maanantai 11. heinäkuuta 2016

Tänään maanantaiaamuna Kemin Prismassa...

Kävin aamulla Kemin Prismassa. Ostin tuntemallemme, iäkkäälle pariskunnalle heidän pyynnöstään kylpyhuoneen peililampun. loisteputken. Minulla oli heiltä saatu pieni loisteputki mukana. Lamppu löytyi.

Ostin samalla päärakennuksen terassiaitaukseen "paikkamaalia". Minulla oli värimalli mukana, Jotakuinkin samaa sävyä löysin aktiivisen nuorenmiehen, myyjän kanssa malleja selailtuamme.

Onnistuneet ostokset.

Ostoksia tehdessäni minua lähestyi käytävällä tuttu nuorimies. Katsoin jo kaukaa - entisiä oppilaitani...

Paiskasimme kättä, jolloin nuorimies kysäisi minulta: "Vieläkö käyt kalastamassa, ongella?" "Kyllä mutta viime aikoina vähenemään päin. Käväise vilkaisemassa onkijuttuja Blogisivultani." sanoin hänelle.

Yllättäen hän totesi:" Mikä se sinun nimesi olikaan?" "No Aki Pyykkö! Googlaahan se niin löydät aika kasan tekstejä."

Niin tuo yllättäen-asia: Yleensä omat opettajansa lähes jokainen muistaa nimeltä ja varsinkin ns. lempinimeltä. minulla ei ilmeisesti tuota jälkimmäistä ollut, ainakaan en muista kuulleeni.

Oppilaani piirtelivät minusta tosin mielenkiintoisia kuvia ja vähän muitakin kuvia.
Keräilin niitä aina silloin tällöin talteen ja lupasin pitää niillä taidenäyttelyn. Ne ovat minulla tallessa.

Eräs parhaimmista mielestäni on minusta tehty piirros, jossa oikea käsi ylhäällä tervehdysasennossa totean: "Hello I am Aki Pyykkö and I like  rock 'n' roll !" Pienenä väriläiskänä on nenäni punertava väri...  

No niin entinen oppilaani meni menojaan. Enpä huomannut kysäistä hänen nimeään, sillä tälläkään hetkellä en sitä muista. Hän oli aktiivinen ja hyvin menestynyt oppilas, mikäli vielä oikein muistan...

Olen aikaisemmin kirjoittanut: 


Mikäli oikein muistan, suomalainen kirjailija Hannu Salama sanoi kauan sitten televisio-/lehtihaastattelussa, että hän ei muista/kiinnitä huomiota, mitä ihmiset sanovat esittäytyessään.

Iäkäs ystäväni antoi minulle hyvän neuvon nimen muistamisesta. "Jos et kerta kaikkiaan muista jonkun ihmisen nimeä tavatessanne, kysy, mikä se sinun nimesi nyt olikaan?" hän ohjeisti. "Jos henkilö sanoo, no Mattihan se on, niin toteat pokkana, sen minä toki muistan mutta sukunimisesi?" lisäät. "Toisaalta jos henkilö sanoo Meikäläinen, niin sanot tietysti sen muistavasi mutta mikä se sinun etunimesi taas olikaan?" hän täydensi neuvoaan... 

Todennäköisesti jokaisella ihmisellä on hetkiä, jolloin ei saa päähänsä henkilön nimeä tai ainakaan toista niistä. Tuttua on myös se, että nimi tulee mieleen hiukan viiveellä...

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Nato virittelee Itämeren alueelle ansalankaa – Sen toisessa päässä on Suomi...

Alla olevassa artikkelissa todetaan: Pohjoinen kansa on jälleen kyyristynyt pensaikkoon odottamaan saalistaan hiirenhiljaa. Ja se on hyvä taktiikka.

 Ansalangan virittely ja yllä oleva sanailu ei välttämättä ollut mielestäni toimittajan sananvalinnoissa kovin onnistunut.
Miksi? 
Siksi, että pohjoinen kansa ei ole kyyristynyt pensaikkoon, vaan kulkee selkä suorana eikä ole hiirenlinjaa, vaan on tuonut aktiivisesti ja avoimesti näkemyksensä maailman nykymenosta esiin.


