Mitäpä tuohon muuta sanomaan(kirjoittamaan > sekava vyyhti kaiken kaikkiaan, joka tuskin selviää, rauhoittuu koskaan...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Ulkomaat 30.8.2016 klo 16:16

Tausta: Miksi Turkin joukot tunkeutuivat Syyriaan ja mitä hyökkäyksellä tavoitellaan?

Turkin armeijan ja sitä tukevien arabijoukkojen hyökkäys oli ensimmäinen kerta, kun Syyrian sisällissotaan osallistuu vahvoja ulkomaisia maajoukkoja. Turkilla on operaatiolleen selkeät tavoitteet. Jos ne toteutuvat, voidaan Syyrian valtavaan pakolaisongelmaan saada helpotusta.

Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Turkin asevoimat ja Turkin tukemat Vapaan Syyrian armeijan (FSA) joukot tunkeutuivat viime viikon tiistaina Syyrian rajalla olevaan Jarablusin kaupunkiin. Lähi-idän asiantuntijat alkoivat heti pohtia, mikä "Eufratin kilpi" -operaation varsinainen tavoite on.

Turkin johto on kertonut oman versionsa maan tavoitteista, ja asiantuntijat pitävät julkisuuteen kerrottuja seikkoja uskottavina.

Turkin pääministeri Binali Yildirim ja puolustusministeri Fikri Isik kertoivat heti hyökkäyksen alettua sillä olevan kaksi päätavoitetta. Ensimmäinen on rauhoittaa Turkin-vastainen raja-alue, ja toinen on työntää kurdijoukot pois alueelta.

Jarablus oli hyökkäyksen tapahtuessa terroristijärjestö Isisin hallussa, mutta asiantuntijat arvelevat, ettei Isis ole Turkin ensisijainen kohde.

Turkkilaissotilaita palaamassa Syyriasta Jarablusin kaupunkiin suuntautuneen operaation jälkeen 27. elokuuta. Kuva: Sedat Suna / EPA

Hyökkäyksen tausta

Turkin mukaan hyökkäyksen aiheutti kurdien taistelujoukkojen eteneminen Eufratjoen länsipuolelle. Kurdit tunkeutuivat alkukesästä joen yli ja valtasivat Isisiltä Manbijin kaupungin ja noin 50 kilometriä leveän kaistaleen maaseutua sen ympäriltä.

Kurdijoukot saivat hyökkäykseensä tukea Yhdysvaltain ilmavoimilta ja maltillisilta arabijoukoilta, jotka nimittävät itseään Syyrian puolustusvoimiksi (SDF).

Turkin mukaan kurdit ylittivät "punaisen viivan". Turkki suvaitsee juuri ja juuri, että Eufratin itäpuolella on laaja kurdien hallitsema alue, mutta Eufratin ylitys tulkittiin Turkissa siten, että kurdit pyrkivät liittämään alueeseensa kauempana lännessä, Afrimin kaupungin ympärillä olevan kurdialueen.

Hyökkäyksen mahdollisti alkukesästä tapahtunut Turkin ja Venäjän välien lämpeneminen. Maat olivat lähes sotatilassa sen jälkeen, kun Turkki ampui alas venäläisen sotilaskoneen viime syksynä. Käänne tapahtui alkukesästä, kun Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan pyysi tapahtunutta anteeksi.

Kurdit ovat saaneet Venäjältä tukea taisteluun Isisiä vastaan. Venäjä on taas ollut Syyrian hallituksen vahva tukija. Hyökkäys Syyrian valtion alueella asuvia kurdeja vastaan olisi voinut olla riskialtis, jos suhteet Venäjään olisivat olleet poikki. Nyt Venäjä ei asettunut vastahankaan.

Turkki pelkää, että Isis lähettää terroristejaan Turkkiin tekemään pommi-iskuja. Raja-alueen miehittäminen auttaa tämän uhan pienentämisessä.

Hyökkäys ja sen onnistuminen

Turkki lähetti Jarablusin valtaukseen lopulta suhteellisen vähän sotavoimaa. Mukana oli tiettävästi noin 350 erikoisjoukkojen sotilasta ja 20 - 30 panssarivaunua.

Hyökkäyksestä vastasivat suurimmaksi osaksi Turkin tukeman Vapaan Syyrian armeijan (FSA) joukot, arviolta 1 500 miestä. Kun hyökkäys on edennyt kauemmas rajalta, FSA:n rooli on entisestään kasvanut.

Savua nousi Isisiä vastaan tehdyn hyökkäyksen aikana Syyrian puolella rajaa 24. elokuuta. Kuva otettu Turkin puolelta. Kuva: Sedat Suna / EPA

Tiedot alueelta ovat vähäisiä. On epäselvää, käydäänkö etenevien Vapaan Syyrian joukkojen ja vetäytyvien kurdien välillä varsinaisia taisteluita.

Yhdysvalloille tilanne oli erittäin hankala. Sekä Turkki että kurdit ovat Yhdysvalloille ja muille länsimaille tärkeä tukija taistelussa Isisiä vastaan. Kurdit ovat taitavia sotilaita ja samalla myös lähestulkoon ainoa merkittävä Syyrian nykyhallintoa vastustava ryhmittymä Syyrian sisällä, jossa ei ole uskonnollista fanatismia. Tästä syystä Yhdysvallat haluaa pitää välit kunnossa kurdeihin.

Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkoja on ollut auttamassa kurdeja etenemässä kohti Isisin pääkaupunkia Raqqaa.

