perjantai 22. huhtikuuta 2016

Raportti: Hybridisodasta tullut muotikäsite, joka ei auta varautumaan Venäjän uhkaan...

Venäjä yllätti länsimaat housut kintuissa pari vuotta sitten Krimin niemimaalla. Tai oikeastaan pienet, tunnuksemattomat vihreät miehet ja patologiset valehtelijat, joihin tosin kukaan ei uskonut.

Toista kertaa em. tyyppinen temppu ei onnistu, se on päivänselvää mutta muhin arvaamattomiin yllätyksin on syytä varautua...



Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna: 

Raportti: Hybridisodasta tullut muotikäsite, joka ei auta varautumaan Venäjän uhkaan

Venäjä voitti Ukrainan Krimillä, mutta Krimin tapahtumien perusteella ei voi ennustaa, että Venäjä pystyisi toistamaan saman mallin muualla.

ULKOMAAT 
KALLE KOPONEN / HS
Venäläissotilaat estivät maaliskuussa 2014 Krimillä pääsyn ukrainalaiseen varuskuntaan. Venäjä oli juuri vaatinut Krimillä sijaitsevia ukrainalaisvaruskuntia antautumaan.
Venäläissotilaat estivät maaliskuussa 2014 Krimillä pääsyn ukrainalaiseen varuskuntaan. Venäjä oli juuri vaatinut Krimillä sijaitsevia ukrainalaisvaruskuntia antautumaan.

HYBRIDISODASTA on tullut uusi muotikäsite, joka on liian monitulkintainen mihinkään analyyttiseen käyttöön, jos pitää luoda strategiaa tai suunnitella puolustuspolitiikkaa Venäjää vastaan.
Näin arvioidaan Aleksanteri-instituutin perjantaina julkaisemassa englanninkielisessä Russia and hybrid warfare – going beyond the label -raportissa, joka on osa valtioneuvoston rahoittamaa projektia.
Raportin ovat toimittaneet tutkijat Hanna Smith ja Bettina Renz.
Raportissa käsitellään erityisesti Krimin valtausta maaliskuussa 2014. Venäjä valtasi silloin Krimin ja liitti sen itseensä. Krim nosti hybridisota-termin yleiseen käyttöön. Sillä tarkoitetaan sotilaallisten ja ei-sotilaallisten keinojen yhdistämistä.
RAPORTTI muistuttaa, että läpi historian sotateoreetikot ovat jonkin menestyksekkään operaation jälkeen yrittäneet rakentaa sen perusteella uutta yleispätevää doktriinia, jolla menestys voitaisiin toistaa. Nyt sellaiseksi on määritelty hybridisota.
Strategia on kuitenkin riippuvainen tilanteesta. Minkään maan sotilaallinen voima ei myöskään ole yleispätevää, vaan riippuu aina vastapuolesta.
Niinpä Venäjä voitti Ukrainan Krimillä, mutta Krimin tapahtumien perusteella ei voi ennustaa, että Venäjä pystyisi toistamaan saman mallin muualla.
Raportin mukaan Venäjän hybriditaktiikka toimi Krimillä hyvin, mikä johtui suotuisista olosuhteista. Se myös yllätti kaikki, sillä se erosi Venäjän aiemmasta sotilaallisesta toiminnasta Tšetšeniassa ja Georgiassa. Niissä se oli käyttänyt kovaa voimaa, kun Krimillä kaikki sujui pääosin rauhallisesti.
Krimillä merkittävä osa väestöstä suhtautui Venäjään myönteisesti, alueella oli valmiiksi Venäjän tukikohtia ja sotilaita, Ukrainan poliittinen johto ja koko valtio olivat heikentyneet äskettäisen Maidan-vallankumouksen seurauksena, minkä lisäksi yllätetty kansainvälinen yhteisö reagoi tapahtumiin hitaasti, raportti listaa.
Sama voi olla vaikea toistaa maissa ja alueilla, joilla Venäjään ei suhtauduta myönteisesti saati alueilla, joilla siihen suhtaudutaan epäillen.
RAPORTTI myös huomauttaa, että hybridisota-käsite ei ole enää vain sotastrategiaan liittyvä käsite, vaan monille myös jonkinlainen teoria selittämään Venäjän ulkopolitiikkaa.
Raportissa tätä pidetään ongelmallisena, sillä hybridisota on vain yksi keino saavuttaa tavoitteet. Hybridisota-käsite ei siksi auta ymmärtämään, mitkä Venäjän tavoitteet ja aikeet ovat.
Hybridisota-käsite myös saattaa laventaa sodan määritelmää liikaa, raportti varoittaa.
Sotia ei ole koskaan voitettu pelkällä propagandalla ilman aseita.
Krimilläkin kaikki sujui rauhallisesti, mutta väkivallan uhka oli koko ajan taustalla, se muistuttaa.
Puhe hybridisodasta myös antaa kuvan, että Venäjän propaganda olisi jokin uusi asia, raportti huomauttaa.
KRIM ei juuri paljastanut Venäjän joukkojen taistelukykyä, koska yhteenottoja ei juuri ollut.
Raportin mukaan Krimin operaatio kuitenkin kertoo Venäjän uusien erikoisjoukkojen tehokkuudesta. Se myös osoitti, että Venäjän johto pystyy käyttämään koordinoidusti asevoimiaan, valtiollista mediaa, kyberhyökkäysjoukkojaan, sotaharjoituksia pelotteena ja sijaissotilaita saavuttaakseen päämääränsä.

