TYÖMARKKINAOSAPUOLILLA on ensi viikon tiistai-iltaan asti aikaa neuvotella työntekijöiden työajan lisäämisestä kolmella päivällä. Työajan lisäys ei nostaisi palkkoja.
Neuvottelutulos on saatu aikaan paperiteollisuudessa, metsäalalla, kemianteollisuudessa ja nahka- ja kenkäteollisuudessa, eli yhteensä vasta noin 30 000 työntekijän osalta.
Se on mitätön määrä 2,5 miljoonan työntekijän työehdoista sovittaessa.
Silti työmarkkinajärjestöissä tunnelma kilpailukykysopimuksen synnystä on varovaisen toiveikas.
”Tämä on päätetty tehdä. Se on fiilis”, yksi neuvotteluja läheltä seuraavan lähde kuvaa tunnelmaa.
TYÖNANTAJIEN keskusjärjestö Elinkeinoelämän keskusliitto EK vetosi maanantaina liittokokouksessaan sovun syntymisen puolesta.
EK:n hallituksen puheenjohtaja
Matti Alahuhta kutsui kilpailukykysopimusta ”kaikkien suomalaisten eduksi” ja ”askeleeksi oikeaan suuntaan”.
ANTTI AIMO-KOIVISTO / LEHTIKUVA
EK:n hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta kutsui kilpailukykysopimusta ”kaikkien suomalaisten eduksi” ja ”askeleeksi oikeaan suuntaan”. Alahuhta puhui EK:n kevätkokouksen seminaarissa 23. toukokuuta Helsingissä.
Palkansaajapuolella puolestaan arvellaan, että jos sopimusta ei tehdä, hallitus on pakotettu tekemään rumempaa jälkeä omilla toimillaan. Siksi pahanmakuiset lääkkeet on paras niellä.
LIITTOJOHTAJIEN kielenkäytöstä tuota mielialaa ei toki voi vielä lukea.
Metalliliiton puheenjohtaja
Riku Aalto sanoi liittokokouksen avauspuheessaan sunnuntaina liittonsa varautuneen siihen, että sopimusta ei synny ja työehdoista neuvotellaan syksyllä työnantajien kanssa.
”Se ei ole maata mullistava vaihtoehto”, Aalto arvioi.
Viimeksi kilpailukykysopimuksen soveltamisesta pääsivät sopuun Metsäteollisuus ja Paperiliitto maanantai-iltana.
Sopimukset ovat sinänsä teknisesti lyhyitä ja helppoja kirjoittaa, kunhan yhteinen tahto löytyy.
PULMAKOHTINA ovat, miten 24 tunnin työajan lisääminen järjestettäisiin ja ns. kriisilausekkeen sisältö.
Paperiala näytti ehkä muille sopijapuolille esimerkkiä sopimalla päälinjausten lisäksi, että työajan lisäämisestä voidaan sopia paikallisesti.
Muuta metsäalaa, kuten metsureita koskeneessa ensimmäisessä kilpailukykysopimuksessa viime viikon maanantaina puolestaan sovittiin kriisilausekkeesta, että ”taloudellisista etuuksista voidaan poiketa paikallisesti sopien”.
Todennäköisesti monissa muissa sopimuksissa päädytään tältä osin monimutkaisempiin muotoiluihin.
TYÖNANTAJAPUOLELLA toivoa yhteiskuntasopimuksen syntymisen puolesta lisää se, että nimensä papereihin ovat kirjoittaneet jo kolme SAK:n liittoa –Teollisuusalojen ammattiliitto TEAM:iin kuluva Kemianliitto, Paperiliitto ja Puuliitto.
Esimerkkiä on usein näyttänyt Metalliliitto, mutta nyt sen joka neljäs vuosi pidettävän liittokokouksen ajankohta viivästyttää osaltaan neuvotteluprosessia.
Tampereelle sunnuntaina alkanut kokous kestää keskiviikkoon, ja kilpailukykysopimusta päästään hieromaan vasta torstaina.
Näin metallin sopimuksen voisi uskoa syntyvän aikaisintaan viikonloppuna.
Yksi iso kanto kilpailukykysopimusten kaskessa on henkilömäärältään suuri kunta-alan sopimus.
Sitä vaikeuttaa linjaus siitä, että työajan lisäämisen lisäksi julkisen sektorin lomarahoja leikataan 30 prosenttia 2017–2019.
Tähän asti työntekijäpuolella linjana on ollut se, että sekä lomarahojen leikkaus että työajan pidennys eivät käy.
