maanantai 15. elokuuta 2016

Venäjä otti Niinistön nimen käyttöön turvallisuuspolitiikassaan – Suomi joutuu nyt vastaamaan hämmentyneisiin kysymyksiin...

Suomalainen sanonta: Puhu sinä, minä pitelen hevosta , sopii mielestäni mainiosti Venäjän harjoittamaan - hajoita ja hallitse - yrityksiin lähinaapureiden suhtautumisessa turvallisuuspolitiikassa.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Venäjä otti Niinistön nimen käyttöön turvallisuuspolitiikassaan – Suomi joutuu nyt vastaamaan hämmentyneisiin kysymyksiin

Vaikutelma Venäjän ja Suomen yhteishankkeesta on korostunut Venäjän painottaessa Niinistön aloitetta ehdotuksessaan kahdenkeskisistä neuvotteluista, kirjoittaa Kari Huhta analyysissaan.

KOTIMAA  
ILMAVOIMAT
Suomen ilmavoimien tunnistuslennolla ottamassa kuvassa venäläinen Tupolev Tu-95 lensi Itämeren yllä 9. joulukuuta 2014.
Suomen ilmavoimien tunnistuslennolla ottamassa kuvassa venäläinen Tupolev Tu-95 lensi Itämeren yllä 9. joulukuuta 2014.

Fakta

Eri maiden koneilla on erilaiset säännöt

 Venäjän sotilaskoneet lentävät toistuvasti vilkkaasti liikennöidyssä ilmatilassa niin, että ne eivät tiedota lentosuunnitelmasta, ota yhteyttä lennonjohtoon tai käytä transpondereita eli paikantimia.
 Naton mukaan sen tehtävissä lentävillä sotilaskoneilla on aina transponderit päällä. Yksittäisten maiden säännöt voivat vaihdella.
 Suomen ilmavoimien koneet ilmoittavat sijaintinsa ja reittinsä, mutta eivät aina käytä transpondereita. Koneiden sijaintia ei välttämättä ilmoiteta, jos lentoharjoituksesta on ilmoitettu ennakkoon ja ilmatila on vähän liikennöity.
SUOMEN ulko- ja turvallisuuspolitiikan edustajat ovat viime viikkoina joutuneet torjumaan muiden länsimaiden arveluja uudesta turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä Suomen ja Venäjän kesken, kertovat virkamiehet ja diplomaatit.
Kysymyksiä Suomen roolista nousi, kun Venäjä esitti elokuussa Itämeren maille kahdenkeskisiä neuvotteluja turvallisuudesta. Venäjän puolustusministeriön ilmoituksessa ja apulaispuolustusministeri Anatoli Antonovin kommenteissa viitattiin vahvasti presidentti Sauli Niinistön ehdotukseen Itämeren lentoturvallisuuden parantamisesta.
Heinäkuun alussa Kultarannassa Niinistö ehdotti Vladimir Putinille turvallisuuden parantamista transpondereiden eli paikantimien käytöllä sotilaskoneissa. Lentoturvallisuus nousi esille myös Naton huippukokouksessa viikkoa myöhemmin ja vielä seuraavalla viikolla Naton ja Venäjän neuvostossa.
HANKE sai uuden luonteen, kun Venäjä elokuun alussa kutsui Itämeren maita kahdenkeskisiin neuvotteluihin turvallisuudesta, edelleen Niinistön ehdotuksen nimissä.
Yksikään maa ei ole HS:n tietojen mukaan vastaamassa myönteisesti kutsuun, joka osoitettiin ilmeisesti ainakin Latvialle, Liettualle, Virolle, Puolalle, Ruotsille ja Suomelle. Presidentti Niinistö kertoi Iltalehden mukaan keskiviikkona Vaasassa, ettei Suomi ole edes saanut Venäjältä kutsua.
Suomessa keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen ehti sanoa tuoreeltaan, että Venäjän kutsuun ”kannattaa suhtautua ennakkoluulottomasti” (HS 4.8). Kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd) sanoi Demokraatti-lehden haastattelussa, että vaisu reagointi Suomessa Venäjän kutsuun oli ”koomista”.
USEISSA muissa läntisissä kommenteissa Venäjän neuvottelukutsua kuvaillaan tavanomaiseksi yritykseksi hajottaa lännen rivejä kahdenkeskisillä aloitteilla ja kääntää huomiota pois muista tapahtumista. 
Yhdessä arviossa ehdotusta verrataan Ukrainaan matkanneisiin valkoisten kuoma-autojen saattueisiin, joilla Venäjä toissa vuonna siirsi huomiota sotilaallisen voiman keskityksistä.
Asiantuntijoiden mukaan Venäjän nyt esille nostamista lentoturvallisuuskysymyksistä on jo jonkin aikaa yritetty keskustella sekä siviili-ilmailujärjestö ICAO:n piirissä että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä Etyjissä. Niissä Venäjä on kuitenkin suhtautunut hankkeisiin nihkeästi.
”Nyt he voivat sanoa, ettei asia näytä kiinnostavan länttä”, arvioi asiantuntija nimettömänä.
LÄNTISISSÄ kommentissa korostetaan, että lentokoneiden sijainnin ilmoittavat transponderit ovat vain osakysymys.
Venäjän sotilaslentojen ongelmana on se, ettei niistä saada lentosuunnitelmia, lentäjät eivät ole yhteydessä lennonjohtoon, eivätkä monet lentäjistä osaa englantia. Sotilaskoneissa ei välttämättä edes ole yhteensopivia transpondereita.
Yhteydenpito voi onnistua lähinnä kuljetuskoneisiin, jotka myös Suomenlahdella usein lentävät pommikoneryhmien ja hävittäjien edellä.
Nato-maat tiettävästi hiovat yhtenäistä kantaa lentoturvallisuushankkeisiin. Aikataulua hidastaa elokuun lomakausi, joka hiljentää Naton poliittisen toiminnan.
Myös presidentti Niinistö on omissa kommenteissaan sanonut, että transponderit ovat osa laajempaa kokonaisuutta ja lentoturvallisuuden edistäminen on Naton ja Venäjän välinen hanke.
SUOMEN edustajat ovat kuitenkin joutuneet vastaamaan kysymyksiin Suomen osuudesta Venäjän ehdotuksiin.
”Ystävämaat kokivat, että Suomen aloite kahden kesken Venäjän kanssa tupsahti Naton nenän eteen Varsovassa [Naton huippukokouksessa]”, kuuluu yksi arvio.
Presidentti Niinistö osallistui huippukokouksen illalliselle ensi kertaa Naton ulkopuolisena valtiojohtajana yhdessä Ruotsin pääministerin Stefan Löfvenin kanssa.
Varsovassa lentoturvallisuusaloitetta ei julkisesti arvosteltu, ja se sai tukea myös Nato-mailta. Vaikutelma Venäjän ja Suomen yhteishankkeesta on korostunut Venäjän painottaessa Niinistön aloitetta ehdotuksessaan kahdenkeskisistä neuvotteluista.
Suomen ulko- ja puolustusministeriöille ystävämaiden hämmennys Suomen roolista on tullut osin yllätyksenä. Ne eivät HS:n tietojen mukaan osallistuneet Niinistön Putinille tekemän ehdotuksen valmisteluun.

