keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Iiron ja metsänhaltija tuo Marina Takalon sadut nykylukijalle...

Tunsin Marina Takalon. Tulin tuntemaan hänet hänen tyttären, Helli Pennasen o.s. Takalon pojan Jorman kautta. Kävimme Jorman kanssa hänen Jawa-moottoripyörällä Kuusamossa 1960-luvun alkupuolella - mahdollisesti juuri vuoden 1960 kesänä, taisimme olla Marina Takalon ja hänen miehensä Ollin vieraan - kesälomalla - viikon toista...

Mukava käynti kaiken kaikkiaan. Vedimme Jorman Kirpistöjärvellä perholautaa ja olimme vaan kaupunkilaislomalaisia. En ole eläissäni saanut niin hyviä, hyvin paistettuja muikkuja kuin silloin. Toinen ainutlaatuinen kokemus oli suolalla maustetun kahvin "nauttiminen" käydessämme vierailulla jossakin järvenselän takana. Matka vierailukohteeseen oli aikamoinen. Kapealla, täyteen lastatulla perämoottoriveneellä mentiin aika haipakkaa Ollin kipparoimassa aluksessa aika ajoin puuskittaisen tuulen nostaessa muutoin tyvenellä järvellä ristiaaltoja. Siihen maailman aikaan pelastusliivejä ei ollut käytössä ainakaan syrjäkylillä...

Aika usein jututin Marinaa Kemissä Haukkarinkadulla Pennasilla käydessäni 1960-luvun alkupuolella.

Tulimme mielestäni hyvin juttuun...

 

Pätkä Wikipediatekstiä:

Marina Takalo (1890 OulankaVienan Karjala – 22. heinäkuuta 1970 Kemi) oli vienankarjalainen Suomeen muuttanut runonlaulaja.
Takalo tuli perheensä kanssa Suomeen helmikuussa 1922 pakolaisina ja he asuivat sitten Kuusamossa muun muassa Määttälänvaaralla ja Heikkilässä. Vuodesta 1961 Takalo asui Kemissä lastensa luona.
Takalo sai Kalevala-seuran tunnustuspalkinnon 1965. Takalon kertomia satuja ja tarinoita sekä runonlausuntaa on tallennettu yhteensä 60 tunnin verran ääninauhoille. Helsingin yliopiston uskontotieteen professori Juha Pentikäinen tapasi nuorena opiskelijana Takalon Kuusamossa 1960 ollessaan siellä kotiseututukimusretkellä. Pentikäistä kiinnosti Takalon uskonnollinen maailmankuva johon oli sekoittunut kalevalaisia ja vanhauskoisia aineksia ja hän kirjoitti tästä aiheesta 1971 teoksen Marina Takalon uskonto.
Vuonna 1990 paljastettiin Kuusamon kansanopiston edustalla Marina Takalon muistomerkki jonka on suunnitellut taiteilija Nina Sailo. Kemissä on Marina Takalon katu ja Kemin kaupunginkirjastossa on Takalon pronssinen muistoreliefi (Sanna Koivisto, 1991).


Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiuakn tuunattuna:

Iiron ja metsänhaltija tuo Marina Takalon sadut nykylukijalle

NORDBOOKS
Iiron ja Metsänhaltija kerää kansiin 21 Marina Takalolta kerättyä satua.

