja pyrkivät sekoittamaan keskustelua. Ne voivat myös olla uhkaavia.
Näissä puuhissa trollit eivät tosin ole yksin. On paljon ihmisiä, jotka pyrkivät eri tavoin vaikuttamaan toimittajan työhön. Sitä yrittävät myös jotkin viralliset tahot ja poliitikot.
Joillakin ihmisillä taitaa olla todella paljon luppoaikaa, jota he sitten käyttävät kirjoittamalla toimittajille puuduttavan pitkiä viestejä.
Olen miettinyt, miten vaikutusyrityksiin pitäisi suhtautua. 
Pitääkö esimerkiksi ilmoittaa kaikki uhkaukset poliisille? Tai kertoa julkisesti törkyviesteistä ja yksityiselämään tunkeutumisesta?
Ajattelen asiaa ajankäytön kannalta. Työtä on paljon, enkä halua käyttää aikaani turhiin toimiin.
Siksi jätän huomioimatta ylipitkät jaarittelevat sähköpostit, en reagoi herjoihin enkä ryhdy keskusteluihin nimettömien kanssa. Virtuaalimaailman aavat, asiattomat keskustelumeret saavat velloa ilman minua. Uhkauksista ilmoitan viranomaisille, samoin tosielämän häiriköistä.
Kirjeenvaihtajan päivät täyttyvät uutistilanteen seuraamisesta, tiedonhausta, juttuvalmisteluista, haastatteluista, tietojen tarkistamisesta ja juttujen editoinnista. 
Ylessä juttuja tehdään televisioon, radioon ja verkkoon, ja lisäksi pyrimme olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Tähän kaikkeen menee aikaa.
Vaikka olen nopea, en milloinkaan ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä haluaisin. Pöydälläni on paljon lukemattomia lehtiä ja kirjoja ja muistivihossani pitkät juttuidealistat.
Välillä tuntuu samalta kuin kauan sitten, kun menin ensimmäistä kertaa käymään Helsingin Kansallisarkistossa: katselin ympärilleni ja tajusin, etten koskaan ehtisi tutustua kaikkeen itseäni kiinnostavaan materiaaliin. Lähdin pois, koska tuntui turhalta edes yrittää.
Työni sen sijaan ei tunnu lainkaan turhalta, vaan tärkeältä. Haluan paneutua asioihin ja välittää monipuolista ja mielenkiintoista tietoa. Ja mitä tärkeintä: tietoa, joka perustuu faktoihin.
Faktojen tarkistamiseen kuluu Venäjällä paljon aikaa. Täällä viranomaisten ei tarvitse kertoa toimittajille edes taustatietoja. Viime aikoina ilmapiiri on sitä paitsi kiristynyt, ja vähäisinkin kysymys pitää esittää kirjallisena. Viranomaiset viittaavat oikeuteensa vastata seitsemän päivän sisällä, ja siinä sitten odotellaan samalla, kun uutisen olisi pitänyt olla jo julkaistu.
Näissä tilanteissa auttaa laaja kontaktiverkosto, jonka kautta voi tarkistaa asioita.
Trollien ja muiden kriitikoiden taholta kuulee usein väitteitä, että Yle käyttäisi vain joitakin tiettyjä lähteitä. Välillä jopa väitetään, että emme käytä venäläisiä lähteitä lainkaan.
Sellaiset väitteet ovat pöyristyttäviä. Käytän päivittäin kymmeniä venäläisiä lähteitä ja keskustelen erilaisia aloja ja näkemyksiä edustavien ihmisten kanssa venäjäksi.
Meitä Venäjällä työskenteleviä toimittajia haukutaan usein russofobeiksi. Se on sekä huvittavaa että harmillista. Me Venäjällä asuvat ja työskentelevät pidämme kenties enemmän Venäjästä ja venäläisistä kuin ne, jotka eivät toimi täällä.
Jos alkaisin käyttää aikaani kaikkien trolliväitteiden tarkistamiseen tai nimettömiin herjojen kiistämiseen, en ehtisi tehdä perustyötäni. Se olisi trollien voitto journalistisesta työstä.
Asiallinen keskustelu on aivan eri asia, se on avartavaa ja antoisaa. Siihen olen valmis aina, kun ehdin.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Vertailu: Suomen eläkejärjestelmä maailman luotettavin...