Insinööriliitto: Lapin yliopisto kiinnostunut Lapin amk:n tki-rahoista...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan. 

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Insinööriliitto: Lapin yliopisto kiinnostunut Lapin amk:n tki-rahoista

NINA SUSI
Insinööriliiton koulutus- ja tutkimusyksikön johtaja Hannu Saarikangas vieraili Kemissä Länsi-Pohjan Insinöörien kutsusta. Hän kertoi, jäsenille mitä mieltä Insinööriliitto on Lapin AMK:n omistajajärjestelyistä ja tekniikan AMK-koulutuksen tulevaisuudesta Kemissä.
Insinööriliiton koulutus- ja tutkimusyksikön johtaja Hannu Saarikangas kertoo, liiton pitävän tarpeettomana sitä, että Lapin yliopisto hankkisi osake-enemmistön Lapin ammattikorkeakoulusta.
– Meidän järkeemme ei mahdu se, että kauppaa perustellaan ainoastaan Lapin yliopiston itsenäisyyden säilyttämishaaveilla. Lapin ammattikorkeakoulu on liian iso uhri.
Saarikankaan mukaan ammattikorkeakoulut ovat kärsineet taloushaasteista enemmän kuin yliopistot. Hän kertoo, että ammattikorkeakouluilta on nipistetty julkisesta rahoituksesta viimeisten vuosien aikana 20 prosenttia. Se tarkoittaa noin 200 miljoonaa euroa.
– Pelkona on, että jos Lapin yliopisto omistaisi Lapin ammattikorkeakoulun osake-enemmistön, niin kuppaaminen jatkuisi. Turvatakseen omat resurssinsa yliopisto pyrkisi ammentamaan itselleen rahaa omistamastaan ammattikorkeakoulusta.
Saarikangas muistuttaa, että Lapin yliopisto tarvitsee rahaa osakkeiden hankkimiseen.
– Eli se ottaa kai lainaa. Ei ole muuta konstia maksaa lainaa takaisin kuin imeä eurot koulutukseen tarkoitetuista rahoista.
Hannu Saarikangas uskoo, että Lapin yliopistoa kiinnostaa Lapin ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta, eli tki, ja etenkin sieltä saatavat rahat.
– Lapin ammattikorkeakoulun tki-toiminta on parasta, mitä suomalaisissa ammattikorkeakouluissa on. Se on absoluuttisina euromäärinä aika suurta, vaikka oppilaitos on pieni. Ja jos suhteutetaan tki:n liikevaihto ammattikorkeakoulun liikevaihtoon, niin se on Suomen ammattikorkeakouluista ykkönen.
Saarikankaan mukaan Insinööriliitto kannattaa kuitenkin korkeakoulujen yhteistyötä.

Onneksi meillä on Yle – mutta onko myös jatkossa?

Tunnustan, että Ylen sivut ovat minulla ahkerassa käytössä. Lainaan niitä lähes päivittäin niin kuin tälläkin kerralla. Luotan siihen, että Yle on meillä suoamlaisilla jatkossakin käytössä.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Onneksi meillä on Yle – mutta onko myös jatkossa?

TALOUS 
Sixten Korkman 
Kirjoittaja on on pitkän linjan talousvaikuttaja ja Aalto-yliopiston emeritusprofessori.

SUOMEN vahvuuksia ovat hyvin toimivat yhteiskunnan perusinstituutiot. Yksi näistä on Yleisradio.