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Analyysit 

Nato virittelee Itämeren alueelle ansalankaa – Sen toisessa päässä on Suomi

Naton huippukokous päättyi tänään lauantaina Varsovassa. Suomi on sotilasliiton läheinen kumppani, ja sitä arvostetaan. Kokouspaikalla nähtiin varmanoloinen presidentti Sauli Niinistö, kirjoittaa kirjeenvaihtaja Marjo Näkki.


Naton sotaharjoitus Itämerellä.
Naton sotaharjoitus Itämerellä kesäkuussa 2016. Kuva: Antti Kuronen / Yle
VARSOVA
Suomeen lähetetty brittidiplomaatti tuskaili 1980-luvun Helsingissä vaikeuksiaan tutustua pohjoiseen kansaan. Hän kuvasi suomalaisten sosiaalisia taitoja vähintään rajallisiksi.
Diplomaatti päätteli, että suomalaiset olivat metsästäjä-keräilijäkansaa, joka oli tottunut odottamaan pensaikossa hiirenhiljaa kunnes saalis astui viritettyyn ansaan. Brittidiplomaatin mukaan tapa kuvasi hyvin myös suomalaista ulkopolitiikkaa.
Suomalainen linja tuntuu tulosta tänäkin päivänä. Siitä osoituksena on presidentti Sauli Niinistön osallistuminen Naton valtionjohtajien illalliselle perjantaina. 

 Siellä Niinistö istui illan isäntien Puolan presidentin Andrzej Dudan ja Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin vieressä. Niinistö pääsi kertomaan lännen johtajille tapaamisestaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa.
Vaikka Putin esiintyi Suomessa paikoin kryptisesti, Niinistön ehdotus Itämeren lentoturvallisuuden parantamisesta on ottamassa tuulta alleen. Stoltenberg mainitsi asian erikseen tiedotustilaisuudessaan Varsovassa ja ilmaisi samalla toiveensa, että asiasta keskusteltaisiin Nato-Venäjä -neuvostossa jo ensi viikolla.
Niinistöstä on kevään ja kesän aikana kuoriutunut sanansaattaja ja ehkä jopa välittäjä idän ja lännen välille. Samalla hänen itsevarmuutensa ulkopolitiikan osaajana on lisääntynyt.
Vielä toukokuussa Niinistö tuntui pitävän välimatkaa Baltian suuntaan. Viron-valtiovierailullaan hän ilmaisi ärtymystään siitä, että baltit muka ajaisivat Suomea Natoon. Lisäksi hän oli pahoillaan siitä, että baltit pyytäisivät Suomea apuun, jos vaara uhkaa mutta vastavuoroista tarjousta ei esitetty. Todellisuudessa baltit eivät ole tällaisia toiveita ilmaisseet, vaan kyse oli mitä suurimmassa määrin suomalaisesta keskustelusta.
Kesäkuun Kultaranta-keskusteluissa ja viikonlopun Varsovan huippukokouksessa esiintyi jo selkeä ja suurimielinen Niinistö. 

 Välissä oli varmistunut ja toteutunut Putinin Suomen-vierailu ja kutsu Naton illallispöytään. Niinistö oli onnistunut. Häntä oli kuunneltu sekä idässä että lännessä.
Naton huippukokous päätti Varsovassa odotetusti neljän monikansallisen pataljoonan lähettämisestä kolmeen Baltian maahan ja Puolaan. Kyse on noin 800 taistelukykyisestä sotilaasta per maa. Nato on ensi kertaa lisäämässä läsnäoloaan Itä-Euroopassa sitten kylmän sodan.
Vajaa neljätuhatta sotilasta on kuitenkin pieni joukko verrattuna Venäjän sotilaalliseen läsnäoloon Baltian maiden ja Puolan rajojen läheisyydessä sekä Itämeren erillisalueella Kaliningradissa.
Joukot ovat joka tapauksessa ansalanka, joka on viritetty Venäjän suuntaan. Sen toinen pää on sotilaallisesti verraten kyvykäs Suomi, ja sen tietävät sekä Nato että Suomi. Pohjoinen kansa on jälleen kyyristynyt pensaikkoon odottamaan saalistaan hiirenhiljaa. Ja se on hyvä taktiikka.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Keskusta on Suomen suurin työväenpuolue, vasemmistoliitossa duunarit vaihtuneet valkokaulusväkeen...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Politiikka  | 

Keskusta on Suomen suurin työväenpuolue, vasemmistoliitossa duunarit vaihtuneet valkokaulusväkeen

Äänestäjät hyppivät aikaisempaa hanakammin puolueiden välillä. 