Suomalaiset ovat melkein kaiken pahan alku, julistavat lehdet Venäjällä...

Hmmmmm - no jaa - alla olevassa artikkelissa on vanhaa paatosta.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Suomalaiset ovat melkein kaiken pahan alku, julistavat lehdet Venäjällä

Suomi ja suomalaiset eivät juuri nyt ole Venäjällä hyvässä huudossa. Syynä ovat menneisyyden synnit, jotka ovat veriruskeat, kirjoittaa Jarmo Mäkelä Venäjän median kirjoittelua käsittelevässä kolumnissaan.

ULKOMAAT 
Jarmo Mäkelä 
Kirjoittaja on toimittaja, joka seuraa, mitä Venäjän media kertoo Suomesta.

KUKA antoi luvan paljastaa Pietarissa muistolaatan sotarikolliselle? Kuka päätti Leningradin piiritykseen ja joukkosurmiin syyllisen suomalaismarsalkan muistolaatan ripustamisesta vartioidun sotilasrakennuksen seinälle?
Näiden kysymysten myötä marsalkka Mannerheim ohitti elokuussa presidentti Sauli Niinistön Venäjän median suosituimpana suomalaisena. Toisin kuin Niinistöä, marskia ei käsitelty silkkihansikkain. 
MANNERHEIMIN kerrottiin nyt olleen Leningradin piirityksen organisaattori. Hänen käskystään miehitettyyn Karjalaan ilmaantuivat myös sotavangeiksi otetuille neuvostosotilaille tarkoitetut kuolemanleirit.
Vuonna 1941 ahdinkoon joutuneet Hangon vuokra-alueen puolustajat nimittelivät häntä ”Berliinin hovin kunnianarvoisimmaksi ober-huoraksi”. Asiasta muistutti uutistoimisto IA Regnum, joka lukuisilla pitkillä artikkeleillaan sinnikkäästi jatkoi Mannerheimin ja muistolaatan vastaista kampanjaansa.
Uutistoimiston johto oli lähettänyt asiasta vetoomuksen läntisen sotilaspiirin syyttäjävirastolle, joka ilmoittikin aloittaneensa tutkinnan laatan paljastamisen lainmukaisuudesta. Kenen aloitteesta ja milloin se oli aloitettu, sitä ei kerrottu. Pietarilainen valtuutettu Aleksei Kovaljov vaati puolustusministeri Sergei Šhoigua paljastamaan häpeälliseen päätökseen osalliset.
Kommunistit ilmoittivat keräävänsä nimiä laatan vastaiseen kansalaisadressiin. Kielletyn pienpuolueen nuoret suorittivat täsmäiskun laattaa vastaan heittämällä sen päälle uudestaan punaista maalia, ”joka symbolisoi piirityksen uhrien verta, jota [ Adolf ] Hitlerin sotilaat ja heidän apurinsa, myös suomalaiset maahantunkeutujat vuodattivat”.
Vain ”vapaan Venäjän verkkolehti” Kasparov.ru rohkeni enää tehdä pilkkaa. Mistä löytyy se taho, joka langettaa presidentin hallinnon päällikölle Sergei Ivanoville 100 000 ruplan (noin 1400 euron) sakon laittoman laatan paljastamisesta, kirjoittaja kysyi. Hän arveli, että laatan poistaminen, jos siihen lopulta päädytään, olisi Kremlille kova arvovaltatappio.
MUTTA ei Mannerheim suinkaan ollut ainoa muistomerkillä ikuistettu suomalainen murhamies. Elokuun 8. päivänä hallituksen lehti Rossijskaja Gazeta kertoi, kuinka Latviassa oli paljastettu ”muistomerkki latvialaisten murhaajille”.
Keitä he olivat? Suomalaisia jääkäreitä, jotka saivat 25.7.1916 tulikasteensa Schmardenin kylän lähistöllä käydyssä taistelussa. Tuon taistelun muistoksi paikalle oli pystytetty graniittipatsas, jonka paljastustilaisuuteen olivat aiemmin kesällä osallistuneet Latvian ja Suomen puolustusministerit.
Jääkäreitä vastassa oli Venäjän puolella taistelemassa latvialaisia vapaaehtoisia. Lehden verkkosivuston (valheellisen) väittämän mukaan suomalainen media ja puolustusministeriö salasivat puolustusministeri Jussi Niinistön (ps) osallistumisen paljastustilaisuuteen, koska ”ilmeisesti Suomessakin ymmärretään, ettei Saksan puolella taistelleiden suomalaisjääkärien ’uroteoista’ kannata ylen määrin ylpeillä”.
KARMEIMPIIN veritöihin suomalaiset olivat kuitenkin syyllistyneet Venäjän armeijan tv-kanavan 4. elokuuta verkkosivuillaan julkaiseman selonteon mukaan Karhumäen lähellä sijainneessa Sandermohin keskitysleirissä vuosina 1941–1944. Ennen sotaa paikalla sijaitsi Josif Stalinin vainojen aikainen salainen teloituspaikka, joka löydettiin vasta vuonna 1997. Siellä olivat maallisen vaelluksensa pään kohdanneet tuhannet, joista sadat olivat suomalaista alkuperää.
Nyt tiedustelupalvelu FSB oli luovuttanut tv-kanavalle asiakirjoja, joiden se väitti todistavan, että Sandermohissa olikin kidutettu, näännytetty nälkään ja tapettu surutta kymmeniä tuhansia venäläisiä sotavankeja. Näitä asiakirjoja oli petroskoilainen professori Juri Kilin saanut esitellä sanomalehti Kalevassa, mitä käytettiin varmana todisteena siitä, että tiedot pitivät paikkansa.
ENTÄ MITEN Suomessa Venäjän median mukaan muutoin menee?
Korruptio on lisääntynyt, pakolaisaalto on johtanut gettojen syntyyn, syntyvyys on laskenut kuluvan vuoden ensi puoliskolla alimmilleen sitten itsenäistymisen, kun se vuonna 2015 jo painui miltei nälkävuoden 1866 tasolle, laitoksissa vanhuksia kohdellaan julmasti – ja erityisesti ulkomaalaisten tekemien seksuaalirikosten määrä on kasvanut huimasti.
Entä onko Suomessa sitten enää mitään hyvää? On toki – peruskouluopetus ja Kuhmon musiikkijuhlat.

Terveisiä Kemin Selkäsaaresta...

Kävimme "perhepiirissä" Selkäsaaressa perjantaina 12.08.2016 iltapäivällä. Oli kohtalaisen ikävä ilma, vaikka säätiedotus edellisenä päivänä lupasi aivan muuta. Kova lounaistuuli mennen tullen ja jatkuva vesisade.
Ilma ei estänyt saaripatikointia eikä makkaranpaistoa. Ihan mukava pikavisiitti, varsinkin kun kaksi osallistujista ei ollut aikaisemmin käynyt saaressa kesällä.
Sen kyllä totesimme, että veneessämme viisi aikuista ihmistä on ehdoton maksimi. Kovassa aallokossa "veneessä on pitelemistä". Turvallinen se toki kaiken kaikkiaan on...

Ajoimme saaresta takaisin virallista väylää Hahtisaareen sisäsataman kupeesta.