Turkin hyökkäys asetti Yhdysvallat vaikeaan välikäteen ja se joutui valitsemaan, kumpi on tärkeämpi: Turkki vai kurdit. Valinta oli selvä: Turkki.

Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden vaati kurdeja vetäytymään Eufratin taakse, muuten Yhdysvaltain tuki heille katkeaa. On viitteitä siitä, että kurdit noudattavat kehotusta.

Muutamaa päivää myöhemmin Yhdysvaltain puolustusministeri Ashton Carter vetosi Turkkiin ja kurdeihin, jotta nämä lopettaisivat keskinäiset kahinansa ja keskittyisivät iskemään Isisiä vastaan.

Rauhoittuuko Pohjois-Syyria?

Turkin sotavoimat ovat asettaneet etenemisensä tavoitteeksi Marean kaupungin, joka on Turkin tukemien kapinallisten hallussa. Marean ja Jarablusin välinen maaseutu on Isisin hallinnassa. Jos Turkin joukot ja FSA pääsevät Mareaan asti, tarkoittaisi se, ettei Isis enää olisi Turkin rajalla.

Tässä tilanteessa Syyrian puolelle muodostuisi Turkin ylläpitämä turvallisuusvyöhyke, joka voisi toimia satojen tuhansien Syyrian pakolaisten turvapaikkana.

Asiantuntijoiden mukaan FSA:n taistelukyky on ratkaisevassa roolissa. Jos Turkin armeija ei halua tunkeutua syvemmälle Syyriaan, on FSA:n kyettävä pitämään vallattu alue hallussaan. FSA:n meriitit ovat tässä suhteessa huonot. FSA koostuu monenlaisista ryhmittymistä. Asiantuntijoiden mukaan FSA:n joukkojen kuri, moraali ja keskinäinen lojaalius ovat hyvin kyseenalaisia.

Syyrian johto ei varmaankaan haluaisi hyväksyä tätä kehitystä, mutta sen mahdollisuudet estellä Turkkia on heikko.

Edellä kuvaillut suunnitelmat menevät täysin uusiksi, jos FSA menettää Jarablusin tai jos kurdit eivät vetäydy Manbijista.

Jos Turkin aikeet toteutuvat, voisi se tuoda jonkinlaista helpotusta Syyrian pakolaisongelmaan, mutta silti se olisi vain pieni, alueellinen ratkaisu. Se ei vaikuttaisi esimerkiksi Aleppon suurkaupungin saartoon, joka on aiheuttanut valtavan humanitaarisen ongelman.

Optimistisimmat asiantuntijat pitävät mahdollisena, että jos Turkin ja kurdien keskinäinen vihanpito Syyriassa loppuisi, loisi se mahdollisuuden Turkin, kurdien, länsimaiden sekä Syyrian armeijan muodostamaan yhteisrintamaan Isisiä vastaan.

Lähteet:

 

Al-Jazeera, Sky News, Anadolu, Washington Post

LUE MYÖS

Turkki jatkaa operaatiotaan Syyriassa, useita kyliä vallattu kurdijoukoilta 

29.8.

Millainen on Turkin valtava armeija? Tässä kuusi tärkeintä faktaa 

16.7.

• Yrjö KokkonenYle

Tiedätkö miksi torstai on hernekeittopäivä?

Jos et niin alla olevan artikkelin luettuasi tiedät...

Suora nettilainaus Iltalehdestä hiukan tuunattuna:

Tiedätkö miksi torstai on hernekeittopäivä?

Tiistai 30.8.2016 klo 07.48

Kohta se taas on. Nimittäin torstai - ja hernekeittopäivä.

• Torstai on vakiintunut hernekeittopäiväksi.
• Syy löytyy keskiajalta ja paastosta.
• Ennen perjantaipaastoa piti syödä täyttävää ruokaa.

Hernekeiton sakeudessa on eroa sen mukaan, missä päin Suomea keitto on tehty. Perinteisesti lännessä keitto on ollut paksumpaa. (MARI MOILANEN)

Torstaisin monella työpaikalla, armeijassa, kotona, lounasravintolassa lusikoidaan lautaselta vihreää, sakeaa keittoa. Mitäpä muuta, sillä onhan silloin valtakunnallinen hernekeittopäivä.

Mutta miksi juuri torstai?

Hernekeiton perinteisellä tarjoilupäivällä on pitkä historia.

Keskiajalla, ennen uskonpuhdistusta, oli perjantai Suomessakin katolisten paastopäivä. Edellisenä päivänä tarvittiin siis tankkausta ennen perjantaipaastoa. Torstaisin valmistettiin tuhtia ruokaa: kuivattuja herneitä ja suolattua sianlihaa.

Vaikkei perjantaisin enää paastota, on torstai kuitenkin säilynyt hernekeittopäivänä. Vuodessa on yksi poikkeuspäivä, jolloin hernekeittoa syödään muulloinkin kuin torstaina. Nimittäin laskiaistiistai.

Kansainvälinen keitto

Hernekeitto ei ole yksistään suomalaisten etuoikeus.

Ruotsissa hernekeitto valmistetaan yleensä keltaisista herneistä. Englannissa hernekeittoa muistuttava, mutta paksumpi pease pudding haudutetaan vesihauteessa.

Venäjällä keitto tehdään savustetusta sianlihasta ja siihen lisätään usein myös perunaa. Venäläisessä versiossa on melko runsaasti lientä.

