Ei ole halpaa lystiä lähettää risteilyohjuksia liikkeelle sukellusveneestä. No joka tapauksessa Venäjän sukellusvene on asemissa Syyrian rannikolla - varmuuden vuoksi ja tuskin turhanpäitten...
Luonnollisesti risteilyohjus on varmempaa pistää matkaan lähietäisyydeltä kuin satojen/tuhansien kilometrien etäisyydeltä usean vieraan valtion ilmatilan kautta.
Nettitietojen mukaan risteilyohjusten hintahaarukka lienee 750.000-1.250.000 euroa.
Saattaa olla, että Syyrian ja Irakin sotatantereella käytettävät risteilyohjukset ovat lähestymässä "viimeinen käyttöpäivä" ja/tai "parasta ennen"-merkintää, joten niiden hinta on mahdollisesti jotain muuta.
Niin kuin olen useammassakin artikkelissani todennut, vanhaa mutta käyttökelpoista sotamateriaalia hävitetään, jota päästään kehittelemään entistä tehokkaampia/tappavampia välineitä...
__________________
Pätkä Wikipediatekstiä:
Risteilyohjus on omalla moottorillaan lentävä ase, joka lentää kohteeseensa ennalta ohjelmoitua reittiä pitkin. Osuessaan kohteeseen sen taistelukärki ja jäljelle jäänyt polttoaine räjähtävät. Risteilyohjus muistuttaa miehittämätöntä lentokonetta, sillä onsiivet ja voimanlähteenä jonkintyyppinen suihkumoottori.
Ohjus voidaan laukaista maasta, lentokoneesta, laivasta tai sukellusveneestä. Taistelukärkenä on nykyään yleisimmin tavanomainen räjähde tai ontelokranaatti. Risteilyohjus voi kantaa myös taktista ydinasetta, mutta ydinaseriisunta on rajoittanut niiden käyttöä.
Nykyaikaiset risteilyohjukset eivät yleensä ylitä äänennopeutta, ovat itseohjautuvia ja lentävät matalalla välttääkseen tutkat.
Neuvostoliitto sekä Intia ja Venäjä yhteisesti ovat kehittäneet meritorjuntaan yliääninopeuksilla lentäviä risteilyohjuksia (Granit/Shipwreck, Bazalt/Sandbox, Moskit/Sunburn ja BrahMos), joissa on käytetty myös raketti- ja ramjet-moottoreita.
Risteilyohjus on omalla moottorillaan lentävä ase, joka lentää kohteeseensa ennalta ohjelmoitua reittiä pitkin. Osuessaan kohteeseen sen taistelukärki ja jäljelle jäänyt polttoaine räjähtävät. Risteilyohjus muistuttaa miehittämätöntä lentokonetta, sillä onsiivet ja voimanlähteenä jonkintyyppinen suihkumoottori.
Ohjus voidaan laukaista maasta, lentokoneesta, laivasta tai sukellusveneestä. Taistelukärkenä on nykyään yleisimmin tavanomainen räjähde tai ontelokranaatti. Risteilyohjus voi kantaa myös taktista ydinasetta, mutta ydinaseriisunta on rajoittanut niiden käyttöä.
Nykyaikaiset risteilyohjukset eivät yleensä ylitä äänennopeutta, ovat itseohjautuvia ja lentävät matalalla välttääkseen tutkat.
Neuvostoliitto sekä Intia ja Venäjä yhteisesti ovat kehittäneet meritorjuntaan yliääninopeuksilla lentäviä risteilyohjuksia (Granit/Shipwreck, Bazalt/Sandbox, Moskit/Sunburn ja BrahMos), joissa on käytetty myös raketti- ja ramjet-moottoreita.