Käväisimme - minä ja vaimoni - tänään maanantaina 15.08.2016 Selkäsaaressa. Vaimoni aikoi vilkaista sieniä ja minä saattaa puuhommat päätökseen. Samalla polttaa puuroskaa ja lahoja puita.

Näin teimme. Kuinka ollakaan intouduin tarkistamaan Biolanin kompostikäymälän suodossäiliötilanteen ja tyhjentämään kompostoitunutta prosessituotetta. Kymmenisen lapiollista tuotetta levittelin lähitulevaisuuden pienelle kokeilualueelle. Josko siihen syntyisi edes "matohautomo". Olisi onkimadot saaresta omasta takaa. Sen aika näyttää.

Pois lähtiessämme oli kohtalainen pohjoistuuli ja vesi oli mataloitunut. Saimme "keinutella" venettä tovin, että saimme irti sen hiekkarannalta. Lisäksi sauvoimme sitä jonkin matkaa syvemmille vesille, ennenkuin uskalsimme käynnistää moottorin. Asiallinen = riittävän syvä väylä Selkäsaaren pohjoisrantaan olisi tervetullut uudistus.

Vein tänään keskiviikkona 17.08.2016 aamupäivällä vaimoni ja naistuttavamme Selkäsaareen marjastamaan ja sienestämään. Sen verran oli paha tuuli ja vesi matalalla, että rantautuminen toteutettiin rajanaapurimme venevalkamaan, joka on rakennetun aallonmurtajan suojassa.

Itse palaiilin saman tien takaisin Hahtisaareen ja osallistuin iltapäivällä Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoukseen Kemin kaupungintalolla.
Ennen kokouksen alkua käväisin jututtamassa Kemin kaupungin ympäristöpäällikköä. Kiinalaisen Kaidin Kemin Ajokseen suunnitelmiinhan ne jutut pakostain kääntyivät. Odotusarvo asian suhteen on korkealla.

Illalla ajelin uudestaan Selkäsaareen. Vesi oli edelleenkin laskenut, mutta tuuli tyyntynyt, joten ajoin varovaisesti omaan rantaan.

Marjastajat ja sienestäjät olivat saaneet hyvän saaliin. Mökillä kahvit juotuamme ajelimme takaisin Hahtisaareen. Hyvä päivä kaiken kaikkiaan...

Menimme lauantaiaamuna 20.08.2016 Selkäsaareen. Tutut kuviot: Vaimoni kävi alustavasti tutkailemassa, joko kannattaa puolukkapoiminta käynnistää > ei aivan vielä. Toki pikkuämpärillisen hän toi mukanaan. Käväisipä vielä sieniäkin hakemassa...
Itse fiilistelin vielä puuhomilla. Sain muutaman hankalan puun pilkotuksi, mutta viisi alle puolen metrin pätkää oli pakko pistää tulistelupaikan "pätsiin" > sain samalla hyvät savustustulet.

Niin - olipa lähes unohtua. Kuuntelin Kemin Sauvosaaren takakentältä jalkapalloa. Yleisöäänistä päätellen arvioin kotijoukkueen voittaneen.

Kyllä! 

PS Kemi otti voiton kauden kolmannessa Lapin paikallistaistossa “Jänkhäderbyssä” Kemin Sauvosaaressa. Rovaniemen Palloseura kaatui lukemin 3-1 (0-0).
Kotijoukkueen maalintekijöinä olivat ruotsalaiskärki Erik Törnros, joka osui kahdesti, sekä laitapakkina pelannut Zeljko Savić. RoPSin kavennusosumasta vastasi virolaiskärki Albert Prosa.

Kävin rannasta hakemassa uteliaisuuttani muutamia kaisloja. Kuinka ollakaan, löysin myrskyn rantaan tuoman painekyllästetyn, yli nelimetrisen 75X75 parrun, jossa oli ruostumattomasta teräksestä tehty pultti + mielenkiintoinen prikka. Pakkohan se oli tuoda tontille tarkempaan käsittelyyn. Parrulle löytyy aivan varmasti jokin käyttötarkoitus.

Savustimme kotoa pakastimesta mukaan ottamiamme ahvenia. Saattaa haiskahtaa jo kehumiselta, mutta nyt ne olivat poikkeuksellisen hyviä. Vaimoni maustamisresepti osui nappiin.
Illalla saunoimme ja keskityimme sen jälkeen radion kuuntelemiseen. Olimme tuoneet saareen ensimmäistä kertaa paristoradion. Rion olympiakisoja tuli muutama tunti kuunneltua ihan yötä myöten > keihäsfinaalia myöten...