Nykylukijat pääsevät perehtymään vienankarjalaiselta runolaulajalta Marina Takalolta kerättyihin satuihin, kun Inkeri Karvosen satukirja Iiron ja metsänhaltija julkaistaan toukokuussa.
Karvonen on kirjoittanut sadut nykykielelle. Takalo käytti puheessaan paljon karjalankielen sanastoa, joka voi olla nykylukijalle läpipääsemätöntä.
– Tarinat pohjautuvat kansanperinteeseen, mutta ne ovat Takalolle omaperäisiä. Niissä korostuu Viena ja vienankarjalaisuus, Karvonen sanoo.
Kirjan teksti on ollut Karvosella olemassa pöytälaatikossa tovin.
– Kirjoitin tekstit jo hyvissä ajoin, 1990-luvun alussa. Silloin Marina Takalo oli pinnalla, mutta loppujen lopuksi kävi niin, että kirja jäi ilmestymättä.
Siitä lähtien tarinat ovat olleet Karvosen pöytälaatikossa. Tuolloin tekstiä tehtiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Tänä keväänä kustantaja on kuitenkin Matti Alapiessan Nordbooks.
Kirjassa on kaikkiaan 21 satua. Karvonen kertoo, että Takalolta kerättiin ainakin 34 satua, ja Karvonen kirjoitti niistä nykykielelle yli kolmekymmentä. Jo 90-luvulla määrä kuitenkin karsittiin kustantajan toiveesta 21:een.
– Kirjoitin silloin tekstit yhdessä kesässä.
Kirjassa tarinat jakautuvat haltija-, eläin-, ja ihmissatuihin sekä legendoihin.
Kerätty materiaali Iiron ja metsänhaltijaan on peräisin uskontotieteen emeritusprofessori Juha Pentikäiseltä. Hän keräsi Takalolta kansanperinnettä sekä satuja ja antoi ne myöhemmin Karvoselle.
– Marinalle satu oli totta. Ne olivat omaelämänkerrallisia ja kertovat rankasta elämästä, Pentikäinen sanoo.
Sadut myös kertovat Takalon maailmankuvasta.
– Hänelle eläinsaduissa eläimet olivat myös ihmisiä. Hän sanoi minulle, että ”karhu on ihminen, usot sie sen”.
– Ihmisen ja eläimen raja oli Takalolle eri kuin meille muille. Samoin hänelle elämän ja kuoleman raja oli eri kuin meille muille.
Karvonen sanoo, että kaikista ronskeimmat alkutekstien kohdat eivät välttämättä ole päässeet mukaan nyt ilmestyviin tarinoihin.
– Kuitenkin Marinan usein käyttämä syöjätär esiintyy paljon tarinoissa. Syöjätär oli hänelle noita, joka edusti pahuutta. Tarinat ovat myös hyvin mustavalkoisia, ja niissä paha saa palkkansa.
Liiallista siloittelua Karvonen pyrki välttelemään. Grimminkin veljekset siistivät keräämiään kansantarinoita, mutta niiden sisältö on edelleen voimakasta.
– Minun versioitani Marina Takalon saduista pystyy lukemaan lapsille, mutta aina pitää harkita milloin ja kenelle niitä luetaan. Mielestäni liiallinen siistiminen kadottaa tarinoista kontrastin ja elämän särmän. Nykyään Grimmin veljestenkin tarinoita on siloiteltu ja mielestäni niistä katoaa silloin voimaa.
Iiron ja metsänhaltijan sadut ovat kuitenkin edelleen peräisin Takalon kerrontaperinteestä. Nyt ne jatkavat elämäänsä uudelle sukupolvelle.
KIRJA

Iiron ja metsänhaltija

Vienankarjalaisen runonlaulaja Marina Takalon satuja nykykielellä.
Kirjassa on yhteensä 21 satua.
Takalolta kerättiin alun perin noin 34 satua.
Mukana haltijasatuja, eläinsatuja, ihmissatuja ja legendoja.
Kirja ilmestyy toukokuun puolessa välissä.
Kustantaja Nordbooks.

INKERI KARVONEN

Syntynyt Kemijärvellä, kasvanut Sallassa.
Asuu Kannuksessa.
Työskennellyt luokanopettajana.
Kirjoittanut lapsille sekä proosaa että runoja.
Muita teoksia: Hupsuja hassuja hipsukkatassuja (ei vielä ilmestynyt), Paanutonttu ja Tarinakivet ja Hiirenpolulla soi.
Marinalle satu oli totta. Ne olivat omaelämänkerrallisia ja kertovat rankasta elämästä.
Juha Pentikäinen,
uskontotieteen emeritusprofessori

Kemin Jalokivigalleria täyttää tiistaina 30 vuotta...

Kemin Jalokivigallerian ideoi ja toteutti aikanaan kemiläinen Teuvo Ypyä.