Mukavaa luettavaa, tähänastisen yli kahdeksan vuoden eläkkeelläolon kokemuksella on pakko todeta, että eläke on tullut pankkitilille kerran kuukaudessa - säännöllisesti.

Hiukan työeläkerahastoista tämän päivän Kouvolan Sanomien mielipidepalstalta:

Työeläkerahastot tarkoitettu eläkkeensaajien turvaksi

6.1.2016 4:00

Suomessa on kansalaisilla perustuslaillinen suoja elämisen perustarpeisiin. Tältä pohjalta on käsittämätöntä, että yli 20 vuoden ajan on käsitelty työeläkerahastoja kuin ne olisivat osa valtion budjettia. 
Kyseessä on vain nykyisten eläkeläisten palkan osa, jolla on tarkoitus turvata inhimillinen elämä myös elämän kolmannessa vaiheessa eli eläkkeellä olon aikana.
Olisiko jo nyt aika käyttää rahoja oikeudenmukaisemmin omistajien ja kansakuntamme hyödyksi?
Asiassa on turha syyttää erityisesti ketään ja jotain hallitusta. Nykyinen on jo seitsemäs, joka on toiminut väärin rahojen oikeaa omistajaa kohden.
Aikanaan oli pelko, että suuret ikäluokat aiheuttavat eläkepommin ja rahastojen pääoma hupenee heidän eläkkeisiinsä. 
Kuinka on käynyt? Vuodesta 1995 menneen vuoden kesäkuuhun rahastot ovat viisinkertaistuneet lukuun 183 miljardia euroa. Pelkästään vuoden 2014 aikana rahastot lisääntyivät 12 miljardia euroa. Tällä menolla ne suurenevat korkoa korolle -periaatteella vuoteen 2035 mennessä käsittämättömään lukuun 850 miljardia euroa Kevan laskelmien mukaan.
Hallitus päätti jäädyttää eläkkeet vuoden 2014 tasolle. Voisiko joku ministeri kertoa, miten tällä tempulla saadaan Suomeen lisää työpaikkoja ja se kuuluisa kustannustason loikka alaspäin? Rahat ovat 70-prosenttisesti sijoitettuna ulkomaille, ja riskirahasijoituksia on 12 miljardia euroa. Varsin mielenkiintoista on, että kotimaassa on juuri valtion budjetin verran näitä rahoja. Mikä on se kuuluisa nettovelan määrä?
Eläkeindeksin muuttaminen työindeksiksi maksaisi 325 miljoonaa euroa eli vuotuisesta ylijäämästä vajaat neljä prosenttia. Tämä raha menisi kaikki kotimarkkinoiden elvytykseen eikä maailmalle mitä ihmeellisimpiin kohteisiin. Olisiko jo nyt aika käyttää rahoja oikeudenmukaisemmin omistajien ja kansakuntamme hyödyksi?
Pääomaa hallinnoi neljä suurta yksityistä vakuutusyhtiötä, ja kyseessä ovat lakisääteiset maksut ilman kilpailua. Onko tämä markkinataloutta? Työeläkeyhtiön hallinnointikulut ovat 500 miljoonaa euroa. Onko tämä kulu tosiaan tarpeellinen, vai ainoastaan joillekin jättiansiot lähes kokonaan vain olemisesta?
Timo Nyberg, Kouvola

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Vertailu: Suomen eläkejärjestelmä maailman luotettavin – kokonaisarvosana nousi heittämällä ohi Ruotsin ja Sveitsin

Suomi oli vertailun ykkönen myös eläkejärjestelmän läpinäkyvyydessä.