Tänään sunnuntaina 21.08.2016 aamukahvit juotuamme lähdimme tekemään pienen patikkalenkin. Otin varmuuden vuoksi pienen repun ja vesipullon mukaan. Laskeuduimme talvenaikaiselle latu-uralle, jota pitkin menimme kota-alueelle saakka. Tavoitteena oli jatkaa matkaa, mutta heinikkoinen ja aamukostea - myös liukaskivinen - väylä alkoi tuntua hankalalta. Palasimme takaisin ja nuosimme kivirakalle.
Vaimollani oli pieni astia mukana ja niinhän siinä kävi, että puolukoista se täyttyi. Todettakoon, että metsässä oli edelleen vähin metsämansikoita, runsaasti mustikoita, jonkin verran vaaraimia ja runsaasti puolukoita. Viimeksi mainitut eivät ole kaikki vielä poimintakunnossa...

Pois tullessamme kohtasimme tutun selkäsaarelaisen marjareissulla. Ensimmäinen poimija koko kesän/alkusyksyn aikana! Hän totesi myös meidän olevan ensimmäiset tapaamansa pomijat/liikkujat metsässä - oikeastaan kivirakalla > pirunpellolla.

Tulimme takaisin kivirakan kautta mökille ja lämmitimme tulistelupaikan tulilla "markettipyttipannua". Kyllä maistui!

Paikat kuntoon ja ajo mantereelle. Mukava käynti saaressa taas kerran...

Tänään keskiviikkoaamuna 24.08.2016 vaimoni totesi: "Mitä jos lähdetään käväisemään Selkäsaaressa?" Sinne lähdettiin. Eilen illalla olin tonkinut muutaman madon tontinkulmalta aikeissa lähipöivinä käväistä ongella. Se hetki tuli siis tänään.
Aamulla oli sen verran tuulta, että vietyäni vaimoni saarenrantaan oli tekemistä, että pääsin irti rannasta...
Otin  katiskat myös mukaan ja jätin ne pyytämään tutulle paikalle pitkästä aikaa.

Tavoitteeni oli ensin ajaa Syväleton kupeeseen ongelle, mutta mukavuudenhalu valtasi minut. Jäin katiskoiden läheisyyteen Selkäsaaren pohjoispäätyyn. Putsailin ja teroittelin jigikoukkuja ennen kalastuksen alkua.

Tuttu kuvio > kalat nautiskelivat tarjoamiani matoja. Sain muutaman "savustuskokoisen" ahvenen ja muutaman sintin. Yksi särkikin oli tulollaan, mutta veneen reunasta se tipahti takaisin mereen. Kolme lokkia kärtti makupaloja läheisyydessä. Tällä kerralla turhaan.
Kävin uteliaisuuttani vilkaisemassa toista katiskaa - ei ollut kuin yksi ahven. Pistin ämpäristä onkimani ahvenet sille seuraksi, olivat kaikki hyväkuntoisia.

Rantaan mentyäni sain taas todeta vaimoni marja- ja sieniaktiviteetin. Joimme terassilla kahvit ja lähdimme mantereelle.










Juha Sipilä: Solidiumista tulee aktiivisempi sijoittaja – ”Tarkoitus on vapauttaa käsiä”...

Näyttää ensi lukemalta ihan hyvältä ratkaisulta...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Juha Sipilä: Solidiumista tulee aktiivisempi sijoittaja – ”Tarkoitus on vapauttaa käsiä”

Valtion sijoitus­yhtiöllä säilyy kuitenkin rooli myös suomalaisen omistajuuden suojaajana.

KOTIMAA 
MIKA RANTA / HS
Pääministeri Juha Sipilä virka-asunnossaan Kesärannassa viime torstaina.
Pääministeri Juha Sipilä virka-asunnossaan Kesärannassa viime torstaina.