Pätkä Wikipediatekstiä:
Teuvo Ypyä (s. 1955) on kemiläinen kultaseppämestari ja kuvanveistäjä. Lukion jälkeen Ypyä siirtyi vuonna 1976 opiskelemaan Lahden muotoiluinstituutin kultaseppäkouluun. Vuonna 1977 hän suoritti gemmologian (jalokivitieteen) perustutkinnon ja 1982 Ison-Britannian gemmologisen seuran diplomitutkinnon, 1983 Ypyä saavutti kultaseppämestarin arvon.
Ypyä valmistui kultasepäksi Lahden muotoiluinstituutista 1980 ja toimi pitkään perustamansa Kemin Jalokivigallerian johtajana. Vuonna 1988 Ypyä suunnitteli ja toteutti Suomen kuninkaan kruunun saatuaan käsiinsä Erik. O. Ehrnströmin luonnospiirustukset kuninkaan kruunusta. Kruunu on edelleen Kemin Jalokivigallerian matkailunähtävyys. 1990-luvun puolivälissä hän jättäytyi vapaaksi taiteilijaksi.

Suora nettilainaus Yle Kemi-sivuilta hiukan tuunattuna:
Kemi 

Kemin Jalokivigalleria täyttää tiistaina 30 vuotta

Tiistaina 30 vuotta täyttäneestä Kemin Jalokivigalleriasta löytyy muun muassa täydellinen kopio Suomen kuninkaalle aikanaan suunnitellusta kruunusta.





Kopio Suomen kuninkaan kruunusta.
Kopio Suomen kuninkaan kruunusta on yksi jalokivigallerian vetonauloista. Kuva: Minna Aula / Yle

Ympärivuotiseksi matkailunähtävyydeksi 30 vuotta sitten pystytetty Kemin Jalokivigalleria sisältää yli 3000 koru- ja jalokiven kokoelman eri puolilta maailmaa.
Esillä on muun muassa kemiläisvalmisteinen täydellinen kopio Suomen kuninkaalle aikanaan suunnitellusta kruunusta.
Juhlavuoden kunniaksi Jalokivigalleriaan on tämän viikon ajan vapaa pääsy lapsille aikuisen seurassa.

Sipilä herkistyi veteraaneille – isoisä opetti, mikä on nuoremman polven talvisota...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Politiikka  | 

Sipilä herkistyi veteraaneille – isoisä opetti, mikä on nuoremman polven talvisota

Pääministeri Juha Sipilä piti juhlapuheen kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa Oulussa. Pääministeri muisteli kuinka oma isoisä sai yrityskaupalla rikastuneen miehen muuttamaan suunnitelmiaan tulevaisuuden suhteen.

Juha Sipilä
Juha Sipilä Kuva: Yle
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kertoi juhlapuheessaan kansallisessa veteraanipäivässä, että hänen isoisänsä sai hänet ymmärtämään, mitä nuoremman sukupolven talvisota on.
Sipilä kertoi, kuinka hän vuonna 1996 matkusti isoisänsä kanssa Karjalaan. Matkan aikana he seurasivat Sipilän isoisän talvisodassa kulkemaa matkaa. Sipilä sanoi tuolla matkalla tajunneensa, että hänen isoisänsä ei toivonut yrityskaupalla rikastuneen Sipilän siirtyvän kevyempiin töihin.
Hän opetti minut omalla tavallaan ymmärtämään, että meidän nuoremman sukupolven talvisotamme on tämän isänmaan rakentaminen yhä paremmaksi paikaksi elää, Sipilä sanoi.
Jokaisen tulee olla oman elämänsä yrittäjä ja rakentaa maata niillä taidoilla, jotka meille on annettu, Sipilä sanoi.
– Suomi on ennenkin nostettu kovalla työllä, yhteiskunnan rakenteita uudistamalla sekä yhteistyöllä. Tämän päivän Suomessa meidän on kyettävä uudistamaan talouttamme ja koko yhteiskuntaamme, jotta Suomi säilyisi jatkossakin elinvoimaisena ja tasa-arvoisena maana.
Puheessaan Sipilä kiitti veteraaneja heidän teoistaan ja työstään. Sipilä muistutti, että sota-ajan keskeiset arvot eivät ole menettäneet merkitystään. Niitä ovat vastuullisuus, velvollisuudentunto, isänmaallisuus, lähimmäisistä huolehtimenen sekä luja ja horjumaton usko tulevaisuuteen, Sipilä luetteli.
– Sotavuosien selviytymiskamppailu ja jälleenrakennuksen vuodet ovat kantaneet meitä tähän päivään saakka.