Norjassa sakeata, etikalla maustettua hernemuhennosta käytetään kylmänä ruoanlisäkkeenä vihreiden vihannesten tapaan. Lämmin hernekeitto puolestaan on liemimäistä, eikä siinä ole lihaa.

Islannissa hernekeittoon käytetään suolattua lampaanlihaa.

Australiassa hernekeittoon lisätään kellumaan australialainen lihapiirakka, ja ruokalaji tunnetaankin nimityksellä pie floater.

EEVA PALJAKKA eeva.paljakka@iltalehti.fi

Upin selvitys: Suomen varauduttava Venäjän pyrkimyksiin vaikuttaa ydinvoimala­hankkeeseen...

Yle Uutiset toimittaja Marja Mannisen avustuksella muotoili Ulkopoliittisen instituutin Upin tiistaina julkaiseman Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla-selvityksen aika lailla kriittisemmin kuin alla olevassa Helsingin Sanomien vastaavassa asia esitetään.

Suora nettilainaus Helsisingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Upin selvitys: Suomen varauduttava Venäjän pyrkimyksiin vaikuttaa ydinvoimala­hankkeeseen

Selvitys huomauttaa, että ”Venäjä näkee luonnonvaransa sotilasvoiman ohella tärkeimpinä strategisina resursseinaan”.

ULKOMAAT 30.8.2016 10:14

Jussi Niemeläinen

HELSINGIN SANOMAT

PEKKA FALI

Fennovoiman työmaa Pyhäjoella marraskuussa 2015.

• 
  

SUOMESSA ei täysin ole ymmärretty, että Venäjä pitää luonnonvaroja tärkeänä suurvalta-asemansa pönkittäjänä ja ulkopolitiikkansa välineenä.

Näin todetaan Ulkopoliittisen instituutin Upin tiistaina julkaisemassa Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla -selvityksessä. Selvitys kuuluu valtioneuvoston vuoden 2015 selvitys- ja tutkimussuunnitelmaan. Sitä varten on haastateltu asiantuntijoita Suomessa ja Venäjällä. 

Raportti nostaa esiin Itämerelle suunnitteilla olevan Nord Stream 2 -kaasuputken ja Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen, jossa laitetoimittaja on venäläinen valtionyhtiö Rosatom.

”On tarpeen parantaa yleistä ja erityisesti suomalaisten päätöksentekijöiden ymmärrystä riippuvuussuhteiden merkityksestä Venäjän toiminnassa. Ainakin julkisuudessa on ollut vallalla ristiriitainen argumentaatio, jossa ilmiselvän poliittisia päätöksiä pyritään perustelemaan ’puhtaalla markkinalogiikalla’, ikään kuin markkinalogiikan noudattaminen Venäjän ja Suomen välillä olisi Suomen päätäntävallassa oleva asia”, selvityksen toimenpidesuosituksissa todetaan.

SELVITYS huomauttaa, että ”Venäjä näkee luonnonvaransa sotilasvoiman ohella tärkeimpinä strategisina resursseinaan”.

Venäjä yrittää saada muut maat riippuvaisiksi sen luonnonvaroista. Upin tutkijat kutsuvat tätä toimintatapaa geoekonomiseksi malliksi, joka eroaa niin sanotusta keskinäisriippuvuuden mallista, johon EU:n ja Suomen Venäjä-politiikka on pitkään nojannut.

Keskinäisriippuvuus-mallissa on ajateltu, että EU-maat ovat riippuvaisia venäläisestä kaasusta, mutta samalla Venäjä on riippuvainen niistä asiakkainaan. Keskinäisriippuvuuden oletettiin lisäävän yhteistyötä ja vakautta sekä estävän konflikteja osapuolten välillä. 

Se ei kuitenkaan estänyt Krimin miehitystä keväällä 2014 ja sen jälkeen alkanutta Ukrainan sotaa.

Upin mukaan Nord Stream 2 -projekti on selvästi geoekonominen, sillä siihen liittyy muitakin kuin kaupallisia tavoitteita.

Uusia kalliita putkia ei tarvita, sillä nykyisetkin ovat alikäytöllä.

Venäjän tavoitteena onkin lopettaa kaasutoimitukset EU:hun Ukrainan kautta. Ukraina menettäisi silloin ”lähes ainoan poliittisen vipuvartensa Moskovaa kohtaan”, selvitys huomauttaa.

Saksalaisyritysten kanssa yhteistyössä rakennettava putki voisi myös vähentää Saksan EU-solidaarisuutta, sillä se olisi aiempaa riippuvaisempi Venäjästä.

PYHÄJOELLE suunnitteilla oleva uusi ydinvoimalahanke taas vahvistaa Venäjän asemaa strategisesti keskeisellä sektorilla Suomessa, selvitys toteaa.

Se ”luo Suomelle kannustimen pitää yllä hyviä suhteita Moskovaan jatkossakin”, selvityksessä arvioidaan Venäjän motiivia.

Selvityksessä epäilläänkin joitakin suomalaisarvioita, joissa voimalaa pidetään Venäjälle puhtaasti kaupallisena hankkeena. Tämän näkemyksen mukaan Rosatom haluaa rakentaa voimalan Suomeen, koska Suomen viranomaiset ovat tunnettuja tiukasta kontrollistaan. Suomen hyväksyntä toimisi sitten markkinavalttina muualle.

Selvitys huomauttaa, että ydinvoimalaprojekti on Venäjän silmissä selvästi poliittinen.