Risteilyohjusten historiaa
Ensimmäinen aktiivikäytössä ollut risteilyohjus oli saksalainen V1. Ensimmäisiä risteilyohjuksia olivat Yhdysvalloissa 1900-luvun alkukymmenien aikana kehitetyt potkurikäyttöiset ja hyrrägyroskooppiohjatut lentävät pommit, joita ei kuitenkaan tiettävästi koskaan käytetty sodassa. Japanilaisia kamikaze-hyökkäyksiä voidaan pitää miehitettyinä risteilyohjuksina (katso esimerkiksi Yokosuka MXY7). Ensimmäiset risteilyohjukset olivat hyvin epätarkkoja. Niitä sanottiinkin usein ”lentäviksi pommeiksi”.
Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kehittivät lentokoneista ja sukellusveneistä laukaistavia risteilyohjuksia. Neuvostoliitto oli mieltynyt suurikokoisiin risteilyohjuksiin. Yhdysvalloilla oli Project Pluto (1957–1964), jonka tarkoituksena oli kehittää ydinreaktorilla varustettua ramjetia käyttävä risteilyohjus. Vaikka projektin perusta todettiin toimivaksi ja rakennettuja moottoreita koekäytettiin maassa, yhtään koelaukaisua ei suoritettu. Mannertenvälisten ohjusten (ICBM) teknologia oli kehittynyt odotettua nopeammin ja ”Project Pluto” lopetettiin.
Neuvostoliitto näki ballististen ohjusten sopivan maakohteiden tuhoamiseen ja raskaiden ydinaseella tai tavanomaisilla räjähteillä varustettujen risteilyohjusten olevan ensisijainen ase tuhottaessa Yhdysvaltain lentotukialusryhmiä.
Neuvostoliitto rakensi suurikokoisia sukellusveneitä (Echo- ja Oscar -sukellusveneluokat) kuljettamaan raskaita risteilyohjuksia ja varjostamaan Yhdysvaltain lentotukialusryhmiä merellä. Näiden risteilyohjusten ilmasta laukaistavia versioita kuljettivat raskaat pommikoneet (Tu-22M-, Tu-95-, Tu-160-pommikonetyypit).
Nykyisin tunnetuin risteilyohjus lienee yhdysvaltalainen ”BGM-109 Tomahawk”, jota käytettiin runsain mitoin Irakia vastaan Persianlahden sodassa.
Ensimmäinen aktiivikäytössä ollut risteilyohjus oli saksalainen V1. Ensimmäisiä risteilyohjuksia olivat Yhdysvalloissa 1900-luvun alkukymmenien aikana kehitetyt potkurikäyttöiset ja hyrrägyroskooppiohjatut lentävät pommit, joita ei kuitenkaan tiettävästi koskaan käytetty sodassa. Japanilaisia kamikaze-hyökkäyksiä voidaan pitää miehitettyinä risteilyohjuksina (katso esimerkiksi Yokosuka MXY7). Ensimmäiset risteilyohjukset olivat hyvin epätarkkoja. Niitä sanottiinkin usein ”lentäviksi pommeiksi”.
Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kehittivät lentokoneista ja sukellusveneistä laukaistavia risteilyohjuksia. Neuvostoliitto oli mieltynyt suurikokoisiin risteilyohjuksiin. Yhdysvalloilla oli Project Pluto (1957–1964), jonka tarkoituksena oli kehittää ydinreaktorilla varustettua ramjetia käyttävä risteilyohjus. Vaikka projektin perusta todettiin toimivaksi ja rakennettuja moottoreita koekäytettiin maassa, yhtään koelaukaisua ei suoritettu. Mannertenvälisten ohjusten (ICBM) teknologia oli kehittynyt odotettua nopeammin ja ”Project Pluto” lopetettiin.
Neuvostoliitto näki ballististen ohjusten sopivan maakohteiden tuhoamiseen ja raskaiden ydinaseella tai tavanomaisilla räjähteillä varustettujen risteilyohjusten olevan ensisijainen ase tuhottaessa Yhdysvaltain lentotukialusryhmiä.
