Mediatemppu maaliskuussa 2015 nimimerkillä Vladimir Putin oli mitä suurimmassa määrin maailmanluokan mediahämäysoperaatio.
Mediahämäysoperaatio, jolla saatiin oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin raaka murha Moskovassa hetkeksi aikaa taka-alalle.
VP lähti muutaman uskotun kanssa mietiskelemään, mitä tehdä em. murhan tilanneelle/toteuttaneelle, Venäjään kuuluvan Tšetšenian tasavallan itsevaltaiselle hallitsijalle Ramzan Kadyroville.
Kymmenessä päivässä ei "piilopirtillä" löytynyt ratkaisua, koska em. murhaa ei ole tähän päivään mennessä ratkaistu/syyllisiä rangaistu ja Tšetšenian tilanne ongelmallisine johtajineen on ennallaan.
VP:lla on muuta pohdiskeltavaa: Itä-Ukraina/Krimi, jotka ovat juuri tällä hetkellä priorisoinnissa taka-alalla,
Syyria, jossa on VP:n kannalta onneksi täysi rähinä päällä. Tosin viimeksi mainitussa on VP:n kannalta huolestuttavia rauhanmerkkejä ilmassa. Syyriassa ja Irakissa pommituspölyn laskeuduttua, VP miettinee tuon alla mainitussa artikkelissakin mainitun kolmannen Tšetšenian sodan käynnistämistä Nemtsovin muistolle ja samalla näyttää Kadyroville kunnolla niin sanottu kaapin paikan...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Muistatko, kun Putin katosi? Tuore kirja kertoo mielenkiintoisen tarinan salaperäisiltä päiviltä
Syksyn venäläinen paljastuskirja ei sen sijaan paljasta, mihin Putin katosi viime maaliskuussa
Muistatteko, kuinka Venäjän presidentti Vladimir Putin katosi? Se tapahtui viime maaliskuussa.
Presidentti oli yli kymmenen vuorokautta teillä tietymättömillä, kunnes ilmestyi naureskellen Konstantinin palatsiin Pietarissa pitämään tiedotustilaisuutta yhdessä Kirgisian presidentin kanssa.
Koko maailma oli ehtinyt arvailla jo monta päivää, mihin toista vuotta kansainvälisen uutisvirran päällimmäisenä kasvona pysytellyt Putin oli mennyt. Syöpäklinikalle, kauneusleikkaukseen? Vai oliko hän joutunut vallankaappauksen uhriksi, vajonnut koomaan? Tai osallistunut synnytykseen Sveitsissä?
Kriittisen televisiokanavan Doždin eroava päätoimittaja Mihail Zygar, 34, kertoo tuoreessa kirjassaan Vsja kremlevskaja rat mielenkiintoisen tarinan Putinin katoamisen päiviltä, vaikkei paljastakaan, missä presidentti oikein oli. Zygarin kirja ilmestyy keväällä suomeksi Otavan kustantamana nimellä Putinin sisäpiiri.
Zygarin katoamistarinan päähenkilö ei ole Putin vaan Venäjään kuuluvan Tšetšenian tasavallan itsevaltainen hallitsija Ramzan Kadyrov. Tapahtumat alkavat oppositiopoliitikko, ex-ministeri Boris Nemtsovin murhasta Kremlin muurin kupeessa helmikuun 27. päivän iltana.
Zygarin mukaan Putin kutsui vielä samana yönä koolle turvallisuuspalvelu FSB:n, sisäministeriön, liittovaltion tutkintaviraston päälliköt ja määräsi nämä yhteistyöhön murhan tutkinnassa. Seuraavana päivänä Putin soitti kaksi puhelua: ensimmäisen Jordanian kuninkaalle Abdullahille ja toisen Abu Dhabin kruununprinssille Muhammed al-Nahyanille. Jälkimmäinen on myös Arabiemiraattien puolustusvoimien komentaja.
Vasta sen jälkeen presidentti lähetti surunvalittelusähkeen Nemtsovin äidille.
Mitä tekemistä Arabiemiraateilla ja Jordanialla on venäläisen poliitikon murhan kanssa? Ei oikeastaan mitään, tai ehkä sittenkin. Mahdollinen vastaus on Ramzan Kadyrov.
Nemtsovin murhatutkinnan pääpaino siirtyi nimittäin nopeasti tšetšenialaiseen johtolankaan. Ingušiassa pidätettiin viikko murhan jälkeen kaksi tšetšeeniä. Heistä toinen, Zaur Dadajev, on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kertonut murhasta yhtä ja toista.
Dadajev on Tšetšenian sisäministeriön Sever-pataljoonan upseeri, jonka esimies taas on Kadyrovin sisäpiiriä. Tässä vaiheessa Kadyrov, joka on nimittänyt suojelijapresidenttiä isäkseen, hermostui. Kadyrov yritti soittaa Putinille.
Presidentti ei vastannut puhelimeen. Seuraavana päivänä, outoa kyllä, Kreml ilmoitti Putinin myöntäneen Kadyroville kunniamerkin. Kadyrov ei keksinyt muuta viestintäkeinoa kuin Instagram-tilinsä.
”Olen rajattoman kiitollinen Venäjän presidentille, Venäjän asevoimien ylipäällikölle Vladimir Putinille”, Kadyrov kirjoitti tilillään. Tai hänen tiliä hoitava avustajansa kirjoitti, kuten Zygar epäilee.