Sen osoitti lupaprosessi, jossa kroatialaisen bulvaanin jälkeen yhdeksi osakkaaksi käytännössä pakotettiin energiayhtiö Fortum kesällä 2015.

”Kun energiatalouteen liittyvä yhteistyöprojekti on kerran politisoitu – kuten kesällä 2015 selvästi tapahtui – se on helppo politisoida uudestaan, jos projekti kohtaa pieniä, teknisenkin tason esteitä esimerkiksi Suomen viranomaisten taholta”, selvityksessä todetaan.

Selvityksen mukaan jatkossa onkin varauduttava Venäjän vaikutusyrityksiin.

YLEISEMMÄLLÄ tasolla selvitys huomauttaa, että Venäjä käyttää aiempaa aggressiivisempia keinoja ulkopoliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi, mutta sen ulko- ja turvallisuuspoliittiset päämäärät tavoitteet ovat pysyneet samoina. Näihin aggressiivisiin keinoihin kuuluvat myös sotilaalliset keinot, mutta muitakin vaikuttamiskeinoja on tehostettu.

Osin taustalla on Venäjän sisäpolitiikka. Vallanpitäjät tarvitsevat ulkoisia kriisejä oman asemansa pönkittämiseen ja suojeluun nyt, kun talouskasvulla ei voida enää ostaa suosiota.

Suomen kohdalla Venäjän tavoite on kaventaa Suomen turvallisuuspoliittista liikkumavaraa ja rajoittaa Suomen täydellistä integroitumista läntisiin rakenteisiin. Tämän Venäjä on ilmaissut suoraan, selvitys muistuttaa.

Suomi taas on määritellyt tavoitteeksi tämän liikkumavaran ylläpitämisen.

SELVITYS listaa kymmenen riskiä Suomelle. Osa niistä liittyy Venäjän nykyiseen järjestelmään, joka ei näytä olevan muuttumassa. Tästä aiheutuu muun muassa taloudellisia riskejä.

Venäjä yrittää kuitenkin vaikuttaa myös sisäpolitiikkaan ja yleiseen mielipiteeseen, selvitys huomauttaa. Suomelle riski on myös se, että Venäjällä sotilaallisen voiman käyttökynnys on selvästi alentunut. Toisaalta sodan ja rauhan välillä oleva harmaa alue on laajentunut, mikä on sekin riski.

Selvityksen mukaan muuttuneet toimintatavat edellyttävät Suomelta uudenlaista varautumista. Käytännössä Suomen tulee vahvistaa strategista ennakointiaan Venäjän suhteen, eikä keskittyä liikaa Venäjän toiminnan yksityiskohtiin.

Selvityksen mukaan Suomen tuleekin panostaa kahteen asiaan: oman yhteiskuntansa ja kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseen.

”Oman yhteiskunnan osalta tämä koskee muun muassa kansalaisten henkisen kriisinsietokyvyn lisäämistä, valtion poliittisen ja viranomaisjohdon valppauden ja toimintakyvyn takaamista, lainsäädännön päivittämistä sekä puolustukseen ja tiedusteluun panostamista”, selvitys toteaa.

Aiheet

• ULKOPOLITIIKKA
 
• ENERGIAPOLITIIKKA
 
• VENÄJÄ
• ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI
 
• FENNOVOIMA

Niin muuttuu mailma Eskoni...

Katselin hetki sitten nettiä. Silmiini osui kysymys: "Mistä on kotoisin sanonta niin muuttuu mailma Eskoni?"

Lause on Aleksis Kiven näytelmästä Nummisuutarit. Näytelmän ensimmäisessä näytöksessä Esko on lähdössä kosioretkelle ja katsellessaan aikuista poikaansa suutari Topiakselle tulee oma nuoruusaika mieleen ja hän lausahtaa Eskolle: ”Heisaa, Esko! Oikein minun hatussani ja hännystakissa, jossa minä vuosia takaisin kakskymmentä ja yksi seisoin vihillä Martan rinnalla. Tuntuupa minulle kuin sinun muodossas tuossa nyt itsiäni katselisin yksi ja kakskymmentä vuotta ajassa taaksepäin, ja silloin olit sinä vasta nyrkin kokoinen, ja viisi kuukautta puutui vielä ennenkuin hengen sait. Mutta niin muuttuu mailma; silloin kuin nyljetty orava, nyt mahdut hädintuskin tähän samaan hännystakkiin; niin muuttuu mailma, Eskoni.”

Teen pienimuotoisen suomalaisen kulttuurihistoriallinen teon ja lainaan Wikipediatekstiä Aleksis Kiven näytelmästä Nummisuutarit.

Jos lukijaa ei asia kiinnosta, älä jatka tästä eteenpäin. Mutta jos kiinnostaa, lue koko teksti...

Nummisuutarit
Kirjoittaja	Aleksis Kivi
Kirjoitettu	1864
Alkuperäiskieli	suomi
Tyylilaji	komedia
Kantaesitys	1875
Kantaesityspaikka	Oulu, Suomalaisen Teatterin vierailu
Henkilöt
Henkilöt	Esko Mikko Vilkastus Iivari Sakeri Martta Topias Jaana Kristo

Nummisuutarit on Aleksis Kiven vuonna 1864 kirjoittama näytelmä. Sitä on pidetty Kiven rikkaimpana ja omintakeisimpana teoksena, ja se onkin yksi Suomen suosituimmista puhenäytelmistä. Nummisuutareita kirjoittaessaan Kivi kuvasi omia kotiseutujaan, ja tämä antoi tekstiin eloa, monipuolisuutta ja todentuntua.