Naton juhlaviikot käyntiin Suomessa – pörinää luvassa maalla, merellä ja ilmassa


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Ulkomaat 

Naton juhlaviikot käyntiin Suomessa – pörinää luvassa maalla, merellä ja ilmassa

Sotilasliitto Nato ja sen johtava jäsenvaltio Yhdysvallat ovat lähiviikkoina näkyvästi esillä Suomessa. Tarjolla on niin turvallisuuspoliittista arviointia kuin asevoimien harjoitteluakin.

Pasi miehistöineen
Suomalainen miehistönkuljetusvaunu Naton Baltops 2015 -sotaharjoituksessa Ustkassa Puolassa 17.6.2015. Kuva: Adam Warzawa / EPA
Suomen turvallisuuspoliittisessa ilmastossa tapahtuu harvoin niin paljon kuin lähiviikkojen aikana.
Tapahtumasarjan käynnisti Naton sotilaskomitean puheenjohtajan vierailu eilen maanantaina ja tänään tiistaina. Kenraali Petr Pavelin viesti oli kirkas. Suomen Nato-kelpoisuus on sitä luokkaa, että jäsenyyden hyväksyminen olisi Naton sisällä vain tekninen muodollisuus.
Toki kenraali toisti Naton perinteisen kannan, jonka mukaan Suomi päättää itse, haluaako se Natoon mennä vai ei.

Uudenlainen Nato-arvio julki perjantaina

Perjantaina on luvassa arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista.
Arvion on laatinut nelihenkinen ryhmä, johon kuuluvat ranskalainen tutkija François Heisbourg, ruotsalainen suurlähettiläs Mats Bergquist sekä Suomesta suurlähettiläs René Nyberg ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.
Englanniksi kirjoitetun arvion esittelee perjantaina arvostettu ranskalainen kansainvälisen politiikan tutkija Heisbourg. Hän on pannut itsensä likoon analyytikkona, mutta arvio on koko kvartetin yhteinen aikaansaannos. Ryhmällä ei ole ollut puheenjohtajaa.
Arviointiryhmän koostumuksesta johtuen kyse ei ole perinteinen suomalainen arvio Natosta. 
Siinä ei tehdä suositusta siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon tai jäädä sen ulkopuolelle. Se ei myöskään tasekirjan tapaan luettele Nato-jäsenyyden etuja ja haittoja.
Nato-arviossa pohdittaneen perusteellisesti, miten Venäjä reagoisi Suomen Nato-jäsenyyteen. Myös Suomen ja Ruotsin kohtalonyhteys Nato-kysymyksessä noussee arviossa esiin.

Maavoimat käynnistää sotaharjoitusten sarjan  

Kaksi Strykeria matkalla kaupunkialueella
Yhdysvaltain Stryker-miehistönkuljetusvaunut matkalla sotaharjoitukseen Lodzissa Puolassa 23.2.2016. Kuva: Grzegorz Michalowski / EPA
Jos tämä viikko kuluu Suomen Nato-jäsenyyden poliittisten arvioiden parissa, alkaa ensi viikolla tapahtua sotilaspuolella.
Pelin avaa maavoimien Arrow 16 -harjoitus Pohjankankaalla Niinisalossa 2.-13. toukokuuta.
Panssariprikaatin johtamaan harjoitukseen osallistuu varusmiehiä, reserviläisiä ja henkilökuntaa noin 2 300. Harjoitus koostuu simulaattoriavusteisesta taisteluharjoituksesta ja ampumaharjoituksesta.
Päähuomion harjoituksessa saa Yhdysvaltain maavoimien Stryker-miehistönkuljetusvaunujen ensivierailu suomalaisessa sotaharjoituksessa. Parikymmentä Strykeriä laivataan Suomeen Saksasta jo tällä viikolla.
Yhdysvaltain moottoroidun jalkaväkikomppanian vahvuus Suomen harjoituksessa on noin 160 sotilasta.
Harjoitus on osa Suomen maavoimien ja Yhdysvaltain Euroopan maavoimajoukkojen kahdenvälistä yhteistyötä. Tavoitteena on kehittää molemminpuolista taktista osaamista ja yhteensopivuutta Nato-standardien mukaisesti.
Maavoimien tiedotteen mukaan harjoitus antaa Yhdysvaltain osastolle mahdollisuuden aselajien välisen yhteistoiminnan harjoitteluun. Suomalaiset harjoitusjoukot pääsevät puolestaan harjoittelemaan yhdessä ammattisotilaiden kanssa omaa osaamistaan ja suorityskykynsä kehittämistä.

