Alla olevassa artikkelissa todetaan: Irak on nyt Maahanmuuttoviraston toimesta linjattu maaksi, johon voi turvallisesti palata.
Vaikea on asiaa uskoa/ymmärtää, kun maassa kuitenkin käydään massiivista sotaa tälläkin hetkellä.
Suora nettilainaus Hesksingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Massiivinen ilmasilta kuljettaa irakilaisia pois Suomesta, mutta entä kun tulee palautusta vastustavien vuoro?
Moni suomalainen ei pidä kiusallisena sitä, että ihmisiä palautetaan Suomesta Irakiin.
Ville Vaarne
KHALID AL MOUSILY / REUTERS
SUOMESSA on parhaillaan meneillään harvinainen operaatio.
Viime helmikuusta lähtien yhteensä 12 lentokoneellista pääasiassa nuoria miehiä on lähetetty takaisin Irakiin. Näillä palautuslennoilla kaikkiaan 1143 irakilaista turvapaikanhakijaa on matkustanut kotimaahansa.
Seuraava lento lähtee vielä heinäkuun puolella, ja puolet koneen paikoista on jo täytetty.
Kuluvan kesän aikana on annettu runsaasti kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Tällä hetkellä irakilaiset saavat jo useammin kielteisen kuin myönteisen päätöksen. Se tarkoittaa sitä, että lentoja tarvitaan vielä monta.
ONKO Suomen historiassa koskaan ollut vastaavaa tilannetta, jossa ihmisiä palautettaisiin näin runsaita määriä takaisin kotimaahansa? Lähihistoriasta löytyy kyllä palautuksia, mutta määrät ovat paljon nykyistä pienempiä.
Lentoja järjestävän Helsingin poliisin mukaan vuonna 2005 Bulgariaan lennätettiin takaisin 230 ihmistä. Samana vuonna Romaniaan palautettiin 85 ihmistä. Vuonna 2010 Kosovoon lennätettiin 126 ihmistä. Viime vuonna Albaniaan lähetettiin takaisin 309 ihmistä.
Helsingin poliisin komisario Liisa Lintuluoto kertoo, että ennen vuotta 2005 ulkomaalaisten joukkopalautuksia oli nykyistä paljon vähemmän, koska ulkomaalaisia oli ylipäätään vähemmän.
Nyt meneillään olevat irakilaisten palautukset ovat siis laajuudessaan ainutlaatuinen ilmiö.
ERÄÄNLAISEN vertailukohdan voi löytää, jos katsoo tarpeeksi kauas menneisyyteen.
Vuosina 1944–45 Suomi palautti Neuvostoliittoon yli 56 000 inkeriläistä osana Neuvostoliiton kanssa tehtyä rauhansopimusta.
Yhteistä irakilaisten ja inkeriläisten palautuksille on se, että moni inkerinsuomalainen lähti takaisin omasta halustaan. Myös tähän mennessä palautetut irakilaiset ovat lähteneet poliisin mukaan vapaaehtoisesti.
Inkeriläiset luulivat pääsevänsä takaisin koteihinsa. Todellisuudessa matka vei Neuvostoliiton sisämaahan tai pohjoiseen karuihin olosuhteisiin, jossa moni joutui pakkotyöhön tai kuoli.
Inkeriläisten paluuta ei voi kuvailla turvalliseksi. Sen sijaan Irak on nyt Maahanmuuttoviraston toimesta linjattu maaksi, johon voi turvallisesti palata.
OSA inkeriläisistä painostettiin lähtemään. Kohta myös irakilaisia joudutaan painostamaan. Viimeistään syksyyn mennessä vapaaehtoisesti palautettavat loppuvat ja lentokone pitäisi täyttää vastentahtoisilla palaajilla.
Irak ei suostu ottamaan vastaan ihmisiä, jotka eivät sinne vapaaehtoisesti halua, joten syksyllä ollaan täysin uuden tilanteen edessä. Poliisissakaan ei vielä tiedetä, miten vastentahtoisten palautukset hoidetaan. Jollakin konstilla heidät pitäisi saada muuttamaan mieltään niin, että he haluaisivat palata omasta halustaan.
Viime vuonna muuttuneen ulkomaalaislain vuoksi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelta loppuvat turvapaikkarahat ja -palvelut. Poliisi toivoo, että tämä lisää vapaaehtoisen palaamisen halukkuutta.
TOISTAISEKSI palautuksia ei ole pysähdytty pohtimaan kansallisen omantunnon näkökulmasta. Tietysti on selvää, että lain mukaan oleskeluluvan puuttuessa ihminen poistetaan maasta. Julkinen keskustelu palautuksista on jäänyt vähäiseksi. Se kertoo siitä, että emme koe kiusallisena sitä, että joudumme lähettämään täältä ihmisiä pois.
Palautettavat ovat työikäisiä nuoria, jotka eivät ole tehneet täällä mitään väärää. Olen jutellut kymmenien irakilaisten turvapaikanhakijoiden kanssa, ja jokainen heistä on sanonut haluavansa elää rauhassa Suomessa ja tehdä töitä.
Voi olla, että joukkopalautukset Irakiin näkyvät vuosien kuluttua häpeätahrana Suomen historiassa. Palautammehan ihmisiä maahan, johon ulkoministeriö ei suosittele kenenkään suomalaisen matkustavan.
Inkeriläiset kokivat vuosikymmenien ajan katkeruutta siitä, että suomalaiset eivät julkisesti tunnustaneet heidän palautuksiinsa liittyvää syyllisyyttä. Kokevatko irakilaiset lähivuosina samanlaista katkeruutta omasta kohtelustaan?
Yksi selitys julkisen keskustelun puuttumiselle on se, että mediaa ei ole päästetty lentokentille seuraamaan palautuslentoja. Poliisin mukaan kyse on taktisista operaatioista, joihin medialla ei turvallisuussyistä ole asiaa. Jos palautettavien henkilöllisyydet paljastuisivat, siitä voisi poliisin mukaan aiheutua heille ongelmia.
Miksi palautuksista muka aiheutuisi ongelmia, jos Irakin piti olla turvallinen maa.