Neuvostoliitto rakensi suurikokoisia sukellusveneitä (Echo- ja Oscar -sukellusveneluokat) kuljettamaan raskaita risteilyohjuksia ja varjostamaan Yhdysvaltain lentotukialusryhmiä merellä. Näiden risteilyohjusten ilmasta laukaistavia versioita kuljettivat raskaat pommikoneet (Tu-22M-, Tu-95-, Tu-160-pommikonetyypit).
Nykyisin tunnetuin risteilyohjus lienee yhdysvaltalainen ”BGM-109 Tomahawk”, jota käytettiin runsain mitoin Irakia vastaan Persianlahden sodassa.
Risteilyohjustyyppejä
ALCM (Air Launched Cruise Missile) on ilmasta laukaistava risteilyohjus. Ohjus pudotetaan lentokoneesta, jolloin sen moottorit käynnistyvät ja se aloittaa suihkumoottorinsa avulla matkansa kohti maaliaan.
GLCM (Ground Launched Cruise Missile) on maasta laukaistava risteilyohjus. GLCM laukaistaan raketin avulla.
SLCM (Sea Launched Cruise Missile) eli mereltä laukaistava risteilohjus. Tämäkin aloittaa matkansa rakettimoottorin avulla. Tunnetuin SLCM on Yhdysvaltain BGM-109 Tomahawk.
ALCM (Air Launched Cruise Missile) on ilmasta laukaistava risteilyohjus. Ohjus pudotetaan lentokoneesta, jolloin sen moottorit käynnistyvät ja se aloittaa suihkumoottorinsa avulla matkansa kohti maaliaan.
GLCM (Ground Launched Cruise Missile) on maasta laukaistava risteilyohjus. GLCM laukaistaan raketin avulla.
SLCM (Sea Launched Cruise Missile) eli mereltä laukaistava risteilohjus. Tämäkin aloittaa matkansa rakettimoottorin avulla. Tunnetuin SLCM on Yhdysvaltain BGM-109 Tomahawk.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Risteilyohjuksilla varustettu venäläinen sukellusvene saapui Syyrian rannikolle
Helsingin Sanomat
Risteilyohjuksilla varusteltu venäläinen sukellusvene on saapunut Välimeren itäosiin lähelle Syyrian rannikkoa, venäläinen uutistoimisto Interfax kertoi tiistaiaamuna.
Sukellusvene on varustettu samanlaisilla risteilyohjuksilla, joilla Kaspianmerellä sijaitseva Venäjän merivoimien laivue on pommittanut kohteita Syyriassa, Interfax kertoi.
Venäjän puolustusministeri ilmoitti puolestaan tiistaina siirtäneensä hyökkäys- ja kuljetushelikoptereita sotilastukikohtaan Armeniassa Turkin itänaapurissa.
Uutistoimisto Reutersin mukaan seitsemän MI-24- ja Mi-8-helikopteria on siirretty tukikohtaan lähelle Armenian pääkaupunkia Jerevania. Toinen erä helikoptereita siirretään tukikohtaan loppuvuodesta, puolustusministeriö ilmoitti Reutersin mukaan.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Venäjä ampui Isisiä sukellusveneestä
Venäjä ampui terroristijärjestö Isisin kohteita Syyriassa ensimmäistä kertaa sukellusveneestä, puolustusministeri Sergei Šoigu kertoi tiistaina uutistoimisto Reutersin mukaan. Ohjukset ammuttiin Välimereltä.
”Kohteet olivat kaksi suurta terroristien tukikohtaa Raqqan alueella”, Šoigu kertoi tv-kameroiden edessä presidentti Vladimir Putinille uutistoimisto Reutersin mukaan.
”Voimme sanoa täydellä varmuudella, että teimme melko vakavaa vahinkoa asevarastoille, miinatehtaalle ja luonnollisesti öljyinfrastruktuurille.”
Šoigun mukaan Venäjä kertoi sukellusveneestä ampumistaan ohjuksista etukäteen Yhdysvalloille ja Israelille.
