Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
HS:n uusi kolumnisti Jarmo Mäkelä: Krimin valtaus muutti Venäjällä myös Suomea koskevaa kirjoittelua
Toimittaja Jarmo Mäkelän Venäjän uutissivuja seuraava kolumni muuttaa Yleltä HS.fi:hin.
JUKKA GRÖNDAHL / HS
KUN Venäjä valtasi Krimin maaliskuussa 2014, venäläisten viestimien verkkosivuilla alettiin pian kirjoittaa selvästi aiempaa enemmän ja kriittisemmin myös Suomesta.
Näin sanoo Ylen pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Jarmo Mäkelä, joka aloittaa perjantaina kolumnistina HS.fi:ssä. Hän on seurannut Ylellä kuusi vuotta, mitä Venäjän verkossa kirjoitetaan Suomesta.
”Tarkoitus on jatkaa tätä nyt Helsingin Sanomissa”, Mäkelä sanoo.
SUOMEA koskevan kirjoittelun määrä on siis lisääntynyt.
”Valtavasti”, Mäkelä sanoo.
”Mikä kertoo siitä, että jostain syystä meitä kohtaan tunnetaan suurta mielenkiintoa. Ja mielikuvaa Suomesta pyritään määrätietoisesti luomaan venäläiselle yleisölle.”
Toinen muutos liittyy aihevalikoimaan.
”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat aiheet – jos niihin otetaan mukaan myöskin nämä maahanmuuttokysymykset – muodostavat tällä hetkellä noin puolet kaikesta kirjoittelusta, kun aiemmin tällaisia juttuja oli yksi tai kaksi kuukaudessa.”
Myös sävy on muuttunut huomattavasti kriittisemmäksi, Mäkelä sanoo.
”Vielä viitisen vuotta sitten sävy oli hyvin usein hieman humoristinen ja aika myötäsukainen. Suomea ja sen politiikkaa arvostelevia juttuja, oli sitten kyse politiikasta, taloudesta tai kulttuurista, oli erittäin harvoin.”
Mäkelä aloitti venäläismedian verkkosivujen seurannan kuutisen vuotta sitten, kun Suomessa tehdyt huostaanotot nousivat uutisiksi Venäjällä.
Ylellä heräsi silloin ajatus seurata järjestelmällisesti, mitä Venäjällä Suomesta kirjoitetaan. Mäkelä suostui vapaaehtoiseksi. Venäjän verkossa -verkkokolumni ja -radio-ohjelma olivat syntyneet.
”Kerään materiaalia päivittäin. Sitä kertyy kuukauden aikana huomattava määrä.”
Usein pienillä viestimillä on Suomesta isoja ja mielenkiintoisia tekstejä. Isot viestimet käsittelevät Suomea lyhyemmin, mutta niiden jutuilla on todennäköisesti isompi vaikutus yleiseen mielipiteeseen. Mäkelä kertoo tuskailevansa usein, miten tämän eron saa selvästi esiin omassa tekstissään.
Seurannassa ovat myös tärkeimpien venäläisten televisiokanavien verkkosivut. Mäkelä ei seuraa televisio-ohjelmia, mutta on huomannut käytännössä kanavien kaiken olennaisen materiaalin tulevan myös verkkoon.
”Venäjällä yleinen mielipide muodostuu television välityksellä. Painettu media on tässä suhteessa toissijaisessa roolissa.”
MÄKELÄ lähti ensimmäisen kerran Yleisradion kesäkirjeenvaihtajaksi Moskovaan 1982. Hän oli lukenut yliopistolla sivuaineena venäjää, minkä lisäksi Yle kustansi vielä yksityisopettajan.
Siitä asti hän on seurannut naapuria ammatillisesti, tosin välillä etäämpää ja vähemmän.
Moni uskoi globalisoituvan talouden ja keskinäisriippuvuuden estävän konfliktit muun muassa Venäjän ja lännen välillä, koska ne tulisivat liian kalliiksi.
”Mitään tällaista ei ole tapahtunut, päinvastoin, melko lyhyeksi jääneen suojasään jälkeen jännitys on lähtenyt kiristymään uudelleen”, hän sanoo.
”Osallistuin kesällä 2004 tilaisuuteen, josta laadittiin pieni kirjallinen muistio. Siinä sanottiin, että Venäjän suunta on kääntynyt peruuttamattomasti pois demokratiasta ja todennäköisesti kohti yksinvaltaa. Sitä ei silloin uskonut kukaan.”
Hän arvelee, että presidentti Vladimir Putinin haaveena on päästä neuvotteluihin, joiden tuloksena maailma jaetaan uudelleen suurvaltojen etupiireihin vuoden 1945 Jaltan sopimuksen tapaan, mutta sanoo silti kuuluvansa koulukuntaan, jonka mukaan Venäjällä ei ole suurta strategiaa, jonka avulla tuo päämäärä saavutettaisiin.
”Kaikki ratkaisut ovat lyhyen tähtäimen taktisia ratkaisuja.”