TYÖNANTAJIEN ja työntekijöiden järjestöillä on ensi viikon tiistai-iltaan asti aikaa neuvotella kilpailukykysopimuksesta.
Sen jälkeen työmarkkinajärjestöjen edustaja kokontuvat pääministeri
Juha Sipilän (kesk) kanssa keskustelemaan siitä, onko sopimuksessa riittävästi eri tahoja mukana, jotta sen kattavuus riittäisi molempien työmarkkinaosapuolten ja hallituksen mielestä hyväksyntään.
Hallitus on luvannut miljardin euron veronalennuksia , jos sopimus on sen mielestä tarpeeksi kattava ja hallituksen tavoitteita tyydyttävä.
Jo nyt on selvää, että sopimus ei täytä hallituksen alkuperäisiä tavoitteita.
Näin ollen verohelpotukset tulevat jäämään pienemmiksi ja ne todennäköisesti tullaan sitomaan tulevaan talouskehitykseen ja tulevaisuudessa oleviin arviointiaikoihin.
TYÖNTEKIJÄPUOLELLA on epäilty sitä, että hallitus ryhtyisi sopimuksen syntymisen jälkeen rukkaamaan työelämää koskevia lakeja.
”Lähelläkään työelämää oleviin asioihin hallitus ei räpellä omin päin”, arvioi eräs neuvotteluja läheltä seuraava lähde.
Hänen mielestään sellainen sotisi kilpailukykysopimuksen henkeä vastaan, joskin jo ilmoitetuista työelämän lakihankkeista kuten työttömyysturvan työkokeilusta saatetaan pitää kiinni.
MISTÄ KILPAILUKYKYSOPIMUKSESSA OLIKAAN KYSYMYS?
Kilpailukykysopimus on alun perin yhteiskuntasopimus-nimellä lanseerattu Juha Sipilän hallituksen tarjoama ehdotus siitä, kuinka Suomen kilpailukykyä keskeisiin kilpailijamaihin verrattuna tulisi pidentää työn yksikköhintaa alentamalla.
Tähän tavoitteeseen pyritään laajalla palkkasopimuksella siitä, että palkat eivät nouse ensi vuonna, vaikka vuosityöaikaa pidennetään 24 tunnilla. Julkisektorilla lomarahoja leikataan lisäksi 30 prosenttia vuosina 2017–2019.
Käytännössä kyseessä on tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo, jossa työmarkkinajärjestöt ja hallitus sopivat yhdessä työsuhteen ehdoista ja niihin liittyvistä hallituksen päätöksistä kuten veroratkaisuista.
Sopimusta ei kutsuta tällä nimellä, koska erityisesti työnantajajärjestöissä tällaista kokonaisvaltaista ratkaisua ja erityisesti nimeä tupo vieroksutaan.
PAKKOLAEISTA TÄYTYI LUOPUA
Juha Sipilän alkuperäinen tavoite yksikkötyökustannusten hinnan laskusta on matkan varrella vesittynyt.
Hallitus ajoi työntekijöitä sopimukseen uhkaamalla työntekijöitä erilaisilla pakkolaeilla, joilla työntekijöiden asemaa heikennettäisiin.
Osa näistä laeista osoittautui mitä todennäköisimmin Suomen peruslain vastaisiksi samoin kuin Suomen solmimien kansainvälisten sopimusten vastaisiksi, ja hallituksen oli peruttava lakipakettinsa.
Yksi keskeinen juridinen ongelma hallituksen lakiehdotuksissa oli se, että laeilla haluttiin puuttua työnantajan ja työntekijän väliseen yksityisoikeudelliseen sopimussuhteeseen, johon lainsäätäjä ei normaalioloissa voi sekaantua.
VIIMEKSI ON KINATTU JÄRJESTÄYTYMÄTTÖMIEN VELVOLLISUUKSISTA
TYÖNANTAJAT ajoivat alun perin sadan tunnin työajan pidennystä ilman lisäkorvausta, mutta ovat nyt pääosin tyytyväisiä 24 tuntiin.
Myös paikallisen sopimisen lisäämisestä, järjestäytymättömien työnantajien oikeuksista ja esimerkiksi luottamusmiehistä on sopimuksen loppumetreillä kiistelty.
Erityisesti Suomen Yrittäjät on ollut huolissaan järjestäytymättömien työnantajien velvollisuuksien kasvusta, jos sopimusta sovelletaan sanatarkasti ilman tulkintaa.
Sipilän hallituksella saattaa olla tässä tarvetta kuunnella yrittäjiä, vaikka asia on pieni ja tulkinnanvarainen.