Putin nosti nuoren Kadyrovin osatasavallan johtoon tämän isän Ahmed Kadyrovin jälkeen osana ”tšetšenisaatiota”. Tällä tarkoitetaan sitä, että venäläiset joukot eivät pidä yllä järjestystä kapinallisessa tasavallassa, vaan sen tekevät sijaishallitsija Kadyrovin joukot.
Zygarin tulkinnan mukaan Kadyrov saa valvontatehtävästään kaksi palkkiota: valtavat määrärahat ja vapaat kädet tehdä vihollisilleen, mitä haluaa.
Nemtsovin murhan ja Putinin katoamisen jälkeen Moskovassa alettiin epäillä, että kaikki ei ole enää kunnossa Putinin ja Kadyrovin välillä.
Ensimmäisenä johtopäätökset näytti vetäneen Putinin toinen liittolainen, moottoripyöräkerho Yön susien johtaja Aleksandr ”Kirurgi” Zaldostanov. Hänen jenginsä otti näyttävästi huolekseen Moskovassa toimivan tšetšeeniliikemies Umar Džavrailovin suojelun – aiemmin tästä suojelusta ovat vastanneet Moskovan Presidentti-hotellissa päämajaansa pitävät Kadyrovin miehet.
Kadyrov jatkoi yhteydenpitoa presidenttiin Instagramin välityksellä. Viestissään Kadyrov ylisti laveasti presidenttiä ja haukkui koko maailman Putinin katoamiseen liittyneestä juoruiluista. Henkilökohtaista yhteyttä ei näyttänyt miesten välillä vieläkään olevan.
Kadyrov esikuntineen suunnisti saman tien pitkälle ulkomaanmatkalle, joka suuntautui – Arabiemiraattehin: Dubaihin ja Abu Dhabiin.
Zygarin nimettömiin sisäpiirilähteisiin perustamien tietojen mukaan Putin otti Jordanian ja Arabiemiraattien johtajiin yhteyttä heti Nemtsovin murhan jälkeen varmistaakseen Ramzan Kadyroville turvapaikan siinä tapauksessa, että tämä paljastuu palkkamurhan tilaajaksi.
Tämä tietysti merkitsisi, että Putin oli heti Nemtsovin murhan jälkeen varma siitä, kuka palkkamurhan tilaaja oli. Toistaiseksi Kadyrovia ei ole edes kuulusteltu, ja hän jatkaa tehtävissään kuten ennenkin.
Venäjä on käynyt Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Tšetšeniaa vastaan kaksi sotaa. Zygarin mukaan Tšetšenia on Venäjän avohaava, jonka Kreml haluaa hoitaa Kadyrov-nimisellä laastarilapulla ja rahalla.
”Huonosti venäläisen yhteiskunnan psykologiaa tunteva ihminen voisi kuvitella, että tämä on kompensaatiota huonosta omastatunnosta, joka on seurausta tšetšeenikansan vainoamisesta 1940- ja 1990-luvulla”, Zygar kirjoittaa tšetšeenienjoukkokarkotukseen ja sotiin viitaten.
”Samanlaiseen syyllisyyteen, jota valkoiset amerikkalaiset tuntevat mustien kohtelusta tai saksalaiset juutalaisten edessä.”
”Mutta kysymys on toisenlaisesta tunteesta. Pelon sekoittumisesta tietämättömyyteen, jota Venäjällä tavataan kutsua epäpoliittisuudeksi: ’Minua ei politiikka kiinnosta, enkä tiedä, mitä tapahtuu Tšetšeniassa’.”
Zygarin mukaan sama silmien sulkemisprosessi on menossa Ukrainan suhteen: Putinin lähipiiri on lähes lopettanut Ukrainan arvioinnit, koska ”se ei ole tärkein ongelma”.
”Ja samaan aikaan on ilmestynyt uusi ilmaus, jolla virkamiehet pelottelevat toisiaan: kolmas tšetšenian sota.”
Zygarin kirja on ollut menestys. Putinin 15 valtavuotta käsittelevän teoksen lähdeluettelo ei ole pitkä, sillä vuosia Kommersant-talouslehden toimittajana työskennellyt kirjoittaja käyttää runsaasti nimettömiä sisäpiirin lähteitä. Jollain tavalla hän onnistuu kuitenkin säilyttämään uskottavuuden.
Suomalaiselle lukijalle tulee nopeasti mieleen eräs vertailukohta Suomen historiasta: presidentti Urho Kekkosen valtakauden loppua käsitellyt Tamminiemen pesänjakajat.
Uskottavuuden lisäksi Zygar säilyttää tekstissään myös suuren historian linjan. Sen mukaan Putin ei enää ole luonnollinen henkilö vaan yleisön eli meidän kaikkien luomus.
Tai ehkä hänestä riippuvaisen lähipiirin, joka on tehnyt johtajastaan kuvitteellisen sodan sankarijohtajan. ”Sodan, jota ei saa lopettaa, koska silloin olisi myönnettävä, että sotaa ei koskaan ollutkaan.”
Tai ehkä hänestä riippuvaisen lähipiirin, joka on tehnyt johtajastaan kuvitteellisen sodan sankarijohtajan. ”Sodan, jota ei saa lopettaa, koska silloin olisi myönnettävä, että sotaa ei koskaan ollutkaan.”