Juoni

Nummisuutarit jakautuu viiteen näytökseen. Ensimmäinen näytös tapahtuu suutarimestari Topiaksen huoneessa. Toinen näytös sijoittuu talonisäntä Karrin avaraan pirttiin. Kolmannessa näytöksessä seikkaillaan Hämeenlinnan kaduilla, ja väliverhon avulla siirrytään vielä samassa näytöksessä Puolmatkan krouviin. Neljäs näytös sijoittuu metsätielle ja -seuduille, kun taas viimeinen ja viides näytös tapahtuu Topiaksen huoneen ulkopuolella.

Ensimmäinen näytös

Tarina alkaa, kun vanhan testamentin vuoksi suutarimestari Topias ja ennen kaikkea hänen kärttyisä vaimonsa Martta haluavat rahanahneuksissaan naittaa hiukan yksinkertaisen ja alaikäisen poikansa Eskon. Naittamisella on kiire, koska täysi-ikäinen, merille karanneen naapurin sittemmin äidistään orvoksi jäänyt ja Topiaksen talossa kasvattina elänyt tytär Jaana on rakastunut nuoreen seppään Kristoon, ja perinnön saa se, joka ensin astuu avioon. Martta ei voi sietää Kristoa ja on tiukka Jaanaa kohtaan, ja rahanahneuksissaan yrittää estellä nuorten naimisiinmenoa. Martan iloksi Topiaksen ja talonisäntä Karrin puheet Puolmatkan krouvissa johtavat siihen, että Esko lähetetään kosioretkelle Karrin ihanaisen tyttären, Kreetan, luokse. Kylän kanttori Sepeteus tulee kirjoittamaan valtakirjaa Eskon naimalupaa varten ja vaikka hän tuntee asian taustat ja sanookin, mitä ajattelee, hän kuitenkin lopulta kirjoittaa valtakirjan. Esko haluaa myös allekirjoittaa valtakirjan omalla puumerkillään, mistä luonnollisesti seuraa riitaa. Eskon puhemieheksi lähtee Eskoa juonikkaampi Mikko Vilkastus. Viinaanmenevä veli Iivari lähetetään puolestaan Hämeenlinnaan ostamaan Eskon ja Kreetan saapumista juhlistavia pitoja varten yhtä ja toista.

Toinen näytös

Perillä Karrin talolla ovatkin häät täydessä vauhdissa, morsiona Kreeta, mutta sulhasena onkin puusuutari Jaakko. Karri on ihmeissään: hänen puolestaan Eskon ja Kreetan naimakaupat olivat täyttä leikinlaskua. Isä-Topiaksen ja Karrin epämääräiset sopimiset krouvilla johtivat siis väärinkäsitykseen ja turhaan kosiomatkaan, jonka päätteeksi yllytetty Esko alkaa tapella pelimanni Teemun kanssa ja joutuu pakenemaan äkkiä paikalta rettelöintiin vielä yllyttäneen Mikko Vilkastuksen kanssa.

Kolmas näytös

Kolmanteen näytökseen mentäessä hypätäänkin Hämeenlinnan kaduille, joissa Eskon viinaan menevä veli Iivari pyörii krapulaisena ja onnettomana tuhlattuaan juopotteluun sekä häihin että kyläläisten hankintoihin annetut varat enonsa Sakerin kanssa. Iivari yrittää keksiä poispääsyä rahattomasta tilanteesta ja miettii, kuinka välttää Martan ja muiden vihan. Tässä kohden juomisessakin hyvin avuliaana ollut Sakeri kehittää juonen: miehet valehtelevat joutuneensa ryöstön kohteeksi. He päättävät luottaa juoneensa ja suuntaavat suutari Topiaksen talolle, tietenkin aikomuksenaan tuhlata viimeisetkin rahat Puolmatkan krouvissa.

Heidän lähdettyään kohtaavat kadulla merimies Niko, joka on Jaanan isä, sekä lautamies Eerikki. Vanhat tutut käyvät juttusille, ja seuraa selvitys Nikon seikkailuista vierailla mailla ja hänen lyhyestä rangaistusajastaan Turun linnassa sekä Eerikin onnekkaasta tiestä lautamieheksi. Niko kyselee Eerikiltä tietoja siitä, että missä hänen tyttärensä nyt on, kun äitinsäkin on kuollut. Eerikki kertoo Jaanan kovahkosta kohtalosta Martan ja Topiaksen kasvattityttärenä ja siitä, ettei Martta Jaanaa naimisiin Kriston kanssa päästä, vaan väkisin naittaa Eskoa. Niko päättää lähteä siltä seisomalta kauan kaipaamansa tyttären avuksi. Eerikki lähtee omille teilleen.