Silti sitä kohtaan esiintyy nyt paljon kielteistä asenteellisuutta niin kaupallisen median taholta kuin poliittisessa kentässä.
Yle tuottaa niin sanottua julkista hyödykettä eli palvelua, joka on kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Financial Timesin pääekonomisti Martin Wolf toteaa (FT 29.10. 2015): sinä ja minä emme voi syödä samaa pihviä, mutta voimme katsella ja kuunnella samaa ohjelmaa.
TÄHÄN julkispalveluun liittyy myönteisiä niin sanottuja ulkoisvaikutuksia. Kyse ei ole vain siitä, että Yle ”informoi, viihdyttää ja sivistää” meitä yksilöinä. Yhteiset kokemukset vahvistavat yhteiskunnan koheesiota. Hyvin informoidut kansalaiset ovat toimivan demokratian edellytys.
Hyvälaatuiset uutis- ja ajankohtaisohjelmat ovat ykkösasia. Yle tarjoaa urheilua ja kulttuuria. Viihde ei ole Ylen ydintehtävä, mutta silti mediakentässä vain Yle tuottaa älyllistä viihdettä (subjektiivinen mielipide).
Yle palvelee vähemmistöjä ja tuottaa virikkeellisiä lastenohjelmia. Vain Yle huolehtii siitä, että venäjänkielisten ulottuvilla on muutakin kuin Suomea kohtaan vihamielistä propagandaa.
Kuten Wolf toteaa, Iso-Britannian BBC on loistava menestystarina, jota näinä aikoina on puolustettava. BBC ei ole valtion laitos, se kuuluu kansalaisille. Ylen kansainvälinen rooli on vähäisempi, mutta sen merkitys Suomelle sitäkin suurempi.
DIGITAALINEN vallankumous ja muut tekijät, mukaan lukien tappiolliset ulkomaiset yritysostot, ovat media-alan nykyisten ongelmien taustalla. Tappiot pakottavat kaupallista mediaa saneerauksiin ja kilpailu mainonnasta on koventunut.
Näistä syistä meillä on yhä vähemmän vahvasti itsenäiseen ja tutkivaan journalismiin yltävää mediaa. Tätä on syytä pitää yhteiskunnan ja toimivan demokratian kannalta ongelmana. Ylen näivettäminen ei kohentaisi vaan huonontaisi tätä tilannetta.

Yle on paljolti turhan takia joutunut kaupallisen median hampaisiin.
Niin kansalaisten kuin etenkin poliitikkojen keskuudessa on aina esiintynyt tyytymättömyyttä Ylen toimintaa kohtaan. Politiikan vakioretoriikkaan kuuluu ”etelän valtamedian” syyllistäminen. Tähän joukkoon kuuluu myös Yle. Marinan taustalla on usein harmistuminen siitä, että media ei niele populistisia valheita tai puolivalheita mukisematta.
TOKI tyytymättömyydelle voi olla aiheettakin, tekevälle sattuu. On ollut aikoja, jolloin Ylen toimittajien poliittiset mieltymykset ovat olleet kovin kaukana kansalaisten mielipiteistä.
Toisaalta moniarvoinen Yle ei voi, eikä sen pidä olla ärsyttämättä. Ylen ei pidä tyytyä hallituksen toimien siunaamiseen tai yhden aatteen lipunkantajaksi. Nykyistä Yleä voi moittia hallitusta ja valtavirran näkemyksiä liikaa myötäileväksi pikemmin kuin päinvastoin; politiikkaa kriittisesti lähestyvä Yle on parempi kuin hampaaton Yle.
Hallitus ei ole Ylen omistaja. Yle on kansan omistama ja eduskunnan alainen instituutio. Sitä koskevat päätökset tulisi olla laajasti niin hallituksen kuin opposition hyväksyttävissä.
Ylen toiminta ja rahoitus tulee tietenkin alistaa kriittiseen tarkasteluun, mutta Yle ei saa olla politiikan pelinappula. Edessä on todennäköisesti aikoja, jolloin Yle kaipaa puolustajia.

Nyt se alkoi...

Nyt se alkoi - että mikäkö? 


Takkapuun hankinta ties monenko kerran...

Vanhaa tekstiäni koivuklapeista:

Olemme vuodesta 1982 lähtien polttaneet päärakennuksen massiivisessa, varaavassa takassa aikamoisen määrän puuta. 
Lämmityskautena takkaa lämmitetään jotakuinkin joka kolmas päivä - kunnon pesällinen.

Todettakoon, että viime talvena olemme lämmittäneet osittain jopa joka toinen päivä, tosin ei avan täysiä pesällisiä. Se on näkynyt sähkölaskuissa... 

Lisäksi rakentamallamme Pikkupuolella 1990-luvun loppupuolelta lähtien leivinuunissa ja niinikään varaavassa takassa on palanut puuta jonkin verran. Meillä on vuosikymmenien aikana ollut monenlaista polttopuuta käytettävissä.

