Olen joskus suhtautunut kriittisesti Taneli Heikan - mielestäni välillä kohtuuttoman lennokkaisiin - ajatuksiin. Tällä kerralla teksti on mielenkiintoista ja rakentavaa - hyvä niin...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Missä ovat sananvapauden juhlat 2016? Kuvittelen tietäväni tien, jota kannattaa kulkea
”Millaisia uusia tapoja keskustella ja luoda uutta yhdessä voisimme ottaa käyttöön?” pohtii Taneli Heikka kolumnissaan ja lupaa samalla käsitellä lukijoiden ehdotuksia seuraavassa kirjoituksessaan.
Helsingin Sanomat
Juhlissa on parhaimmillaan hauskaa. Läppä lentää, ajatukset kiitävät ja juhlavieraat poistuvat yhdessäolosta innostuneina. Tapahtuu vapaan vaihdannan mysteeri: maailmaan syntyy jotain lisää, vaikka keneltäkään ei otettu mitään pois – ei rahaa, ei ajatuksia, ei ihmisarvoa.
Suomi viettää maailman ensimmäisen julkisuuslain 250-vuotisjuhlaa vuonna 2016. Kokkolalaisen yleisneron Anders Chydeniuksen (1729–1803) aikaansaannos on kansainvälisesti merkittävä ylpeys Suomelle.
On veitsenterällä, tuleeko ensi vuoden juhlista sananvapauden kotimaassa rakentava vai repivä.
Sananvapauden käyttö on ronskimpaa kuin koskaan elinaikanani. Sosiaaliset mediat ja valtamedioiden räväköitynyt tyyli antavat mahdollisuuden haastaa vallankäyttäjiä ja rikkoa sovinnaisia ajatusmalleja. Tämä on myönteistä.
Mutta usein sananvapaus tarkoittaa ideologisia yksinpuheluita. Näin käy tavallisten ihmisten some-keskusteluissa (myös omissani), uutiskommenteissa ja asiantuntijoiden mittelöissä valtamedioissa.
Vain yksi esimerkki. Image-lehti (26.12.) julkaisi kielentutkija Janne Saarikiven provokatiivisen uudenvuodenutopian talouskasvuttomasta, pasifistisesta maailmasta. Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen lyttäsi puheen sisällön ja sen esittäjän, ’nurkkakuntaisen ja taantumuksellisen’ Saarikiven (28.12.). Saarikivi vastasi vastaukseen, mutta vilpitöntä yritystä ymmärtää vastapuolen ajattelua on vaikea löytää mistään näistä teksteistä (Libera 30.12.).
Konsensus-Suomessa fiksut tohtorit olisivat sopineet ja skoolanneet jossain parempien piirien kabinetissa. Nykymediassa heistä tulee jänkääviä mielipidevallan käyttäjiä, joiden ei ole tarkoituskaan edetä mihinkään, vaan täyttää eetteri oman aatteen puolustuksella.
Nämä ovat amerikkalaisia ilmiöitä. Täällä Yhdysvalloissa Saarikiveä ja Pursiaista kutsuttaisiin punditeiksi. Termi tulee sanskriitin sanasta pandit, joka tarkoittaa lainoppinutta hindupappia. Brittien kolonisoimassa Intiassa panditit toimivat tulkkeina lännen ja idän kulttuurien välillä. Nykymedian punditit antavat sanat ja kasvot yhteiskunnallisille ääripäille.
Hyvä, ääripäät saavat äänen ja kasvot. Sitä tarvitaan. Mutta olemmeko menneet liian pitkälle? Onko keskustelussa jo liikaa repimistä?
Kysymys piinaa minua joka päivä.
Olen edustanut mediassa näkemystä, jonka mukaan hymistelevän, julkista keskustelua välttelevän konsensuksen päättyminen on parasta, mitä Suomelle voi tapahtua.
Olen edustanut mediassa näkemystä, jonka mukaan hymistelevän, julkista keskustelua välttelevän konsensuksen päättyminen on parasta, mitä Suomelle voi tapahtua.
Mutta kukaan ei tiedä, millainen Suomi on, kun konsensus oikeasti päättyy. Ilman riitelyn foorumeita olemme vankilassa, mutta ilman sopimisen tiloja olemme hukassa.
Missä ovat nyt sopimisen ja luomisen foorumit – sananvapauden juhlat? En tiedä vastausta, mutta kuvittelen tietäväni tien, jota kannattaa kulkea.
Ehdotan, että jokainen kärjekäs puheenvuoro vuonna 2016 sisältää ajatuksen siitä, miten ääripäät voivat paremmin ymmärtää toisiaan.
Tähän jokainen voi etsiä oman sananvapauden kenttänsä. Jollekin se voi olla työpaikan neuvotteluhuone, toisille koti, kolmansille sosiaalisen median palvelut. Sananvapaus some-aikana 2016 on kaikkien, ei vain toimittajien, punditien ja poliitikkojen asia.
Tähän jokainen voi etsiä oman sananvapauden kenttänsä. Jollekin se voi olla työpaikan neuvotteluhuone, toisille koti, kolmansille sosiaalisen median palvelut. Sananvapaus some-aikana 2016 on kaikkien, ei vain toimittajien, punditien ja poliitikkojen asia.
Roolissani yhden sortin punditina aloitan käytännönläheisesti ja vaatimattomasti. Lupaan vastata tämän kolumnin kommenttiketjussa jokaiseen ehdotukseen, joka rakentavasti käsittelee kysymyksiä:
Millaisia uusia tapoja keskustella ja luoda uutta yhdessä voisimme ottaa käyttöön? Mitä omaperäistä annettavaa meillä on maailmalle, kun juhlimme maailman ensimmäistä sananvapauslakia?
Lupaan myös käsitellä ehdotuksia seuraavassa kolumnissani. Jos aineistoa riittää, voin edistää ideoiden soveltamista viestinnän yrittäjänä, ja tarkastella niiden toimivuutta artikkeleissa viestinnän tutkijana.
Enempään en pysty yksin, mutta teidän kanssanne alkavan vuoden juhlista voi tulla jotain suurta. Lähdettekö mukaan?