Väliverhon avulla siirrytään Puolmatkan krouviin, jonne ovat ehtineet niin Niko itsekseen kuin Iivari ja Sakerikin omassa joukossaan. Sakeri ja Iivari puivat rahanhupulointiaan ja juoneaan päästä pälkähästä, ja Niko kuulee heidän keskustelunsa ja tunnistaa miehet tutuiksi. Hän ei kuitenkaan mene juttusille, sillä krouvari tulee juuri tuolloin haastamaan juttua Iivarin ja Sakerin kanssa eräästä varkaasta, joka on nähty näillä seuduin ja jonka kiinniotosta on luvattu hurjat 700 riksiä. Krouvari kuvailee varkaan, ja miehet unelmoivat kiinniottopalkkion tuomasta helpotuksesta. Niko kuulee tämän kaiken ja päättää itse tehdä juonen, jolla säästää omia jalkojaan ja saada kyydin kotiinsa asti. Hän pyytää krouvarin mukaan pilaan, ja yhdessä he laittavat Nikosta aivan kaivatun maantierosvon näköisen. Rahojen menosta riitaantuneet Iivari ja Sakeri tosissaan luulevat krouviin käyvää Nikoa etsintäkuulutetuksi rosvoksi ja vangitsevat tämän palkkion toivossa. Vihdoin, kun palkkion jaosta on riitaisesti sovittu, he lähtevät kotiinsa päin rosvoksi luulemansa Niko vapaamatkustajanaan.

Neljäs näytös

Neljännen näytöksen alussa kotiin metsätietä vaeltavat väsyneet, tappelusta karanneet Mikko ja Esko. He ovat viipyneet matkalla kiertäen krouvista krouviin ja tuhlanneet kaikki rahat. Tähän eniten syypää on Mikko, Esko kun ei juo ollenkaan. He torailevat siitä, kuinka tilanne pitäisi hoitaa: Esko haluaa kertoa totuuden matkasta mutta Mikko haluaisi luistaa tilanteesta. Esko poikkeaa metsikön puolelle hakemaan riisiä, jonka ajattelee olevan hyväksi hyvitykseksi pieleen menneelle reissulle. Eskon mentyä tulee Mikon seuraan Jaanan mielitty Kristo, joka on matkalla Eskon häitä kuokkimaan. Mikko selittää Kristolle häämatkan vastoinkäymiset, ja yhdessä ovat sitä mieltä että Kriston ja Jaanan liitolla ja perinnön saamisella on vielä toivoa. Kristo lähtee edellä nummisuutarin talolle narraamaan, että hääväki on tulossa.

Esko tulee takaisin tielle ja Mikko pakottaa Eskon juomaan ensimmäistä kertaa elämässään viinaa. Mikon juonena on juottaa Esko humalaan, hankkiutua riitoihin hänen kanssaan ja paeta paikalta, ja näin välttää Martan viha. Riidan päätteeksi Mikko lähteekin käpälämäkeen, ja Esko tapaa kraatari Antreksen, joka on lähetetty hääväkeä vastaan. Heidän puhellessaan Esko juopuu ja käy täysin holtittomaksi, juoksennellen ympäriinsä. Esko käy riitaiseksi tilallaan, ja vahingossa saa liian kovin ottein Antreksen pyörtymään. Esko luulee tappaneensa Antreksen. Samassa paikalle saapuvat Iivari, Sakeri ja rosvon vaatteissa Niko. Hetken aikaa Eskon "surmatyötä" ehditään kauhistella, kunnes Antres virkoaa. Antres ja Esko sopivat. Miehet tekevät tiliä epäonnistuneista matkoistaan, ja ovat kaikki yhtä mieltä siitä että heidän nahkansa on pelastettu kun he toimittavat roiston kotiin ja saavat palkkion. He lähtevät kohti suutarin taloa. Heidän perässään tiellä kulkee kaksi kuokkavierasta, jotka ovat matkalla Eskon häihin. He löytävät matkalta karkuri-Mikon, joka on taittanut jalkansa pahasti. Mikon vastusteluista huolimatta he lähtevät raahaamaan Mikkoa suutarin taloa kohti — näin siksi, että kanttori Sepeteuksen tiedetään olevan siellä ja hänellä on myös ensiaputaitoja.

Viides näytös

Viidennessä näytöksessä Topias ja kanttori Sepeteus odottelevat hääkansaa ja ryyppäävät sekä laulavat. Martta ei ole tähän ollenkaan tyytyväinen, kuten ei ole siihenkään, että poikiaan ei näy. Pihalle alkaa saapuilla jo kärsimättömästi kylän väkeä kyselemään omia ostoksiaan, joita Iivarin piti tuoda. Kristo saapuu talonpihalle ja narraa hääväen olevan tulossa. Paikalle saapuukin rattailla sekalainen lauma väkeä: Iivari, Sakeri, Esko, Antres ja edelleen kaikkien roistoksi luulema Niko. Pojat kertovat siistityn version kosio- ja tavaranhankintamatkoistaan ja ylpeänä esittelevät "roistoa", jonka avulla kaikki töppäykset saadaan korjattua. Jaana saapuu paikalle, ja Niko heti älähtää ääneen nähdessään tyttärensä ja julkituo oman oikean henkilöllisyytensä. Samassa tietenkin kaikkien haaveet palkkiosta karahtavat hetkessä. Sekaisen ja melkein tappeluun johtavan tilanteen päätöksenä Niko ja Jaana syleilevät toisiaan ja tytär antaa isälleen anteeksi. Tähän tilanteeseen paikalle saapuu myös Nikon vanha tuttu, lautamies Eerikki. Niko selittää myös hänelle kepposensa ja selvittää Kriston luonnon ja Jaanan mielihalun mennä naimisiin. Niko antaa siunauksensa nuorten liitolle, ja näin Martan, Topiaksen ja Eskon haaveet perintörahoista loppuvat siihen.