Viime vuosina meillä on ollut erittäin pääasiassa hyvälaatuista kouvuhalkoa/-klapia, sitä on tälläkin hetkellä erillisessä, avonaisessa puuvajassamme vajaan parin vuoden polttotarpeeseen.

Olemme siis aloittaneet jo nyt keväällä polttopuun hankinnan. Viime aikoina polttopuun toimittamisesta on vastannut ystäväni, joka toimitti eilen ensimmäisen peräkärryllisen sekapuuta, pääasiassa koivupuuta. Hän oli sahannut ne noin 0,5 m pituuteen.

Pilkoin puut aamulla ja vaimoni latoi ne puukatokseemme kuivumaan. 

Jäämme odottelemaan seuraavaa peräkärryllistä polttopuuta.

Toivottavasti kuivuminen lähtee hyvin käyntiin eikä puut ota hometta pintaan.

Keskustelupalstoilta löytyy hyviä ja vieläkin parempia vinkkejä polttopuun kuivattamisesta ja homeongelmista. Ydinkohtia asiallisimmasta päästä:

Polttopuun pitää kuivua avoimessa tilassa, ennen pinoamista suljettuun paikkaan. Kuivuminen kestää keväällä 3 - 4 kuukautta. Jos polttopuu on päässyt homehtumaan, home ei irtoa niistä.
Homeisia puita ei kannata tuoda niiden kuivuttuakaan sisälle. Vähän homehtuneita puita voi polttaa takassa, mutta puut on syytä tuoda ulkoa ja pistää saman tien pesään. Näin homeitiöiden leviäminen jää mahdollisimman vähäiseksi. 

Todennäköisesti homehtuneen puun lämpöarvo on alentunut, puhumattakaan lahosta puusta, jonka lämpöarvo on olematon...

Todettakoon, että meillä em. puut saavat kuivua vuoden-kaksi. Voi olla, että niitä otetaan vähitellen käyttöön/polttoon jo vuoden, puolentoista kuluttua.

Edelliseen lisäksi, että ...

Huomenna lauantaina 23.04.2016 tavoitteeni on halkoa viime syksynä kaadetun ison sembramännyn noin 0,5 m pituiset paksut pötikät takkapuukokoon. Niitä on vielä kaikkiaan viisi kappaletta. Niistä tulee aika kasa puita kuivumaan. Halkomsessa joutuu erittäin suurella todennäköisyydellä käyttämään apuna kiilaa...

Kolme jäi vielä pilkkomatta, en viitsinyt ihan urakoida, sillä ehtiipä noita vielä halkoa,



torstai 21. huhtikuuta 2016

JHL:n Jarkko Eloranta nousemassa Lylyn tilalle SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Politiikka 

JHL:n Jarkko Eloranta nousemassa Lylyn tilalle SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi

Lauri Lylyn seuraaja SAK:n puheenjohtajana valitaan SAK:n edustajakokouksessa Tampereella kesäkuun alussa.



Lauri Lyly (vas.) ja Jari Eloranta (oik)
Kuvassa Lauri Lyly vasemmalla ja Jarkko Eloranta oikealla. Kuva: Yle ja Petteri Paalasmaa / AOP

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta (sd.) on nousemassa palkansaajien keskusjärjestön SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi.
Yle Uutisten tietojen mukaan JHL:n puheenjohtaja Elorantaa pyydetään SAK:n johtoon alkuviikosta. Hankkeen taustalla on laaja joukko SAK:n sosiaalidemokraattijohtoisia jäsenliittoja.
Viime viikolla 50 täyttänyt Eloranta on toiminut JHL:n puheenjohtajana vuodesta 2011. Hän toimii parhaillaan myös palkansaajien uuden keskusjärjestöhankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana.
Lauri Lylyn seuraaja SAK:n puheenjohtajana valitaan SAK:n edustajakokouksessa Tampereella kesäkuun alussa.

Etteplan osti kemiläisen Suomen Unitin liiketoiminnan...

Tulin hetki sitten Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallitus- ja kevätkokouksesta. Olipa mukava nähdä myönteisiä uutisia kemiläisestä näkövinkkelistä varsinkin, kun tuntee kuvassa olevan - positiivihenkilön Ahosen Ollin. Toivottavasti tulevaisuudessa em. kauppa tuo lisää insinöörityöpaikkoja paikkakunnallemme...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomsita hiukan tuunattuna:

Etteplan osti kemiläisen Suomen Unitin liiketoiminnan

JUSSI SAARELA
Olli Ahonen (vas.) ja Mikko Ylä-Outinen kertovat, että Etteplanin palveluksessa työskentelee Kemissä nyt 37 henkilöä.
Suomalainen Etteplan Oy on ostanut kemiläisen insinööritoimiston Suomen Unit Oy:n liiketoiminnan. Kolme osakasta ja neljätoista työntekijää ovat siirtyneet Etteplanin palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Nyt Etteplanin Kemin toimistossa työskentelee yhteensä 37 henkilöä. 