TALOUS 

Teemu Luukka
HELSINGIN SANOMAT
AKSELI VALMUNEN / HS
Suomalaisilla on yksi maailman parhaimmista eläkejärjestelmästä, vaikka eläkkeet voivat olla myös hyvin alhaisia.
Suomalaisilla on yksi maailman parhaimmista eläkejärjestelmästä, vaikka eläkkeet voivat olla myös hyvin alhaisia.

SUOMESSA usko eläkejärjestelmään on heikentynyt viimeaikaisissa kyselyissä, mutta maailmalla ajatellaan toisin.
Maanantaina julkaistussa kansainvälisessä Mercer Global Pension Index -vertailussa Suomen eläkejärjestelmä sijoittui neljänneksi parhaaksi. Suomi nousi edellisestä vertailusta kaksi pykälää ohittaen Ruotsin ja Sveitsin. 
Vertailun mukaan Suomessa on maailman luotettavin ja läpinäkyvin eläkejärjestelmä. 
Suomen edellä yleisarvosanassa ovat Tanska, Hollanti ja Australia.
TYÖMARKKINAJÄRJESTÖT neuvottelivat pari vuotta sitten uuden eläkejärjestelmän, jota koskevat lait tulevat voimaan 2017. Vertailussa arvioitiin ensimmäistä kertaa Suomen eläkeuudistuksessa voimaantulevan lainsäädännön näkökulmasta.
Eläketurvakeskuksen johtaja Mikko Kautto arvioi, että Suomen sijoitusta vahvisti päätös työeläkelakien ikärajojen muutoksista. ”Eläkejärjestelmän valvonta ja hallinto on edelleen Suomen vahvuus”, sanoo Kautto Eläketurvakeskuksen maanantaina lähettämässä vertailua koskevassa tiedotteessa.
MELBOURNE MERCER GLOBAL Pension Index on vuosittain koottava kansainvälinen eläkejärjestelmien vertailu, joka tehtiin nyt kahdeksannen kerran. Vertailuun osallistui tänä vuonna 27 maata. Vertailun maissa asuu noin 60 prosenttia maailman asukkaista.
Mercer-indeksissä eri maiden eläkejärjestelmiä arvioidaan eläkkeiden riittävyyden, järjestelmän kestävyyden ja hallinnon luotettavuuden näkökulmasta, Eläketurvakeskus kertoo tiedotteessaan. Suomi sijoittui parhaaseen kolmannekseen jokaisessa kategoriassa.
SUOMEN JÄRJESTELMÄÄ kohdistuva kritiikki on pysynyt pääpiirteissään ennallaan. Vähimmäiseläke voisi olla korkeampi ja eläkemaksuja voisi nostaa sekä rahastointia lisätä. Myös parempi ikääntyneiden työllisyysaste korottaisi Suomen pisteitä.
Suomessa työnantajat ovat vastustaneet eläkemaksujen korotusta, taloustilanne taas heikentää työllisyystilannetta.
NELJÄNTENÄ KRITIIKIN KOHTEENA MAINITAAN eläkeoikeuden jakaminen. Suomessa oikeus eläkkeeseen on hyvin yksilöllinen, kun taas esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa puolisolla on avioliiton kariutuessa tietyin ehdoin oikeus toisen eläketurvaan.

Aiheet

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Demarit kirivät jälleen ykköspuolueeksi – vasemmistoliitto ja vihreät ovat menettäneet suosiotaan...

Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Helsingin Sanomien TNS Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan Sdp saisi 21,3 prosenttia äänistä, mikäli eduskuntavaalit pidettäisiin nyt. 

 No eduskuntavaalit tulevat aikanaan, mutta huhtikuussa 2017 pidettäviin kuntavaaleihin mielipidekyselyt saattavat antaa jonkinlaista suuntaviivaa...