Poliittisten puolueiden kannattajaryhmissä on tapahtunut mielenkiintoisia muutoksia Ylen tuoreimmassa kyselyssä. Perussuomalaiset keräsi työntekijöiden enemmistön äänet vielä viime vuoden eduskuntavaaleissa, mutta hallitusvastuun myötä työläisten tuki on kaikonnut.

Grafiikka
Kuva: Yle Uutisgrafiikka

– SDP vei suurimman työväenpuolueen tittelin perussuomalaisilta jokin aika sitten, mutta tässä mittauksessa keskusta on suurin, kyselyn tehneen Taloustutkimuksen toimitusjohtaja Jari Pajunen kertoo.
Myös perinteisen duunarilinnakkeen, vasemmistoliiton, kannatus on työntekijöiden keskuudessa alamaissa. Paavo Arhinmäen kaudella puolueen kannattajakunta alkoi muuttua, ja tuore puheenjohtaja Li Andersson on tuonut mukanaan toisenlaisia äänestäjiä.
– Sieltä on perinteistä työväestöä lähtenyt pois ja tilalle on tullut valkokaulusammattien edustajia, Pajunen sanoo.

Vihreät on nuorten ja naisten suosikki

Ville Niinistön johdolla vihreiden kannatus on noussut ennätyskorkealle. Vaalien välillä puolue on ennenkin lisännyt suosiotaan, mutta uurnilla into on hiipunut.
– On mielenkiintoista nähdä, putoaako vihreiden kannatus sinne reiluun kymmeneen prosenttiin vai pysyykö se nykyisessä reilussa 14 prosentissa. Nythän kannatus on muutamana viime kuukautena vakiintunut sinne ylös, Pajunen huomauttaa.
On mielenkiintoista nähdä, putoaako vihreiden kannatus sinne reiluun kymmeneen prosenttiin
– Jari Pajunen
Vihreät on keväästä alkaen ollut suurin puolue, jos tarkastellaan vain alle 35-vuotiaita äänestäjiä.  Puoluetta kannattaa nuoremmista selvästi useampi kuin joka viides.
Toiseksi suurin oppositiopuolue kerää ääniä myös naisilta. Tuoreimmassa mittauksessa 21,4 prosenttia naisista äänestäisi vihreitä, mikä tekee siitä naisten suosikkipuolueen. Jos ainoastaan naiset saisivat äänestää, perussuomalaiset olisi puolestaan lilliputti alle neljän prosentin kannatuksella.
Miehistä ainoastaan 7,2 prosenttia valitsisi vihreät, kun samaan aikaan keskustaa äänestäisi yli 20 prosenttia, kokoomusta ja demareita lähes joka viides. Myös perussuomalaiset puhuttelee miesäänestäjiä paremmin, vaikka miesten tuki on syöksynyt vuodentakaisesta noin 10 prosenttiyksikköä 13,1 prosenttiin. 

Kaikki puolueet keskiluokan asialla

Kesän puoluekokouksissa keskiluokasta keskusteltiin paljon, ja erityisesti kokoomuksen uusi puheenjohtaja Petteri Orpo puhui kampanjassaan unohdetun keskiluokan puolesta. Kannatuskyselyn mukaan huoli oli ylimitoitettu, sillä jos jollakin ryhmällä, niin keskiluokalla on ystäviä jokaisessa puolueessa.
– Se on houkutteleva iso ryhmä, josta kaikki pyrkivät saamaan äänestäjiä, mutta sellaista selkeää voittajaa ei löydy, Taloustutkimuksen Jari Pajunen toteaa.
Kaksissa viime vaaleissa on nähty isoja muutoksia. Tämä on nykyaikaa.
– Jari Pajunen
Sen sijaan kokoomuksen asema on vahva yrittäjien keskuudessa erityisesti kaupungeissa. Keskusta taas on tiheimmän ihmisvilinän ulkopuolella yrittävien ykkönen.