Fakta

Solidium

 Solidium on valtion täysin omistama yhtiö. Sen toimitusjohtaja on Kari Järvinen.
 Sen salkussa on 12 suomalaisen pörssiyhtiön
osakkeita.
 Osakkeiden yhteenlaskettu markkina-arvo on noin 6,9 miljardia euroa.
 Omistuksista arvokkain on Sampo. 11,9 prosentin omistusosuuden arvo on 2,5 miljardia euroa.
VALTION sijoitusyhtiö Solidiumin rooli hieman muuttuu, kertoo pääministeri Juha Sipilä (kesk) HS:n haastattelussa. Sipilä vastaa myös valtion omistajaohjauksesta.
Solidiumista tulee selkeämmin finanssisijoitusyhtiö, joka voi tehdä aktiivisestikin sijoituksia markkinoilla. ”Tarkoitus on vapauttaa käsiä”, Sipilä sanoo.
HS haastatteli Sipilää torstaina pääministerin virka-asunnolla.
SOLIDIUMILLA ON tähän asti ollut eräänlainen kaksoisrooli. Sille on sälytetty tehtävä suomalaisena ankkuriomistajana. Samaan aikaan se on ollut sijoitusyhtiö, jonka pitäisi saada sijoituksistaan mahdollisimman hyvä tuotto.
Yhtälö on ollut hankala, sillä Solidiumilla on ollut rajallisesti mahdollisuuksia tehdä muutoksia salkussaan. Käytännössä se on pitänyt samoja osakkeita vuodesta toiseen. Samalla salkun olisi pitänyt kuitenkin tuottaa hyvin.
”Solidiumin pelitila on ollut aika kapea, mikä näkyy vertailuluvuissa”, Sipilä sanoo. Solidiumin salkun tuotto onkin ollut kehno.
Viime vuonna sen salkku tuotti vain 6,3 prosenttia, mikä on selvästi alle Helsingin pörssin indeksin.
SIPILÄN MUKAAN nyt tarkoituksena on lisätä Solidiumin aktiivisuutta sijoittajana.
”Jatkossa sijoituksista vapautuvia pääomia voitaisiin pyörittää Solidiumissa. Niitä ei enää otettaisi valtion budjetin tilkkeeksi”, Sipilä sanoo.
Solidium voisi siis käyttää esimerkiksi omistamistaan yhtiöistä saamiaan osinkoja aiempaa enemmän uusien sijoitusten tekemiseen. Tähän asti valtio on edellyttänyt sen tulouttavan käytännössä kaiken valtion kassaan.
Viime vuosina valtion tuloutusvaade on ollut niin iso, että osingot eivät ole riittäneet sen kattamiseen vaan Solidium on joutunut myymään omistuksiaan –  myös epäsuotuisassa markkinatilanteessa. Sipilän mukaan valtio ei tule jatkossa vaatimaan ylisuuria tuloutuksia.
”Solidiumin rooli muuttuu aktiivisemmaksi. Sitä kautta siltä pystytään vaatimaan myös enemmän tuloksia”, Sipilä sanoo. Omistaja edellyttää siis Solidiumin salkulta nykyistä parempaa tuottoa.
SILTI SIPILÄN mukaan Solidiumilla edelleen säilyy rooli myös sinivalkoisen omistajuuden suojaajana. ”Pääomaköyhässä maassa tarvitaan myös valtion omistajuutta. Outotecissä on nähty tilanteita ja Metsossa on nähty tilanteita, jossa tämä on toiminut. Halutaan pitää sinivalkoinen omistajuus ja suojella sitä”, Sipilä sanoo.
Solidium omistaa 14,9 prosenttia kaivosteknologiayhtiö Outotecista sekä konepajayhtiö Metsosta. Molemmat ovat olleet ulkomaisen yrityksen ostoaikeiden kohteena.
SOLIDIUMIN salkussa on 12 suomalaisen pörssiyhtiön osakkeita. Niiden arvo on noin 6,9 miljardia euroa. ”Salkussa on aika paljon historian perimää”, Sipilä sanoo.
Solidiumin salkussa onkin monen perinteisen valtionyhtiön osakkeita. Sijoituksista arvokkain on Sampo, jonka osakkeiden arvo on 2,5 miljardia euroa.
Valtio-omistaja nimitti heinä–elokuun vaihteessa Solidiumille uuden hallituksen. Hallituksen puheenjohtajana aloitti Ilmarisen entinen toimitusjohtaja Harri Sailas.
Solidiumin hallituksen ja sen myötä koko yhtiön uusi rooli ja strategia määritellään toimiohjeessa, jota Sipilän johdolla parhaillaan päivitetään.

lauantai 13. elokuuta 2016

Analyysi: Informaatiosodassa Venäjä vei jälleen erävoiton...

Alla olevassa, ulkomaantoimittaja Antti Kurosen erinomaisessa artikkelissa todetaan:

Informaatiovaikuttamisessa on kyse faktojen jälkeisestä maailmasta. Tässä maailmassa keskeistä ei ole se, mitä itse asiassa on tapahtunut, vaan se, miten asian voi myydä julkisuuteen. Tässä maailmassa totuus on hyvin joustava käsite. Tässä maailmassa Kreml viihtyy ja on omimmillaan, se on nähty useasti parin viime vuoden aikana.

Edelliseen viitaten oma tulkintani on varmaan lähellä totuutta: Vale, emävale - ennen sanottiin seuraavana tilasto - tässä yhteydessä asia lienee Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n > Venäjän presidetti Vladimir Putinin "lausunnot"...  

Olen näissä yhteyksissä kirjoittanut patologisesta valehtelusta. Siinä olennaisena piirteenä on se tosiasia, että lausunnon antaja, valehtelija uskoo itse vahvasti sanomisiinsa. 






Ulkomaat 

Analyysi: Informaatiosodassa Venäjä vei jälleen erävoiton

Venäjä on taas onnistunut osoittamaan ylivertaisuutensa informaatiosodassa. Se on ainoa varma asia, jonka tässä vaiheessa voi todeta Krimin tapahtumista, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Antti Kuronen.