Seuraavaksi amerikkalaishävittäjiä Rissalaan

Hävittäjiä rivissä
Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 -hävittäjiä Leeuwarden lentotukikohdassa Hollannissa 3.4.2015. Kuva: Catrinus van der Veen / EPA
Lisää amerikkalaista asekalustoa on tulossa Suomeen heti seuraavalla viikolla.
Yhdysvaltain Oregonin kansalliskaaartin lento-osasto tekee vierailun Karjalan lennostoon 9.-20. toukokuuta. Kansalliskaarti tuo Rissalan tukikohtaan 6-8 koneen laivueen F-15C -hävittäjiä. Lento-osaston mukana tulee 70-100 ihmistä.
Laivuevierailun aikana Yhdysvaltain koneet osallistuvat kahdenväliseen harjoitustoimintaan Suomen ilmavoimien Hornet-hävittäjien kanssa. Amerikkalaiskoneet ovat mahdollisesti mukana myös Ruotsin ja Tanskan ilmavoimien kanssa tapahtuvassa Cross Border Training -harjoitustoiminnassa.
Yhdysvaltain F-15 -hävittäjät eivät ole uusi ilmestys Suomen taivaalla.
Ensimmäisen kerran ne vierailivat vuonna 1997 Pirkkalan tukikohdassa. Yhdysvaltain ilmavoimat on osallistunut hävittäjäkalustolla myös Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa järjestettyihin lentotoimintaharjoituksiin vuosina 2013 ja 2015.
Suomen ilmavoimat tekee Yhdysvaltain ilmavoimien kanssa yhteistoimintaa myös ilmatankkaustoiminnassa. Tämän vuoden ilmatankkauskoulutus on määrä järjestää touko- ja syyskuussa.

Maihinnousu Hankoniemelle vuorossa kesäkuussa

Pasi miehistöineen laskee maihin
Suomalainen Pasi-miehistökuljetusvaunu amerikkalaisen ilmatyynyaluksen kannella Naton Baltops 2015 -maihinnousuharjoituksessa Ustkassa Puolassa 17.6.2015. Kuva: Adam Warzawa / EPA
Suurin sotaharjoitus on Itämerellä järjestettävä merivoimien Baltops 16 -harjoitus kesäkuussa. Baltops-harjoituksia on järjestetty vuodesta 1971, Suomi on osallistunut harjoitukseen vuodesta 1993 alkaen.
Tämän vuoden Baltopsiin osallistuu noin 4 500 sotilasta, viitisenkymmentä merialusta, 60 lentokonetta ja kolme sukellusvenettä. Sotilaita on mukana 20 maasta, Nato-maiden lisäksi Suomi ja Ruotsi osallistuvat harjoitukseen.
Suomi on isäntänä Baltopsin osaharjoituksessa, jossa tehdään maihinnousu Hankoniemelle Syndalenin harjoitusalueella 6.-8. kesäkuuta.
Alusten ja rannikkojoukkojen maihinnousuharjoituksessa on mukana noin 600 sotilasta. Tässä harjoituksessa on mukana suomalaisten lisäksi sotilaita Ruotsista, Yhdysvalloista, Hollannista, Italiasta, Britanniasta ja Saksasta.
Suomen merivoimista harjoitukseen osallistuvat miinalaiva Uusimaa ja Uudenmaan prikaatin rannikkojääkärikomppania.
Merivoimien mukaan Suomen rannikko-olosuhteet tarjoavat Syndalenin edustalla ainutlaatuisen ja haastavan harjoitusympäristön mataline vesistöineen ja lukuisine saarineen.