Jalkansa loukannut Mikko kannetaan paikalle. Mikkoa torutaan, ja Sepeteus toteaa että Mikko on saanut pahan palkkansa ja joutuu linkuttamaan koko loppuelämänsä. Tässä vaiheessa alkavat vanhemmat ja kyläläiset antaa Eskolle ja Iivarille ja heidän hulttioseurueelleen huutia. Karri on haastanut Eskon käräjille riehumisesta, ja tässä vaiheessa Eskon tuhotyöt käyvät selville koko joukolle. Topias vaatii takaisin Eskolle antamansa naimalupausvaltakirjan, johon Esko on piirtänyt oman puumerkkinsä, mikä tietenkin suututtaa nummisuutarin huoneen väkeä entistä enemmän.

Sepeteus julistaa, että oikeamieliset ovat saaneet onnen ja pahantekijät opetuksen tänä päivänä ja tässä paikassa. Hän onnittelee Jaanaa, joka kiittää siitä, että sai isänsä ja rakastettunsa omakseen tänä päivänä. Hän myös kiittää suurin ja lempein sanoin Topiasta ja Marttaa siitä, että he ovat kaikesta huolimatta hänestä huolta pitäneet. Tämä saa jopa kovan Martan sydämen pikkuhiljaa heltymään tytölle. Kaikkien viha ja pettymys alkaa leppyä ja sovintoa ja rauhaa aletaan kuuluttaa kaikkien kohdalta. Niko lausuu Jaanan kuiskaaman ajatuksen julki: Jaana haluaa antaa puolet perinnöstään Topiaksen ja Martan perheelle, että he selviävät poikiensa ilkitöistä ja hölmöilyistä. Tästä ratkeaa sellainen riemu, että enää kukaan ei voi olla vihainen. Jaanan hyvyys liikuttaa suuresti Marttaa. Iivari katuu lukuisia ryyppyreissujaan, ja ilmoittaa lähtevänsä merelle. Esko puolestaan ilmoittaa, että naiset eivät ole häntä varten: hän päättää, että ei koskaan mene naimisiin. Martta toivottaa kaikki tervetulleeksi hääpöytään, jonka hän rakensi Eskoa ja Kreetaa varten: nyt niillä herkuilla juhlitaan Jaanan ja Kriston kihlajaisia. Kaikki menevät sisälle Antreksen puhallellessa pillistään Porilaisten marssia.

Painavaa ja aiheellista tekstiä, joka toivottavasti otetaan Suomen poliittisissa ratkaisuissa asiallisesti huomioon.

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Ulkomaat 30.8.2016 klo 10:11

Venäjä on Suomelle entistä suurempi riski, Ulkopoliittinen instituutti varoittaa

Suomen pitäisi välttää suuria investointeja Venäjälle. Suomen ei myöskään pitäisi ylläpitää kahdenvälistä yhteydenpitoa Venäjän kanssa EU-kumppaneiden tietämättä. Näin summaa Ulkopoliittisen instituutin tuore selvitys Venäjän uhkakuvista.

Tänään tiistaina julkistettavan selvityksen mukaan Venäjä käyttää aiempaa aggressiivisempia keinoja ulkopoliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Niiden lisäksi riskejä aiheuttaa myös maan sisäinen kehitys.

Ulkopoliittisen instituutin selvityksen mukaan Venäjän muuttunut ulkopolitiikkaa edellyttää Suomelta aiempaa enemmän kriisinsietokykyä.

Selvitys listaa seikkoja, jotka voivat olla Suomelle uhkatekijöitä. Se myös antaa Suomelle suosituksia riskeihin varautumiseksi. Alla on tiivistelmä selvityksen pääkohdista.

1. Mahdolliset kriisit

Venäläinen hallintojärjestelmä ei pysty uudistamaan maan talous- ja yhteiskuntajärjestystä tehokkaasti ja järkevästi. Myös Venäjän markkinamekanismi on puutteellinen, ja suuret valtionyhtiöt on valjastettu ajamaan Venäjän johdon sisä- tai ulkopoliittisia päämääriä. Kehitys ei ole ennustettavaa, ja maan talousongelmat syvenevät.

Tuloksena on epävarma ja heilahteleva liiketoimintaympäristö. Äärimmäisenä riskinä se, että Venäjä suistuu syvään talouskriisiin, jota voi seurata poliittinen kriisi.

SUOSITUS: Suomalaisten toimijoiden ei nyt kannata tehdä Venäjälle suoria strategisia investointeja. Venäjästä ei ole Suomen viennin pelastusrenkaaksi edes pakotepolitiikan loppumisen jälkeen.

2. Ennustamaton politiikka

Taloudellinen ja poliittinen valta ovat kietoutuneet yhteen. Venäläinen hallintojärjestelmä perustuu verkostoihin ja epävirallisiin suhteisiin.

Riskinä on vallanvaihtoon liittyvä suuri epävarmuus. Vladimir Putinin jälkeistä aikaa on vaikea ennustaa. Maan johto voi muuttaa politiikan kurssia rajusti ja arvaamattomasti ilman oikeudellisen tai poliittisen järjestelmän luomia pidäkkeitä.

SUOSITUS: Suomen pitää varautua uhkakuviin monipuolisesti, sillä Venäjän politiikka voi pysyä arvaamattomana ja negatiivinen kehitys nopeana. Suorat ja toistuvat kahdenväliset yhteydet ovat hyödyllisiä, mutta omin päin Venäjän kanssa tapahtuva kahdenvälinen politiikka ilman eurooppalaista ankkuria on Suomelle riski.