Keskiviikkona uutistoimisto TASS julkaisi pari riviä, jotka saivat toimitukset ympäri Euroopan takajaloilleen.
“Venäjän turvallisuuspalvelu FSB esti Ukrainan tiedustelupalvelun suunnitteleman terrori-iskun Krimillä.”
Pari tuntia myöhemmin presidentti Putinin lausui harvinaisen tulenkatkuisesti Ukrainasta, puhui vastatoimista ja sanoi vetäytyvänsä seuraavasta huipputapaamisesta Saksan, Ranskan ja Ukrainan valtionpäämiesten kanssa.
Dramaattinen ulostulo, pakko uutisoida isosti. Ensivaiheen uutisotsikot tehtiinkin pitkälti Venäjän näkökulmasta. Ovatko Ukrainan joukot todellakin tunkeutuneet Krimille? Suunnitteliko Ukraina terrori-iskuja?
Aihetta tiiviimmin seuranneet kuitenkin tiesivät, että edeltävien päivien suuri aihe oli Venäjän sotakaluston siirto Krimille. Tämä Venäjän uhkaava toimi oli pakottanut Ukrainan lisäämään joukkojaan Krimin vastaisella “rajalla”.
Aihetta jo viime viikonloppuna seuranneet olivat siis huolissaan Venäjän provokaatiosta, kaluston siirrosta Krimille. Vasta keskiviikkona aiheeseen mukaan tulleet taas olivat hämillään siitä, kumpi tässä provosoi: Venäjä vai Ukraina? Ehkä molemmat?
Näkökulman määrittelevätkin yleensä sellaiset pienet tekijät kuin ajoitus. Näin käy helposti myös siksi, että Ukrainaan liittyvät aiheet eivät myy, Venäjään liittyvät aiheet sen sijaan myyvät. Putinin lausunnot ovat vetävämpiä kuin Poroshenkon.
Tällä kertaa tieto Venäjän kalustosiirroista levisi nopeasti ja Putinin ulostulo pystyttiin asettamaan yhteyteensä.
Esimerkiksi tämä kartta näyttää, miten Venäjä on kovistellut Ukrainaa viime viikonlopusta lähtien kaikista suunnista. 