Suora nettilainaus helsingin sanomista hiukan tuunattuna:
HS-GALLUP

Demarit kirivät jälleen ykköspuolueeksi – vasemmistoliitto ja vihreät ovat menettäneet suosiotaan

Epävarmoja äänestäjiä on liikkeellä jopa ennätyspaljon. Epätietoisten osuus on nyt 2010-luvun suurin.

KOTIMAA 

Marjukka Liiten
HELSINGIN SANOMAT
KAISA RAUTAHEIMO / HS
Antti Rinteen johtama SDP kiri jälleen suurimmaksi puolueeksi uusimmassa kannatusgallupissa.
Antti Rinteen johtama SDP kiri jälleen suurimmaksi puolueeksi uusimmassa kannatusgallupissa.

Fakta

Näin tutkimus tehtiin

 TNS Gallup selvitti HS:lle puolueiden eduskuntavaalikannatusta puhelinhaastatteluin. Aineisto kerättiin 19.9.–14.10.
 Tutkimusta varten haastateltiin 2 278 henkilöä.
 Otos edustaa Suomen äänestysikäistä väestöä poisluettuna Ahvenanmaan asukkaat.
 Puoluekannatusarvio on tehty yhdistämällä haastattelun vastaukset ja vaalitilastot.
 Tutkimuksen virhemarginaali on noin kaksi prosenttiyksikköä suuntaansa suurimpien puolueiden kohdalla.
SOSIAALIDEMOKRAATIT ovat ohittaneet jälleen keskustan ja nousseet Suomen suurimmaksi puolueeksi tuoreimmassa kannatusgallupissa.
Helsingin Sanomien TNS Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan Sdp saisi 21,3 prosenttia äänistä, mikäli eduskuntavaalit pidettäisiin nyt. Sdp:n kannatus kasvoi tällä kertaa 1,1 prosenttiyksikköä eli täsmälleen saman verran kuin edellisessä mittauksessa.
Kannatusero seuraavaan puolueeseen eli keskustaan on toki hiuksenhieno eli lähinnä symbolinen.
Keskustan suosio pysyi ennallaan eli 20,9 prosentissa. Myös kolmanneksi tulleen kokoomuksen kannatus oli liki sama kuin viimeksi eli 17,7 prosenttia.
Kolmeen hallituspuolueeseen luottaa nyt hieman alle puolet kansasta eli 48,3 prosenttia.
LIIKEHDINTÄÄ tapahtuu lähinnä opposition puolella. Sdp näyttää vieneen kannattajia etenkin vasemmistoliitolta ja myös vihreiltä. Kummankin lukemat ovat nyt vajaan prosenttiyksikön alemmat kuin viimeksi.
”Sdp pystyy nyt ehkä puhuttelemaan vähän paremmin esimerkiksi ammattiyhdistysliiketaustaista väkeä kuin vasemmistoliitto. Myös vasemmistoliiton ja vihreitten rajapinnassa on liikettä molempiin suuntiin”, arvioi johtaja Sakari Nurmela TNS Gallupista.