Vaihtamalla sittenkin paras?

Taloustutkimuksen toimitusjohtajan Jari Pajusen mukaan ihmisten äänestyskäyttäytymisestä on viimeisten vuosien aikana tullut lyhytjännitteisempää. Siksi puolueiden voimasuhteet voivat vaihtua nopeasti.
– Kaksissa viime vaaleissa on nähty isoja muutoksia. Tämä on nykyaikaa. Oikeastaan [isot muutokset] evät ole enää samanlainen poikkeus kuin 10 vuotta sitten, vaan siitä on tullut arkipäivää, Pajunen kirkastaa.  
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Asiantuntija: Nato-joukot Baltiaan ovat vain symbolinen ele...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Kotimaa  | 

Asiantuntija: Nato-joukot Baltiaan ovat vain symbolinen ele

Turvallisuuspolitiikan asiantuntijan mukaan Naton maajoukkojen sijoittaminen Baltiaan on lähinnä symbolinen ele. Hänen mukaansa Suomesta ja Ruotsista ei Baltian maita pystytä puolustamaan, vaikka Naton puolelta on tullut paineita saada Suomen alueita käyttöön Baltian maiden puolustukseen.



    Spring Storm 2016 -harjoituksessa panssaroituja ajoneuvoja Viron Räpinassa.


Spring Storm 2016 -harjoituksessa panssaroituja ajoneuvoja Viron Räpinassa 13. toukokuuta. Kuva: Valda Kalnina / EPA
Sotilasliitto Nato aloittaa tänään huippukokouksen Puolan pääkaupungissa Varsovassa. Kokouksessa käsitellään muun muassa Baltiaan sijoitettavia maajoukkoja. Puolaan ja Baltian maihin on tarkoituksena sijoittaa yhteensä 4 000 Naton sotilasta.
Turvallisuuspolitiikan asiantuntija Pekka Visurin mukaan joukkojen lähettäminen on lähinnä symbolinen ele.
– Tämähän on ennen kaikkea lipun näyttöä ja merkki siitä, että suuret Nato-maat haluavat auttaa pienempiä jäsenmaita. Onhan se todettu aivan selvästi, että jos jostain syystä noilla alueilla sota alkaisi, niin ei näillä joukoilla mitään ratkaista, sanoo Visuri Ylen Päivän kasvo -ohjelmassa.
Hän arvioi, että Varsovan kokouksen merkitys Naton yhteistyömaille, Ruotsille ja Suomelle, on vain välillinen.
– Sillä on sikäli merkitystä kyllä, että Suomi ja Ruotsi on hyväksytty Naton kumppanimaiksi. 
Molemmissa maissa on kuitenkin hyvin selkosanaisesti ilmoitettu että kumpikin maa puolustaa omaa aluettaan eikä salli muitten käyttävän omaa aluettaan sotilaallisiin toimiin. 
Tämä linja kun pidetään niin asiat kyllä sujuvat.

Paineita alueiden käyttöön

Visurin mukaan Naton puolelta on tullut paineita saada jollakin tavalla hyväksikäytettyä Suomen ja Ruotsin alueita muun muassa Baltian puolustuksen suhteen.
– Lähinnä kysymys ilmapuolustusjärjestelmästä ja mahdollisesta tukeutumisesta. On kuitenkin päivän selvää, että Suomesta ja Ruotsista ei pystytä Baltian maita puolustamaan.
Ensi viikolla järjestetään Naton ja Venäjän yhteistyökokous. Visurin mukaan kokouksessa on tarkoitus pohtia keinoja, joilla saataisiin luottamusta ja turvallisuutta lisättyä Itämeren alueella.
– Tähän liittyy tämä Suomenkin ehdotus, jossa lentoliikennettä haluttaisiin rauhoittaa tietyillä toimenpiteillä. Samoin kuin välikohtauksia merellä.
Visurin mukaan mitään erityistä sodan uhkaa ei tällä hetkellä Baltiassa kuitenkaan ole. 
– Ei ole minkäänlaista strategista logiikkaa, että Venäjä ryhtyisi hyökkäämään Baltian maihin. Itämeri on Venäjälle erittäin tärkeä vientituotteiden kannalta ja talousyhteistyö Saksan kanssa on toimivaa. Tätä kautta ajatellen ei ole syitä, miksi Nato tai Venäjä lähtisi sotaa käymään Itämeren alueella.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Päiväongelle pitkästä aikaa...