RUSSIAN BUILD-UP IN AND AROUND UKRAINE: AUGUST 12, 2016




An ongoing Russian military build-up on Ukraine’s borders may indicate preparations for conventional military conflict.  It certainly marks a dramatic escalation of tensions that will have significant repercussions in Ukraine.  Russia has deployed additional military forces and systems to Ukraine’s northern, eastern, and southern borders. Russian  military activity around Ukraine has increased since May 2016 when Defense Minister Sergei Shoigu announced the creation of three new divisions in the Western and Southern Military Districts. The current crisis escalated following August 8th when Russia accused Ukrainian special-forces of attempting to infiltrate Crimea on August 7th. Russia has used the allegation to engage in a rapid military buildup on the peninsula and in the separatist regions of Donbas. In a five-day period August 7-12th, Russia has deployed additional naval and air units, ground forces and military hardware, as well as the S-400 air defense system on August 12th. Russia also conducted provocative exercises in Transnistria on Ukraine’s western border. These new deployments constitute a significant expansion of Russia’s force projection capabilities and may signal preparations for a large-scale military conflict. Russia’s current force posture allows it to threaten or conduct military operations into Ukraine from multiple directions, increasing Ukraine’s vulnerability to Russian or Russia-backed separatist forces.  It thereby compels the Ukrainian military to divide its own forces to address multiple threats. It has also predictably triggered Ukrainian military alerts and mobilizations, which will tax Ukraine’s finances and military capabilities and may also further weaken Ukraine’s fragile political situation.
Related posts:
Kalustoa on siirtynyt pohjois-Krimille ja Donbassin rintaman läheisyyteen. Kiinnostavaa on myös, että Venäjä on pitänyt sotaharjoituksen Transnistriassa Ukrainan länsipuolella.
Tämä on pakottanut Ukrainan vahvistamaan puolustustaan monella rintamalla, vaikka sen sotajoukot ovat rajalliset.
Venäjän syytökset Ukrainan hallinnon järjestämästä iskusta Krimille on tyypillinen aikamme tuote. Tapahtuma ilman näyttöä, johon toimittajan on otettava kantaa.
Informaatiosodassa ja -vaikuttamisessa totuutta tärkeämpää onkin narratiivi, tarina. Usein ensi vaiheessa raportoidut näkökulmat jäävät ihmisten mieliin, koska uutiset kuolevat nopeasti.
Venäjä puhuu Ukrainan tiedustelupalvelun huippuagenttien toimeenpanemasta operaatiosta. Kun pintaa raapaisee, ilmenee, että Venäjän ensimmäisenä esiin nostama tekijä Jevgeni Panov on bussinkuljettaja Zaporižžjasta. Ei todennäköisin huippuvakoojaehdokas. Lisäksi sukulaiset väittävät, että hänet on kaapattu: “Hänhän lähti kotoaan verkkarit jalassa kaverin mökille.”
Informaatiovaikuttamisessa on kyse faktojen jälkeisestä maailmasta. Tässä maailmassa keskeistä ei ole se, mitä itse asiassa on tapahtunut, vaan se, miten asian voi myydä julkisuuteen. Tässä maailmassa totuus on hyvin joustava käsite. Tässä maailmassa Kreml viihtyy ja on omimmillaan, se on nähty useasti parin viime vuoden aikana.
Nytkin on toimitettu videotodisteita julkisuuteen. Epäillyt tunnustavat kameran edessä tekonsa. Tosin tunnustukset vaikuttavat olevan paperilta luettuja ja pakon alla esitettyjä.