3. Kiristyvän ilmapiirin Venäjä

Poliittinen valvonta on vahvistunut. Putinin kolmannella presidenttikaudella yhteiskunnallisen keskustelun ja toiminnan tila on kaventunut.

Seurauksena voi olla lahjakkaiden ja luovien kansalaisten lisääntyvä maastamuutto, innovaatioiden väheneminen ja yleisen ilmapiirin kiristyminen.

SUOSITUS: Suomen kannattaa aktiivisesti viestiä, että Venäjää ja venäläisiä ei pyritä eristämään, vaan taloudellista, kulttuurista ja tieteellistä yhteistyötä halutaan jatkaa.

On vakuutettava, ettei länsi pidä Venäjää vihollisena. Mutta samalla pitää korostaa, että Venäjän toimet vaarantavat kansainvälisen turvallisuuden ja ovat vastoin Venäjän vahvistamia kansainvälisiä sopimuksia.

4. Painostava Venäjä

Venäjän energiavarojen käyttö on suoraan yhteydessä venäläiseen turvallisuusajatteluun ja valtapolitiikkaan. Venäjä on toistaiseksi käyttänyt länttä kohtaan enemmän ”porkkanaa” kuin ”keppiä”, mutta se ei ole lupaus linjan jatkumisesta.

Venäjän tapa hyödyntää energiapoliittisia riippuvuussuhteita alentaa jo nyt etenkin pienempien kohdemaiden kansallista suvereniteettiä. Esimerkkinä on muun muassa kiista maakaasun kuljetuksista Ukrainan läpi.

Suomea Venäjä ei ole toistaiseksi painostanut suoraan, mutta se vaikutti siihen, että se sai valtionyhtiö Fortumin osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimalahankkeeseen.

SUOSITUS: Suomalaisten päätöksentekijöiden pitää ymmärtää riippuvuussuhteiden merkitys Venäjän toiminnassa. Suomen pitää vaikuttaa siihen, että EU:n Venäjä-politiikka olisi yhtenäistä ja realistiseen analyysiin perustuvaa. Suomen pitää tehdä venäläisille selväksi, että Suomen viranomaiset eivät ole poliittisessa ohjauksessa.

5. Vaikutusyritykset

Venäjä pyrkii vaikuttamaan kohdemaiden sisäpolitiikkaan ja yleiseen mielipiteeseen.Jo historiallisista syistä suomalaisiin on vaikea vaikuttaa, mutta vaikutusyrityksiä on jo havaittu.

Riskinä on, että Venäjä yhdistää ensi vuonna vietettävän Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan Venäjän vallankumouksen samanaikaiseen 100-vuotisjuhlaan. Se voi myös kyseenalaistaa Suomen itsenäisyyden.

SUOSITUS: Suomen on panostettava viranomaisviestinnän nopeuteen, tilannekuvaan ja selkeyteen riippumatta Venäjän toiminnasta. Todetuista vaikutusyrityksistä pitää tiedottaa avoimesti. Kaikkien vähemmistöryhmien ja erityisesti venäläisvähemmistön sopeutumisesta yhteiskuntaan pitää huolehtia.

6. Sotilaallisen voiman käyttö

Venäjä on alentanut sotilaallisen voiman käyttökynnystä. Esimerkkinä on Ukrainan ja Syyrian lisäksi Venäjän sotilaallisen läsnäolon vahvistuminen Itämeren alueella.

Tahattomien yhteentörmäysten riski on kasvanut Itämerellä, sillä Venäjän sotilaskoneet lentävät Itämeren yllä usein tahallisesti pimeänä eli ilman transpondereita.

Venäjän toimet etenkin Ukrainassa ovat laajentaneet sodan ja rauhan välistä harmaata aluetta.

Reagointikyky harmaidenkin alueiden riskeihin on usein alhaisempi kuin perinteisiin sotilaallisiin uhkiin.

SUOSITUS: Suomen on järkevää tiivistää puolustusyhteistyötä läntisten kumppaneiden kanssa kaikilla tasoilla. Myös oman puolustuskyvyn ylläpito on oikea viesti niin itään kuin länteenkin.

Suomen pitää valmistella toimia harmaan alueen riskien varalle, paikata viranomaiskentän aukot ja varmistaa tiedonkulun esteettömyys.

7. Jakautuva Venäjä

Venäjä jakautuu entistä selvemmin vauraisiin ja köyhiin alueisiin.

Aluepolitiikka noudattelee poliittista tärkeysjärjestystä, jossa Krimiä ja Tsetseniaa tuetaan muiden alueiden kustannuksella. Seurauksena sosiaaliset ja taloudelliset erot maan sisällä kasvavat. Se voi johtaa voimistuviin protesteihin, joihin keskusvalta voi vastata väkivallalla.

SUOSITUS: Suomi ei voi varautua näihin muutoksiin. On todennäköistä, että sukulaiskansa-, lähialue- ja ympäristöyhteistyö vaikeutuvat. Niitä pitäisi ainakin yrittää jatkaa.

LUE MYÖS

Väistyvä suurlähettiläs Hannu Himanen: Venäjä myllertää toimillaan kansainvälistä kenttää, sisäpolitiikassa ei liikahda mikään 

12.8.

Suomen suurlähettiläät Moskovassa ja Kiovassa: Ukrainan kriisi uhkaa laajentua 

22.8.

• Marja ManninenYle