Kirjoitin toista viikkoa sitten torstaina 30.06.2016 tekstin otsikolla: Aamuonginta yhtä tyhjän kanssa. Kehno reissu, toki sain yhden hauen mutta sittenkin. Silloin päätin, että en lähde aikaisin aamulla ongelle, jos ei ole aivan pakko.

Tänään kaivoin muutaman madon ja lähdin kokeilemaan päiväongintaa pitkästä aikaa.
Ajelin Hahtisaaresta sisäsataman ohi ja totesin, että monenlaista aktiviteettia oli ilmassa - hyvä niin.
Satama Run-juoksukilpailun osallistujia vilahteli aallonmurtajan takana aittojen kupeessa, rannan tuntumassa merellä oli optimistijollia kukaties parikymmentä ja valvojaveneet päälle. Purjeveneitä oli myös paljon liikkeellä ulompana.

 Ajelin tällä kerralla Laitakarin länsipäätyyn rannan tuntumaan. Ankkuri veteen ja kalastamaan. Kaksi jigionkea ja uusi pilkki ryyditettyinä uusilla madoilla. Kala söi = särjet söivät vähäisiä matojani. Vaihdoin paikkaa aivan Laitakarin länsipäätyyn. Ei mitään... . 

 Laitakarista näytti lähtevän laavun kohdalta runsaan kymmenen hengen kajakkiryhmä, joka myöhemmin meloskeli Selkäsaaren pohjoispäädyssä ohitseni Kojukallion suuntaan.

 Ajelin taas kerran Selkäsaaren pohjoispäädyn vesille "keskelle ei mitään". Pistin em. välineet pyytämään. Aluksi ei mitään. Nostin ankkurin vedestä ja annoin koillistuulen kuljettaa venettä, kalastusvälineet laahasivat veneenkyljen tuntumassa. Ankkuri hetken päästä veteen ja odottamaan. Murensin mukaan ottamastani leivästä puolet veteen.

 Eipä aikaakaan kun toisessa jigiongessa jytkähti. Saalis noin 600 gramman ahven. Minulla oli iso ämpäri täynnä vettä, joten ahvenella oli siinä hyvät oltavat. Se oli yllättävän rauhallinen, suun välillä vedenpinnassa se katseli touhujani.

 Sain pilkillä pienen särjen. Tutut rituaalit ja särjenlihaa suikaleina kaikkiin koukkuihin. Ahvenet alkoivat syödä kohtalaisen mukavasti. Tosin en saanut veneeseen kuin viisi. Nostovaiheessa irtosi enemmän kuin toinen mokoma. Syynä oli varmaan liian "jämyt" syöttilihat ja tylsät koukut.

Tämänkertaisen havaintoni mukaan kunnon syönti alkoi vasta noin klo 15 aikoihin. Todennäköisesti ajoitan seuraavan onkiretkeni alkamaan em. aikaan - kokeeksi...
Muutoin olosuhteet olivat onginnan kannalta mukavanlaiset. Sen verran pilvisessä säässä tuuli, että olisi pitänyt ottaa hiukan enemmän vaatetta päälle... 

 Mikäli menemme huomenna Selkäsaareen, otamme tämän päivän ahvensaaliini mukaan ja savustamme ne.

 Edelliseen liittyvänä > emme käyneet Selkäsaaressa, sillä pihalla oli sen verran tekemistä niin kuin käytännössä aina.

 Sanoin vaimolleni kotiin tultuani: "Jos en olisi saanut kuin tuon ensimmäisen ison ahvenen, olisin päästänyt sen takaisin mereen."



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)