Viime syksynä kansainvälisesti toimiva Etteplan osti Sav Oy:n liiketoiminnan koko maassa.
Vuonna 1992 perustetun Suomen Unit Oy:n yrittäjänä toiminut Olli Ahonen kertoo, että osakkaat olivat pohtineet yhtiön tulevaisuutta jo pitemmän aikaa.
– Suomen Unitin koko esti jopa saamasta vähänkään isompien investointien tarjouspyyntöjä. Nyt meillä on järeämmät resurssit koko suunnitteluprosessin tueksi. Lisäksi henkilökunta voi nyt kehittää hyvin henkilökohtaista osaamistaan isossa organisaatiossa ja lähteä halujensa mukaan komennuksille aina ulkomaita myöten, Ahonen sanoo.
Etteplan halusi kasvattaa toimintaansa pohjoisessa. Kemin toimisto on Etteplanin ainut Lapissa. Sen suurimpia asiakkaita ovat Meri-Lapin suurteollisuus ja Pohjois-Suomen kaivokset.
– Pystymme tarjoamaan suurempia projektikokonaisuuksia saman katon alta. Voimme tarjota Kemistä yhdestä toimistosta mekaanisen suunnittelun, putki-, sähkö- ja automaatio- sekä prosessisuunnittelun ja asennusvalvonnan. Voimme tuoda erikoisosaamistamme myös muilta paikkakunnilta asiakkaidemme käyttöön, Etteplanin Lapin aluejohtaja Mikko Ylä-Outinen kertoo.
Etteplan on teollisten laitteistojen suunnitteluun ja teknisen dokumentoinnin ratkaisuihin ja palveluihin erikoistunut asiantuntijayritys, jolla on kaikkiaan noin 2 400 suunnittelijaa ja asiantuntijaa pitkin maailmaa.
Vuonna 1983 perustettu Etteplan toimii nyt kahdessa eri rakennuksessa Kemissä, mutta etsii parhaillaan 500–600 neliön toimistotiloja, jotta saisi kaikki toiminnot yhden katon alle paikkakunnalla.

Onko Suomi-Venäjä-seuran esitteiden kartat uusittu?


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Kotimaa  | 

Suomi-Venäjä-seura markkinoi outoa Venäjän karttaa – "Ei politiikkaa, vaan huonosti tehty"

SVS:n matkaesitteessä Venäjän länsiraja on todellisuutta lännempänä. Seuran mukaan kartta ei ole poliittinen kannanotto, vaan taittajan työvirhe.


Kuvakaappaus VenäjänMatkojen esitteestä.
Kuvakaappaus VenäjänMatkojen esitteestä. Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Sosiaalisessa mediassa on tänään ihmetyttänyt Suomi-Venäjä-seuran matkatoimisto VenäjänMatkojen kartta.
SVS:n matkaesitteessä Venäjä on länsilaidaltaan valtion virallisia rajoja laajempi. Sekä painetussa esitteessä että verkosta löytyvän kartan uusimmassa versiossa Krimin niemimaa on merkitty Venäjän alueeksi, vanhemmissa karttaversioissa myös Kazakstania ja Valko-Venäjää on "venäläistetty".

SVS:n tiedottaja Outi Alavan mukaan kartta ei ole politiikkaa, vaan ainoastaan huonosti tehty.
– Kartta on ollut valikoimassamme kauan, virhettä eivät ole aiemmin huomanneet asiakkaat eivätkä henkilökunta. Suomi-Venäjä-seura ei hyväksy Krimin liittämistä Venäjään.
– Esitekartan tarkoitus on näyttää matkojemme määränpäät, ei toimia maantieteenä. Karttaa kun katsoo, niin onhan siinä moni muukin asia hullusti, Alava sanoo.

Alavan mukaan kyseessä on nopeasta painoaikataulusta johtuva työvirhe.

Esitteen kartan on hänen mukaansa tehnyt seuran taittaja "jostain jo olemassa olleesta materiaalista". Alavan mukaan kartta korjataan pian.
– Painetut esitteet ovat lopussa, uusia ei tehdä. Nettiesitteen kartasta korjauspyyntö on jo tehty.

Lisää aiheesta