Venäjän informaatiovaikuttamisen todellinen taidonnäyte oli ukrainalaisten kansannousun määritteleminen fasistien vallankaappaukseksi kevättalvella 2014.
Kesällä 2014 venäläisissä medioissa oli keksittyjä tarinoita siitä, miten “fasistit” ristiinnaulitsivat lapsen Itä-Ukrainassa.
MH17-matkustajakone, jonka Venäjän tukemat kapinalliset ampuivat alas kesällä 2014, on hyvä esimerkki informaatiovaikuttamisesta. Sitä mukaa kuin lännessä on esitetty lisätodisteita, on Venäjä muokannut tarinaansa.
Näihin aikoihin vuosi sitten venäläiskalustoa alkoi kaikessa hiljaisuudessa siirtyä mm. Krimiltä Syyriaan. Syyskuussa Venäjä yllätti kaikki ilmoittaessaan terrorismin vastaisesta operaatiostaan Syyriassa.
Silloinkin Venäjä onnistui saamaan viestinsä läpi. Meni aikaa ennen kuin suurelle yleisölle valkeni, että Venäjä ensisijaisesti oli Syyriassa pelastamassa sotilaallisesti alakynteen jäänyttä hallitsijaa Bashar al-Assadia.
Nyt näytetään uutiskuvia Venäjän avaamasta humanitaarisesta käytävästä Aleppoon, vaikka Venäjän ja sen liittolaisten sodankäynti viime kuukausina on ollut harvinaisen väkivaltaista.
Putinin ulostulo keskiviikkona oli merkittävä käänne Ukrainan ja Venäjän välisessä sodassa. Sen verran tiukkaa tekstiä Ukrainasta ei Putinin suusta ole vähään aikaan tullut.
Lähiviikot osoittavat, mistä tässä loppupeleissä on kyse. Tarkoitusperiä on varmasti monia.
Kotiyleisölle on vaalien alla näytettävä päättäväisyyttä. Turistikohteisiin suunnitellun terrori-iskun estäminen on valtiomiesteko jos mikä.
Sen sijaan vetäytyminen Minskin rauhanneuvotteluiden seuraavasta huippukokouksesta on lännelle suunnattu viesti. Ranskan, Saksan, Venäjän ja Ukrainan päämiesten oli määrä tavata nk Normandia-formaatissa G20-kokouksen yhteydessä Kiinassa ensi kuussa. Nyt muiden maiden on houkuteltava Putin takaisin neuvottelupöytään. Keskipisteessä on siis jälleen Putin.
Sinänsä on erikoista, jos Putin haluaa Minskin prosessin kaatuvan. Koko formaatti on pitkälti Venäjän sanelema. Siinä Venäjä ei ole mukana sodan osapuolena vaan välittäjänä. Ukraina joutui myöntymään Minskin sopuun elokuussa 2014 suurten miestappioiden takia.
Ulostulollaan Putin onnistui myös saamaan muun maailman varpailleen. Suunnitteleeko hän hyökkäystä Ukrainaan?
Tätäkin on jännitettävä jonkin aikaa, vaikka hyökkäys vaikuttaakin epätodennäköiseltä. Kyseessähän olisi uusi vaihe sodassa, huomattava eskalaatio.
Nyt puhutaan siitä, hyökkääkö Venäjä Krimin niemimaalta avoimesti oman armeijansa turvin. Näin ei ole tapahtunut kertaakaan kahteen ja puoleen vuoteen. Krimillähän ei ole sodittu, ainoastaan Donbassissa parinsadan kilometrin päässä sieltä.
Venäjä on toki alusta lähtien osallistunut sotaan Donbassissa, mutta pidättäytynyt faktojen jälkeisessä maailmassa kiistämällä osallisuutensa. Hyökkäys Krimiltä muuttaisi tämän narratiivin.
Onkin vaikea nähdä, miten sellainen eskalaatio palvelisi Venäjän intressejä. Toisaalta kaikki on mahdollista ja kaikkeen on varauduttava.
Jotain Putinin on tehtävä, koska niin lupasi. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla sotilaallinen operaatio, painostuskeinoja on monia.
Varmaa on vain se, että Putin tälläkin kertaa johtaa informaatiopelissä. Hänellä on aloite, muut ovat pakotettuja huolissaan arvailemaan seuraavaa siirtoa.