.
Kesällä vasemmistoliiton suosio oli selvässä kasvussa, kun puolueen johtoon valittiin kesäkuussa Li Andersson, joka on saanut arvostelua juuri ay-liikkeeltä esimerkiksi puheillaan minimipalkasta.
Vihreiden kannatus on ollut nousukiidossa, mutta näyttää nyt pysähtyneen, vaikka on yhä historiallisen korkealla. Töitä silti riittää, mikäli puheenjohtaja Ville Niinistön asettama tavoite pääministeripuolueen paikasta halutaan pitää.
”PINNAN alla väreilee ja vähän poreileekin”, Nurmela kuvailee puolueiden kannatuslukuja ennen jännittäviä kuntavaaleja, joka on seuraava luotettava mittaus puolueiden kannatuksesta.
Lisävalaistusta mahdollisiin kannatussiirtymiin tuo Turun yliopistossa tekeillä oleva tutkimus poliittisista kuplista. Siinä on kysytty kuuden suurimman eduskuntapuolueen yhteensä 12 000 jäseneltä, mitä puoluetta he pitävät oman puoleen jälkeen tärkeimpänä.
Vastauksista erottui selvästi ”punavihreä kupla”. Vihreiden jäsenistä lähes 74 prosenttia koki vasemmistoliiton tai Sdp:n olevan läheisin puolue, demareista noin 75 prosenttia piti vihreitä tai vasemmistoliittoa läheisimpänä ja vasemmistoliiton jäsenistä peräti 83 prosenttia valitsi vihreät tai demarit tärkeimmäksi puolueeksi.
HALLITUSPUOLUEIDEN jäsenet eivät koe yhtä läheistä yhteyttä keskenään, ja selkeimmin heitä yhdistää pääministeripuolue keskusta. Etenkään kokoomuslaiset eivät osoita juuri läheisyyttä perussuomalaisiin, vaan pikemminkin opposition Rkp:hen ja vihreisiin.
Poliittiset kuplat -tutkimuksen tuloksista on raportoitu blogissahttps://blogit.utu.fi/poliittisetkuplat/julkaisut/ 
HS-GALLUPIN tuloksista näkyy, että epävarmoja äänestäjiä on liikkeellä jopa ennätyspaljon. 
Epätietoisten osuus on nyt 2010-luvun suurin.
Niitä, jotka sanoivat, etteivät äänestäisi lainkaan tai eivät osanneet tai halunneet sanoa, mitä puoluetta äänestäisivät eduskuntavaaleissa, oli nyt 41 prosenttia, kun heitä kuukausi sitten oli 38 prosenttia.
Täysin varmoja kannattajia löytyy nyt eniten kokoomuslaisista, joista heitä on 43 prosenttia. Vähiten täysin varmoja on vihreissä, 27 prosenttia.
KOKOOMUS ja myös keskusta tukeutuvatkin pitkälti vakiintuneisiin äänestäjäkuntiinsa, kun taas vihreiden taustalla voi olla enemmän liikkuvia äänestäjiä.
Omien joukkojen mobilisointi on tärkeää kaikille, mutta etenkin perussuomalaisille, jotta kolmatta jytkyä voitaisiin havitella. Apuun on jo otettu esimerkiksi taistelu tuulimyllyjä vastaan. Myös konservatiivisia arvoja perussuomalaiset ovat alkaneet nostaa esiin entistä ahkerammin. Jopa ulkoministeri Timo Soinilta riitti aikaa teilata varsin viaton ja jo vuoden vanha koulujen tasa-arvo-opas humpuukina.
Myös kokoomuksen ja keskustan välillä väreilee ja irtiottoja tehdään ja niitä myös arvostellaan.
ÄSKETTÄIN keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen arvosteli nimeltä mainitsematta kokoomusta hillitessään keskustelua muun muassa perhevapaiden uudistamisesta ja korkeakoulujen pääomittamisesta.
”Itse kunkin kannattaa palauttaa mieliin, mitä viime vaalikaudella tapahtui. Silloiset hallituspuolueet eivät irtiottojen ja välistävetojen vuoksi pystyneet päätöksiin. Suomi ajelehti, ja talous-, työttömyys- ja velkaongelmamme kärjistyivät. Siihen meillä ei ole varaa. Suomi on laitettava nyt kuntoon. Tärkeintä on saada työllisyys paranemaan”, Kaikkonen kirjoitti viime viikon keskiviikkona kotisivuillaan.
Sunnuntaina keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila varoitti kokoomusta ”huseeraamisesta” vedoten lähes 40 vuoden kokemukseensa politiikassa. Erityisesti hän viittasi kotihoidon tuen säilyttämisen puolesta.

Aiheet

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)